1. JOHDANTO KUNNOSTUKSEN LÄHTÖKOHDAT KUNNOSTUKSEN TOTEUTTAMINEN KUNNOSTUKSEN AIKATAULU JA KUSTANNUKSET...7

Transkriptio

1 Vanhojen soranottoalueiden kunnostusprojektin kunnostusraportti 3 NIHTIÖN SORANOTTOALUE Pyhäranta, tila Mäkitalo 3:51 Krista Mäkelä Vanhojen soranottoalueiden kunnostusprojekti 2006

2 SISÄLLYS 1. JOHDANTO KUNNOSTUKSEN LÄHTÖKOHDAT Kunnostuskohteen perustiedot Lähtötilanne maastossa Kunnostuksen tavoitteet KUNNOSTUKSEN TOTEUTTAMINEN Puuston ja asfaltin poisto Maastonmuotoilu Pintaverhoilu ja kasvettaminen Seuranta KUNNOSTUKSEN AIKATAULU JA KUSTANNUKSET Aikataulu Kustannuksista KUVIA KUNNOSTUKSEN TOTEUTUMISESTA YHTEENVETO...11 KIRJALLISUUS...11 Valokuvat: Krista Mäkelä 2

3 1. JOHDANTO Nihtiön soranottoalueen kunnostaminen on osa Vanhojen soranottoalueiden kunnostusprojektia. Hankkeen toiminta-alueena ovat Mynämäen, Laitilan ja Pyhärannan läpi kulkevan harjujakson luokitelluilla pohjavesialueilla olevat vanhat, eli ennen maa-aineslakia kaivetut soranottoalueet. Hanke saa rahoitusta Euroopan aluekehitysrahaston tavoite 2 ohjelmasta ja sitä toteuttavat Laitilan kaupunki yhteistyössä Mynämäen ja Pyhärannan kuntien sekä Länsi-Suomen aikuiskoulutuskeskus Innovan ja Turun ammattikorkeakoulun kanssa. 2. KUNNOSTUKSEN LÄHTÖKOHDAT 2.1 Kunnostuskohteen perustiedot Kunnostettava alue sijaitsee Pyhärannan kunnassa, Nihtiön kylässä, tilalla Mäkitalo 3:51. Alue on yksityisessä omistuksessa. Kunnostettava alue on vajaan puolen hehtaarin suuruinen osa laajemmasta vanhasta soranottoalueesta. Soranottoa on ollut lähes koko tilan alueella, mutta kunnostettavaksi valittua, lähinnä asutusta sijaitsevaa jyrkkärinteistä länsinurkkaa lukuun ottamatta alue on melko tasainen ja jo hyvin kasvettunut. Kunnostuskohde sijaitsee pohjavesialueluokituksessa luokkaan I kuuluvalla Nihtiön pohjavesialueella. Kaunissaaren vedenottamo on noin 650:n metrin etäisyydellä alueen luoteispuolella. Ottamolle on laadittu epäviralliset suojavyöhykkeet vuonna 1994 Nihtiön ja Ropan pohjavesialueiden suojelusuunnitelman laatimisen yhteydessä. Suojelusuunnitelman mukaan kunnostettava alue sijoittuu vedenottamon kaukosuojavyöhykkeelle. Vakka-suomen harjuseutukaavassa (1995) alueella ovat merkinnät pv/s, pohjavedenottamon suoja-alue, sekä M/km, maa- ja metsätalousvaltainen alue, jonka toteuttaminen edellyttää maa-ainesten otosta vaurioituneiden osien kunnostamista ja maisemointia. Lisäksi alue kuuluu valmisteilla olevaan Pyhärannan ranta-asemakaava-alueeseen. Rantaasemakaavassa kunnostuskohteella ovat merkinnät M, alue varataan maa- ja metsätalouden harjoittamiseen, sekä pv, pohjavesialue. Pohjavesien suojelun ja kiviaineshuollon yhteensovittaminen Vakka-Suomen loppuraportissa (2004) alue on luokiteltu Maa-ainesten ottoon soveltumattomaksi alueeksi. Kunnostettavan alueen lähiympäristö on viihtyisää omakotialuetta, joka soranottoalueen jälkeen muuttuu metsäisemmäksi ja harvempaan asutuksi. Lähimmät asuinrakennukset ovat alle 50:n metrin etäisyydellä kunnostettavan länsikulman pohjoispuolella. Alue tai sen lähiympäristö ei ole luonnonsuojelualuetta eikä kuulu Natura 2000 verkostoon. Kunnostuskohteella on ollut soranottoa ennen maa-aineslain voimaantuloa. Ottajana on nykyisen omistajan muistikuvien mukaan ollut tielaitos. Soraa on otettu myös kotitarvekäyttöön ja paikallistien rakentamiseen. 3

4 2.2 Lähtötilanne maastossa Vanha soranottoalue jakautuu kunnostettavaksi valittuihin länsiosan jyrkkiin rinteisiin, sekä jo kohtalaisesti kasvettuneeseen, maastonmuodoiltaan melko tasaiseen vanhaan kaivualueeseen. Länsikulman pohjalla on vettyvää maata ja jo kasvettuneella alueella on muutamia pieniä pohjavesikosteikoita. Asutusta vasten on ilmeisesti haluttu jättää harjukannas suojaamaan pihapiiriä, mikä on johtanut alueen länsikulmassa olevien jyrkkien ja korkeiden rinneluiskien syntymiseen. Alueen pohja on keskimäärin tasolla Muutaman neliön suuruiset pohjavesikosteikot ovat tasolla +4. Korkeimmillaan rinteet ovat tasolla +11. Rinteiden jyrkkyys vaihtelee välillä 1:2 1:1,3. Maa-aines on hiekkaa ja soraa. Alueella on runsaasti myös karkeita aineksia ja kivikkoa. Alueen kasvillisuutena on lähinnä mäntytaimikkoa. Kunnostettavalla länsikulmalla kasvaa myös lepikkoa ja pajukkoa. Länsikulman kasvillisuus on paikoin jo kookasta, mutta jyrkät rinteet sekä epätasainen pohja ovat edelleen paljaina. Alueella kulkee polkuverkosto, mutta esimerkiksi luvattomasta ajelusta ei ole ollut ongelmia. Alue on muutenkin melko siisti lukuun ottamatta kunnostettavan länsinurkan tiili- ja lohkaretäyttöä. Kunnostettavalla alueella on lisäksi noin 500 m 2 asfalttikenttää. 2.3 Kunnostuksen tavoitteet Kunnostuksen tavoitteena on palauttaa maastoltaan hankalakulkuiseksi jätetty vanhan kaivualueen osa metsätalousmaaksi. Samalla nostetaan alueen lähes pohjaveden pinnan tasolla olevaa pohjaa ja siistitään alueen yleisilmettä. Kunnostuksen avulla omakotialueen maisemakuva paranee ja muutettu alue saadaan kehittymään luonnonmukaiseksi osaksi lähiympäristöään. 4

5 3. KUNNOSTUKSEN TOTEUTTAMINEN 3.1 Puuston ja asfaltin poisto Puusto poistettiin kunnostuskohteelta kesäkuun 2005 alussa. Puut poistettiin metsurityönä. Alueella, erityisesti luiskattavaksi ajatellun kannaksen päällä, oli paljon tukkipuita, jotka haluttiin saada hyötykäyttöön. Metsuriin päädyttiin kohteen vaikeakulkuisuuden takia ja myös siksi, että suuria puita ei olisi ollut mahdollista poistaa juurineen kunnostusprojektin muilla kohteilla menestyksekkäästi käytetyllä giljotiinikouralla. Metsuri siisti samalla myös kunnostuskohteen välittömässä läheisyydessä olevia taimikoita. Työt tehtiin metsurin ja ajokoneenkuljettajan voimin. Isot puut karsittiin ja ajettiin kasoille, mutta pienempi taimikko jätettiin kaadettuna kunnostettavan alueen pinnalle. Taimikko, risut ja kannot työnnettiin myöhemmin kasoille kaivinkoneilla. Suunnitelmat hakkuutähteiden polttamisesta ja tuhkan levittämisestä maanparannusaineeksi haudattiin vedenottamon läheisyyden takia. Myöskään haketus ei ollut mahdollista, sillä puiden joukossa oli liikaa kiviä kaivinkoneella tehdyn kasauksen jäljiltä. Alueella oleva asfaltti kuorittiin kasoille, jotka saatiin melko nopeasti siirrettyä jatkokäyttöön Raumalle. Kuljetukset hoiti aineksen hyötykäytöstä vastannut yksityinen yritys. On syytä huomata, että irrotetun asfaltin käyttäminen maarakennustöissä edellyttää ympäristölupaa. Asfalttia olisi mahdollista myös uusiokäyttää, mutta lähin aineksia vastaanottava asfalttiasema olisi ollut huomattavasti kauempana Turussa. 3.2 Maastonmuotoilu Kunnostettavalle alueelle jäänyt viimeinen harjukannas katkeaa soranottoalueen jyrkkiin rinteisiin. Kannasta ei haluttu poistaa kokonaan, sillä se suojaa lähellä soranottoaluetta olevaa pihapiiriä. Rinteitä päätettiin luiskata, mutta kannaksen kapeuden ja suojapuuston säilyttämistarpeen takia luiskausvaraa oli enimmillään vajaat kymmenen metriä, paikoin vain muutama metri. Maastonmuotoilu aloitettiin harjukannaksen korkean rinteen luiskauksella. Rinteelle jouduttiin rakentamaan väliaikainen pengertie yläosan luiskaamista varten. Maa-aines rinteillä oli hyvin kivistä, mikä hankaloitti luiskaamista. Rinne jäi edelleen melko jyrkäksi, mutta eroosio-ongelmia tuskin syntyy juuri kivisyyden takia. Suurimmalla osalla alueesta päästiin kaikesta huolimatta tavoiteltuun kaltevuuteen 1:3. Sellaisillakin rinteenosilla, joilla luiskaaminen oli suojapuuston säilyttämisen takia mahdotonta, pyrittiin sortuva ylätöyräs ainakin pyöristämään. Rinteiltä, alueelle jääneeltä tietöyräältä, sekä välikannakselta, jolta asfaltti poistettiin, saatiin täyttömateriaalia pohjan nostamiseen ja epätasaisen maaston tasoittamiseen. 5

6 3.3 Pintaverhoilu ja kasvettaminen Kasalle kerätyt hakkuutähteet, kannot ja pintamaat levitettiin muotoilluille rinteille. Kannot ja muu risukko estävät eroosiota ja tukevat pintamateriaalin pysymistä, vaikka toisaalta tekevätkin maastosta paikoin vaikeakulkuisen. Kesäkuun alussa vuonna 2006 alueelle levitettiin pintaverhoilumateriaaliksi rakentamisen alta kuorittua, muutaman vuoden kasalla maatunutta korpimetsän pohjaa. Pintaverhoilumateriaali on kalkitsematonta, mutta koska aineksen ph oli viljavuusanalyysin mukaan metsän kasvun kannalta erittäin hyvä, päätettiin alue jättää kalkitsematta. Kunnostetut rinneluiskat olivat edelleen melko jyrkkiä ja hyvin kivisiä, joten pintamateriaalin levittäminen kaivinkoneella ei ollut järkevää. Levitystekniikaksi haluttiin menetelmä, jonka avulla materiaali saataisiin ripoteltua rinneluiskille kivien väliin. Yhtenä vaihtoehtona mietittiin mm. lannanlevitintä, mutta lopulta päädyttiin käyttämään Allu-seulakauhaa, joka murskaa suuremmat puunkappaleet ja hienontaa pintamateriaalin tasaiseksi seokseksi. Pintaverhoilumateriaali saatiin seulakauhalla kauniin tasaiseksi kerrokseksi rinteiden pintaan. Kerrospaksuudeksi tuli aluksi 5-25 cm, mutta ilmava materiaali painui huomattavasti ensimmäisten sateiden jälkeen. Lopputulos oli hyvin luonnollisen näköinen. Heti pintamateriaalin levittämisen jälkeen alueelle kylvettiin yksivuotisia maisemointikasveja sitomaan maata ja tuomaan alueelle eloperäistä ainesta. Yksivuotisen kasvillisuuden suojissa pintamaan joukossa olevat metsäkasvien siemenet saavat itämisrauhan ja paljasta maata tasaisemman pienilmaston. Lisäksi lähellä asutusta oleva alue saadaan heti ensimmäisenä kasvukautena silmää miellyttäväksi kasvillisuuden avulla. Maisemointikasveiksi valittiin keltalupiini ja persianapila sekä hunajakukka, joka korvaa ensisijaisesti suunnitelmissa ollutta mutta huonosti saatavilla olevaa ruisvirnaa. Kaikki lajit menestyvät tavallista peltomultaa hieman kuivemmassa ja niukkaravinteisemmassa kasvualustassa. Koska pintamateriaalin levittäminen myöhästyi noin kuukaudella suunnitellusta, siirtyi myös maisemointikasvien kylväminen hieman liian myöhäiseksi eli kesäkuun alkuun. Siemenet olivat itäneet ensimmäisten sateiden ansioista ihan kohtuullisesti, mutta pian kylvön jälkeen alkanut runsaan kuukauden kuiva jakso kuivatti sirkkataimet. Loppukesän sateet saivat hunajakukat kasvuun ja myös osa keltalupiinien itämättömistä siemenistä alkoi itää, mutta kasvit eivät enää elokuussa jaksaneet kasvaa kovinkaan reheviksi. Siementen peittäminen olisi saattanut parantaa tilannetta; nyt siemenet jäivät kasvualustan pintaan. Alkuperäisenä tarkoituksena oli levittää siemenet pintamateriaalin joukossa, mutta seulakauhalla se ei onnistunutkaan, eikä peittämistä ollut järkevää tehdä käsin kohtuullisen laajalla alueella. 3.4 Seuranta Kunnostetun alueen kehittymistä on tarkoitus seurata koko hankkeen ajan, eli vuoteen Seurannoissa kiinnitetään huomiota erityisesti pintamateriaaliin sekä kasvillisuuden leviämiseen alueelle. 6

7 4. KUNNOSTUKSEN AIKATAULU JA KUSTANNUKSET 4.1 Aikataulu Sopimus kunnostuksen toteuttamisesta solmittiin maanomistajien kanssa ennen kunnostustöiden alkua kesäkuussa Suunnittelu tehtiin yhteistyössä maanomistajien kanssa ja suunnitelmat hyväksytettiin myös Lounais-Suomen ympäristökeskuksessa ja Pyhärannan kunnassa. Maastomittaus kilpailutettiin ja teetettiin yksityisellä yrityksillä. Suunnitelman laati Vanhojen soranottoalueiden kunnostusprojekti. Neuvottelu maanomistajien kanssa Maastomittaus Kunnostussopimus Suunnittelu Suunnitelman hyväksyntä Puuston poisto, kilpailutus Puuston poisto Maanrakennustyöt Pintamateriaalin levitys Kasvillisuuden kylvöt III IV- XI XII I II III IV V VI VII VIII IX X XI XII VI 4.2 Kustannuksista Kustannukset on laskettu yksikköhintoina. Huomioon ei ole otettu Vanhojen soranottoalueiden kunnostusprojektin yleiskustannuksia. Hinnat ovat keskimääräisiä eivätkä ne sisällä arvonlisäveroa. Kannattaa huomata, että hinnat on laskettu euroa per hehtaari, vaikka kunnostettua aluetta olikin vain puoli hehtaaria. Hehtaarihintoihin ei ole sisällytetty yksittäisiä kustannuksia, kuten asfaltin poiskuljetusta. Maastotyöt teki Länsi-Suomen aikuiskoulutuskeskus Innova oppilastyönä. Suunnitelma (Vain mittaus, suunnitelma tehtiin projektin omana työnä) Puuston poisto Puuston poisto Kuormaus ja ajo Maastotyöt Pintamaiden ja asfaltin kuorinta Kaivutyöt ja maansiirrot Työtunnit /kpl /ha Asfaltin poiskuljetus 960 Pintamateriaali (500 m 3 ) Hinta sisältää kuljetuksen 1760 Pintamateriaalin levitys 1740 Kasvettaminen 200 YHTEENSÄ /ha

8 5. KUVIA KUNNOSTUKSEN TOTEUTUMISESTA Kuvat 1 ja 2. Alueella oli jo melko sammaloitunut asfalttikenttä. Asfaltti kuorittiin kasoille ja kuljetettiin Raumalle hyötykäyttöön. Kuvat 3, 4, 5 ja 6. Puut poistettiin metsurityönä. Alueelle jääneet hakkuutähteet kerättiin kasoille ja levitettiin myöhemmin rinteille. Maastonmuotoilu aloitettiin jyrkästä rinteestä, jolle rakennettiin työskentelyn helpottamiseksi pengertie. Vaikka luiskausvaraa ei ollut paljoa, saatiin rinteet suurelta osin tavoitekaltevuuteen 1:3. 8

9 Kuvat 7, 8 ja 9. Alueelle jääneestä vanhasta tienpohjasta ja siihen liittyvästä kannaksesta saatiin maa-aineksia rinteiden loiventamiseen ja pohjan nostamiseen. Harjukannaksen takana olevan pihapiirin suojaksi haluttiin jättää mahdollisimman paljon puustoa, joten rinteiden luiskausvara jäi paikoitellen vain muutamaan metriin. Kuvat 10. ja 11. Pintamateriaalin levitystä seulakauhalla sekä valmista pintaa kuvien 7, 8 ja 9 kannaksella. 9

10 Kuva 12. Seulakauhalla levitettyä, kivikkoon kauniisti painuvaa pintamateriaalia rinneluiskalla. Kuva 13. Kuvan 6 rinneluiska pintaverhoiltuna. Materiaali on levitetty vaihtelevan paksuiseksi kerrokseksi, mikä mahdollistaa kasvillisuuden kehittymisen vaihtelevaksi. Paahteisimmille rinteille pintamateriaalia on levitetty vain vähän tai ei ollenkaan. Kuva 14. Maisemointi- ja maanparannuskasvien itäminen epäonnistui myöhäisen kylvöajankohdan ja kuivan kesän takia. Parhaiten kasvoi kuvassa näkyvä hunajakukka. 10

11 6. YHTEENVETO Kunnostuksen tavoitteet, alueen palauttaminen metsätalouskäyttöön sekä omakotialueen maisemakuvan parantaminen, tulivat kunnostuksella täytettyä. Alueen virkistyskäyttömahdollisuudet paranivat maastonmuotoilun myötä huomattavasti ja maanomistajilla on vielä suunnitelmissa rakentaa alueelle grillauskota koko kylän yhteiseksi oleskelupaikaksi. Luonnon monimuotoisuuden kehittymiselle annettiin tilaa jättämällä kuivia rinteenosia pintaverhoilematta sekä vaihtelemalla pintaverhoilukerroksen paksuutta. Ketokasvien kylväminen paahderinteille on myös mahdollista, mutta tällöin on varmistuttava siitä, että siemenmateriaali on kotimaista alkuperää. Kunnostuksen kustannukset, noin /ha, olivat huomattavasti suuremmat kuin vuosina käynnissä olleen Loimaan seudun harjuympäristön kunnostushankkeen tekemien laskelmien mukaiset tavallisten alueiden kunnostuskustannukset 3000 /ha. Hintoja vertailtaessa on kuitenkin otettava huomioon, että Loimaan seudulla mm. puustoa ei poistettu juurineen eikä kunnostettuja alueita pintaverhoiltu. Lisäksi Nihtiön kunnostus ei ollut niin sanotusti tavanomaista, sillä alueen maasto oli työteknisesti hyvin hankala ja alueelta jouduttiin ylimääräisenä työnä poistamaan vanhaa asfalttia. Pienellä, ympäristöstään erillisellä alueella työt oli tehtävä pienipiirteisesti, mikä kasvatti yksikköhintoja laajempiin kunnostuskohteisiin nähden. Suurimman yksittäisen lisän kustannuksiin toi puuston poistaminen metsurityönä. Pintamateriaalien kuljettaminen melko kaukaa ja levittäminen erikoistekniikalla lisäsivät myös kustannuksia. Maisemointikasvikokeilun osuus kokonaishinnasta oli hyvin pieni, joten yksivuotisten kasvien käyttöä kannattaa kokeilla muillakin kohteilla. KIRJALLISUUS Hatva, T., Hyyppä, J., Ikäheimo, J., Penttinen, H. ja Sandborg, M Soranoton vaikutus pohjaveteen, Raportit V-VI. Vesi- ja ympäristöhallitus. KL-Suunnittelu; Lumiaho, Kyösti Pyhärannan kunta; Nihtiön ja Ropan pohjavesialueiden suojelusuunnitelma. Lounais-Suomen ympäristökeskus (LSYK) 2000b. Pyhärannan kunnan pohjavesialueet. Lounais-Suomen ympäristökeskuksen monisteita. Salo, Anita Vanhojen soranottoalueiden kartoitus ja kunnostamistarpeen arviointi pohjavesialueilla Mynämäen-Laitilan-Pyhärannan harjujaksolla. Lounais-Suomen ympäristökeskus, Varsinais-Suomen liitto, Pyhärannan kunta, Laitilan kaupunki, Mietoisten kunta, Mynämäen kunta. Ympäristöministeriö Maa-ainesten ottaminen ja ottamisalueiden jälkihoito. Ympäristöministeriö. Ympäristöopas

12 LISÄTIETOJA: Laitilan kaupunki Mynämäen kunta Pyhärannan kunta 12