LAPSET PUHEEKSI VANHEMMAN SAIRASTAESSA Rovaniemi Mika Niemelä
anhemman psyykkinen sairaus ja lapsi vanhemman mielialahäiriö yhdistettynä muihin vaikeuksiin iheuttaa riskin lapsen kasvulle ja kehitykselle Jopa 60 % vakavaa masennusta sairastavien vanhempien apsista kärsii jonkin asteisesta psykiatrisesta häiriöstä nnen 25 ikävuottaan (Downey, Coyne 1990) Vanhemman ja perheen ongelmat voivat vaikeuttaa lasten unne-elämän, sosiaalisten ja kognitiivisten taitojen ehitystä ja johtaa ongelmiin monilla kehityksen osalueilla (Solantaus 2005) Kyseessä ei kuitenkaan ole 'huono vanhempi', vaan anhempi, jonka ihmissuhdetaitoja ja -voimavaroja syykkinen sairaus ja sen taustatekijät verottavat Solantaus 2005)
Sairaus vuorovaikutuksellisena ilmiönä -yksilön kokemus sairaudesta (ja sen hoidosta) -fyysiset ja psyykkiset oireet sekä niiden aiheuttamat reaktiot -esim. masentunut vetäytyy, solunsalpaushoidoissa käyvällä on pahoinvointia - vuorovaikutuksen tapa muuttuu erilaiseksi -muutos vaikuttaa ihmisten välisiin suhteisiin - perhe on ihmissuhteiden verkosto eli systeemi, jonka jäsenet ovat jatkuvassa keskinäisessä vuorovaikutuksessa (mm. Bateson 1972) -systeemi pyrkii aina löytämään tasapainon eli tulemaan toimeen muuttuneessa tilanteessa
2. Lasten reaktioita vanhemman sairastaessa Vanhemman syöpäsairaus ja alle kouluikäinen lapsi -imeväisikäinen lapsi ei ymmärrä sairauden käsitettä, - tuntee vanhemman muuttuneen käyttäytymisen, sekä ympäristön ja aikataulujen muutokset - jo esikouluikäinen saattaa ymmärtää, että syöpä voi olla kuolemanvakava sairaussyyllisyys, pelko omasta sairastumisesta - itkuisuus, takertuvuus - ymmärrys siitä, että kyse voi olla kuoleman vakavasta sairaudesta - fyysisiä oireita, nukahtamisvaikeuksia, päänsärkyä (Muriel&Rauch 2003)
Vanhemman syöpäsairaus ja alakouluikäinen lapsi -lapselle voi olla vaikeaa hakea kontaktia sairastuneeseen vanhempaan: korostunutläheisyys/ etäisyys - konflikteja vanhemman, sisarusten ja kavereiden kanssa (Christ ym. 1993) - lapset ovat kuvanneet itkuisuutta, surullisuutta ja yksinäisyyttä ( Lewis ym. 2005, Issel ym. 1990) - alakoulun viimeisillä luokilla olevat kantavat vastuuta sisaruksistaan ja perheen arjesta - ainoan tai vanhimman lapsen asema on hankala, hyvä kiinnittää huomiota (Visser ym. 2006).
-Kouluikäinen pohtii sairauden syitä ja voi olettaa, että hoito-ohjeiden noudattaminen johtaa automaattisesti paranemiseen (Muriel& Rauch 2003) - vanhemman sairauden merkit ja fyysiset rajoitukset voivat olla lapselle ja erityisesti tytöille hankalia(visser ym. 2006, Phares &Compas 1992, Stein &Newcomp 1994) - lapset ovat kuvanneet fyysisiä oireita: päänsärkyä, unihäiriöitä ja muutoksia puheen intensiteetissä (Christ ym 1993, Hymovich 1993,Lewis& Zahlis 1996) - koulussa keskittymisvaikeuksia (Issel ym.1990)
Vanhemman syöpäsairaus ja murrosikäinen lapsi -sairauden merkitysten jakaminen eri perheenjäsenille (Muriel& Rauch2003) - kyky ymmrätää syvällisesti vanhemman sairauden kulkua ja hoitoa (Visser 2006) - korostunut riskikäyttäytyminen (Muriel& Rauch 2003) - vanhemman fyysiset rajoitukset nuorelle hankalia, ahdistusta ja masennusta (Visser 2006) - koulusta poissaoloja (Spira&Kenemore 2000) - nuoruusikäisillä tytöillä erityisen paljon ongelmia, fyysisiä oireita, uniongelmia, mahakipua, ruokahaluttomuutta jne.. (Rosenfeld ym. 1983, Spira& Kenemore 2000, Gates &Lackey 1998)
Mikä lasta suojaa, kun perheessä sairastetaan - oikea ymmärrys vanhemman tilanteesta - ymmärryksen mukainen toiminta -ikätasoiset sosiaaliset suhteet- ystävät, kaverit -harrastukset - kiinnittyminen kouluun - perheen ulkopuoliset aikuiset (Beadslee&Podofersky1988) 1988
Somatiikan tutkimuksen suojaavia tekijöitä -kommunikaatio: puhua - puhuminen ja sen hyväksyminen, ettei aina tahdo - oikean ikätasoisen tiedon antaminen, ei kiertoilmauksia -perehtyminen siihen mitä lapsi kysymyksillään hakee, aina ei halua puhua -lapsen regointitapaan tutustuminen -lapsen arjen sujuminen -tutut ihmiset kotiin tueksi -kouluun kontaktihenkilö (mm.rauch& Muriel 2006, Hoke 1997)
Suojaavat tekijät huomio patologiasta selviytyvyyteen riskimekanismeista suojaaviin mekanismeihin selitykset, joille on käyttöarvoa
Lapset Puheeksi(Solantaus 2006). 1. tukea vanhemmuutta ja lasten kehitystä 2. arvioida lasten ja perheen tarve muiden palveluiden suhteen 3. arvioida lastensuojelutoimenpiteiden ja/tai muiden sosiaalipalvelujen tarve 4. saattaa lapsi ja perhe tarvittavien lisäpalvelujen äärelle.
Keskustelun sisällöt A. Lapsen elämäntilanteen kartoitus vanhempien huolet lapsesta ja perheestä lapsen mieliala ja käyttäytyminen lapsen kuulumiset kotona päivähoidossa koulussa vapaa-aikana: ystävät, harrastukset, media
B. Eväitä vanhemmille lapsen kehityksen tukemiseksi Vanhemmille annetaan tietoa, mitkä ovat lasta suojaavat tekijät ja miten niitä voi tukea miksi lapsen on hyvä tietää, mikä vanhemmalla on miten häiriö vaikuttaa vanhemman käyttäytymiseen että omat ystävät, harrastukset, päivähoito ja koulu ja perheen ulkopuoliset aikuiset ovat lapselle tärkeitä ja että vanhemmat voivat tukea näitä asioita lapsen elämässä
Lapset puheeksi -keskustelun kulku lyhyesti Alustava keskustelu: työskentelyn sisältö ja tarkoitus Ensimmäinen keskustelu: Lasten ja perheen elämäntilanteen kartoitus. Toinen keskustelu: Mielenterveyden häiriön merkitys perheessä ja lasten tukeminen Tarvittaessa Lapsi ja perhe -neuvonpito: Lapsen ja perheen saattaminen lisäpalvelujen äärelle. (Solantaus T. 2005)
Kuinka kerron lapselleni omasta tilanteestani?
Lapsi& perhe- neuvonpito (Väisänen&Niemelä 2005) Valmisteleva tapaaminen perheen tarina lähtökohdaksi puhutaan huolista/ avattavista aiheista: millaisia ne ovat, mitä halutaan ottaa neuvonpidossa esille, kuka kertoo mistäkin, vanhemmat/perheen jäsenet kertovat ensisijaisesti(!) millaista tukea kertomiseen tarvitaan, mitä ei haluta avata
keitä kutsutaan paikalle, mitä kutsuttaessa kerrotaan, läpinäkyvyys, kuka kenetkin kutsuu päätetään lapsen osallistumisesta: lapsilähtöisyys, ei piirtelemään, kun aikuiset puhuvat aikuisten asioita, lapsi ei saa jäädä alakynteen perheen toiveet lähtökohta lastensuojelulaki asettaa toiminnan rajat
Lapsi& perhe- neuvonpito Varsinainen neuvonpito kliinikko kuvaa etenemisjärjestyksen, kertoo tapaamisen valmistelusta esittäytymis/perustehtävä kierros ja suhde perheeseen aiheiden/huolten avaaminen (tavallisesti vanhemmat/perheenjäsenet) tarkentavia kysymyksiä vastauksia (keskustelu käydään kutsuttujen ja perheenjäsenten välillä)
jokainen puhuu perustehtävästä lähtien: kuinka voin olla avuksi, ei neuvomista/ kiistelyä toimintaehdotukset, ehdottaja kytkee itsensä toimintaan perhe päättää konkretisoidaan, vedetään yhteen ja sovitaan jatkosta
Vanhempi potilaaksi TL&P- työskentely L&P NEUVONPITO Lapsen / perheen SOS. VERKOSTON AKTIVOITUMINEN SOS. TUKITOIMET LAPSEN PSYK. TUTKIMUS & HOITO toisen VANHEMMAN PSYK.TUTK. & HOITO Solantaus 2005