INTEGRATIIVINEN KOGNITII- VISTEN PSYKOTERAPIOIDEN PSYKOTERAPEUTTIKOULUTUS KOULUTUSOHJELMA

INTEGRATIIVINEN KOGNITII- VISTEN PSYKOTERAPIOIDEN PSYKOTERAPEUTTIKOULUTUS KOULUTUSOHJELMA

SISÄLLYSLUETTELO Integratiivinen kognitiivisten psykoterapioiden psykoterapeuttikoulutus... 3 1. Opiskelijavalinta... 4 2. Koulutusohjelman rakenne... 5 Teoria- ja menetelmäopinnot... 5 Työnohjaus... 5 Koulutuspsykoterapia... 5 Opinnäytetyö... 5 3. Koulutusohjelman opintojaksot... 6 IKT100 Psykoterapeuttisen työn lähtökohdat: tutkiva ote... työhön, menetelmiin ja omaan itseen,... 6 IKT110 Integratiivinen kognitiivinen terapia:... perusteet, struktuuri ja käsitteellistäminen,... 7 IKT120 Integratiivinen kognitiivinen psykoterapia... ahdistuneisuus- ja mielialahäiriöiden hoidossa,... 9 IKT130 Kognitiivinen psykoterapia persoonallisuus-... häiriöiden, vaikeiden mielenterveyden häiriöiden... ja somatisaatiohäiriöiden hoidossa,... 10 IKT140 Kognitiivinen psykoterapia epävakaan, impulsiivisen... ja itsetuhoisen toiminnan, addiktioiden ja... syömishäiriöiden hoidossa,... 12 IKT150 Kognitiivisen psykoterapian integratiiviset sovellukset,... 13 IKT160 Uuden polven kognitiiviset terapiat ja psykoterapian... integraatio,... 15 IKT200 Psykoterapian työnohjaus, 12 op... 16 IKT300 Koulutuspsykoterapia, 4 op... 16 IKT400 Opinnäytetyö, 10 op... 17 4. Osaamisen osoittaminen näytöllä... 17

INTEGRATIIVINEN KOGNITIIVISTEN PSYKOTERAPIOIDEN PSYKOTERAPEUTTIKOULUTUS Koulutusohjelma on hyväksytty yhteiskuntatieteellisessä tiedekunnassa 27.9.2012 ja on voimassa 31.12.2017 asti. Integratiivinen kognitiivisten psykoterapioiden koulutusohjelma on Valtioneuvoston asetuksen 1120/2010 tarkoittama psykoterapeuttikoulutus, joka antaa psykoterapeuttina toimimisen edellyttämän osaamisen ja mahdollistaa psykoterapeutin ammattinimikkeen käyttöoikeuden hakemisen. Osaaminen osoitetaan näytöllä. Koulutusohjelman suoritettuaan opiskelija pystyy yksilöpsykoterapeuttisen hoidon itsenäiseen läpiviemiseen osana aikuisten ja nuorten mielenterveyspalvelujen hoito ja kuntoutusprosessia. Kognitiiviset psykoterapiat ovat emotionaalisten ja toiminnallisten häiriöiden ja sairauksien hoitoon kehitettyjä psykologisia hoitomuotoja, joilla on laajasti käyttöä mielenterveyspalveluissa ja muussa terveydenhoidossa, kuntoutuksessa ja muilla palvelusektoreilla. Kognitiivisen terapian uusimmille sovelluksille on ominaista, että ne hyödyntävät useita tuloksellisiksi ja turvallisiksi todettuja hoidollisia elementtejä, kuten tunnesuuntautuneita ja kokemuksellisia työtapoja, kognitiivisten ja metakognitiivisten prosessien käsittelyä, käyttäytymisterapeuttisia interventioita ja hoitosuhteen käyttöä muutoksen välineenä. Sen vuoksi niitä kutsutaan myös integratiivisiksi psykoterapioiksi. Integratiivisen kognitiivisen terapian käyttöalue on laaja ulottuen akuuttien kriisien ja traumaattisten tilojen jälkihoidosta pitkittyneiden mielialahäiriöiden, ahdistuneisuus- ja pelkotilojen, persoonallisuuden kehityshäiriöiden tai psykoottisten ja delusionääristen tilojen hoitoon. Kognitiivinen terapia kuuluu usein myös kroonisen kivun ja monen somaattisen sairauden kuntoutusvaiheen tai uusiutumisen ehkäisyn hoito-ohjelmaan. Useimmat addiktioiden, syömisen ja kehonkuvan häiriöiden, psykosomaattisten sairauksien, tarkkaavuushäiriöiden tai seksuaalielämän ongelmien hoitoon kehitetyt ohjelmat rakentuvat kognitiiviseen psykoterapiaan. Integratiivista kognitiivista terapiaa voi soveltaa yksilö- ja ryhmämuodossa sekä pariterapiana, sekä ajallisesti rajattuina hoitointervalleina että pitkäjänteisenä kuntoutuspsykoterapiana. 3

1. OPISKELIJAVALINTA Koulutusohjelmaan valittavalla tulee olla 1) soveltuva ylempi korkeakoulututkinto tai soveltuva sosiaali- ja terveysalan ammattikorkeakoulututkinto; tutkintoon tulee sisältyä tai sen lisäksi olla suoritettuna yhteensä 30 opintopisteen psykologian tai psykiatrian opinnot; tai 2) sairaanhoitajan opistoasteen tutkinto ja tutkinnon lisäksi erikoistuminen psykiatriaan, jos tutkintoon ei ole sisältynyt psykiatrisia opintoja; tai 3) muu 1 ja 2 kohtaa vastaava ulkomailla suoritettu koulutus. Soveltuviksi ylemmiksi korkeakoulututkinnoiksi katsotaan psykologian maisterin tutkinto, lääketieteen lisensiaatin tutkinto, muu soveltuva terveydenhuollon tutkinto sekä yhteiskuntatieteiden tai valtiotieteen maisterin tutkinto, jossa on pääaineena kehityspsykologia, sosiaalityö, sosiaalipsykologia tai sosiaalipedagogiikka. Soveltuviksi ammattikorkeakoulututkinnoiksi katsotaan tutkintonimikkeet sairaanhoitaja (AMK) ja sosionomi (AMK). Erityistapauksissa myös muu tutkinto voidaan katsoa soveltuvaksi, hakijan opintojen ja työkokemuksen perusteella. Opiskelijaksi ottamisen edellytyksenä on lisäksi vähintään kahden vuoden työkokemus mielenterveyspalveluissa tai sitä vastaavassa tehtävässä, todettu soveltuvuus psykoterapeutin ammattiin ja mahdollisuus tehdä psykoterapiatyötä aikuisten tai nuorten kanssa opintojen aikana. Opiskelijalla tulee myös olla riittävä englanninkielen taito.

2. KOULUTUSOHJELMAN RAKENNE Koulutusohjelman laajuus on 61 opintopistettä ja se koostuu teoria- ja menetelmäopintojen, työnohjauksessa tapahtuvan psykoterapeuttisen potilastyön, koulutuspsykoterapian ja opinnäytetyön opintokokonaisuuksista. Opintokokonaisuudet koostuvat opintojaksoista. Teoria- ja menetelmäopinnot IKT100 IKT110 IKT120 IKT130 IKT140 IKT150 IKT160 Psykoterapeuttisen työn lähtökohdat: tutkiva ote työhön, menetelmiin ja omaan itseen Integratiivinen kognitiivinen terapia: perusteet, struktuuri ja käsitteellistäminen Kognitiivinen psykoterapia ahdistuneisuus- ja mielialahäiriöiden hoidossa Kognitiivinen psykoterapia persoonallisuushäiriöiden, vaikeiden mielenterveyden häiriöiden ja somatisaatiohäiriöiden hoidossa Kognitiivinen psykoterapia epävakaan, impulsiivisen ja itsetuhoisen toiminnan, addiktioiden ja syömishäiriöiden hoidossa Kognitiivisen psykoterapian integratiiviset Sovellukset Uuden polven kognitiiviset terapiat ja psykoterapian integraatio Työnohjaus IKT200 Psykoterapian työnohjaus 12 op Koulutuspsykoterapia IKT300 Koulutuspsykoterapia 4 op Opinnäytetyö IKT400 Opinnäytetyö 10 op 5

3. KOULUTUSOHJELMAN OPINTOJAKSOT IKT100 Psykoterapeuttisen työn lähtökohdat: tutkiva ote työhön, menetelmiin ja omaan itseen, Osaamistavoitteet: Opintojakson suoritettuaan opiskelija ymmärtää psykoterapian aseman, yhteistyötahot ja toimintakulttuurit yhteiskunnan eri palvelusektoreilla. Hänellä on yleiskäsitys psykoterapiasta ammattina ja ammattikäytännöistä Suomessa. Hän hallitsee psykoterapeuttia koskevat eettiset ja juridiset säännökset ja periaatteet ja hän hahmottaa psykoterapeuttisen työn mahdollisuudet ja rajat. Hän hallitsee perustiedot diagnostiikasta ja sen vaikutuksesta psykoterapian toteuttamiseen, osaa huomioida valtaväestöstä poikkeavia ratkaisuja, esimerkiksi uskonnollisen vakaumuksen, etnisen taustan ja seksuaalisen suuntautuneisuuden. Hän tuntee reflektiivisen toiminnan kehittymisen ja oman toiminnan ohjauksen, perustiedot tavoitteellisesta toiminnasta ja elämäntapamuutosten motivaatioperustasta ja ymmärtää inhimillisen muutoksen vaihemallin ja sen mukaisen etenemisen. Hän hallitsee perusteet psykoterapioiden prosessi- ja tuloksellisuustutkimuksesta ja löytää keskeiset tiedonlähteet, tietokannat, hakuteokset ja verkkosivut ja on tutustunut erilaisiin tapoihin arvioida ja mitata hoidon etenemistä ja tuloksia. Hän tunnistaa hoitosuhteessa ilmeneviä ilmiöitä, sisäistyneiden mallien aktivoitumista ja vastavuoroisia asetelmia, vastatunteita ja täydentäviä tunnereaktioita ja ymmärtää omaa itseä työvälineenä ja osaa huolehtia omasta jaksamisesta ja työhyvinvoinnista. Sisältö: Reflektiivinen toiminta ja yksilön sopeutumishaasteet yhteiskunnassa. Ammattietiikka ja lainsäädäntö. Psykoterapeutiksi kasvaminen ja oppiminen, koulutusohjelman eteneminen. Psykoterapeuttisen työn kohteet ja rajat. Diagnostinen luokittelu ja mielenterveyden psyykkiset, sosiaaliset ja biologiset perusteoriat. Miten tuloksellisuutta ja terapiaprosessia tutkitaan? Muutoksen etenemisen vaiheet ja motivoiva työskentelyote. Yhteistyösuhteen rakentaminen ja ylläpitäminen psykoterapiassa. Hyvän hoitosuhteen välttämättömät ja suotavat ominaisuudet. Hoitosuhteen karikot, murtumien ennakointi ja ylittäminen. Muutosvastarinta ja sen käsittely. Dialogisen hahmotustavan lisäanti integratiivisessa terapiassa. Suhteessaolo kärsimykseen, elinympäristöön ja itseen vastavuoroisina asetelmina. Kuvaaminen ja jäsentäminen terapiaprosessin ja muutoksen käynnistäjänä. Ulkoisen kuvaamisen apuvälineet, heijastava yhteenveto, proosamuotoiset narratiivit ja kirjeet, diagrammamuotoiset piirroskuvat. Terapeuttinen hoitosuhde vastavuoroisena asetelmana. Hoitosuhteessa aktivoituvat tunteenomaiset ja varhaiset mallit: transferenssi- ja vastatransferenssi-ilmiöt. Terapiatunnin struktuuri, joustavuus ja eteneminen prosessina. Terapeuttisten diskurssien hyödyntäminen ja dialoginen sekvenssianalyysi ymmärtämisen apuvälineenä. Vastatunteiden ja täydentävien tunteiden merkitys ja käyttö psykoterapiaprosessissa. Opetusmuodot: Ennakkolukemistot ja -tehtävät. Ennakkoaineistojen herättämien kysymysten sijoittaminen oppimisalustalle. Teoria- ja metodiseminaarit: 6

Oman työkulttuurin ja asiakaskunnan luonnehdinta. Omat selviytymiskeinot haastavissa asiakastilanteissa - itsearvioinnin välineisiin tutustuminen. Motivoivan keskusteluotteen harjoittelua pareittain. APES -asteikon käytön harjoittelua videoitujen terapiakatkelmien avulla. Litteroitujen ja äänitettyjen keskustelukatkelmien erittely vastavuoroisten asetelmien tunnistamiseksi. Jakson arviointi välitehtävien ja oppimispäiväkirjan muodossa. Kirjallisuus: Seuraavat teokset tai vastaavat soveltuvin osin. Anchin, J.C. (2008). Pursuing a unifying paradigm for psychotherapy: tasks, dialectical considerations and biopsychosocial systems metatheory. Journal of Psychotherapy Integration, 18, 310 349. Eronen, A. & Lahti-Nuuttila, P. (2012). Mikä psykoterapiassa auttaa? Integratiivisen lähestymistavan perusteita. Helsinki: Edita. Huttunen, M. & Kalska, H. (toim.) (2012) Psykoterapiat. Helsinki: Duodecim. Kuusinen, K-L. (2008). Terapeuttinen vuorovaikutus. Teoksessa Kähkönen, S., Karila., I. ja Holmberg N. (toim.) Kognitiivinen psykoterapia. 3. uudistettu painos. Helsinki: Duodecim. Evidence-based psychotherapy relationships. Psychotherapy, 48 (1), 2011. Arkowitz, H., Westra, H. A., Miller, W. R. & Rollnick, S. (2008). Motivational interviewing in the treatment of psychological problems. New York, NY: Guilford. Leiman, M. (2008). Kognitiivis-analyyttinen näkökulma. Teoksessa: Kähkönen, S., Karila, I. ja Holmberg, N. (toim.) Kognitiivinen psykoterapia (495 509). Helsinki: Duodecim. Leiman, M. Psykoterapia dialogisena kehitysprosessina. Moniste. Leiman, M. (2008). Avuttomuus ja toimijuus. Artikkeli hankeraportista Tuetusta toimijuudesta itsenäiseen toimijuuteen (32 44). Verkkojulkaisu. Potter, S. (2010). Words with arrows. Unpublished manuscript. Ryle, A. (1975). Self to self and self to other. The world s briefest account of object relations theory. CAT Papers Collection. Moniste. IKT110 Integratiivinen kognitiivinen terapia: perusteet, struktuuri ja käsitteellistäminen, Osaamistavoitteet: Opintojakson suoritettuaan opiskelija osaa käyttää vapaata ja strukturoitua keskustelua, itsereflektion apuvälineitä, narratiivista otetta ja hoitosuhteessa tehtyjä havaintoja tiedon lähteinä. Hän osaa käyttää keskeisiä arvioinnin ja diagnostisia työvälineitä, kohdentaa työskentelyä olennaisiin kohdeongelmiin ja toimintatapamalleihin ja pystyy jäsentämään ja käsitteellistämään asiakkaan tilannetta. Hän osaa laatia ulkoistettuja kuvauksia, kuten funktioanalyysin, käsitteel- 7

listämiskaavion tai kirjallisen palautteen muotoon, rakentaa muutosta motivoivia kuvauksia ja palautteita asiakkaan näkökulmasta käsin ja laatia alustavia hoitosuunnitelmia ja sopimuksia. Hän hallitsee yksittäisen tapaamisen agendan sekä struktuurin ja joustavuuden välisen dialektiikan ja hallitsee strukturoinnin ja aktivoinnin pulmakohtia. Sisältö: Keskustelun virittäminen ja diskurssin reunaehdot. Nonverbaalinen viestintä ja implisiittiset merkitykset. Kognitiivisten sisältöjen, automatisoituneiden ajatusten, uskomusten ja narratiivien tunnistaminen. Palautteellisuus reflektiivisen toiminnan virittäjänä - suulliset ja ulkoistetut palautteet. Emootioiden ja toiminnan ohjauksen kognitiivinen malli. Fokusointi ja työskentelykohteiden valinta. Potilaan oman itsehavainnan aktivointi ja rekisteröinti erillisillä päiväkirjatekniikoilla. Seuraantojen opettaminen ja analysointi ketjuanalyysillä. Terapiatunnin työjärjestys ja joustava kurinalaisuus. Välitehtävien esittely ja motivointi. Hoidon etenemisen suunnittelu, aikarajat ja väliarvioinnit. Eri mittaisten terapiajaksojen vaikutukset, edut ja haitat. Ydinprosessit ajallisesti rajatuissa intervalleissa. Potilaan valmistaminen itsenäiseen työskentelyyn ja hoitojakson lopettamiseen. Tuloksellisuuden arviointi ja hoitojakson päättäminen. Opetusmuodot: Ennakkolukemistot ja -tehtävät sekä aiheen problematisointi oppimisalustalla. Seminaari- ja metodiopetus: Keskeisten peruskäsitteiden ja teorioiden selventäminen seminaarimuotoisesti. Itsereflektiota virittävien apuvälineiden käytön harjoittelu menetelmäseminaarissa. Sokratelaisen keskustelutavan harjoittelua pareissa ja pienryhmissä. Eri muotoisten ennakkojäsentäjien, kuten kirjeiden ja diagrammojen laatiminen esimerkkitapauksista ja omalle asiakkaalle. Jakson arviointi välitehtävien ja oppimispäiväkirjan muodossa. Kirjallisuus: Seuraavat teokset tai vastaavat soveltuvin osin. Beck, J. (2011). Cognitive-behavioural therapy: Basics and beyond. Second edition. New York, NY: Guilford. Luvut 2 10, luku 19. Karila, I. Holmberg, N. (2009). Käsitteellistäminen ja keskeiset työtavat. Teoksessa Kähkönen, S, Karila, I. ja Holmberg, N. (toim.) Kognitiivinen psykoterapia (50 70). Helsinki: Duodecim. Dudley, R. Kuyken, W. & Padesky, C. A. (2011). Disorder specific and trans-diagnostic case conceptualization. Clinical Psychology Review, 31, 213 224. Haarhoff, B., Gibson, K. & Flett, R. (2011). Improving the quality of cognitive behaviour therapy case conceptualization: the role of self-practice/self-reflection. Behavior and Cognitive Psychotherapy, 39, 323 339. 8

Tikkanen, S. (2009). Kirjoittaminen kognitiivis-analyyttisessa psykoterapiassa. Esitys HY/Palmenian seminaarissa Kirjallisuusterapian perusteet 12.6.2009. Wilde McCormick, E. (2008). How to enjoy writing a prose reformulation. Reformulation, 16 17. Ryle, A. & Kerr, I. B. (2002). Introducing Cognitive Analytic Therapy. New York. Wiley. Luku 6: Reformulation sessions. Charman, D. (2004). Core processes in brief psychodynamic psychotherapy. Advancing effective practice. Mahwah, NJ: Lawrence Erlbaum. Osat 3 ja 4, sekä luku 17. Stiles, W. B., Leiman, M., Shapiro, D. A., Hardy, G. E., Barkham, M., Detert, N. B. & Lewelyn, S. P. (2006). What does the first exchange tell? Dialogical sequence analysis and assimilation in very brief therapy. Psychotherapy Research, 16, 408 421. Vasquez M. J., Bingham R. P. & Barnett J.E. (2008). Psychotherapy termination: Clinical and ethical responsibilities. Journal of Clinical Psychology: In Session, 64, 653 65. IKT120 Integratiivinen kognitiivinen psykoterapia ahdistuneisuus- ja mielialahäiriöiden hoidossa, Osaamistavoitteet: Opintojakson suoritettuaan opiskelija ymmärtää tunteiden säätelyn integratiivisen mallin ja pystyy kommunikoimaan sen potilaalle, tunnistaa vireystason ja mielialan oireita ja osaa käyttää arviointivälineitä. Hän pystyy jäsentämään emotionaalisia oireita ja rakentamaan yhteistoiminnallisia hoitosuunnitelmia, ymmärtää vahvistussuhteet ja osaa kuvata oiretoimintoja kehämäisinä ja osaa perehdyttää ja motivoida potilasta oiretoimintojen sammuttamiseen. Hän tunnistaa ja pystyy tutkimaan angsiogeenisia ja depressogeenisia ajatus- ja mielikuvasisältöjä ja käyttää sokratelaista keskustelutapaa ja mielikuva-altistusharjoitteita, osaa rakentaa vihjekontolliin perustuvia altistus- ja reaktionesto-ohjelmia ja interoseptiivista altistusta ja yhdistää relaksaatio- ja mindfulness-pohjaisia tekniikoita kognitiiviseen ja behavioraaliseen työskentelyyn. Hän ymmärtää akuutin ja keskivaikean depression kognitiivisen hoitomallin, osaa soveltaa aaltoilevan ja kaksisuuntaisen masennuksen hoidon periaatteita, hallitsee toistuvan masennuksen uusiutumisen ehkäisyn hoitomallit, tuntee kroonisen masennuksen CBASB- hoitomallin, osaa käyttää tilanneanalyysiä ja hallittua henkilökohtaistamista, sekä tuntee toiminnan aktivointiin perustuvat työtavat. Sisältö: Ahdistuneisuushäiriöt: yleistynyt ahdistuneisuus ja stressireaktiot, kohteelliset pelkotilat, sosiaalinen fobia, pakko-oireiset häiriöt, paniikkihäiriö, posttraumaattiset reaktiot. Mielialahäiriöt: psykoterapia vakavan masennustilan hoidossa, mielialan aaltoiluhäiriö, kaksisuuntaisen mielialahäiriön hoito, krooninen depressiivisyys. Suhde tunteisiin, tunteita koskevat metauskomukset ja tunteiden säätelykeinot. Tunteiden monitorointi, arviointi ja mittaamisen välineet. Käyttäytymisanalyysin perusteet. Anksiogeenisten ja depressogeenisten ajatusten ja uskomusten käsittely. Altistamishoidon ja reaktion eston hoitoperiaatteet. Käyttäytymisen aktivointi hoidon osana. Toistuvan masennuksen uusiutumisen eston hoitomalli. Kroonisen masennuksen hoidon erityispiirteet. 9

Opetusmuodot: Ennakkolukemistot ja -tehtävät sekä niiden problematisointi. Seminaari- ja metodiopetus: Omien tapausesimerkkien kerääminen tavallisista tunne-elämän ongelmista ja niihin liittyvistä ilmaisuista. Ahdistuneisuuden ja masennuksen käsitteellistäminen ja sen jakaminen asiakkaan kanssa. Videodemonstraatiot ja tapausesimerkit, kohdeongelman valintaa ja jäsentämistä koskevat harjoitukset. Psykoterapian hoitosuunnitelmien laatimista omien esimerkkien ja yhteisten tapausten pohjalta. Tilanneanalyysi ja vuorovaikutuksessa aktivoituvien ilmiöiden käyttö. Yksittäisten työtapojen harjoittelua parityönä ja ryhmissä. Jakson arviointi oman ahdistuneisuus- tai masennuspotilaan hoidon tai hoitojakson kuvaus sekä teoreettinen verkkotentti. Kirjallisuus: Seuraavat teokset tai vastaavat soveltuvin osin. Anthony, M.M., Ledley, D.R. & Heimberg, R.G. (2008). Pysyvä muutos. Kognitiivinen käyttäytymisterapia käytännössä. Luvut 1 7. Helsinki: Edita. Beck, J. (2011). Cognitive-behavioural therapy. Basics and beyond. Second edition. New York, NY: Guilford. Luvut 12 15 ja luku 17. Foa, E. & Wilson, R. (2002). Kerrasta poikki. Vapaaksi pakko-oireista ja rituaaleista. Mielikirjat. Foa, Edna & Kozak, M. (2004). Mastery of obsessive-compulsive disorder (OCD): A cognitive-behavioral approach, therapist guide. Oxford: Oxford University Press. Kähkönen, S., Karila, I. & Holmberg N. (toim.) (2008). Kognitiivinen psykoterapia. 3. uudistettu painos. Helsinki: Duodecim. Luvut 4 5 ja 6 7. Karila, I. & Kokko, AM. (2008). Krooninen masennus. Helsinki: Edita. Marks, I.M. (2007). Pelko osa elämää. Prometheus, Helsinki. Martell, C. R., Dimidjian, S., & Hermann-Dunn, R. (2010). Behavioral activation for depression. A clinician s guide. New York, NY: Guilford. Wells, A. (1997). Cognitive therapy of anxiety disorders. Chichester: Wiley. Uusimpia artikkeleita tuloksellisuustutkimuksesta. IKT130 Kognitiivinen psykoterapia persoonallisuushäiriöiden, vaikeiden mielenterveyden häiriöiden ja somatisaatiohäiriöiden hoidossa, Osaamistavoitteet: Opintojakson suoritettuaan opiskelija tunnistaa ja ymmärtää persoonallisuushäiriöiden ilmentymät ja keskeiset kognitiiviset piirteet ja pystyy 10

kohdentamaan työskentelyä häiriön kannalta olennaisiin kognitiivisiin prosesseihin. Hän ymmärtää asemansa potilaan sisäisessä kokemusmaailmassa ja pystyy rakentamaan ja ylläpitämään hoitosuhdetta ja ymmärtää tiedonkäsittelyn skemaattisen pohjan. Hän osaa auttaa potilasta tunnistamaan ja ymmärtämään varhaisia sisäisiä ja interpersoonallisia skeemoja, ymmärtää elämänhistoriallisten yhteyksien merkityksen nykyelämän oiretoiminnoissa ja kärsimyksessä, osaa suunnata ja valita episodisia tunnemuistoja tarkasteluun, osaa käyttää keskeisiä elämänhistoriaa aktivoivia työvälineitä, kuten narratiiveja, elämänjanaa, aineistonkeruulomaketta, sukupuuta tai lapsuuden dokumentteja ja mielikuvamatkoja. Hän osaa ohjata potilasta muuttamaan skeemoja funktionaalisemmiksi kognitiivisten työtapojen, kokemuksellisten mielikuvien, käyttäytymistottumusta murtavien tekniikoiden ja hoitotilanteessa tapahtuvan vanhemmoinnin avulla. Sisältö: Persoonallisuushäiriöt. Epävakainen persoonallisuus ja muut epävakaat mielentilat, narsistinen häiriö, riippuvainen persoonallisuushäiriö, eristäytyvä persoonallisuus, paranoidinen persoonallisuus, muut persoonallisuushäiriöt. Omien skeemojen tarkastelu ja skeemainventaarion käytön harjoittelu. Käsitteellistämiskaavion täyttäminen. Skeematyöskentelyn seuraaminen videoesimerkkien avulla. Lapsuuden mielikuvamatkan toteuttaminen. Behavioraalisten harjoitteiden suunnittelu. Psykoosialttiin potilaan psykoterapia. Skitsofrenian ja hallusinaatioiden psykoterapia. Somatisointi ja hypokondria, kiputilat, fibromyalgia, tules-potilaiden hoito, toiminnalliset psykosomaattiset oireet. Opetusmuodot: Ennakkokirjallisuus ja -tehtävät. Seminaari- ja metodiopetus: Skeemainventaarion ja muiden apuvälineiden omakohtainen käyttö sekä soveltaminen oman asiakkaan kanssa. Autobiografian, elämänviivan ja sukupuun käyttö ja esittäminen ryhmälle. Erilaisten kiintymysmallien tarkastelua osallistujien tuomien kliinisten vinjettien ja kotitehtävälomakkeiden pohjalta. Oppimispäiväkirjan pito haasteellisista ja tunnevaltaisista kohtaamistilanteista sekä näiden tilanteiden ongelmanratkaisukeskeistä tarkastelua ryhmissä. Videoituja esimerkkejä vaikeista sopeutumisongelmista kärsivien asiakkaiden terapiaistunnoilta sekä tilanteiden reflektointia. Keskeisten teoreettisten käsitteiden selventäminen opetuskeskustelun ja luentojaksojen avulla. Työtapojen demonstraatiot ja harjoitukset. Jakson suoritus: Uusimpaan tutkimusnäyttöön perehtyminen artikkeleiden avulla ja yhteenvetotiivistelmän laatiminen. Kirjallisuus: Seuraavat teokset tai vastaavat soveltuvin osin. Beck, J. (2005) Cognitive therapy for challenging problems. New York, NY: Guilford. 11

French, P. & Morrison, A. P. (2008). Psykoosin varhaisoireet - tunnistaminen ja kognitiivinen psykoterapia. Helsinki: Duodecim. Giesen-Bloo, J., van Dyck, R., Spinhoven, P. ym. (2006). Outpatient psychotherapy for borderline personality disorder: Randomized trial of schema-focused therapy vs. transference-focused psychotherapy. Archive of General Psychiatry, 63, 584 649. Hautamäki. A. (2002) Kiintymyssuhdeteoria. Teoksessa: Sinkkonen, J. & Kalland, M. (toim.) (2002) Varhaiset ihmissuhteet ja niiden häiriintyminen. Skitsofreniapotilaan kognitiivinen terapia. Kognitiivisen psykoterapiayhdistyksen verkkolehti KOPSY 2005. www.kognitiivinenpsykoterapia.fi. Zimmermann, G., Favrod, J., Trieu, V.H. ym. (2005). The effect of cognitive behavioral treatment on the positive symptoms of schizophrenia spectrum disorders: a metaanalysis. Schizophrenia Research, 77, 1 9. Wallin, D.J. (2007) Attachment in psychotherapy. New York, NY: Guilford. Young, J.E. (2008). Skeematerapia. Helsinki: Edita. Verkkosivut: www.schematherapy.com ja skeematerapia.fi IKT140 Kognitiivinen psykoterapia epävakaan, impulsiivisen ja itsetuhoisen toiminnan, addiktioiden ja syömishäiriöiden hoidossa, Osaamistavoitteet: Opintojakson suoritettuaan opiskelija ymmärtää käyttäytymisterapian integroimisen dialektiseen filosofiaan, epävakaan toiminnan ja dissosiatiivisen häiriön ilmentymät potilaan toiminnassa ja terapiassa, hallitsee keskeiset dialektisen käyttäytymisterapian (DKT) periaatteet, prioriteetit ja hoidon elementit sekä osaa dialektisen kommunikaation perusteet ja tyylivaihtelun, dialektisen altistuksen ja ristiriitojen siedättämisen. Hän osaa yhdistää taitovalmennusta validoivaan kommunikaatioon, pystyy käyttämään hoidon manuaaleja ja ohjaamaan potilaan itsehoitoa, osaa käyttää addiktiivisen toiminnan tunnistamisen ja arvioimisen apuvälineitä ja pystyy rakentamaan addiktiivisen käyttäytymisen funktioanalyysin. Hän hallitsee keskeiset kognitiiviset ja behavioraaliset työotteet riippuvuuksien hoidossa, osaa soveltaa retkahduksen ehkäisyn malleja, tuntee anoreksian, bulimian ja ylipainon ongelmia ylläpitäviä tekijöitä, tuntee dysmorfisen häiriön ominaispiirteet ja hoitovaihtoehdot ja osaa etsiä tietoa syömishäiriöiden hoidosta ja soveltaa tutkittuja hoito-ohjelmia. Sisältö: Tunne-elämän ja toiminnan epävakaisuuden etiologia, kasvuympäristöjen tyypilliset piirteet ja dissosiatiivisen kokemuksen ymmärtäminen ja kohtaaminen. Dialektisen filosofian ja käyttäytymisteknologian keskeiset käsitteet ja teoriapohja. Marsha Linehanin DKT:n yleisperiaatteet, hoidon toteuttamisen puitteet ja toteuttaminen. Toiminnallisten ja aineriippuvuuksien hoidon periaatteet. Syömishäiriön psykoterapian keskeiset työtavat ja hoidon haasteet. Tieteellinen näyttö työtapojen tuloksellisuudesta. Opetusmuodot: Ennakkolukemistot ja -tehtävät. Omien tapausesimerkkien kerääminen impulssiongelmista kärsivien asiakkaiden kanssa. 12

Teoria- ja metodiseminaarit: Epävakaisen toiminnan kuvaaminen reformulaationa sekä ongelmakäyttäytymisen käyttäytymisanalyysin tekeminen. DKT:n periaatteiden soveltaminen tapausesimerkkien pohjalta. Dialektisen kommunikaation, validaation ja ongelmanratkaisupuheen mallintamista amerikkalaisten ja suomalaisten videonäytteiden pohjalta. Osallistujien referaatit DKT:n soveltamisesta eri häiriöryhmissä. Retkahduskeskeisen työskentelyn harjoittelua ja itsehoitomateriaalien käytön opettelu. Keskeisten käsitteiden selventäminen luentojaksoilla ja teoriaseminaareissa. Jakson arviointi: Menetelmien soveltaminen oman asiakkaan kanssa ja teoriapainotteinen essee. Kirjallisuus: Kåver, A. & Nilsonne, Å. (2002). Dialektinen käyttäytymisterapia tunne-elämältään epävakaan persoonallisuushäiriön hoidossa. Helsinki: Edita. Tai vaihtoehtoisesti: Miller, A. L., Rathus, J. H. & Linehan, M. L. (2007). Dialectical Behavior Therapy with suicidal adolescents. New York, NY: Guilford. Tai vaihtoehtoisesti: Swales, M. A. & Heard, H. L. (2009). Dialectical Behaviour Therapy: Distinctive features. New York, NY: Routledge. Koivisto, M., Stenberg, J.-H., Nikkilä, H. & Karlsson. H. (2009) Epävakaan persoonallisuushäiriön hoito. Helsinki: Duodecim. Kähkönen, S., Karila, I. ja Holmberg N. (toim.) (2008). Kognitiivinen psykoterapia. 3. uudistettu painos. Helsinki: Duodecim. Luku 13: Syömishäiriöt. Zweig, R. & Leahy, R. L. (2011) Treatment plans and interventions for bulimia and binge-eating disorder. New York, NY: Guilford. Syömishäiriöiden, ylipainon ja vääristyneen kehonkuvan kognitiivinen terapia. Opintoaineisto 2011. ICT-instituutti. Uusimpia artikkeleita tuloksellisuustutkimuksista. IKT150 Kognitiivisen psykoterapian integratiiviset sovellukset, Osaamistavoitteet: Opintojakson suoritettuaan opiskelija pystyy yhdistämään yksilöterapeuttista työskentelyä ajallisesti rajattuihin ryhmämuotoisiin interventioihin, osaa käyttää pari- tai perheterapeuttisia väliintuloja yksilöpsykoterapian apuna, hallitsee akuuttien ja post-traumaattisten reaktioiden ja häiriöiden hoidon periaatteet, osaa käyttää kehokeskeisiä, hengitykseen ja liikkeeseen perustuvia psykofyysisiä menetelmiä kognitiivisen terapian yhteydessä sekä tuntee kokemuksellisia ja tunnesuuntaisia, hahmoterapeuttisia ja mielikuvapohjaisia työtapoja emotionaalisen prosessoinnin helpottamiseksi. 13

Sisältö: Kognitiivisen psykoterapian tunneteoriat ja niiden sovellukset. Tunnetiedon aktivointi ja käyttö yksilöterapiassa. Kosketuksen saaminen estyneisiin tunteisiin ja emotionaalinen integraatio. Yleisimmät emotionaaliset tekniikat, kuten episodisten mielikuvien aktivointi, focusing, monodraama ja dialogiset tuolitekniikat. Kehotietoisuuteen, hengitykseen ja liikkeeseen perustuvat psykofyysiset menetelmät. Lyhytterapeuttiset ryhmäinterventiot ja kurssimuotoinen työskentely taitovalmennuksena. Lähiomaisen tai puolison mukaan ottaminen yksilöterapiaprosessissa. Traumaperäisen stressireaktion tunnistaminen ja Duodecimin käypä hoito -suositus. Aikuisten ja lasten traumakeskeisen käyttäytymisterapian perusteet. Edna Foan kehittämä altistusterapia PET ja Patricia Resickin kognitiivisen prosessoinnin terapiamalli. Terapeutin ja muiden ammattiauttajien sijaistraumatisoitumisen suojaavat tekijät ja itsehoitokeinot. Opetusmuodot: Ennakkokirjallisuus ja -tehtävät. Seminaari- ja metodiopetus: Emotionaalisten, psykofyysisten ja traumaterapeuttisten tekniikoiden demonstraatioita in vivo ja videoesimerkkien välityksellä. Keskeisten menetelmien omakohtaista harjoittelua parityönä ja suurryhmässä. Traumakartoituksen tekeminen sekä yhden oman potilaan työnohjauksellinen esittely suurryhmässä. Jakson arviointi: Menetelmiä koskevan tietämyksen alku- ja loppuarviointi sekä lyhyen tapausselosteen esittäminen hoidosta tai sen osasta. Kirjallisuus: Seuraavat teokset tai vastaavat soveltuvin osin. Karila, I. (2008). Tunnepainotteinen kognitiivinen psykoterapia. Teoksessa Kähkönen, S., Karila., I. ja Holmberg N. (toim.) (2008). Kognitiivinen psykoterapia. 3. uudistettu painos. Helsinki: Duodecim. Greenberg. L. (1993). Facilitating emotional change. New York, NY: Guilford. Luvut 6-13. Leahy, R. (2011). Emotion regulation in psychotherapy: a practitioners guide. New York, NY: Guilford. Lestinen, J., Mönkkönen, J., Pursiainen, O. & Ruotsalainen, S. (2008). Ryhmämuotoinen kognitiivinen terapia. Teoksessa: Kähkönen, S., Karila, I. ja Holmberg, N. (toim.) (2008). Kognitiivinen psykoterapia. 3. uudistettu painos. Helsinki: Duodecim. Oja-Koski, R. & Vartiainen, A. (2006) Tunnetyöskentely kahden tuolin dialogin avulla kognitiivisessa psykoterapiassa. Kognitiivisen terapian verkkolehti, 3 (1) 19 45. Foa, E., Keane, T. M., Friedman, M. J. & Cohen, J. A. (toim.) (2009). Effective treatments for PTSD. Practice guideline from the International Society for Traumatic Stress Studies. New York, NY: Guilford. Luvut 7. Cognitive-behavioral therapy for adults, (ss. 139 14

222), 8. Cognitive-behavioral therapy for children and adolescents, (ss. 223-244, 11). Eye movement desensitization and reprocessing, (ss. 279-305). Williams M. B. & Poijula, S. (2002). PTSD Workbook. Oakland, CA: New Harbinger. Fruzetti, A. & Linehan, M. (2006). The high conflict couple: A Dialectic Behavior Therapy guide to find peace, intimacy & validation. New Harbinger. Holmberg, N. (toim.) (2002). Kognitiivinen pari- ja perheterapia. Päihdehuollon koulutusaineisto -sarja nro 11. Järvenpään sosiaalisairaalan julkaisusarja. Martin, M., Seppä, M., Lehtinen, P., Törö, T. & Lillrank, B. (2010). Hengitys itsesäätelyn ja vuorovaikutuksen tukena. Tampere: Mediapinta. (osittain) IKT160 Uuden polven kognitiiviset terapiat ja psykoterapian integraatio, Osaamistavoitteet: Opintojakson suoritettuaan opiskelija ymmärtää tunnejärjestelmien aivofysiologisia, evoluutioon ja kulttuuriin liittyviä kehityksellisiä perusteita ja tuntee suhdekehysteorian ja metakognitiivisen teorian ja niiden pohjalle rakentuvat työtavat. Hän pystyy perehdyttämän ja motivoimaan potilasta uudenlaiseen suhteessa oloon kärsimystä tuottavien mielen sisältöjen kanssa, rakentamaan uutta käsitystä minuudesta tarkastelemalla mielen tapahtumia tarinallisina ja kontekstuaalisina, ja osaa käyttää arvotyöskentelyä ja ohjata potilaan toimintaa arvojen suuntaisiksi teoiksi. Hän kykenee mallintamaan hyväksymisen harjoittelun eri muotoja, pystyy käyttämään tietoisuustaitopohjaisia harjoitteita yksilö- ja ryhmämuotoisesti, osaa toteuttaa defuusiota edistäviä harjoitteita ja vahvistaa metakognitiivista havainta-asemaa suhteessa sisäisiin tapahtumiin. Hän tuntee turvallisuus- ja rauhoittumisjärjestelmien kehittämiseen ja vahvistamiseen tähtääviä mielikuvapohjaisia, sanallisia ja kokemuksellisia harjoitteita. Hän tunnistaa oman työtapansa ja kehitysvaiheensa terapeuttina ja osaa arvioida vahvuuksia ja kehityshaasteita psykoterapeuttina kasvamisessa. Sisältö: Tietoisuustaito- ja hyväksynnän harjoitteluun perustuvat kolmannen polven terapiamuodot. Suhdekehysteoria ja siitä johdetut työtavat. Hyväksymis- ja omistautumisterapia teoriassa ja käytännössä. Metakognitiiviseen terapiaan perustuvat hoitomuodot ahdistuneisuuden ja mielialasairauksien hoidossa. Paul Gilbertin Compassion-focused -työote häpeän, syyllisyyden ja muiden toimintaa haittaavien tunteiden hoidossa. Psykoterapeutiksi kasvamisen vaiheet, oman kehityksen, vahvuuksien ja kehittämisalueiden arviointi. Valmentaminen opinnäytetyön tekemiseen. Koulutusohjelman integraatio. Opetusmuodot: Ennakkokirjallisuus ja -tehtävä, opinnäytetyön valmistelu. Seminaari- ja metodiopetus: Keskeisten tekniikoiden demonstraatiot ja omakohtainen kokeilu ryhmissä ja parityönä. Oman kokemuksen reflektointi ja fasilitointi. 15

Teoriapohjan selventäminen luentojaksojen ja opetuskeskustelujen avulla. Opinnäytetöiden esittely ja ohjaus verkossa ja luokassa. Jakson arviointi: Kirje itselle omista vahvuuksista ja kasvamisesta psykoterapeuttina. Kirjallisuus: Seuraavat teokset tai vastaavat soveltuvin osin. Crane, R. (2009). Mindfulness-based cognitive therapy. N.Y. Routledge. Lappalainen, R. Hyväksymis- ja omistautumisterapia. Teoksessa Kähkönen, S., Karila, I. ja Holmberg N. (toim.) (2008). Kognitiivinen psykoterapia (510 515). 3. uudistettu painos. Helsinki: Duodecim. Lappalainen, R. ym. (2004). Hyväksymis- ja omistautumisterapia käytännössä. SKT:n julkaissarja: Hoitomenetelmien julkaisuja nro 3.1. Fisher, P. & Wells, A. (2009). Metacognitive therapy. New York NY: Routledge. Gilbert, P. (2010). Compassion Focused Therapy. Distinctive features. New York NY: Routledge. Verkkosivut: www.compassion.org, www.contextualpsychology.org Klein, R.H. ym. (toim.) (2011). On becoming a psychotherapist. The personal and professional journey. Oxford: Oxford University Press. Luku 12. IKT200 Psykoterapian työnohjaus, 12 op Osaamistavoitteet: Opintojakson suoritettuaan opiskelija osaa siirtää teoreettisen ja menetelmällisen opetuksen käytännön taidoiksi ja osaksi opiskelijan omaa työkulttuuria. Sisältö: Työnohjauksessa tarkastellaan hoidon työskentelykohteita, tapauksen jäsentämistä, potilaan muutoksen vaihetta ja motivointia, psykoterapian hoitosuunnitelmaa, hoitosuhteen vastavuoroisia ilmiöitä ja hoitosuhteen ongelmia, terapeutin omia vastatunteita ja menetelmien valintaan ja soveltamiseen liittyviä seikkoja. Kliinistä potilastyötä edellytetään tehtävän vähintään 300 tuntia. Jokaisesta hoidosta laaditaan riittävän yksityiskohtainen raportti. Opetusmuoto: Työnohjaus pienryhmissä 120 tuntia. IKT300 Koulutuspsykoterapia, 4 op Osaamistavoitteet: Opintojakson suoritettuaan opiskelija omaa omakohtaisen elämyksellisen kokemuksen psykoterapiasta, myös potilaan näkökulmasta. Hän on laajentanut momentaanista itsereflektion taitoa, tunteiden säätelyä ja laajentanut itsetuntemustaan ja kykyään tunnistaa oman elämän keskeisiä teemoja ja toimintatapamalleja ja ymmärtää niiden elämänhistoriallisia yhteyksiä. Hän tuntee omat kokemuksensa ja tunnereaktionsa siten, että hän pystyy käyttämään niitä hyväksi hoidossa vaarantamatta potilaan etua. Hänellä on riittävä taito 16

vuorovaikutuksessa aktivoituvien tunnereaktioiden tunnistamiseksi ja säätelemiseksi. Opetusmuoto: Kognitiivisen psykoterapian vaativan erityistason tai vastaavan pätevyyden omaavan psykoterapeutin antama yksilöllinen koulutuspsykoterapia 80 tuntia tai ryhmämuotoinen koulutuspsykoterapia 40 tuntia ja yksilöllinen koulutuspsykoterapia 40 tuntia. IKT400 Opinnäytetyö, 10 op Osaamistavoitteet: Opintojakson suoritettuaan opiskelija osoittaa hallitsevansa terapiasuuntauksen keskeiset käsitteet, teoreettisen viitekehyksen, kyvykkyytensä arvioida kriittisesti hoitomuodon tuloksellisuutta ja sitä koskevaa tutkimusta ja ymmärtävänsä hoitomuodon rajat. Hän osoittaa pystyvänsä käyttämään tietolähteitä itsenäisesti, arvioimaan tiedon sovellettavuutta ja pätevyyttä sekä kommunikoimaan terapeuttiyhteisön sisällä ymmärrettävällä tavalla. Sisältö: Itsenäisesti toteutettu ja kirjallisesti raportoitu opinnäytetyö, jolla on selkeä aihealue, joka liittyy opetusohjelmissa käsiteltäviin hoitomuotoihin tai niiden vertailuun muihin hoitoihin ja pohjautuu riittävän laajaan lähdeaineistoon painottaen alan uusinta tutkimustietoa. Opetusmuoto: Seminaarimuotoinen opinnäytetyön suunnittelu, ohjaus ja raportointi. 4. OSAAMISEN OSOITTAMINEN NÄYTÖLLÄ Koulutusohjelmassa hankittu osaaminen osoitetaan näytöllä, joka muodostuu sovitulla tavalla koulutuksen kuluessa kertyvästä opiskelijan näyttösalkusta ja koulutuksen loppuvaiheessa suoritettavasta, tapausjäsennykseen perustuvasta näyttökokeesta. 17