12 16-vuotiaiden kilpatanssijoiden viihtyminen yhden harjoituskauden aikana

12 16-vuotiaiden kilpatanssijoiden viihtyminen yhden harjoituskauden aikana Sami Yli-Piipari, Timo Jaakkola Yhteyshenkilö: Jaakkola Timo, Jyväskylän yliopisto, Liikuntatieteiden laitos, Keskussairaalantie 4, PL 35 (L), 40014 Jyväskylä Puh: 014-2602139, 050-5882219, sähköposti: timo.jaakkola@sport.jyu.fi TIIVISTELMÄ Yli-Piipari S., Jaakkola T. 2006. 12 16-vuotiaiden kilpatanssijoiden viihtyminen yhden harjoituskauden aikana. Liikunta & Tiede 43(6), 52 56. Viihtyminen on yksi tärkeimpiä tekijöitä selitettäessä urheiluharrastuksen osallistumismotiiveja. Vaikka aikaisempi tutkimus on osoittanut, että viihtyminen liikuntaharrastuksessa pysymisen kannalta on tärkeää, ainoastaan muutamia pitkittäistutkimuksia on toteutettu harjoituskauden aikana. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on kuvata 12 16-vuotiaiden nuorten kilpatanssijoiden viihtymistä yhden harjoituskauden aikana. Tutkimusryhmään kuului 209 12 16 -vuotiasta kilpatanssijaa. Viihtymistä mitattiin suomalaisella versiolla Enjoyment in Sports scale -mittarista (Scanlan ym. 1993). Kyselyt suoritettiin kolme kertaa yhden harjoituskauden aikana. Ensimmäinen kysely suoritettiin lokakuussa, toinen tammikuussa ja kolmas toukokuussa. Eksploratiivinen faktorianalyysi ja Cronbachin alfa -kertoimet osoittivat, että viihtymistä analysoivaa mittaria voidaan pitää pätevänä ja luotettavana. Tanssijoiden kokema viihtyminen tanssiharrastuksessa oli korkea, tytöillä hieman poikia korkeampi. Toistettujen mittausten varianssianalyysi osoitti, että tyttöjen viihtyminen laski harjoituskauden aikana. Poikien viihtyminen pysyi kuitenkin samalla tasolla. Asiasanat: viihtyminen, tanssiurheilu, liikuntakasvatus ABSTRACT Yli-Piipari S., Jaakkola T. 2006. Enjoyment of 12 16-year old dancers during one practice season. Yli-Piipari S., Jaakkola T. 2006. Liikunta & Tiede 43(6), 52 56. Enjoyment has emerged as one of the major constructs for understanding and explaining the experiences and motivation of people who participate in sports. Additionally, research has revealed that enjoyment is an important antecedent in sport participation and physical activity involvement. However, although enjoyment is seen essential for sport participation, up to date, only a few longitudinal studies on changes in enjoyment during practice season have been implemented. The participants of the study were 209 12 16-year old dancers. They responded to a Finnish version of the Enjoyment in Sports -scale. The measure was completed three times during a dance year. The first measure was conducted in October, the second in January, and the third in May. The explorative factor analysis supported the one-factor structure of the Enjoyment in sports -scale. In addition, the internal consistency of the scale was good. Dancers perceived high levels of enjoyment in their hobby. The multivariate analysis of variance with repeated measures design showed that the girls enjoyment decreased during the practice season. The boys enjoyment remained the same. Key words: enjoyment, dance sport, physical education JOHDANTO Harrastuksen ennenaikainen lopettaminen eli dropout on ongelma länsimaisessa järjestetyssä liikunnassa. Merkittävimpinä syinä harrastuksen ennenaikaisiin lopettamisiin ovat tutkimusten mukaan kasvaneet ja koventuneet harjoittelumäärät, muut harrastukset ja urheilulajit, alentunut viihtyminen, emotionaalisen tuen puuttuminen, haasteiden puuttuminen, loppuun palaminen ja liika kilpailu (Ommundsen 1992; Singer 1984). Länsimaiselle lasten ja nuorten urheilulle on monien tutkimusten mukaan tyypillistä varhainen erikoistuminen, kilpailujen ja voittojen korostaminen sekä lasten näkökulman unohtaminen (Gould & Horn 1994; Ommundsen 1992; Singer 1984). Monissa tutkimuksissa on lisäksi todettu, että yksi tärkeimmistä liikuntaharrastuksessa pysymiseen vaikuttavista tekijöistä on viihtyminen toiminnassa (Biddle & Mutrie 1991; Fox & Biddle 1988; Gould & Horn 1984; Liukkonen 1998; Scanlan & Simons 1992). Viihtyminen on yksi avaintekijöistä selitettäessä kokemuksia ja osallistumismotivaatiota urheilussa (Csikszentmihalyi 1975; Scanlan & Simmons 1992) sekä liikunnassa (Wankel 1993; Wankel & Berger 1990). Teoreettisesti viihtymisen käsite on monitahoinen ja näin ollen se voidaan määritellä eri tavoin. Määritelmästä riippumatta viihtyminen liitetään positiivisiin tunnereaktioihin, kuten hauskuuteen, innostumiseen tai pätevyyden kokemuksiin, jotka syntyvät henkilökohtaisen kokemisen tai sosiaalisten tilanteiden kautta (Kimiecik & Harris 1996). Näin ollen viihtymisen käsite voidaan ymmärtää eräänlaisena tunnetilana, joka panee alulle motivaation toimintaa kohtaan. Viihtyminen liikunnassa on positiivinen tunnetila, jonka koemme liikkuessamme ja urheillessamme. Tällaisia viihtymiseen liittyviä tunnetiloja ovat muun muassa mielihyvä, pätevyyden tunne, jännitys, ilo ja hauskuus (Liukkonen 1998). Positiiviset tunnetilat muodostuvat myös sosiaalisesta verkostosta harrastuksen parissa. Kun verkoston sosiaalinen hyväksyntä on voimakasta, vaikuttaa se tutkimusten mukaan viihtyvyyttä lisäävästi. (Gill, Gross & Huddleston 1983.) Vaikka viihtymisen on todettu olevan yksi keskeisistä tekijöistä motivaatioprosessissa, sen tutkimisessa ei kuitenkaan ole vielä ollut kovin vahvaa teoreettista pohjaa. Csikszentmihalyin (1975) flow - malli on yksi eniten käytetyistä viitekehyksistä ymmärtää viihtymisen käsitettä. Sen mukaan korkeaa viihtymistä ja sisäistä motivaatiota koetaan optimaalisen haasteen edessä, eli kun henkilökohtaiset taidot ja haaste ovat tasapainossa. Epätasapaino voi johtaa mallin mukaan ahdistuneisuuteen ja tylsistymiseen (Biddle 2001). Flow-tilassa ihminen keskittyy tekemiseensä niin perusteellisesti, että tietoisuus ja toiminta sulautuvat yhteen. Tällöin tekeminen ja toimintaan osallistuminen itsessään toimivat tyydytyksen lähteenä (Csikszentmihalyi 1990). Viihtymisen käsite voidaan rinnastaa myös Decin ja Ryanin (1985, 2000) itsemääräämisteorian sisäisen motivaation käsitteeseen. Flown ja sisäisen motivaation käsitteissä on se ero, että flow -teorian mukaan viihtyminen nähdään syynä positiivisille tunnereaktioille, kun taas itsemääräämisteoriassa viihtyminen on seurausta sisäisestä 52 Liikunta & tiede 43 6 / 2006 TUTKIMUSARTIKKELI Viihtyminen tanssiurheilussa

motivaatiosta. Csikszentmihalyin (1990) mukaan viihtyminen ja flow ovat sisäisen motivaation rakennusmateriaaleja. Ihmisen ollessa tilanteessa, jossa on suuri mahdollisuus kokea viihtymistä, kasvaa myös todennäköisyys sisäisen motivaation kokemiseen. Itsemääräämisteorian (Deci & Ryan 1985, 2000) mukaan voidaan puolestaan olettaa, että sisäisesti motivoitunut henkilö viihtyy toiminnassa. Scanlan ja Simons (1992) pitävät liikunnassa viihtymistä tärkeimpänä motivaatiotekijänä. He kuvaavat Scanlanin luomaa kaksisuuntaista mallia (kuvio 1), joka kuvaa viihtymistä urheilussa. Mallissa kuvataan sisäsyntyisten ja ulkosyntyisten tekijöiden sekä tehtävän suorittamisen ja muiden tekijöiden suhdetta suorituksessa. Sisäsyntyisillä tehtävän suorittamiseen vaikuttavilla tekijöillä tekijät tarkoittavat itse liikuntasuoritukseen vaikuttavia pätevyyden ja itsekontrollin tunteita. Sisäsyntyisiä muita tekijöitä ovat muun muassa kilpailujännitys ja muut tilanteen kokemiseen vaikuttavat tekijät, joita urheilija kokee suoritusta tehdessään. Ulkoisilla tehtävän suorittamiseen vaikuttavilla tekijöillä Scanlan tarkoittaa muiden palautteesta aiheutuvia pätevyyden ja onnistumisen tunteita. Tällaisia muita ulkosyntyisiä tekijöitä ovat myös tunteet vuorovaikutussuhteissa ja sosiaalisessa ympäristössä. (Scanlan & Simons 1992.) Scanlan ja Simons (1992) ovat myös kehittäneet liikuntaan sitoutumisen mallin (kuvio 2), jonka avulla he selventävät jatkamiseen vaikuttavia kognitiivisia sekä tunteisiin liittyviä tekijöitä. Tutkijat esittävät, että liikuntaan sitoutuminen on sitä vahvempaa ja todennäköisempää, mitä suurempi nautinto liikunnasta saadaan. Mallissa on kuvattu myös muita merkittäviä liikuntaan sitoutumiseen vaikuttavia tekijöitä, kuten muut ajanviettotavat, henkilökohtainen panostus, mahdollisuudet ja sosiaaliset odotukset. (Scanlan ja Simons 1992.) Vaikka aikaisempi tutkimus on osoittanut, että viihtyminen liikuntaharrastuksessa pysymisen kannalta on tärkeää, ei koko harjoituskauden kestäviä pitkittäistutkimuksia ole silti toteutettu. Suomalaisten kilpatanssijoiden viihtymistä ei ole aiemmin analysoitu. Muutenkin tanssiurheilusta aikaisempaa tutkimustyötä on tehty vähän. Yhtenä syynä siihen on se, että kilpatanssi on Suomessa melko nuori laji. Nieminen (1998) on tutkinut ei-ammattilaisten kansantanssijoiden, nykytanssijoiden sekä baletin ja kilpatanssin harrastajien harrastusmotiiveja ja sosialisaatiota Suomessa. Hän toteaa tutkimuksessaan, että kansantanssijat ovat omaksuneet uusia taiteeseen ja esiintymiseen liittyviä osallistumismotiiveja. Niemisen mukaan edistyminen ja esiintyminen olivat tärkeitä motiiveja varsinkin nuorille, intensiivisesti tanssia harrastaville tanssin ammattiin suuntautuneille naistanssijoille. Toisaalta Nieminen toi tutkimuksessaan esiin myös kilpailullisten motiivien merkityksen tanssin harrastajille. Tanssille tyypillisenä urheilusta erottavana motiivina voidaankin pitää erityisesti itseilmaisuun liittyviä tekijöitä. Vaikeutta tanssin motiivien määrittämiseen on tullut myös tosiasiasta, että useat tanssilajit muuttavat jatkuvasti muotoaan. Se hämärtää tanssien alkuperäisiä harrastusmotiiveja. Sukupuolten välisestä harrastuksessa viihtymisestä saman lajin parissa on vähän tutkimustuloksia. Koululiikuntatutkimus on kuitenkin osoittanut, että pojat viihtyvät tyttöjä paremmin liikuntatunneilla (Carroll & Loumidis 2001). Kilpatanssi on mielenkiintoinen tutkimuskohde erityisesti sen parityöskentelyn ja luokittelujärjestelmän näkökulmasta. Kilpatanssi on harrastus- ja kilpailumuoto, jota tytöt ja pojat pystyvät harrastamaan yhdessä, tasavertaisessa asemassa. Tässä tutkimuksessa kuvataan 12 16-vuotiaiden nuorten viihtymistä tanssiharrastuksessaan ja myös sukupuolten ja luokkatasojen välisiä eroja seurantajakson aikana. TUTKIMUSAINEISTO JA MENETELMÄT Kuvio 1. Viihtyminen urheilussa (Scanlan & Lethwaite 1986). Tutkittavat olivat vuosina 1988 1993 syntyneitä 12 16-vuotiaita kilpatanssin harrastajia. Tutkimusmenetelmänä käytettiin kyselytutkimusta. Tutkimus toteutettiin yhden harjoituskauden aikana. Ensimmäinen mittaus suoritettiin loka- marraskuussa 2004. Siihen osallistui 82 poikaa ja 85 tyttöä. Toiseen tutkimukseen tammikuussa 2005 osallistui 66 tyttöä ja 70 poikaa. Kolmannessa tutkimuksessa toukokuussa 2005 oli mukana 89 tyttöä ja 83 poikaa. Kaikista kolmesta mittauksesta kyselylomakkeet saatiin takaisin 36 pojalta ja 42 tytöltä. Tanssijoiden viihtymistä mitattiin Enjoyment in Sports scale -mittarilla (Scanlan ym. 1993). Mittarin väittämät on esitetty taulukossa 1. Viihtymisen mittarin väittämien johdantona oli Seuraavassa sinua pyydetään arvioimaan omia harjoituksiasi. Ympyröi numero joka parhaiten vastaa käsitystäsi. Mittarin väittämiin vastattiin viisiluokkaisella Likert-asteikolla (1= Täysin eri mieltä..5=täysin samaa mieltä). Viihtymisen mittari on todettu luotettavaksi ja validiksi muun muassa suomalaisia jalkapallonuoria tutkittaessa (Liukkonen 1998). Mittari on esitetty taulukossa 1. Tutkimukseen valittiin seuroja tasaisesti ympäri Suomea. Tutkimusta varten suoritettiin ositettu otanta. Jakoperusteena käytettiin Suomen tanssiurheiluliiton aluejaottelua Etelä-, Länsi- ja Itä-Suomeen. Kuvio 2. Liikuntaan sitoutumisen malli (Scanlan & Simons 1992). TAULUKKO 1. Seuraavassa sinua pyydetään arvioimaan omia harjoituksiasi. Ympyröi numero, joka parhaiten vastaa käsitystäsi: 1 = Täysin eri mieltä.5 = Täysin samaa mieltä 1. Pidän tanssitunneista...1 2 3 4 5 2. Tanssitunneilla on hauskaa...1 2 3 4 5 3. Tanssitunnit tuovat minulle iloa...1 2 3 4 5 4. Nautin tanssitunneista...1 2 3 4 5 Liikunta & tiede 43 6 / 2006 TUTKIMUSARTIKKELI Viihtyminen tanssiurheilussa 53

Toisena jaotteluperusteena käytettiin seurojen jäsenmäärää. Otantaa valmistellessa seurat jaettiin jäsenmäärän mukaan suuriin, keskisuuriin ja pieniin seuroihin. Kustakin alueesta valittiin sattumanvaraisesti kuusi seuraa niin, että jokaisesta jäsenmääräperusteisesta lohkojaosta tuli tutkimukseen mukaan kaksi seuraa. Tutkimusta varten otettiin yhteyttä otannassa valittuihin seuroihin. Yhteensä 22 seuraan otettiin yhteyttä, joista 18 seuraa suostui osallistumaan tutkimukseen. Yksi vapaaehtoisesti mukaan ilmoittautunut seura luopui tutkimuksesta kesken tutkimuksen, joten lopulliseksi seurojen lukumääräksi tuli 17 Suomen Tanssiurheiluliiton alaista jäsenseuraa. Seuroja pyydettiin nimeämään tutkimuksen yhteyshenkilö, joka ohjeistaa kyselyyn vastaajat ja suorittaa kyselytutkimuksen. Niin sanottujen sosiaalisesti suotavien vastauksien eliminoimiseksi yhteyshenkilö ei saanut olla valmennusryhmän henkilö. Tutkimus aloitettiin ottamalla yhteys seurojen yhteyshenkilöihin. Osaan yhteyshenkilöistä oltiin yhteydessä puhelimitse ja osaa informoitiin kahdenkeskisen keskustelua aikana. Kaikille yhteyshenkilöille lähetettiin myös kirjalliset ohjeet ennen jokaista kyselyä. Kaikkien kolmen kyselyn toteuttaminen suoritettiin samalla tavalla. Seurojen yhteyshenkilöt keräsivät kohderyhmän tanssijat yhteen lomakkeiden täyttöä varten joko ennen harjoitusta tai heti harjoituksen jälkeen. Yhteyshenkilöt ohjeistivat kyselyyn vastaajia ja valvoivat kyselyn täyttöä. Kyselyyn vastattiin nimettöminä, joten henkilöiden tunnistus tapahtui syntymäajan mukaan. Tämän jälkeen he keräsivät nimettömät lomakkeet palautuskirjekuoreen, jonka he sitten lähettivät kyselyn tekijälle. Mittarin faktorivaliditeettia tarkasteltiin varimax -rotatoidun pääakselifaktorianalyysin avulla. Sisäisen yhdenmukaisuuden tarkastelemiseksi käytettiin Cronbachin alfa -kerrointa. Tanssijoiden viihtymistä tarkasteltiin kuvailevien tietojen avulla. t-testin avulla tutkittiin viihtymisen keskiarvojen eroja niin sukupuolen kuin luokkatasojen suhteen. Tanssijat jaettiin kahteen ryhmään heidän tanssiluokkansa perusteella. Alemmassa luokassa tanssivat -ryhmään kuuluivat F-C -luokkalaiset rajoitettuja koreografioita suorittavat tanssijat. Vastaavasti ylemmässä luokassa tanssivat -ryhmään kuuluivat vapaita koreografioita B-A -luokassa tanssivat tanssijat. Tämä luokkajako perustuu Suomen Tanssiurheiluliiton luokkajakoon. Muutoksia tanssijoiden viihtymisessä harjoituskauden aikana analysoitiin toistettujen mittausten varianssianalyysin avulla. Sen avulla tarkasteltiin keskiarvojen muutosta niin kaikkien kolmen mittauksen kuin sukupuolen ja eri luokkatasojen suhteen. Kontrastivertailujen avulla tutkittiin ryhmäkeskiarvojen välisiä eroja. Vertailujen merkitsevyysarvoissa käytettiin Bonferroni-korjausta. Mittarin validiteetti ja reliabiliteetti Viihtymisen mittari osoitti sen omaavan teoreettisesti oletetun yhden faktorin rakenteen. Yksi faktori selitti yhteensä 81 % mittauksen kokonaisvarianssista. Kaikki mittarin neljä osiota latautuivat voimakkaasti yhdelle faktorille. Viihtymisen mittarin faktorilataukset, ominaisarvo sekä kommunaliteetit ovat esitetty taulukossa 2. Faktorianalyysi on tehty viihtymisen mittarille ensimmäisestä mittauskerrasta. Viihtymisen mittarin reliabiliteetin tarkastelu osoitti sen mittaavan sisäisesti yhdenmukaisesti viihtymistä. Cronbachin alfa -kerroin viihtymiselle oli alkumittauksessa.97, eikä minkään osion poistaminen olisi nostanut kerrointa. Mittarin validiteetti- ja reliabiliteettitarkastelut osoittivat viihtymisen mittarin päteväksi ja luotettavaksi mittaamaan tanssijoiden viihtymistä tanssitunneilla. TULOKSET Viihtymisen kuvailu Viihtymistä kuvailevien tietojen tarkastelu osoitti, että tanssijat viihtyivät harrastuksessaan erittäin hyvin. Mittarin summamuuttujan teoreettinen vaihteluväli on 1 5, joten kaikkien osaryhmien keskiarvot olivat lähellä maksimiarvoa. t-testi osoitti, että tytöt viihtyivät tanssiharrastuksessa paremmin kuin pojat. t-testin tulokset on esitetty taulukossa 3. Alemmalla ja ylemmällä tasolla tanssivien ryhmien välillä ei ollut eroja viihtymisessä. Viihtymisen muutoksia kuvaavien tietojen tarkastelu osoittaa, että tyttöjen viihtymisen arvot ovat korkeat varsinkin ensimmäisen ja toisen mittauksen osalta. Tyttöjen viihtyminen on kuitenkin laskenut pitkittäistutkimuksen aikana. Poikien viihtyminen on pysynyt tilastollisesti muuttumattomana. Myöskään luokkatasojen viihtyminen ei ole muuttunut. Toistettujen mittausten varianssianalyysin tulokset on esitetty taulukossa 4. Tyttöjen viihtymisen muutokset harjoituskauden aikana on myös havainnollistettu kuviossa 3. JOHTOPÄÄTÖKSET JA POHDINTA Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää sitä, minkälaisia muutoksia tapahtuu nuorten kilpatanssijoiden viihtymisessä yhden harjoituskauden aikana. Tämä tutkimus oli luonteeltaan pitkittäistutkimus, jonka aikana tehtiin kolme mittausta. Tutkimuksessa pyrittiin myös valottamaan sitä, millaisia eroja on viihtymisessä sukupuolten ja eri luokkatasojen välillä. Aikaisempi tutkimus on osoittanut, että viihtyminen on ollut yksi tärkeimmistä liikuntaharrastuksessa pysymiseen vaikuttavista tekijöistä (Biddle & Mutrie 1991; Fox & Biddle, 1988; Gould & Horn 1984; Liukkonen 1998; Scanlan & Simons 1992). Suomalaisessa tanssiurheilussa viihtymistä ei kuitenkaan ole aiemmin tutkittu. Tanssitutkimus yleisesti ottaen on keskittynyt enemmän taide- ja kansantanssin näkökulmaan. Nieminen (1998) on kuitenkin tutkinut suomalaisten kilpatanssijoiden harrastusmotiiveja. Hänen tutkimuksessaan kilpatanssijoiden tyypillisimmät motiivit olivat kunnonkohentamisen, menestymisen ja esiintymisen motiivit. Viihtymisen mittarin (Scanlan ym. 1993) pätevyyttä ja luotettavuutta analysoitiin eksploratiivisen faktorianalyysin ja Cronbachin alfa-kertoimen avulla. Psykometriset analyysit osoittivat, että mittari soveltuu hyvin nuorten tanssijoiden viihtymisen analysointiin. Tämä huomio tukee aiempia tutkimustuloksia suomalaisten jalkapallopoikien osalta (Liukkonen 1998). Tämän tutkimuksen otanta oli edustava, sillä tutkimukseen oli valittu ositetulla otannalla tanssijoita ympäri Suomea jäsenmäärältään erikokoisista seuroista. Tutkimuksen tulokset voidaan näin varovasti yleistää koskemaan suomalaisia 12 16-vuotiaita kilpatanssijoita. Luotettavuutta nosti myös se, että tanssijat täyttivät kyselyt valvotuissa olosuhteissa yhteyshenkilöiden valvonnassa. Tämän tutkimuksen mukaan tanssijat viihtyivät hyvin tanssiharrastuksen parissa. Sekä pojat että tytöt viihtyivät harrastuksessa erittäin hyvin. Tämä osoittaa sitä, että tanssiharrastus tarjoaa paljon haasteita osallistujilleen. Kun osallistujan taidot ja tehtävän haasteet ovat tasapainossa, Flow -teorian mukaan seurauksena on viihtyminen (Csikszentmihalyi 1975; Scanlan & Simmons 1992) Wankel 1993; Wankel & Berger 1990). Liukkosen (1998) tutkimuksissa 14-vuotiaiden poikien keskiarvo jalkapalloharjoituksissaan viihtymisestä oli 4.12, joten tanssiurheilijat viihtyivät harrastuksessaan keskimäärin jalkapalloilijoita hieman paremmin. Vaikka tyttöjen ja poikien välillä oli tilastollisesti merkitsevä eroa viihtymisessä, voidaan kuitenkin todeta myös poikien viihtyneen harrastuksessa hyvin, koska sekä tyttöjen että poikien viihtymisen summakeskiarvot olivat erittäin lähellä maksimia. Tanssijat jaettiin myös alemman ja ylemmän tason ryhmiin ja tutkittiin näiden ryhmien välisiä eroja viihtymisessä. Eroja eri tasojen ryhmien välillä ei löytynyt. Analyysi osoitti lisäksi, että sekä alemmalla että ylemmällä tasolla tanssivat urheilijat viihtyivät harrastuksessaan hyvin. Tämä havainto osoittaa, että urheilijat nauttivat harrastuksestaan huolimatta heidän taitotasostaan. Toistomittausten varianssianalyysi osoitti, että tyttöjen viihtyminen laski tutkimuksen aikana. Poikien viihtyminen pysyi samana läpi 54 Liikunta & tiede 43 6 / 2006 TUTKIMUSARTIKKELI Viihtyminen tanssiurheilussa

TAULUKKO 2.Viihtymisen mittarin faktorilataukset, kommunaliteetit ja ominaisarvo (pääakseli menetelmä, varimax rotatointi, n=209). Muuttujat Faktori 1 h2 1. Pidän tanssitunneista.91.83 2. Tanssitunneilla on hauskaa.91.83 3. Tanssitunnit tuovat minulle iloa.90.81 4. Nautin tanssitunneista.88.78 Ominaisarvo 3.43 TAULUKKO 3. Tanssijoiden viihtyminen sukupuolen ja luokkatasojen välillä (t-testi). Muuttujat N ka kh t-testi p-arvo Viihtyminen Pojat 83 3.98.83 Tytöt 89 4.58.70 Viihtyminen Alemmalla tasolla tanssivat 95 4.30.82 Ylemmällä tasolla tanssivat 77 4.27.74 p<0.001*** -4.91 0.000***.21.83 TAULUKKO 4. Tanssijoiden viihtyvyyden muutokset vuoden pitkittäistutkimuksen aikana (toistettujen mittausten varianssianalyysi) Mittausajankohta 10/04 01/05 05/05 Toistettujen mittausten ANOVA within subjects Muuttuja ka (kh) ka (kh) ka (kh) n df F p Viihtyminen*Sp Pojat 3.99 (1.05) 3.90 (1.24) 4.06 (1.23) 36 (2,70).62.540 Tytöt 4.63 (.40) 4.60 (.72) 4.35 (.96) 42 (2,82) 3.43.037* Viihtyminen*luokkataso Alemm. tas. tanssivat 4.24 (.95) 4.16 (1.17) 3.99 (1.15) 45 (2,77.8) 1.85.164 Ylemm. tas. tanssivat 4.46 (.63) 4.44 (.84) 4.52 (.80) 33 (2,46.7).068.758 Huom. Sfäärisyys ei toteudu, Greenhouse-Geisser -korjausta käytetty Kuvio 3. Tyttöjen ja poikien viihtymisen muutokset tutkimuksen aikana. Liikunta & tiede 43 6 / 2006 TUTKIMUSARTIKKELI Viihtyminen tanssiurheilussa 55

harjoituskauden. Syynä tyttöjen viihtymisen laskuun voidaan pitää fyysistä tai psyykkistä väsymistä harjoituskauden aikana. Tutkimuksen kolmas ja viimeinen mittaus suoritettiin toukokuussa, keväällä juuri ennen harrastajatanssijoille tyypillistä kesätauon alkamista. Tanssiurheilu on harrastus, jota tytöillä ja pojilla on mahdollisuus harrastaa yhdessä. Paritanssi parhaimmillaan tukee yksilöiden välisiä vuorovaikutussuhteita, ja sopii mainiosti myös koululiikuntamaailmaan. Kilpatanssi on urheilulaji, jossa ensimmäiset tanssiaskeleet olisi hyvä ottaa mahdollisimman nuorena. Valmentajilla, ohjaajilla ja vanhemmilla on merkittävä vastuu otollisen viihtymistä tukevan ilmapiirin luomisessa harrastusympäristöön. Turvallinen harrastusilmapiiri mahdollistaa lapsen liikuntaharrastuksen hänen omista lähtökohdistaan. Lapsen viihtymisen tukeminen lasten erilaisiin orientaatioihin vastaamalla tukee lasten liikuntaharrastuneisuutta ja fyysistä aktiivisuutta. Näin ollen tietoisuus pedagogisista perusperiaatteista, jotka ovat yhteydessä viihtymisen lisääntymiseen, on tärkeää. Vieläkin tärkeämpää on, että seuran valmentajat, ohjaajat ja vanhemmat toimivat konkreettisesti luodakseen turvallinen ilmapiirin, jossa lapsen ja nuoren on hyvä harrastaa. Jatkotutkimuksesta Kilpatanssi ja motivaatiotutkimus antavat aihetta jatkotutkimuksiin. Tutkimuskohteena arvokasta olisi tutkia tehtäväorientaation, sisäisen motivaation, tehtäväsuuntautuneen motivaatioilmaston ja viihtyvyyden välisiä yhteyksiä ja syy seuraus -suhteita tanssiharrastuksessa ja -tunneilla. Kiinnostavaa olisi myös verrata suomalaisten tanssijoiden motivaatiotekijöitä ulkomaisten tanssijoiden vastaaviin tekijöihin. Myös dropout -tutkimukset tanssiharrastuksen parissa toisivat lisää tietoa tanssijoiden lopettamisesta ja jatkamisesta sekä motivaatioon vaikuttavista tekijöistä. LÄHTEET Biddle, S. & Mutrie, N. 1991. Psychology of physical activity and exercise: a health related perspective. London: Springer. Biddle, S. 2001. Enhancing motivation in physical education. Teoksessa G.C. Roberts (toim.) Advances in motivation in sport and exercise. Champaign, IL: Human Kinetics, 101 127. Brunel, P. 1999. Relationship between achievement goal orientations and perceived motivational climate on intrinsic motivation. Scandinavian Journal of Medicine & Science in Sports 9, 365 374. Carroll, B. & Luomidis, J. 2001. Childrens perceived competence and enjoyment in physical education and physical activity outside school. European Physical Education Review 7, 24 43. Csikszentmihalyi, M. 1975. Beyond boredom and anxiety. San Francisco: Josey-Bass. Csikszentmihalyi, M. 1990. Flow: the psychology of optimal experience. New York: Harper & Row. Deci, E. & Ryan, R. 1985. Intrinsic motivation and self-determination in human behaviour. New York: Plenum Press. Deci, E. & Ryan, R. 2000. Self-determination theory and the facilitation of instrinsic motivation, social development and well being. American Psychologist 55 (1), 68 78. Fox, K. & Biddle, S. 1988. The child`s perspective in physical education: Children`s participation motives. British Journal of Physical Education 19, 79 82. Gill, D. L., Gross, J. B. & Huddleston, S. 1983. Participation motivation in youth sport. International Journal of Sport Psychology 14, 1 14. Gould, D. & Horn, T. 1984. Participation motivation in young athletes. Teoksessa J. M. Silva ja R. S. Weiss (toim.) Psychological foundation in sports. Champaign, IL: Human Kinetics, 359 370. Jaakkola, T. & Sepponen, K. 1997. Tavoiteorientaation ja motivaatioilmaston yhteydet sisäiseen motivaation koululiikunnassa. Jyväskylän yliopisto. Liikuntaprdagogiikan pro gradu tutkielma. Kavussanu, M. & Roberts, G. C. 1996. Motivation in physical activity contexts: The relationship of perceived motivational climate to intrinsic motivation and self-efficacy. Journal of Sport and Exercise Psychology 18, 264 280. Kimiecik, J. C. & Harris, A. T. 1996. What is enjoyment? A conceptual /definitional analysis with implication for sport and exercise psychology. Journal of Sport and Exercise Psychology 18, 247 263. Liukkonen, J. 1998. Enjoyments in youth sports: a goal perspective approach. Jyväskylä: LIKES Research Center for Sports and Health Sciences. Nicholls, J. G. 1989. The competitive ethos and democratic education. Cambridge, MA: Harvard University Press. Nieminen, P. 1998. Four dance subcultures: A study of non-professional dancers socialization, participation motives, attitudes and stereotypes. Studies of Sport, Physical Education and Health Sciences 55. Jyväskylän yliopisto. Ommundsen, Y, 1992. Self evaluations, affect and dropout in the soccer domain. A prospective study of young male Norwegian players. Doctoral thesis, Norvegian University of Sport and Physical Education. Scanlan, T. K. & Simons, J. P. 1992. The Construct of Sport Enjoyment. Teoksessa G. C. Roberts (toim.) Motivation in Sport and Exercise. Champaign, Illinois: Human Kinetics, 199 216. Scanlan, T. K., Carpenter P. J., Schmidt, G. W., Simons, J. P. & Keeler, B. 1993. An introduction to the sport commitment model. Journal Of Sport and Exercise Psychology 15, 1 15. Singer, R. N. 1984. Substaining motivation in sport. The youth in sport. Psychological Consideration Series. Florida: Sport Consultant International. Walling, M. D. & Duda, J. L. 1995. Goals and their associations with beliefs about success in and perceptions of the purposes of physical education. Journal of Teaching in Physical Education 14, 140 156. Wankel, L. M. 1993. The importance of enjoyment to adherence and psychological benefits from physical activity. International Journal of Sport Psychology 24, 151 169. Wankel, L. M. & Berger, B. G. 1990. The psychological and social benefits of sport and physical activity. Journal of Leisure Research 22, 165 182. White, S. A. & Duda, J. L. 1994. The relationship of gender, level of sport involvement, and participation motivation to task and ego orientation. International Journal of Sport Psychology 25, 4 18. 56 Liikunta & tiede 43 6 / 2006 TUTKIMUSARTIKKELI Viihtyminen tanssiurheilussa