Valtiotieteellinen tiedekunta Sosiologian ja yhteiskuntapolitiikan valintakoe Arvosteluperusteet Kesä 2015 Kirjallisuuskoe 1. Selitä lyhyesti seuraavat käsitteet a. globalisaatioaalto (1 p.) Merkittävien yhteiskunnallisten kehityskulkujen laajentuminen, kiihtyminen ja/tai voimistuminen niin, että ne ulottuvat alueellisesti tai vaikutukseltaan ainakin kokonaiselle mantereelle (ei välttämättä koko planeetalle). Vaikkakaan globalisaatioaallon prosessit, käytännöt ja uskomukset eivät saa alkuaan aallosta tai katoa sen väistyessä, vaan ovat taustalla kaiken aikaa, täytyy globalisaatioaallon laajentuminen, kiihtyminen tai voimistuminen kuitenkin pystyä rajaamaan ajallisesti. (1 p.) b. kyberpolitiikka (1 p.) Valtioiden sisällä viimeaikainen kehitys on ollut, että ihmiset osallistuvat politiikkaan uusin tavoin: internetin ja niin kutsutun blogosfäärin välityksellä sekä matkapuhelimilla. Esimerkiksi Obaman vaalikampanjassa 2008 ja Teheranin vaaliprotesteissa 2009 uusmedia oli läsnä ja sillä oli erityisesti tärkeä rooli ihmisten yhteen saattamisessa. Kyberpolitiikka on politiikan uusi ulottuvuus, mutta se pysyy kuitenkin historian saatossa periytyneiden geopoliittisten rajojen sisällä. (1 p.) 2. Selosta lyhyesti: a. miten jakoa epäviralliseen ja viralliseen työhön on mahdollista purkaa (2 p.) Epävirallisen ja virallisen työn määritelmä: virallisilla työläisillä on valtion tunnustamat ja ammattiliittojen valvomat oikeudet, epävirallisilla työläisillä ei. Ensimmäinen tapa purkaa epävirallisen ja virallisen työn jakoa on laajentaa työvoiman oikeuksia, joiden puolesta Euroopassa ja Amerikassa käytiin luokkien välistä taistelua aina 1980-luvun murrokseen saakka. Toinen mahdollisuus on koota voimat jonkin monia koskettavan kysymyksen taakse, joka ylittää elannon hankkimisen monenkirjavan luonteen ja vaatii samalla työläisten tukea, niin kuin kansallinen arvokkuus ja kunnioitus. Kumpaakaan kahdesta ensimmäisestä vaihtoehdosta ei tunnu olevan kuitenkaan näköpiirissä. Kolmas mahdollisuus on epävirallisuuden muuttaminen yleiseksi käytännöksi, eli työvoiman oikeuksien polkeminen joustavoittamisen nimissä. Kolmas vaihtoehto saattaa olla muita lähempänä. (2 p.) b. Saskia Sassenin näkemys pääomavirtojen alueellisesta verkottumisesta (2 p.) Saskia Sassenin pääväite teoksessa The Global City kuuluu, että pääoma kulkee tiettyjen solmukohtien kautta. Virrat eivät siis ole vapaasti juoksevia eikä globalisoitunut yrityskapitalismi vain ajelehdi pääomavirtojen mukana, vaan on kiinnittynyt rajattuun määrään komentokeskuksia. Tärkeimpiä keskuksia ovat Lontoo ja New York. New
York on maailman suurimman talousmaan finanssikeskus ja siellä on maailman suurin pörssi, ja Lontoo taas on johtava kansainvälinen keskus, jota pyörittävät pitkälti amerikkalaiset yritykset. Sassen laski myös Tokion mukaan globaalien kaupunkien kolmen kärkeen, mutta japanilaisen kapitalismin alamäki yleisesti ja erityisesti japanilaisen pankkitoiminnan heikentyminen on johtanut luokituksen vanhentumiseen. (2 p.) 3. Kuvaile Therbornin esittämiä kapitalismin lähitulevaisuuden näkymiä ja haasteita (4 p.) Therbornin lähtökohta: kapitalismin säilyminen lähitulevaisuudessa. Seuraavan vuosikymmenen osalta on turvallista veikata, että kapitalismi säilyy vallitsevana elannon hankinnan tai tuotannon tapana, ei vaihtoehtoista ideologiaa tai liikettä. (0,5 p.) Kiinan kehitys keskeinen: irrottautuu kapitalismista vain jos ei-kapitalistinen suunta katsottaisiin lupaavammaksi tieksi kansalliseen vaurauteen ja/tai valtaan tai sitten mikä näyttää hyvin epätodennäköiseltä ; tai kapitalismin synnyttämät yhteiskunnalliset konfliktit uhkaisivat vakavasti maan yhtenäisyyttä ja valtaa mikä on mahdollista, mutta sillä on melkoisia esteitä todellisen kommunistin valtaannousu kuitenkin muuttaisi tilannetta. (0,75 p.) Eriarvoisuus ja luokat: kapitalismi tarkoittaa aina luokkien välistä ristiriitaa ja [k]apitalismiin kuuluva luokkaristiriita ja sen dialektiikka ovat keskeisessä osassa tälläkin vuosisadalla. Ensinnäkin marxilaisessa näkemyksessä korostuu myös kapitalismin työläisiä vahvistava vaikutus: keskittäminen, yhdistäminen ja vapautuminen kunnioittavasta asenteestaan. Toiseksi, eriarvoisuus on kasvanut rikkaissa maissa, mutta vahvaa erojen kaventamisen voimaa ei kuitenkaan ole näköpiirissä; taustalla ei kiihtynyt riisto, vaan tuloeroja kasvattavat markkinaprosessit. Kolmanneksi, etuoikeutettujen kokemien pelkojen lisääntyminen muiden muassa kasvaneina suojelukuluina sekä keskiluokkien hajanaisuus (vaikkakin joitain protesteja eri puolella maapalloa) ja köyhien syrjäytyminen: paitsiossa sekä poliittisesti että yhteiskunnallisesti. Myös kapitalismin sisäisissä valtasuhteissa joitain muutoksia: myönnytyksiä kansan lepyttämiseksi finanssi- ja reaalitalouden välisissä suhteissa, muttei merkittävää uusjakoa. (1,25 p.) Globaalit jaot ja näkymät: Rikas maailma ja siitä riippuvaiset maat kärsivät, kun taas Kiina, Intia ja Indonesia jatkavat kasvuaan. Yhdysvallat on edelleen dynaaminen keskus, Eurooppa ja Japani taantuvia muiden muassa väestörakenteensa vuoksi. Uusiutuvan energian saralla keskitetty ja poliittisesti ohjattu talous saattaisi hyvinkin onnistua paremmin kuin kangerrellen toimivat yksityiset tuotantosuhteet. Jossain vaiheessa pääoman kasautuminen ja talouskasvu todennäköisesti korvautuvat sellaisilla elinkeinoilla, jotka tähtäävät ensi sijassa muihin päämääriin (turvallisuus, onnellisuus, ympäristö ym.) todennäköisimmin ensimmäisenä Euroopassa ja Japanissa, tai mahdollisesti jossain päin Kaliforniaa (1 p.) Asian yleisestä ymmärryksestä viestivä johdonmukainen esitystapa; hyvä vastaus on kuulumattomia tietoja esitetä. (0,5 p.) 4. Tarkastele modernismin merkitystä osana globalisaatiota politiikan kannalta (8 p.) Modernismin määrittely; moderni on sosiaalinen historiallinen kerrostuma; moderni suuntautuu menneisyyden saavutusten ja sääntöjen sijasta nykyhetkeen pyrkimyksenään rakentaa aivan uusi, maallinen tulevaisuus; siirtyminen syklisestä lineaariseen aikakäsitykseen; politiikassa tämä merkitsi erityisesti perinteisen hallinnan oikeutuksen kyseenalaistamista. Ranskan vallankumous (1798) eurooppalaisen sisäsyntyisen poliittisen modernin läpimurtona, sääty-
yhteiskunnan murtumisena; perinteisen poliittisen hallinnan oikeutus kyseenalaistettiin ja siirryttiin kohti edustuksellista demokratiaa kansalaisten poliittisten oikeuksien laajentamisen myötä; uudenlaisen poliittisen hallinnan vakiintuminen ensimmäisenmaailmansodan loputtua Venäjän ja Itävalta-Unkarin keisarikuntien hajoamisen myötä ja fasismin kukistuttua 1945. (2p.) Maailmanlaajuista merkitystä poliittinen modernisaatio sai yhdistyneenä kolmanteen ja erityisesti neljänteen historialliseen globalisaatioaaltoon, imperialismin yleistymiseen ja kehityksen ja alikehityksen syntyyn 1830 1918. Sen käyttövoimina olivat; valloitusinto, jota ruokki uudenlainen teollinen voima ja uudet aseet, maailmanlaajuisessa viestinnän tehostuminen, siirtomaavaltojen suojelema maailmanlaajuisen kaupan ja sijoitustoiminnan kiihtyminen, ja ennennäkemätön siirtolaisuus. Tämä globalisaatioaalto näkyy jakona kehittyneisiin ja alikehittyneisiin maihin. Eurooppa jätti jälkensä koko moderniin maailmaan asuttamalla ja hallitsemalla siirtomaita tai uhkaamalla siirtomaavalloituksilla. (0,5p.) Perinteisten poliittisten hallintajärjestelmien modernisoituminen ja siirtomaiden vapautuminen kesti pitkälti II-maailmansodan jälkeiseen aikaan. Moderniin poliittiseen hallintaan ei kuitenkaan johda vain yhtä polkua vaan se sai erilaisia merkityksiä erilaisissa ympäristöissä, Therborn erottaa neljä moderniin johtanutta polkua. Ensimmäinen on uuden maailman eli Amerikkojen tie moderniin eli irrottautuminen emämaasta, jotka uudenmaailman siirtolaisille edustivat toisia, modernin vihollisia (esim. Pohjois-Amerikka, Etelä-Amerikka, ja valkoiset dominiot (Kanada, Uusi-Seelanti jne.). Toinen on hyökkääjään samaistuminen eli siirtomaan alkuperäisen väestön nivominen osaksi siirtomaahallintoa (esim. Intia ). Kolmantena siirtomaavaltaa vastaan kapinointi (esim. Haiti). Neljäntenä modernisaatio vastareaktiona, jolla Therborn viittaa ylhäältä päin tapahtuvaan modernisaatioon, jolla vallanpitäjät alkoivat modernisoida maataan tuntiessaan itsensä ulkomaiden uhkaamiksi (esim. Japani). Näiden lisäksi Therborn erottaa vielä kaksi edellisten muotojen sekamuotoa liittyen Venäjään ja Kiinaan. (4p.) Eurooppalaisen poliittisen modernin yhtenä globaalina perintönä on kansakunta ja kansallisvaltio, jotka edustuksellisen hallinnon ja tasa-arvon vaatimuksen kanssa levisivät ympäri maailmaa. Tämän lisäksi kullakin modernisaationa tavalla on ollut omat vaikutuksensa. Esimerkkejä näistä. Esimerkiksi Amerikan mantereen uudessa maailmassa liberaalin ja tasaarvon painottamisen ja todellisuuden välillä oli leveä kuilu, sillä käytännössä eri ihmisryhmiä kohdeltiin hyvin eri tavoin, mustat saivat Yhdysvalloissa vasta 1968 1970). Siirtomaissa edustuksellinen hallinto keskittyi valloitettujen oikeuteen edustaa omaa maataan, kysymys kansan oikeuksista ja asemasta suhteessa hallitseviin sivuutettiin (esim. Intia). Ylhäältä tuleva modernisaatio jätti hyvin vähän tilaa toisinajattelulle, sillä perustavoite oli säilyttää perinteinen auktoriteetti ja yhtenäisyys (esim. Japani ja Turkki). (0,5p.) Asian yleisestä ymmärryksestä viestivä johdonmukainen esitystapa; hyvä vastaus on kuulumattomia tietoja esitetä. (1p.) Aineistokoe 5. Kuvaile Aineiston 1. Kuvion 1. perusteella miten kansainvälinen toiminta on yhteydessä sosioekonomiseen asemaan ja maan elintasoon (3 p.) Kolmen pisteen vastauksessa tuodaan esille jäsennellysti, käsitteellisesti täsmällisesti ja virheellisiä ja asiayhteyteen kuulumattomia asioita esittämättä seuraavat keskeiset asiat:
Ylemmät sosiaaliryhmät ovat johdonmukaisesti kansainvälisesti aktiivisempia kaikkialla, ja ylipäänsäkin kansainvälinen aktiivisuus vaihtelee suhteellisen systemaattisesti sosiaalisen aseman mukaan eli mitä korkeampi sosiaalinen asema sen suurempaa kansainvälinen aktiivisuus. (1p.) Mitä varakkaampi maa on, sitä aktiivisempia kaikki sosiaaliryhmät ovat keskimäärin kansainvälisessä toiminnassaan (alimman sosiaaliryhmän kansainvälinen aktiivisuus näyttää sekä Länsi- että Itä-Euroopassa keskimäärin vähenevän mitä rikkaammasta maasta on kyse joskin koko Euroopan tasolla tässäkin ryhmässä on nousua). (1p.) Suhteessa maan varakkuustason nousuun kansainvälisen aktiivisuuden lisääntyminen on jyrkempää ylempien sosiaalisten ryhmien piirissä kuin muiden sosiaalisten ryhmien piireissä; eron kansainvälisessä aktiivisuudessa näin kasvaessa ylempien ja alempien sosiaaliryhmien välillä joskin tämä on selvempää Länsi-Euroopan kuin Itä-Euroopan kohdalla, liittyen elintasoeroihin. (1p.) 6. Tarkastele Aineiston 2. perusteella turvapaikanhakijoiden määrän kehitystä suhteessa EU-alueen kokonaismaahanmuuttoon (2 p.) Kolmen pisteen vastauksessa tuodaan esille jäsennellysti, käsitteellisesti täsmällisesti ja virheellisiä ja asiayhteyteen kuulumattomia asioita esittämättä seuraavat keskeiset asiat: Turvapaikanhakijoiden ja maahanmuuttajien lukumäärän suhde: Turvapaikanhakijoita oli kuvion 4 mukaan vuonna 2013 lähes 450 000. Maahanmuuttajien määrä on kuvion 3 mukaan arvioitu vuonna 2012 puolestaan hieman alle 1,7 miljoonaan. (0,5 p.) Turvapaikanhakijoiden ja maahanmuuttajien määrän vaihtelut: EU-alueen turvapaikanhakijoiden määrä ollut jyrkässä kasvussa koko 2010-luvun alun. Kokonaismaahanmuutto on puolestaan laskenut hieman samalla aikajaksolla. Määrät eivät jakaudu tasaisesti eri maiden välillä. (1,0 p.) Turvapaikanhakijoiden määrää voi tarkastella sekä absoluuttisesti että suhteessa asukaslukuun. Suhteellisesti eniten hakijoita Ruotsissa ja Maltalla ja myöntämisessä suuria prosentuaalisia eroja EU-maiden välillä. Turvapaikanhakijoiden määrät eivät näin ollen vastaa turvapaikan saaneiden määriä. Turvapaikanhakijat ovat joka tapauksessa pieni joukko esim. Suomen maahanmuuton kokonaiskuvassa. (0,5 p.) 7. Pohdi Aineiston 2. ja Therbornin kirjan perusteella kansainvälisen muuttoliikkeen alueellisia (ei maakohtaisia) suuntia (5 p.) Vastauksessa keskeistä on kysymyksen kannalta olennaisen informaation poimiminen aineistosta ja sen suhteuttaminen kirjan sisältöön: keskeisenä huomiona kummankin informaation samansuuntaisuus. Muuttoliikkeen kasvu suuntautuu epätasaisesti eri alueille: vuosien 1990 ja 2013 välillä teollisuusmaihin suuntautuva muuttoliike kasvoi kaksi kertaa nopeammin kuin kehitysmaihin suuntautunut; 71 % maahanmuuttajista oli vuonna 2013 syntynyt kehitysmaissa. (0,75 p.)
Alueellisen jakauman julkituonti käyttäen hyödyksi aineiston materiaalia. Kuvion 1 mukaan muuttoliikkeestä suurin osa suuntautuu etelästä pohjoiseen tai etelästä etelään, muuttoliikettä pohjoisesta pohjoiseen suuntautuu 24 % ja pienin osuus muuttoliikkeestä tapahtuu pohjoinenetelä-suunnassa (6 %) (1,25 p) Therbornin mukaan Euroopasta lähti siirtolaisia miltei puolen vuosisadan ajan, nyt maanosalla on uusi asema siirtolaisten suurimpana suojasatamana. Toisaalta kasvusta iso osa johtuu uusista ulkomaalaisuuden kategorioista: erityisesti Neuvostoliiton hajoaminen kasvatti maailmaan ulkomaalaissyntyistä väestöä. (1,0 p.) Nykyinen siirtolaisuus ei Therbornin mukaan ole kovinkaan maailmanlaajuista, vaan kyse on suurten muuttoliikesuuntien sijaan useimmiten naapurimaihin muuttamisesta, esim. Meksikosta Yhdysvaltoihin ja Venäjän ja Ukrainan välinen muutto. (0,75 p.) Länsi-Euroopasta ja Länsi-Aasiasta on tullut tärkeitä uusia maahanmuuttokohteita, vaikka molemmat alueet ottavat vähemmän siirtolaisia kuin Pohjois-Amerikka. Yhdysvallat on edelleen tärkein siirtolaisten kohdemaa. (0,75 p.) Asian yleisestä ymmärryksestä viestivä johdonmukainen esitystapa; hyvä vastaus on kuulumattomia tietoja esitetä. (0,5 p.) 8. Kerro siirtolaisuuden ja maahanmuuton seurauksista Aineiston 2. ja kirjan perusteella eri näkökulmista (8 p.) Muuttoliikkeen seuraukset väestölle EU:n alueella: Aineiston mukaan kansainvälinen muuttoliike on viimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana kasvanut, vaikka kasvu on viime vuosina hivenen hidastunut. Euroopan väestö kasvaa muuttoliikkeen ansiosta, vaikkakin EU-maiden väestön suhteellinen osuus koko maailman väestöstä pienenee. Therbornin mukaan Euroopan uusi asema siirtolaisten suojasatamana on huomionarvoinen, koska maanosasta lähti siirtolaisia miltei puolen vuosituhannen ajan. (0,5 p.) Maahanmuuton suunnat Suomessa ja keskittyminen kaupunkeihin: Muuttovirtaa on molempiin suuntiin, ja Suomessa ulkomaalaisten maahanmuuton myötä myös ulkomaalaisten lähtömuutto on lisääntynyt. Suurin osa Suomeen tulevista tulee Euroopasta. Maahanmuutto keskittyy kaupunkeihin ja kasvukeskuksiin: Helsingissä, Espoossa ja Vantaalla on suurimmat vieraskielisten osuudet. Therbornin mukaan myös muualla suurkaupungit vetävät tulijoita puoleensa, ja esim. New Yorkin tai Lontoon väestöstä noin kolmasosa on syntynyt ulkomailla. Dubai on ääritapaus, sillä sen asukkaista yli 80 prosenttia on syntynyt muualla. (0,75 p.) Huoltosuhde, työ ja siirtolaisuus: Kuten koko Euroopassa, myös Suomessa väestöennusteen mukaan työikäisten määrä vähenee tulevina vuosikymmeninä. Eläkkeelle jäävät ikäluokat ovat huomattavasti työelämään tulevia ikäluokkia pienempiä. Tämä tarkoittaa sitä että huoltosuhde, eli lasten ja vanhuuseläkeläisten määrän suhde työikäisten määrään heikkenee. Suomessa muutos tapahtuu ennen muita Länsi-Euroopan maita. (0,75 p.)
Maahanmuutolla voidaan lieventää luonnollisen väestönkasvun tyrehtymisen ja väestön ikääntymisen yhteiskunnallisia vaikutuksia: muuttoliike nähdään taloudellista kasvua ja kansainvälistä kilpailukykyä lisäävänä tekijänä sekä keinona vastata työvoimapulaan. Pysyväisluonteinen maahanmuutto vaikuttaa myönteisesti väestön ikärakenteeseen, koska maahanmuuttajat ovat ikärakenteeltaan muuta väestöä nuorempia ja usein työikäisiä. (1 p.) Moni tulee opiskellakseen tai tehdäkseen töitä, ja useat perustavat perheen. Työvoimapulaa erityisesti sellaisilla aloilla joihin väestönmuutos eniten vaikuttaa, esimerkiksi sosiaali- ja terveysalalla, voidaan pyrkiä helpottamaan houkuttelemalla Suomeen osaavaa työvoimaa. On myös kiinnitettävä huomiota muista syistä kuin työn perusteella muuttavien nopeaan työllistymiseen. (0,5 p.) Therbornin mukaan siirtolaisuuteen ajavia tekijöitä ovat usein köyhyys, syrjintä tai vähäosaisuus, ja houkuttelevia tekijöitä siis taloudelliset tilaisuudet. Siirtolaisilla onkin tapana ottaa vastaan töitä, joita alkuperäiset asukkaat eivät enää huoli. Tämä saattaa johtaa kaksijakoisiin työmarkkinoihin, mikä laskee vähäisempää ammattitaitoa vaativista töistä maksettavaa palkkaa. Lähtömaille siirtolaisuus saattaa merkitä kohtalokasta aivovuotoa. Esim. Liberiassa koulutetuista lääkäreistä kolmasosa on lähtenyt ulkomaille. Siirtolaisuuden uuden piirteen on mahdollistanut moderni viestintäteknologia, eli suuret rahasiirrot kotimaahan. (1,5 p.) Laittoman maahanmuuton seurauksia Euroopan reunoilla: Laiton maahanmuutto lisää paineita EU:n ulkorajoilla ja merialueilla, ja riskejä syntyy kun esimerkiksi laittomien siirtolaisten käyttämät alukset ovat huonossa kunnossa. EU:n rajaturvallisuusvirasto Frontex avustaa jäsenvaltioita ulkorajojen valvonnassa ja on kehittänyt mm. Eurosur-järjestelmän, jonka tarkoitus on vähentää laitonta maahantuloa EU:ssa, vähentää kuolemantapauksia merialueilla ja parantaa EU-alueen sisäistä turvallisuutta vähentämällä rajat ylittävää rikollisuutta. (0,5 p.) Vähemmistöyhteisöt: Therbornin mukaan siirtolaisuus synnyttää usein pysyviä vähemmistöyhteisöjä, joilla on joskus taloudellista vaikutusvaltaa ja omaleimainen kulttuuri. Aineistossa mainitaan, että myös esim. turvapaikanhakijoiden hakeutumista tiettyyn maahan selittävät monet syyt, joista yhtenä maassa entuudestaan olevat yhteisöt. Therbornin mukaan siirtolaisten haluun säilyttää oma kulttuurinsa uudessa maassa suhtaudutaan usein kulttuurisena uhkana, jota joukkoviestimet lietsovat. Useimpien rikkaiden maiden monipuoluejärjestelmässä onkin koettu muukalaisvihamielisen puolueen nousu. Erityisesti muslimien muutto Länsi-Eurooppaan on aiheuttanut kuohuntaa väkivaltaisten iskujen jälkeen. Eurooppalaisten reaktio on ollut kulttuurikeskeinen, mutta muukalaiskammosta huolimatta Euroopassa on tapahtunut myös kulttuurista sopeutumista. (1,5 p.) Asian yleisestä ymmärryksestä viestivä johdonmukainen esitystapa: hyvä vastaus on kuulumattomia tietoja esitetä. (1p.)