NATO J u h a - A n t e r o P u i s t o l a J u h a P y y kö n e n Strategian laitos Nato puolustusliittona Nato tulee säilymään poliittis-sotilaallisena liittona, minkä keskeisiä tehtäviä ovat jäsenvaltioidensa alueen ja etujen kollektiivinen puolustaminen. Viides artikla säilyttää poliittisen ja sotilaallisen merkityksensä Naton keskeisenä koossapitävänä voimana. Yhdysvallat sitoutuu tulevaisuudessakin Eurooppaan, tosin Aasian merkityksen voimistuessa. Tämän edellytyksen on kuitenkin, että eurooppalaisten jäsenmaiden yhtenäinen suhtautuminen muuttuneeseen kansainväliseen turvallisuusympäristöön säilyy vähintäänkin ennallaan ja että maat sitoutuvat kehittämään tarvittavia sotilaallisia kykyjä. Eurooppalaiset Nato-maat eivät kuitenkaan muodosta yhtenäistä toimijakokonaisuutta. Erityisesti Ranska pyrkinee tulevaisuudessakin jatkamaan Eurooppa-keskeisyyttä korostavalla linjallaan. Suhtautuminen Naton viidenteen artiklaan perustuvaan perinteiseen puolustusulottuvuuteen säilyy ristiriitaisena. Esimerkiksi Puolan ja Baltian maiden epäileväinen suhtautuminen Venäjään säilyy näiden pitäessä Venäjää merkittävänä uhkakuvien lähteenä samalla kun valtaosa jäsenmaista painottaa terrorismia ja laajoja turvallisuusuhkia. 85 Venäjän suhtautuminen puolestaan Natoon säilyy 2020-luvulle epäluulojen sävyttämänä Naton laajenemisesta ja yksittäisten sotilaallisten järjestelmien levittämisestä Itä-Eurooppaan johtuen. Tästä huolimatta Venäjä tiivistää yhteistyötään Naton kanssa kriisinhallintaoperaatioissa sekä terrorismin vastaisessa toiminnassa. Eurooppalaisten Nato-maiden talous mahdollistaisi niille Yhdysvaltojen edellyttämän sotilasteknologisen harppauksen uuden sukupolven kaukovaikutuskykyjen kehittämiseen, mutta eteneminen jatkuu hitaana leventäen Yhdysvaltojen etumatkaa. 86 On kuitenkin todennäköistä, että vuoteen 2030 mennessä Naton eurooppalaiset jäsenvaltiot ovat sopeuttaneet asevoimansa (globaali liikkuvuus, kaukovaikutuskyky, monipuolisuus sekä kyky osallistua alueen ulkopuolisiin yhteisoperaatioihin) uusien uhkakuvien vaatimuksiin. Aseteknologian jatkuvan kallistumisen takia tämä edellyttää, että jotkin jäsenmaat nostavat puolustusbudjettiensa tasoa. 85 The White House: The National Security Strategy of the United States of America, March 2006, s. 39. Yhdysvallat kuitenkin tunnistaa Venäjän demokratiakehityksen epävarmuuden: We must encourage Russia to respect the values of freedom and democracy at home and not to impede the cause of freedom and democracy in these regions. 86 Allied Command Transformation, s. 1. 98 Kansainvälisen järjestelmän toimijoiden ennakointia vuoteen 2030
Lukuisat eurooppalaiset jäsenvaltiot eivät tule nostamaan puolustusbudjettejaan kyetäkseen luomaan ammattitaitoiset ja huippuvarustellut kyvyt ja joukot Naton toivomusten 87 mukaisesti. Pääsyynä on maanosan talouskasvun hiipumisen ja väestön vanhenemisen aiheuttamat paineet ennemminkin pienentää puolustusbudjetteja ja siirtää voimavaroja hyvinvointirakenteen ylläpitämiseen. Yhdysvalloissa väestö pysyy nuorena siirtolaisuuden ja korkean syntyvyyden takia. 88 Kansallisten resurssien kohdentamisessa Naton johtamien operaatioiden onnistuminen nousee välttämättömäksi, jotta niiden kannatus ja oikeutus säilyvät. Yhdysvallat on vuonna 2030 kuitenkin edelleen sitoutunut vahvasti Natoon ja Eurooppaan siitäkin huolimatta, etteivät sen eurooppalaiset liittolaiset muodosta niin yhtenäistä ja yhteisiin uhrauksiin valmista kokonaisuutta kuin Yhdysvallat haluaisi. Yhdysvallat tukeutuu liittolaisiinsa globaalissa strategiassaan ja tulee vähentämään lyhytaikaisia ja tiettyyn operaatioon tarkoitettuja liittoumia organisoinnin perustana. Tarkastelujaksolla Naton jäsenkunta laajenee käsittämään nykyisten jäsenten lisäksi kutakuinkin kaikki sotilaallisesti liittoutumattomat maat, Länsi-Balkanin valtiot ja muun muassa Ukrainan, Georgian ja Azerbaizanin. Jäsenkunnan moninaistuminen johtaa aiempaa selkeämpien maaryhmien muodostumiseen näiden eriasteisen kehitysvaiheen mukaisesti. Asevoimien modernisointi, transformaatio ja ammattimaistuminen etenevät näissä maaryhmissä eri tahtiin, jolloin kollektiivisen puolustuksen ja kriisinhallintaoperaatioiden aiheuttama kustannustaakka jakaantuu jatkossakin epätasaisesti. Eurooppalaisten jäsenvaltioiden kyky osallistua heikkenee suhteessa Yhdysvaltojen yhä vahvistuvaan kykyyn antaa turvatakuut kaukaisimmillekin jäsenille. Yhdysvallat supistaa tarkastelujaksolla tukikohtaverkostoaan kaikkialla Euroopassa eikä perusta pysyviä suuria tukikohtia. Tähän liittyen Yhdysvallat sijoittaa kehittyneiden järjestelmiensä osia Eurooppaan ja sen lähialueelle. Naton kiinteätä johtamisrakennetta supistetaan edelleen. Tulevaisuuden johtamisrakenteen tärkeimmäksi ominaisuudeksi muodostuu mahdollisuus irrottaa nopean toiminnan joukkojen edellyttämät johto-osat, joita täydennetään kansallisilla voimavaroilla päivystysvuorojen mukaisesti. Tukikohtien supistamisesta huolimatta Yhdysvaltojen katsotaan sitoutuneen maanosamme puolustamiseen. 87 Nato ei edellytä jäsenvaltioiltaan mitään täsmällistä prosentuaalista puolustusmenomäärärahaosuutta bruttokansantuotteesta, mutta epävirallisena tavoitteena pidetään 2,0 % osuutta valtion BKT:sta. 88 Grevi, Giovanni and Gnesotto, Nicole (eds.): The New Global Puzzle What World for the EU in 2025? EU Institute for Security Studies 2006, s. 19-20. Asiakirjan mukaan EU:n jäsenvaltioiden väestö kasvaa nykyisestä 458 miljoonasta 470 miljoonaan vuoteen 2025 mennessä. Samalla iäkkäiden (65-79 vuotiaat) osuus väestöstä nousee 37 %:sta 48 %:iin. Yhdysvaltojen väkiluku kasvaa vastaavasti 296,4 miljoonasta 364 miljoonaan vuoteen 2030 mennessä ja iäkkäidenkin osuus nousee 41 %:sta 45 %:iin, mutta korkean syntyvyyden arvioidaan kykenevän pitämään talouden dynaamisuutta yllä. Kansainvälisen järjestelmän toimijoiden ennakointia vuoteen 2030 99
Nato kriisinhallintaorganisaationa Naton tärkeimmäksi rooliksi vahvistuu Euroopan ulkopuolisille alueille tehtävät kriisinhallintaoperaatiot. Nato jakaa myös Yhdysvaltain taakkaa maailmanlaajuisessa terrorismin vastaisessa toiminnassa. Yhdysvallat tukeutuu jatkossakin Natoon sen vakauttamis-, jälleenrakennus- ja kriisinhallintaoperaatioissa 89. Naton kriisinhallintakyky tulee sisältämään vahvan siviilikriisinhallintakomponentin. Tämä tarkoittaa nykyistä monipuolisemman keinovalikoiman kehittymistä. Puolustusliiton tärkeimmäksi viidennen artiklan ulkopuoliseksi tehtäväksi muodostuu vakauden ylläpitäminen strategisesti merkittävillä alueilla. Jäsenvaltioiden kansallisia voimavaroja ja erityisosaamista käytetään räätälöidysti kunkin tehtävän edellyttämällä tavalla. Naton ja Euroopan unionin siviilikriisinhallinnan komponentteja käytetään kriisin eri vaiheissa. EU:n siviilikriisinhallinta keskittyy yhteiskunnan jälleenrakennusvaiheeseen kriisin jälkitilanteessa. Naton siviilikriisinhallinta keskittyy kriisin alku- ja vakauttamisvaiheeseen sekä katastrofiavustustoiminnan tukemiseen. On oletettavaa, että Nato tiivistää yhteistyötään Yhdysvaltain tärkeiden liittolaisten kanssa. Japani, Australia, Uusi-Seelanti ja Etelä-Korea kehittävät yhteisiin operaatioihin kykeneviä kriisinhallintakomponentteja alkuvaiheessa harjoitusten ja pienimuotoisten operaatioiden avulla. Kehittyvä yhteistyö tuo lisäarvoa Yhdysvaltojen ja Naton globaalille kriisinhallintaulottuvuudelle, mutta varsinaiseen Naton jäsenyyteen saakka nämä maat eivät tarkastelujaksolla tähtää. 90 Afganistan säilyy Naton koetinkivenä pitkälle tulevaisuuteen. ISAF-operaation onnistumista pidetään jatkossakin liiton olemassaololle erittäin tärkeänä. Vetäytyminen olisi katastrofi Afganistanin väestölle, kansainväliselle terrorismin vastaiselle taistelulle sekä Naton uskottavuudelle. 91 Operaatiosta tulee vaativimman luokan kriisinhallintaoperaatio eikä Yhdysvallat liittolaisineen onnistu rakentamaan Afganistanista vakaata ja toimintakykyistä valtiota tarkastelujakson kuluessa. Afganistanin operaation pitkittyessä Naton on yhä vaikeampi käynnistää uusia vaativia kriisinhallintaoperaatioita. Joukkojen irrottaminen Afganistanista on vaikeaa ja joukkojen lähettäminen uusiin operaatioihin kohtaa poliittista ja moraalista vastustusta. Tämä kehitys pakottaa Yhdysvallat ja Naton yhä läheisempään työnjakoon ja erikoistumiseen EU:n kanssa. Yhdysvallat säilyy vahvana globaalina sotilaallisten kriisien hallitsijana. Yhdysvaltain tärkeänä eurooppalaisena yhteistyöjärjestönä Naton perustehtäviin kuuluu 89 Myers, Richard: Collective Defence in the 21th Century. Rusi Journal, October 2005, No 5, s.14. 90 The Department of Defense: Quadrennial Defence Review Report 2006, s. V ja 6. Raportin mukaan Alliances are clearly one of the nation s greatest sources of strength. Over the past years, the North Atlantic Treaty Organization (NATO) and U.S. bilateral alliances with Australia, Japan, Korea and other nations have adapted to retain their vitality and relevance in the face of new threats to international security. 91 Robertson, George: The Future of NATO. Harvard International Review. Vol. 26 (3) Fall 200. 2004. 100 Kansainvälisen järjestelmän toimijoiden ennakointia vuoteen 2030
vakauden ylläpito ja tarvittaessa hallinnan palautus strategisesti merkittävillä alueilla. Länsimaat noudattavat yhtenäistä politiikkaa sortuvia, tai sortuviksi arvioituja, valtioita kohtaan. Tulevaisuuden kriisinhallintaoperaatioissa toimintaperiaatteeksi muodostunee käytäntö, jossa Yhdysvallat joko yksin, yhdessä Nato-liittolaistensa kanssa tai väliaikaisen koalition tukemana johtavat kriisinhallintaan liittyviä interventioita nopean toiminnan joukoillaan. Tämän jälkeen intervention kohteeksi joutuneelle alueelle perustetaan monikansallinen vakauttamisoperaatio Naton, EU:n tai YK:n johdolla. Kaikkiin vaiheisiin on integroituna kansainvälisiä humanitaarisia ja taloudellisia organisaatioita. Myönteisestä yhdentymiskehityksestä huolimatta asevoimien käyttöä säätelevää yhteistä globaalia konseptia ja politiikkaa ei onnistuta vakiinnuttamaan. Syynä ovat poliittisen tahtotilan vaihtelut, läntisten arvojen yleinen heikentyminen, jäsenvaltioiden eriytyvät näkemykset asevoiman käytön oikeutuksesta ja vastustajiksi luokiteltavien moninainen kirjo. Tämä hajaannus heikentää merkittävästi pyrkimyksiä kehittää Natosta kiinteä ja tehokas väline. Johtopäätöksiä Vuonna 2030 eurooppalaisten Nato-maiden asevoimat on rakennettu selkeästi oman alueen ulkopuolisiin kriisinhallintatehtäviin. Kriisinhallintaoperaatiot ulottuvat pitkille etäisyyksille ja uusille toiminta-alueille. Nato tulee kohtaamaan kovenevaa kilpailua oikeudesta johtaa kriisinhallintaoperaatioiden suunnittelua ja valmistelua. Operaatioiden toimeenpanokykyä itselleen kehittävät valtiot, kuten Kiina ja Venäjä, toiminevat enemmänkin kansallisten näkökohtien mukaisesti. Naton eurooppalaisten jäsenvaltioiden asevoimat ammattimaistuvat ja koot supistuvat edelleen. Nato säilyttää asemansa asevoimien muutoksen merkittävimpänä edistäjänä niin joukkojen kokoonpanojen, toimintaperiaatteiden kuin teknologisten ratkaisujenkin osalta. Tarkastelujaksolla Naton eurooppalaisten jäsenvaltioiden ja Yhdysvaltain välillä muodostuu eriasteisia näkemyseroja puolustusliiton kehittämisen ja tehtävien suhteen muun muassa geopolitiikasta johtuen. Nämä kriisit voivat johtaa edelleen nykyistä tasaveroisempaan trans-atlanttiseen suhteeseen ja muuttavat Naton roolia ja suuntautumista eurooppalaisen näkemyksen suuntaan. Energiantuotannon kannalta kriittinen Lähi-idän ja Keski-Aasian alue säilyy tarkastelujaksolla levottomana. Alueiden pitäminen mahdollisimman vakaina on niin eurooppalaisten kuin amerikkalaisten yhteinen intressi ja Naton painopistetehtävä. Nato kehittää integroitua kriisinhallintaansa jäsenvaltioidensa sotilaallisten ja myös siviilikriisinhallinnan komponenttien avulla. Varsinaisia uusia jäseniä ei puolustusliittoon oteta Euroopan ulkopuolelta, mutta yhteistyötä kehitetään vahvasti strategisten kumppanien kanssa. Kansainvälisen järjestelmän toimijoiden ennakointia vuoteen 2030 101
Ennakoitua parempi kehitys Naton jäsenvaltioiden kesken ei synny suuria näkemyseroja organisaation rakenteesta tai tehtävistä. Mahdolliset erimielisyydet ratkaistaan tehokkaasti päätöksentekojärjestelmää lamauttamatta yhteiseltä arvopohjalta. Nato jatkaa johtavana transformaation edistäjänä ja standardien määrittäjänä. Naton nykyiset ja lähitulevaisuudessa alkavat kriisinhallintatehtävät toteutetaan onnistuneesti ilman taistelujoukkojen pitkäkestoista sitoutumista levottomille alueille. Naton globaali merkitys kasvaa huomattavasti onnistuneiden operaatioiden kautta, jotka vahvistavat myös kansalaisten myönteistä kuvaa sotilasliitosta. Ennakoitua huonompi kehitys Epäonnistuneet operaatiot ja jäsenvaltioiden väliset erimielisyydet heikentävät Naton toimintakykyä ja vähentävät puolustusliiton merkitystä. Jäsenkunnan monimuotoisuus jakaa maat kykeneviin ja tuettaviin sekä voimistaa entisestään kustannusten epätasaisen jakautumisen kritiikkiä. Jäsenmaissa kasvaa epäilys Naton vaatiman poliittisen, taloudellisen ja sotilaallisen sitoutumisen mielekkyydestä rapauttaen yhtenäisyyttä myös kollektiivisen puolustuksen osalta. Globaalit voimasuhteet muuttuvat Naton kannalta epäedullisiksi länsimaisten arvojen ja elämänmuodon menettäessä suosiotaan. Erityisesti Kiinan ja Venäjän maailmanlaajuinen poliittis-sotilaallinen vaikutusvalta kasvaa vaikeuttaen puolustusliiton toimintaa ja roolin vahvistamista. Vaikutukset Suomeen Suomi hyväksytään Naton jäseneksi 2010-luvulla. Naton kehittämien siviilikriisinhallinnan kykyjen ja komponenttien sekä onnistuneiden operaatioiden avulla organisaation julkikuva on pehmentynyt ja tullut hyväksyttävämmäksi. Suomalaisten yhteisesti mieltämä sodan kuva lähestyy länsimaista uusia uhkia ja kriisinhallintaa korostavaa näkemystä. Tämä osaltaan heikentää kansallisen puolustuksen perinteistä kannatusta ja muun muassa asevelvollisuuden kannatuspohjaa. Naton jäsenyys avaa mahdollisuuden vaikuttaa Yhdysvaltoihin ja ottaa osaa Naton viidennen artiklan mukaiseen operatiiviseen suunnitteluun Suomen kannalta tärkeillä suunnilla. Suomi profiloituu Naton jäsenenä muiden pohjoismaiden tavoin transatlanttisten valtioiden joukkoon. Suomi osallistuu voimavarojensa rajoissa lojaalisti Naton yhteisten kykyjen kehittämiseen. Naton kannalta ennakoitua huonompi kehityskulku vaikuttaisi kuitenkin Suomen jäsenyysperspektiiviin hidastavasti 102 Kansainvälisen järjestelmän toimijoiden ennakointia vuoteen 2030
Naton sotilaallisen suorituskyvyn transformaatio (parempi kehitys) tai sen heikentyvä toimintakyky (huonompi kehitys) tarkastelujaksolla eivät kumpikaan anna luotettavia takeita liittolaisavun saamisesta Suomelle painostus- ja kriisitilanteessa. Tulevaisuuden Naton käytettävissä olevilla yhteisillä ja kansallisilla voimavaroilla ei ole edellytyksiä luoda riittävää sotilaallista turvaa maallemme. Suomen on siis jatkossakin oltava kaikissa vaihtoehdoissa valmis vastaamaan itse pääosasta suvereniteettinsa puolustamista. Kansainvälisen järjestelmän toimijoiden ennakointia vuoteen 2030 103