OULUN SEUDUN HAJARAKENTAMISSELVITYS

OULUN SEUDUN HAJARAKENTAMISSELVITYS 21.9.2006 OULUN SEUTU RAKENNUSVALVONTATYÖRYHMÄ

SISÄLLYSLUETTELO 1 Johdanto... 3 2 Vaikutusten arviointimenetelmä ja vertailtavat vaihtoehdot... 5 3 Vaikutukset rakennettuun ympäristöön... 7 4 Vaikutukset liikenteeseen...11 5 Sosiaaliset vaikutukset...15 6 Taloudelliset vaikutukset...18 6.1 Julkisten palveluiden järjestämisen tehokkuus ja taloudellisuus... 18 6.2 Liikennesuoritteet ja liikkumiskustannukset... 22 6.3 Liikenneinfrastruktuurin rakentamis- ja ylläpitokustannukset... 24 7 Vaikutukset luonnonympäristöön, maisemaan ja viherverkoston kehittämiseen...25 8 Esimerkit hajarakentamisen vaikutuksista...28 8.1 Limingan Tupos... 29 8.2 Limingan Lapinkangas... 30 8.3 Kiimingin keskusta, Kolamäen laajennus... 31 8.4 Kiimingin Lylykkäänjärvi... 32 9 Keinoja yhdyskuntarakenteen eheyttämiseksi...33 2

Lähtökohta Oulun seudulla on runsaasti hajarakentamista - ei riittävästi tontteja asemakaava-alueilla tai niitä ei luovuteta kysyntää vastaavasti hajarakentaminen on ongelmallista kuntataloudelle, palvelujen järjestämiselle, liikenteelle ja ympäristölle hajarakentaminen on kallista sekä yhteiskunnalle että yksilölle ongelmat tulevat esille pitkällä aikavälillä Mitä selvitetään Millaisia vaikutuksia haja-asutusalueelle rakentamisella on rakennettuun ympäristöön liikenteeseen luonnonympäristöön, maisemaan ja viherverkoston kehittämiseen sosiaaliseen ympäristöön talouteen Mitä keinoja hajarakentamisen hillitsemiseksi on 1 Johdanto Vaikka asutus on keskittynyt taajamiin, on yhdyskuntarakenne useimmilla kaupunkiseuduilla hajautunut. Myös Oulun seudulla väljä hajarakentaminen on yleistä. Vuosina 2000 2004 noin joka viides omakotitalo Oulun seudulla, Oulu mukaan lukien, rakennettiin haja-asutusalueelle. Muuttoliikkeen maaseudulta kaupunkeihin arvioidaan jatkuvan edelleen. Vuonna 2004 Oulun seudulla asui 206 229 asukasta. Määrän ennustetaan kasvavan yli 38 000 hengellä vuoteen 2020 mennessä. Väestön kasvaessa myös omakotitalorakennuspaikkojen kysyntä säilyy suurena. Valtioneuvoston päätös valtakunnallisista alueidenkäyttötavoitteista edellyttää, että elinympäristöjen toimivuutta ja taloudellisuutta edistetään hyödyntämällä olemassa olevaa yhdyskuntarakennetta ja eheyttämällä taajamia. Kestävän ja oikeudenmukaisen maankäytön kehittäminen ei voi toteutua, jos seudun rakentamisesta päätettäessä ei tueta yhdyskuntarakennetta eheyttävää kehitystä. Seudulla tehdyn omakotitonttien kysyntää koskevan tutkimuksen mukaan omakotitalo on selvästi houkuttelevin asumismuoto sekä Oulussa että muuallakin seudulla asuvien keskuudessa. Tutkimuksen mukaan Oulussa omakotitaloa pitää miellyttävimpänä asumismuotona melkein 70 prosenttia kyselyyn vastanneista, muualla seudulla yli 90 prosenttia. Tutkimuksessa todettiin myös, että omakotitalon rakentaminen kiinnosti enemmän kuin valmiin talon ostaminen. Tutkimukseen liittyneen ennusteen mukaan omakotitonttien vuotuinen kysyntä vuosina 2008 2009 on korkeimmillaan noin tuhat tonttia, joista noin puolet Oulussa. Oulun seudulla merkittävä osa omakotitaloista rakennetaan asemakaavoitettujen alueiden ulkopuolella. Näin syntyy yhdyskuntarakennetta, joka ei ole keskustaa eikä maaseutua. Alueet ovat aluksi harvaan rakennettuja, myöhemmin sieltä täältä tiivistyviä, arkkitehtonisesti toisistaan poikkeavan rakennuskannan alueita, jotka rikkovat maaseutumaisen maiseman ja luonnonympäristön kokonaisuudet. Rakentaminen haja-asutusalueen useimmiten asemakaava-aluetta isommille tonteille on usein raken- 3

tajalle mieluista. Kuntatalouden, palvelutarjonnan järjestämisen, liikenteen ja ympäristön näkökulmasta haja-alueelle rakentaminen ei kuitenkaan ole toivottavaa. Tässä selvityksessä tarkastellaan, millaisia vaikutuksia Oulun seudun hajaasutusalueelle rakentamisesta on. Tarkastelussa lähtökohtana on seudun kuntien vuoden 2005 myönteisten suunnittelutarveratkaisujen eli käytännössä haja-asutusalueelle myönnettyjen omakotirakennuspaikkojen määrä, jonka suuruus on huolestuttanut seudun rakennustarkastajista koostuvaa työryhmää. Rakennusvalvontatyöryhmä on päättänyt laatia selvityksen, jossa tarkastellaan kahta vaihtoehtoista mallia siitä, minne vuoden 2006 2020 omakotirakentaminen sijoittuu. Vaihtoehdossa Hajamalli nykymeno jatkuu on oletettu, että tarkasteluajankohtana rakentaminen hajaasutusalueille säilyy vuoden 2005 tasolla. Vaihtoehdossa Malttimalli hajarakentaminen vähenee on oletettu, että haja-asutusalueille rakennettavien pientalojen määrä vastaa vuoden 2005 omakoti- ja paritalojen rakennuslupien määrän kymmenesosaa. Selvityksessä on arvioitu vaihtoehtojen vaikutuksia rakennettuun ympäristöön, liikenteeseen, maisemaan ja luontoon sekä virkistysmahdollisuuksiin. Tämän lisäksi on pohdittu vaihtoehtojen sosiaalisia ja taloudellisia vaikutuksia. Tavoitteena työssä on, hajarakentamisen vaikutuksien selvittämisen lisäksi, löytää keinoja siihen, miten kaupunkiseutua ja sen asuinalueita voitaisiin kehittää kestävästi ja oikeudenmukaisesti. Tämän tavoitteen toteuttaminen edellyttää suunnitelmallisuutta, yhteisiä periaatteita ja ratkaisuja, jotta Oulun seutu olisi taloudellisesti toimiva ja viihtyisä asuinympäristö myös tuleville sukupolville. 4

VERTAILTAVAT VAIHTOEHDOT Hajamalli nykymeno jatkuu haja-asutusalueiden uusien omakotitalorakennuspaikkojen määrä säilyy vuoden 2005 tasolla eli 213 /v vuosina 2006 2020 haja-asutusalueelle sijoittuu 3195 uutta omakotitaloa vuosien 2006 2020 väestönlisäyksestä noin kolmannes sijoittuu asemakaavoitetun alueen ulkopuolelle Malttimalli hajarakentaminen vähenee vuosittainen haja-asutusalueiden omakotitalorakennuspaikkojen määrä on kymmenen prosenttia vuoden 2005 omakoti- ja paritalojen rakennuslupien määrästä eli 79 /v vuosina 2006 2020 haja-asutusalueelle sijoittuu noin 1185 omakotitaloa 2 Vaikutusten arviointimenetelmä ja vertailtavat vaihtoehdot Vaikutusten arviointia varten Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen tietokannasta poimittiin seudun kuntien, Hailuodon, Haukiputaan, Kempeleen, Kiimingin, Limingan, Lumijoen, Muhoksen, Oulun, Oulunsalon ja Tyrnävän sekä lisäksi Ylikiimingin kuntien vuosien 2000 2005 myönteiset uusien vakinaisten asuinrakennusten suunnittelutarveratkaisut, jotka sijoitettiin kartalle. Suunnittelutarveratkaisujen määrä on esitetty liitteenä olevissa taulukoissa ja paikat, joihin suunnittelutarveratkaisut kohdistuvat on esitetty karttaliitteissä. Aineistosta koottiin vertailun vuoksi myös haja-asutusalueelle tehdyt kielteiset suunnittelutarveratkaisut sekä myönteiset ja kielteiset rantapoikkeamisluvat, jotka sijoitettiin liitekartalle 3. Seudun kunnista kerättiin tiedot vuosien 2000 2005 uusille asuinrakennuksille myönnettyjen rakennuslupien ja niiden sisältämien uusien asuntojen määrät. Lisäksi koottiin tiedot omakoti- ja paritalojen rakennuslupien määrästä, näissä rakennusluvissa olevien asuntojen määrät sekä se, miten paljon omakoti- ja paritaloista sijoittui asemakaava-alueelle tai sen ulkopuolelle. Tiedot on esitetty liitteenä. Selvitystä varten on laadittu kaksi vaihtoehtoista mallia siitä, minne vuosina 2006 2020 rakennettavat omakotitalot sijoittuvat: Vaihtoehto Hajamalli nykymeno jatkuu Vaihtoehdossa on oletettu, että haja-asutusalueelle sijoitetaan vuosittain omakotitalojen rakennuspaikkoja yhtä paljon kuin vuonna 2005 eli 213 /v. Vaihtoehto Malttimalli hajarakentaminen vähenee Vaihtoehdossa on oletettu, että haja-asutusalueelle sijoittuu 10 prosenttia vuoden 2005 omakoti- ja paritalojen rakennuslupien määrästä eli 79 /v. Vaihtoehdot on esitetty kahdella liitekartalla, joissa ennustetut vuosien 2006 2020 omakotirakennuspaikat on osoitettu sinipunaisella neliöllä. Liitekartalla olevien neliöiden koko on 5 000 m 2 ja niiden etäisyys toisistaan on n. 100 metriä. Neliöt on sijoitettu alueille, jonne tulevaisuuden rakentamispaineen oletetaan suuntautuvan. Mallien oletettu rakentamisen määrä on esitetty taulukoissa. Vaikutusten arviointi on tehty eri vaikutusnäkökulmista asiantuntija-arviona. Arviointiin ovat osallistuneet: 5

maankäyttö: vesihuolto: liikenne: maisema: luonto: talous: sosiaalinen ympäristö: RI, KM Anne Leskinen, Air-Ix Suunnittelu Ympäristötaito Oy DI Antti Tabell, Air-Ix Suunnittelu Ympäristö Oy DI Tuomo Vesajoki, Insinööritoimisto Liidea Oy rak.mest. Jouko Hintsala, Insinööritoimisto Liidea Oy maisema-arkkitehti Terttu Kurttila, Air-Ix Suunnittelu Ympäristötaito Oy FM Aija Degerman, Air-Ix Suunnittelu Ympäristötaito Oy RI, KM Anne Leskinen RI, KM Anne Leskinen Tämän lisäksi vaikutusten arviointiin on osallistunut selvitystyön ohjausryhmä, johon ovat kuuluneet: arkkitehti Timo Jokelainen, Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus tarkastusarkkitehti Aila Asikainen, Oulun kaupunki kunnanarkkitehti Pentti Kela, Limingan kunta rakennustarkastaja Kauko Lassila, Kiimingin kunta yleiskaavasuunnittelija Paula Korkala, Oulun kaupunki Myös seudun tiimit ovat selvityksestä antamissaan lausunnoissa arvioineet vaihtoehtojen vaikutuksia. Vaikutusten arvioinnissa lähtötiedot on kerätty selvityksistä, joihin seudun yleiskaava perustuu, lähdeluettelossa mainitusta aineistosta sekä kuntien eri hallintokunnilta. Vaikutusalueena on tarkasteltu Oulun seudun yleiskaava-aluetta sekä Ylikiiminkiä. 6

VAIKUTUKSET RAKENNETTUUN YMPÄRISTÖÖN HAJAMALLI - NYKYMENO JATKUU yhdyskuntarakenne hajautuu syntyy suunnittelematonta ja sattumanvaraista ympäristöä kunnan maanhankinta vaikeutuu: ei myyntihalukkuutta kunnalle haja-asutusalueen rakentuminen vaikeuttaa tulevaa kaavoitusta ihanteellisen kokonaisuuden aikaansaaminen vaikeaa asukkaat vastustavat ympäristön muutoksia asukkaat ikääntyvät: jos kysyntää ei ole, asuntoja autioituu ja ympäristö rappeutuu MALTTIMALLI - HAJARAKENTAMINEN VÄHENNE 90 % asunnoista asemakaava-alueelle asemakaavoja laadittava nykyistä enemmän tukee yhdyskuntarakenteen eheytymistä kunnan maanhankinta helpompaa kuin hajamallissa asemakaavoittaminen helpompaa kuin hajamallissa omakotitalojen sijoittuminen vastaa hajamallia paremmin seudun yleiskaavassa esitettyä maankäyttöä 3 Vaikutukset rakennettuun ympäristöön seudun yleiskaavassa esitetyn maankäytön toteutuminen vaikutus tulevien kaavojen laatimiseen vesihuollon järjestäminen kävelyetäisyyden kokoisten asuinalueiden muodostuminen virkistysalueverkoston kehittäminen Hajamalli Nykymeno jatkuu Seudun yleiskaavassa ja sen laajennuksessa arvioidaan, että vuonna 2005 2020 alueen väestö kasvaa 38 000 asukkaalla. Jos asemakaava-alueiden ulkopuolelle sijoittuva rakentaminen toteutuu vaihtoehdon mukaisesti, on asemakaava-alueiden ulkopuolella noin 3 400 vuonna 2005 tai sen jälkeen rakennettua omakotitaloa. Jos jokaisessa näistä omakotitaloista asuu kolme asukasta, sijoittuu näihin rakennuksiin noin 10 200 asukasta eli noin 27 prosenttia vuosien 2005 2020 väestön lisäyksestä. Jos yli neljäsosa väestöstä sijoittuu seudun yleiskaavassa pientaloasumiseen varattujen alueiden ulkopuolelle, yhdyskuntarakenteen hallittu kehittäminen vaikeutuu. Osa yleiskaavassa pientaloalueeksi varatuista alueista jää ottamatta käyttöön, etenkin, jos ennustettu väestökehitys hidastuu. Yhdyskuntarakenteen hallitun kehittämisen kannalta haja-asutusalueelle suuntautuva rakentaminen tulisi suunnata jo rakennettujen alueiden täydennysrakennuspaikoille tai asemakaavoitetuille alueille. Tämä tukisi olevien palveluiden säilymistä ja loisi edellytyksiä uusien palvelujen tarjoamiselle. Jos uudet rakennukset sijoitetaan perinteiseen tapaan sopeuttaen niiden mittakaava ja ulkoasu olevaan rakennuskantaan, voi uusi rakentaminen myös vahvistaa kyläkuvaa. Asemakaava-alueiden ulkopuolelle sijoittuvien asuinrakennusten suuri määrä johtaa yksityiskohtaisen maankäytön suunnittelun tarpeen kasvuun haja-asutusalueella. Kun asemakaavaa sitten laaditaan, hajarakentamisen suuri määrä vaikeuttaa asemakaavan laadintaa. Ongelmaksi muodostuu se, että alueelle syntynyt tiivis rakenne estää maankäytön järkevän järjestämisen. Alueen rakentuessa vähitellen ilman yksityiskohtaista maankäytön suunnitelmaa, syntyneet rakennuspaikat ovat pirstoneet kiinteistöjaotuksen sattumanvaraisesti. Kun asemakaavaa sitten laaditaan, ilman kokonaissuunnitelmaa syntyneet rakennuspaikat, vaikeuttavat asemakaavan laadintaa. Alueen lisärakennuspaikkojen ja tiiviillä asuntoalueella tarvittavien vapaa-alueiden sijoittami- 7

nen siten, että alue olisi toimiva, on hankalaa. Lisäksi pirstoutunut kiinteistöjaotus hankaloittaa katujen ja vesihuollon rakentamista siten, että lopputuloksena on yleensä heikohkosti toimiva ja rakentamiskustannuksiltaan kallis katu- ja vesihuoltoverkosto. Runsas asemakaavan ulkopuolelle rakentaminen vaikeuttaa myös kunnan maanhankintaa. Varsinkin asemakaavan lähialueella sijaitsevilla, osittain rakentuneilla alueilla maanomistajat ovat haluttomia myymään maata kunnalle, koska toivovat maan myyntiä panttaamalla saavansa maa-alueestaan myöhemmin kunnan tarjoamaa rahasummaa enemmän. Asemakaavan laatimista melko tiiviisti rakennetulle alueelle saattaa vaikeuttaa myös asukkaiden tavanomaista voimakkaampi vastustus. Asukkaat ovat ehkä valinneet asuinpaikkansa sen vuoksi, että rakennuspaikka on suuri eikä naapuri ole lähellä. He saattavat tuntea itsensä petetyiksi, kun asemakaavassa alueen rakennetta tiivistetään ja maalaismaisema muuttuu omakotilähiöksi. Väestön ikääntyessä myyntiin tulevien omakotitalojen määrä kasvaa. Vaikka seudun asukasmäärä lisääntyy, nuorten perheiden osuus väestöstä vähenee. Omakotitalojen kysynnän taantuessa jäljelle jäävä kysyntä kohdistuu ensisijaisesti lähellä kuntakeskustoja oleviin omakotitaloihin. Tällöin haja-asutusalueella on vaarana, ettei sinne rakennetuille omakotitaloille löydy ostajaa. Tällöin teknisesti käyttökelpoista rakennuskantaa siihen liittyvine infrastruktuureineen jää vajaakäyttöiseksi. Haja-asutusalueella viemäriverkoston ulkopuolella jätevedenkäsittely toteutetaan rakennuspaikkakohtaisesti. Jos rakennuspaikkoja on harvassa, ei kiinteistökohtaisesta viemäröinnistä yleensä synny ongelmia. Kun rakennuspaikkojen määrä on suuri, kuten Hajamallissa, saattaa jätevesien käsittelystä aiheutua hajuongelmia. Lisäksi sakokaivolietteen kuljetukset vastaanottopaikalle lisääntyvät haja-asutusrakennuspaikkojen lisääntyessä. Pohjavesialueilla perinteiset kiinteistökohtaiset ratkaisut eivät ole mahdollisia, vaan puhdistetutkin jätevedet pitää johtaa pohjavesialueen ulkopuolelle. Hajamallissa pohjavesialueelle sijoittuvia uusia omakotitaloja on Hailuodon Santosessa, Kempeleen Ketolanperällä, jonkin verran Oulunsalossa ja Tyrnävän Murrossa sekä Limingan Rantakylässä. Kiimingissä iso osa uusista asuinrakennuksista sijoittuisi Kiiminkijokivarren arvokkaalle vesistöalueelle, jossa rakentamisessa on erityisesti otettava huomioon vesiensuojelu. Mikäli haja-asutusalueen rakennuskanta on kovin tiivis, viemäröintipaineet kasvavat. Tällöin tiiviisti rakennetun alueen keskitetty viemäröinti joudutaan toteuttamaan olemassa olevien rakennuspaikkojen ehdoilla, eikä viemäröintiä saada rakennettua parhaalla mahdollisella tavalla. Lisäksi ongelmaksi saattaa muodostua se, ettei rakennuspaikkakohtaisen järjestelmän rakentanut asukas halua liittyä viemäriverkostoon. Tällöin viemärin rakentamiskustannukset kunnalle ovat suuremmat kuin ihannetapauksessa ja viemäriin liittyvää rakennuspaikkaa kohti lasketut kustannukset kasvavat. Nauhamaisesti teiden varteen sijoittuneen alueen liittäminen yleiseen viemäriverkostoon on mahdollista, mutta se edellyttää pitkiä siirtolinjoja. Ongelmana näissä tapauksissa on melko usein hajuongelmia purkukaivojen ja -paikkojen läheisyydessä. Vaihtoehtoisesti jätevedet voidaan käsitellä aluekohtaisessa puhdistamossa. Tällaisia pienpuhdistamoja on markkinoilla runsaasti. Säädösten mukaan näiden puhdistamojen toiminta edellyttää kuitenkin jatkuvaa valvontaa ja huoltoa. Jokaiselle puhdistamolle on myös löydettävä puhdistettujen jätevesien purkupaikka, jonka valinta saattaa muodostua paikoitellen ongelmaksi. 8

Yhdyskuntarakenteen hajautuminen pitkin olevien teiden varsia kasvattaa asutun alueen kokoa. Laajalle levinneen rakenteen johdosta palvelujen saatavuus ja työpaikalle liikkuminen edellyttävät oman auton, usein useammankin, käyttöä. Valtakunnallisissa alueidenkäyttötavoitteissa edellytetään, että yhdyskuntarakennetta kehitetään siten, että liikennetarve vähenee. Hajamallin mukainen yhdyskuntarakenne on tämän tavoitteen vastainen. Laajalle alueelle hajautuneiden asukkaiden saaminen taloudellisesti toimivan joukkoliikenteen piiriin on mahdotonta. Jos joukkoliikenne järjestetään toimivaksi, merkitsee se kunnille reilusti nykyistä suurempaa osallistumista joukkoliikenteen tukemiseen. Malttimalli hajarakentaminen vähenee Seudun väestömäärän kasvu oletetaan samaksi kuin Hajamallissa. Malttimallissa asemakaava-alueiden ulkopuolelle sijoittuu vuosina 2005 2020 noin 1260 omakotitaloa. Haja-asutusalueelle sijoittuvien omakotitalojen määrä on noin 37 prosenttia Hajamallissa rakennettavasta määrästä. Näihin taloihin sijoittuisi 3 600 asukasta eli noin yhdeksän prosenttia ennusteajan väestön lisäyksestä. Koska haja-asutusalueelle sijoittuu vähemmän asukkaita kuin Hajamallissa, on todennäköistä, että suurempi osa asukkaista, kuin Hajamallissa, sijoittuu asemakaava-alueille. Malttimallissa asemakaava-alueiden ulkopuolelle sijoittuvien uusien omakotitalojen määrä jää pienemmäksi kuin Hajamallissa. Tällöin on mahdollista, että alueen maankäyttö voidaan järjestää pitkälle tulevaisuuteen olemassa olevien yleiskaavojen perusteella. Myös tässä vaihtoehdossa asemakaavan laadinta voi kuitenkin tulla ajankohtaiseksi alueilla, joissa rakentaminen on niin tiivistä, että alueen maankäytön järjestäminen edellyttää yleiskaavaa yksityiskohtaisempaa asemakaavaa. Tällöin syntynyt tiivis rakenne vaikeuttaa asemakaavoitusta samalla tavoin kuin Hajamallissa. Väestön ikääntyessä myyntiin tulevien omakotitalojen määrä kasvaa samalla tavoin kuin Hajamallissa. Haja-asutusalueella olevien omakotitalojen määrä on vähäisempi, mutta haja-asutusalueen omakotitaloista kiinnostuneiden määrä on molemmissa vaihtoehdoissa yhtä suuri. Näin ollen on todennäköistä, että tässä vaihtoehdossa haja-asutusalueella olevalle omakotitaloille löytyy varmemmin ostaja. Haja-asutusalueella olevien uusien omakotitalojen viemäröinnin järjestämisen vaikutukset ovat samanlaisia kuin Hajamallissa. Vaikka yhdyskuntarakenteen hajautuminen on vähäisempää kuin Hajamallissa, vaikuttaa tämäkin vaihtoehto pääosin haitallisesti palvelujen kehittämiseen. Palvelujen saatavuus tai työpaikalle liikkuminen edellyttää haja-asutusalueella Malttimallissakin oman auton käyttöä. 9

Kuva 1. Asutuksen leviäminen eri vaihtoehdoissa. 10

VAIKUTUKSET LIIKENTEESEEN HAJAMALLI NYKYMENO JATKUU liikenne lisääntyy, kun palvelut haetaan kaukaa perinteisen joukkoliikenteen kannattavuus heikkenee, on kehitettävä uusia, mutta kalliimpia esim. kutsuohjattuja järjestelmiä tonttiliittymien runsas määrä aiheuttaa sujuvuus- ja turvallisuusongelmia kevyenliikenteen väylien ja tievalaistuksen tarve kasvaa huomattavasti liikenneinfrastruktuurin rakentamiskustannukset noin 11 milj. euroa 7 milj. euroa enemmän kuin Malttimallissa MALTTIMALLI HAJARAKENTAMINEN VÄHENEE liikennemäärät vähäisempiä kun Hajamallissa asemakaava-alueiden tiivistäminen luo edellytykset kevytliikenneverkon parantamiseen nykyinen liikennejärjestelmä pystyy palvelemaan syntyvää liikenteen lisäkysyntää kaava-alueille sijoittuva asutus tukee nykyistä joukkoliikennettä liikenneinfrastruktuurin rakentamiskustannukset noin 4 milj. euroa - noin kolmasosa Hajamallin kustannuksista 4 Vaikutukset liikenteeseen vaihtoehtoisten ja toisiaan tukevien liikennemuotojen tarjoaminen liikenteen sujuvuus liikenneturvallisuus liikenneverkon palvelutaso liikenneverkon jatkuvuuden ja kehittämisen turvaaminen joukkoliikenteen järjestämisen mahdollisuudet matkapituudet Hajamalli Nykymeno jatkuu Liikennejärjestelmä Maankäytön ratkaisulla voidaan liikennejärjestelmätasolla vaikuttaa siihen, missä laajuudessa uusille asukkaille on mahdollista tarjota vaihtoehtoisia ja toisiaan tukevia liikennemuotoja. Hajamallissa matkat muodostuvat kevyen liikenteen kannalta liian pitkiksi. Joukkoliikenteen palvelutaso haja-asutusalueilla on heikko, eikä harva lisäasutus riitä lisäämään itsekannattavan joukkoliikenteen palveluita. Toisaalta palveluverkon harveneminen lisää liikennetarvetta, jota ei ole mahdollista tyydyttää kevyellä liikenteellä tai joukkoliikenteellä. Haja-asutusalueiden asukkaiden liikkumisen tasaarvoisuus edellyttääkin merkittävästi uusia liikennepalveluita. Liikenneverkon palvelutaso, liikenneverkon jatkuvuuden ja kehittämisen turvaaminen Hajamallissa asutus levittäytyy nauhamaisesti maanteihin ja yksityisteihin tukeutuen, jolloin liikenneverkon palvelutaso kauttaaltaan hieman heikkenee. Uusien tonttiliittymien välttämiseksi tarvitaan runsaasti uusia väyliä, joilla haja-asutus liitetään nykyiseen maantieverkkoon hallitusti ja liikenneongelmia lisäämättä. Alempiasteisen liikenneverkon ylläpitoon joudutaan panostamaan runsaasti sekä nykyisten että uusien väylien osalta. 11

Kuva 2. Liikennemäärien kasvun vertailu Hajamallin ja Malttimallin kesken. Vihreällä värillä on merkitty ne väylät, joilla Malttimalli lisää liikennettä Hajamalliin verrattuna. Punaisella merkityillä väylillä Hajamalli lisää liikennettä Malttimallia voimakkaammin. Joukkoliikenteen järjestämisen mahdollisuudet Hajamallissa asutuksen hajaantuminen ei tue nykyistä joukkoliikennejärjestelmää. Koulukuljetusten määrä kasvaa runsaasti. Koululaisvuorot voivat palvella myös muita joukkoliikenteen käyttäjiä. Näiden ohella liikkumisen tasa-arvon turvaamiseksi tarvitaan kuitenkin runsaasti uusia joukkoliikennepalveluja, kuten kutsuohjattuja järjestelmiä. Käytettävä kalusto pienenee kooltaan ja joukkoliikenne lähestyy yksilöllistä liikennettä myös kustannuksiltaan. Kevyen liikenteen palvelutaso Hajamallissa haja-asutusalueiden matkat ovat pääosin liian pitkiä kevyen liikenteen kannalta. Uusi haja-asutus syntyy pääosin alueille, missä ei ole minkäänlaisia kevyen liikenteen järjestelyjä. Koululaiskuljetusten määrä kasvaa runsaasti, ja kevyen liikenteen sijaan käytetään useimmiten henkilöautoa. 12

Liikenteen sujuvuus Hajamallissa alemman tieverkon nopeusrajoitukset alenevat kylien laajentuessa. Liikenteen häiriöpisteitä, kuten uusia liittymiä, syntyy runsaasti. Liikenteen sujuvuus heikkenee hieman. Liikenneturvallisuus Hajamallissa uusien häiriöpisteiden syntyminen heikentää liikenneturvallisuutta merkittävästi, mikäli tieverkon kehittämiseen ei panosteta riittävästi. Valaistuksen ja erillisten kevyen liikenteen väylien tarve kasvaa oleellisesti asutuksen laajentuessa nauhamaisesti maanteiden varsilla. Realistinen keino turvallisuuden parantamiseen on lähinnä nopeusrajoitusten alentaminen. Liikkuminen palveluihin, työpaikkoihin, harrastuksiin Palvelujen haku, työmatkat sekä harrastaminen tukeutuvat lähes täysin yksityisautoiluun. Kaupallisten palvelujen saavutettavuus Hajamallin haja-asutus kiihdyttää palveluverkon harvenemista ja keskittymistä suurempiin yksiköihin, koska kylien ostovoimat ovat liian pieniä päivittäistavarakaupalle. Palvelujen saavuttaminen haja-asutusalueilta on lähtökohtaisesti hankalaa ja vaikeutuu edelleen. Autottomien asukkaiden tasa-arvoisuus palvelujen saavuttamisessa edellyttää merkittäviä muutoksia nykyisiin järjestelyihin. Liikenteen päästöt Hajamallin lisääntyvä autopainotteisuus lisää liikenteen päästöjä kauttaaltaan. Häiriöpisteiden lisääntymisestä johtuva sujuvuuden heikkeneminen lisää hieman päästöjen määrää. Malttimalli hajarakentaminen vähenee Liikennejärjestelmä Malttimallissa uusien asuinalueiden liikenne tukeutuu olemassa olevaan liikennejärjestelmään. Nykyisille kaava-alueille sijoittuva uusi asutus lisää kevyen liikenteen ja joukkoliikenteen käyttöä. Joukkoliikenteen kysynnän kasvu voi mahdollistaa tarjonnan lisääntymisen tai ainakin edesauttaa alueiden nykyisen palvelutason säilymistä. Hajaasutusalueille sijoittuvien asukkaiden liikkumisen tasa-arvoisuus edellyttää jonkin verran uusia liikennepalveluita. Liikenneverkon palvelutaso, liikenneverkon jatkuvuuden ja kehittämisen turvaaminen Malttimalli tukeutuu nykyiseen liikennejärjestelmään, jonka ominaisuudet sietävät pääosin hyvin syntyvää liikenteen lisäkysyntää. Liikenneverkon palvelutaso säilyy likimain ennallaan. Haja-asutusalueille suuntautuva asutus sijoittuu nykyiseen väylästöön verrattuna siten, ettei uusia maanteitä tai kaavateitä juurikaan tarvita. Joukkoliikenteen järjestämisen mahdollisuudet Malttimallissa kaava-alueille sijoittuva asutus tukee nykyistä joukkoliikennejärjestelmää, sen sijaan haja-asutusalueilla palvelutaso pysyy heikkona. Koululaiskuljetusten määrä kasvaa hieman. Kuntakeskusten välisen joukkoliikenteen palvelutaso saattaa hieman parantua, jolloin pääteiden varsilla tarjonta voi hieman kasvaa. Liikkumisen tasa-arvon takaaminen edellyttää jonkin verran uusia palvelumuotoja, kuten kutsuohjattuja järjestelmiä. 13

Kevyen liikenteen palvelutaso Malttimallissa kaava-alueille sijoittuva asutus tukee nykyistä kevyen liikenteen väylästöä. Koulumatkat eivät pääosin edellytä kuljetuksia. Tiivistyvissä kylätaajamissa ja erityisesti koulujen läheisyydessä kevyen liikenteen järjestelyjä on paikallisesti kehitettävä. Haja-asutusalueilla ei juurikaan synny uutta kevyen liikenteen kysyntää, joka vaatisi väylästön laajempaa kehittämistä. Liikenteen sujuvuus Liikenteen sujuvuudessa ei tapahdu oleellisia muutoksia. Liikenneverkon kapasiteetti riittää uusillekin käyttäjille. Muutamien kylien kohdalla nopeusrajoitukset alenevat. Liikenneturvallisuus Liikenneturvallisuus ei muutu oleellisesti. Haja-asutus lisää hieman kevyt- ja autoliikennettä alueilla, joilla ei ole toteutettu liikenneturvallisuuden kannalta riittäviä järjestelyjä. Tiivistyvissä kylissä ja erityisesti koulujen läheisyydessä lisääntyy tarve valaistukselle ja erillisille kevyen liikenteen väylille Liikkuminen palveluihin, työpaikkoihin, harrastuksiin Malttimallissa kaavoitetuille alueille sijoittuville asukkaille palvelut ovat lähellä ja saavutettavissa mahdollista myös kevyellä liikenteellä. Myös joukkoliikennetarjonta Oulun keskustaan on hyvä. Useimmiten työmatkat ovat mahdollisia joukkoliikenteellä ja jopa kevyellä liikenteellä. Harrastustoiminta voi jonkin verran tukeutua joukko- ja kevytliikenteeseen niin sanottujen massaharrastusten osalta (kirjastot, teatterit, uimahalli, jäähalli, ); yksilöllinen harrastustoiminta edellyttää useammin henkilöauton käyttöä. Kaupallisten palvelujen saavutettavuus Lisäasutus tukee paremmin nykyistä palveluverkkoa, jolloin sen muutospaineet ovat pienemmät. Asemakaava-alueilla palvelujen saavutettavuus on hyvä tai nykyisen kaltainen, mutta haja-asutusalueella heikko. Myös Malttimallissa haja-asutusalueiden asukkaiden tasa-arvoisten asiointimahdollisuuksien turvaaminen vaatii ponnisteluja. Liikenteen päästöt Kevyen liikenteen ja joukkoliikenteen runsaampi käyttö vähentää päästöjä taajamaalueilla verrattuna. Malttimallin tuottamat pienemmät liikennesuoritteet tuottavat kauttaaltaan vähemmän päästöjä. Liikenne on haja-asutusalueilla sujuvampaa, jolloin päästöjä syntyy hieman vähemmän. 14

SOSIAALISET VAIKUTUKSET HAJAMALLI NYKYMENO JATKUU tilava, väljä ja rauhallinen rakennuspaikka (+) itsemääräämisoikeus, kaava-aluetta vapaampi rakentamistapa (+) suurin osa rakentamisesta menee hajaasutusalueelle (-) liikkuminen perustuu ensisijaisesti omaan autoon (-) keskeneräinen infrastruktuuri, soratiet ja pimeät tienvarret (-) paikallisten ominaispiirteiden puute rakentamisessa (-) ympäristö voi muuttua ennakoimattomasti kaavan puuttuessa (-) MALTTIMALLI HAJARAKENTAMINEN VÄHENEE suurin osa rakentamisesta sijoittuu asemakaavaalueelle (+) pienemmät tontit (-) rakentaminen säädellympää (-/+) asemakaava-alueilla palvelujen edellytykset paranevat (+) katuvalot ja asfalttitiet, liikkuminen turvallisempaa kuin Hajamallissa (+) kunnan hoitamat ja auraamat kulkuväylät (+) kauppa kävely/pyöräilyetäisyydellä (+) leikkikaverit ja harrastukset lähempänä kuin Hajamallissa (+) ympäristömuutokset ennakoitavissa (+) 5 Sosiaaliset vaikutukset palvelujen saavutettavuus liikkuminen palveluihin, työpaikkoihin, harrastuksiin yhteisöllisyyden muodostuminen ja nykyisten yhteisöjen voimistaminen paikan hengen edistäminen kehittämällä viehättäviä toisistaan erottuvia paikkoja asuinalueen toimivuus 20-30 vuoden päästä, jolloin iäkkäiden osuus on nykyistä suurempi Hajamalli Nykymeno jatkuu Hajamallissa yhdyskunta on hajautunut laajalle alueelle. Asukkaan rakentaessa asemakaava-alueen ulkopuolelle hän on hyväksynyt sen, että matkaa palveluihin, työpaikalle ja harrastuksiin saattaa kertyä melko paljonkin, liikkuminen edellyttää oman auton käyttöä, ja pitkät etäisyydet tuovat kustannuksia. Tämän vastapainona rakentaja on saanut kookkaan rakennuspaikan, jolla on suuri itsemääräämisoikeus sekä asemakaava-aluetta suurempi oikeus vaikuttaa rakennuksen ulkonäköön ja sen sijoittamiseen rakennuspaikalle. Luonto ympärillä tarjoaa elämyksiä ja väljyyttä, elämänrytmi on rauhallinen. Pienen sosiaalisen yhteisön osaksi tuleminen luo odotuksen turvallisesta asuinympäristöstä. Ongelmalliseksi tilanne saattaa muuttua silloin, jos asukkaalla ei ole enää mahdollisuutta oman auton käyttöön tai lähinnä olevat palvelut lakkaavat. Tasa-arvon nimissä asukas vaatii alueelle parempaa palvelutasoa. Tässä vaiheessa vaatimukset palvelujen parantamisesta kohdistuvat kuntaan. Oulun seudun omakotitonttikysyntää koskevan tutkimuksen mukaan tärkeimmät tekijät omakotitalon sijainnin valinnassa ovat tieyhteydet ja työpaikka. Hyvät tieyhteydet ovat tärkeitä haja-asutusalueella liikkumisen perustuessa pääosin henkilöautoon. Työpaikalle tulee päästä helposti ja nopeasti, mikä edellyttää teiden hyvää kunnossapitoa. Yleisten teiden kunnossapidosta vastaa tiehallinto. Osa haja-asutusalueen teistä osa yksityisteitä, joiden kunnossapitoa ja aurausta kunta useimmiten tukee. Kuntien ja valtion talouden tiukentuminen saattaa kuitenkin aiheuttaa kunnossapidon ja aurauksen vähentymistä nykytasolta. Tulevaisuudessa haja-asutusalueiden kevytliikenneväylien rakentaminen tai tievalaistuksen järjestäminen saattaa jäädä asukkai- 15

den itsensä hoidettavaksi. Tämä saattaa aiheuttaa tyytymättömyyttä ja nostaa esiin vaatimuksen alueen asemakaavoittamisesta, jolloin alueen tiet muuttuisivat kaduksi ja velvollisuus niiden rakentamisesta ja kunnossapidosta siirtyisi kunnalle. Haja-asutusalueella asuvien harrastukset liittyvät todennäköisesti usein kodin kunnostukseen ja puutarhanhoitoon. Tämän lisäksi aikuisten ja varsinkin lasten ja nuorten harrastukset suuntautuvat asuinaluetta kauemmas. Harrastuksiin liikutaan yleensä henkilöautolla. Jos teiden kunto heikkenee, matkaan käytettävä aika pitenee. Jos henkilöautolla ajaminen ei ole mahdollista, lisääntyvät kuntaan kohdistuvat vaatimukset harrastustilojen ja -toiminnan järjestämiseksi oman asuinalueen läheisyyteen. Perinteisesti Oulun seutu on rakentunut kaupungista, kirkonkylistä ja sivukylistä. Kylissä yhteisöllisyys on ollut voimakasta sen vuoksi, että kyläläiset ovat tunteneet hyvin toisensa, ja sukupolvesta toiseen on asuttu samassa kylässä. Vielä nytkin hajaasutusalueelle sijoittuvista rakentajista osa hakeutuu alueelle sukulaisuuden vuoksi. Alueelta hankittu rakennuspaikka saattaa olla perintömaalla tai sen hankkimiseen on vaikuttanut sukulaisten läheisyys. Näissä, nykyään kuitenkin harvinaisissa tapauksissa uudet muuttajat tukevat alueen yhteisöllisyyden säilymistä. Voimakkaasti hajautunut yhdyskuntarakenne heikentää mahdollisuuksia asuntoalueen me-hengen muodostumiselle. Kylien läheisyydessä uudisrakentaminen lisää kylän elinvoimaa, luo uskoa sen säilymiseen, lisää asuinalueen viihtyisyyttä ja parantaa arkielämän edellytyksiä. Nykyisten kylien ulkopuolelle sijoittuva rakentaminen sen sijaan ei tue kylien palvelujen säilymistä. Seudun yleiskaavatyössä on todettu, että ala-asteen tai korttelikoulun, leikkipuiston, perhepäivähoitopaikkojen ja asukas/nuorisotilojen saaminen alueelle edellyttää noin 1000 asukkaan väestöpohjaa. Selvitysalueen kunnat pyrkivät hyvään asuinympäristöön. Seudun yleiskaavatyön yhteydessä kunnat ovat määritelleet ominaispiirteensä, joilla ne haluavat erottua. Kunnan ominaispiirteiden tukeminen rakentamisella jää asemakaava-alueen ulkopuolella melko niukaksi. Hajarakentamista ei ohjata yhtä voimakkaasti kuin asemakaavaalueilla, jolloin se todennäköisesti on hyvin samanlaista eri kunnissa. Hajamallissa seudun kunnat muistuttaisivat todennäköisesti ilmeeltään toisiaan nykyistä enemmän. Haja-asutusalueelle rakentavat ovat yleensä nuoria perheitä. Omakotitonttikysyntätutkimuksen mukaan omakotitontin hakijoista yli 80 prosenttia on 25 39-vuotiaita. Tutkimukseen vastanneiden oululaisten keskimääräinen perhekoko oli 2,2 henkilöä ja muualla seudulla asuvien 3,25 henkilöä. Hajamallissa vuosina 2006 2020 hajaasutusalueelle rakennetaan lähes 3 200 asuinrakennusta. Jos jokaisessa asunnossa asuu keskimäärin 3 henkilöä, asuu näillä alueilla vuonna 2020 noin 9 600 asukasta. Tarkastelujakson alussa alueelle muuttaneet ovat noin 25 35-vuotiaita aikuisia ja heidän lapsiaan. Jos oletetaan, että alueelle tulleet asukkaat asuvat hajaasutusalueella vielä tarkastelujakson lopussa vuonna 2020, alueen äidit ja isät ovat keski-ikäistyneet (40 50 v.). Nuoriksi aikuisiksi varttuneet lapset ovat muuttaneet pois kotoa, ja kotona asuva nuoriso käyttää koulupalveluja päivähoitopalvelujen sijaan. Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen mukaan vuoden 2000 lopussa Suomessa sataa työikäistä kohti oli 25 eläkeläistä. (yksi eläkeläinen neljää työikäistä kohti) Vuonna 2050 ennustetaan eläkeläisten määrän kasvaneen siten, että sataa työikäistä kohti on 52 eläkeläistä. Tällöin alueen aikuiset ovat 70 80-vuotiaita. Kun vanhusten osuus väestöstä kasvaa, on todennäköistä, että heidän on selviydyttävä kodeissaan nykyistä pitempään. Jos nämä ikääntyneet ihmiset asuvat edelleen hajaasutusalueella, on kunnan varauduttava nykyistä kattavampaan kotipalveluun. 16

Malttimalli hajarakentaminen vähenee Haja-asutusalueelle rakentamisen sosiaaliset vaikutukset ovat samansuuntaiset, mutta vähäisemmät kuin Hajamallissa, koska haja-asutusalueelle sijoittuu vähemmän uusia omakotitaloja. 17

TALOUDELLISET VAIKUTUKSET HAJAMALLI NYKYMENO JATKUU yhteiskunnan kannalta tarkastellen koululaiskuljetuksia tarvitsevien lasten lukumäärä kasvaa haja-asutusalueilta koulukyyti usein muu kuin linjaliikenne kunnan kuljetuskustannukset kasvavat (koululais-, vammais- ja vanhusten kuljetuskustannukset) kotihoidon järjestäminen taajamien ulkopuolelle kallista veroäyri nousee myös taajamassa asukkaan kannalta tarkastellen työmatkoista ja päivähoidosta lisäkuluja kuljetusmatkojen pidentyessä verovähennysoikeus siirtää huomattavan osan kasvavista työmatkakuluista yhteiskunnan kustannettaviksi liikkumiseen tarvitaan 1-2 autoa MALTTIMALLI - HAJARAKENTAMINEN VÄHENEE yhteiskunnan kannalta tarkastellen aiheutuvat kokonaiskustannukset ovat pienemmät kuin Hajamallissa kasvavalla kaupunkiseudulla kunta saa tontinmyyntituloja, joilla kustannetaan infrastruktuurin rakentamista ja palveluiden järjestämistä asukkaan kannalta tarkastellen asemakaava-alueella talojen arvo säilyy paremmin kuin haja-asutusalueella voi valita edullisimman kulkuneuvon 6 Taloudelliset vaikutukset julkisten palvelujen järjestämisen tehokkuus ja taloudellisuus liikkumiskustannukset infrastruktuurin rakentamis- ja ylläpitokustannukset 6.1 Julkisten palveluiden järjestämisen tehokkuus ja taloudellisuus Hajamalli Nykymeno jatkuu Hajamallin haja-asutus kiihdyttää palveluverkon harvenemista, joskin haja-alueiden asutuksen kasvu saattaa lykätä kyläkoulujen lakkauttamista. Lähtökohtaisesti palvelujen saavuttaminen haja-asutusalueilta on hankalaa ja vaikeutuu edelleen. Autottomien tasa-arvoisuus palvelujen saavuttamisessa edellyttää merkittäviä muutoksia nykyisiin järjestelyihin, mikä lisää kunnan kustannuksia. Tietoliikenneyhteyksiä hyödyntävät palvelujen tarjoamisen tavat, kuten virtuaaliasiointi voivat lievittää syntyviä ongelmia. Koulukuljetukset Hajamallissa rakentaminen hajautuu laajalle alueelle. Suuri osa esitetyistä uusista omakotitaloista sijoittuu alle 2,5 kilometrin etäisyydelle nykyisin käytössä olevasta ala-asteesta. Vaikka kaikki nykyisin toiminnassa olevat ala-asteet säilyisivät koulukäytössä vuoteen 2020 ja pystyisivät ottamaan vastaan uudet oppilaat nykyisen suuruisiin tiloihin ja selviäisivät opetuksesta nykyisillä opettajamäärillä, lisääntyvät koulukyydin järjestämisestä syntyvät kustannukset. Osa omakotirakentamisesta sijoittuu yli 2,5 km etäisyydellä koulusta, jolloin alakouluikäisillä lapsilla on oikeus koulukuljetukseen. 18

Kunnat järjestävät koulukuljetuksia linjaliikenteellä, erillisellä koululaisbussilla, palveluliikenteellä tai taksilla. Kuljetuskustannukset vaihtelevat kunnittain. Esimerkiksi Kiimingissä koululaiskuljetus maksoi vuonna 2002 noin 700 euroa lasta kohden. Mikäli haja-asutusalueelle rakennetaan edelleen 60 taloa vuodessa, ja niistä puolesta kuljetetaan kaksi lasta kouluun, aiheutuu siitä vuosikustannuksena 60 taloa x 0,5 x 2 lasta x 700 = 42 000. Kun kuljetuksia hoidetaan esikoulusta yläasteen loppuun eli kymmenen vuotta, aiheutuu yhtenä vuotena rakennetuista haja-asutusalueen taloista yhteensä 420 000 euron kuljetuskustannukset. Kiimingissä Hajamallissa asemakaavojen ulkopuolelle rakennetaan 915 uutta omakotitaloa, joista noin 350 sijaitsee yli 3 km etäisyydellä koulusta. Malttimallissa 892 omakotitaloa rakennetaan asemakaava-alueille, joissa koulu on alle 3 km etäisyydellä. Asemakaava-alueiden ulkopuolelle rakennetaan 180 omakotitaloa, joista 23 sijaitsee yli 3 km etäisyydellä koulusta. 1000 900 800 700 600 500 400 300 200 100 yli 3 km alle 3 km Kuviossa tarkastellaan, mille etäisyydelle hajamallissa esitetty rakennuspaikkojen määrä sijoittuu haja- tai malttimallin kyseessä ollessa. 0 HAJA MALTTI HAJA MALTTI HAJA MALTTI HAJA MALTTI HAJA MALTTI HAJA MALTTI HAJA MALTTI HAJA MALTTI HAJA MALTTI HAJA MALTTI HAJA MALTTI HAILUOTO HAUKIPUDAS KEMPELE KIIMINKI LIMINKA LUMIJOKI MUHOS OULU OULUNSALO TYRNÄVÄ YLIKIIMINKI Kuva 3. Uusien rakennuspaikkojen etäisyydet nykyisistä kouluista kunnittain vuosina 2006 2020. Malttimallissa koululaiskuljetusta tarvitsevien määrä on merkittävästi alhaisempi erityisesti Haukiputaan, Kiimingin ja Oulunsalon kunnissa. Lumijoella on vain yksi koulu. Varjakkaan ja Limingantien varteen lähelle Limingan rajaa sijoittuvien omakotitalojen lapset edellyttävät koulukuljetusten järjestämistä. Limingassa koulukuljetusta edellyttäviä alueita on Hajamallissa Lapinkankaalla, Tikkaperäntien varressa sekä Haaransillan liittymän itäpuolella Partaan- ja Lännentien varrella sekä Honkisuolla Lakeuden ja Ketunmaan koulun välimaastossa. Myös Selkämaalle sijoittuvat vaihtoehdossa esitetyt uudet omakotitalot sijoittuvat yli 2,5 kilometrin etäisyydelle Tupoksen koulusta. Tyrnävällä koulukuljetusten kannalta ongelmallisia ovat Murron ja keskustan välille Murron-, Metsähaan- ja Korkalantien varteen sijoittuvat omakotitalot. Tyrnävällä ongelmaksi saattaa muodostua myös se, etteivät Murron ja keskustan koulut pysty vas- 19

taanottamaan uusia oppilaita. Kunnassa on varauduttu Ängeslevän vanhan koulun käyttöönottoon, mikä vähentää koulurakennusinvestointeja, mutta edellyttää uusien opettajien palkkaamista. Oulunsalossa Salonpään uudisasutus sijaitsee yli 2,5 kilometrin etäisyydellä Salonpään koulusta. Salonpään koulu ei pysty laajennettunakaan vastaanottamaan kaikkia Hajamallin uusien asuinrakennusten koululaisia. Uuden koulun rakentamista on suunniteltu Salonpään ja Kirkonkylän koulun välimaastoon Niemenrannalle, jonne koululaiset joudutaan kuljettamaan yli viiden kilometrin päähän. Myös Letontien varteen sijoittuva asutus tuo mukanaan koulukuljetusvelvollisuuden. Hailuodossa iso osa uusista omakotitaloista sijoittuu niin kauas kunnan ainoasta koulusta, että se edellyttää kuljetusten järjestämistä. Muhoksella, jossa kouluverkko on tiivis, kuljetuksen piiriin uusista omakotitaloista tulevat Leppiniementien lähiympäristöön sijoittuvien alueiden lapset. Taulukko 1. Koulukuljetusten kustannukset kunnittain. kuljetettavia taksi /vuosi/lapsi bussi /vuosi/lapsi kokonaiskustannus /vuosi Hailuoto 13 1 400-19 000 vain taksikyytejä Haukipudas 1 030 530 200 000 taksi- ja linja-autokuljetukset Kempele 230 1 130 260 000 linjaliikenne, koululaisbussi ja taksi Kiiminki 591 702 415 000 linjaliikenne ja palveluliikenne Liminka 243 907 220 000 vain poikkeustapauksissa taksikyyti Lumijoki 75 870 57 000 linjaliikenne, koulubussi, palveluliikenne ja taksi Muhos 418 700 293 000 Oulu 1 600 750 1 200 000 pääasiassa linjaliikenne Oulunsalo 150 000 koululaisbussi Ylikiiminki 280 000 K Kempeleessä Linnankankaalta Juurussuon suuntaan sijoittuvien omakotitalojen lapset ovat yli 2,5 kilometrin etäisyydellä Linnakankaalle tulevasta uudesta koulusta, mikä edellyttää koulukuljetusten järjestämistä. Kiimingissä asemakaavojen ulkopuolisen rakentamisen vauhti on seudun kovin. Vaikka kouluverkko on tiivis, syntyy koulukuljetusta vaativia alueita Alakyläntien varteen, Vehmaansuontien ympäristöön, Vesalan- ja Ylikiimingintien varteen. Haukiputaalla tiiviin kouluverkon ulkopuolelle jääviä alueita ovat Onkamontien, Alakyläntien ja Haukiväylän lähialueet sekä Kalimenkylä. Investoinnit koulurakennuksiin Asukasmäärän lisääntyminen saattaa edellyttää myös nykyisten koulujen laajentamista tai uusien koulujen rakentamista. Yhdyskuntarakenteen kehittämisen kannalta uuden koulun rakentaminen on pitkällä tähtäimellä tarkastellen järkevämpää kunnan asutuskeskittymiin kuin haja-asutusalueelle. Yhden ison koulun laajentaminen tulee halvemmaksi kuin monen pienen. Lisäksi väestön vanhetessa ja lapsimäärän vähentyessä kuntakeskuksessa sijaitseva koulu on helpompaa ja taloudellisempaa muuttaa 20

muuhun käyttöön kuin syrjäkylien koulut. Koulutilojen koko riippuu oppilasmäärästä. Laskennallinen tilatarve on noin 14 k-m 2 /oppilas.. Vuonna 2005 Kempeleen Linnakankaan koulutilojen suunnittelussa kustannusarviona on 1 740 /k-m 2 (ilman kalusteita). Päivähoidon järjestäminen Kunnan asukasmäärän lisääntyminen johtaa myös päivähoitotarpeen kasvuun. Oulun seudulla päivähoitoikäisten määrä kasvaa nykyisestä siten, että vuonna 2020 heitä arvioidaan seudulla olevan noin 24 000. Kunnan velvollisuus on tarjota päivähoitopaikka kaikille sitä tarvitseville lapsille. Se, mistä hoitopaikka tarjotaan, on kunnan päätettävissä. Kuljetusvelvollisuutta päivähoitoon ei kunnalla ole, vaan kuljetus on vanhempien tehtävä. Päivähoidosta kunnalle aiheutuvat velvoitteet ovat nykylain vallitessa samanlaiset asuupa perhe asemakaava- tai haja-asutusalueella. Keskitetty päivähoito on kustannuksiltaan edullisempaa, joten asukkaiden sijoittumisesta riippumatta päivähoitopalvelut tuotetaan pääosin keskuksissa. Tällöin asukkaiden matkakustannukset lisääntyvät. Vanhusten kotihoito Oulunsalon ikääntyvien hyvinvointiohjelmassa on arvioitu, että valtakunnallisesti tulevaisuudessa kotihoitoa tarvitsee 2,5 prosenttia 65 74 vuotiaista ja 40 prosenttia yli 75-vuotiaista. Keskimääräinen kotihoidon asiakas tarvitsee hoitoa nelisen tuntia viikossa. Väestön vanhetessa kotihoidon tarve kasvaa. Kotihoidon järjestäminen hajaasutusalueelle on kalliimpaa kuin tiiviille asemakaava-alueelle. Vesihuollon järjestäminen Vesijohtoverkoston rakentaminen haja-asutusalueille tulee kiinteistöä kohden kalliimmaksi kuin asemakaava-alueilla. Lisäksi pitkien linjojen päässä olevien yksittäisten kiinteistöjen vedenlaatu saattaa olla puutteellinen pitkien viipymien takia. Myös viemäröinnin järjestäminen on haja-asutusalueella kalliimpaa kuin asemakaavaalueella. Katujen ja teiden rakentaminen Haja-asutusalueella rakennuspaikalle johtavien teiden rakentaminen ja kunnossapito on rakentajan tehtävä. Kunnalle laajalle levittäytyvä asutus merkitsee myös lisäkustannuksia, koska infrastruktuuria on rakennettava enemmän. Asemakaava-alueilla kunnan tontinmyyntituloilla voidaan rahoittaa merkittävä osa kunnallistekniikan kustannuksista. Malttimalli hajarakentaminen vähenee Malttimallissa lisäasutus tukee paremmin nykyistä palveluverkkoa, jolloin sen muutospaineet ovat pienemmät. Asemakaava-alueilla palvelujen saavutettavuus on hyvä tai nykyisen kaltainen, mutta haja-asutusalueella heikko. Myös Malttimallissa hajaasutusalueiden asukkaiden tasa-arvoisten asiointimahdollisuuksien turvaaminen vaatii ponnisteluja. Koulukuljetukset Koulukuljetuksia vaihtoehdossa joudutaan järjestämään vähemmän kuin hajamallissa, sillä iso osa rakennuksista sijoittuu sellaiselle etäisyydelle koulusta, ettei kunnalla ole velvollisuutta koulukuljetusten järjestämiseen. Tämä edellyttää nykyisen kouluverkon säilymistä muuttumattomana. Investoinnit koulurakennuksiin Malttimallissa rakentaminen hajautuu laajalle alueelle, mutta sen määrä on vähäisempi kuin hajamallissa ja tästä johtuen omakotitalot sijoittuvat pääosin lähemmäs 21

keskustoja ja kyliä kuin Hajamallissa. Uusien koulujen rakentamistarve ei riipu rakennusten sijainnista vaan asukasmäärän kasvusta. Koska molemmissa vaihtoehdoissa asukasmäärä on sama, on todennäköisyys uusien koulujen rakentamiseen samanlainen. Päivähoidon järjestäminen Päivähoidon järjestämisestä aiheutuvat kustannukset kunnalle ovat samanlaiset kuin Hajamallissa. Vanhusten kotihoito Vanhusten kotihoidon kustannukset ovat pienemmät kuin Hajamallissa, koska hajaasutusalueelle sijoittuu vähemmän omakotitaloja. Vesihuollon järjestäminen Vesijohdon rakentamisen ja viemäröinnin järjestämisen kustannukset asuntoa kohden ovat suuremmat kuin asemakaava-alueella samalla tavoin kuin Hajamallissakin. Haja-asutusalueelle sijoittuvan asunnon vesihuollon järjestämisen kustannukset ovat jokseenkin samanlaiset molemmissa malleissa. 6.2 Liikennesuoritteet ja liikkumiskustannukset Kotitalouskohtaisia liikkumiskustannuksia arvioidaan sellaisen talouden näkökulmasta, jolla on valittavissa joko kaava-alueelle tai haja-alueelle rakentaminen. Hajaasutusalueelle muuttava kotitalous ajaa vuodessa autolla keskimäärin noin 3000 km enemmän kuin taajama-alueelle sijoittuva. Automatkoihin käytetty aika on keskimäärin noin 90 tuntia vuodessa pitempi. Yksittäisissä tapauksissa erot voivat olla moninkertaisia. Haja-asutusalueelle muuttava talous käyttää auton suoriin käyttökustannuksiin (0,12 /km) keskimäärin noin 350 euroa vuodessa enemmän kuin kaava-alueelle sijoittuva talous. Mikäli haja-asutusalueelle muuttaminen edellyttää toisen auton hankintaa, jolloin kilometrihintaan lasketaan myös pääomakustannukset (0,42 /km), on kustannusero runsaat 1200 euroa vuodessa. Haja-asutusalueelle muuttavan talouden autoiluun kuluva aikakustannus (7,22 /tunti) on noin 1500 euroa vuodessa suurempi kuin kaava-alueelle sijoittuvan talouden. 1 Liikennemäärien ero on kauttaaltaan vähäinen. Hajamallissa aikasuorite on noin 12 prosenttia suurempi ja kilometrisuorite noin kuusi prosenttia suurempi kuin Malttimallissa. Malttimalli kuormittaa yhtäältä pääteitä, toisaalta keskustojen väyliä. Hajamalli puolestaan kuormittaa alempaa verkkoa enemmän kuin Malttimalli. 22

Kotitalouden matkakustannukset vuodessa 14 000 aikakustannus ajoneuvokustannus 12 000 10 000 3 160 3 778 8 000 2 180 2 800 6 000 5 240 4 000 3 840 6 490 9 420 6 690 8 390 2 000 0 2 840 3 440 Tupos A Tupos B Lapinkangas B Kolamäki A Kolamäki B Lylykkäänjärvi B Kuva 4. Vuotuiset matkakustannukset kotitaloutta kohden neljässä esimerkkikohteessa. A- vaihtoehdoissa taloudesta yksi aikuinen kulkee Oulussa töissä (Nokia, Peltola / OYS) joukkoliikenteellä, toinen henkilöautolla. B-vaihtoehdossa käytetään kahta autoa, joista toisen kustannukset on huomioitu pääomakuluineen. Talouden ensimmäisestä autosta on työmatkakuluina huomioitu vain käyttökustannukset. A-vaihtoehto on laskettu ainoastaan alueilla, joilta on mielekäs joukkoliikenneyhteys. Liikkumiskustannuksissa ovat mukana työmatkojen ohella päivähoitokuljetukset työpäivinä, poikkeamat koululla koulupäivinä, yksi lähikauppamatka, kaksi markettimatkaa, yksi ostosmatka Zeppeliniin tai Ouluun sekä kaksi harrastusmatkaa viikossa. Kahden auton käyttäminen lisää kustannuksia huomattavasti. Joukkoliikenteen käyttömahdollisuus laskee kotitalouden liikkumiskuluja selvästi, joskin vaikutus riippuu siitä arvostuksesta, minkä kotitalous antaa matkustamiseen kuluvalle ajalle. Vertailussa matkatunnin hintana on 7,22 euroa/tunti/henkilö. Laskelmissa ei ole huomioitu työmatkakustannusten verovähennysoikeutta, joka on enimmillään 4 700 euroa/henkilö vastaten noin 50 km työmatkaa. Kahdella autolla työmatkansa suorittavan kotitalouden vuotuisista matkakustannuksista verovähennysetu kompensoi Lapinkankaan tapauksessa noin 1500 euroa ja muilla kohdealueilla noin 1000 euroa. Toisen työssäkävijän matkustaessa joukkoliikenteellä on veroedun ja kunnan seutulipputuen yhteismäärä noin 600 euroa (Tupos ja Kolamäki). Keskimääräiseksi veroasteeksi on edellä oletettu 30 prosenttia. 23

Taulukko 2. Liikkumiskustannusten vertailulaskelma. Hajamallin ja Malttimallin liikkumiskustannusten erot ilman pääomakustannuksia yksikköä/pv /yksikkö /pv M /v /talous/v yks./talous/v M /30v * tuntia 497 7,22 3588 1,31 649 90 19,6 kilometriä 16196 0,12 1944 0,71 352 2931 10,6 5532 2,02 1001 30,3 Hajamallin ja Malttimallin liikkumiskustannusten erot pääomakustannuksineen yksikköä/pv /yksikkö /pv M /v /talous/v yks./talous/v M /30v * tuntia 497 7,22 3588 1,31 649 90 19,6 kilometriä 16196 0,42 6802 2,48 1231 2931 37,2 14799 5,40 2678 56,9 * 5%:n korkokannalla 1 Henkilöauton käyttökustannukset perustuvat Verohallituksen verovapaisiin korvauksiin. Talouden ensimmäisen henkilöauton kilometrikustannuksena on käyttöetuauton kilometrikorvaus 12 c/km. Pääomakulut sisältävä kilometrikustannus on 42 c/km. Aikakustannus on Tiehallinnon hankevertailussa käyttämä matkaaikasäästön arvo työ- ja asiointimatkoilla sekä vapaa-ajan matkoilla yhdelle henkilölle (7,22 ). 6.3 Liikenneinfrastruktuurin rakentamis- ja ylläpitokustannukset Tässä yhteydessä arvioidaan liikenneverkon kehittämistarvetta lähinnä maanteiden ja kaavateiden osalta. Kummassakaan mallissa liikenneväylien kapasiteetin lisäämiseen tai kokonaan uusien maanteiden rakentamiseen ei juurikaan ole tarvetta. Tarvetta sen sijaan esiintyy kevyen liikenteen järjestelyjen ja valaistuksen suhteen. Mallien kustannusten vertailussa lähtökohtana on käytetty Tiehallinnon vuoden 2001 kustannustietoja. Laskennassa on käytetty ruudukkoa, jossa haja-asutusalueilla yhden neliökilometrin ruutuun sijoittuu 15 20 taloa. Arvioidut toimenpiteet tulevat kuntien maksettaviksi. On todennäköistä, että esitettyyn rakentamiseen ei ole varaa, jolloin esimerkiksi liikenneturvallisuus heikkenee ja kevyen liikenteen olosuhteet vaikeutuvat. Hajamalli Nykymeno jatkuu Hajamallissa haja-asutus levittäytyy siten, että kevyen liikenteen väylien ja valaistuksen tarve kasvaa huomattavasti. Uutta tievalaistusta tarvitaan noin 55 km. Uutta kevyen liikenteen väylää tarvitaan noin 53 km. Noin 12 km yksityisteitä on parannettava. Liikenneinfrastruktuurin rakentamiskustannukset ovat noin 11 miljoonaa euroa. Malttimalli hajarakentaminen vähenee Malttimallissa lisäasutus tiivistää nykyisiä kaava-alueita ja haja-alueillakin asutus keskittyy Hajamallia voimakkaammin nykyisten kylien yhteyteen. Tällöin kylissä syntyy lähinnä paikallisia tarpeita valaistuksen ja kevyen liikenteen väylien rakentamiseen lyhyehköillä tieosuuksilla erityisesti koulujen läheisyydessä. Uutta valaistusta tarvitaan noin 18 km ja uutta kevyen liikenteen väylää noin 21 km. Parannettavien yksityisteiden määrä jää noin kahteen kilometriin. Liikenneinfrastruktuurin rakentamiskustannukset ovat noin neljä miljoonaa euroa. 24