LOUHOSLAMMESTA VIRKISTYSALUEEKSI Sijainti: Mynämäki Koko: 11 ha Pohjavesialue: Hiivaniitty, vedenhankinnan kannalta tärkeä pohjavesialue. Kaavat: Vakka-Suomen harjuseutukaavassa (1995) merkinnät ET/pv; vedenottamon lähialue, sekä pohjoisosalla pv/s; pohjavedenottamon suoja-alue. Suunnittelu: Ryhmätyönä tehty projektityö, Turun ammattikorkeakoulun kestävän kehityksen koulutusohjelma; suunnitelman viimeistely Marjukka Koivio Turun amk, kestävän kehityksen koulutusohjelma. Toteutus: Maarakennus: Länsi-Suomen aikuiskoulutuskeskus Innova; Puuston ja kantojen poisto: Monirakenne Kajantola Oy. Erityistä: Alue on lähellä Mynämäen keskustaa ja sen ympärillä on asutusta. Valtatie 8 kulkee aivan alueen viereltä. Alueella on ollut sekä soranottoa että kallionlouhintaa. Louhokseen syntynyttä lampea käytetään uimapaikkana ja koko aluetta lähivirkistysalueena. Kunnostuksen tavoite: Tavoitteena on kunnostaa maisemavaurio osaksi ympäristöään ja parantaa näin alueen käytettävyyttä sekä kohentaa tiemaisemaa. Kunnostamisessa otetaan huomioon alueen luonne vapaa-ajanviettopaikkana, vaikka sinne ei ole suunnitelmissa rakentaa varsinaisia virkistyskäyttörakenteita. Toteutumisaikataulu: Kohteen maatutkaukset, kartoitukset ja luontoselvitykset tehtiin kevään ja kesän 2005 aikana. Suunnitelma valmistui syksyn aikana ja se hyväksyttiin vuoden 2005 lopussa. Puuston poistoon päästiin alkuvuodesta ja varsinaisiin maarakennustöihin toukokuussa 2006. Töitä jatkettiin kesätauon jälkeen loppuvuodesta 2006 sekä keväällä 2007. Kohde valmistui elokuussa 2007. Alueen suunnittelu Alueen idealuonnos on tehty Turun ammattikorkeakoulun kestävän kehityksen koulutusohjelman harjoitustyönä. Tarkemman suunnitelman on tehnyt hankkeen kesätyöntekijä Marjukka Koivio, joka oli mukana myös idealuonnoksen suunnittelutyöryhmässä. Myös pohjakartan ensimmäinen versio teetettiin Turun ammattikorkeakoululla projektityönä. Opiskelijoiden ideoinnin tavoitteena oli lisätä kunnostuskohteen edellytyksiä monipuoliseen virkistyskäyttöön maisemoimalla sitä luonnonmukaisesti ja luomalla sinne erilaisia elinympäristöjä. Suunnittelussa pyrittiin luomaan tiloja erilaisille toiminnoille, kuten rantalentopallolle, luontopolulle tai pulkkamäelle, ei niinkään suunnitella valmiita rakenteita. Kunnostussuunnittelun lähtökohtana oli varovaisuusperiaatteen noudattaminen, eli mitään sellaista, mikä saattaisi olla haitaksi ympäristölle, ei tule toteuttaa. Kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti luontoa ei saisi tuhota ajattelemattomasti, vaan päinvastoin sen monimuotoisuutta tulisi lisätä. Opiskelijat olivat yhteydessä lähialueen asukkaisiin, joiden toiveina olivat mm. alueen maisemointi, lammen säilyttäminen ja kunnostaminen uimakäyttöön sekä pohjaveden suojelu. Alueen tarjoamat ulkoilumahdollisuudet olivat lähiasukkaille tärkeitä. Ongelmiksi koettiin roskaantuminen ja ralliajelu. Suomen perustuslain mukaan vastuu luonnosta ja sen monimuotoisuudesta, ympäristöstä ja kulttuuriperinnöstä kuuluu kaikille. Tähän nojaten kunnostuksen toteutukseen suunniteltiin yhteistyötä mm. alueen koulujen kanssa. Ajatuksena oli, että lukiossa voitaisiin järjestää biologian vapaavalintainen kenttäkurssi ketojen ja niittyjen perustamisesta teoriasta käytäntöön. Samoin suunnittelutyöryhmän ehdottaman kivilabyrintin ja alueen opastaulujen suunnittelussa olisi mahdollista hyödyntää esimerkiksi kuvaamataidon opetusta. Yhteistyötä koulujen tai lasten harrastusryhmien kanssa ei tässä hankkeessa saatu käynnistymään, mutta ideat jäivät elämään.
Lähtötilanne Kunnostettava alue on vanhaa, osittain jo metsittynyttä kaivualuetta. Maa-aines on pääasiassa hiekkaa ja soraa, mutta alueelta on louhittu myös kalliota. Irtonaiset maaainekset on paikoin poistettu kokonaan kalliopinnan päältä. Alueella on useita erilaisia tiloja; on avoimia hiekkakenttiä, kivikkoisia rinteitä, jyrkkiä ja paljaita rinneleikkauksia sekä hyvin metsittyneitä maastonkohtia. Kalliolouhokseen on syntynyt noin 1800 m2 suuruinen ja keskimäärin runsaan kahden metrin syvyinen orsivesilampi. Kuvat 1. ja 2. Lammen ympäristön louhikkoa ja sorakannaksia. Kuvat 3. ja 4. Vanhalla ottoalueella oli louhoksen lisäksi jyrkkärinteisiä sorakannaksia sekä laajoja hiekka- ja asfalttikenttiä. Turun yliopiston maaperägeologian opiskelijat tekivät alueella maatutkaluotauksia, joiden mukaan lammen vedellä ei todettu olevan yhteyttä vedenottokäytössä olevaan pohjavesiesiintymään. Tutkauksissa ilmeni myös, että lammen laajentaminen on mahdotonta ilman kalliolouhintaa, joten suunnittelun lähtökohdaksi otettiin ainoastaan lammen säilyttäminen ja se ympäristön siistiminen ja muuttaminen turvallisemmaksi. Hanke teetti myös esiselvityksen paahdealueiden kovakuoriaisten ja perhosten sekä vesikovakuoriaisten esiintymisestä alueella. Selvityksen teki vastaavanlaisiin alueisiin
perehtynyt yritys Faunatica Oy kesäkuussa 2005. Esiselvityksen mukaan alueen todettiin olevan paahdeympäristönä arvoton eikä erityisiä hoitotoimia tarvita. Myöskään vesikovakuoriaisia ei tavattu. Alueella ei siis ole sellaista hyönteislajistoa, joka olisi otettava erityisesti huomioon kunnostuksen suunnittelussa ja toteutuksessa. Suomen luontotieto Oy teki hankkeen tilaamana keväällä 2005 selvityksen EU:n luontodirektiivin liitteen IV (a) tiukasti suojeleman viitasammakon esiintymisestä hankealueella. Selvityksen mukaan suunnittelualueella ei tavattu viitasammakoita ja alueen todettiin olevan ympäristöltään kuivaa ja karua, eikä se tarjoa elinmahdollisuuksia sammakkoeläimille. Näin ollen kohteen kunnostamisen ei katsottu tuhoavan merkittäviä luontoarvoja. Puuston poistaminen Kunnostustyöt alkoivat puuston poistamisella helmikuulla 2006. Tavoitteena oli saada puusto poistettua ennen lintujen pesimäkauden alkua ja lisäksi oli eduksi saada alue valmiiksi maarakennustöille ennen maan sulamista. Työn teki edullisimman tarjouksen antanut paikallinen metsäkoneyritys. Puut poistettiin metsätraktorilla, kantojen ja juurien nostamiseen käytettiin kantoharaa. Kantojen poisto pystyttiin alkuperäisistä suunnitelmista poiketen tekemään vasta maan sulamisen jälkeen toukokuun alussa. Puuaines jätettiin kasoille kuivumaan ja odottamaan toimittamista energiakäyttöön. Kivikkoiset rinteet tekivät eloperäisen aineksen poistamisesta kantoharalla hankalaa ja maahan jäi jonkin verran maastonmuotoilua hankaloittavia kantoja ja juuria. Kuva 5. Pintamaiden poistaminen oli hieman hankalaa kivikkoisilla rinteillä. Kantoharan jäljiltä alueelle oli lisäksi jäänyt työtä hankaloittavaa juurakkoa. Vähäiset pintamateriaalit saatiin kuitenkin melko hyvin talteen. Maastonmuotoilu Kunnostuskohteella ensisijaisina tehtävinä olivat lammen ympäristön kunnostaminen turvallisemmaksi sekä epämääräisten, huonosti kasvettuneiden ja jyrkkäseinämäisten kannaksien loiventaminen. Myös avoimien, osittain asfaltoitujen kenttien saaminen kasvillisuuspeitteiseksi oli tärkeää.
Alueen keskiosan rinneluiskien loiventaminen onnistui hyvin ja aineksia riitti rinteiden luiskaamiseen vähintään kaltevuuteen 1:3, monin paikoin loivemmaksikin, sekä rinteiden juurille kerättyjen kivikasojen peittämiseen. Kaikkia kivikoita ei kuitenkaan edes yritetty peittää, sillä ne tuovat vaihtelua maisemaan ja tarjoavat suojapaikkoja eläimille. Luiskaamisen yhteydessä osa turhista ajoväylistä saatiin katkaistua. Keskimmäiseltä rinteeltä löytyi pieneltä alalta hienoa hiekkaa, jota varastoitiin lammen rannalle levitettäväksi. Kuvat 6. ja 7. Rinteitä luiskattaessa poistettiin myös turhia ajoväyliä. Kuvat 8. ja 9. Keskiosan rinteet puuston ja kantojen poiston jälkeen, sekä luiskattuina ja verhoiltuina. Lammen ympäristön kunnostaminen aloitettiin työmaatien rakentamisella lammen itäreunalle, sekä ylimääräisen louhoksen poistamisella lammesta. Kallioleikkauksen päällä olevat maa-ainekset poistettiin, jotta kalliosta pystyttiin lohkomaan pois irtonainen kiviaines. Kalliota saatiinkin tuntuvasti loivennettua ilman räjäyttämistä. Kallioiden takaa paljastui paksu savikerros, joka jätettiin mahdollisuuksien mukaan koskemattomaksi. Maasto pyrittiin muotoilemaan siten, että savea ei myöhemminkään pääsisi kulkeutumaan lampeen. Valumavesien pysäyttämiseksi, tai ainakin hidastamiseksi, lammen yläpuoleiselle rinteelle tehtiin lammesta poispäin kallistuva penger.
Kuvat 10. ja 11. Lammen ympäriltä poistettiin sekä louhikkoa että sorakannaksia. Kuvat 12. ja 13. Kallioseinämää lammen ympärillä saatiin loivennettua kaivinkoneen kauhalla, joten kalliota ei onneksi tarvinnut räjäyttää. Kuvat 14. ja 15. Lammen ympärys valmiina kannaksen päältä ja edestä kuvattuna. Lammen läheisyyteen ei levitetty pintamateriaalia, mutta yläpuolella olevalle tasanteelle kylvettiin lampaannataa sekä niittykasvien siemeniä. Lammen rannalla oleva murske peitettiin hienolla hiekalla.
Avoimet hiekkakentät ja ajoradat pehmennettiin kaivinkoneen kauhalla. Kunnostuskohteen pohjoisosan avoimelle alueelle kasattiin lammen ympäriltä poistettua louhikkoa ja muita maastonmuotoilusta ylijääneitä aineksia loivaksi kukkulaksi. Kukkulan avulla kenttämäisyys saatiin häivytettyä ja lammen rantaan johtava, varmuuden vuoksi alueelle jätetty ajoväylä hieman piilotettua. Kuvat 16. ja 17. Avoimelle hiekkakentälle muotoiltiin louhoksesta ja muista ylijäämämassoista loiva kukkula. Pintaverhoilu ja kasvettaminen Alueelta talteen saadut pintamaat levitettiin keskialueen rinneluiskille heti niiden valmistuttua syksyllä 2006. Keväällä 2007 alueelle ajettiin pintamateriaaliksi rakentamisen alta kuorittavaa metsänpohjaa. Turvepitoista maata kuorittiin lähtöpaikalta noin puolen metrin paksuinen kerros. Pohjamaa oli ennen levittämistä muokattu möyheäksi ja karkearakenteiseksi, sillä pintamateriaalia ei voitu sekoittaa maahan. Seulakauhalla levitettynä pintamateriaalista tuli hienojakoista, se levittyi hyvin rinteille ja asettui kauniisti hiekkaiseen pohjamaahan. Suurin osa käsitellyistä alueista verhoiltiin, mutta alueelle jätettiin vaihtelun lisäämiseksi myös joitain hiekkapintaiseksi jääviä laikkuja. Kuvat 18. ja 19. Pintamateriaalia levitettiin sekä seulakauhalla että kaivinkoneella. Kivikkoisimmilla rinteillä seulakauha osoittautui käyttökelpoiseksi.
Lammen ympäristö jätettiin verhoilematta, jotta pintamateriaalia ei pääsisi kulkeutumaan veteen. Rinteen yläosan tasanteelle kylvettiin lampaannataa sekä kotimaisien ketokasvien siemeniä. Eroosiosuojauksen tehostamiseksi ylätasanteelle siirrettiin kaivinkoneen kauhalla alueella kasvaneita pajuntaimia, mutta ne eivät jaksaneet lähteä kasvuun. Puuvartisen kasvillisuuden annetaan levitä alueelle luonnonsiemennyksellä.