TOIMITTANEET: TIMO KLAUKKA, ARJA HELIN-SALMIVAARA, RISTO HUUPPONEN, JUHANA E. IDÄNPÄÄN-HEIKKILÄ Kuinka arvioida vanhusten luunmurtumien riskiä? K Luunmurtumien riski kasvaa väestön ikääntyessä: luusto on jonkinasteisesti haurastunut valtaosalla vanhuksista. K Kokonaistilanteen huomiointi on keskeistä vanhusten murtumariskiä ja esimerkiksi bisfosfonaattilääkityksen tarvetta arvioitaessa. Erityisesti glukokortikoidit lisäävät murtumien vaaraa. Luuston matalaenergisten murtumien (MEM) aiheuttama inhimillinen kärsimys lisääntyy väestön ikääntyessä. Murtumat myös kuormittavat terveydenhuoltojärjestelmää ja kansantaloutta aiempaa enemmän (1). Aiheesta on keskusteltu viime aikoina sekä Suomessa että kansainvälisesti (2). Siksi on syytä tarkastella kriittisesti, miten kattavasti murtumien kokonaisriski tunnistetaan ja miten suuren riskin potilaita hoidetaan. Kliinisissä toimintakäytännöissä on kehittämisen tarvetta, jotta hoitotoimet kohdistettaisiin tarkoituksenmukaisesti (3,4). Lääkehoidon kehittämiskeskus Rohto on ottanut yhdeksi painopistealueekseen rationaalisen lääkehoidon näkökulman kohonneen murtumariskin vähentämisessä ja ehkäisyssä. Tavoitteena on saada keskiöön kohonnut murtumariski kokonaisuutena yksittäisten riskitekijöiden sijasta. Kenelle tulee MEM ja miksi? Luunmurtuman riskin kasvun taustalla on ainakin seuraavia kliinisesti merkittäviä tekijöitä: aiempi murtuma tai kaatuminen, korkea ikä, heikentynyt liikuntakyky ja lihasheikkous sekä vähäinen liikunta, apuvälineen käyttö liikkumisen tukena, lähisukulaisen lonkkamurtuma, pieni painoindeksi, tupakointi, runsas alkoholin käyttö, sairastettu halvaus, Parkinsonin tauti, heikko näkökyky, dementia, luun alentunut mineraalitiheys sekä luuta haurastuttavat ja kaatumiselle altistavat lääkkeet (5,6). Yli 90 % lonkkamurtumista ja valtaosa muistakin iäkkäiden murtumista on suoraa seurausta kaatumisista. Kaatumisalttius onkin huomattavasti merkittävämpi riskitekijä lonkkamurtumalle kuin potilaan matala luuntiheys (5). Lonkkamurtuman ilmaantuvuus 13- kertaistuu 60. ja 80. ikävuoden välillä. Mineraalitiheyden pienentyminen ja luun hajoamisen kiihtyminen selittävät ilmaantuvuuden nelinkertaistumisen. Loput murtumien lisääntymisestä selittänee lähinnä kaatumistapaturmien lisääntyminen (7). Yli 60-vuotiailla naisilla murtumariski lisääntyy 65 %, kun luuntiheys laskee 1 SD, ja 60 %, kun ikä lisääntyy 20 vuotta. Sairastettu matalaenerginen murtuma nostaa riskiä 100 % (8). Vaikka murtumat ovat yleisiä henkilöillä, joilla on osteoporoottinen luuntiheys (t-score alle 2,5 SD), suurin osa murtumista ei tapahdu heille. Hollantilaisessa laajassa yli 55-vuotiaiden kohorttitutkimuksessa vain 44 %:lla non-vertebraalisen murtuman saaneista naisista oli osteoporoottinen luuntiheys. Miehillä tämä osuus oli vielä pienempi, 21 % (9). Murtuman saaneista osteopeenisiä (t-score 1,5 2,5 SD) oli naisista 3208
43 % ja miehistä 61 % (taulukot 1 ja 2). Valtaosalla ikäihmisistä on siis jonkinasteisesti haurastunut luusto, eikä heitä kaikkia tämän perusteella ole järkevää hoitaa esimerkiksi bisfosfonaateilla, vaan tilanne on arvioitava kokonaisuutena. Lääkkeiden vaikutus luunmurtuman riskiin Lisääntyneellä murtumariskillä ja lääkehoidolla on moniulotteinen yhteys. Siksi lääkitystä tulisi säännöllisesti harkita kokonaisuutena. Lääkkeiden vaikutukset murtumariskiin voidaan luokitella taulukon 3 mukaisesti. Monilääkitys on sinänsä murtumariski ja vaaraa lisäävät erityisesti keskushermostoon vaikuttavat lääkkeet ja niiden yhteiskäyttö. Siksi on tärkeää selvittää potilaan kokonaislääkitys ja harkita lääkkeiden indikaatiot, yhteisvaikutukset sekä hyödyt ja haitat tarkkaan. Verenpainelääkkeiden lisäksi monet muut lääkkeet aiheuttavat ortostatismia. Kannattaa siis harkita ortostaattista koetta ja ohjeistaa tarvittaessa potilasta varovaiseen ja rauhalliseen liikkumistapaan aina ylösnoustessa. Luuta haurastuttavista lääkkeistä on tärkeintä muistaa glukokortikoidit. Luuvaikutus on huomioitava, jos annos vastaa vähintään 5 mg prednisolonia päivässä ja hoito kestää yli 3 kuukautta. Glitatsonit lisäävät ainakin raajamurtumien riskiä naisilla. Vaikutuksen kliininen merkitys lienee vähäinen, mutta se kannattaa huomioida ainakin perifeerisen murtuman jo sairastaneilla naispotilailla; diabeteksella sinänsä on haitallinen vaikutus luun kestävyyteen. PPI-mahahaavalääkkeiden ja SSRImasennuslääkkeiden luuta haurastuttava vaikutus on merkittävä pitkäaikaisessa hoidossa. Prostatakarsinooman ja rintasyövän hoidossa käytettävien antiandrogeenien ja aromataasi-inhibiittoreiden haurastuttava vaikutus luustoon tulee myös muistaa. Kalsium ja D-vitamiini estävät murtumia luustoa vahvistavan vaikutuksensa kautta. D-vitamiinilla on osoitettu myös kaatumisia estävä vaikutus, jos vuorokausiannos on 800 IU. Osteoporoosihoidon tehoa on syytä seurata. Osalla potilaista voi riittää viiden vuoden bisfosfonaattihoito, jonka vaikutus säilyy vielä vuosia pitkään kestäneen hoidon lopettamisen jälkeen. Vaikeassa osteoporoosissa (murtumat) tarvitaan pidempi hoito tai hoidon tehostus (20). Tavallisimmista osteoporoosilääkkeistä ja niiden käytöstä löytyy tietoa brittiläisen National Institute for Health and Clinical Excellence:n (NICE) katsauksesta, jota Rohto on osin kääntänyt (21). Mitä käytännön lääkärin Taulukko 1. Murtuman syy naisilla, % kaikista murtumapotilaista. Osteoporoosi 44 Osteopenia 43 Luun tiheysmittauksen tulos normaali, ei luustoperäistä syytä 13 Taulukko 3. Murtumariskiin vaikuttavat lääkkeet. KAATUMISELLE ALTISTAVAT LÄÄKKEET (10) Keskushermostoon vaikuttavat lääkkeet Bentsodiatsepiinit Masennuslääkkeet mukaan lukien uudet SSRI-lääkkeet Antipsykootit Antiepileptit Ortostatismia aiheuttavat lääkkeet Verenpainelääkkeet Nitraatit Erektiohäiriölääkkeet Eturauhasen liikakasvuun käytetyt alfasalpaajat Monilääkitys LUUTA HAURASTUTTAVAT LÄÄKKEET Glukokortikoidit (1,11) Epilepsialääkkeet (fenytoiini ja karbamatsepiini) (12,13 ) Glitatsonit (14). SSRI-masennuslääkkeet (15). PPI-mahahaavalääkkeet (16,17) Antiandrogeenit ja aromataasi-inhibiittorit (18,19) MURTUMIA ESTÄVÄT JA LUUSTOLLE EDULLISET LÄÄKKEET Kalsium ja D-vitamiini (700 800 IU/vrk) (20,21) Spesifiset luulääkkeet (20,21) Bisfosfonaatit Naisilla estrogeenit, tiboloni, raloksifeeni Miehillä testosteronikorvaushoito Kalsitoniini Strontiumranelaatti Teriparatidi Lääkkeet, joilla hoidetaan kaatumiselle altistavia sairauksia (esim. Parkinsonin tauti, dementia, reuma, nivelrikko) (5) Tiatsidi-diureetti (22) kannattaa tehdä? Murtumariski tulee arvioida iäkkäiltä, useita lääkkeitä käyttäviltä, sekä potilailta, joilla on murtumariskiä lisäävä sairaus, aiempi murtuma tai kaatuminen. Tärkeätä on pyrkiä kokonaislääkityksen hallintaan kartoittamalla potilaan käytössä olevat lääkkeet vähintään kerran vuodessa ja arvioimalla niiden käyttötarve, teho ja mahdolliset ongelmat. Keskeistä on hahmottaa, että murtumien ehkäisy osteoporoosilääkkein on erityisen vaikuttavaa potilailla, joilla on jo ollut matalaenerginen murtuma Taulukko 2. Murtuman syy miehillä, % kaikista murtumapotilaista. Osteopenia 61 Osteoporoosi 21 Luun tiheysmittauksen tulos normaali, ei luustoperäistä syytä 18 3209
(sekundaaripreventio). Primaaripreventiossa osteoporoosin lääkehoito on syytä kohdistaa suuren riskin potilaisiin. Kaikille lisääntyneen murtumariskin potilaille on varmistettava kalsiumin ja D-vitamiinin riittävä saanti. Toimintamallin voi tiivistää talon tavaksi Taulukko 4. Murtuman saaneille (sekundaaripreventio) kannattaa luoda hoitomalli, joka varmistaa murtumariskien kartoituksen ja minimoinnin toteutumisen riippumatta siitä, onko murtuma hoidettu erikoissairaanhoidossa vai perusterveydenhuollossa. Hyvä hoitomalli varmistaa, että potilaan kokonaislääkitys on hallinnassa, hänelle aloitetaan kalsium ja D-vitamiini, sekä varsinainen osteoporoosilääke, ellei sille ole estettä. Suuren riskin potilaiden (primaaripreventio) seulonnalle kannattaa sopia toimipaikkakohtainen toimintatapa, joka määrittelee ketä seulotaan, millä Ehdotuksia asioista, joista kannattaa sopia toimipaikkakohtaisessa hoitomallissa, talon tavassa. MURTUMAN SAANEILLE (murtuman sekundaaripreventio) Murtuman saaneiden tunnistaminen Miten saadaan tieto erikoissairaanhoidossa hoidetuista potilaista? Miten varmistetaan omassa toimipaikassa hoidettujen murtumapotilaiden uuden murtuman ehkäisy? Murtuman riskitekijöiden kartoitus ja tehokas eliminointi Monilääkityksen hallinta Liikuntakyvyn ja koordinaation edistäminen Ympäristön turvallisuuden parantaminen Näön tarkistus Lääkkeellinen hoito Kaikille kalsium + D-vitamiini Pääsääntöisesti bisfosfonaatti tai muu luun lujuutta turvaava lääkitys Vastuut ja seuranta Kuka vastaa mistä, miten toteutuminen varmistetaan? SUUREN MURTUMARISKIN POTILAILLE (murtuman primaaripreventio) Suuren riskin määrittely Monilääkitys (? 5 lääkettä) Aikaisempi kaatuminen Huono liikuntakyky tai koordinaatio Luuta heikentävä lääkitys Muu korkea osteoporoosiriski Luuntiheysmittauksen ja jonkin kliinisen murtumaindeksin käytön linjaukset riskin määrittelyssä! Suuren riskin potilaiden seulonnan linjaukset Vammapäivystyksessä Vastaanotoilla Laitoshoidossa Tietojärjestelmiä hyödyntäen Toimenpiteet seulonnassa löydetyille Monilääkityksen hallinta Liikuntakyvyn ja koordinaation edistäminen Kaikille kalsium + D-vitamiini (800 IU) Bisfosfonaatin tai muu luun lujuutta turvaavan lääkityksen harkinta Omatoimiseen murtumien ehkäisyyn ohjaaminen Hoidon seuranta ja varmistus Työnjako Kuka vastaa seulonnasta, jatkotoimista, hoidon seurannasta? VÄHÄISEN MURTUMARISKIN POTILAILLE (murtuman primaaripreventio) Linjaus vähäisen riskin potilaiden tunnistamisesta Asian tullessa esiin syystä tai toisesta Seulonnan keinoja Riskilaskurit (huom: monet eivät tunnista esimerkiksi monilääkitystä riskiksi!) Lääkityksen perusteella (psyykenlääkkeet, ortostasiaa aiheuttavat, mahdolliset interaktiot) Toimenpiteet seulonnassa löydetyille Lääkityksen rationalisointi Yleinen ohjaus murtumien ehkäisyyn Kalsiumin ja D-vitamiinin harkinta tavalla, kuka sen tekee, ja kuka huolehtii seulonnassa löydettyjen asiallisesta ohjauksesta ja hoidosta. Toimintayksikön voimavarojen kohdentamiseksi oikein tulisi siis toteuttaa aukottomasti murtumien sekundaaripreventio ja primaaripreventionkin tulisi olla uskottavaa. Toimintamalli voidaan hyvin luoda tätä varten järjestetyssä Rohto-pajassa. Pajassa olisi hyvä olla mukana myös muita kuin avovastaanoton ammattilaisia, jotta voidaan sopia yhteistyöstä ja käytännöistä esimerkiksi kotisairaanhoidon, fysioterapian ja erikoissairaanhoidon kanssa. Talon tavan tulee olla lyhyt (1 2 sivua) ja keskeisten ammattilaisten pitää voida kokea sen hyödyllisyys sitoutumisen saavuttamiseksi. Toimintamallin toimeenpanoon kannattaa panostaa. Taulukossa 4 esitetään asioita, joihin talon tavassa olisi hyvä ottaa kantaa. Taulukon luokittelu on perusteltavissa sillä, että suuren riskin potilaat on helpompi tunnistaa, ja heidän hoitonsa on vaikuttavinta. Primaaripreventio olisi loogista, mutta yleisimmin käytössä olevilla keinoilla (luun mineraalitiheyden vahvistaminen lääkkeillä) sen vaikuttavuus on vaatimatonta, jos potilaalla ei ole jo todettua osteoporoosia tai muutoin erityisen korkeaa murtumariskiä. Riskin arvioimiseen on valmiita laskureita Murtumariskin arvioimiseen on valmiita riskilaskureita. WHO:n FRAX voidaan täyttää luuntiheysmittaustulos huomioiden tai ilman sitä internetissä (www.shef.ac.uk/frax/ tool.jsp?locationvalue=4). Tällä hetkellä suomalaiselle väestölle erikseen tehtyä versiota ei ole, mutta epidemiologisen tiedon perusteella briteille suunniteltu pohja on sopivin. Suomalaisia, vahvasti kokemusperäisiä versioita ovat MOI (Mikkelin osteoporoosi-indeksi) sekä Osteoporoosiliiton kotisivuilta löytyvä tulostettava testi. Kansanterveyslaitoksen nettisivuilta (www.ktl.fi) tapaturmien ehkäisy - kohdasta löytyy paljon vinkkejä murtumariskin arviointiin ja pienentämiseen. Sieltä on saatavissa myös Kaatu- 3210
lääkemaailmassa tapahtuu misen ehkäisy -vihkonen, joka sisältää muistilistoja ja testilomakkeita kaatumisriskin arvioimiseen. Brittiläisestä perusterveydenhoidon suosituksesta löytyy selkeitä ohjeita siitä, keitä tulisi arvioida kaatumisriskin suhteen, miten ja koska. NICE on koonnut sinne suositeltavia toimenpiteitä kaatumisten ehkäisemiseksi (www.nice.org.uk/nicemedia/pdf/word /CG021NICEguideline.doc). Kirjallisuutta 1 Osteoporoosi (verkossa). Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Endokrinologiyhdistyksen ja Suomen Gynekologiyhdistyksen asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 11.10.2006. Saatavilla internetissä: www.kaypahoito.fi. 2 http://bmj.com/cgi/content/full/336/7636/130 3 Lüthje P, Nurmi-Lüthje I, Kaukonen JP, Tanninen S, Naboulsi H, Kataja M. Lonkkamurtumapotilaiden osteoporoosilääkitys toteutuu huonosti. Suom Lääkäril 2007;62:2849 54. 4 http://www.rcplondon.ac.uk/clinical-standards/audits/ Pages/Falls.aspx 5 Lonkkamurtumapotilaiden hoito (verkossa). Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Ortopediyhdistyksen asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 23.1.2006. Saatavilla internetissä: www.kaypahoito.fi. 6 John A Kanis, Frederik Borgstrom, Chris De Laet ym. Assessment of fracture risk. Osteoporos Int 2005;16:581 9. 7 De Laet CE, va Hout BA, Burger H, Hofman A, Pols HA. Bone density and risk of hip fracture in men and women: cross-sectional analysis. Br Med J 1997;315:221 5. 8 Pasco JA, Seemen E, Henry MJ ym. The population burden on fractures originates in women with osteopenia, not osteoporosis. Osteoporos Int 2006;17:1404 9. 9 Schuit SC, van der Klift M, Weel AE ym. Fracture incidence and association with bone mineral density in elderly men and women: the Rotterdam Study. Bone 2006;38:603. 10 Hartikainen S, Lönnroos E, Louhivuori K. Medication as a risk factor for falls: critical systematic review. Journal of Gerontology 2007;62A:1172 81. 11 van Staa TP, Leufkens HGM, Cooper C. The epidemiology of corticosteroid-induced osteoporosis: a meta-analysis. Osteoporosis Int 2002;13:777 87. 12 Ensrud KE, Walczak TS, Blackwell T, Ensrud ER, Bowman PJ, Stone KL. Antiepileptic drug use increases rates of bone loss in older women: a prospective study. Neurology 2000;62:2051 7. 13 Pettu SJ, OBrien TJ, Wark JD. Anti-epileptic medication and bone health. Osteoporosis Int 2007;18:129 42. 14 Meier C, Kraenzlin, Bodmer, Meier CR, Jick SS, Jick H.Use of Thiazolidinediones and fracture risk. Arch Intern Med 2008;168:820 25. 15 Richards JB, Papaioannou A, Adachi JD ym, for the Canadian Multicentre Osteoporosis Study Research Group. Effect of selective serotonin reuptake inhibitors on the risk of fracture. Arch Intern Med 2007;167:188 94. 16 Yu-Xiao Y, Lewis JD, Epstein S, Metz DC. Long-term proton pump inhibitor therapy and risk of hip fracture. JAMA 2006;296:2947 53. 17 Richards JB, Goltzman D. Proton pump inhibitors: balancing the benefits and potential fracture risks. CMAJ 2008;179:306 7. 18 Shahinian VB, Kuo YF, Freeman JL ym. Risk of fracture after androgen deprivation for prostate cancer. N Engl J Med 2005;352:154 64. 19 Howell A, Cuzick J, Baum M ym. Results of the ATAC (Arimidex, Tamoxifen, Alone or in Combination) trial after completion of 5 years adjuvant treatment for breast cancer. Lancet 2005;365:60 2. 20 Kanis JA, Burlet N, Cooper C ym, on behalf of the European Society for Clinical and Economic Aspects of Osteoporosis and Osteoarthritis. European Guidance for the diagnosis and management of osteoporosis in postmenopausal women. Osteoporos Int 2008;19:399 428. 21 Aejmelaeus R. (toim). NICE arvioi osteoporoosin keskeiset lääkkeet. Suom Lääkäril 2005;60:2900 2. 22 Schoofs MWCJ, van der Klift M, Hofman A ym. Thiazide Diuretics and the Risk of Hip Fracture. Ann Int Med 2003;139:476 82. Liisa Länsipuro yleislääketieteen erikoislääkäri, asiantuntijalääkäri Lääkehoidon kehittämiskeskus ROHTO Anna-Mari Koski LT sisätautien ja endokrinologian erikoislääkäri, osastonylilääkäri Keski-Suomen keskussairaala Taina Mäntyranta terveydenhuollon erikoislääkäri johtaja, Lääkehoidon kehittämiskeskus ROHTO Risto Mäkinen yleislääketieteen erikoislääkäri ylilääkäri, Lääkehoidon kehittämiskeskus ROHTO TOIMITTANUT: JUHANA E. IDÄNPÄÄN-HEIKKILÄ Uusi malarialääke nopeutettuun käsittelyyn FDA:ssa Artemeetterin ja lumefantriinin yhdistelmän (Coartem, Novartis) myyntilupahakemus on otettu nopeutettuun käsittelyyn FDA:ssa. WHO hyväksyi lääkkeen jo vuonna 2001 malariaohjelmaan, ja se on ollut käytössä noin 80 maassa etupäässä Afrikassa. Novartis kertoo jakaneensa lääkettä kehitysmaihin ilmaiseksi yli 195 miljoonaa annosta. Myyntilupaa ei ole haettu Euroopan lääkelaitokselta, mutta FDA:n myönteinen myyntilupapäätös nostanee lääkkeen maailmanlaajuiseen käyttöön. FDLI SmartBrief, 15.9.2008, www.novartis.com Altistaako parasetamoli vastasyntyneen astmalle? Aivan pienille lapsille annettu parasetamoli lisää lasten riskiä sairastua myöhemmin lapsuudessa astmaan, rinokonjunktiviittiin ja ekseemaan. Tiedelehti Lancetin julkaisemassa tutkimuksessa oli mukana yli 200 000 lasta 73 tutkimuspaikasta ja 31 maasta. Lapsilla esiintyi 6 7 vuoden iässä eriasteisia allergisia oireita. Vanhemmilta kysyttiin, oliko lapsen kuumetta hoidettu parasetamolilla, kun lapsi oli alle vuoden ikäinen. Tutkimuksen johtopäätös oli, että ensimmäisenä ikävuotena ja myöhemmin lapsena käytetty parasetamoli lisäsi lapsen riskiä astmaan, rinokonjunktiviittiin ja ekseemaan 6 7 vuoden iässä. Samassa lehdessä julkaistu kommentti pitää tutkimuksen heikkoutena mm. sitä, ettei asetyylisalisyylihapon tai ibuprofeenin ja muiden tulehduskipulääkkeiden käyttöä selvitetty. Lisäksi astmaa sairastaneiden lasten vanhemmat saattoivat muistaa tarkimmin vastasyntyneelle lapselle annetut lääkkeet. Lancet 2008;372:1039 48 ja 1011 2. KK 3211
lääkemaailmassa tapahtuu TOIMITTANUT: JUHANA E. IDÄNPÄÄN-HEIKKILÄ Ranbaxyn lääkkeitä vedettiin pois käytöstä Yhdysvaltojen FDA on vetänyt pois käytöstä 30 Ranbaxyn lääkevalmistetta ja estänyt niiden maahantuonnin. Valmisteet ovat peräisin Ranbaxyn Intian tuotantolaitoksilta Dewasista ja Paonta Shahibista. Molemmilla tuotantolaitoksilla on todettu vakavia puutteita lääkkeiden hyvissä tuotantotavoissa. Käytöstä poistetut lääkkeet ovat mm. antibiootteja, viruslääkkeitä, kolesteroli-, verenpaine-, allergia- ja diabeteslääkkeitä. FDA:n tarkastajat ovat listanneet useita laiminlyöntejä lääkkeiden valmistuksessa. Mahdollista on myös, että pieniä antibioottimääriä on joutunut muihin tuotantolaitoksessa valmistettuihin lääkkeisiin. FDA:n sanktiot jatkuvat kunnes Ranbaxy on korjannut todetut puutteet. FDA korostaa, että se on tarkastanut myös muut Ranbaxyn tuotantolaitokset, ja niiden toiminta täyttää vaatimukset. FDA NEWS, 16.9.2008. Meflokiini ja eosinofiilinen pneumonia Malarialääke meflokiinista (Lariam, Roche) on julkaistu viisi tapausta, joissa käyttöön liittyi eosinofiilinen pneumonia tai pneumoniitti. Näiden lisäksi FDA on saanut ilmoitukset seitsemästä muusta samankaltaisesta tapauksesta, jotka on nyt analysoitu, ja tulokset ovat luettavissa FDA:n verkkosivuilla. Meflokiini on ollut käytössä yli 20 vuotta. Mukana on sekä malarian profylaksiaan että sairastetun malarian hoitoon kuuluvia tapauksia. Keuhkooireet ilmenivät yleensä nopeasti, eli noin kahden vuorokauden kuluessa hoidon aloituksesta. Oireet eivät reagoineet antibioottihoitoon, mutta kortikosteroideista oli apua. Tämä viittaa siihen, että haittavaikutuksen taustalla oli immuunimekanismi. FDA Drug Safety Newsletter, 18.9.2008. Iholaastari pahoinvointiin Yhdysvaltojen FDA on hyväksynyt 5HT3-reseptorin estäjän granisetronin iholaastarina (Sancuso, ProStrakan) ehkäisemään pahoinvointia, joka liittyy sytostaattihoitoon. Iholaastaria verrattiin oraaliseen 2 mg:n annokseen granisetronia tutkimuksessa, jossa oli mukana 641 potilasta. Molempien annostelutapojen teho todettiin samankaltaiseksi sytostaattien aiheuttamassa pahoinvoinnissa. Laastari aiheutti haittavaikutuksena ummetusta. Suomessa granisetroni (Kytril, Roche) on markkinoilla tablettina ja injektionesteenä. FDLI SmartBrief, 16.9.2008, www.strakan.com. Omega-3:sta rosuvastatiinia enemmän apua vajaatoiminnassa Omega-3 -hoito vähensi sydämen vajaatoimintapotilaiden kokonaiskuolleisuutta ja sairaalahoidon tarvetta enemmän kuin lumehoito. Rosuvastatiinilla ei vastaavaa hyötyä tullut esiin. Erot hoitojen välillä olivat kuitenkin vähäisiä. Tulokset ilmenivät kahdesta sydämen vajaatoimintaa sairastavien potilaiden joukossa tehdystä tutkimuksesta, jotka julkistettiin Euroopan kardiologiyhdistyksen kokouksessa. Toisessa tutkimuksessa oli 6 973 potilasta, joita hoidettiin joko omega-3 -valmisteella (Omacor) tai lumelääkityksellä 3,9 vuoden ajan. Toisessa tutkimuksessa vajaatoimintapotilaita hoidettiin joko rosuvastatiinilla (1 mg/vrk) tai lumeella samoin 3,9 vuoden ajan. SCRIP 12.9.2008. Amiodaroni ja simvastatiini on vaarallinen yhdistelmä Rytmihäiriölääke amiodaronin (Cordarone, Sanofi-Aventis) käyttö yhdessä simvastatiinin kanssa voi johtaa rabdomyolyysiin, etenkin jos simvastatiinia käytetään yli 20 mg:n annoksina. FDA suosittaakin, ettei amiodaronin kanssa tule käyttää simvastatiinia yli 20 mg:n annoksina. Yhteisvaikutuksen tarkkaa mekanismia ei tunneta, mutta amiodaroni estää CYP3A4-entsyymiä, joka on keskeinen simvastatiinin eliminaatiolle. Tämän seurauksena simvastatiinin pitoisuudet nousevat ja rabdomyolyysin riski lisääntyy. FDA on analysoinut 52 amiodaronin ja simvastatiinin yhteiskäyttöön liittynyttä rabdomyolyysitapausta. Puolessa tapauksista simvastatiinin annos oli 80 mg, mutta jo 40 mg:n annokseen liittyi sama haittavaikutus. Muutamissa tapauksissa simvastatiinin annos oli vain 20 mg. Rabdomyolyysi ilmaantui noin 2 kuukauden kuluessa hoidon aloituksesta. FDA Drug Safety Newsletter, 18.9.2008 Rituksimabi ja leukoenkefalopatia Yhdysvaltojen FDA on kehottanut rituksimabin (meillä MabThera, Roche) valmistajaa (Genentech) korjaamaan valmisteen tuoteinformaation ja lähettämään muutoksista kirjeen terveydenhuoltohenkilöstölle. Muutosta päädyttiin vaatimaan sen jälkeen, kun pitkään jatkuneen rituksimabihoidon jälkeen reumapotilailla oli todettu kuolemaan johtaneita leukoenkefalopatioita. Potilas oli saanut tietyn virusinfektion 18 kuukauden kuluttua viimeisestä hoitoannoksesta. Uuden ohjeen mukaan neurologisten oireiden ilmetessä on konsultoitava neurologia sekä tehtävä aivojen MRI-tutkimus ja lannepisto. www.access data/fda.gov/scrpts/medwatch 3212