Sara Lauri OULUN SATAMAN TYÖLLISYYSVAIKUTUKSET

Sara Lauri OULUN SATAMAN TYÖLLISYYSVAIKUTUKSET Pro gradu -tutkielma Kansantaloustiede Marraskuu 2005

2 Sisällys Kuviot ja taulukot 1. JOHDANTO... 4 1.1 Tutkimuksen tausta... 4 1.2 Tutkimusongelma ja tutkimuksen tavoitteet... 4 1.3 Aineiston kerääminen ja mallin valinta... 5 1.4 Tutkimuksen eteneminen... 6 2. TYÖLLISYYSVAIKUTUSTEN TUTKIMISESTA... 8 2.1 Työllisyysvaikutusten muodot... 8 2.2 Lyhyesti työllisyysvaikutusten arvioinnista panos-tuotostarkastelun avulla... 9 2.3 Aikaisempia tutkimuksia sataman työllisyysvaikutuksista... 10 3. PANOS-TUOTOSANALYYSI... 14 3.1 Yleistä panos-tuotosmallista... 14 3.2 Panos-tuotostaulukko... 14 3.3 Tuotantomalli... 18 3.4 Kerrannaisvaikutuksista alueellisessa panos-tuotosanalyysissa... 21 3.5 Panos-tuotosmallin käyttömahdollisuuksia ja rajoitteita... 25 4. SATAMA TUTKIMUKSEN KOHTEENA... 27 4.1 Sataman määritelmä... 27 4.2 Sataman tehtävät... 27 4.3 Erilaisia satamatyyppejä... 30 4.4 Sataman toimijat ja sidosryhmät... 31 5. OULUN SATAMA OSANA SUOMEN SATAMAJÄRJESTELMÄÄ... 34 5.1 Suomen satamajärjestelmä... 34 5.2 Oulun Sataman kuvaus... 35 5.2.1 Sataman osien esittelyä... 36 5.2.2 Oulun Sataman tavaraliikenne... 37 5.2.3 Oulun Sataman maakuljetukset... 41 5.2.4 Oulun Sataman ja satama-alueen muut toimijat... 42 6. OULUN SATAMAN TYÖLLISYYSVAIKUTUKSET... 43 6.1 Aineisto ja menetelmät... 43 6.2 Työllisyysvaikutusten jako välittömiin ja välillisiin vaikutuksiin... 43 6.3 Oulun Sataman välittömät työllisyysvaikutukset... 44 6.4 Oulun Sataman välilliset työllisyysvaikutukset... 45 6.4.1 Tuotantovaikutuksesta aiheutuvat työllisyysvaikutukset... 46 6.4.2 Palkkojen vaikutus... 47 6.4.3 Ostopalveluiden ja investointien kautta syntyvät työllisyysvaikutukset... 48 6.5 Oulun Sataman välittömien ja välillisten työllisyysvaikutusten arviointia... 49 6.6 Satama työssäkäyntialueena... 50 7. YHTEENVETO... 54 LÄHTEET... 56 LIITTEET...VIRHE. KIRJANMERKKIÄ EI OLE MÄÄRITETTY.

3 KUVIOT Kuvio 1. Tuotantopanokset ja tuotos...9 Kuvio 2. Tuotannon, tulojen ja kulutuksen välinen riippuvuus panos-tuotosmallissa..24 Kuvio 3. Sataman sidosryhmät ja toiminnot...31 Kuvio 4. Oulun Sataman organisaatio...35 Kuvio 5. Oulun satamien sijainti...36 Kuvio 6. Oulun Sataman ulkomaan ja kotimaan tavaraliikennemäärien kehitys v. 1992-2004...37 Kuvio 7. Oulun Sataman tuonti tavaralajeittain eriteltynä v. 2004...38 Kuvio 8. Oulun Sataman vienti tavaralajeittain eriteltynä v. 2004...39 TAULUKOT Taulukko 1. Euroopan satamien työllisyysvaikutuksia koskevia tutkimustuloksia...12 Taulukko 2. Panos-tuotostaulukko...16 Taulukko 3. Oulun Sataman tuonti ja vienti satamittain ja tavaralajeittain v. 2004...39 Taulukko 4. Oulun Sataman aikaansaamat välittömät työllisyysvaikutukset henkilötyövuosina pääryhmittäin...45 Taulukko 5. Laskennalliset työllisyysvaikutukset panostutos-tarkastelun pohjalta...49 Taulukko 6. Oulun Sataman kokonaistyöllisyysvaikutukset...49 Taulukko 7. Oulun Sataman ns. satamasidonnaiset työllisyysvaikutukset...52 Taulukko 8. Oulun Sataman välittömät ja välilliset sekä ns. satamasidonnaiset työllisyysvaikutukset...53

4 1. JOHDANTO 1.1 Tutkimuksen tausta Satamien on aina tiedetty aktivoivan ja kehittävän taloutta sekä teollisuutta itse satamaalueella, mutta myös sen ns. takamaa-alueella eli varsinaisella vaikutusalueellaan. Aina aika ajoin on haluttukin selvittää sataman taloudellista merkitystä alueellaan. (Ojala 1991, 11.) Jalkasen (1996, 45) mukaan varsinaisesti satamien kannattavuutta ei ole maassamme juurikaan tutkittu. Sataman kannattavuutta ja merkittävyyttä voidaan kuitenkin tarkastella muutoinkin kuin vain liiketaloudellisin perustein. Tällöin voidaan selvittää sataman aikaansaamia kunnallistaloudellisia vaikutuksia ja kiinnittää huomiota erityisesti siihen, mikä on satamatoiminnan kokonaistaloudellinen merkitys sijaintipaikkakunnalleen. Sataman työllisyysvaikutusten selvittäminen on esimerkki tällaisesta tarkastelusta. 1.2 Tutkimusongelma ja tutkimuksen tavoitteet Tämän tutkielman tavoitteena on selvittää Oulun Sataman työllisyysvaikutuksia. Käytännössä tutkimusongelmana on siis selvittää, kuinka paljon Oulun Satama saa aikaan välittömästi työllisyyttä itse satamassa, satama-alueella ja muissa ympäristön yrityksissä. Jotta kokonaistyöllisyysvaikutus hahmoittuisi on tarpeen tarkastella myös sataman ja sen toimijoiden aikaansaamia välillisiä työllisyysvaikutuksia. Kokonaistyöllisyysvaikutus muodostuu välittömien ja välillisten vaikutusten summana. Tässä tutkimuksessa keskitytään selvittämään Oulun Sataman alueelliset työllisyysvaikutukset. Alueellisuus tarkoittaa tässä sitä, että työllisyysvaikutuksia tarkastellaan vain oman maakunnan eli Pohjois-Pohjanmaan maakunnan alueella.välittömät vaikutukset ilmentävät sitä työllisten määrää, minkä satama ja siihen välittömästi liittyvät toimijat työllistävät suoraan palkkaamalla työntekijöitä. Välilliset työllisyysvaikutukset muotoutuvat näiden toimijoiden luomasta palvelujen ja tarvaroiden kysynnästä muihin yrityksiin sekä työntekijöille maksettujen palkkojen ja niistä kulutukseen käytetyn osuuden aikaansaamasta lisäkysynnästä.

5 Tutkimusongelmaa voi kiteyttää seuraavasti: 1. Kuinka paljon työpaikkoja Oulun satama tarjoaa? 2. Mitkä toimijat voidaan varsinaisesti lukea kuuluvan pääasiallisesti satamaan? 3. Kuinka paljon em. toimijat työllistävät? 4. Kuinka paljon satama ja sen päätoimijat saavat aikaan työllisyyttä välillisesti ns. tuotantovaikutusten ja kulutusvaikutusten kautta? 5. Kuinka paljon syntyy välillisesti työllisyyttä, kun osa työntekijöille maksetuista palkoista siirtyy kulutuskysynnäksi? Tavoitteena on tuottaa vastaukset edellä esittettyihin kysymyksiin ja samalla kuvata Oulun Satamaa ja sen suhdetta sidosryhmiinsä. Ilman näitä toimijoita itse satamankin toiminta olisi kovin hankalaa eikä välttämättä onnistuisi lainkaan. Toisaalta satama tarvitsee myös muiden yritysten palveluita ja on niiden kanssa jatkuvassa vuorovaikutuksessa. Tämän laajan toimijaverkon kuvaaminen liittyy myös tämän työn tavoitteisiin. Työn tärkein osa on kuitenkin Oulun Sataman työllisyysvaikutusten analysoinnissa. 1.3 Aineiston kerääminen ja mallin valinta Välittömät työllisyysvaikutukset selvitetään suoraan toimijoilta saatujen tietojen perusteella. Työllisystiedot kuvaavat vuoden 2004 tilannetta.välillisten työllisyysvaikutusten selvittämiseksi on käytettävissä Tilastokeskuksen vuonna 2000 laatima alueellinen panos-tuotos 1995. Panos-tuotosanalyysin käyttäminen aiheuttaa sen, että päädytään tarkastelemaan työllisyysvaikutuksia toimialatasolla. Välittömien työllisyysvaikutusten selvittäminen kyselyiden perusteella on työläs, mutta työläydestään huolimatta kuitenkin luotettavin ja selkein mittari toteutuneiden työllisyysvaikutusten mittaamiseen. Välittömät työllisyysvaikutukset on selvitetty suoraan toimipaikoilta joko henkilökohtaisesti paikan pällä tehtyjen haastatteluiden tai puhelimen välityksellä tehtyjen haastatteluiden avulla. Oulun Satamalta ja pääoperaattori Herman Andersson Oy:ltä saatiin tiedot niiden sidosryhmistä ja niiden tietojen perusteella lähdettiin kartoittamaan tutkimusjoukkoa.

6 Välillisten työllisyysvaikutusten selvittämiseksi valittiin tutkimusmenetelmäksi panostuotosanalyysi, koska se mahdollistaa välillisten kerrannaisvaikutusten ja toimialoittaisten työllisyysvaikutusten tarkastelut tarkemmin kuin muut mallit. Valintaan vaikutti myös se, että tutkimuksessa voidaan hyödyntää jo olemassa olevaa alueellista panos-tuotosaineistoa. Panos-tuotosmallin avulla saadut välilliset työllisyysvaikutustulokset on laskettu välittömiin työllisyysvaikutuslukuihin perustuen. 1.4 Tutkimuksen eteneminen Työllisyysvaikutusten selvittäminen satamissa ei ole aina kovin yksiselitteistä, sillä esimerkiksi jo satamaa määriteltäessä havaitaan, ettei yhtä oikeaa määritelmää ole olemassakaan, vaan määritelmä laajenee tai supistuu käyttötarkoituksen mukaan. Lähemmin satamaan tutkimuskohteena tutustutaan luvussa neljä. Luvussa kaksi kerrotaan, mitä työllisyysvaikutuksilla tarkoitetaan, miten niitä voidaan tutkia, miten niitä voidaan jaotella esim. välittömiin ja välillisiin vaikutuksiin. Samalla kuvataan aikaisempia tutkimuksia sataman työllisyysvaikutuksista hyvin yleisellä tasolla. Välittömät työllisyysvaikutukset ovat käsitteenä varsin selkeät, mutta välillisiä työllisyysvaikutuksia täytyy aina hieman perustella. Tässä tutkimuksessa välillisten työllisyysvaikutusten selvittämiseksi käytettiin apuna panos-tuotosmallia ja tauluja. Luvun kaksi lopussa kuvataan panos-tuotosmenetelmän perusteita ja sitä, miten panostuotosmenetelmää voidaan käyttää työllisyysvaikutusten arvioimiseksi satamassa. Perusteellisempi vahvasti teoriapainoitteinen osa panos-tuotosanalyysistä esitellään luvussa kolme. Luvussa kuvataan varsin yksityiskohtaisesti panos-tuotostaulun rakenne ja tuotantomallin muodostaminen. Tämän lisäksi kerrotaan kerrannaisvaikutuksista ja mallin käyttökohteista ja rajoitteista. Luku neljä on satamatoiminnan yleistä kuvausta. Yleisesti ajatellen satama on paikka, josta lähdetään matkalle tai paikka jonne laivat tulevat ja josta ne lähtevät. Satama organisaationa, työpaikkana, tavaran varastoijana ja kuljetusketjun merkittävänä osana

7 ja monenlaisten palveluiden tuottajana voi kuitenkin olla monelle meistä jo hieman tuntemattomampi asia. Satama on paljon muutakin kuin vain paikka veden äärellä. Kappaleessa neljä esitellään sataman tehtävät ja määritelmä. Laajan määritelmän mukaan satama muodostaa toimnnallisen kokonaisuuden, jonka toiminnot ovat laajat ja kytkennät sidosryhmiinsä ovat vahvat. Satamien moninaisten palvelutoimintojen tuottaminen sitoo edelleen paljon työvoimaa, joskin mm. lastaus- ja purkaustoimintojen teknistymisen kautta satamamien työvoimavaltaisuus on muuttunut pääomavaltaisuudeksi ja varsinaisesti satamissa käsintehtävä työ on vähentynyt voimakkaasti viimeisten vuosikymmenten aikana. Luvussa viisi tutustutaan yleisellä tasolla Suomen satamajärjestelmään ja esitellään erilaisia satamatyyppejä. Samassa kappaleessa esitellään Oulun Satama. Koska tutkimusaiheena on Oulun Sataman työllisyysvaikutukset on mukava saada tietoa siitä, mitä Oulun Satamassa tehdään. Muutamien kuvioiden ja taulukoiden avulla saadaan tietoa Oulun Sataman viennistä ja tuonnista. Samalla kuvataan Oulun Sataman toimintaa ja sen toimijoita. Näin siitä syystä, että seuraavassa luvussa esitellään Oulun Sataman työllisyysvaikutusten tutkimusmalli ja luvun viisi onkin tarkoitus muodostaa pohja tutkimusmallin rakenteelle. Luvussa kuusi esitetään käytetyn tutkimusmenetelmän avulla saadut tutkimustulokset. Tuloksissa on mukana sekä suoraa, haastattelemalla saatua tarkkaa tietoa työllisyysvaikutuksista, että laskennallisia arvioita työllisyysvaikutuksista. Luku seitsemän on päätäntö, jossa esitetään arvioita ja pohdintaa tutkimuksen kulusta ja saaduista tuloksista.

8 2. TYÖLLISYYSVAIKUTUSTEN TUTKIMISESTA Työllisyysvaikutukset ovat kiinteästi sidoksissa taloudelliseen toimintaan ja ne voidaan määritellä esim. erilaisten taloudellisten toimintojen aikaansaamina työvoimatarpeen määrällisinä ja laadullisina muutoksina (Kasanko 1998, 4). Työllisyysvaikutukset syntyvät työmarkkinoilla, joilla työnantajat ostavat ja työntekijät myyvät työpanoksia. 2.1 Työllisyysvaikutusten muodot Työllisyysvaikutuksia voidaan ryhmitellä eri tavoin. Vaikutuksia voidaan tarkastella esimerkiksi niiden ajallisuuden (vaiheiden) tai syntytavan mukaisesti. Ajallinen tarkastelu tarkoittaa sitä, että työllisyysvaikutuksia tarkastellaan vaiheittain esim. jonkin investoinnin aikaansaamana muutoksena. Useissa tutkimuksissa (mm. Jokipii, Joutsensaari, Kallberg & Salli 2000; Kasanko 1998; LTT 1997; Tulkki 2002) on tutkittu tai esitelty erilaisten investointien tai hankkeiden aikaansaamia työllisyysvaikutuksia. Valtion tulo- ja menoarviosta voidaan myöntää erilaisia määrärahoja hakemuksesta investointeihin. Näiden investointimäärärahojen myöntämisen perusteenksi on hyvin usein vaadittu työllisyysvaikutusten selvittämistä. Jotta työllisyysvaikutuksia voitaisiin mitata jollakin yhtenäisellä tavalla, on Työministeriön toimeksiannosta on laadittu erityinen Työllisyysperusteisten investointien työllisyysvaikutusten arviointi malli eli ns. TVA-malli (LTT 1997; Tulkki 2002). Kyseisen mallin mukaisesti investointien työllisyysvaikutuksia arvioidaan ajallisesti vaiheittain investointivaiheen, kasvusysäysvaiheen ja toimintavaiheen aikana. Työllisyysvaikutuksia voidaan tarkastella myös niiden syntytavan mukaan, jolloin työllisyysvaikutukset jaetaan välittömiin eli suoriin vaikutuksiin ja välillisiin eli epäsuoriin vaikutuksiin. Yleisesti välittömät työllisyysvaikutukset syntyvät tutkittavassa kohteessa itsessään ja välilliset työllisyysvaikutukset syntyvät toisaalla toisissa yrityksissä tai toisella toimialalla taloudellisen toiminnan seurauksena tuotantotoiminnan ja kulutuksen kautta. Välillisiä työllisyysvaikutuksia voidaan

9 selvittää panos-tuotosanalyysin avulla. Esimerkisi mm. Häyrynen (1984), Saurama & Kantola (2001), Knuuttila (2004) käyttivät panos-tuotostarkastelua selvittäessään tutkimuksissaan alueellisia työllisyysvaikutuksia. 2.2 Lyhyesti työllisyysvaikutusten arvioinnista panos-tuotostarkastelun avulla Panos-tuotosanalyysi on menetelmä, jota käytetään kansantalouden eri toimialojen välisten riippuvuuksien selvittämiseen. Panos-tuotosanalyysi koostuu panostuotostaulukosta ja panos-tuotosmallista. Talouselämän toiminnan kuvaus kohdistuu panos-tuotostaulussa rahassa mitattuihin toimialojen välisiin tavara- ja palvelusvirtoihin. Hyödykevirtoja tarkastellaan panos-tuotostaulukossa yhtä aikaa kahdesta näkökulmasta eli hyödykkeiden tuotannon ja niiden käytön kannalta. Hyödykevirtaa kutsutaan tuotokseksi, kun sitä tarkastellaan tarjonnan eli tuotannon näkökulmasta. Toisaalta, kun hyödykevirtaa tarkastellaan kysynnän eli käytön kannalta, kutsutaan sitä panokseksi. Kukin toimiala ja yritys tarvitsee tuotantoaan varten erilaisia tuotantopanoksia. Toimialalla toimivan yrityksen tuotos koostuu sen itsensä käyttämästä työpanoksesta, muista perupanoksista ja muilta yrityksiltä sekä toimialoilta hankituista välituotepanoksista. Peruspanoksia ovat työn lisäksi verot ja veronluonteiset maksut, tuonti, poistot ja toimintaylijäämä. Välituotepanoksia ovat yrityksen hankkimat tuotteet ja palvelut. Kuviossa 1. on ilmennetty tätä ketjua. PANOKSET Toimialan tai yrityksen tuotanto Välituotepanokset -tuotteet Peruspanokset TUOTOKSET -työ TUOTOS Kuvio 1. Tuotantopanokset ja tuotos

10 Työllisyysvaikutus muotoutuu siten kolmen osatekijän yhteisvaikutuksesta ja yhdessä ne muodostavat työllisyyden kokonaisvaikutuksen. Ensimmäinen osatekijä on käytettävä työpanos yrityksessä eli tässä satamassa (vrt. laaja määritelmä) itsessään ja tällöin on kyseessä välitön työllisyys. Toinen osatekijä syntyy välituotepanosten käytön kautta toisissa yrityksissä ja toimialoilla. Tässä tutkimuksessa välituotepanosten käyttöä kuvataan sataman ostoilla ja investoinneilla ja tarkastelu tehdään panostuotostaulukoiden avulla.. Kolmas osatekijä muodostuu kulutuksen kautta aiheutuvasta vaikutuksesta tuotantotoiminnassa. Tässä tutkimuksessa kulutuksen vaikutusta selvitetään panos-tuotostarkastelun avulla maksettujen palkkojen kautta kulutukseen siirtyvän summan kautta. Viimeksimainituilla tarkoitetaan välillistä tuotantovaikutusta ja välillistä kulutusvaikutusta. Välittömät työllisyysvaikutukset voidaan selvittää hyvinkin tarkasti, mutta välillisten työllisyysvaikutusten arvioimiseksi käytetään panos-tuotostarkastelussa apuna panostuotosmallia. Jotta tuotantotoimintaa voitaisiin kuvata ja riippuvuuksia selittää, tarvitaan todellisuutta yksinkertaistavia oletuksia. Panos-tuotosmalli, kuten muutkin mallit, on rajoitustensa tulos. Tästä johtuen panos-tuotosmallin avulla lasketut luvut täytyykin ymmärtää laskennallisiksi arvioiksi, eikä niitä voida suoraan tulkita uusien työpaikkojen lukumääriksi. Suositeltavaa onkin suhtautuaa saatuihin lukuihin enemmänkin suuntaa antavina arvioina kuin absoluuttisen tarkkoina lukuina. Huolellisesti tehtynä laskelmat ovat kuitenkin suhteellisen luotettavia. Toisaalta, välillisten työllisyysvaikutusten jättäminen kokonaan huomioimatta merkitsisi sitä, että kokonaisvaikutus arvioitaisiin alakanttiin. Tätä taustaa vasten välillisten työllisyysvaikutusten selvittäminen, vaikkakin se on vain arvio toteutuneesta, on hyvin perusteltua. 2.3 Aikaisempia tutkimuksia sataman työllisyysvaikutuksista Työllisyysvaikutusten tutkiminen ei ole satamissa välttämättä kovin yksiselitteistä, koska tutkimukseen ja etenkin tutkimustuloksiin vaikuttaa kovasti se, miten itse satama määritellään ja miten määritellään työllisyysvaikutukset eli se, mitä halutaan tutkia. Tutkimuskäytäntöjä, lähestymistapoja ja määritelmiä on monia ja siksi eri satamista tehtyjen tutkimustulosten keskinäiset vertailut ovat osoittautuneet hankaliksi tai jopa

11 mahdottomiksi niin Suomessa kuin muissakin maissa. Satamien työllisyysvaikutuksia ei voida tutkia vain yhdellä ja ainoalla oikealla tavalla. (Saurama ja Kantola 2001, 26, 30.) Satamiin liittyviä tutkimuksia on tehty maassamme paljon, mutta kovin paljon niiden työllisyysvaikutuksiin keskittyneitä tutkimuksia ei ole tehty. Tämän työn kannalta merkittävimmät tutkimukset löytyvät Turun yliopiston merenkulkualan koulutus- ja tutkimuskeskuksen sarjasta B osista: B 112 Saurama (2000) ja B 116 Saurama ja Kantola (2001). Työssään Satakunnan satamien työllisyysvaikutukset Saurama (2000) selvitti Satakunnan satamien (Porin, Rauman, Merikarvian ja Olkiluodon sataman) työllisyysvaikutuksia maakuntatasolla. Sauraman tutkimusjoukko jakaantui kolmen pääryhmään a) sataman päätoiminnot ja organisaatiot, b) viranomaiset ja muut julkisen sektorin organisaatiot sekä c) satamasidonnainen toiminta. Näistä satamasidonnaisella toiminnalla tarkoitettiin satamiin liittyvää muuta taloudellista eli satamasidonnaista toimintaa. Sidonnaisuus koostuu useista eri tekijöistä ja yksi niistä on sijaintiin perustuva läheinen vuorovaikutussuhde. (Saurama 2000, 25-28, 40.) Saurama jakoi työllisyysvaikutukset välittömiin ja välillisiin. Sauraman (2000) tutkimustulosten mukaan satamilla, varsinkin Porin ja Rauman satamilla, oli Satakunnan alueella varsin merkittävä alueellinen ja erityisesti paikallinen työllistävä vaikutus. Tutkimuksessaan Satamasidonnaisten toimintojen työllisyysvaikutukset Varsinais- Suomessa: Turku, Naantali ja Uusikaupunki Saurama ja Kantola (2001) selvittivät ko. alueella sijaitsevien satamien välillisiä ja välittömiä työllisyysvaikutuksia. Välittömät työllisyysvaikutukset selvitettiin tutkimuksessa kyselyiden ja tilastoanalyysien perusteella. Välillisten työllisyysvaikutusten arvioimiseksi tutkijat käyttivät apunaan tilastoja ja Tilastokeskuksen (2000) julkistamaa alueellista panostuotosaineistoa. Tutkimuksen mukaan alueellisella tasolla arvioituna satamien työllisyysvaikutukset olivat huomattavat. Kaiken kaikkiaan Turun, Naantalin ja Uudenkaupungin satamiin sidoksissa oleva työllisyys edusti lähes 5 % koko maakunnan työllisyydestä, joskin satamakaupungit olivat isoimmat hyötyjät. Samalla

12 todettiin, että tutkimuksessa mukana olleiden satamien voitiin katsoa vetovoimallaan tuoneen alueelle työpaikkoja sekä säilyttäneen niitä. (Saurama ja Kantola 2001, 6, 77.) Ulkomailla satamien työllisyysvaikutuksia on tutkittu enemmän kuin Suomessa. Saurama ja Kantola (2001) olivat koonneet tutkimukseensa mukaan tulokset keskeisimmistä eurooppalaisia satamia koskevista työllisyysvaikutustutkimuksista. Seuraavassa taulukossa (taulukko 1) on esitettynä ulkomaisten työllisyysvaikutustutkimusten tuloksia Sauraman ja Kantolan (2001) mukaan. Taulukko 1. Euroopan satamien työllisyysvaikutuksia koskevia tutkimustuloksia ( ks. Saurama & Kantola 2001,31) Tutkittu satama (tutkimusvuosi) Kokonaistyöllisyysvaikutus Välitön työllistävä vaikutus Välillinen (tai siihen rinnastettava) työllistävä vaikutus Kerroin (kokonaisvaikutus/välitö n vaikutus) Århus (1999) 8671 4841 3830 1,79 Bordeaux (1992) 20000 2700 17300 7,41 Hampuri (1990) 142600 95076 47545 1,50 Lyypekki (1993) 4677 4085 592 1,14 Nantes (1997) 24265 4778 19487 5,08 Plymouth (1991) 893 627 266 1,42 Pori (1999) 2620 680 180 1,26 Rauma (1999) 3930 958 207 1,22 Rostock (1996) 10336 7261 3075 1,42 Amsterdam (1996) 66259 38300 27959 1,73 Taulukossa mainitut satamat ovat kokoluokaltaan aivan erilaisia, eikä tässä olekaan tarkoitus verrata satamien kokoja keskenään. Sen sijaa voidaan kuitenkin tarkastella kerroinvaikutuksia. Pääosassa ainakin näissä kansainvälisissä tutkimuksissa kerroinvaikutukset olivat 1,2 ja 2,0 välillä. Käytännössä tämä tarkoittaa, että yksi sataman välitön työpaikka kertaantuu jopa kaksinkertaiseksi kokonaisvaikutuksiltaan verrattuna välittömään vaikutukseen. Toki täytyy muistaa, että tulosten saamiseksi on jouduttu tekemään yleistyksiä ja laskelmia. Eikä käytössä myöskään ole tietoa käytetyistä tutkimusmenetelmistä. Välillisten työllisyysvaikutusten vaikutusten osalta ei voidakaan ilmoittaa, että ne olisivat absoluuttisia työllisyyslukuja, vaan niihin on suhtauduttava suuntaa antavia tuloksina.

13

14 3. PANOS-TUOTOSANALYYSI 3.1 Yleistä panos-tuotosmallista Panos-tuotosanalyysi on yleisesti käytetty menetelmä kansantalouden eri toimialojen välisten riippuvuuksien selvittämiseen. Panos-tuotostutkimuksen varsinaisena kehittäjänä pidetään Wassily Leontiefiä. Panos-tuotosanalyysi koostuu panostuotostaulukosta ja panos-tuotosmallista. Panos-tuotostaulukko on tilastollinen kuvaus kansantalouden tuotantosuhteista, sen eri toimialojen panoksista ja tuotoksista tietyn ajanjakson, yleensä vuoden, aikana. Panos-tuotosmalli on teoreettinen kaavio, joka muodostuu joukosta simultaanisia lineaarisia yhtälöitä, joissa tuntemattomia ovat eri toimialojen kokonaistuotokset ja joiden parametrit (panoskertoimet) estimoidaan (lasketaan) empiirisestä panos-tuotostaulukkoon sisältyvästä informaatiosta. (Leontief 1966, 134; Nenonen, 1976, 53.) 3.2 Panos-tuotostaulukko Panos-tuotostaulu on yksi kansantaloudellisen tilinpidon muoto, jossa talouselämä jaetaan lukuisiin toimialoihin. Panos-tuotostaulussa talouselämän tuotantotoimintaa kuvataan monipuolisesti ja sen avulla saadaan tietoja eri toimialojen tuotannon asemasta kansantaloudessa. Pääasiallisesti talouselämän toiminnan kuvaus kohdistuu siinä rahassa mitattuihin toimialojen välisiin tavara- ja palvelusvirtoihin. Hyödykevirtoja tarkastellaan panos-tuotostaulukossa yhtäaikaa kahdesta näkökulmasta eli hyödykkeiden tuotannon ja niiden käytön kannalta. Kun hyödykevirtaa tarkastellaan tarjonnan eli tuotannon näkökulmasta sitä kutsutaan tuotokseksi. Toisaalta, kun hyödykevirtaa tarkastellaan kysynnän eli käytön kannalta, kutsutaan sitä panokseksi. Tuotosten yhteismitallistamiseksi mittayksikkönä käytetään useimmiten rahayksikköä. Tällöin panos-tuotostaulujen hyödykevirrat esitetään arvosuureina, joita voidaan pitää ajanjakson hyödykevirran keskimääräisen yksikköhinnan ja sen sisältämien määräyksiköiden lukumäärän tulona. Yhteismitallisuus mahdollistaa sen, että tuotosten lisäksi panoksetkin voidaan laskea yhteen ja riippuvuudet voidaan siten yhtenäisesti ilmaista. (Forssell 1985, 8.)

15 Panos-tuotostaulun kultakin vaakariviltä nähdään, kuinka paljon kyseisellä toimialalla valmistettuja hyödykkeitä on käytetty eri toimialoilla panoksina ja lopputuotteina. Taulun sarakkeelta nähdään kuinka paljon toimialan tuotannon valmistuksessa on tarvittu erilaisia välituotepanoksia ja peruspanoksia. Taulussa kunkin tuoteryhmän tuotanto on yhtä suuri kuin sen valmistamiseen käytettyjen panosten summa eli toimialan tuottamien hyödykkeiden kokonaiskäytön täytyy vastata niiden tuotantoa. Panos-tuotostaulu voidaan esittää lohkokaaviona esim. seuraavsti (Forssell 1985, 14): Välituotteiden käyttö + Lopputuotteiden = Kokonaistuotanto käyttö + + + Peruspanosten käyttö + Peruspanosten käyttö = lopputuotteina Peruspanosten summa = = = Tuotantopanosten summa + Lopputuotteiden = Kokonaissumma summa Välituotteet ovat samalla kertaa sekä tuotoksia että panoksia. Tarkastelun pääpaino kohdistuukin juuri välituotteiden käytön kuvaukseen. Välituotteiden tuotanto ja käyttö kuvaa toimialojen riippuvuutta toisistaan: toisen toimialan (yrityksen) tuotanto on toisen toimialan (yrityksen) panos. Panos-tuotostilinpidossa markkinahyödykevirrat arvostetaan tuottajahintaan. (Forssell 1985, 14.) Peruspanoksia ainoastaan käytetään ja lopputuotteita vain valmistetaan. Lopputuotekäyttö jakautuu kulutukseen (yksityinen ja julkinen), pääomanmuodostukseen ja vientiin. Tuonti on esitetty taulukossa 2 lopputuote-eränä miinusmerkkisenä. Välituotteet sisältävät tällöin myös tuontihyödykkeet luokiteltuna niitä valmistavan tuotantotoiminnan mukaan. Tuontihyödykkeet voitaisiin käsitellä myös kokonaisuudessaan peruspanoksina. Tällöin lopputuotekysynnöissä olisi vain kotimaisiin hyödykksisiin kohdistuva kysyntä. Lopputuote-eriä ovat lisäksi varastojen lisäys ja tilastovirhe

16 Peruspanoksia ovat kotimaisten markkinattomien hyödykkeiden ostot miinus myynnit, hyödykeverot miinus hyödyketukipalkkiot (tullit ja tasausvero, arvonlisävero, muut hyödykeverot, hyödyketukipalkkiot), palkat, työnantajain sosiaalivakuutusmaksut, muut välilliset verot kuin hyödykeverot miinus muut kuin hyödyketukipalkkiot, kiinteän pääoman kuluminen ja toimintaylijäämä. Usein arvonlisäys (toimintaylijäämä, kiinteän pääoman kuluminen, palkat, työnantajain sosiaalivakuutusmaksut ja välilliset hyödykeverot vähennettynä tukipalkkioilla) esitetään taulussa omana eränään. (Forssell 1985,15.) Panos-tuotostaulu voidaan esittää myös kirjainsymbolien avulla. Vastaavia merkintöjä käytetään myöhemmin panos-tuotosmallia muodostettaessa. (Forssell 1985, 16.) Taulukko 2. Panos-tuotostaulukko Välituotteet Lopputuotteet Tuotanto- 1 toiminta.. toimialat. 1,...,i,...,n i... n Välituotepanokset yht. Palkat 1 Toiminta- 2 ylijäämä Välill. verot 3 Tuotantotoiminta toimialat 1... j... n x 11... x 1j... x 1n......... x i1... x ij... x in......... x n1... x nj... x nn x.1... x.j... x.n z 11... z 1j... z 1n z 21... z 2j... z 2n z 31 z 3j z 3n Välituot. yht. x 1.... x i.... x n. x.. Kulu- Pääom Vienti Tuonti Lopputus muod. tuot.yht 1 2 3 4 y 11 y 12 y 13 -y 14 y 1................ y i1 y i2 y i3 -y i4 y i................ y n1 y n2 y n3 -y n4 y n. Peruspanosten käyttö lopputuotteena Yhteensä Peruspanokset z.1... z. j... z.n z.. yht. Yhteensä x 1... x j... x n y.1 y.2 y.3 -y.4 y.. x 1... x i... x n z 1. z 2. z 3.

17 Merkinnät: [ x ij ] X = = välituotteiden ( n x n)-matriisi; elementit { } x = = kokonaistuotannon (n x 1)-pystyvektori; elementit osoittavat toimialan i x x i n i. = xij = j=1 osoittavat, kuinka paljon toimialan i tuotantoa käytetään panoksena toimialan j tuotannossa kokonaistuotannon tuotoksen i käyttö välituotteena x ij x i x n = x =.j ij i=1 välituotteiden käyttö panoksina tuotantotoiminnassa j x.. n n = x = välituotteiden kokonaissumma ij i= 1 j= 1 [ y ih ] Y = = lopputuotteiden ( n x m)-matriisi; elementit osoittavat, kuinka paljon tuotosta i käytetään lopputuotteena h { } y i y = = lopputuotteiden (n x 1)-pystyvektori, elementit yi osoittavat, kuinka paljon toimialan i tuotantoa käytetään yhteensä lopputuotteena n y = y = y = h= 1 ih i. i tuotoksen i käyttö lopputuotteena y ih n y ih i= 1 = y.h = lopputuotteen h kokonaissumma y.. n n = yih = lopputuotteiden kokonaissumma h= 1 i= 1 [ ] Z = z kj = peruspanosten (l x n)-matriisi; elementit zkj osoittavat, kuinka paljon { } peruspanosta k käytetään toimialalla j z = z j = peruspanosten (1 x n)-vaakavektori; elementit osoittavat, kuinka paljon peruspanoksia käytetään tuotantotoiminnassa j z j z = z = z =.j k kj k=1 l = peruspanosten kokonaiskäyttö tuotantotoiminnassa j z.. l n = zkj = peruspanosten kokonaiskäyttö k= 1 j= 1 Panos-tuotostaulussa tuotantotoimintaa kuvataan siten, että kunkin tuotantotoiminnan rivin ja sarakkeen välillä vallitsee seuraava yhteys:

18 i n x = x + y x + z = x ij i. ij. j j= 1 i= 1 n j (i = j); j = 1,...,n Kunkin toimialan tuotanto on yhtä suuri kuin tuotoksen käyttö panoksina tuotantotoiminnassa (välituotteet) ja lopputuotteina, mikä puolestaan on yhtä suuri kuin kyseisen toimialan tuotantotoiminnassa käyttämien välituotepanosten ja peruspanosten summa. (Forssell 1985 17-18.) Päämääränä on ryhmitellä tuotantotoiminta taloudellisen toiminnan teknisten ominaisuuksien eli tuotantomenetelmien samankaltaisuuden perusteella. Mikäli noudatettaisiin tiukasti teorian mukaisia periaatteita, niin samaan ryhmään luettaisiin kuuluviksi vain sellaiset tuotantomenetelmät, joilla valmistettavaa tuotosyksikköä kohti tarvitaan yhtä paljon samaa panosta. Tällainen ei kuitenkaan ole käytännössä täysin mahdollista ja tuotantomenetelmät ovat taulun ryhmien sisällä hyvin erilaisia. Yksityiskohtaista ryhmittelyä rajoittavina tekijöinä ovat tietojen hallittavuus, luotettavuus ja hankintavaikeudet. Tästä johtuen onkin tyydyttävä luokittelemaan tuotantotoiminta toimialoihin, joiden perusyksikkönä on toimipaikka. Tällöin kaikkien samanlaista tuotetta valmistavien toimipaikkojen käyttämät tuotantomenetelmät kuuluvat samaan toimialaan. (Forssell 1985, 19-20.) Panos-tuotostaulu on talouselämän tuotantotoiminnan kuvaamiseen monipuolinen tietolähde. Siitä saadaan tietoja eri toimialojen tuotannon asemasta kansantaloudessa. Lisäksi siitä voidaa määrittää erilaisten peruspanosten ja lopputuotteiden suuruus ja toimialoittainen jakautuminen, toimialojen tuotteiden käyttökohteet, toimialojen tuotantotekniikka ja keskimääräinen kustannusrakenne. Panos-tuotostaulu antaa yksityiskohtaisen yleiskuvan hyödykevirtojen kiertokulusta talouselämässä ja tarjoaa sitä kautta hyvän kehikon erilaisille analyyseille. (Forssell 1985, 20-21.) 3.3 Tuotantomalli Tuotantomallissa tuntemattomia ovat eri toimialojen tuotokset. Toimialojen väliset riippuvuudet ilmaistaan mallissa parametreilla, jotka lasketaan empiirisestä panos-

19 tuotostaulukkoon sisältyvästä informaatiosta. (Nenonen 1976, 53.) Tuotantomallin laatiminen aloitetaan panos-tuotostaulun riviyhtälöstä (Forssell 1985, 21): n xi = xij + y i j= 1 (i = 1,...,n) (1) Kyseinen yhtälö kuvaa tietyn toimilalan i tuotannon käytön kansantalouden muilla toimialoilla välituotteina ( x ij ) ja erilaisina lopputuotteina ( y i ). Panoskertoimet lasketaan panos-tuotostaulusta seuraavasti: xij aij = (2) x j Panoskerroin a (0 aij 1 ij ) ilmaisee, kuinka paljon toimialalla j tarvitaan toimialan i tuotantoa yhden tuotosyksikön valmistamiseen. Välituotteiden kysynnän yhtälöksi siis saadaan: x = a x (3) ij ij j Tuotantomalli voidaan nyt laatia sijoittamalla mallin taseyhtälöön (1) yhtälö (3). Eli tuotantomalli on seuraava: i n x = a x + y j= 1 ij j i (i = 1,,n) (4) tai matriisimerkinnöin x a a.. a 1 y1 11 12 1n a a.. a x2 y2 21 22 2n x = Ax + y, missä x =., y =., A =............ x an1 a n2.. ann n yn

20 Tuotantomallin selitettävinä muuttujina ovat toimialojen kokonaistuotannot. Selittävinä muuttujina ovat toimialojen lopputuotekysynnät (kotitalouksien kulutus, valtion ja kuntien kulutus, pääomanmuodostus ja vienti). Parametreina ovat panoskertoimet, jotka ilmaisevat toimialojen väliset riippuvuudet. Tuotantomallissa selitetään toimialojen kokonaistuotanto lopputuotteiden kysynnän ja toimialojen tuotannon keskinäisten riippuvuuksien avulla. Mallin ratkaisu perustuu olettamukselle, että kaikki tuotanto tähtää lopputuotteiden käyttöön ja valmistukseen. Kun mallia käytetään arvioitaessa, kuinka paljon tuotantoa eri toimialoilla tarvitaan, jotta tietty lopputuotteiden kysyntä voidaan tyydyttää, oletetaan panoskertoimien pysyvän kiinteinä. Tuotantomallissa on lineaarisia yhtälöitä yhtä monta kuin on ratkaistavia tuntemattomia muuttujia. Tällöin toimialojen tuotanto voidaan laskea kulloinkin tunnetun lopputuotteiden kysynnän suhteen. Tarkoituksenmukaisempaa on kuitenkin ratkaista yhtälöryhmä ( I A) x = y, (5) missä I on yksikkömatriisi, jonka diagonaalielementit ovat arvoltaan ykkösiä ja muut elementit nollia eli 1 0 0 0 0 1 0 0 I = 0 0 1 0 0 0 0 1 Tuotantomallin ratkaistuksi muodoksi saadaan x = ( I A) 1 y, (6) kun yhtälön (5) molemmat puolet kerrotaan matriisin (I-A) käänteismatriisilla. Matriisi (I A) -1 eli Leontiefin käänteismatriisi ilmaisee toimialojen kokonaistuotoksen ja lopputuotteiden kysynnän välisen riippuvuuden. Käänteismatriisin elementti ( b 0 ) ilmaisee, kuinka paljon tarvitaan tuotantoa toimialalla i, jotta toimialalta j ij voitaisiin saada yksi yksikkö lopputuotetta j. Matriisin riviltä nähdään, kuinka paljon tuotantoa tällä kyseisellä toimialalla tarvitaan, jotta eri toimialoilta saataisiin yksi yksikkö lopputuotetta. Matriisin sarakkeesta nähdään, kuinka paljon tuotantoa tarvitaan

21 eri toimialoilta, jotta kyseisen toimialan (sarake) yhden lopputuoteyksikön kysyntä voidaan tyydyttää. Kun käänteismatriisin sarakkeen ilmaisemat toimialojen tuotannontarpeet lasketaan yhteen, saadaan selville kyseisen toimialan lopputuotekysynnän aikaansaama tuotantotoiminnan kerrannaisvaikutus. Käänteismatriisin sarakekertoimien voidaankin tulkita ilmaisevan taaksepäin suuntautuvat tuotannon kerrannaisvaikutukset. Kertoimet muodostuvat sitä suuremmiksi, mitä jalostetumpia toimialalla tuotetut hyödykkeet ovat. Esimerkiksi kulutustavarateollisuuden kertoimet ovat yleensä suurempia kuin maatalouden kertoimet. (Forssell 1985, 22-27.) Käänteismatriisin rivin kertoimien tulkitaaan ilmaisevan eteenpäin suuntautuvaa vaikutusta, sillä riveittäin tarkasteltuna kertoimet osoittavat, miten tarkasteltavan toimialan tuotanto riippuu eri toimialojen lopputuotteiden kysynnästä.. Riveittäin muodostetuista yhtälöistä koostuu tuotantomallin ratkaistu muoto. (Forssell 1985, 27.) 3.4 Kerrannaisvaikutuksista alueellisessa panos-tuotosanalyysissa Suomessa panos-tuotosaineistojen keräämisestä ja julkaisusta vastaa Tilastokeskus. Vuonna 2000 julkaistiin ensimmäiset alueelliset vuoden 1995 panos-tuotostaulut. Näiden julkaisemisen myötä alueellisten panos-tuotostarkasteluiden tekeminen helpottui. Aikaisemmin alueellisia panos-tuotosanalyyseja tehtäessä kansalliset koko maata koskevat panos-tuotostaulut piti eri keinoja ja laskentamenetelmiä hyväksikäyttäen alueellistaa. (mm. Nenonen 1981, 53-69; Susiluoto 1996, 74; Susiluoto 1999, 15.) Alueellisten panos-tuotosaineistojen kerääminen on vaivalloista ja hidasta. Alueellinen panostuotos 1995 on toistaiseksi ainut ja viimeisin käytettävissä oleva aineisto, joka sisältää talouden toimialojen keskinäiset panos-tuotostaulut kaikista Suomen 20 maakunnasta. Alueellisista panos-tuotostaulukoista käy ilmi alueiden toimialarakenne ja erikoistuminen eri toimialoihin. Panos-tuotoskäänteimatriisin avulla voidaan selvittää, miten välilliset tuotanto- ja työllisyysvaikutukset leviävät toimialoille ja alueille, tosin työllisyysvaikutusten selvittämiseksi tarvitaan lisäksi tietoa toimialoittaisista

22 työpanoskertoimista. Sen avulla voidaan myös tutkia ja verrata alueiden toimialarakenteita sekä ennakoida alueen taloudellista kehitystä. (Susiluoto 1999, 16.) Toimialoittaisten kerrannaisvaikutusten laskeminen on ollut yksi alueellisen panostuotosanalyysin keskeinen sovellus (Susiluoto 1996, 103). Kerrannaisvaikutukset ovat taloudellisten toimintojen ketjureaktio. Tuotannon kerrannaisvaikutuksilla tarkoitetaan alueellisen panos-tuotosmallin ratkaistusta muodosta saatavaa tietyn toimialan lopputuotekysynnän lisäyksen aiheuttamaa välitöntä ja välillistä alueen muille toimialoille kohdistuvaa tuotannontarvetta. Käänteismatriisiin sisältyvät kaikki toimialojen osto- ja myyntisuhteiden välittämät tuotantovaikutukset. Mikäli tarkasteltavan alueen tuotantoon kohdistuva lopputuotekysyntä on luotettavasti ennustettavissa, voidaan siitä aiheutuvien niin kotitalouksien kuin yritystoiminnankin kehittymisedellytysten kannalta oleelliset kerrannaisvaikutukset selvittää panostuotosmallin avulla. Kerrannaisvaikutusten aiheuttajia, autonomisen muutoksen kohdanneita muuttujia, tarkastellaan toimialakohtaisesti, mutta itse kerrannaisvaikutuksia aggregoidusti, välituotetarpeen kokonaiskasvuna. (Nenonen 1976, 45, 65) Toimialan i lopputuotekysynnän lisäyksestä Δyi aiheutuvat kerrannaisvaikutukset toimialalle j saadaan käänteismatriisin (I A) -1 sarakkeen j summan ja Δy i:n tulona eli n K i = (I A) -1 *)yi (i = 1,,n), j = 1 missä K i ilmaisee toimialalla i autonomisesta kysynnän lisäyksestä aiheutuvia kerrannaisvaikutuksia. (Nenonen 1976, 65.) Toimialan kerrannaisvaikutukset ovat sitä suuremmat, mitä vahvemmat siteet sillä on alueen muihin toimialoihin. Yleisesti välituotteiden käyttö on sitä laajempaa, mitä monipuolisempaa ja jalostetumpaa alueen tuotanto on. Mikäli alueen tuotanto on yksipuolista ja/tai toimialat hankkivat välituotteita muualta (toisista maakunnista tai ulkomailta) kuin omalta alueelta, niin osa kerrannaisvaikutuksista vuotaa muille alueille tai ulkomaille. Toimialojen yhtä lopputuoteyksikköä kohti lasketut

23 kerrannaisvaikutukset osoittaa siis käänteismatriisi (I - A) -1. Tilastokeskuksen (2000) aineistossa käänteismatriisit on laskettu valmiiksi 37 toimilalan luokituksella. Tuotannon kerrannaisvaikutusten lisäksi on mahdollista tarkastella kulutuksen kerrannaisvaikutuksia. Yksityisen kulutuksen kerrannaisvaikutuksia syntyy, kun palkansaajat käyttävät osan palkkatuloistaan lisäkulutukseen. Toimialojen tuotantoon ja kotitalouksien toimintaan liittyvää riippuvuuksien ketjua voidaan kuvata vaiheittain seuraavasti (Häyrynen 1984, 8):

24 toimialojen tuotanto palkat ja toimintaylijäämäämä kotitalouksille kotitalouksien käytettävissä oleva tulo tulonkäyttö kulutukseen kulutusmenot alueelle kulutus hyödykeryhmittäin kulutuskysynnän kohdentuminen toimialoitta verot ym. tulonsiirrot säästöt tuonnin osuus kulutuksesta Alueen sisäisiä kerrannaisvaikutuksia välittävät kytkennät Ulkopuoliset kytkennät Kuvio 2. Tuotannon, tulojen ja kulutuksen välinen riippuvuus panos-tuotosmallissa (Häyrynen 1984, 8). Kuvan vasemmanpuoleinen ketju kuvaa alueen tuotannosta aiheutuvia kulutuksen kerrannaisvaikutuksia. Ne syntyvät siitä, että tulojen käyttö kulutukseen aiheuttaa tuotannon kasvua kulutushyödykkeitä valmistavilla toimialoilla. Kulutuksesta johtuvina ne kertautuvat lähinnä kulutustavarateollisuteen ja palveluksiin. Kaikki tulot eivät kuitenkaan kohdistu kerrannaisvaikutuksina aluetalouteen, vaan osa tuloista vuotaa alueen ulkopuolelle tulonsiirtoina (alueen kotitaloudet myös saavat tulonsiirtoja

25 ulkopuolelta, lähinnä valtiolta.), säästöinä ja tuontina (tuonnin myötä kulutuksen tuotantoa kasvattava vaikutus siietyy tuontihyödykkeiden valmistusalueelle.) Kerrannaisvaikutukset ilmenevät tuotannon kasvuna sekä välittömästi että välillisesti. Panos-tuotosmallin avulla kasvun suuruus saadaan toimialoittain. Tuotannon kasvu aiheuttaa lisäksi sekä työllisyyden että tulojen kasvua. Kerrannaisten työllisyysvaikutusten arvioimiseksi panos-tuotostaulussa on saatavilla toimialoittaiset työpanoskertoimet, jotka kuvaavat työvoiman osuutta tuotannosta. 3.5 Panos-tuotosmallin käyttömahdollisuuksia ja rajoitteita Panos-tuotostaulu ja sen avulla laaditut mallit sisältävät runsaasti yksityiskohtaista ja kokonaisvaltaista tietoa kansantalouden toiminnasta. Peruspanoksia ja niiden käyttöä voidaan panos-tuotosmallin avulla tutkia myös, vaikka panoksia mitattaisiinkin fyysisillä yksiköillä eli esimerkiksi työpanosta mitattaisiin työvuosissa. Tällöin panoksen käyttö lasketaan tietyn (esim. miljoonan euron) arvoista toimialan tuotosta kohden. Tällä tavoin saadaan lasketuiksi toimialoittaiset työllisyyskertoimet. Käyttämällä näitä työllisyyskertoimia tuotantomallin käänteismatriisi voidaan muuntaa työvuosina ilmaistuksi työllisyystarpeeksi. Tämä tehdään kertomalla käänteismatriisin sarakkeet vastaavasti työllisyyskertoimilla. Näin saadun taulun sarakkeista nähdään, kuinka paljon työllisyyttä kyseisen toimialan esim. miljoonan euron arvoisen lopputuotteen valmistus aikaansaa eri toimialoilla. Tuotantotoiminnasta aiheutuvat kerrannaisvaikutukset ovat tällä tavoin meneteltäessä mukana laskelmissa. Panos-tuotosmallilla on myös rajoituksensa. Kuvattu malli on luonteeltaan kysyntämalli eli tuotannon, tulojen ja työllisyyden kehitystä ohjaa lopputuotekysyntä. Esimerkiksi, jos toimiala haluaa laajentaa tuotantoaan, oletetaan, että sopivaa työvoimaa on aina saatavilla, vaikka se ei välttämättä kaikissa oloissa (esim. työvoimapula) olisikaan realistista. Rajoitukseksi on mainittu mm. se, että panostuotosmenetelmä on staattinen eli se perustuu yhden vuoden tuotantorakenteeseen ja mallin panoskertoimet ovat kiinteitä eli nyt käytetyssä tutkimuksessa vuoden 1995 rakenteelle perustuvia. Malli antaa oikeita tuloksia, jos talouden rakenne pysyy

26 tarkastelujakson aikana suunnilleen samana kuin perusvuotena. Malli ei huomioi talouden dynaamisuutta esimerkiksi hintatason, investointiasteen eikä investointien tuotto-odotusten muutoksia. Tämän lisäksi mallin lineaarinen ratkaisu tarkoittaa, että tuotannon määrän kasvattaminen tietyllä osuudella edellyttää kaikkien tuotantopanosten kasvattamista samalla osuudella esim. 10 prosentin tuotannon kasvu lisää työvoiman käyttöä samassa suhteessa eikä malli siten huomioi työvoiman käytön mahdollista tehostumista. (mm. Susiluoto 1999, 17-18.) Malleja rasittavat myös aineisto-ongelmat mm. siitä syystä, että puuttuvia alueellisia havaintoja joudutaan korvaamaan laskennallisesti johdetuilla aineistoilla. Ongelmana voi pitää myös sitä, että alueelliset panos-tuotostaulut saadaan valmiiksi työläytensä vuoksi aina tutkimusajankohtaan nähden pitkällä viiveellä ja tällöin uudet panostuotostaulut ja panoskertoimet voivat olla jo syntyessään tavallaan vanhoja. Ainalin mukaan aikaisempien tutkimustulosten nojalla voidaan uskoa taulujen kokonaistarkkuuden pysyvän riittävän luotettavana jopa 5-10 vuotta. (Ainali 2000, 8,19.) Rajoituksista huolimatta katsottiin, että tässä tutkimuksessa voidaan käyttää Tilastokeskuksen laatimia alueellisia panos-tuotostauluja, koska uudempia ei ole saatavilla. Toisaalta, kun mallin rajoitukset tiedostetaan, voidaan ne huomioida tuloksia ilmoitettaessa.

27 4. SATAMA TUTKIMUKSEN KOHTEENA 4.1 Sataman määritelmä Sataman käsitteelle ei ole olemassa vain yhtä yksiselitteistä määritelmää. Sataman määritelmä laajenee tai supistuu sen mukaisesti, mitkä kaikki toiminnot sataman käsitteeseen halutaan sisällyttää. Suomessa satamia ei ole lainäädännöllisesti määritelty. Satamasta voidaan käyttää ainakin seuraavaa määritelmää: (mm. Karvonen & Tikkala 2004, 10; Viitanen ym. 2003, 95.): 1. satama fyysisenä alueena käsittää satama-alueet, kentät, laiturit sekä meri- ja maakuljetusväylät 2. satama käsittää fyysisen alueen lisäksi sataman toimintaan liittyvät rakennukset ja laitteet (varastot, nosturit ja terminaalit) 3. sataman laajimmassa määritelmässä satama sisältää maa- ja vesialueen sekä infrastruktuurin lisäksi kaiken sen palvelutuotannon, jonka satamassa toimivat organisaatiot tuottavat. Edellämainitun luokittelun laajimmalla tavalla satamaa määriteltäessä havaitaan, että sataman toiminta muodostuu eri toimijoiden yhteispanoksesta. Satamayhteisö pitää sisällään kaikki sataman alueella toimivat organisaatiot, joista kukin omalla tahollaan hoitaa sataman tai satamaan liittyviä eri toimintoja. Satamatoiminnan kokonaisuus muotoutuu näiden organisaatioiden toiminnasta. Vasta yhdessä ne muodostavat sataman. 4.2 Sataman tehtävät Suykensin (1983) mukaan sataman tehtävät voidaan jakaa kolmeen ryhmään (ks. Jalkanen 1996, 10; Ojala 1991, 8, joissa viitattu Suykens 1983, 22) 1. Tavaran käsittely- ja kuljetustehtävä eli tavaran siirto maakuljetusmuodosta vesikuljetusmuotoon tai päinvastoin 2. Kaupallinen tehtävä, joka pitää sisällään tavaran varastoinnin ja jakelun

28 3. Teollistamistehtävä Näiden tehtävien merkitys vaihtelee satamittain ja tarkasteluajankohdittain (Suykens 1983, 22; kts. Jalkanen 1996, 10).Tavaran käsittely- ja kuljetustehtävällä tarkoitetaan sitä, että satama voidaan nähdä meritse tapahtuvan kuljetusketjun osana, jossa kuljetus pysähtyy ja kuljetusmuoto vaihtuu toiseksi. Satamassa tavarat ja matkustajat siirtyvät maaliikenteen kuljetusvälineistä laivoihin ja muihin vesiliikenteen kuljetusvälineisiin tai päinvastoin. Kuljetusmuodon vaihto edellyttää valmiutta käsitellä ja siirtää tavaraa, mitä voidaankin pitää sataman perustehtävänä. (Jalkanen 1996, 10; Karvonen & Tikkala 2004, 10.) Satamien kaupallinen tehtävä on muuntunut logistisen kehityksen myötä. Logistisen ketjun yleisenä tavoitteena on saada materiaali kulkemaan mahdollisimman tasaisena virtana raaka-aineesta jalostuksen kautta lopulliselle kuluttajalle. Ojala (1991, 14) jakaakin sataman tehtävät vain kahteen luokkaan eli logistiseen tehtävään ja teollistamistehtävään. Ojalan (1991, 14) mukaan sataman logistinen tehtävä pitää sisällään edellä mainittujen tavaran käsittelytehtävän ja kaupallisen tehtävän lisäksi tietojenkäsittely- ja tiedonsiirtotehtävät. Tällä hän haluaa korostaa sitä, että satamissa fyysisen tavarankäsittelyn rinnalle on yhä enenevissä määrin noussut tietojenkäsittely ja tiedonsiirto. Ojala näkee, että tulevaisuudessa satamien yksinkertainen tavaran siirtoja varastointitehtävä voisi muuntua kehittyneen varastointi- ja tiedonsiirtotekniikan avulla runsaasti lisäarvoa tuottavaksi varastointi- ja jakelupalvelutehtäväksi. Esimerkkinä tällaisista palveluista ovat mm. kuljetuksiin ja tavaraan liittyvän tiedon tarjonta elektronisessa muodossa sekä erilaiset terminaali- ja logistiikkakeskuspalvelut. (Jalkanen 1996, 11-12; Viitanen ym. 2003, 139.) Sataman kaupalliseen tehtävään liittyy keskeisesti myös varastointi. Toimiva satama tarvitsee ympärilleen riittävästi varastotiloja niin satama-alueella kuin sen välittömässä läheisyydessäkin, sillä satamaalueella ja sataman lähialueella olevat varstot luovat perustan lisäarvopalveluihin sataman kautta kulkevissa logistisissa toimitusketjuissa (Liikenneministeriö 1998, 40). (Liitteessä 1 on kuvattu sataman logistisen ketjun muodostumista.) Satamien teollistamistehtävällä tarkoitetaan sitä, että satamat, kuljetusmuodon vaihtopisteinä, ovat perinteisesti vetäneet teollisuutta puoleensa. Teollisuuden sijoittumista satamiin voidaan selittää mm. halulla minimoida kuljetuskustannuksia,

29 raaka-ainetarpeilla, agglomeraatiohyödyillä ja maankäytöllisillä syillä. Monet satamat muodostavat tuotantotoimintoineen yhtenäisen kokonaisuuden, jossa teollistamistehtävällä on merkittävä rooli. Satamahakuisen teollisuuden synnyllä onkin ollut hyvin merkittävä rooli monen Keski-Euroopan sataman kehityksessä. (Jalkanen 1996, 12; Saurama & Kantola 2001, 27; Suykens 1993, 13.) Satamien yhteydessä olevaa teollista tuotantotoimintaa voidaan Suomessa Sauraman ja Kantolan (2001) mukaan luokitella esim. seuraavasti. 1) Perinteiset teollisuuden alat, joilla on usein vahvat historialliset juuret satamien yhteydessä tai joiden ympärille satamat ovat myöhemmin rakentuneet (esimerkiksi laivanrakennus, korjaustelakat). 2) Teollisuusyritykset, jotka vievät/tuovat sataman kautta ja joiden merkitys sataman kokonaistavaramääristä on merkittävä. 3) Tuotantoyksiköt, joilla on omat satama eli teollisuussatama. 4) Alihankintayritykset, jotka ovat sijoittuneet suurempien tuotantoyksiköiden läheisyyteen satama-alueella. Teoriatasolla tarkasteltuna sataman tehtävät ilmaistiin edellä varsin yleisellä tasolla. Sataman varsinaisiin joka päiväisiin käytännöntehtäviin kuuluvat sekä tavara- ja henkilöliikenteen välittämiseen liittyvät palvelutoiminnot että erilaiset viranomaistehtävät. Sataman palvelutoimintoja ovat: - alustekniset palvelut, kuten luotsaus, hinaus sekä alusten kiinnitys ja irrotus - lastinkäsittely, joka käsittää ahtauksen, kuormauksen, uudelleenlastauksen ja muun terminaalin sisäisen kuljetuksen, säilytyksen, varikkotoiminnan ja varastoinnin lastiluokkien mukaan sekä rahdinjärjestelyn - matkustajapalvelut, joihin sisältyvät matkustajien ottamien alukseen ja laskeminen maihin. Sataman viranomaistehtäviin kuuluu tilastointi, vaarallisten aineiden käsittely sekä satamajärjestyksen ja yleisen turvallisuuden valvonta. Lisäksi valtion viranomaiset (esim. Merenkulkulaitos, Rajavartiolaitos ja Tulli) suorittavat omiin tehtäväkenttiin kuuluvia viranomaistehtäviä satamissa.

30 4.3 Erilaisia satamatyyppejä Satamat on perinteisesti omistuksen ja avoimuuden perusteella ryhmitelty yleisiin satamiin ja yksityisiin satamiin. Yleiset satamat ovat olleet kuntien omistamia satamia. Suomen kunnalliset satamat voidaankin nähdä osana kunnallista palvelutoimintaa Vaikka satamalaitos on kunnallinen, sen tehtävänä ei ole palvella kuntalaisia, vaan se tarjoaa palveluitaan pääasiallisesti kunnan ulkopuolisille toimijoille ja on kaikkien niiden käytettävissä, jotka täyttävät sataman järjestys ja turvallisuusehdot. Sataman on tarkoitus toimia niin, että se pitää toimintansa kannattavana tai jopa voittoa tuottavana laitoksena. Välillisinä sataman luomina hyötyinä voi olla esim. vilkastunut ja mahdollisesti lisääntynyt elinkeinotoiminta, turistien tuoma lisäkysyntä tai työllisyyden paraneminen alueella. (Santala 1988, 137.) Yleistenkin satamien toiminta on kuitenkin vuosien mittaan muuttunut yhä liikeyritysmäisemmäksi ja niille on vuosien kuluessa annettu yhä itsenäisempi rooli. Osa maamme yleisistä satamista on edelleen kunnallisia satamalaitoksia, mutta suurin osa merkittävistä yleisistä satamista on liikelaitostettu. (Karvonen & Tikkala 2004, 4.) Yksityiset satamat ovat suurimmaksi osaksi teollisuusyritysten omistamia ja ovat pääasiassa vain niiden omien kuljetusten hoitamiseen tarkoitettuja. Tosin valtioneuvoston myöntämän erityisen luvan turvin on mahdollista perustaa myös yksityinen yleinen satama. Oulun satama kuuluu tässä luokituksessa yleisiin kunnallisiin satamiin. (Jalkanen 1996, 40.) Yleissatamia voidaan jaotella myös tavaravirtojen mukaan. Tällöin puhutaan yleisesti esimerkiksi kappaletavara- ja konttisatamista, öljysatamista, irtolastisatamista ja matkustaja-autolauttasatamista. Tavaravirtojen mukainen luokittelu perustuu yleensä siihen, että jokin tietty tavaralaji vastaa suurimmasta volyymista satamassa, vaikka siellä käsiteltäisiinkin muitakin tavaralajeja. Satamat voidaan jaotella edelleen vielä tuonti- tai vientisatamiksi. Tuontisatamissa enin osa kokonaisliikenteestä on tuontia ja vastaavasti vientisatamassa vientiä. Esimerkiksi puunjalostusteollisuuden tuotteiden viennillä voi olla jossakin vientisatamassa hallitseva osuus sataman kokonaisliikenteestä. Tuontisatamat ovat yleensä