Kala- ja vesimonisteita nro 85 Ari Haikonen, Sauli Vatanen, Jouni Kervinen & Petri Karppinen Kalasto ja poikastuotanto Pyhäjoen edustan merialueella vuonna 2012
KUVAILULEHTI Julkaisija: Kala- ja vesitutkimus Oy Julkaisuaika: luonnosversio syyskuu 2012, lopullinen versio tammikuu 2013 Tekijät: Ari Haikonen, Sauli Vatanen, Jouni Kervinen ja Petri Karppinen Julkaisun nimi: Kalasto ja poikastuotanto Pyhäjoen edustan merialueella vuonna 2012 Tiivistelmä: Fennovoima Oy suunnittelee rakennuttavansa ydinvoimalaitoksen Pyhäjoen kunnassa sijaitsevaan Hanhikivenniemeen. Ydinvoimalan lupahakemuksia varten selvitettiin suunnittelualueen ja sen ympäristön merialueen kalastoa ja poikastuotantoa. Tutkimusalue rajautui etelässä Yppärin kylän edustalla Elävisluodon niemeen ja pohjoisessa Rautaruukin tehdasalueen edustalle. Menetelminä tutkimuksissa käytettiin siian- ja muikunpoikasten nuottausta (8.5. 14.6.2012), Gulf Olympia -poikaspyyntiä (4.7. 1.8.2012), kevätkutuisten kalalajien poikasten nuottausta (1.8. ja 7.8.2012) sekä Coastal-koeverkkopyyntiä (31.7. 6.8.2012). Siian ja muikun vastakuoriutuneita poikasia pyydettiin yhteensä 13 nuottapaikalta kolmena eri ajankohtana. Siian- ja muikunpoikasia saatiin saaliiksi kolmella eri nuottauskerralla yhteensä noin 2 700 yksilöä. Suurin osa saaduista poikasista oli siikoja (73 %). Siianpoikasia saatiin jokaiselta nuottauspaikalta. Muikunpoikasia saatiin vastaavasti kahta nuottauspaikkaa lukuun ottamatta kaikilta paikoilta, mutta niiden osuus varsinkin tutkimusalueen etelä- ja keskiosassa oli vähäinen. Gulf Olympia -pyydyksellä pyydettiin silakan, tokon, ahvenen ja kuoreen poikasia 40:ltä linjalta viitenä eri ajankohtana. Linjojen näyteala kvantifioitiin 500 m matkalle. Poikaspyynneissä saatiin saaliiksi kolmen eri kalalajin samana kesänä kuoriutuneita (0+) poikasia: silakkaa (480 kpl), tokkoja (57 kpl) ja kuoretta (5 kpl). Ahvenenpoikasia ei näytteenottolinjastoilla esiintynyt ollenkaan. Silakan vastakuoriutuneita (<10 mm) ja isompia poikasia (>10 mm) esiintyi koko selvitysalueella. Vuoden 2012 poikaspyynnin perusteella silakan kutua tapahtui alueella ainakin kesäkuun puolivälin ja heinäkuun puolivälin välisenä aikana, pääkudun ajoittuessa kesäkuun lopun ja heinäkuun alun väliseen aikaan. Tutkimusalueella esiintyy runsaasti kevätkutuisia kalalajeja, kuten mm. ahven, hauki, särki ja lahna. Näiden lajien vastakuoriutuneita poikasia tavattiin kuitenkin vain vähän merialueella tehdyissä poikasnuottauksissa. Vaikuttaakin siltä, että kevätkutuisten lajien pääasialliset lisääntymisalueet sijaitsevat alueelle laskevissa joissa, puroissa ja ojissa tai niiden suistoalueilla. Vuonna 2012 toteutettujen koeverkkokalastusten kokonaissaalis oli 2 918 kpl ja noin 106 kg. Keskimääräinen koeverkkokohtainen saalis oli vastaavasti 65 kpl ja noin 2,4 kg. Saalis muodostui 17 eri kalalajista, joista lukumääräisesti merkittävimmät lajit olivat kiiski (38 %), särki (19 %) ja ahven (16 %). Vastaavasti biomassana merkittävimmät lajit olivat ahven (34 %), särki (26 %) sekä kiiski (16 %). Koekalastusten perusteella vaikuttaa siltä, että laajat hiekkapohjaiset alueet Hanhikiven pohjoispuolella toimivat syönnös- ja kasvualueina siian varhaisille ikäluokille. Alueella esiintyy lisäksi viileän veden kalalajeista merikutuista karisiikaa ja vaellussiikaa sekä silakkaa. Muita yleisesti tiettyyn aikaan alueella tavattavia vaelluskaloja ovat meritaimen ja lohi. Alueelle laskevista joista tavataan myös kudulle nousevia nahkiaisia. Asiasanat: kalaston rakenne, poikastuotanto, poikasnuottaus, Gulf Olympia, Coastal-koeverkko Sarjan nimi ja numero: Kala- ja vesimonisteita nro 85 Sivumäärä: 32 s. + 6 liitettä Toimeksiantaja: Fennovoima Oy Jakelu: Fennovoima Oy Kannen kuva: Ari Haikonen, Hiekkarantaa Kultalanlahdelta.
Sisältö 1 Johdanto... 2 2 Tutkimusalueen yleiskuvaus ja hydrologia... 3 3 Poikastutkimukset... 5 3.1 Siian ja muikun poikaspyynti... 6 3.1.1 Aineisto ja menetelmät... 6 3.1.2 Tulokset... 8 3.2 Silakan poikaspyynti... 13 3.2.1 Aineisto ja menetelmät... 13 3.2.2 Tulokset... 14 3.3 Kevätkutuisten kalojen poikasnuottaus... 19 3.3.1 Aineisto ja menetelmät... 19 3.3.2 Tulokset... 20 4 Kalaston rakenne... 22 4.1 Aineisto ja menetelmät... 22 4.2 Tulokset... 23 4.2.1 Koeverkkosaaliin pituusjakaumat ja keskipaino... 26 5 Tulosten tarkastelu... 28 5.1 Pyhäjoen edustan merialue... 28 5.2 Kalasto... 28 5.2.1 Siika ja muikku... 29 5.2.2 Silakka... 29 5.2.3 Kevätkutuiset kalalajit... 30 6 Kirjallisuus... 31 Liite 1. Siian- ja muikun poikaspyynnin olosuhdetiedot sekä koealojen koordinaatit (KKJ-Y) vuonna 2012. Liite 2. Silakan poikaspyynnin olosuhdetiedot sekä koealojen koordinaatit (KKJ-Y) vuonna 2012. Liite 3. Silakan poikasten esiintyminen (yksilöä/linja) Pyhäjoen merialueella 3.7. 31.7.2012. Liite 4. Koeverkkopyynnin aikaiset ympäristöolosuhteet, pyyntipaikkojen koordinaatit (KKJ-Y) sekä syvyysvyöhykkeet. Liite 5. Coastal -pyynnin saaliin keskipituus, pituuden minimi, maksimi ja keskihajonta sekä keskipaino kalalajeittain eri osa-alueilla. Liite 6. Kalastoselvityksiä mahdollisesti häiritsevien töiden ajoittuminen ja vaikutus tuloksiin. 1
1 Johdanto Tässä raportissa on esitetty poikastuotantoon ja kalaston rakenteeseen liittyvät tutkimustulokset Pyhäjoen edustan merialueella (kuva 1). Tutkimukset on toteutettu Fennovoiman toimeksiannosta vesilupahakemusten tausta-aineistoksi. Pyhäjoen alueen kalastoa ja kalastusta on myös selvitetty vuonna 2009, jolloin kartoitettiin alueen ammattikalastusta sekä poikastuotantoa. Kala- ja vesitutkimus Oy toteutti raportin kenttätyöt avovesikaudella 2012. Vastuullisina kenttäjohtajina toimivat poikastutkimuksissa Ari Haikonen ja Jouni Kervinen tutkimusapulaisinaan Petri Karppinen, Lauri Ronkainen ja Mirja Hartimo. Koeverkkokalastuksen toteutuksesta vastasivat Pasi Kauppinen ja paikallinen ammattikalastaja Mikko Viitanen. Alueella toteutettiin selvitysten aikaan mm. tutkimuskairauksia, joiden vaikutuksia kalastoselvityksiin on arvioitu liitteessä 6. Tämän tutkimusraportin lisäksi kalastoon ja kalastukseen liittyviä selvityksiä on raportoitu alueen kalastoa ja kalastusta käsittelevissä raporteissa (Vatanen & Haikonen 2012, Haikonen & Vatanen 2012). Kuva 1. Pyhäjoen edustan merialueen kivikkoista rantavyöhykettä. 2
2 Tutkimusalueen yleiskuvaus ja hydrologia Pyhäjoen edustan merialue kuuluu Perämereen, ja sijoittuu Kalajoen ja Raahen väliselle alueelle. Tutkimusalue sijaitsee Pyhäjoen ja osittain Raahen edustan merialueella rajoittuen etelässä Yppärin kylän edustalla Elävisluodon niemeen ja pohjoisessa Rautaruukin tehdasalueen edustalle (kuva 2). Tutkimusalue rajattiin siten, että alueen kalastosta ja poikastuotannosta saadaan hyvä kokonaiskäsitys vesistörakentamisen vaikutusten arvioimiseksi. Pyhäjoen rannikkoalue on Perämerelle tyypillinen, jääkausien vaikutuksista rannat ovat matalia ja jatkuvan maankohoamisen myötä rantaviiva siirtyy merelle päin. Ranta-alueet koostuvat isommasta kivestä ja sorasta, puhtaista hiekkarannoista, sekä jokien suistoissa pehmeämmistä ruokovartisten vesikasvien täyttämistä rannoista. Pyhäjoen edustalla ei ole varsinaisia saaria, mutta pienempiä luotoja ja hajanaisia isoista lohkareista koostuvia riuttoja sijaitsee sekä rantojen läheisyydessä että ulompana merellä. Tuulet vaikuttavat paljon avoimeen rannikkoalueeseen mm. veden virtausoloihin ja aaltojen muodostumiseen. Pyhäjoen merialueelle laskevat Pyhäjoki, Liminkaoja ja Piehinkijoki sekä pienempiä puroja ja ojia. Joet kuljettavat mereen kiintoainesta, mikä näkyy rantojen nuhjaantumisena ja yleisenä veden sameuden/kiintoainepitoisuuden kasvuna virtausten ollessa suuria, etenkin keväisin. Eniten jokivedet vaikuttavat näkösyvyyteen ja suolapitoisuuteen, jotka molemmat pienenevät virtausmäärien kasvaessa. Hanhikivenniemen edustalla veden vaihtuvuus on kuitenkin nopeaa tuulien ja virtauksien vaikutuksesta. Meriveden lämpötila vaihtelee kesäaikaan yleisesti Perämeren rannikkoalueilla pintakerroksessa 15 ja 17 o C välillä. Rannoilla, joilla on heikko veden vaihtuvuus, lämpötilat voivat kasvaa kuitenkin korkeammiksi. Koko Perämeri jäätyy talvisin useaksi kuukaudeksi, joten myös Pyhäjoen edustan merialue on tyypillisenä talvena jään peitossa. Talvisin rannikkoalueiden alusvesi on ulompien merialueiden alusvesiä kylmempää, ja voi laskea jopa nollan alapuolelle (Kiirikki & Lindfors 2012). 3
Kuva 2. Pyhäjoen edustan merialue ja tutkimusalueen rajaus. Liikennevirasto, lupanumero 795/1024/2012. 4
3 Poikastutkimukset Poikastutkimuksiin sisältyivät siian ja muikun poikaspyynti nuottaamalla ja haavitsemalla, silakan, kuoreen, tokon ja ahvenen poikasten esiintymisen kartoittaminen Gulf Olympia - pyydyksellä sekä kevätkutuisten kalalajien poikasnuottaus. Siian ja muikun vastakuoriutuneiden poikasten kartoitukset toteutettiin 8.5. 14.6.2012, Gulf Olympia -pyynti 4.7. 1.8.2012 sekä kevätkutuisten kalalajien poikasnuottaukset 1.8. ja 7.8.2012 (kuva 3). Kuva 3. Siian- ja muikunpoikasia poimitaan nuottaussaaliista näytteeksi. Alueen lämpötilakehityksen seuraamiseksi Hanhikivenniemen kärkeen noin 0,5 m syvyydelle asennettiin lämpötilaloggeri (Tinytag Plus 2, Gemini Data Loggers,UK), joka tallensi veden lämpötilan kolmen tunnin välein 0,1 o C tarkkuudella. Tuloksista laskettiin vuorokauden keskilämpötilat (kuva 4). Kenttätöitä aloitettaessa, toukokuun alkupuolella, veden lämpötila oli noin 6 o C ja töiden lopussa elokuun alkupuolella noin 18 o C. Kevät ja kesä 2012 olivat runsastuulisia, joka osaltaan vaikutti tutkimusten aikataulutukseen ja toteutukseen. Kunkin näytteenoton yhteydessä mitattiin YSI 600 -mittarilla veden sameus, lämpötila ja saliniteetti. Samalla arvioitiin tuulen voimakkuus ja suunta sekä rantaan tulevan aallokon korkeus. 5
veden lämpötila, o C 20 18 16 14 12 10 8 6 4 2 0 Kuva 4. Veden lämpötilojen kehitys Hanhikivenniemen nokassa noin 0,5 m syvyydessä vuonna 2012. 3.1 Siian ja muikun poikaspyynti 3.1.1 Aineisto ja menetelmät Pyhäjoen edustan merialueella selvitettiin vastakuoriutuneiden siian ja muikun poikasten esiintymistä poikasnuotalla. Kukin poikasnuottauspaikka nuotattiin kertaalleen kolmena eri ajankohtana 8. 11.5., 20.5. 22.5. ja 12. 14.6.2012. Käytetyn nuotan korkeus on 1,8 m ja reisien pituus 10 m. Nuotan reisien solmuväli on 5 mm ja perä on valmistettu valoverhosta. Saadut vastakuoriutuneet kalanpoikaset säilöttiin kentällä 4 10 % formaliiniin ja myöhemmin säilöntäliuos vaihdettiin 80 % etanoliin (Borg ym. 2012). Formaliinin käyttö säilönnässä helpottaa määritystä, sillä poikasten lihasjaokkeet tulevat selvemmin esiin. Mikäli siian- ja muikunpoikasia saatiin yli 50 yksilöä, otettiin 50 yksilön otos saaliista määritettäväksi. Vastakuoriutuneet poikaset määritettiin laboratorio-olosuhteissa lajilleen, niiden pituus mitattiin ja samalla tarkasteltiin mahdollisia ulkoisia vaurioita tai epämuodostumia. Poikaset määritti MMM Jouni Kervinen. Siian ja muikun vastakuoriutuneita poikasia pyydettiin 13 nuottauspaikalla (kuva 5). 6
Kuva 5. Siian ja muikun vastakuoriutuneiden poikasten nuottauspaikkojen sijainti Pyhäjoen edustan merialueella vuonna 2012. Liikennevirasto, lupanumero 795/1024/2012. Poikasnuottausten lisäksi siian- ja muikunpoikasten esiintymistä kartoitettiin haavilla. Poikashaavinnassa käytettiin pääpiirteiltään yhdenmukaista menetelmää Intersiktutkimusprojektissa käytetyn menetelmän kanssa (Intersik 2009). Haavinta suoritettiin alueilla, missä ei voi käyttää poikasnuottaa pohjan karkeudesta johtuen. Haavi ei pyydä poikasia yhtä tehokkaasti kuin poikasnuotta, joten tulokset kertovat lähinnä siitä, esiintyykö alueella siian- ja muikunpoikasia vai ei. Haavintoja tehtiin Hanhikiven pohjois- ja länsirannoilla (kuva 6). Haavinta-alueiden pohja oli enimmäkseen kivikkoa, jonka raekoko vaihteli sorasta louhikkoon, ollen enimmäkseen erikokoisia kiviä. 7
3.1.2 Tulokset Kuva 6. Siian- ja muikunpoikasten haavinta-alueet. Liikennevirasto, lupanumero 795/1024/2012. Näytteenottokertojen yhteydessä kirjattiin ylös ympäristöolosuhteet ja mitattiin veden lämpötila, sameus ja saliniteetti YSI 600 -mittarilla (liite 1). Poikaspyynnin aikana veden lämpötila oli 7,9 19,1 o C (taulukko 1). Taulukko 1. Veden lämpötila poikasnuottauspaikoilla vuonna 2012. veden lämpötila, o C Tarkkailukerta min max 8.-11.5.2012 7,9 12,5 20. 21.5.2012 9,1 13,9 12. 14.6.2012 13,1 19,1 Siian- ja muikunpoikasia saatiin saaliiksi kolmena eri ajankohtana yhteensä noin 2 700 yksilöä (taulukko 2). Suurin osa saaduista poikasista oli siikoja (73 %). Siianpoikasia saatiin kappalemääräisesti eniten viimeisellä tarkkailukerralla. Muikunpoikasten määrät olivat puolestaan suurimmat ensimmäisellä tarkkailukerralla. Kokonaispoikasmäärissä oli suurta vaihtelua tarkkailukertojen välillä. Taulukko 2. Siian ja muikunpoikasmäärät käyntikerroittain vuonna 2012. siika muikku yhteensä 8. 11.5.2012 729 640 1 369 20. 22.5.2012 274 32 306 12. 14.6.2012 964 56 1 020 Yhteensä 1 967 728 2 695 %-osuus 73 % 27 % 100 % 8
Siianpoikasia saatiin jokaiselta nuottauspaikalta (kuva 7, taulukko 3). Muikunpoikasia saatiin kahta nuottauspaikkaa (PS2 ja UP1) lukuun ottamatta kaikilta paikoilta, mutta niiden määrät olivat selvästi vähäisempiä. Muikunpoikasten osuus oli siianpoikasia suurempi ainoastaan nuottapaikalla PS7. Kuva 7. Siian- ja muikunpoikasten esiintyminen Pyhäjoen edustan merialueella vuonna 2012. Kuvan tuloksissa on yhdistetty eri käyntikertojen saaliit. Liikennevirasto, lupanumero 795/1024/2012. Muikunpoikasten osuus nuottasaaliissa pieneni kauden edetessä (taulukko 3). Saaduista muikuista peräti 64 % saatiin ensimmäisellä tarkkailukerralla nuottapaikalta PS7 (470 muikunpoikasta). Vastaavasti ensimmäisellä nuottauskerralla saatiin myös suurin yksittäinen siianpoikassaalis (289 kpl) tarkkailualueen pohjoisosasta nuottapaikalta UP6. 9
Taulukko 3. Siian- ja muikunpoikasmäärät Pyhäjoen merialueella 8.5. 14.6.2012. Tarkkailukerta 8. 11.5.2012 20. 22.5.2012 12. 14.6.2012 Nuottapaikka siika muikku siika muikku siika muikku yhteensä ps1 126 9 81-209 13 438 ps2 9 - - - 1-10 ps4 24-2 - 83 13 122 ps5 21 2 6-94 2 125 ps6 9 2 0-63 1 75 ps7 140 470 10-26 - 646 SLS 28 6 0 14 49 10 107 up1 * * 0-227 - 227 up2 25 11 0 1 45 4 86 up3 1 2 9 8 28 1 49 up4 16 3 16 1 138 12 186 up5 41 26 134 5 1-207 up6 289 109 16 3 - - 417 Yhteensä 729 640 274 32 964 56 2 695 Siika-muikku %-osuus 53 % 47 % 89 % 11 % 95 % 5 % *Aluetta ei nuotattu ensimmäisellä tarkkailukerralla kovan tuulen takia. Kummaltakin poikasten haavinta-alueelta saatiin saaliiksi sekä siian- että muikunpoikasia (kuvat 6 ja 8, taulukko 4). Taulukko 4. Siian- ja muikunpoikashaavintojen saaliit. Alue pvm veden lämpötila, o C siika muikku pohjoinen alue 9.5.2012 8,7 1 1 läntinen alue 22.5.2012 10 6 6 pohjoinen alue 29.5.2012 12,2 5 8 Kuva 8. Siian- ja muikunpoikasia näytepullossa. 10
3.1.2.1 Siian- ja muikunpoikasten pituudet Siianpoikasten keskipituus oli ensimmäisellä näytteenottokerralla 15 mm ja viimeisellä näytteenottokerralla 29 mm. Muikunpoikasten keskipituus oli vastaavasti 10 mm ja 21 mm. Poikasten pituus kaksinkertaistui reilun kuukauden tarkkailujakson aikana (taulukko 5). Taulukko 5. Mitattujen siian- ja muikunpoikasten määrät (n), keskipituudet (mm) ja pituuden keskihajonta (SD). siika muikku Näytteenottoajankohta n keskipituus, mm SD n keskipituus, mm SD 8.5. 11.5.2012 252 15 1,0 99 10 0,9 20.5. 22.5.2012 160 17 1,3 29 12 1,1 12.6. 14.6.2012 430 29 3,3 29 21 2,2 Yhteensä 842 157 Siian- ja muikunpoikasten pituudet erosivat toisistaan selvästi ensimmäisellä ja toisella tarkkailukerralla (kuva 9). Tarkkailun loppupuolella pituusjakaumat menivät kuitenkin osittain päällekkäin. yksilöä yksilöä 120 100 80 60 40 20 0 60 50 40 30 20 10 0 muikku siika 8.-11.5.2012 8 10 12 14 16 18 20 22 24 26 28 30 32 34 36 38 pituusluokka muikku siika 20.-22.5.2012 8 10 12 14 16 18 20 22 24 26 28 30 32 34 36 38 pituusluokka yksilöä 60 50 40 30 20 10 0 muikku siika 12.-14.6.2012 8 10 12 14 16 18 20 22 24 26 28 30 32 34 36 38 pituusluokka Kuva 9. Siian- ja muikunpoikasten pituusjakaumat eri näytteenottokerroilla. 11
3.1.2.2 Muut lajit Siian- ja muikunpoikasnuottausten yhteydessä saatiin saaliiksi myös muiden lajien vanhempia poikasia (1-v ja yli). Yleisimmät rantavyöhykkeen lajit olivat kymmenpiikki ja mutu (taulukko 6). Taulukko 6. Vanhempien poikasten esiintyminen nuottasaaliissa vuonna 2012. Nuottapaikka tokko kymmenpiikki kolmipiikki mutu särki salakkka säyne PS1 - - 2 10 - - - PS2 1 1 5 43 3 3 5 PS4 1 4 1 1 - - - PS5 1-1 - - - - PS6 1 - - 2 - - - PS7 - - - - - - - SLN - 1 10 3 2 1 5 UP1 - - - - - 1 - UP2 - - - 1 - - 5 UP3 1 1 - - - - - UP4 - - - - - - - UP5-180 2 15 - - - UP6 1 2-9 - - - Yhteensä 6 189 21 84 5 5 15 12
3.2 Silakan poikaspyynti 3.2.1 Aineisto ja menetelmät Pyhäjoen edustan merialueella selvitettiin vastakuoriutuneiden silakan, tokon, ahvenen ja kuoreen poikasten esiintymistä Gulf Olympia -poikaspyydyksellä. Gulf Olympia on veneen keulan sivuille kiinnitettävä parillinen haavipyydys. Sen edessä on kartio, jonka suuaukko kaventuu eteenpäin ollen halkaisijaltaan 19 cm. Laite siivilöi noin 23 m 3 vettä jokaisen kuljetun 100 m:n matkalla (Borg ym. 2012). Pyydykset asetettiin pyyntiin noin 0,5 m:n sekä noin 1 m:n syvyydelle. Haavit tyhjennetään kääntämällä niissä kiinni olevat pystytangot vaaka-asentoon, jolloin nokkakartion suuaukko nousee ylös ja haavi painuu suljettuna alas. Haavin sisältö huuhdellaan perässä olevaan keräyspurkkiin, josta poikaset siirretään säilöntäpurkkiin. Pyydykseen ajautunut saalis säilöttiin kentällä 4 10 % formaliiniin ja myöhemmin säilöntäliuos vaihdettiin 80 % etanoliin (Borg ym. 2012). Vastakuoriutuneet poikaset määritettiin laboratorio-olosuhteissa lajilleen, niiden pituus mitattiin ja samalla tarkasteltiin mahdollisia ulkoisia vaurioita tai epämuodostumia. Poikasmääritykset teki MMM Jouni Kervinen. Poikasia pyydettiin 40:ltä linjalta ja kukin linja oli 500 m pitkä (kuva 10, liite 2). Kuva 10. Gulf Olympia -linjojen sijainti Pyhäjoen edustan merialueella vuonna 2012. Liikennevirasto, lupanumero 795/1024/2012. 13
3.2.2 Tulokset Gulf Olympia -poikaspyynnit tehtiin viitenä eri ajankohtana 3. 6.7., 7.7., 17. 18.7., 25.7. ja 31.7. 1.8.2012. Näytteenottokertojen yhteydessä kirjattiin ylös ympäristöolosuhteet ja mitattiin veden lämpötila, sameus ja saliniteetti YSI 600 -mittarilla (liite 2). Veden lämpötila vaihteli Gulf Olympia -pyyntien aikaan 12,1 ja 19,5 o C välillä (taulukko 7). Taulukko 7. Veden lämpötilat Gulf Olympia -poikaspyyntien aikana tarkkailukerroittain. veden lämpötila, o C Tarkkailukerta min max 3. 6.7.2012 12,1 19,5 7.7.2012 14,2 19,4 17. 18.7.2012 14,4 19,0 25.7.2012 14,8 17,6 31.7. 1.8.2012 16,2 18,6 Poikaspyynneissä saatiin saaliiksi kolmen eri kalalajin samana kesänä kuoriutuneita poikasia: silakkaa (480 kpl), tokkoja (57 kpl) ja kuoretta (5 kpl). Ahvenenpoikasia ei näytteenottolinjastoilla esiintynyt ollenkaan. Silakanpoikasia saatiin saaliiksi jokaisella näytteenottokierroksella. Tokkoja puolestaan saatiin saaliiksi ainoastaan viimeisellä näytteenottokerralla heinä- elokuun vaihteessa. Eniten poikasia tuli 25.7.2012 näytteenottokerralla (taulukko 8). Taulukko 8. Poikasten määrä Gulf Olympia linjoilla näytteenottokerroittain vuonna 2012. Näytteenotto aika silakka kuore tokko yhteensä 3.-6.7. 36 36 7.7. 120 4 120 17. 18.7. 104 104 25.7. 160 1 160 31.7. 1.8. 60 57 117 Yhteensä 480 5 57 537 Silakan vastakuoriutuneita (< 10 mm) ja isompia poikasia (> 10 mm) esiintyi koko selvitysalueella (kuva 11). 14
Kuva 11. Silakan vastakuoriutuneiden (< 10 mm) ja kookkaampien (> 10 mm) poikasten esiintyminen seurantalinjoilla vuonna 2012. Liikennevirasto, lupanumero 795/1024/2012. Ensimmäisellä näytteenottokerralla (3. 6.7.) silakan vastakuoriutuneita poikasia (< 10 mm) saatiin saaliiksi vain kuusi yksilöä, jotka kaikki tulivat tutkimusalueen pohjoisosasta (kuva 12). Runsaimmat vastakuoriutuneiden poikasten määrät saatiin toisella ja kolmannella näytteenottokerralla 7.7. ja 17. 18.7.2012 (kuva 12). Toisella näytteenottokerralla vastakuoriutuneet poikaset keskittyivät Hanhikivenniemen ympäristöön. Kolmannella näytteenottokerralla runsaimmat poikasmäärät saatiin puolestaan tutkimusalueen eteläisemmältä puoliskolta, erityisesti linjalta PGu20 (kuvat 10 ja 12). Vastakuoriutuneiden poikasten määrät vähenivät selvästi heinäkuun loppupuolella, eikä niitä saatu enää viimeisellä näytteenottokerralla 31.7. 1.8.2012. Kaiken kaikkiaan vastakuoriutuneita silakanpoikasia saatiin saaliiksi 86 yksilöä (liite 3). 15
Kuva 12. Silakan vastakuoriutuneiden (< 10 mm) poikasten esiintyminen seurantalinjoilla näytteenottokerroittain vuonna 2012. Ylhäällä vasemmalla 3 6.7., ylhäällä oikealla 7.7., alhaalla vasemmalla 17. 18.7. ja alhaalla oikealla 25.7. Viimeisellä näytteenottokerralla (31.7. 1.8.) ei saatu vastakuoriutuneita silakanpoikasia saaliiksi. Liikennevirasto, lupanumero 795/1024/2012. Silakan isompia poikasia ( 10 mm) saatiin saaliiksi jokaiselta Gulf Olympia -linjalta (liite 3). Isompia poikasia saatiin saaliiksi heti ensimmäisellä näytteenottokerralla, joten silakan kutu oli alkanut alueella viimeistään kesäkuun alkupuolella. Alueellisesti on havaittavissa poikasten keskittyminen tutkimusalueen pohjoisosaan tutkimusjakson alkupuolella, kuten pienemmilläkin poikasilla. Eniten poikasia tuli 25.7.2012, jolloin isoja poikasia havaittiin tasaisesti koko tutkimusalueella (kuva 13). 16
Kuva 13. Silakan > 10 mm pituisten poikasten esiintyminen seurantalinjoilla näytteenottokerroittain vuonna 2012. Ylhäällä vasemmalla 3 6.7., ylhäällä oikealla 7.7., keskellä vasemmalla 17. 18.7., keskellä oikealla 25.7. ja alhaalla vasemmalla 31.7. 1.8. Liikennevirasto, lupanumero 795/1024/2012. 17
Tokkojen poikasia esiintyi yleisesti lähes jokaisella Gulf Olympia -linjalla viimeisellä näytteenottokerralla. Kuoreita esiintyi vain neljällä linjalla. 3.2.2.1 Silakanpoikasten pituudet Silakanpoikasten keskipituus pysyttelee alhaisena aina heinäkuun puoliväliin saakka, sillä kutu jatkuu vielä heinäkuun alkupuolella (taulukko 9). Aineiston perusteella voidaan havaita silakalla olleen kesällä 2012 Pyhäjoen edustan merialueella 3 4 kutuaaltoa (kuva 14). Viimeisellä näytteenottokerralla heinäkuun loppupuolella ei havaittu ollenkaan vastakuoriutuneita alle 10 mm pituisia poikasia. Taulukko 9. Poikasten lajikohtaiset keskipituudet (mm) ja pituuden keskihajonta (SD) eri ajankohtina. silakka kuore tokko aika keskipituus SD keskipituus SD keskipituus SD 3.-6.7. 12 3,2 - - - - 7.7. 11 2,8 23 2,2 - - 17. 18.7. 11 4,3 - - - - 25.7. 18 4,2 17 - - - 31.7. 16 3,4 - - 6 2 kaikki 14 4,9 22-6 - yksilöä yksilöä yksilöä 25 20 15 10 5 0 25 20 15 10 5 0 25 20 15 10 5 0 3.-6.7. 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 pituus, mm 7.7. 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 pituus, mm 17.-18.7. 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 pituus, mm 18
yksilöä yksilöä 25 20 15 10 5 0 25 20 15 10 5 0 25.7. 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 pituus, mm 31.7.-1.8. 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 pituus, mm Kuva 14. Silakanpoikasten pituusjakaumat näytteenottokerroittain. 3.3 Kevätkutuisten kalojen poikasnuottaus 3.3.1 Aineisto ja menetelmät Hanhikivenniemen kärjessä sekä Sotalisun alueella nuotattiin poikasnuotalla yhteensä kolmella eri alueella 1.8 ja 7.8.2012 (kuva 15). Nuottausalueella A nuotattiin 7.8.2012 kahdella erillisellä paikalla, nuottausalueella B 1.8. ja 7.8.2012 kahdella erillisellä paikalla sekä nuottausalueella C 1.8. ja 7.8.2012 yhdellä paikalla. Käytetyn nuotan korkeus on 1,8 m ja reisien pituus 10 m. Nuotan reisien solmuväli on 5 mm ja perä on valmistettu valoverhosta. Saadut vastakuoriutuneet kalanpoikaset säilöttiin kentällä 4 10 % formaliiniin ja myöhemmin säilöntäliuos vaihdettiin 80 % etanoliin (Borg ym. 2012). Vastakuoriutuneet poikaset määritettiin laboratorio-olosuhteissa lajilleen, niiden pituus mitattiin ja samalla tarkasteltiin mahdollisia ulkoisia vaurioita tai epämuodostumia. Poikaset määritti MMM Jouni Kervinen. 19
3.3.2 Tulokset Kuva 15. Nuottausalueiden sijainti. Liikennevirasto, lupanumero 795/1024/2012. Poikasnuottauksissa saatiin kaikkiaan 12 eri kalalajin samana kesänä kuoriutuneita (0+) poikasia (taulukko 10). Kaikkiaan 0+ poikasia saatiin noin 3 200 kpl. Poikasmäärät ja lajisto vaihtelivat huomattavasti nuottausalueiden välillä. Nuottausalueelta A (Sotalisu) saatiin ainoastaan muutamia samana kesänä kuoriutuneita kalanpoikasia, kun nuottausalueella B poikasia oli runsaasti, vaikkakin 3-piikit muodostivat 95 % vastakuoriutuneiden poikasten määrästä. Nuottausalueella C runsaimpana esiintyivät mudun 0+ poikaset (taulukko 10) Taulukko 10. Poikasnuottauksessa saatujen 0+ -ikäisten kalojen yksilömäärät nuottauskertaa kohden. yksilöä/nuottauskerta 0+ -poikasten %-osuus nuottausalue nuottausalue Laji A B C A B C hietatokko 1 4 18 13 % 1 % 26 % kiiski 1 1 1 13 % 0 % 1 % kolmipiikki 1 715 10 7 % 95 % 14 % kuore 0 0 1 0 % 0 % 1 % kymmenpiikki 1 18 0 7 % 2 % 0 % lahna 3 0 0 33 % 0 % 0 % muikku 0 0 3 0 % 0 % 4 % mutu 0 19 33 0 % 2 % 50 % salakka 1 1 1 13 % 0 % 2 % silakka 0 0 1 0 % 0 % 1 % simppu 1 0 0 13 % 0 % 0 % särki 0 0 2 0 % 0 % 2 % Yhteensä 8 757 67 100 % 100 % 100 % 20
Poikasnuottauksissa saatiin 1-vuotiaita tai sitä vanhempia kaloja kaikkiaan 12:sta eri kalalajista. Myös vanhempien kalojen yksilömäärät vaihtelivat runsaasti eri nuottausalueilla (taulukko 11). Taulukko 11. Poikasnuottauksessa saatujen 1-vuotiaiden ja sitä vanhempien kalojen yksilömäärät nuottauskertaa kohden. yksilöä/nuottauskerta %-osuus nuottausalue nuottausalue Laji A B C A B C ahven 3 2 1 9 % 19 % 0 % hietatokko 3 1 0 7 % 6 % 0 % kiiski 3 0 3 9 % 3 % 2 % kuore 1 0 1 3 % 0 % 0 % kolmipiikki 0 1 2 0 % 14 % 1 % kymmenpiikki 1 3 6 3 % 33 % 4 % muikku 0 0 35 0 % 0 % 25 % mutu 1 0 86 1 % 3 % 63 % seipi 2 0 0 6 % 0 % 0 % simppu 1 0 0 1 % 0 % 0 % särki 20 2 6 59 % 22 % 4 % säyne 1 0 0 1 % 0 % 0 % Yhteensä 34 9 137 100 % 100 % 100 % 21
4 Kalaston rakenne Fennovoiman ydinvoimahankkeen lupahakemuksia varten tehtäviin kalastorakennetta koskeviin selvityksiin kuuluivat Coastal-koeverkkopyynti sekä ammatti- ja vapaaajankalastuskyselyt. Kalastuskyselyt on raportoitu erillisessä raportissa (Vatanen & Haikonen 2012). 4.1 Aineisto ja menetelmät Rannikkovesien verkkokoekalastuksiin käytetään tarkoitukseen kehitettyä Coastalyleiskatsausverkkoa. Coastal-verkko on kooltaan 1,8 m X 45 m, ja yhdessä verkossa on 5 metrin pituisina kaistaleina 9 eri solmuvälin paneelia (10; 12; 15; 19; 24; 30; 38; 48 ja 60 mm). Kalaston rakenteen selvittämiseksi tehty Coastal-koeverkkopyynnin koeasetelma noudattaa Coastal-koeverkkokalastuksesta annettua rannikkoalueille suunnattua ohjeistusta (MMM 2008). Pyyntipaikkojen valinta on tehty satunnaisotannalla kohdentamalla pyynti alueille missä vesistörakentamisen oletetut vaikutukset ovat suurimmat. Vaikutusalue on jaettu kolmeen erilliseen osa-alueeseen, jossa kussakin kalastettiin 15 verkkoyötä (kuva 16): Alue-1: väylä-alue ja vedenotto Alue-2: jäähdytysveden purkualue Alue-3: potentiaalinen syönnösalue Verkotuspaikat sijaitsevat syvyysvyöhykkeittäin (0 3 m, 3 6 m ja 6 10 m) siten, että kullekin syvyysvyöhykkeelle tulee 5 verkkoyötä/pyyntialue. Arvottuihin paikkoihin laskettiin yksi yleiskatsausverkko pohjalle. Verkkoja ei sijoitettu vierekkäisiin ruutuihin saman päivän aikana. Kokonaispyyntiponnistus oli yhteensä 45 verkkoyötä. Verkotusalueet 1 ja 2 olivat pohjanlaadultaan pääosin kivikkoisia ja vastaavasti alueella 3 vallitseva pohjatyyppi oli hiekka. Kuva 16. Koeverkkopaikkojen sijainnit tutkimusalueella vuonna 2012. Liikennevirasto, lupanumero 795/1024/2012. 22
Koeverkkopyynti toteutettiin 31.7. 6.8.2012. Verkot laskettiin illalla ja nostettiin seuraavana aamuna, jolloin ne olivat olleet pyynnissä noin 12 h. Kalansaalis käsiteltiin verkko- ja solmuvälikohtaisesti. Kalat määritettiin lajilleen, niiden kappalemäärä laskettiin ja saaliin kokonaispaino punnittiin. Lisäksi kalat mitattiin yksilöllisesti. Ympäristöolosuhteet (tuulen suunta ja voimakkuus sekä pilvisyys) kirjattiin pyyntipaikkakohtaisesti. Lisäksi mitattiin veden lämpötila ja näkösyvyys. 4.2 Tulokset Veden lämpötila vaihteli koepyynnin aikana 16,9 ja 18,3 o C välillä. Vastaavasti näkösyvyys vaihteli 1,4 ja 3,3 m välillä. Koeverkotuksen aikaiset ympäristöolosuhteet sekä verkkopaikkojen koordinaatit on esitetty liitteessä 4. Tutkimusalueen kokonaissaalis oli 2 918 kpl ja noin 106 kg (taulukko 12). Keskimääräinen verkkokohtainen saalis oli vastaavasti 65 kpl ja noin 2,4 kg. Saalis muodostui 17 eri kalalajista, joista lukumääräisesti merkittävimmät lajit olivat kiiski (38 %), särki (19 %) ja ahven (16 %). Vastaavasti biomassana merkittävimmät lajit olivat ahven (34 %), särki (26 %) sekä kiiski (16 %). Taulukko 12. Koeverkkopyynnin kokonaissaaliit, yksikkösaaliit ja prosenttiosuudet kalalajeittain. Laji kokonaissaalis (kpl) yksikkösaalis kpl/verkko lukumääräosuus, % kokonaissaalis (g) yksikkösaalis g/verkko painoosuus, % ahven 479 10,6 16 % 36 555 812 34 % elaska 3 0,1 0,1 % 58 1,3 0,1 % hauki 1 0,02 0,03 % 280 6 0,3 % kiiski 1 116 24,8 38 % 17 511 389 16 % kilohaili 3 0,1 0,1 % 34 0,8 0,03 % kuha 3 0,1 0,1 % 48 1,1 0,05 % kuore 3 0,1 0,1 % 43 1,0 0,04 % lahna 13 0,3 0,4 % 3 046 68 3 % muikku 32 0,7 1,1 % 962 21 1 % ruutana 1 0,0 0,03 % 571 13 1 % salakka 56 1,2 2 % 596 13 1 % seipi 264 5,9 9 % 8 963 199 8 % siika 152 3,4 5 % 4 523 101 4 % silakka 222 4,9 8 % 3 388 75 3 % särki 565 12,6 19 % 28 094 624 26 % säynävä 4 0,1 0,1 % 1 613 36 2 % tokko 1 0,0 0,03 % 3 0,1 0,003 % Yhteensä 2 918 64,8 100 % 106 288 2 362 100 % Ahvenkalat 1 599 35,5 55 % 54 394 1 209 51 % Särkikalat 903 20,1 31 % 42 883 953 40 % Ahven > 20 cm 153 3,4 5 % 21 710 482 20 % Petokalat 157 3,5 5 % 22 038 490 21 % Osa-alueet 1 ja 2 olivat kalastoltaan hyvin samantyyppisiä sekä kappalemääräisesti että biomassana tarkasteltuna. Alueilla 1 ja 2 esiintyi huomattavasti enemmän kiiskeä ja särkikaloja kuin alueella 3. Sen sijaan siian- ja silakan osuus oli selvästi suurempi alueella 3. Ahvenia esiintyi tasaisen runsaasti kaikilla tutkimuksen osa-alueilla. (kuvat 17 ja 18). 23
Kuva 17. Kalalajien kappalemääräiset osuudet ja kokonaismäärät eri osa-alueilla. Liikennevirasto, lupanumero 795/1024/2012. Kuva 18. Kalalajien osuudet ja kokonaismäärät eri osa-alueilla biomassana esitettynä. Liikennevirasto, lupanumero 795/1024/2012. 24
Syvyysvyöhykekohtaisesti tarkasteltuna erot pyyntialueiden välillä ovat melko vähäisiä. Yleisesti ottaen alue 2 eroaa muista alueista selvästi suuremmalla syvyysvyöhykkeen 0 3 m ja pienemmällä syvyysvyöhykkeen 6 10 m saaliilla. Alueen 2 pyynnin aikana oli ajoittain voimakas tuuli, jonka seurauksena vesi sekoittui ja näkösyvyys laski. Särkikalat esiintyvät kaikilla alueilla selvästi runsaampina syvyysvyöhykkeessä 1 3 m. Kiiskeä esiintyi runsaasti kaikissa syvyysluokissa, mutta kappalemäärät kasvoivat alueilla 1 ja 3 syvemmälle mentäessä. Myös siikojen määrät kasvoivat syvemmälle siirryttäessä alueella 3. (kuva 19). 500 400 alue 1 muut särkikalat yksilöä 300 200 100 0 0-3 3-6 6-10 syvyysvyöhyke silakka siika kiiski ahven yksilöä 700 600 500 400 300 200 100 0 alue 2 0-3 3-6 6-10 syvyysvyöhyke muut särkikalat silakka siika kiiski ahven 400 alue 3 muut 300 särkikalat yksilöä 200 silakka siika 100 kiiski 0 0-3 3-6 6-10 syvyysvyöhyke ahven Kuva 19. Kalalajien kappalemääräiset osuudet syvyysvyöhykkeittäin eri pyyntialueilla. 25
4.2.1 Koeverkkosaaliin pituusjakaumat ja keskipaino Yleisimpien kalalajien pituusluokkajakaumat on esitetty kuvassa 20. Osa-aluekohtaisesti kalojen keskipituuksia ja -painoja on tarkasteltu liitteessä 5. Tutkimusalue on tarkasteltujen kalalajien osalta sekä varhaisten ikäluokkien (1- ja 2-vuotiaat) että vanhempien (3-vuotiaat ja vanhemmat) kalojen syönnösaluetta. yksilöä yksilöä 70 60 50 40 30 20 10 0 200 150 100 50 0 ahven 8 10 12 14 16 18 20 22 24 26 28 32 pituus (cm) kiiski 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 110 pituus (cm) yksilöä yksilöä 70 60 50 40 30 20 10 0 50 40 30 20 10 0 seipi 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 pituus (cm) siika 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 pituus (cm) 26
yksilöä yksilöä 60 50 40 30 20 10 0 70 60 50 40 30 20 10 0 silakka 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 pituus (cm) särki 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 26 27 pituus (cm) Kuva 20. Ahvenen, kiisken, seipin, siian, silakan ja särjen pituusluokkajakaumat Pyhäjoen edustan merialueella vuonna 2012. 27
5 Tulosten tarkastelu 5.1 Pyhäjoen edustan merialue Pyhäjoen rannikkoalue on Perämerelle tyypillinen, jääkausien vaikutuksista rannat ovat matalia ja jatkuvan maankohoamisen myötä rantaviiva siirtyy merelle päin. Tutkimusalueen rannat koostuvat isommasta kivestä ja sorasta, puhtaista hiekkarannoista, sekä jokien suistoissa pehmeämmistä ruokovartisten vesikasvien täyttämistä rannoista. Pyhäjoen edustalla ei ole varsinaisia saaria, mutta pienempiä luotoja ja hajanaisia isoista lohkareista koostuvia riuttoja sijaitsee sekä rantojen läheisyydessä että ulompana merellä. Tuulet vaikuttavat paljon avoimeen rannikkoalueeseen mm. veden virtausoloihin ja aaltojen muodostumiseen. Pyhäjoen edustan merialueeseen vaikuttaa olennaisesti siihen laskevat joet, etenkin keväisin. Joet kuljettavat mereen kiintoainesta, mikä näkyy rantojen nuhjaantumisena ja yleisenä veden sameutena jokien virtausmäärien ollessa suuria. Hanhikivenniemen edustalla veden vaihtuvuus on kuitenkin nopeaa tuulien ja virtauksien vaikutuksesta. Eniten jokivedet vaikuttavat näkösyvyyteen ja suolapitoisuuteen, jotka molemmat pienenevät virtausmäärien kasvaessa. Meriveden lämpötila vaihtelee kesäaikaan yleisesti Perämeren rannikkoalueilla pintakerroksessa 15 ja 17 o C välillä. Koko Perämeri jäätyy talvisin useaksi kuukaudeksi, joten myös Pyhäjoen edustan merialue on tyypillisenä talvena jään peitossa. Ympäristöolosuhteilla onkin merkittävä vaikutus tutkimusalueen kalojen lisääntymiseen, poikasten esiintymiseen ja selviytymiseen. Lisäksi tutkimusalueella toteutettiin mm. tutkimuskairauksia selvitysten aikaan. Näillä ei kuitenkaan havaittu olevan vaikutusta tutkimuksen tuloksiin tai johtopäätöksiin (liite 6). 5.2 Kalasto Selvitysalueen merialueen kalasto edustaa tyypillistä Perämeren kalastoa, jossa vallitsevina lajeina ovat kevätkutuiset makean veden kalalajit, kuten ahven, särkikalat ja hauki. Alueella esiintyy lisäksi viileän veden kalalajeista merikutuista karisiikaa ja vaellussiikaa sekä silakkaa. Muita yleisesti tiettyyn aikaan alueella tavattavia vaelluskaloja ovat meritaimen ja lohi. Alueelle laskevista joista tavataan myös kudulle nousevia nahkiaisia. Vuonna 2012 toteutettujen koekalastusten perusteella Pyhäjoen edustan merialueella runsaina esiintyvät lajit ovat kiiski, särki ja ahven. Koekalastusten perusteella vaikuttaa siltä, että laajat hiekkapohjaiset alueet Hanhikiven pohjoispuolella toimivat syönnös- ja kasvualueina siian varhaisille ikäluokille. Koekalastusten aikaan silakan kutu alueella oli jo ohi. Ammattikalastajien mukaan silakan kutu muodostaa merkittävän ravintolähteen siialle. Vastaavaa on havaittu Perämeren alueella laajemmaltikin, erityisesti ulkomerialueella, jossa on ylipäätään hyvin vähän kalojen ravinnoksi soveltuvaa pohjaeläimistöä (mm. Vatanen ym. 2012). 28
Hanhikivenniemen edustan rannikko- ja pelagiaalialueet ovat kalastollisesti ja kalataloudellisesti merkittäviä (Oikarinen 2012). Taloudellisesti merkittävistä lajeista alueella kutevat ainakin siika, muikku ja silakka. Alueelta pyydetään myös meritaimenta, lohta ja ahventa. Muista kalalajeista alueella esiintyvät yleisesti muun muassa lahna, made, hauki, särki, piikkikalat sekä (hieta)tokko. Pyhäjoen edustan merialueella esiintyy myös uhanalaista meriharjusta (Haikonen & Vatanen 2012). Meriharjuskannat ovat vuosien mittaan taantuneet, ja laji uhkaa kadota Perämeren Suomen puoleiselta merialueelta kokonaan. Vuonna 2012 meriharjuksia saatiin saaliiksi tutkimuspyynneissä sekä ilmoitettiin saaduksi ammattikalastus- ja virkistyskalastustiedusteluissa (Vatanen & Haikonen 2012, Haikonen & Vatanen 2012). Harjuksien lisääntymisestä merialueella ei kuitenkaan saatu viitteitä vuoden 2012 tutkimuksissa. Onkin todennäköistä, että meressä esiintyvät harjukset ovat anadromisia, eli lisääntyvät alueelle laskevissa joissa. 5.2.1 Siika ja muikku 5.2.2 Silakka Vuosina 2009 ja 2012 tehtyjen siian- ja muikunpoikasselvitysten perusteella Pyhäjoen edustan merialue on merkittävää poikastuotantoaluetta, jossa varsinkin siianpoikasmäärät ovat huomattavia. Vuoden 2012 kenttätutkimukset tukevat mallintamalla saatuja tuloksia, joiden mukaan lähes koko Perämeren rannikko on potentiaalista karisiian kutualuetta (Vanhatalo ym. 2011). Alueelle myös istutetaan runsaasti vaellussiianpoikasia. Karisiian ja muikun kutu tapahtuu loka- marraskuussa. Tutkimusalueella sijaitsee runsaasti karisiian ja muikun kutualueita niin rannikon tuntumassa kuin ulkomerialueen matalikoillakin (Vatanen & Haikonen 2012). Mäti kehittyy talven yli ja poikaset kuoriutuvat keväällä toukokuun alussa. Kuoriutumisen jälkeen karisiianpoikaset hakeutuvat mataliin, pääosin hiekkapohjaisiin vesiin, missä merivesi lämpenee muita alueita nopeammin (Leskelä ym. 1991). Siianpoikasia on perinteisesti pyydetty tutkimustarkoituksessa poikasnuotalla rannikon hiekkarannoilta, josta niitä saadaan runsaasti (mm. Fennovoima 2009). Kesän aikana, elokuuhun mennessä, siianpoikaset vaeltavat kuitenkin syvempiin vesiin (Leskelä ym. 1991). Meressä kutevan muikun käyttäytymistutkimuksia ei juurikaan ole tehty, mutta kenttätutkimuksissa on havaittu, että muikunpoikaset eivät ole paikanvalinnan suhteen yhtä tarkkoja kuin siianpoikaset (Fennovoima 2009). Joissain järvissä muikunpoikaset kerääntyvät ranta-alueille ja joissain ulappa-alueille (Karjalainen ym. 2002). Poikaset kerääntyvät kuitenkin veden pintakerrokseen, jossa veden lämpötila kohoaa nopeasti (Salo 2008). Siikakaloille ovat tyypillisiä erittäin voimakkaat luonnolliset kannanvaihtelut (Salo 2008). Järvialueen muikkututkimuksissa on esimerkiksi havaittu, että suurin osa mätimunista tuhoutuu pitkän talven aikana ja kuolleisuus voi nousta jopa 96 98 prosenttiin (Helminen ym. 1997, Karjalainen ym. 2000). Lisäksi esimerkiksi lämpötila vaikuttaa merkittävästi vastakuoriutuneiden poikasten ravintonaan käyttämään eläinplanktoniin ja siten poikasten selviämiseen muutaman ensimmäisen elinviikon aikana (Helminen & Sarvala 1994). Vallitsevilla tuuliolosuhteilla, jäidenlähdön ajoittumisella ja predaatiolla on oma vaikutuksensa poikasten kuoriutumiseen ja selviämiseen (Marjomäki 2003). Pyhäjoen edustan merialue on merkittävää silakan lisääntymis- ja poikasaluetta. Silakan kutualueita sijoittuu niin selvitysalueen etelä- keski- kuin pohjoisosiinkin, sekä 29
tutkimusalueen ulkopuolella sijaitseville ulkomerialueen matalikoille (Vatanen & Haikonen 2012). Myös silakanpoikasia havaitaan koko tutkimusalueella. Silakanpoikaset kuoriutuvat 90 120 päiväasteen jälkeen (Peck ym. 2012, Klinkhardt & Biester 1984). Esimerkiksi 10 asteisessa vedessä poikaset kuoriutuvat noin 10 vuorokautta kudun jälkeen. Vuoden 2012 poikaspyynnin perusteella silakan kutua tapahtui alueella ainakin kesäkuun puolivälin ja heinäkuun puolivälin välisenä aikana, pääkudun ajoittuessa kesäkuun lopun ja heinäkuun alun väliseen aikaan. Urhon ja Hildenin (1989) mukaan silakanpoikaset ovat kuoriutuessaan 6 8 mm pituisia, joten tutkimusalueelta saatiin runsaasti vastakuoriutuneita silakanpoikasia. Vastakuoriutuneet silakanpoikaset ovat tokon ja kuoreen poikasten tapaan pelagisia, ja ne kulkeutuvat virtausten mukana. Tuulten ja virtausten seurauksena pelagisia poikasia saattaa kerääntyä tietyille alueille hetkellisesti suuria määriä. Myöhemmin poikaset uivat aktiivisesti ja tutkimuksissa on havaittu, että isommat silakanpoikaset siirtyvät loppukaudesta matalammille rannikkoalueille (Urho & Hilden 1989). On mahdollista, että osa isommista poikasista on ajautunut tai vaeltanut alueelle ulkomerialueen karikoiden kutualueilta, mikä entisestään korostaa alueen merkitystä silakanpoikasalueena. Yli 24 mm poikaset ovat alttiita näytteenoton yhteydessä syntyvien virtauksien vaikutukselle, jonka vuoksi niistä ei saada tässä tutkimuksessa käytetyllä menetelmällä (Gulf Olympia) edustavaa näytettä (Borg ym. 2012). 5.2.3 Kevätkutuiset kalalajit Tutkimusalueella esiintyy runsaasti kevätkutuisia kalalajeja, kuten mm. ahven, hauki, särki ja lahna. Näiden lajien vastakuoriutuneita poikasia tavattiin kuitenkin vain vähän merialueella tehdyissä poikasnuottauksissa. Vuoden 2012 sekä vuonna 2009 tehtyjen selvitysten perusteella näyttääkin siltä, että kevätkutuisten lajien pääasialliset lisääntymisalueet sijaitsevat alueelle laskevissa joissa, puroissa ja ojissa tai niiden suistoalueilla. 30
6 Kirjallisuus Borg, J., Mitikka, V. & Kallasvuo, M. 2012. Menetelmäohjeisto rannikon taloudellisesti hyödyntämättömien kalalajien lisääntymis ja esiintymisalueiden kartoittamiseen. RKTL, tutkimuksia ja selvityksiä 4/2012. 36 s. Fennovoima 2008. Ydinvoimalaitoksen ympäristövaikutusten arviointiselostus. 388 s. + 1 liite. Fennovoima 2009. Kalojen lisääntymisaluekartoitukset Pyhäjoella, Ruotsinpyhtäällä ja Simossa. Pöyry Energy & Kala- ja vesitutkimus Oy, raportti lokakuussa 2009. 73 s. + 6 liitettä. Haikonen, A. & Vatanen, S. 2012. Uhanalaisen meriharjuksen esiintyminen ja lisääntyminen Pyhäjoen edustan merialueella. Kala- ja vesimonisteita nro 84. 21 s. + 3 liitettä. Helminen, H. & Sarvala, J. 1994. Population regulation of vendace (Coregonus albula) in Lake Pyhajarvi, southern Finland. J. Fish Biol. 45: 387-400. Helminen, H., Sarvala, J. & Karjalainen, J. 1997. Patterns in vendace recruitment in Lake Pyhajarvi south-west Finland. J. Fish Biol. 51: 303-316. Intersik. 2009. Toimintatapaohje, Intersik 2009 näytteenotto. 3 s. Karjalainen, J., Auvinen, H., Helminen, H., Marjomäki, T.J., Niva, T., Sarvala, J. & Viljanen, M. 2000. Unpredictability of fish recruitment: interannual variation in young-of-the-year abundance. J. Fish Biol. 56: 837-857. Karjalainen, J., Helminen, H., Huusko, A., Huuskonen, H., Marjomäki, T.J., Pääkkönen, J-P., Sarvala, J. & Viljanen, M. 2002. Littoral-pelagic distribution of newly-hatched vendace and European whitefish larvae in Finnish lakes. Arch. Hydrobiol. Spec. Issues Advanc. Limnol. 57:367-382. Kiirikki, M. & Lindfors, A. 2012. Vedenlaatu Hanhikiven edustan merialueelle suunnitelluilla vedenottopaikoilla O1, O2 ja O3. Luode Consulting Oy. Raportti. 7 s. Klinkhardt, M. & Biester, E. 1984: A simple method for estimating the age of herring eggs. ICES C.M. 1984/J:35. Leskelä, A., Hudd, R., Lehtonen, H., Huhmarniemi, A. & Sandström, O. 1991. Habitats of whitefish (Coregonus lavaretus (L.) s.l.) larvae in the gulf of Bothnia. Aqua Fennica 21, 2:145-151. Marjomäki, T.J. 2003. Recruitment variability in vendace, Coregonus albula (L.), and its consequences for vendace harvesting. Vaitoskirja. Jyvaskylan yliopisto, 66 s. MMM 2008. Kalataloudellisen velvoitetarkkailun kehittämistyöryhmän raportti. Työryhmämuistio MMM 2008:3. 55 s. ISBN 978-952-453-373-7 Oikarinen, J. 2012. Pyhäjoen edustan merialueen kalataloudellinen merkitys. Perämeren kalatalousyhteisöjen liitto Ry, raportti. Raahe. Peck, M. A., Kanstinger, P., Holste, L., & Martin, M. (2012). Thermal windows supporting survival of the earliest life stages of Baltic herring (Clupea harengus). ICES J. Mar. Sci. 69 (4): 529-536. Salo, H. (toim.) 2008. Pohjois-Päijänteen ja Jyväsjärven kehittäminen kalataloudellinen kunnostus. Jyväskylän yliopisto, Ympäristöntutkimuskeskus. 113 s. Urho, L. & Hilden, M. 1989. Distribution patterns of Baltic herring larvae, Clupea Harengus L., in the coastal waters of Helsinki, Finland. Journal of Plankton Research. Vol 12 no 1, pp. 41-45. 31
Vanhatalo, J., Veneranta, L. & Hudd, R. 2012. Species distribution modeling with Gaussian processes: A case study with the youngest stages of sea spawning whitefish (Coregonus lavaretus L. s.l.) larvae. Ecological Modelling 228 (2012) 49 58. Vatanen, S. & Haikonen, A. 2012. Ammatti- ja vapaa-ajankalastus Pyhäjoen ja Raahen edustan merialueella vuonna 2011. Kala- ja vesimonisteita nro 83. 20 s. + 5 liitettä. Vatanen, S., Haikonen, A., Karppinen, P., Syväranta, J. & Leinikki, J. 2012. Suurhiekan merituulipuiston vesistö- ja kalataloustarkkailu 1. ennakkotarkkailuvuosi. Kala- ja vesimonisteita nro 72. 80 s. + 16 liitettä. 32
Liite 1. Siian- ja muikun poikaspyynnin olosuhdetiedot sekä koealojen koordinaatit (KKJ-Y) vuonna 2012. koeala x y pvm veden lämpötila C saliniteetti, ppt sameus, NTU PS1 3368738 7160990 9.5.2012 10,9 0,54 6,9 PS2 3369351 7162793 9.5.2012 12 0,51 2,8 PS4 3372568 7162487 8.5.2012 9,6 0,51 2,8 PS5 3373711 7163292 8.5.2012 10,4 1,30 10 PS6 3374135 7164196 8.5.2012 9,1 1,80 9,0 PS7 3374072 7164968 8.5.2012 8,9 1,96 8 SLS 3368197 7161760 9.5.2012 10,3 0,58 15 UP1 3366515 7157686 - - - - UP2 3364253 7154266 10.5.2012 8,8 1,34 8,2 UP3 3362898 7153864 10.5.2012 8,2 2,52 3 UP4 3365281 7155691 11.5.2012 8 2,50 4 UP5 3373895 7166701 10.5.2012 7,9 2,05 5,3 UP6 3373947 7168584 10.5.2012 8,1 0,57 4,6 PS1 21.5.2012 12,5 0,16 6 PS2 19.5.2012 10,1 1,53 29,0 PS4 21.5.2012 12,7 0,04 2,4 PS5 21.5.2012 13,9 0,55 5 PS6 20.5.2012 9,7 1,30 6 PS7 20.5.2012 9,8 1,09 10,7 SLS 22.5.2012 10 0,59 7 UP1 21.5.2012 11 0,04 10 UP2 21.5.2012 9,2 0,61 10 UP3 21.5.2012 9,1 2,30 4,3 UP4 21.5.2012 10,1 2,37 5 UP5 20.5.2012 9,1 1,40 5,6 UP6 20.5.2012 9,5 0,11 9,3 PS1 12.6.2012 13,1 2,88 1 PS2 13.6.2012 15,5 2,72 5,6 PS4 12.6.2012 16,3 2,64 1,4 PS5 13.6.2012 19,1 2,33 6,3 PS6 13.6.2012 15,7 2,70 1,6 PS7 13.6.2012 15,0 2,70 1,6 SLS 14.6.2012 16,0 1,78 3,6 UP1 12.6.2012 15,3 2,37 4,8 UP2 12.6.2012 15,5 2,82 0,2 UP3 12.6.2012 13,8 2,81 0,9 UP4 12.6.2012 17,3 2,85 1,7 UP5 13.6.2012 15,9 2,66 1,6 UP6 13.6.2012 13,5 2,71 1,6
Liite 2. Silakan poikaspyynnin olosuhdetiedot sekä koealojen koordinaatit (KKJ-Y) vuonna 2012. koeala x y pvm veden lämpötila C saliniteetti, ppt sameus, NTU PG01 3368371 7161129 3.7.2012 16,3 1,9 4,0 PG02 3367994 7161216 3.7.2012 15,3 2,3 3,0 PG03 3368058 7161594 3.7.2012 15,3 2,3 3,0 PG04 3367827 7162413 3.7.2012 15,0 1,5 3,0 PG05 3367341 7162984 3.7.2012 12,5 3,0 1,3 PG06 3367409 7163956 3.7.2012 12,1 2,5 1,2 PG07 3368401 7163558 3.7.2012 13,9 2,8 1,5 PG08 3369016 7163524 3.7.2012 14,2 2,7 2,1 PG09 3369626 7164059 3.7.2012 13,3 2,9 1,5 PG10 3369897 7163369 3.7.2012 13,8 2,9 1,5 PG11 3370628 7163367 4.7.2012 14,1 2,7 0,7 PG12 3371085 7164091 4.7.2012 13,7 2,9 1,0 PG13 3371783 7163072 4.7.2012 15,0 2,5 1,3 PG14 3372257 7163050 4.7.2012 15,2 2,5 1,4 PG15 3372580 7163972 4.7.2012 14,5 2,5 1,1 PG16 3373467 7163992 4.7.2012 15,8 2,7 2,3 PG17 3373533 7165243 4.7.2012 15,7 2,8 2,8 PG18 3372410 7164566 4.7.2012 14,6 2,8 1,3 PG20 3370986 7162815 3.7.2012 14,2 2,7 1,8 PGu01 3368653 7163939 3.7.2012 16,6 1,3 3,0 PGu02 3369012 7160125 4.7.2012 14,6 2,5 3,0 PGu03 3360604 7153896 4.7.2012 13,8 2,7 2,6 PGu04 3361814 7153888 4.7.2012 15,5 2,2 2,6 PGu05 3364525 7156872 4.7.2012 12,1 3,0 1,0 PGu06 3363134 7158726 4.7.2012 13,9 2,4 1,0 PGu07 3364577 7158949 4.7.2012 13,8 3,0 3,0 PGu08 3362332 7153905 4.7.2012 13,1 2,9 0,7 PGu09 3361618 7154516 4.7.2012 14,2 1,9 1,2 PGu10 3364713 7156191 4.7.2012 13,6 2,8 2,0 PGu11 3363327 7157024 6.7.2012 17,0 2,8 0,4 PGu12 3373722 7166352 6.7.2012 16,0 2,9 0,4 PGu13 3372417 7166770 6.7.2012 16,5 2,9 0,4 PGu14 3373276 7167228 6.7.2012 15,7 2,8 0,6 PGu14 3373019 7167870 6.7.2012 19,5 2,9 0,2 PGu15 3371638 7169438 6.7.2012 15,7 2,9 0,8 PGu16 3373155 7168583 6.7.2012 15,9 2,4 0,1 PGu17 3371540 7167708 6.7.2012 15,7 2,9 0,4 PGu18 3367406 7161728 3.7.2012 13,8 3,0 2,5 PGu19 3366702 7162695 3.7.2012 12,3 3,0 1,6 PGu20 3367816 7159460 4.7.2012 15,2 2,6 3,0 PG01 7.7.2012 18,1 2,6 0,6 PG02 7.7.2012 17,5 2,6 0,6 PG03 7.7.2012 18,0 2,6 0,7 PG04 7.7.2012 17,8 2,6 0,9 PG05 7.7.2012 16,6 2,9 0,2 PG06 7.7.2012 17,0 2,9 0,3 PG07 7.7.2012 18,0 2,5 0,6 PG08 7.7.2012 17,8 2,5 0,6
PG09 7.7.2012 17,9 2,6 0,2 PG10 7.7.2012 18,3 2,5 0,6 PG11 7.7.2012 17,3 1,0 0,6 PG12 7.7.2012 16,5 2,9 0,3 PG13 7.7.2012 17,5 2,7 0,5 PG14 7.7.2012 17,5 2,9 0,4 PG15 7.7.2012 16,8 2,9 0,4 PG16 7.7.2012 18,1 2,9 0,5 PG17 7.7.2012 18,0 2,9 0,5 PG18 7.7.2012 17,3 2,9 0,4 PG19 7.7.2012 17,7 2,6 0,6 PG20 7.7.2012 14,2 2,9 0,3 PGu01 7.7.2012 19,4 2,6 0,8 PGu02 7.7.2012 14,4 3,0 0,4 PGu03 7.7.2012 15,8 3,0 0,3 PGu04 7.7.2012 16,6 2,8 0,3 PGu05 7.7.2012 15,1 2,9 0,3 Pgu06 7.7.2012 15,8 2,9 0,4 PGu07 7.7.2012 15,8 3,0 0,7 Pgu08 7.7.2012 15,9 2,8 0,4 PGu09 7.7.2012 16,2 2,8 0,3 PGu10 7.7.2012 16,5 2,8 0,9 PGu11 7.7.2012 17,9 2,9 0,4 PGu12 7.7.2012 17,3 2,9 0,5 PGu13 7.7.2012 18,2 2,9 0,4 PGu14 7.7.2012 17,6 2,9 0,4 PGu15 7.7.2012 17,2 2,9 0,6 PGu16 7.7.2012 18,0 2,9 0,5 PGu17 7.7.2012 17,9 2,9 0,6 PGu18 7.7.2012 16,6 2,8 0,4 Pgu19 7.7.2012 16,8 2,9 0,2 PGu20 7.7.2012 15,4 2,3 1,0 PG01 17.7.2012 16,1 2,6 7,0 PG02 17.7.2012 15 2,8 2,6 PG03 17.7.2012 15,7 2,6 2,1 PG04 17.7.2012 14,5 2,7 4,6 PG05 17.7.2012 15,1 2,7 1,3 PG06 17.7.2012 14,4 3,0 0,3 PG07 17.7.2012 18,1 2,7 6,0 PG08 17.7.2012 15,5 2,7 5,0 PG09 17.7.2012 15,2 2,8 1,2 PG10 17.7.2012 15,2 2,7 5,0 PG11 17.7.2012 15,2 2,7 5,0 PG12 17.7.2012 14,8 2,8 3,0 PG13 17.7.2012 18,4 2,8 5,0 PG14 17.7.2012 16,4 2,8 4,0 PG15 17.7.2012 15,1 2,8 3,0 PG16 17.7.2012 18,3 2,7 5,3 PG17 17.7.2012 17,8 2,7 5,3 PG18 17.7.2012 14,9 2,8 0,9 PG19 17.7.2012 16,2 2,7 6,0
PG20 17.7.2012 14,4 3,0 0,6 PGu01 18.7.2012 19,0 0,8 5,0 PGu02 18.7.2012 16,2 2,9 0,7 PGu03 18.7.2012 17 2,9 1,2 PGu04 18.7.2012 15,5 2,9 0,7 PGu05 18.7.2012 14,7 2,9 0,5 PGu06 18.7.2012 15,2 2,9 0,7 PGu07 18.7.2012 15,7 2,9 0,7 PGu08 18.7.2012 15,1 2,9 0,6 PGu09 18.7.2012 15,4 2,8 1,0 PGu10 18.7.2012 14,8 2,9 0,3 PGu11 18.7.2012 17,5 2,8 0,9 PGu12 18.7.2012 15,9 2,7 0,9 PGu13 18.7.2012 17 2,8 1,5 PGu14 18.7.2012 16,3 2,8 0,9 PGu15 18.7.2012 16,4 2,8 1,0 PGu16 18.7.2012 16,7 2,9 0,9 PGu17 18.7.2012 16,5 2,8 1,0 PGu18 17.7.2012 15,7 2,8 4,0 PGu19 17.7.2012 14,4 3,0 0,3 PGu20 18.7.2012 19,0 1,1 4,8 PG01 25.7.2012 16,3 2,0 4,0 PG02 25.7.2012 16,1 2,1 3,0 PG03 25.7.2012 16,3 2,1 4,5 PG04 25.7.2012 15,9 2,5 2,1 PG05 25.7.2012 15,4 2,8 2,5 PG06 25.7.2012 14,8 2,9 0,9 PG07 25.7.2012 16,0 2,5 3,0 PG08 25.7.2012 15,9 2,5 4,5 PG09 25.7.2012 15,7 2,7 2,1 PG10 25.7.2012 16,1 2,6 4,8 PG11 25.7.2012 15,7 2,7 2,3 PG12 25.7.2012 15,7 2,8 0,9 PG13 25.7.2012 16,5 2,4 3,0 PG14 25.7.2012 16,3 2,6 1,8 PG15 25.7.2012 15,9 2,7 1,0 PG16 25.7.2012 17,3 2,5 2,6 PG17 25.7.2012 17,5 2,6 2,3 PG18 25.7.2012 15,7 2,7 1,5 PG19 25.7.2012 15,7 2,6 3,6 PG20 25.7.2012 14,9 2,9 0,9 PGu01 25.7.2012 17,6 2,0 2,0 PGu02 25.7.2012 16,4 2,8 1,1 PGu03 25.7.2012 15,8 2,7 0,7 PGu04 25.7.2012 15,7 2,7 0,9 PGu05 25.7.2012 15,1 2,8 0,4 PGu06 25.7.2012 15,6 2,8 0,7 PGu07 25.7.2012 15,8 2,7 1,1 PGu08 25.7.2012 15,5 2,7 0,6 PGu09 25.7.2012 15,7 2,7 0,7 PGu10 25.7.2012 15,3 2,7 0,6