Suomen lehti No 3 lokakuu marraskuu 2011 FINLANDS PATIENTTIDNING 3/2011 Tavoitteena hyvinvointi, sosiaali- ja terveysministeri, TtT Paula Risikko STM Kunnioitus ei ole menneen ajan sana, peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardson STM Potilasturvallisuutta kansallisilla talkoilla, dosentti, ohjelman johtaja Anneli Milén THL ja TtM Tuula Saarikoski Keski-Suomen sairaanhoitopiiri Mikä on suomalaisen potilaan tulevaisuus? Puheenjohtaja Paavo Koistinen LEHTI TERVEYSPALVELUJEN KÄYTTÄJILLE 41 vuotta potilaan asialla
Suomen Potilasliitto ry:n jäsenyhdistysten ja ryhmien yhteystiedot ovat sivulla 24 Suomen Potilasliitto ry Finlands Patientförbund rf Toimisto: Helsinginkatu 14 A 1, 00500 Helsinki puh. 09 562 2080 fax 09 5123 3555 Sähköposti: toimisto@potilasliitto.fi kotisivut www.potilasliitto.fi Pankkiyhteys: Sampopankki 800012-662600 Hallitus: Paavo Koistinen, puh.joht., 0400 682 337, paavo.koistinen@elisanet.fi, Inger Östergård, varapuh.joht, inger.ostergard@luukku.com, Jaakko Ojanne, hallituksen sihteeri, jaakko.ojanne@welho.com Muut varsinaiset jäsenet: Johanna Pihlajamäki, Paula Määttä, Inka Svahn, Brita Pawli, Kalevi Järvinen, Matti Haimi, Jorma Nurmi, Tenho Palmroth, Arto Pyykkönen. Seuraavat numerot: 4/2011 Aineiston viimeinen toimituspäivä 10.11.2011, lehti ilmestyy 20.12.2011 Tässä numerossa: Pääkirjoitus: Mikä on suomalaisen potilaan tulevaisuus?.3 Ledare: Vilken är den finländska patientens framtid?... 4 Tavoitteena hyvinvointi...5 Kunnioitus ei ole vain menneen ajan sana...6 Potilasturvallisuutta kansallisilla talkoilla...7 Toinen kansallinen potilasturvallisuuskonferenssi, Helsinki 8.-9.9.2011...9 Potilasturvallisuusopas on turvallisuuden työväline... 11 Suomen Potilasliitto ja THL viralliseen yhteistyöhön... 12 Satukirja nimeltä hallitusohjelma...15 Järjestösivut...25 41 Ihmisyyden kunnioittaminen vastaa sairaanhoidonkin haasteisiin...42 Suomen Potilaslehti Finlands Patienttidning ISSN 0784-5944, 34. vuosikerta Suomen Potilaslehti ilmestyy 4 kertaa vuodessa, vuosikerran hinta on 16 euroa (sisältää postituksen kotimaassa). Etukannen kuva: Harri Kyllönen, Syysilta merellä Vastaava päätoimittaja: Paavo Koistinen, gsm 0400 682 337 Toimitus: Jaakko Ojanne, gsm 041 461 6886 Osoite: Helsinginkatu 14 A 1, 00500 Helsinki Sähköposti: toimisto@potilasliitto.fi Kotisivut: www.potilasliitto.fi Puh. (09) 562 2080 Painopaikka: Newprint Oy, Raisio Suomen Potilaslehti pidättää itsellään oikeuden olla julkaisematta sille pyytämättä toimitettua materiaalia. Lehti ei myöskään palauta sellaista kirjallista taikka kuvallista materiaalia, jota toimitukseen on pyytämättä lähetetty. 2
PÄÄKIRJOITUS Paavo Koistinen Suomen Potilasliitto ry:n puheenjohtaja Mikä on suomalaisen potilaan tulevaisuus? Suomalaista sairaanhoitojärjestelmää ajatellessa herää nykyään paljon kysymyksiä ja huolia. Ensimmäisenä mieleen nousee perustavaa laatua oleva kysymys siitä, onko organisaatio olemassa potilaita varten vai ovatko potilaat organisaatiota varten. Paljon erilaisia järjestelmiä ja toimintatapoja on kehitelty, mutta kuinka moni on muodostunut potilaan tarpeista ja kuinka moni byrokraattien kirjoituspöydillä. Jälkimmäisessä tapauksessa potilaan olisi nöyrästi ja kiltisti vain mukauduttava. Siis lyhyesti: kuunnellaanko potilasta itseään? Ongelmat konkretisoituvat silloin, kun terveyskeskuksen ajanvarausjärjestelmä ei toimi, kun puhelimeen ei vastata ja kun potilaan on oikeutettuja etuisuuksia hakiessaan sukellettava todelliseen byrokratian viidakkoon. Ei voi välttyä sarkastiselta toteamukselta, että teoriassa systeemi kyllä toimii, mutta käytännön kanssa onkin sitten vähän niin ja näin. Mielenterveyskuntoutujat ovat suomalaisista potilaista varmaankin kaikkein hankalimmassa asemassa. Hoitopaikkoja ei enää ole läheskään riittävää määrää tarjolla ja avohoito niin hieno ajatus kuin se onkin ei yksinkertaisesti toimi. Niinpä mielen sairaille ja mielenterveyden sairauksista kuntoutuville tarjotaan mieluummin lääkkeitä kuin keskustelumahdollisuutta ammattilaisten kanssa. Jos tällaisessa tilanteessa lääkkeetkin jäävät syömättä tai ne pahimmassa tapauksessa jopa myydään katukauppaan, ollaan jo todella syvässä ahdingossa. Ja kun ei ole keskusteluyhteyttä ihmisiin mielenterveyspotilailla, niin ei niitä riitä ikäihmisillekään. Nämähän saattavat olla niin sanotusti ikäisekseen normaalissa kunnossa. Se tosin saattaa tarkoittaa sitä, että he eivät pääse ilman apua kotoansa liikkeelle, mutta eivät ole laitoshoidon tarpeessa. Niinpä heidät jätetään kotinsa yksinäisyyteen ja ainoa yhteys muuhun maailmaan saattaa olla kiireinen ja määräaikana piipahtava kotisairaanhoitaja tai ruokapalvelun lähetti. Yhteiskunnan jakaantuminen näkyy kaikkein selkeimmin terveydenhoidossa. Pitkäaikaissairaat ja pienellä eläkkeellä taikka työttömyyskorvauksilla elävät ihmiset sinnittelevät julkisen terveydenhoidon varassa. Tällä sektorilla on niin kuntien ja kaupunkien sisäisiä eroja kuin valtakunnallisesti paikkakuntien välisiä eroja. Kun valtakunnallinen laatujärjestelmäkin on vasta kehitteillä, saattaa samalla hoitotoimenpiteellä olla eri aluesairaaloissakin suuria eroavaisuuksia. Niin kauan, kun yhtenäistä laatujärjestelmää ei ole olemassa, erojen tuominen viranomaisten tietoon edellyttää varsin uutteraa selvitystyötä, mihin tavallisilla potilailla ei yleensä ole voimia ja kuntoa. Sotien jälkeen rakennetussa hyvinvointi-suomessa tulo- ja varallisuuserot olivat suhteellisen pienet. Tässä taloudellisessa ja henkisessä ilmapiirissä myös terveyseroja voitiin kaventaa. Kaikilla oli mahdollisuudet saada tasa-arvoisesti sairaanhoitoyms. palveluita. Nyt varallisuus- ja tuloerot ovat kasvaneet ja samoin terveyserot ovat muuttuneet epäsuotuisaan suuntaan. Kärjekkäästi voidaan myös todeta, että köyhä kuolee taas aikaisemmin kuin varakas. Maailmanlaajuinen finanssikriisi ja taas kerran uhkaava lama ovat kohdelleet kaltoin niin Suomea kuin muutakin maailmaa. On kuitenkin älyllistä epärehellisyyttä antaa erinomaisen sairaanhoitojärjestelmämme rapautua syyttämällä kaikesta maailmanlaajuista finanssikriisiä. Nyt meneillään oleva kriisi ei ole toki ainoa vaikea ajanjakso, jonka ylitse Suomi on historiansa aikana selvinnyt. Kysymys on varojen kohdentamisesta ja siitä, miten suuria uhrauksia ollaan vero- ja talouspolitiikalla tekemässä suomalaisen sairaanhoidon pitämiseksi hyvällä tasolla. Nykyinen tilanne ei voi olla hyväksyttävissä. Nyt kun tilanne on mennyt siihen, että vanha ja heikossa kunnossa oleva jumittuu terveyskeskuksen jonoihin, mutta keskiluokkaan kuuluva hakee lähetteensä yksityislääkäriltä, joka kirjoittaa välittömästi lähetteen julkisen puolen hoitolaitokseen, missä vaiva hoidetaan nopeasti. Varakas potilas puolestaan käyttää kautta linjan yksityistä sairaanhoitopalvelun tuottajaa ja saa Kela-korvauksen. Nyt meillä on siis kolmen luokan potilaita. Olisi yhteiskunnallisesti suurta viisautta tässä vaiheessa varmistaa sairaanhoitomme tulevaisuus, sillä taloudellisesti epävakaina aikoina kukaan meistä ei voi olla varma siitä, että ei jonakin päivänä tipahtaisi tuohon kolmanteen luokkaan. 3
Suomen lehti LEDARE Paavo Koistinen Ordförande för Finlands Patientförbund rf. Vilken är den finländska patientens framtid? När man ser på det finländska vårdsystemet i dag väcks många frågor och samtidigt många bekymmer. En principiell fråga som uppstår är huruvida organisationen finns till för patienten eller patienten för organisationen. Många olika system och verksamhetsformer har utvecklats, men hur många har utvecklats från patientens behov och hur många på byråkraternas skrivbord? I det senare fallet måste patienten snällt och ödmjukt anpassa sig till systemet. Med andra ord: lyssnar man på patienten? Problemen konkretiseras när tidsbeställningssystemet på hälsovårdscentralen inte fungerar, när inger svarar i telefon och när patienten ansöker de förmåner och ersättningar han har rätt till. Då dyker han rakt in i byråkratins verkliga djungel. Man kan inte låta bli att sarkastiskt konstatera att systemet nog fungerar i teorin, men i praktiken är det litet si och så. Den allra svåraste situationen finner man inom rehabiliteringen av mentalvårdspatienter. Det finns inte tillnärmelsevis tillräckligt vårdplatser att tillgå och den öppna vården hur god tanken än är- fungerar det helt enkelt inte. För patienter med psykiska besvär och mentala sjukdomar erbjuder samhället hellre medicin än möjlighet till samtal med en professionell person. Om patienten i en sådan situation inte intar sina mediciner eller i värsta fall säljer dem i gatuhandeln, är personen i ett djupt trångmål. Om inte psykiatriska patienter har möjlighet till samtalskontakt med andra människor, så inte räcker det till åldringar heller. Dessa kan så att säga vara i normal kondition med hänsyn till ålder. Det kan visserligen betyda att de inte kan ta sig ut från sitt hem utan hjälp men inte är i behov av institutionsvård. Så blir de då lämnade till ensamheten i sina hem. Den enda kontakten med den övriga världen är kanske den jäktade hemsjukvårdaren, som sticker sig in på bestämd tid eller utdelaren av matservice. Tudelningen i samhället märks allra bäst inom hälsovården. Långtidssjuka och personer som får en liten pension eller de som får arbetslöshetsersättning försöker klara sig med den offentliga hälsovården. Inom denna sektor är skillnaderna stora både mellan kommuner och olika stadsdelar, på samma 4 sätt som det förekommer skillnader mellan olika orter i hela landet. När det nationella kvalitetssystemet nu först börjar utvecklas, kan det förekomma stora variationer i vårdåtgärderna inom olika sjukvårdsdistrikt. Så länge det inte finns ett enhetligt kvalitetssystem är det svårt att bringa skillnaderna till myndigheternas kännedom. Det förutsätter ett idogt utredningsarbete som en vanlig patient i allmänhet inte har kraft eller kondition till. I det välfärds-finland som byggdes upp efter kriget var inkomst- och förmögenhetsklyftorna relativt små. I detta ekonomiska och andliga klimat kunde också skillnaderna i hälsotillståndet minskas. Alla hade möjlighet att få jämlik sjukvård och annan service. Nu har förmögenhets- och de ekonomiska klyftorna ökat och likaså har skillnaderna i hälsotillståndet utvecklats i negativ riktning. Tillspetsat kan konstateras att de fattiga dör tidigare än de rika. Den världsomfattande finanskrisen och den hotande depressionen har behandlat Finland och den övriga världen illa. Det är ändå intelligent oärligt att låta ett förträffligt sjukvårdsystem vittra sönder genom att skylla allt på den världsomfattande finanskrisen. Den pågående krisen är inte den enda svåra tidsperiod som Finland har klarat sig ur under historiens gång. Frågan är hur resurserna allokeras och hur stora uppoffringar man med skatte- och ekonomisk politiken är redo att göra för att hålla den finska hälso- och sjukvården på en god nivå. Den nuvarande situationen kan inte accepteras. Nu är situationen den att en gammal och skröplig person fastnar i hälsocentralens köer, medan en som hör till medelklassen skaffar sig sin remiss av en privat läkare som omedelbart skriver remiss till en offentlig vårdinrättning där problemet snabbt sköts. Den förmögna patienten använder för sin del privatproducerade sjukvårdstjänster genom hela vårdkedjan och får ersättning från FPA. Nu har vi sålunda patienter av tre olika klasser. Det skulle vara klokt ur samhällelig synpunkt att i detta skede säkerställa sjukvårdens framtid för under en ekonomiskt osäker tid kan ingen av oss vara säker på att vi inte en dag kan ramla ner i tredje klassen.
Paula Risikko sosiaali- ja terveysministeri, terveystieteiden tohtori STM Tavoitteena hyvinvointi Lämpimän kesän jälkeen on tullut lämmin syksy. Eduskunta on juuri tänään, tätä kirjoittaessani aloittanut toimintansa. Hyvä niin. Nyt päästään vauhtiin, hallitusohjelmaa toteuttamaan. Ohjelmassa on paljon hyvää, leikkauksista ja säästötoimenpiteistä huolimatta. Esimerkiksi kevään hallitusneuvotteluissa johtamani hyvinvointipolitiikan osio on koko hallitusohjelman voittaja. Se sai kaikkein eniten rahaa, kun säästöjä ja leikkauksia kohdennettiin uudelleen. Kaikkein köyhimpien kansalaisten etuisuuksiin varattiin yli 300 miljoonaa lisää. Muun muassa työttömyysturvan peruspäivärahaa ja työmarkkinatukea korotetaan, samoin asumistukea ja toimeentulotukea. Erityisen iloinen olen siitä, että myös asumistukeen ja toimeentulotukeen saatiin korotuksia. Asiantuntijoiden mukaan asumistuki on kaikkein vaikuttavin keino köyhyydessä elävien auttamisessa, eikä toimeentulotukeen ole saatu pitkään aikaan parannusta. Kun toimeentulotuen perusosaa nostetaan, nostaa se samalla myös perheiden lapsimäärän perusteella laskettavia toimeentulotuen perusosia. Myös sosiaali- ja terveyspalvelujen kehittäminen huomioidaan ohjelmassa hyvin. Tärkeää on jatkaa keväällä voimaan tulleen terveydenhuoltolain toimeenpanoa. Sen avulla potilaiden valinnanvapaus lisääntyy ja perusterveydenhuolto vahvistuu. Toimiva terveyskeskus -ohjelma jatkuu tukien terveyskeskusten toimintaa. Lasten, nuorten ja perheiden palveluissa halutaan kehittää matalan kynnyksen palveluja. Erityisenä kohteena ovat perhekeskukset ja oppilashuollon palvelut. Myös mielenterveyspalvelut ovat jatkossakin luupin alla. Mm. mielenterveys- ja päihdepalvelujen kehittämisohjelman (Mieli 2009) halutaan jatkuvan. Kehittämisen painopisteenä ovat niin ikään kuntoutuspalvelut. Kuntoutusta on monen sorttista: ammatillista, lääkinnällistä, sosiaalista jne. Sitä myös rahoittavat monet tahot: Kela, kunta, vakuutusyhtiöt, työvoimahallinto jne. Sama ihminen saattaa tarvita monia kuntoutusmuotoja ja siksi kokonaisuus on hyvä saada hallintaan. Tarkoitus onkin tehdä kokonaisselvitys kuntoutuksesta. Vanhuspalvelulaistakin sovittiin. Vanhuspalvelujen varmistaminen oli kaikkien puolueiden vaalitavoitteena ja itselleni lailla on aivan erityinen merkitys. Vanhuspalvelulakia alettiin valmistella johdollani keväällä 2009, kun tehdyissä selvityksissä valkeni, etteivät vuonna 2008 annetut vanhustenhuollon laatusuositukset olleet saavuttaneet kunnissa toivottua tulosta. Myös sosiaali- ja terveydenhuollon rakenteen kehittämistyö saa potkua tuoreessa hallitusohjelmassa. Tavoitteena ovat vahvat peruskunnat ja joka tapauksessa yhteistyön tiivistäminen kuntien välillä. Kunta- ja palvelurakenneuudistus - hankkeessa (PARAS) käynnistetyt uudistukset saavat nyt jatkoa. Tarkoituksena on nimenomaan jatkaa kunta- ja palvelurakenneuudistuksia eikä missään nimessä aloittaa alusta tai vähätellä PARAS -hankkeen aikana tehtyjä muutoksia. Tulevaisuudessa meillä on toivottavasti entistä enemmän yhteistyötä sosiaali- ja terveydenhuollon välillä sekä perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välillä. Yhteistyöstä hyötyy ennen kaikkea potilas, mutta myös koko yhteiskunta. Tavoitteet, joita uudessa hallitusohjelmassa on kirjattu, ovat kieltämättä haastavia, varsinkin näinä taloudellisesti tiukkoina aikoina. Hallituspuolueilla on kuitenkin vahva tahto saavuttaa asettamansa tavoitteet. 5
Suomen lehti Maria Guzenina-Richardson peruspalveluministeri STM Kunnioitus ei ole vain menneen ajan sana Tähän alkuun tarina entisen ajan Suomesta. Munkkiniemessä vastaanottoaan pitänyt tohtori sai eräänä päivänä odotushuoneeseensa kaksi lettipäistä tyttöä, joilla oli käsissään hätätapaus, sairastunut nukke. Vastaanottoneiti kävi ilmoittamassa potilaan tohtorille, joka otti tytöt sisään huoneeseensa. Syvästi huolestuneen näköiset nukentuojat kertoivat, että heidän silmäteränsä ei suostu syömään ja on muutenkin kuumeinen. No niin, oli lääkäri todennut ja tutkinut nuken hartaasti ja tarkasti. Toiminnan päätteeksi hän oli todennut, että potilas saadaan kyllä kuntoon. Tytöille kirjoitettiin mukaan resepti: Sylissä pitämistä ja viileällä kääreellä pyyhkimistä. Paljon lepoa ja tarvittaessa tippa sokeriliuosta suuhun. Vastaanotolta poistuneet olivat syvän vaikuttuneita tohtorin ammattitaidosta, kaikki olivat saaneet kunnioittavan kohtelun. Menneeseen on tietysti mahdoton palata, mutta kerran hyväksi koettu on aina syytä muistaa kun rakennetaan uutta. Tässä kiireisessä ajassa potilaan kohtaaminen ihmisarvoisena on yhtä tärkeää kuin menneinäkin. Tulla nähdyksi ja huomioiduksi etenkin heikoimpina hetkinä on meihin sisäänrakennettu piirre. Sosiaali- ja terveydenhuoltoa pitää kehittää potilas ja asiakasnäkökulma edellä. Esimerkiksi lääkärillä on oltava riittävästi aikaa tehdä tutkimuksensa ja potilaalla riittävästi aikaa kertoa vaivoistaan. Sana kustannustehokkuus on saanut viime vuosien aikana ikävän kaiun. Hoitotyössä se on tarkoittanut liian usein kii- reessä tehtyä. Tässä nykyisessä kustannustehokkuutta painottavassa kulttuurissamme unohtuu usein, että kerralla hyvin hoidettu ihminen tuo itse asiassa säästöä. Kerta toisensa jälkeen vastaanotolle hoitamattoman ongelmansa kanssa palaava potilas, hän vasta kustannuserä onkin. Hallitusohjelmaan on kirjattu viisaasti, että hoitoketjujen toimivuutta parannetaan esimerkiksi tiivistämällä perusterveydenhuollon, erikoissairaanhoidon, työterveyshuollon ja sosiaalitoimen yhteistoimintaa. Terveyskeskusten toiminnan vahvistamiseksi jatketaan Toimiva terveyskeskus-ohjelmaa, joka kohdistuu erityisesti palvelujen laatuun, vaikuttavuuteen ja saatavuuteen. Myös pitkäaikaissairaiden hoitoa kehitetään sekä panostetaan henkilöstön työhyvinvointiin. Eikä tässä kaikki. Hallitusohjelmaan on kirjattu myös seuraava: Hallitus painottaa julkisten palveluiden merkitystä tasaarvon ja yhdenvertaisuuden takaajana. Kuntien mahdollisuutta järjestää palveluja vahvistetaan. Sosiaali-ja terveyspalvelut järjestetään yhtenä kokonaisuutena painottaen ennaltaehkäisyä ja asiakkaan asemaa. Alun tarinassa tytöt lähtivät kotiin tyytyväisinä saamaansa kohteluun, nukke parani ja leikit jatkuivat. Tohtorin kunnioittava asennoituminen tyttöihin teki heihin lähtemättömän vaikutuksen ja antoi esimerkin siitä, miten asenteilla on merkitystä. Meidän päättäjien tehtävänä on puolestaan kunnioittaa terveydenhuollon ammattilaisia ja luoda heille parhaat mahdolliset edellytykset tehdä työtään ja kunnioittaa potilaitaan. Tähän työhön on hallitus hallitusohjelmallaan sitoutunut. 6
Anneli Milén dosentti, ohjelman johtaja Tuula Saarikoski TtM Kirjoittajat: Dosentti Anneli Milén toimii Potilasturvallisuutta taidolla - ohjelman johtajana laajassa yhteisohjelmassa, jossa Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL toimii vetäjänä ja jossa myös Suomen Potilasliitto ry on mukana. TtM Tuula Saarikoski työskentelee Keski-Suomen sairaanhoitopiirin potilasturvallisuusprojektin päällikkönä. Potilasturvallisuutta kansallisilla talkoilla Maija sai sairaalassa Martalle tarkoitetun lääkkeen. Pekka kaatui ja loukkasi päänsä. Untolta melkein leikattiin väärän jalan polvi. Vahinkoja, erehdyksiä, virheitä ja unohduksia sattuu kaikkialla, missä ihmiset toimivat. Terveydenhuolto on elämänalueista kaikkein herkin tällaisille vaara- ja haittatapahtumille. Hoitaminen on monimutkaista, monen toimijan työtä, jossa hoitajat eikä hoitoa saava eivät ole koneita. Terveydenhuollon ongelmatilanteet syntyvätkin usein ketjureaktiona: Maija sai Martan lääkkeet, koska hoitaja tukeutui muistiinsa: Martta- niminenhän se potilas sängyssä 5 on! (Martta oli päässyt aamuvuoron aikana kotiin ja Maija oli tullut uutena potilaana). Pekka loukkasi päänsä, koska lähti sukkasillaan WC:hen. Hoitaja ei ollut antanut tossuja, koska ne olivat päässeet osastolta loppumaan ja niin myös tarvikevarastosta, koska automaattista muistutusta varaston vähenemisestä ei ollut. Kyse on ketjusta, ei yhdestä henkilöstä Vaara- ja haittatapahtumat näyttäytyvät potilaalle ketjun viimeisen lenkin virheenä. Potilaan onkin lähes mahdoton tietää, mistä kulloinenkin ongelma juontaa juurensa. Vasta viime vuosina on maailmanlaajuisesti alettu kiinnittää huomiota näihin ketjureaktioihin ja toimintatapoihin. Terveydenhuollon työntekijät ovat ryhtyneet kirjaamaan vaara- ja haittatapahtumia ja keskustelemaan niistä avoimesti ja ketään syyllistämättä. Yhdessä osaston tai klinikan henkilökunnan ja päälliköiden kanssa pohditaan perussyyt ja jäljitetään koko ketju. Sen pohjalta mietitään keinot ja toimintatavat laatia suojaus, jotta ketju katkeaa ja vaaratilan- netta tai haittaa ei potilaille pääse enää syntymään. Esimerkkimme Maija saa omat lääkkeensä, kun potilaan henkilöllisyys aina varmistetaan häneltä ja rannekkeesta. Unton polvileikkaus väärään jalkaan vältetään, vaikka röntgenkuva olisikin ollut väärinpäin, koska Unton huolta väärästä jalasta kuunnellaan ja ryhdytään tarkistamaan asiaa. Jatkossa päätettiin ruveta käyttämään aina leikkaussalin tarkistuslistaa, jonka avulla tällainen ja monet muut virheet vältetään. Monet erehdykset ja vahingot johtuvat kiireestä, liian vähästä henkilökunnasta ja liian täyteen ahdetuista potilashuoneista -lyhytnäköisestä poliitikkojen vaatimasta säästämisestä, sillä haittatapahtumien aiheuttama lisähoito maksaa erittäin paljon. 7
Suomen lehti Hoidosta hyötyä - ei haittaa Terveydenhuollossa tehdään paljon hyvää. Sairauksia ehkäistään ja tauteja diagnosoidaan ja niitä parannetaan entistä paremmin. Mutta samaan aikaan riskimme altistua myös haitoille, vahingoille ja erehdyksille kasvaa. Suomessa haittatapahtumia ei esiinny sen enempää kuin muissa vastaavissa maissa, mutta olemme vasta viime aikoina todella heränneet puuttumaan asiaan. Uusi terveydenhuoltolaki ja sen nojalla laadittu asetus edellyttävät, että jokaisen sairaalan ja terveyskeskuksen pitää laatia suunnitelma siitä, miten se aikoo potilasturvallisuutta edistää. Potilaiden edustus ja osallistuminen tähän työhön on erittäin tarpeellista. Vaaratilanteista niskalenkki 8 Jopa puolet hoitovirheistä tai vähältä piti -tilanteista voitaisiin estää mm. koulutuksella, paremmalla johtamisella ja ennakoimalla vaaratilanteita. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n johdolla käynnistetäänkin kansalliset talkoot tarkoituksena vähintään puolittaa potilaille hoidossa aiheutuvat haitat ja vahingot. Nelivuotiseen ohjelmaan osallistuvat sairaalat ja terveyskeskukset kautta maan sekä terveysalan yhdistykset, ammattiliitot ja muut kansalliset toimijat. Potilasliitto on keskeinen kumppani. Potilasturvallisuutta taidolla -ohjelma keskittyy nyt parin ensimmäisen vuoden ajan terveydenhoidossa toimiviin henkilöihin ja kaikkiin ammattiryhmiin: johtajiin, hoitajiin, lääkäreihin, siivoojiin, laitosmiehiin, välinehuoltajiin, sihteereihin jne. Potilasturvallisuuteen vaikuttavat aivan kaikki työntekijät. Suomessa henkilökunta on osaavaa ja taitavaa, mutta potilasturvallisuuden vaaratilanteiden tunnistaminen ja ennakointi tarvitsevat omanlaistansa osaamista ja harjaantumista. Siksi kaikki runsaat 140 000 terveysalan työntekijää koulutetaan asiassa. Jatkossa potilasturvallisuuden järjestelmäluonne ja kokonaisvaltaisuus liitetään osaksi kaikkien peruskoulutusta. Potilas on kuningas Ohjelman laatimassa työntekijöiden koulutuksessa käydään yksityiskohtaisesti läpi myös potilaan ottaminen huomioon täysivaltaisena. Potilas tietää usein hoitohenkilökuntaa paremmin omaa terveyttään koskevat asiat. Häntä kuuntelemalla ja hänen kanssaan yhdessä pohtimalla voidaan välttää erehdyksiä. Kuten Potilasliiton puheenjohtaja Paavo Koistinen totesi Potilasturvallisuuden konferenssissa syyskuussa 2011: On otettava huomioon, että potilas ei ole ainoastaan palvelujen kohde tai käyttäjä vaan palvelujen omistaja-edustaja. Potilaalle täytyy antaa ymmärrettävällä tavalla tietoa omasta sairaudestaan ja sen hoidosta, erityisesti lääkehoidosta. Potilaan kanssa keskustellaan hoitoon liittyvistä riskeistä ja odotettavissa olevista tuloksista. Potilaan niin halutessa tällaista tietoa annetaan myös potilaan luotetulle henkilölle, omaiselle tai läheiselle. Potilaalle kerrotaan myös, kehen hän voi ottaa yhteyttä potilasturvallisuutta koskevissa asioissa. Potilas ei monesti uskalla kertoa huolistaan, kohtelustaan tai mielipiteistään, koska saattaa pelätä, että häntä pidetään hankalana potilaana ja seurauksena on huono hoito. Sellainen työskentelykulttuuri, joka tukee pelkoa ja passivoi potilasta, on kerta kaikkiaan kitkettävä pois terveydenhuollosta. Tehtävä kuuluu esimiehille. Tutkimus: neuvoja toivotaan lisää Keski-Suomen sairaanhoitopirissä vuonna 2010 tehtyyn tutkimukseen Lääkehoidon turvallisuuden toteutuminen potilaan näkökulma osallistui potilaita erikoissairaanhoidosta (sairaalasta) ja perusterveydenhuollosta (terveyskeskuksesta). Potilaat vastasivat kyselyyn kirjallisesti joko lähtiessään pois hoidosta tai siirtyessään toiselle osastolle tai hoitopaikkaan. Vastaajia oli 709 ja heidän ikänsä oli keskimäärin 55 vuotta; nuorin vastaaja oli 18- vuotias ja vanhin 97 vuotta. Potilaat kokivat, että vaikka hoitohenkilökunta arvostaa heitä, pitäisi kiinnittää enemmän huomiota potilaiden osallistumiseen omaan hoitoonsa kannustamalla heitä ja antamalla mahdollisuus vaikuttaa hoitopäätösten tekemiseen ja kysyä myös potilaiden mielipiteitä varsinkin iäkkäämpien potilaiden kohdalla. Lääkehoidosta kerrottaessa pitäisi kertoa potilaalle mistä saa lisätietoa sairaudesta ja hoidosta, lääkkeiden vaikutuksista, niiden sivuvaikutuksista ja lääkehoidon toteutuksessa tapahtuneista muutoksista perusteluineen. Erityisesti iäkkäät miehet tarvitsevat parempaa ohjausta lääkehoidosta. Tutkimuksessa nousi esille, että monta kertaa lääkehoitoon liittyvät kysymykset ja epäselvyydet tulevat esille vasta kotona. Siksi potilaalla pitäisi olla selkeästi tiedossa mihin tai keneen voi olla yhteydessä. Tiedonlähteenä Internetin käyttö on jo yleistä varsinkin nuorempien keskuudessa, joten nuorempia potilaita voi ohjata hakemaan tietoa turvallisilta sivuilta. Vaaratilanteita lääkehoidossa Tutkimuksen toisen osassa potilailta kysyttiin: Tapahtuiko lääkehoidossanne jokin läheltä piti -tilanne tai vaaratilanne (esim. saitte väärät lääkkeet tai potilaspapereissanne oli väärää tietoa) tai tapahtuiko jotakin, joka jäi huolestuttamaan tai vaivaamaan Teitä? Jos tapahtui, niin mitä? Vastauksissa nousivat esille ns. lääkepoikkeamat kuten lääkkeiden yhteisvaikutukset, lääkkeiden aiheuttamat fyysiset oireet, kaatuilu lääkkeiden vaikutuksesta. Potilaat olivat kokeneet saaneensa myös huonoa lääkeneuvontaa: ei kuunneltu, ei huomioitu, sivuvaikutuksia ei kerrottu, ohjeistus oli epäselvää, aloitettiin uusi lääke ilman, että annettiin ohjeita. Joskus oli käynyt niin, että poti-
las sai reseptin toisen potilaan nimellä, reseptiin oli kirjoitettu liian suuri annos tai että käytetyillä lääkkeillä olikin yhteisvaikutus. Nämä tilanteet olivat herättäneet huolta potilaissa. Työkaluja potilaan tueksi Potilaalle on olemassa erilaisia työkaluja, jotka auttavat häntä aktivoitumaan. Esimerkiksi Lääkekortin avulla hän voi pitää kirjaa lääkityksestään ja huomauttaa, jos saa väärän lääkkeen tai annok- sen. Vaivojen ja oireiden kirjoittaminen ylös ennen lääkärin vastaanottamasta voi myös rohkaista puhumaan. Samoin kannattaa pitää kirjaa, kun käy vastaanotolla - monesti tilanne voi olla jännittävä eikä sitten muistakaan jälkikäteen mitä puhuttiin. Myös läheisen voi ottaa tueksi terveyskeskus- tai sairaalakäynnille. Huonosta kohtelusta tai aiheutuneista haitoista kannattaa aina kertoa hoitavalle henkilölle tai tämän esimiehelle. Potilaalla voi olla myös aktiivinen rooli potilasturvallisuuden varmistajana, mutta potilaalla ei kuitenkaan ole päävastuuta turvallisuudesta vaan se on aina henkilöstöllä ja viime kädessä organisaation johdolla. Organisaation on seurattava, mitä on tehty, kuinka siinä on onnistuttu ja kuinka siitä voidaan oppia ja toimintaa parantaa tulevaisuudessa. Hoitohenkilökunnan on pidettävä huolta, että potilas saa parhaan ja turvallisen hoidon. Potilasturvallisuutta taidolla -ohjelma pyrkii avoimuuteen ja virheistä oppimiseen yhteisesti. Toinen kansallinen potilasturvallisuuskonferenssi, Helsinki 8.-9.9.2011 Suomen Potilasliitto ry:n puheenjohtaja Paavo Koistisen alustuspuheenvuoro Potilasturvallisuus on yhteinen asia - Potilasnäkökulma ja työkalut Potilaiden ja läheisten osallistuminen Potilaalla voi olla myös aktiivinen rooli potilasturvallisuuden varmistajana, mutta potilaalla ei kuitenkaan ole päävastuuta turvallisuudesta, vaan se on aina henkilöstöllä ja viime kädessä organisaation johdolla. Potilas ja organisaatio katsovat laatua eri suunnista. Organisaation intressissä on seurata, mitä on tehty, kuinka siinä on onnistuttu ja kuinka siitä voidaan oppia ja toimintaa parantaa tulevaisuudessa. Potilaalle on tärkeää, kuinka hän saa parhaan ja turvallisen hoidon. Potilas, asiakas ja hänen läheisensä otetaan mukaan hoidon turvallisuuden edistämiseen. Potilasta on hoidettava yhteisymmärryksessä hänen kanssaan. Potilasta kuunnellaan ja hän osallistuu hoitonsa suunnitteluun ja sen toteutukseen (hoitosuunnitelma, joka on tehty yhdessä terveydenhuollon henkilöstön kanssa). On tärkeää, että potilas tuo ilmi tarvittavat taustatiedot. Potilasta kannustetaan kertomaan oireistaan, toiveistaan ja huolistaan sekä tekemään kysymyksiä hoitoonsa liittyvissä asioissa. Potilaan voimaantuminen edellyttää riittävää tiedon saantia ja neuvontaa. Potilaalle annetaan ymmärrettävällä tavalla tietoa omasta sairaudestaan ja sen hoidosta, erityisesti lääkehoidosta. Potilaan kanssa keskustellaan hoitoon liittyvistä riskeistä ja odotettavissa olevista tuloksista. Potilaan niin halutessa tällaista tietoa annetaan myös potilaan luotetulle henkilölle, omaiselle tai läheiselle. Potilaalle kerrotaan myös, kehen hän voi ottaa yhteyttä potilasturvallisuutta koskevissa asioissa. Haittatapahtuman sattuessa siitä kerrotaan avoimesti potilaalle ja hänen niin toivoessaan myös hänen läheiselleen. Tapahtuma ja mahdolliset seuraukset käydään läpi heidän kanssaan. Luottamuksellisessa ilmapiirissä potilaat uskaltavat ja heillä on mahdollisuus ottaa esille turvallisuudessa havaitsemansa puutteet, ja niihin on puututtava nopeasti ja avoimesti. Yhtenäiset menettelytavat haittatapahtumien jälkihoidossa auttavat myös henkilöstöä toimimaan avoimesti. Haittatapahtumista saadun tiedon analysointi ja julkistaminen edistävät osaltaan avoimuutta. On otettava huomioon, että potilas ei ole ainoastaan palvelujen kohde tai käyttäjä, vaan palvelujen omistajaedustaja. On tärkeää, että potilaiden ja potilasjärjestöjen edustajat ovat mukana potilasturvallisuutta varmistavissa ryhmissä. Potilas ja potilasjärjestöt ovat potilasturvallisuuden omistajia. Terveydenhuollon organisaatio on oman turvallisuuskulttuurinsa omistaja. Potilasturvallisuutta varmistavassa ryhmässä nämä kaksi omistajaa, jotka katsovat 9