Kirkkopalvelujen diakonian ja sosiaalisen vastuun verkkolehti 2/2012 Kohtaaminen kuntouttaa! Syksyn saapuessa ihmiset innostuvat uusista asioista, harrastuksista ja itsensä kehittämisestä. Ryhmätoiminnat saleissa ja opistoissa täyttyvät ja ihmiset kokevat positiivisia elämyksiä erilaisissa toiminnoissa. Nämä elämykset kantavat päiviä ja viikkoja eteenpäin antaen voimia ja innostusta pitkään talvikauteen. Ryhmätoimintaan motivoivat oman hyvinvoinnin ja osallisuuden tavoittelu. Samoihin päämääriin pyrkii myös sosiaalinen kuntoutuminen, jossa yksilön omia voimavaroja lisäämällä saavutetaan parempi hyvinvointi. Sosiaalinen kuntoutuminen on moniselitteinen käsite, jota voidaan miettiä pelkästään yksit- täisenä kuntoutumisen määritelmänä, yksilön kuntoutumisen kautta tai organisaatioiden ja yhteiskunnan kautta. Tässä Välitämme toivoa -lehden numerossa sosiaalista kuntoutumista lähestytään erilaisin näkemyksin ja työtavoin. ROHKAISEN meitä kaikkia pitämään sosiaalisen kuntoutumisen käsitteen avoimena ja laajana. Silloin kohdatessaan toisen ihmisen jokainen voi vahvistaa sosiaalista kuntoutumista omalla työllään, riippumatta työtehtävästä tai erilaisista asiakasryhmistä. Kohtaamalla ja kuuntelemalla vahvistamme toisen ihmisen voimaantumista hänelle tärkeisiin asioihin. Kohdatessaan toisen ihmisen jokainen voi vahvistaa sosiaalista kuntoutumista omalla työllään, riippumatta työtehtävästä tai erilaisista asiakasryhmistä. Mari Tuomainen va johtaja Kehittämiskeskus Tyynelä Huvilakatu 31 76130 Pieksämäki p. 040 822 2780 mari.tuomainen@tyynela.fi www.tyynela.fi
LAPSI- JA PERHEPALVELU- KESKUS RUUSU Hyviä uutisia Ruusun sivuilla Lastensuojelu on ollut otsikoissa pitkin syksyä. On kyselty, miksi mitään ei ole tehty ja miksi asioihin ei ole puututtu ajoissa. Kuitenkin Suomessa tehdään yhä enemmän lastensuojelutyötä. Asiakasmäärät niin avohuollossa kuin sijaishuollossa ovat jatkuvasti kasvaneet. Lapset ja perheet ovat siis saaneet apua! Lastensuojelun onnistumiset eivät vain useinkaan tule esille. Lastensuojelun epäkohtiin puuttumisen ohella tulisi aktiivisesti tuoda esille niitä pieniä ja suuria ihmeitä, joita jokainen alalla työskentelevä kohtaa. Lapsi- ja perhepalvelukeskus Ruusussa haluamme omalta osaltamme nostaa esiin lastensuojelun positiivisia tarinoita. Nettisivuillamme www.ruusulastensuojelu.fi kerromme työmme tuloksista. Sivuiltamme voit lukea, miten uusi yksikkömme, Perhekuntoutusklinikka Ruusu, on löytänyt paikkansa lastensuojelun kentällä. Puolentoista vuoden aikana asiakkaana on ollut yli sata lasta ja vanhempaa kolmestatoista eri kunnasta. Laitoskuntoutusjaksojen ohella perheiden kotiin tehtävä työ on jatkuvasti lisääntynyt. Ilo oli yhteinen, kun isä lapsineen pääsi perhekuntoutusjakson jälkeen lastensa kanssa yhdessä kotiin. Lastenkoti Ruusussa puolestaan on kehitetty erityisesti vastaanotto-osaston toimintaa. Lapsen tai nuoren tilanne selvitetään kokonaisvaltaisesti yhdistämällä laitossijoitukseen yhä vahvemmin perhetyötä ja muuta asiantuntija-apua. Verkostotyö on osoittanut toimivuutensa! Sekä sosiaalityössä että sijaishuollossa olemme samalla asialla. Ei voi sanoa, että olisimme eri puolilla, vaan teemme yhteistyötä lapsen parhaaksi. Sivuiltamme löytyvät myös Riippuvuusklinikka Tyynelän kuulumiset. Käy tutustumassa ja anna palautetta! Haluamme rakentaa palvelukokonaisuuksia, jotka kohtaavat lasten ja perheiden tarpeet tänään, mutta myös tulevaisuudessa. Susanna Pirttiaho Lapsi- ja perhepalvelujohtaja Lapsi- ja perhepalvelukeskus Ruusu p. 040 529 6699 susanna.pirttiaho@ptkruusu.fi 2
Itsenäistymisen ihanuus ja kurjuus Muutin lastenkoti Ruusuun ollessani 13-vuotias. Koin perheen arjen vaikeana, samoin välit äitiin ja isäpuoleen olivat hankalat. Kotona oli väkivaltaa, sekä fyysistä että henkistä, ja hellyys oli täysin vieras asia. Lastenkotiin meneminen oli oma valintani. Arki Ruusussa sujui vaihtelevasti. Olin voimakastahtoinen ja temperamenttinen, joten ristiriitoja syntyi, kun en voinutkaan itse päättää menemisistäni ja tekemisistäni. Kun täysi-ikäisyys ja irtautumisen aika läheni, alkoi oikea tunteiden vuoristorata. Ohjaajien neuvot olivat uhka itsenäistymiselle. Halusin kovasti ottaa vastuuta itsestäni ja tekemisistäni. Viimeinen vuosi olikin kovaäänistä räiskintää. Nyt huomaan, että ne ratkaisut, joita silloin niin kiivaasti halusin, eivät olisi kantaneet minua tähän, missä nyt olen. Kun pääsin omaan asuntoon ja itsenäiseen elämään, huomasin, että teen asioita samalla tavalla kuin Ruusussa tehtiin. Itse asiassa olen ihan ylpeä siitä, että opit ovat menneet perille. Olen miettinyt, että ilman Ruusua ei minun elämäni olisi näin hyvin: perhesuhteet ovat tulleet toimivimmiksi, olemme äidin kanssa säännöllisesti yhteydessä ja voin tukeutua äitiin. Koulu sujuu ja tulevaisuuden suunnitelmat etenevät omalla painollaan. Ammattikoulun jälkeen aion hakea ammattikorkeakouluun opiskelemaan sosiaalialaa. Aikaa Ruusussa en kadu päivääkään, vaan mietin niitä aikoja nyt haikeana. Ruususta saan edelleen tukea, tapaan jälkihuollonohjaajaa säännöllisesti. Voin avoimesti puhua sekä vanhoista että nykyisistä asioista. Haaveena minulla on nähdä ja kokea se tunne, kun huomaan, että olen auttanut ihmistä eteenpäin, selviämään elämän haasteista. Ihan niin kuin minuakin on autettu. Jenni Lastenkoti Ruusun vastaanottoosasto palvelee kriisitilanteissa ja silloin kun lapsen ja hänen perheensä tuen tarve vaatii selvittelyä. Sijoitukset ovat kiireellisiä tai avohuollon tukitoimena tapahtuvia. Laitosjaksoon voidaan yhdistää kotiin annettavaa perhetai päihdetyötä. Lastenkodin kotiosastot tarjoavat yli 12-vuotiaille sijoitetuille lapsille välittävän yhteisön ja ammattitaitoisen kasvun ja tuen. Itsenäistyvän nuoren apuna ovat jälkihuoltopalvelut ja mahdollisuus tukiasumiseen. Ota yhteyttä: Lastenkoti Ruusu, vastaava ohjaaja Mika Weissmann, p. 040 153 4925, mika.weissmann@ptkruusu.fi Paikkatiedustelut, p. 040 168 1676 Olen miettinyt, että ilman Ruusua ei minun elämäni olisi näin hyvin. Perhekuntoutusklinikka tarjoaa ratkaisuja silloin kun perheen omat voimavarat ovat hiipumassa. Kuntoutusprosessin aikana perheelle rakennetaan eväät vaikeasta elämäntilanteesta selviämiseen. Klinikkajakson jälkeen kuntoutuminen jatkuu perheen arjessa lähipalvelujen avulla. Perhekuntoutusklinikan yhteydessä on lapsiperheille suunnattu turvakoti, joka tarjoaa välitöntä apua akuutissa kriisitilanteessa ja mahdollisuuden jatkotyöskentelyyn koko perheen kanssa. Ota yhteyttä: Perhekuntoutusklinikka Ruusu, vastaava sosiaalityöntekijä Pirjo Mäenpää, p. 040 160 7084, pirjo.maenpaa@ptkruusu.fi Paikkatiedustelut ja päivystys, p. 040 751 5104 3
Koivurannan palvelukeskus Kansainvälisyyttä Koivurannassa Koivurannassa osaamista ja työelämävalmiuksia kehitetään jatkuvasti myös kansainvälisen vaihdon myötä. Tänä vuonna yksi työntekijä on ollut vaihdossa Latviassa ja kaksi työntekijää on lähdössä Hollantiin vanhustenhuollon pestiin. Vaihto irrottaa työntekijän omasta arkityöstään. Se on tehokas tapa peilata omaa työtä ja olosuhteita vierailukohteen vastaaviin. Koivurannassa on koettu, että vaihto on yksi hyvä tapa henkilöstön täydennyskoulutukseen. Matkan anti elää kauan, ja Koivurantaan on istutettu vaihdon kautta hyviä käytäntöjä. Koivurannassa on vastavuoroisesti ollut opiskelijoita Ranskasta ja Tanskasta. Viimeisimmät neljä tanskalaista opiskelijaa lopettivat vastikään viiden viikon harjoittelunsa. He auttoivat asukkaita ruokailussa, ulkoilussa ja arjen toimissa. Vanhuksista opiskelijat olivat mukavaa joukkoa, vaikka yhteisenä kielenä toimikin elekieli. Opiskelijoiden mielestä moni asia toimii meillä paremmin kuin Tanskassa. Ihmetystä aiheutti se, että Suomessa liikkumista voidaan rajoittaa lukitsemalla käytävän ovia tai pitämällä sängyn laitoja ylhäällä. Olemme vaihdon kautta onnistuneet puolin ja toisin tarjoamaan opiskelijoille ja työntekijöille uusia Tanskalaisopiskelijat Anders (vas.), Nanna, Katrine ja Sara neuvonpidossa Koivurannan hoitaja Anna-Maija Siskosen kanssa. 4 käytäntöjä, innostusta ajatella toisin sekä näkemyksiä oman työpaikan ulkopuolisesta elämästä. Vaihdon mahdollistaa yhteistyö Koulutuskeskus Agricolan kanssa, joka on mukana Euroopan unionin ammatillisen koulutuksen ohjelmassa. Koivurannan palvelukeskuksessa vanhus saa hoivan, huolenpidon ja asumispalvelut. Lähtökohtana on taata turvallinen, laadukas ja omaa toimintakykyä mahdollisimman pitkään tukeva elämä. Palvelukeskuksessa on 25 laitospaikkaa ja 35 tehostetun palveluasumisen paikkaa. Niihin Pieksämäen kaupunki osoittaa asukkaat, jotka eivät selviydy kotona minkään tuetun palvelun turvin. Lisäksi Koivurannassa on 20 rivitaloyksiötä ja -kaksioita, jotka on tarkoitettu itsenäiseen vuokra-asumiseen. Ota yhteyttä Ritva Häkkinen, p. 0400 741 262, ritva.hakkinen@kirkkopalvelut.fi
Koivurannassa nautittiin ulkoilusta ja kesätapahtumista sateisesta ja koleasta kesästä huolimatta. 5
kehittämiskeskus tyynelä KiipIt kiittää! Lähes neljä vuotta kestänyt Pieksämäellä, Varkauden seudulla (Varkaus, Leppävirta, Heinävesi) ja JJR-alueella (Juva, Joroinen, Rantasalmi) toiminut jalkautuvan ja kiinnipitävän päihdetyön ke- KiipIt-tiimi kiittää. Takana Timo Ikävalko, keskellä Ulla Hakala-Karjalainen, oikealla Helena Kärkkäinen. Edessä Kirsi Eskola. Kehittämiskeskus Tyynelä tarjoaa kehittämisen erityisosaamista ja kumppanuutta riippuvuusalan verkostoissa. Kehittämispalvelumme mahdollistavat päihde- ja peliriippuvaisille hyvän elämän ja turvaavat paremman arjen. Kehittämiskeskuksella on laajat valtakunnalliset kumppanuusja yhteistyöverkostot. Hanke- ja tutkimustoiminnassa olemme verkottuneet alueellisesti pääosin Itä- ja Keski-Suomeen. Ota yhteyttä: Mari Tuomainen, p. 040 822 2780 mari.tuomainen@tyynela.fi hittäminen on päättymässä tämän vuoden lopussa. KiipIt-projekti juhlistaa päätöstään 31.10. Varkaudessa järjestettävillä päiväkeskusfestareilla, jossa on mahdollisuus tutustua päihdeasiakkaan kuntoutumisen ympäristöön sekä projektin tuloksiin. Kiinnipitävä ja jalkautuva työmalli osoittautui asiakkaan kuntoutumista edistäväksi työksi. Päihdeasiakkaiden kokemusten mukaan heidän päihteidenkäytöllensä löytyi vaihtoehtoista tekemistä, sosiaaliset suhteensa laajenivat, elämänhallinta parani, itseluottamus kasvoi ja retkahduksista tuli hallitumpia. Tulokset saavutettiin sillä, että projektityöntekijän työ jousti asiakkaan tilanteiden mukaan ja asiakas sai konkreettista tukea arkeensa, mm. virallisten asioiden hoitamiseen. Kiinnipitävä ja jalkautuva työ osoittautui tärkeäksi osaksi paikallista päihdeasiakkaan hoitopolkua. Päihdeasiakkaan kuntoutumisen nivelvaiheisiin sijoittuva työ yhdisti avo- ja laitospalveluja ja oli myös toimiva vaihtoehto osastotai laitoshoidolle. Päiväkeskusten merkitys ja paikka kuntoutumisen ympäristönä todettiin tärkeäksi. Työmallin tuloksena päihdeasiakkaan ja hänen palveluverkostossa toimineen työntekijän näkemykset työn ja kuntoutumisen tavoitteista lähenivät merkittävästi. Kuntoutumisesta tuli konkreettisempaa, realistisempaa ja ennen kaikkea sellaista, johon päihdeasiakkaan voimavarat riittävät. Päihdeasiakkaiden, palveluverkostojen ja KiipIt-projektin yhdessä kehittämä työ juurtui paikkakunnille hyvin ja jatkaa toimintaansa. Kiitos yhteisestä kehittämistyöstä. 6
Uutta! kehittämiskeskus tyynelä Tietoa nuorten pelaamisesta Mikkelin, Savonlinnan ja Varkauden ammattiopistoissa opiskelevat nuoret on haastettu määrittelemään pelaamistottumuksiaan ja ongelmapelaamisen tunnusmerkkejä. Pelituki-projektin tiedonkeruu kestää koko projektin ajan ja painopisteenä on nuorten äänen kuuleminen. Tietoa käytetään ongelmapelaamisen puuttumis- ja auttamismallien kehittämiseen. Tavoitteena on kehittää sellaisia malleja, joissa kuuluu nuoren ääni ja joihin he itse pystyvät sitoutumaan. Nuorilta kerätyllä tiedolla tuetaan myös nuorten kanssa toimivien ammattilaisten ja nuorten läheisten valmiuksia erottaa ja tunnistaa haitallinen pelaaminen nuorten vapaa-aikakulttuuriin liittyvästä pelaamisesta. Pelituki-projekti on Raha-automaattiyhdistyksen rahoittama projekti, joka toteutetaan vuosina 2012 2015 yhdessä Jyväskylän SOVATEK-säätiön ja Kuopion Kriisikeskuksen kanssa. Projektissa kehitetään nuorten ongelmapelaamiseen tuki- ja auttamismalleja opiskelun, armeijan ja lastensuojelun tueksi. Lisätietoja projektista Suunnittelija Antti-Jussi Heikkinen, p. 040 675 2918 tai antti-jussi.heikkinen@tyynela.fi Suunnittelija Pia Paananen, p. 040 675 3588 tai pia.paananen@tyynela.fi Projektipäällikkö Jarkko Järvelin, p. 050 594 2503 tai jarkko.jarvelin@sovatek.fi Pelituki-projektin suunnittelijat Pia Paananen ja Antti-Jussi Heikkinen ovat jalkautuneet Mikkelin, Savonlinnan ja Varkauden ammattioppilaitoksiin kuulemaan ja kehittämään nuorten ongelmallisen pelaamisen tukimalleja yhdessä nuorten ja oppilaitosten työntekijöiden kanssa. 7
kehittämiskeskus tyynelä Uutta! Nuoruus on vaativaa voimavaroja nuorille Voimakas-projekti (2012 2015) on Kehittämiskeskus Tyynelän hallinnoima ja Raha-automaattiyhdistyksen rahoittama kehittämisprojekti, joka toteutetaan Juvalla, Joroisissa, Rantasalmella, Savonlinnassa ja Varkaudessa. Nuorten, heidän kanssaan töitä tekevien ammattilaisten ja projektin yhteistyönä kehitetään toiminnallisia ja voimavarakeskeisiä tuki- ja auttamismenetelmiä päihteettömän elämän tueksi. Lisätietoja projektista: koordinaattori Kirsi Eskola, p. 040 553 6612, kirsi.eskola@tyynela.fi projektityöntekijä Johanna Rautpalo, p. 040 675 3591, johanna.rautpalo@tyynela.fi (JJR) projektityöntekijä Piia Immonen, p. 040 675 3581, piia.immonen@tyynela.fi (Savonlinna) projektityöntekijä Riitta Niemi, p. 040 675 3590, riitta.niemi@tyynela.fi (Varkaus) Nuorille kuuluu kodista irtautuminen, opiskelujen ja itsenäisen elämän aloittaminen sekä työelämään siirtyminen. Vanhempien huolenpito vähenee ja vastuu itsestä ja omista elämän valinnoista kasvaa. Kaikilla nuorilla ei ole kykyä, valmiuksia tai halua tehdä suuria, omaa elämäänsä koskevia valintoja. Valintojen edessä ahdistaa, kun pitäisi tietää, mitä aikoo loppuelämänsä tehdä, vaikka huomiseenkin on vielä pitkä aika. Itsenäistymisvaatimusten kasvaessa nuoret tarvitsevat sellaisia voimavaroja, jotka antavat voimaa arjesta selviytymiseen, auttavat jaksamaan ja antavat tunteen oman elämän hallittavuudesta. Voimavaroja voi kasvattaa kehittämällä itsetuntoa ja -tuntemusta, ottamalla vastaan apua, löytämällä mieluisaa tekemistä luonnosta ja harrastuksista tai olemalla ystävien kanssa. Voimavarainen ajattelu ohjaa myös Kehittämiskeskus Tyynelän Voimakas-projektia, jonka avulla pyritään kasvattamaan päihde- ja mielenterveyshaitoista kärsivien nuorten voimavarapankkia. Voimakas-tiimi Riitta Niemi (vas.), Johanna Rautpalo ja Piia Immonen ovat etsimässä ja kehittämässä nuorten voimavarapankkia. 8
kehittämiskeskus tyynelä TUTKIMUSTA Sosiaalinen, sosiaalisempi, sosiaalisin? Sosiaalisen kuntoutumisen edellytyksiä ja ehkäiseviä tekijöitä Ihmisen hyvinvoinnin toteutumiseen tarvitaan kestävää kehitystä. Kestävän kehityksen kivijalkana toimivat taloudelliset, ekologiset ja sosiaaliset tekijät. Taloudelliset ja ekologiset tekijät ovat asioita, joille löytyy konkreettisia määritelmiä. Sosiaalisen kestävyyden määrittely on huomattavasti vaikeampaa, mutta yksinkertaisimmillaan se on ihmisten yhteenkuuluvuutta ja osallisuutta itsestään. Sosiaalisen kestävyyden edistäminen vaatii tietoisia tekoja, muuten jäädään puheen tasolle. Sosiaalisesti kestävää kehitystä kannattaakin lähteä määrittelemään ihmisistä käsin; ilman ihmistä ei ole sosiaalisuutta. Kehittämiskeskus Tyynelän toiminnassa sosiaalisuus nousee esille säännöllisesti. Sosiaalisuuden läsnäolo tai sen puute liittyy aina päihteistä kuntoutumiseen. Niinpä Tyynelän yhdeksi ohjelmalliseksi kokonaisuudeksi onkin valittu sosiaalisen kuntoutumisen edistäminen ja sen kehittäminen. Puhuttaessa sosiaalisesta kuntoutumisesta tarkoitamme sillä ihmisen kokonaisvaltaista huomioimista ja hänen arjen toimintakykynsä tukemista. Toimintakykyä tukemalla ihminen voimaantuu oman elämänsä aktiiviseksi ja vastuulliseksi toimijaksi. Tällöin ollaan sosiaalisesti kestävän kehityksen alkulähteillä, ihmisessä itsessään. Sosiaalista kuntoutumista määriteltäessä käytössämme ovat päihteistä kuntoutujien itsensä määrittelemät asiat kuntoutumista edistävistä ja ehkäisevistä tekijöistä. Kokonaisvaltaisesti sosiaalista kuntoutumista edistetään siten, että päihteistä kuntoutuja kuullaan ja kohdataan hänen arjessaan. Hänen ongelmansa ja avuntarpeensa havaitaan läheisten keskuudessa sekä auttamisjärjestelmässä. Hän tarvitsee kuntoutumisensa käynnistymiseen virallista, toimivaa, oikea-aikaista ja ihmisestä välittävää ohjausjärjestelmää. Ammattilais- ja läheisverkostojen tulee toimia yhteistyössä hänen kuntoutumisensa käynnistymiseksi, mutta ei holhoavasti. Vuorovaikutuksen tulee olla aitoa ja huolta ilmaisevaa. Päihteistä kuntoutujalla ei ole voimia selvitä omaehtoisesti kuntoutumisensa käynnistämisestä. Hän tarvitsee apua palveluiden ja elämäntilanteidensa nivelvaiheissa. Päihteistä kuntoutujat kokevat nolla promillen päihteettömyysvaatimusten olevan kuntoutumisen esteenä. He hakevat apua oirehtiessaan, mutta palvelujärjestelmä haluaa ottaa heidät vastaan oireettomina. Myös mielenterveysongelmien hoitamattomuus vaikeuttaa kokonaisvaltaista sosiaalista kuntoutumista. Päihteistä kuntoutuja tarvitsee myös sosiaalityön apua kuntoutumisensa tueksi. Tällä avulla en tarkoita toimeentulojärjestelmää vaan kokonaisvaltaista ja ihmislähtöistä sosiaalityötä. Toimintaa, tietoutta, yhteydenpitoa Sosiaalinen kuntoutuminen on arjen toimintakyvyn lisääntymistä. Mielekäs toiminta ja harrastukset tukevat arkista toimintakykyä ja antavat hengähdystaukoa sairaudesta ja ongelmista. Päiväkeskukset ovat tärkeitä ja toiminnallisia paikkoja arkiselle kuntoutumiselle. Arjen toimintakyky lisääntyy, kun kuntoutuja saa tietoa sairaudestaan, sen luonteesta ja avun saatavuudesta. Päihteistä kuntoutuja voi rytmittää arkeansa myös sähköisten palvelujen ja auttamismuotojen avulla. Tärkeintä ei ole auttamisjärjestelmän muoto, vaan säännöllinen yhteydenpito, kannustaminen ja kohdatuksi tuleminen. Kuntoutujan arkeen jalkautuva työmuoto koettiin yhdeksi parhaimmaksi tavaksi selvitä arjessa. Arjen toimintakykyä voivat heikentää auttamisjärjestelmän vaikeaselkoisuus, palveluissa liikkumiskyky tai elämän nivelvaiheiden, kuten eläkkeelle jäämisen, aiheuttama toimettomuus. 9
kehittämiskeskus tyynelä tutkimusta Mikäli työntekijästä tuli kuntoutujan asioiden asiantuntija ja tietäjä verkostopalavereissa, minä-puhe katosi hetkessä. Omaa vastuullisuutta Oman elämän aktiivisuus ja vastuullisuus lisääntyivät kun päihdekuntoutuja tunnisti tarvitsevansa apua. Kokemukset lyhyidenkin päihteettömien jaksojen ajalta kantoivat kuntoutujaa eteenpäin, mikäli niihin sai kannustusta työntekijöiltä ja läheisiltä. Tavoitteellinen ja usein myös visuaalisesti kuvattava kuntoutumisen edistyminen (mm. juomapäiväkirjat ym. työvälineet) auttoivat eteenpäin. Oman elämän aktiivisuus ja vastuullisuus kasvoivat sen jälkeen kun päihdekuntoutuja oli ensin löydetty kuntoutumaan ja hänestä oli pidetty huolta. Vastaavasti liiallinen kiinnipitäminen ja työntekijävetoinen työote passivoi ja ulkoistaa hänet oman kuntoutumisensa ulkokehälle. Kuntoutumisen asiantuntijuus tuleekin olla kuntoutujalla itsellään. Kunnioittavaa läheisyyttä Sosiaalinen kuntoutumisen oleellisin kriteeri on ennen kaikkea yksilön voimaantuminen. Voimaantumiseen tarvitaan uskon ja toivon näkökulmaa, joka muodostuu tasaarvoisissa vuorovaikutustilanteissa eri ihmisten läsnä ollessa. Vertaistuki ja ryhmätoiminnat olivat voimaantumisen tärkeitä areenoita. Merkittävä voimaannuttamista edistävä tekijä oli läheisten ja työntekijöiden kannustava asennoituminen päihteistä kuntoutujaa kohtaan. Kuntoutuminen edistyy kun ihmiseen luotetaan. Hänen retkahduksiaan ei tuomita, vaan autetaan häntä ottamaan ne osaksi kuntoutumisen prosessia. Voimaa jatkaa eteenpäin toivat ne ihmiset, jotka eivät jättäneet kuntoutujaa yksin huonoina hetkinä, vaan pitivät kiinni myös retkahdusten aikana. Retkahdusten käsitteleminen vähensi häpeän tunnetta. Subjektiuden tunteen menettäminen ehkäisi myös voimaantumisen tunnetta. Mikäli työntekijästä tuli kuntoutujan asioiden asiantuntija ja tietäjä verkostopalavereissa, minä-puhe katosi hetkessä. Voimaantuminen on kiinni pienistä hetkistä ja tekijöistä. Yksinkertaisimmillaan se on hyväksytyn ja tasavertaisen ihmisyyden olemus. Päihteitä käyttävä ihminen pystyy itse määrittelemään sosiaalista kuntoutumista edistäviä ja ehkäiseviä tekijöitä tarkoillakin määritelmillä. Näitä määritelmiä ja tekijöitä kunnioittamalla voidaan vaikuttaa yksilön sosiaaliseen kuntoutumiseen, hänen hyvinvointiinsa ja sitä kautta laajempaan sosiaalisesti kestävään kehitykseen yhteiskunnallisesti. Teksti: Kirsi Purhonen Kehittämiskeskus Tyynelä Lähteet Heino, Taina. 2007. Asiakaslähtöinen arviointi Seniori-hankkeessa. Diplomatyö. Purhonen, Kirsi & Laakkonen, Maarit (toim.). 2011. Raportti KiipIt-projektin Bikva-arvioinnista syksyllä 2010. Purhonen, Kirsi & Tuomainen, Mari. 2010. Vertaistuessa on läsnä koko elämä. Bikva-arviointi Senioriprojektin vertaistukiryhmätoiminnan juurruttamiseksi. Purhonen, Kirsi & Tuomainen, Mari. 2008. Kuntoutumisen puhe kuuluu asiakkaan itsensä suusta. Asiakkaiden, projektin ja palvelujärjestelmän työntekijöiden kokemuksia Räätäliprojektista Bikva-arviointina. Tuomainen, Mari. 2006. Kuntoutuja vai työnhakija. Päihdeasiakkaan tukeminen työllistämisen kontekstissa. Pro gradu-tutkielma. Kuopion yliopisto. Yhteiskuntatieteiden tiedekunta. Sosiaalityön ja sosiaalipedagogiikan laitos. Sosiaalityö. Särkelä, Riitta 2011. Osallisuus, vaikuttamismahdollisuudet ja sosiaalinen kestävyys. Teoksessa Pohjola, Anneli & Särkelä, Riitta (toim.) sosiaalisesti kestävä kehitys. Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto ry. Helsinki. 10
100 ja yksi vuotta välittämistä Runsas joukko ystäviä ja yhteistyökumppaneita saapui juhlistamaan Lapsi- ja perhepalvelukeskus Ruusun, Riippuvuusklinikka Tyynelän ja Kehittämiskeskus Tyynelän yhteisiä 101-vuotissynttäreitä Pieksämäellä 15.5.2012. Kiitos kaikille! Puutteellisten apostoliksi itseään kutsuvan toimittaja Aino Suholan puheenvuoro itketti, nauratti ja herkisti. Suhola vakuutti, että hyvän tekeminen toiselle on paras lääke tämän ajan kipuihin! Hän muistutti meitä siitä, että helppo elämä ei välttämättä ole hyvää. Kipu ja ilo syntyvät samassa paikassa! Kuntanäkökulmaa toi palvelupäällikkö Marketta Kolari Kuopiosta tulevaisuuteen luotaavalla puheellaan. Tyynelän avulla kuntoutuneet asiakkaat ja Ruusun arjesta ja juhlasta kertova video valoivat uskoa siihen, että apu toimii. Ruusun johtaja Susanna Pirttiaho kiitteli Petri Laaksosen bändeineen juhlaväen riehaannuttaneen konsertin jälkeen. Kiitollisina jatkamme jälleen arjen aherrusta. Välittämisen satavuotinen tarina jatkuu. 11
Kuvat: Kirkkopalvelut/kuva-arkisto, istockphoto