Ehdotuksia osallistavan sosiaaliturvan pilottihankkeiksi (11.3.2014/JK) Pääosin ehdotukset on poimittu sellaisenaan. Joitakin olen jättänyt niihin liittyvien selvitettävien kysymysten osalta myöhemmäksi. Näissäkin riittää pureskeltavaa. Pitää tietysti pohtia, missä määrin mahdollista luoda mielekästä tekemistä, jolla ei kuitenkaan saa korvata palkkatyövoimaa? Syytä vielä muistuttaa siitä, että pakotettu pienenkin korvauksen sisältävä työ, joka korvaa vapaaehtoistyötä, voi olla pulmallista. 1) Ompelimo-kahvila osuuskunta (Kaisa Varonen) Idea on suoraan jostain käsityölehdestä. Melkein kaikki valmistus on siirretty ulkomaille, suomalainen käsityöosaaminen on kuolemassa. Ihmisillä on ompelukoneita, vanhat on juuri niitä parhaita. Aluksi tarvitaan vain tila. 2) Hoiva-osuuskuntia/työaikapankki (Kaisa Varonen) Kodinhoitajat, avustajat voisivat tällaisen perustaa, koska suuri osa vanhuksista elää yksin kotihoidossa ja tarpeen mukaan siellä vieraillaan. Tässä olisi hyvä paikka siivoojalle, kodinhoitajalle, lähihoitajalle tms. työllistää itse itsensä. Osuuskunnalle voisi ilmoittaa avuntarvitsijat ja osuuskuntalaiset valitsevat työaikapankista haluamansa kohteet ja vuorot. 3) Esiintyvät taitelijat kotitalousvähennysoikeuden piiriin (Juha Nurmela) 4) Tonnin osuuskunta (Kimmo Lehtonen) Osuuskunnan toimintatavoite lähtökohtaisesti puuhastelua kunnianhimoisempi. 5) Omatoimisuusavustus pitäisi palauttaa (Kaisa Varonen) 6) Työllistämismäärärahat tehokkaampaan käyttöön (Annika Holmsten) Nykyisin käytetään työttömien palveluihin liian paljon työllistämisrahoja Syödään siis kuormasta. Valtiontukityöllistämisrahasta kolmannes käytetään työvoimapalveluissa. Henkilökuntaa tulee opettelemaan työtä ja lähtee juuri kun on oppinut. Tämä on suurta tuhlausta ja tuo tehottomuutta.". Tarja Filatov työllistämismäärärahat kohdistettava todellisten työsuhteiden solmimiseen 95 miljoonaa euroa vuoden 2012 palkkatukivaroista jäi käyttämättä Aarne Yrttiaho 7) Yleensäkin kolmannen sektorin resursseja pitäisi lisätä (useita ehdotuksia)
8) Aikapankkitoiminta muuhun kuin rahalliseen vastikkeeseen liittyvänä läheistoimintana (Anastasia Lapintie, Tuuli Hirvilammi, Ruby van der Wekken ja Niklas Toivakainen)** Aikapankkitoimintaa voisi edistää osallistuvan sosiaaliturvaan liittyen esimerkiksi seuraavilla tavoilla: Työvoimahallinnon viranomaiset ja sosiaaliviranomaiset voisivat kertoa pitkäaikaistyöttömille aikapankista ja rohkaista heitä liittymään mukaan. Aktivointisuunnitelmissa voitaisiin tunnistaa aikapankkitoiminta osallistumisen muotona. Aikapankissa toimimisen ja tovien tienaamisen ei pitäisi vaikuttaa sosiaaliturvaan: ajan ja osaamisen tarjoaminen aikapankissa on aktiivista osallistumista sekä työ- ja toimintakykyä ylläpitävää toimintaa. (Koko ehdotus lopussa) 9) Osallisuushanke (Liisa Kärki) Jokainen (työssä, työtön, yrittäjä) tekee yhden tunnin viikossa palkatonta työtä. Palkansaajilta otetaan palkasta 1 tunti viikossa, eli n. 13 minuuttia päivässä ja se siirretään osalisuusrahastoon jota voi käyttää esim. työllistämiseen. Samoin toimitaan yrittäjän voiton osalta. Näin ollen vastuu on kaikkien, ei vain yhden kansanosan. Vasta silloin osallistuttavalla sosiaaliturvalla on järkevä merkitys! 10) Opinnollistaminen Helsingissä käytettyä opinnollistamista esim. KuTy:n osalta tällaisessa Uralle projektissa: http://ortonpro.fi/hankkeet/uralle-projekti-2013-2014/mita-uralle-projekti-tarjoaa-ja-kehittaa 11) Helmi Cafe Kouvolan kaupunki; Helmi Cafe työharjoittelijoita ja kehitysvammaisia henkilöitä. 12) Helsingin asukastalot ja muu sellaiset Työllistävät tällä hetkellä satoja työttömiä, useimmiten palkkatuella 13) Sosiaaliset kriteerit julkisten hankintojen kriteeriksi Esimerkiksi Kouvolassa suunnitteilla pesulatoiminnan käynnistäminen kehitysvammaisten työllistämiseksi, myisivät pesulapalveluita esim. kaupungille. Tässä taustalla sosiaalisten kriteerien hyödyntäminen julkisissa hankinnoissa; työllistämisehdot ovat tulossa mukaan kilpailutarjouksiin. Sosiaaliset kriteerit on tällä hetkellä ehkä se kaikkein vaikuttavin väline! Ja jos niitä käytettäisiin kaikessa palvelun- tavaranostossa, niin töitä syntyisi yllättävästi tai ainakin se paine työpaikkojen luomiseksi olisi ihan toisenlainen. 14) Mylly toimintakeskus Kotkan kaupunki; Monikulttuurinen toimintakeskus Mylly pitää kahvilaa Kotkan uimahallissa Cafe Kolibri työllistää maahanmuuttajia, tavoitteena parempi kotoutuminen ja työllistyminen n. 100
työ- ja harjoittelupaikkaa vuodessa http://www.mylly.eu/index.php?option=com_content&view=frontpage&itemid=1 15) VAMOS- malli etsivää nuorisotyötä, tavoitteena yksilölliset jatkopolut koulutukseen tai työelämään https://www.hdl.fi/fi/konsernin-artikkelit/204-palvelut/kehittamishankkeet/31-suunnistatulevaisuuteen-vamos 16) Kunnan käynnistämä osuuskunta (Veli-Matti Hurskainen)* Velvoitetaan te-toimistot perustamaan jokaiseen nykyiseen kuntaan (ennen pakkoliitoksia) osuuskunta, johon työttömät voivat halutessaan liittyä jäseniksi. Osuusmaksu esimerkiksi 10 euroa. Uusi osuuskuntalaki mahdollistaa helposti näiden osuuskuntien rahoituksen järjestämisen valtion varoista ilman, että osuuskunnan demokraattinen luonne kärsii. Sijoitetaan te-toimistojen väkeä näihin osuuskuntiin myyntitykeiksi, myymään työttömien työpanosta yrityksille, kunnille ja valtiolle. Osuuskunta maksaa tietenkin työntekijöilleen (sittemmin entisille työttömille) kunkin tehtävän TES:n mukaisen palkan. Työttömyyskorvaukset sovitellaan tulojen mukaisesti, kuten nykyisinkin. Tetoimisto hoitaa osuuskunnan hallinnon ja takaa sen vakaan rahoituksen. Osuuskunnan kokous valitsee jäsenistä koostuvan hallituksen (te-toimistolle voidaan varata yksi paikka). Osuuskunnan jäsenet, yhteisyrityksen omistajat, entiset työttömät voivat tietysti itsekin tehdä oman työpanoksensa myyntityötä. *Kunnallinen osuuskunta-aloite/veli-matti Hurskainen Työvoimahallinto on varsin runsaista resursseistaan huolimatta osaltaan epäonnistunut työllisyysasteen kohottamisessa ja työttömyyden vähentämisessä. Resurssit ovat mitä ilmeisimmin tehottomassa käytössä, jälkikäteisessä palokuntatyössä, joka ei näytä johtavan mihinkään. Olisiko siis aika suunnata näitä resursseja edes osittain tehokkaampaan toimintaan? Velvoitetaan te-toimistot perustamaan jokaiseen nykyiseen kuntaan (ennen pakkoliitoksia) osuuskunta, johon työttömät voivat halutessaan liittyä jäseniksi. Osuusmaksu esimerkiksi 10 euroa. Uusi osuuskuntalaki mahdollistaa helposti näiden osuuskuntien rahoituksen järjestämisen valtion varoista ilman, että osuuskunnan demokraattinen luonne kärsii. Sijoitetaan te-toimistojen väkeä näihin osuuskuntiin myyntitykeiksi, myymään työttömien työpanosta yrityksille, kunnille ja valtiolle. Osuuskunta maksaa tietenkin työntekijöilleen (sittemmin entisille työttömille) kunkin tehtävän TES:n mukaisen palkan. Työttömyyskorvaukset sovitellaan tulojen mukaisesti, kuten nykyisinkin. Te-toimisto hoitaa osuuskunnan hallinnon ja takaa sen vakaan rahoituksen. Osuuskunnan kokous valitsee jäsenistä koostuvan hallituksen (te-toimistolle voidaan varata yksi paikka). Osuuskunnan jäsenet, yhteisyrityksen omistajat, entiset työttömät voivat tietysti itsekin tehdä oman työpanoksensa myyntityötä. Näin toimien ei tarvitse Tanskan mallin mukaisesti heikentää irtisanomissuojaa, koska työttömiä osuuskunnalta vuokraavat yritykset eivät palkkaa työntekijää. Toimeksiantosopimus voidaan laatia siten, että työntekijän osoittautuessa yritykselle sopimattomaksi sopimus purkautuu heti. Yritykset uskaltaisivat ottaa nuoriakin ensimmäiseen työpaikkaansa ja voisipa joitain yrityksiä kiinnostaa ikääntyneiden työntekijöiden kokemusperäinen osaaminen, esimerkiksi tuotteen tai toiminnan kehittämisprojekteissa.
Valtion osk voisi toimia myös eräänlaisena yrityshautomona niille työttömille, joilla olisi halua ja kykyä ryhtyä itse osuuskuntayrittäjiksi (osk:stahan tässä tulisi käytännön kokemusta). Toimintaan tulisikin sisällyttää tuntuvasti työpaikkakoulutusta. Tämä muuttaisi työttömien asemaa radikaalisti. Tehdystä työstä kertyisi palkan lisäksi eläkettä, työterveyshuollon palvelut olisivat käytettävissä, samoin työpaikkaruokailu, työmatkojen verovähennykset ym normaaliin työsuhteeseen liittyvät edut. Toiminta ei tulisi valtiolle ainakaan kalliimmaksi kuin nykyinen tehoton malli. Tällainen osuuskunta olisi automaattisesti ns. yhteiskunnallinen yritys, toisin sanoen sen mahdollinen ylijäämä investoitaisiin joko yhteiskunnallisiin kohteisiin tai itse toiminnan kehittämiseen. Osuuskunta on yritys ja sen tulee tuottaa pientä ylijäämää ( voittoa ) ollakseen kannattava. Tämä ei vääristäisi yritysten välistä kilpailuasetelmaa. VmH 02/2014 Jukka Peltokosken ja Jaana Pikkaraisen kommentti edelliseen Muotoiltava selkeämmin, onko kyse vuokratyömallista vai työosuuskunnasta. Puhut vuokratyöstä, mutta saatat tarkoittaa myös työosuuskuntaa. Vuokratyöfirmat ovat ihan eri asia lainkin edessä, mutta ennen kaikkea kysymys on siitä, aletaanko työttömiä vuokrata vai pyritäänkö heille kehittämään työpaikkaa. Vuokratyötä kohtaan olemme kriittisiä. Olemme kriittisiä myös sitä kohtaan, että TE-keskukset velvoitettaisiin perustamaan osuuskuntia. Tällöin kyse olisi varmaankin nimenomaan vuokratyöfirmoista, ei työosuuskunnista. Ajatus siitä, että tällaisen osuuskunnan hallinto voisi toimia demokraattisesti - jos siis siellä istuu tukipäätöksiin vaikuttava kiintiöviranomainen - tuntuu melko naiivilta. Käytännössä seurauksena on viranomaisen määrittämä työvoiman vuokrabisnes, johon liittymisestä tulee pakollista ja jossa sua myydään viranomaisten ehdolla (koska sinä et tunnu työllistyvän, niin meillä on just sopivasti sulle tämä vuokrafirma, jonka kautta me aletaan myydä sua kantamaan kauppakasseja Prismaan, ethän kieltäydy mahdollisuudesta koska sun työllistymissuunnitelmassa lukee, että olet kiinnostunut ihan pienistäkin hommista ja sulla nyt ei tässä vaiheessa enää ole mitään varsinaista omaa alaakaan joka suojaisi sua sun myymiseltä ihan mihin tahansa tjsp...). Parempi tie on, jos työttömiä tuetaan perustamaan itsehallinnollisia työosuuskuntia tarjoamalla siihen koulutusta ja rahoitusta. Tässä ei taasen ole kyse pelkästään työttömistä, vaan kaikista pienyrityksistä ja itsensä työllistäjistä. Kaikki ruohonjuuritason yrittäjät kärsivät samoista ongelmista ja ongelmat pitäisi ratkaista yleisellä ja yhteisellä tasolla. Pitäisi lähteä itseään työllistävien aseman ratkomisesta kokonaisuutena, ei ryhmän hajottamisesta ja asettamisesta eriarvoisiin asemiin. Yleinen koulutusmahdollisuuksien ja rahoituksen puute estää kaikkia työllistymästä. Idean kohderyhmä tuntuvat olevan moniongelmaiset pitkäaikaistyöttömät. Jos näin on, niin sen voisi vähintäänkin sanoa ääneen. Samalla pitää kuitenkin muistaa, että kaikki pitkäaikaistyöttömät eivät suinkaan ole millään tavoin ongelmaisia. Osa on erittäin korkeasti koulutettujakin. Arvelemme että nimenomaan oletus moniongelmaisuudesta on se, joka tekee myös ajatuksen vuokratyöfirmasta kiinnostavaksi. Viranomaisten perustamana ja hallinnoimana siitä tulee helposti kuitenkin täysin osallistavan sosiaaliturvan mallin mukaista pakkotyöllistämistä. Idea on kehittämiskelpoinen, mutta kriittiset pisteet ovat: - TE-toimistojen hallitseva rooli asettaa työntekijät alisteiseen asemaan - demokraattinen päätöksenteko TE-toimiston hallinnoimassa osuuskunnassa ei toimi
- selkeästi erotettava vuokratyö ja työosuuskunta - kumpaa tavoitellaan - liikeidean ja liiketoimintasuunnitelman laadinta - kuka tekee? te-toimisto? - ylijäämän käytön selkeämpi määrittely: yhteiskunnallinen kohde voi olla mitä tahansa, helposti päätöksenteko lipsuu työntekijöiden (osuuskunnan jäsenten) ulottumattomiin Malli voisi toimia siten, että TE-toimisto sitoutuisi ostamaan työttömien perustamalta työosuuskunnalta työvoimakoulutusta, jossa työtön työnhakija koulutettaisiin toimimaan työosuuskunnassa. Työosuuskuntaan hakeutuminen olisi vapaaehtoista ja sen jäsenyyden ehtona olisi tuon koulutuksen käyminen. Osuuskunnalla olisi näin ainakin yksi varma asiakas ja se voisi laajentua työttömien organisaationa koulutustoiminnan kautta. Osuuskunnan hallinto ja sisäinen koulutus voitaisiin järjestää sosiaalisen yrityksen mallilla siten, että toimintakyky määrittäisi työvelvoitteen liittyen oman työn markkinointiin ja osallistumiseen osuuskunnan töihin. Tässäkin TE-tomisto voisi olla mukana. Osuuskunta voisi myös tuottaa jäsenilleen myös tukipalveluita, joita julkinen taho voisi osin rahoittaa (kunta, TE, ELY). Osuuskunnalla voisi olla velvoite käyttää mahdollinen ylijäämä erityisesti oman toimitilan rakentamiseen. Toimitila mahdollistaisi osuuskunnan kehittymisen itsenäisenä yrityksenä ja yhteiskunnallisena tilana. Tätä voisi ajatella jopa työpajatoiminnan versiona 2.0. Tämä on juuri se idea, mikä meillä on ollut Tampereella viestissä cc:nä olevan Pirkkalaisen Jaanan kanssa. Tarvittaisiin osuuskunta, joka ylläpitäisi tilaa ja joka tuottaisi työvoimahallinnolle ja kunnalle palveluja samalla kun se kehittäisi omaehtoista sosiaalista ja työllistävää toimintaa. Tilassa voisi olla vuokralla yhteiskunnallisia yrityksiä ja kansalaisjärjestöjä tarjoamassa mahdollisuuksia tekemiselle ja työllistymiselle sekä yrittäjyyttä ja kansalaistoimintaa koskevien taitojen luontaiselle ristipölytykselle. Tila olisi parhaimmillaan avoin tulla kenelle tahansa joka tarvitsee tukea ja neuvoja työllistymiseen, yrittäjyyteen tai muuten yhteiskunnalliseen toimintaan. Tilaa voisi ajatella eräänalisena "kolmannen sektorin palvelukeskuksena" kuten eräs tuttavamme asian muotoili. Tilassa viranomainenkin voisi periaatteessa olla yksi vuokralainen tarjoamassa matalan kynnyksen neuvontapalveluita. Tällainen järjestely vaatisi pitemmän päälle luultavasti sitä, että meillä määriteltäisiin jonkinlainen sosiaalisen (työ)osuuskunnan malli, jolla olisi oma sopimisasemansa työvoimahallinnon kumppanina. Työvoimahallinnolta asetelma vaatisi linjausta palvelujen ostamiseen sosiaalisilta osuuskunnilta. Viranomaisten roolina ei olisi kuitenkaan istua kahdella pallilla yhtä aikaa tai perustaa osuuskuntia. Yleisenä yhteiskunnallisena ehtona työttömien työosuustoiminnan kehittymiselle olisi, että TEM purkaisi kontrolliaan koskien niin sanottuja laskutusosuuskuntia. TEM:n viime vuonna lanseeraama tiukka määritelmä koskien sitä, millä ehdoin työosuuskunta voidaan laskea työnantajaksi, ehkäisee keikkaluontoista ja moninaista työllistymistä työosuuskunnassa. Kontrollin purkaminen mahdollistaisi joustavamman työllistymisen, mikä tuottaisi vuokratyöfirman kaltaista työllistymistä kuitenkin työosuuskunnan ehdoilla. **Aikapankit yhteiskunnallisen osallisuuden välineinä Aikapankit ovat tasa-arvoon perustuvia paikallisyhteisöjä, joiden jäsenet vaihtavat moninaisia palveluja aikaa vastaan. Tästä lähtökohdasta käsin osallistava sosiaaliturva ei ole ylhäältä ohjattua osallistumista vaan ihmisistä lähtevää ja vastavuoroista osallisuutta. Viranomaisen osoittaman työtoiminnan sijaan aikapankki
tarjoaa työttömälle henkilölle kanavan toimia ja osallistua mielekkäällä tavalla yhteiskuntaan omien kykyjensä mukaan. Aikapankin ja perusturvan yhdistäminen lisäävät työttömien toimintamahdollisuuksia. Aikapankissa ihmisten osallistumisen ja tekemisen mahdollisuudet ovat nykyistä laajempia, sillä tehdyn työn arvo sekä avun tarjonta ja kysyntä eivät määrity markkinalähtöisesti vaan tarpeiden, osaamisen ja jakamisen kautta. Aikapankin ideana on helpottaa ihmisten avun tarpeen ja avun saannin kohtaamista. Aikapankissa tarjotaan esimerkiksi asiointi- ja kotiapua vanhuksille, mikä lisää vanhusten kotona selviytymistä tai tarjotaan apua vanhusten ikkunoiden pesuun palveluun, jota julkinen sektori ei tarjoa eikä kaikilla pienituloisilla vanhuksilla ole varaa ostaa sitä markkinoilta. Aktiivisen toimijuuden vahvistaminen luo uutta taloutta ja voisi mahdollisesti vähentää julkisten palvelujen tarvetta. Aikapankki on tila, jossa voi osallistua yhteiskuntaan. Aikapankkitoiminnan laajentuminen lisää yhteisöllisyyttä ja vahvistaa yhteiskunnan sosiaalista kestävyyttä, minkä vuoksi toimintaa kannattaisi tukea eikä rajoittaa viime vuoden lopulla annetun verotusohjeen tavoin. Verohallinnon vero-ohjeistus vähentää yleistä kiinnostusta aikapankkitoimintaa kohtaan eikä tee sitä työttömille houkuttelevaksi. Ammattimaisen työn rajoittaminen vähentää vaihtoja ja lisää epäselvyyttä. Verotuksen tulisi kunnioittaa aikapankin perusperiaatetta, jonka mukaan kaikkien aika on samanarvoista. Aikapankit ovat olemassa olevaa ja kehittyvää toimintaa, josta ei aiheudu julkishallinnolle kustannuksia. Aikapankeille ei voi siirtää julkista vastuuta hyvinvointipalveluista. Osallisuutta, vastavuoroisuutta ja luovuutta vahvistavassa yhteiskunnassa aikapankit ovat kuitenkin merkittävä kokeilu. Aikapankkitoimintaa voisi edistää osallistuvan sosiaaliturvaan liittyen esimerkiksi seuraavilla tavoilla: - Työvoimahallinnon viranomaiset ja sosiaaliviranomaiset voisivat kertoa pitkäaikaistyöttömille aikapankista ja rohkaista heitä liittymään mukaan. Aktivointisuunnitelmissa voitaisiin tunnistaa aikapankkitoiminta osallistumisen muotona. - Aikapankissa toimimisen ja tovien tienaamisen ei pitäisi vaikuttaa sosiaaliturvaan: ajan ja osaamisen tarjoaminen aikapankissa on aktiivista osallistumista sekä työ- ja toimintakykyä ylläpitävää toimintaa. - Helsingin kaupunki on jo globaalin vastuun strategiassaan sitoutunut tukemaan Stadin aikapankin toimintaa. Kaupunki voisi tukea aikapankeissa osallistumista esimerkiksi tarjoamalla toiminnalle sellaisen fyysisen tilan, jossa aikapankkilaiset voisivat, kohdata toisiaan ja kehittää toimintaa, dialogissa kaupungin kanssa. - Helsingin kaupungin kanssa voitaisiin selvittää myös toviveron mahdollisuuksia.
Anastasia Lapintie, Tuuli Hirvilammi, Ruby van der Wekken ja Niklas Toivakainen Stadin aikapankin jäseniä Lisätietoja: http://stadinaikapankki.wordpress.com/abc/