Liisa Helenius, Pirkko Sassi & Piia Silvennoinen rjen tutut askeleet on sekä oppikirja että vinkkikirja kaikille vanhusten kanssa toimiville. Kirja on tarkoitettu niin opiskelijoiden, ammattilaisten kuin omaistenkin käyttöön. Kirjassa olevien esimerkkien avulla halutaan korostaa sitä, että myös tavallinen arki on vanhukselle rikastuttava kokemusten sekä elämysten ja muistojen lähde. LAUREA JULKAISUT LAUREA PUBLICATIONS ISBN 978-951-799-296-1 Arjen tutut askeleet A Arjen tutut askeleet Ideoita yhdessäoloon vanhusten kanssa
Liisa Helenius, Pirkko Sassi & Piia Silvennoinen Arjen tutut askeleet Ideoita yhdessäoloon vanhusten kanssa Laurea-ammattikorkeakoulu, tikkurilan yksikkö 2013 Vantaa
Copyright Tekijät ja Laurea-ammattikorkeakoulu Kannen kuva: Tarja Laakkonen Tekninen toimittaja: Tarja Laakkonen ISBN 978-951-799-296-1 Edita Prima Oy, Helsinki 2013
Sisällys 1 Johdanto Vanhusten arki kohtaamista, hoivaa ja kunnioitusta... 6 Piia Silvennoinen 2 Arjen asioita vinkkeineen... 9 Liisa Helenius & Pirkko Sassi 2.1 Miten kohdata vanhus?... 9 2.2 Iloa, huumoria, hyvää mieltä - Itku pitkästä ilosta... 11 2.3 Aktiivisuutta arkeen - Ain laulain työtäs tee... 12 2.4 Nykyhetkessä eläminen - Ei oppi ojaan kaada... 14 2.5 Yhdessäolo ja yhteydenpito - Vuoroin vieraissa käydään... 15 2.6 Ruokailu - Riita poikki ja voita väliin... 16 2.7 Aistit... 18 2.7.1 Tuoksut ja hajut - Oma kehu haisee... 18 2.7.2 Maku - Oma maa mansikka, muu maa mustikka... 19 2.7.3 Näkö - Ei omena kauas puusta putoa... 20 2.7.4 Kuulo - Niin metsä vastaa kun sinne huutaa... 21 2.7.5 Tunto - Ei lämmin luita riko... 22 2.8 Liikunta ja ulkoilu - Ei kysyvä tieltä eksy... 23 2.9 Pukeutuminen ja puhtaus - Puhtaus on puoli ruokaa... 24 3 Idealaatikko... 25 3.1 Sananlaskuja... 25 3.2 Arvoituksia... 25 3.3 Taikoja ja enteitä... 26 3.4 Vitsejä... 26 3.5 Muisteluja... 27 3.6 Leikkejä... 28 3.6.1 Tutustumisleikkejä... 28 3.6.2 Perinneleikkejä... 28 3.6.3 Muistileikkejä... 29 3.7 Muistelukuvat... 30 Lisälukemista... 40
Kirjoittajat Liisa Helenius on toiminut lavastajana, leikinohjaajana ja -kouluttajana ( lettimies ). Liisa on ollut tuntiopettajana Amiedussa (lähihoitajat, omaishoitajat, koulunkäyntiavustajat, perhepäivähoitajat). Tämän lisäksi Liisa on kouluttautunut senioriosaajaksi (vertaisohjaajaksi) Laurea Otaniemessä. Liisa toimii Laurean HyvinvointiTV:ssä vanhuksille suunnatun ohjelman vetäjänä. Pirkko Sassi on terveydenhuollon maisteri. Pirkko on toiminut lehtorina Laurea Otaniemessä ja Laurea Tikkurilassa sekä ohjelmien suunnittelijana ja toteuttajana HyvinvointiTV:ssä. Pirkko on käynnistänyt Senioriosaajakoulutuksen Laurea Otaniemessä sekä toiminut Espoon kaupungilla vanhusten omatoimisuutta edistävissä hankkeissa. Pirkko työskentelee parhaillaan Kuntoutuksen edistämisyhdistyksessä. Piia Silvennoinen (YTT) työskentelee yliopettajana Laurea Tikkurilassa. Piian keskeistä asiantuntijuutta on sosiogerontologinen osaaminen. 4
Kirjan käyttöohjeet Vanhustyössä toimivat opiskelijat ovat jatkuvasti tuoneet esiin tarpeen oppaasta, jossa kerrotaan siitä, miten toimia parhaiten ikääntyneiden parissa. Tämä kirjan avulla haluamme vastata tuohon pyyntöön ja innostaa kaikkia vanhusten kanssa toimivia hyödyntämään arjen tuttuja askareita ja ottamaan ne tueksi päivittäisissä puuhissa. Kyse ei ole niinkään uusista ideoista vaan arkielämän toiminnan monipuolisesta hyödyntämisestä. Suosittelemme myös omien ideoiden käyttöön ottamista vanhusten kanssa toimiessa eli haluamme korostaa luovuutta ohjaajan/hoitajan työssä. Arjen asiat ovat tuttuja jokaiselle vanhukselle, ja niiden osittainenkin itsenäinen sujuminen aktivoi häntä ja kohottaa hänen itsetuntoaan. Oppaan sisältö koostuu alkuosan johdanto-osuudesta sekä varsinaisesta käytännön osuudesta. Johdanto-osuudessa pohditaan vanhuksen arkea, hänen toimintakykynsä tukemista sekä hoivan tarvetta. Varsinaisen käytännön osuuden tavoitteena on antaa vinkkejä siitä, miten ylläpitää vanhuksen toiminnallista ja henkistä vireyttä huumoria unohtamatta. Osuudesta löytyy vinkkejä siihen, miten eri aistien toimintaa ja liikkumista voidaan aktivoida ja miten vanhusten kuntoa ja hyvinvointia voidaan kokonaisvaltaisesti pitää yllä. Vanhuksella on paljon voimavaroja ja tietotaitoa, jotka tulee huomioida ja aktivoida paremmin käyttöön otettaviksi. Kirjan vinkit ovat helposti sovellettavissa myös ryhmätoimintaan, sillä yhdessä tekeminen edistää sosiaalisuutta ja lisää yhteisöllisyyttä. Kirjan loppuosaan on liitetty idealaatikko, josta löytyy erilaisia vinkkejä yhdessäolon tueksi. Käytämme tässä kirjassa tietoisesti käsitettä vanhus, koska se on mielestämme hyvä ja positiivinen suomalainen sana kuvaamaan vanhaa ihmistä, joka tarvitsee ajoittain toisen henkilön tukea. 5
1 Johdanto Vanhusten arki kohtaamista, hoivaa ja kunnioitusta Piia Silvennoinen Jokaisella meistä on valtavasti kokemusta arjesta, ja siitä on helppo puhua toisten kanssa. Mutta mistä puhutaan kun puhutaan arjesta? Miten arkea voisi määritellä? Eräs määritelmä arjelle on sen vastakohtaisuus juhlalle ja pyhälle, sillä arki on harvoin juhlaa ja pyhää. Siinä, missä juhla ja pyhä koostuvat suurista tunteista ja selkeästä rakenteesta, arki on jokapäiväistä ja runotonta. Juhlan jälkeen puhutaan arkeen palaamisesta ja arjen aherruksesta. Arki on jokapäiväistä, rutiininomaista ja toistuvaa. Ajallisesti arjen rytmin määrittävät viikko ja vuosi. Arki voidaan myös määrittää suhteessa työn ja vapaa-ajan jännitteeseen. Työelämässä on omat arkea tuottavat rutiininsa, ja vapaa-aikana voimme etsiä hetkittäistä pakoa arjesta. (Sihvola, Andersson, Hetemäki & Mustonen 2011, 5-8.) Arki siis muodostuu käytännöllisistä toimista ja rutiineista, jotka tuovat sisältöä elämään. Arki ei ole samanlaista kaikille, sillä arkeen ja arjen valintojen runsauteen vaikuttavat sekä yhteiskunnalliset olosuhteet kuten myös kunkin elämänhistoria ja elämäntilanne. (Haila 2011, 235.) Minkälaista on sitten vanhuksen arki? Vanhuksen arjessa ei ole enää työelämän ja vapaa-ajan välistä jännitettä. Työelämän rutiineista on vapauduttu eläkkeelle jäämisen yhteydessä. Arkea rytmittää uudenlainen vapaus, jolloin on vapaa tekemään mitä tahtoo. Eläkkeelle jääminen mahdollistaa omien haaveiden ja harrastusten toteuttamisen ja uuden oppimisen. Henkisen vireyden ylläpidon merkitys kasvaa entisestään iän myötä. Henkinen hyvinvointi ei kuitenkaan ole välttämättä kiinni fyysisestä hyvinvoinnista. Vanhat ihmiset ovat oiva esimerkki siitä, etteivät fyysiset vaivat ole este henkiselle hyvinvoinnille. Henkisen vireyden ja hyvinvoinnin ylläpitämistä on kaikki sellainen toiminta, joka vahvistaa ihmistä. Erilaiset henkistä vireyttä tukevat harrastukset ja toiminnat tuottavat sisältöä vanhuksen elämään ja antavat hänelle mahdollisuuden toteuttaa omia taipumuksiaan. Samoin ne antavat voimaa ja mielihyvää ja tuottavat sosiaalista viihtymistä. (Koponen 1995, 55 56.) 6
Myös arjen toimintakyvyn tukeminen tuottaa ja ylläpitää henkistä vireyttä ja hyvinvointia. Jyrki Jyrkämän (2007) mukaan vanhuksen toimintakyky tulisikin ymmärtää tilanteellisena ja kontekstuaalisena kokonaisuutena, joka ilmenee sosiaalisissa tilanteissa ja toiminnassa. Esimerkiksi vanhainkodissa voisi puhua erityisestä laitostoimintakyvystä, toimintakyvystä, joka liittyy vanhainkodin arkielämään, toistuviin toimintakäytäntöihin ja vuorovaikutukseen. (Jyrkämä 2007, 215.) Arjen toimintakyvyn tukemisessa keskeisenä on nimenomaan käytössä olevan toimijuuden ja toimintakyvyn tukeminen. Tämä pitää sisällään niin fyysisen, psyykkisen kuin sosiaalisenkin toimintakyvyn huomioimisen (Jyrkämä 2003, 96). Vanhuksen arjen päänäyttämöksi muodostuu koti, jossa arjen rutiinit toteutuvat. Kotina voi toimia oma koti, mutta yhtä hyvin myös jokin hoitolaitos. Kuten Marjatta Marin (2003) toteaa, vanhusikävaiheessa kodista tulee tapahtumien keskipiste ja arjen rutiinit toimivat sekä vanhuksen voimavarana että energian säästäjinä. Arjen rutiinit ovat myös osa ihmisen identiteettiä, sillä ne yhdistävät asunnon ja minän kodiksi, merkitykselliseksi paikaksi. (Marin 2003, 40.) Mitä iäkkäämmästä vanhuksesta on kysymys, sitä todennäköisempää on, että arjen rutiinien sujuminen vaatii ulkopuolista apua ja vanhusikävaiheessa ulkopuolisen avun tarve lisääntyy hoivan ja hoidon muodossa. Tällöin arkea rytmittävät erilaiset hoiva- ja hoitotoimenpiteet. Vanhusten arkeen kuuluu kiinteästi hoivan käsite, sillä hoivassa on kyse arkisesta auttamisesta ja arjen uusintamisesta niiden ihmisten puolesta tai niiden ihmisten kanssa, joilta arki ei yksin suju. Siinä on kyse jokapäiväisen elämän sujumisesta ja henkilökohtaisesta lähihuolenpidosta. Hoivan toimintakäytännöillä luodaan vanhusten arkea, ja niillä tuotetaan tietynlainen sosiaalinen vanheneminen ja vanhuus. (Tedre 2003, 61 64.) Arvokkaasti heikkeneminen on hoivan ydintä (Tedre 2003, 70). Niinpä ei ole yhdentekevää, miten esimerkiksi vanhus kohdataan ja miten esimerkiksi hänen itsemääräämisoikeuttaan tuetaan hänen arkisessa auttamisessaan ja arjen rutiinien sujumisessa. Kuten Silva Tedre (2003) tuo esille, hoivassa on läsnä kaksi ihmistä tarpeineen, tunteineen ja kehoineen. Hoiva on toisen kuulemista ja kuulluksi tulemista. Sekä hoivan antaja että hoivan ottaja tuovat kohtaamiseen omat kokemuksensa, tunteensa ja tietonsa. (Tedre 2003, 64-65.) Tässä kirjassa annetaan käytännön ohjeita vanhuksen arjen rutiinien tukemiseksi hoivakäytännöissä. Kirjan tarkoituksena on toimia oppikirjana ja tukena vanhusten parissa työskenteleville. Vanhuksen toimijuuden ja toimintakyvyn tukeminen hänen omissa sosiaalisissa yhteyksissään eli jokapäiväinen toiminta rutiineineen ja yksilöllisine tapoineen ovat kirjan keskiössä. Kari Salosen (2008) mukaan onnistunut vanhustyö pohjaa siihen, että vanhustyön ammattilainen omaa vanhusspesifisyyden syvällistä ymmärtämistä. Se on vanhuuden ymmärtämistä ainutkertaisena elämänvaiheena omine elämänkulkuineen ja kokemuksineen, 7
kehitystehtävineen, vanhenemisprosesseineen, voimavaroineen, avuntarpeineen ja tapahtumineen. Vanhuus toteutuu aina tietyssä sosiokulttuurisessa ympäristössä, jonka merkityksen ymmärtäminen on osa onnistunutta ja ammatillista vanhustyötä. (Salonen 2008, 159 160.) Tämän kirjan tavoitteena on osaltaan rakentaa hyvää ja onnistunutta vanhuutta ja vanhustyötä vanhuksen arjen toimijuuden ja toimintakyvyn tukemisen kautta. Lähteet Haila, Y. (2011). Arkiset valinnat ja ympäristö. Teoksessa L.C. Andersson, I. Hetemäki, R. Mustonen & A. Sihvola (toim.) kaikki irti arjesta. Helsinki: Gaudeamus, 228 242. Jyrkämä, J. (2003). Ikääntyminen, toimintakyky ja toimintatilanteet. Teoksessa Teoksessa M. Marin & S. Hakonen (toim.) Seniori- ja vanhustyö arjen kulttuurissa. Jyväskylä: PS-kustannus, 94 103. Jyrkämä, J. (2007). Toimijuus ja toimijatilanteet aineksia ikääntymisen arjen tutkimiseen. Teoksessa M. Seppänen, A. Karisto & T. Kröger (toim.) Vanhuus ja sosiaalityö. Sosiaalityö avuttomuuden ja toimijuuden välissä. Jyväskylä: PS-kustannus, 195 217. Koponen, P-L. (1995). Vanhuus ja henkiset harrastukset. Teoksessa Ikäänny viisaasti. Gerontologiaa ikäihmisille. E. Karvonen, R. Koivisto, P-L. Koponen, A. Lanér, P. Pohjolainen, J-E. Ruth, T. Sihvola & A. Suni. Vanhustyön koulutus- ja tutkimuskeskus Kuntokallio ja Helsingin yliopiston Lahden tutkimus- ja koulutuskeskus, 55 58. Marin, M. (2003). Elämän paikallisuus ja paikat. Teoksessa M. Marin & S. Hakonen (toim.) Seniori- ja vanhustyö arjen kulttuurissa. Jyväskylä: PS-kustannus, 22 43. Salonen, K. (2008). Sosionomin (AMK) osaaminen 2000-luvun seniori- ja vanhustyössä. Teoksessa L. Viinamäki (toim.) 14 puheenvuoroa sosionomien (AMK) asemasta Suomen hyvinvointiasiantuntijajärjestelmässä. Kemi-Tornio: Kemi-Tornion ammattikorkeakoulun julkaisuja. Sarja A: Raportteja ja tutkimuksia 2, 159 172. Sihvola, A., Andersson, L.C., Hetemäki, I & Mustonen, R. (2011). Lukijalle. Teoksessa L.C. Andersson, I. Hetemäki, R. Mustonen & A. Sihvola (toim.) kaikki irti arjesta. Helsinki: Gaudeamus, 5-8. Tedre, S. (2003). Hoiva ja vanhuus. Teoksessa M. Marin & S. Hakonen (toim.) Seniori- ja vanhustyö arjen kulttuurissa. Jyväskylä: PS-kustannus, 57 71. 8
2 Arjen asioita vinkkeineen Liisa Helenius & Pirkko Sassi 2.1 Miten kohdata vanhus? Vanha ihminen on kohdattava vertaisena ja häntä on kohdeltava kunnioittavasti. Hänelle on annettava riittävästi aikaa puhua ja kertoa rauhassa sanottavansa. Vanhukset ovat varsinaisia aarreaittoja, kun vain pysähdymme kuuntelemaan heitä. Vanha ihminen on kohdattava yksilönä. Tästä johtuen on vältettävä kysymystä Miten me tänään voimme? kysymällä suoraan Miten voitte tänään?" tai "Miten voit tänään? Tutustuminen käynnistyy parhaiten esim. selvittämällä, mitä työtä hän on tehnyt ja mitä kaikkea harrastanut. Näin keskustelu johdatetaan tutuille alueille, joista viriää lisää puheenaiheita. Kunnioitus vanhuksen tietotaitoja kohtaan ja niiden muistelu on usein avain yhteisymmärrykseen. Vanhoilla ihmisillä on paljon kokemuksia menneestä ajasta ja perinteistä. Tätä tietoa he mielellään jakavat seuraaville sukupolville. Tällainen tieto ei siirry vain kirjoja lukemalla, vaan tiedonsiirto tapahtuu parhaiten ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa. Tällainen vuorovaikutus tukee ja edistää sosiaalista kanssakäymistä. Tuntematonta vanhusta on aluksi syytä teititellä. Teitittely kuuluu kulttuurimme tapoihin. Vanhus ehdottaa kyllä sinunkauppoja, jos niin haluaa. Joku saattaa myös toivoa, että häntä kutsutaan etunimen sijasta lempinimeltä. Se, miten kutakin henkilöä puhutellaan, selviää yleensä nopeasti ja itsestään. On hyvä myös huomioida eri kulttuuritaustaiset vanhukset, joita tulee kohdella heidän omien tapojensa ja toivomustensa mukaan. Yhdessäolo vanhuksen kanssa pyritään luomaan mukavaksi, turvalliseksi ja kiireettömäksi. 9
Vinkkejä Hyvään tapaan kuuluu katsoa silmiin, kun puhutaan. Puhutaan selkeästi ja rauhallisesti. Kuunnellaan rauhassa, mitä vanhuksella on sanottavaa ja annetaan hänelle aikaa kertoa se. Luodaan yhdessä elämyksiä arkeen kertomalla kummankin omasta elämästä Sukupolvien erot ovat suuret, vanhus on elänyt erilaista aikaa kuin me elämme. Huumori, pilke silmäkulmassa, on hyvä ottaa mukaan jutusteluun, sillä se keventää arkista touhua. Maltti kannattaa säilyttää vaikeissakin tilanteissa. Muista! On kohteliasta olla siististi pukeutunut. Tatuoinnit ja lävistykset saattavat jopa aiheuttaa pelkoa vanhuksissa. Voimakkaat hajusteet ja tuoksut, kuten tupakan haju, saattavat tuntua vanhuksesta vastenmielisiltä 10
2.2 Iloa, huumoria, hyvää mieltä - Itku pitkästä ilosta Meille jokaiselle tuottaa iloa, kun meidät huomioidaan, meitä tervehditään ja meiltä kysytään kuulumisia. Näin puhuja osoittaa sen, että hän keskittyy juuri kyseiseen henkilöön, hänen kokemuksiinsa ja tuntemuksiinsa. Jokainen on asiantuntija oman elämänsä suhteen. Avustajan on oltava herkkänä siinä, mikä ilahduttaa vanhusta. Yleensä iloa tuottavat asiat tulevat esiin yhteisessä keskustelussa enemmin tai myöhemmin, mutta niitä voi kysyä myös suoraan: "Mikä sinua ilahduttaisi?" "Mitä tekisimme tänään?" Hyvää mieltä tuottaa myös se, kun henkilö pystyy edelleen suoriutumaan arkisissa askareissa (ruokailussa, pukemisessa, pesuissa) joko täysin itsenäisesti tai avustettuna. Avustaja ei saa liian innokkaasti tehdä kaikkea vanhuksen puolesta, vaan vanhukselle on annettava mahdollisuus tehdä ja osallistua itse parhaansa mukaan. Vanhukselle tuottaa erityistä iloa menneiden asioiden ja tapahtumien muisteleminen, vanhojen valokuvien katseleminen ja oman mielimusiikin kuunteleminen. Omien valokuvien lisäksi voi esille laittaa myös muita vanhukselle rakkaita esineitä, jolloin hän voi halutessaan kertoa niihin liittyvistä muistoista meille muille. Yhdessä ollessa saavat esiin tulla myös kaikki tunteet, niin ilot kuin mielipahatkin. On turvallista jakaa tunteita toisen, jo tutuksi tulleen henkilön kanssa. Tuottamalla iloa toiselle, saamme iloa itsekin. Vinkkejä Kirjan lopussa on katselukuvia, jotka tuovat mieleen muistoja vanhoilta ajoilta. Näistä kuvista on mukava keskustella. Yhdessä voidaan muistella sananlaskuja, arvoituksia, vitsejä, taikoja ja enteitä. Kirjan lopussa olevasta Idealaatikosta löytyy esimerkkejä. Ryhmän kanssa voi leikkiä esimerkiksi vanhoja perinneleikkejä, erityisesti tutustumisleikkejä (katso Idealaatikosta). Voidaan järjestää lauluhetkiä, kilpailuja sekä erilaisia tapahtumia (lettukestit, grillijuhlat, bingo, tietokilpailut jne.). 11
2.3 Aktiivisuutta arkeen - Ain laulain työtäs tee Pitkän päivätyön tehneellä vanhuksella on oikeus vain olla, istua vaikkapa keinutuolissa ja nauttia toisten avusta. Tästä huolimatta moni vanhus kaipaa erilaista omatoimista tekemistä päiväänsä, ja aktiivinen liikkeellä olo pitää pirteänä. Avustajan tehtävänä on innostaa vanhusta erilaiseen toimintaan. Tavalliset arjen askareet ovat kaikille tuttuja, ja niitä on mukava tehdä yhdessä pieni määrä kerrallaan. Vanhuksilla on paljon erilaista tietoa ja taitoa sekä voimavaroja, jotka täytyy joissakin tapauksissa houkutella uudelleen esiin ja käyttöön. Laulua harrastanut vanhus tulisi saada taas laulamaan, runoja lukenut niitä lukemaan ja lausumaan, käsi- ja puutöitä tehnyt niitä tekemään jne. Myös erilaiset pelit, joissa vaaditaan käsillä tekemistä, aktivoivat paitsi lihaksia myös aivotoimintaa. Leikki on kuulunut ennen vanhaan voimakkaasti aikuisten maailmaan. Se on toiminut sekä ajanvietteenä että työn keventäjänä. Vanhat leikit tuovat mukavat muistot mieleen. Leikit aktivoivat ihmisen eri osa-alueita mm. muistia, näppäryyttä ja ketteryyttä. Leikki tukee myös sosiaalisten taitojen ylläpitämistä. Vanhusten osaamista kannattaa hyödyntää enemmän pyytämällä heitä mukaan erilaiseen toimintaan, esim. kertomaan menneistä ajoista ja omasta asiantuntemuksesta tai toimimaan vierailevana ohjaajana erilaisissa kerhoissa. Ruumiinkieli paljastaa todelliset ajatuksemme. Eleet ilmeet, asennot ja teot ovat tärkeä osa viestintää. 12
Vinkkejä Vanhusten kanssa voi tehdä kaikkia arjen askareita esim. pestä astioita, pyyhkiä pölyjä, kastella ja hoitaa kukkia, kattaa ruokapöytää. Ruuan valmistaminen ja yhdessä leipominen ovat virkistävää toimintaa. Erilaista tekemistä varten käden ulottuvilla tulisi olla tarvikkeita ja materiaalia esim. ompelutarvikkeita tai puutöihin tarvittavia välineitä. On hyvä selvittää, mitä vanhus on aiemmin harrastanut ja innostetaan häntä kokeilemaan sitä uudelleen. Vanhuksen ulottuvilla olisi hyvä olla erilaista lukemista (kirjoja, lehtiä) sekä kyniä ja paperia. Myös tietokonetta kannattaa kokeilla. Kasvien, esim. sipulikukkien, maustekasvien, ruohosipulin, perunan ja herneen, kasvattaminen onnistuu pienimuotoisesti sisätiloissakin. Siemeniä voi kylvää ja sipuleita istuttaa vaikka kukkaruukkuihin. Kasvun seuraaminen ja sadon korjaaminen on virkistävää puuhaa. Erilaisia leikkejä voi käyttää apuna esim. ryhmän tutustumisessa (katso vinkkejä leikki- ja idealaatikoista kirjan lopusta). 13
2.4 Nykyhetkessä eläminen - Ei oppi ojaan kaada Nykyhetki ja sen seuraaminen kiinnostavat meitä jokaista. Vanhuksen se kiinnittää myös paremmin aikaan ja paikkaan. Vanhusta tulee innostaa päivän lehtien lukemiseen tai lukea niistä häntä kiinnostavia uutisia. Ajankohtaisia asioita voi seurata myös radion ja TV:n välityksellä. Iso seinäalmanakka ja selvänumeroinen seinäkello auttavat vanhusta elämään nykyhetkessä. Päivän ohjelma on mukava käydä läpi heti aamulla, jotta vanhus osaa varautua tuleviin tapahtumiin ja odottaa niitä. Tuttavien ja sukulaisten vierailut ovat tärkeitä, sillä niiden aikana käydyissä keskusteluissa päivittyvät suvun viimeaikaiset tapahtumat. Vanhukset tapaavat mielellään lapsia, joko omia jälkeläisiään tai muiden lapsia. Lasten myötä he kokevat menneen, mutta katsovat samalla myös tulevaisuuteen. On hyvä muistaa, että vaikka me nykyhetkessä elävät ihmiset olemme usein kiireisiä, ei tämä koske vanhuksia. Tästä syystä vierailuhetkeen tulee varata riittävästi aikaa ja luoda siitä mahdollisimman kiireetön. Keskeistä ihmisen elämänhallinnalle on tunne siitä, että henkilö pystyy pitämään ohjat omissa käsissään. Vinkkejä Vanhuksen kanssa on hyvä keskustella päivän polttavista asioista esim. erilaisista maailman tapahtumista, urheilusta ja kulttuurista. Päivä- ja aikakausilehtiä voi lukee ääneen. Huolehditaan siitä, että vanhuksella on radio käytettävissä ja vanhusta kiinnostava asema on auki Vanhusta kiinnostavien TV- ja video-ohjelmien katsominen yhdessä synnyttää mukavaa keskustelua. Tarvittaessa avustetaan vanhusta kännykän ja tietokoneen käytössä. Postikorttien kirjoittaminen yhdessä tuo esiin muistoja korttien saajista. Samanhenkiset ihmiset on hyvä saada yhteen pohtimaan ajankohtaisia asioita. 14
2.5 Yhdessäolo ja yhteydenpito - Vuoroin vieraissa käydään Yksinäisyys on erityisesti vanhusten ongelma. Siksi jokainen vierailu on heille tärkeä tapahtuma. Toisen ihmisen näkeminen, koskettaminen, kuulumisten vaihtamien ja yhdessä tekeminen ovat vanhukselle päivän kohokohtia. Tämä on syytä muistaa jokaisen käynnin yhteydessä. On hyvä pitää mielessä, että se, mikä ilahduttaa vanhusta, tuottaa hyvän olon tunteen myös avustajalle. Omaiset ja ystävät ovat jokaiselle tärkeitä. Vanhukset odottavat heidän käyntejään. Mutta myös omaisiin ja ystäviin päin tulee olla yhteydessä. Omaisille voi soittaa, kirjoittaa kirjeen tai lähettää kortin. Avustaja voi auttaa parhaansa mukaan soittamisessa sekä Ihmissuhdeverkot ovat tärkeä osa elämää. tervehdysten lähettämisessä. Postin tuoma tervehdys ilahduttaa kaikenikäisiä. Nykyajan tekniikka (tekstiviestit ja nettipuhelut) mahdollistaa nopean yhteydenpidon kaukanakin asuvien sukulaisten ja ystävien kanssa. Mikäli vanhus asuu hoitokodissa, on syytä huomioida siellä järjestettävät erilaiset tapahtumat ja osallistua niihin. Tällaisia aika ajoin toteutettavia tapahtumia ovat mm. eri järjestöjen ja seurakunnan vierailut sekä myyjäiset ja näyttelyt. Mikäli vanhuksen vointi sallii, voi hänen kanssaan laatia ostoslistan ja käydä yhdessä ostoksilla. Yhteinen kauppamatka saattaa olla päivän tai viikon kohokohta, kun vanhus voi valita mieleisiään ostoksia. Vinkkejä Almanakkaan on hyvä kirjata sekä vanhuksen oma syntymäpäivä sekä läheisten syntymäpäivät tervehdysten lähettämistä varten. Lasten, omien lastenlasten tai päiväkotilasten, vierailut ovat tärkeitä. Vanhukset ilahtuvat erityisesti nähdessään pieniä lapsia. Vanhusten kanssa voidaan järjestää erilaisia leikki- ja pelipäiviä esim. bingo, tikanheitto, lauta- ja korttipelit, tietokilpailut. Keskustelua syntyy, kun haastatellaan vanhuksia siitä, miten ennen leikittiin ja pelattiin. Kovin yksinäiselle vanhukselle voi ehdottaa ystäväpalvelun käyttöä. Tällaisesta palvelusta tarjoaa mm. SPR, seurakunta sekä eri järjestöt. 15
2.6 Ruokailu - Riita poikki ja voita väliin Ruokailuhetki on monin tavoin tärkeä tapahtuma, joten siihen on valmistauduttava huolella. Ruokailutilanne tulee tehdä mahdollisimman mukavaksi, rauhalliseksi ja houkuttelevaksi. On hyvä pitää mielessä, söisikö itse sellaista ruokaa, jota tarjoaa vanhukselle. Päivittäiset kahvihetket ovat myös tärkeitä. Ihanne olisi, että kahvia juotaisiin yhdessä toisen henkilön kanssa, jolloin siitä tulee myös sosiaalinen tapahtuma. Jo valmistautuminen kahvinkeittoon ja kahvipaketin avaamien tuovat esiin hyviä tuoksuja ja kirvoittavat veden kielelle. Kauniisti katettu kahvipöytä on tärkeä osa kahvihetkeä. Vanhojen ihmisten on saatava riittävästi nestettä eli heidän on juotava runsaasti. Joiltakin vanhuksilta se pääsee helposti unohtumaan, jolloin juomisesta voi tehdä hauskan leikin ja makuelämyksen esim. kaatamalla eri makuisia mehuja/vettä kuppeihin, jotka on sijoiteltu ympäri huonetta. Tällöin vanhus tulee juoneeksi nestettä useammin, koska muki tulee itsestään vastaan. Juhlapyhät ja eri juhlakaudet ja niihin liittyvät tavat on hyvä huomioida. Juhlan tuntua lisää pienikin koristelu. Joulun tuntua tuo mm. joulukuusi, joulukukka ja/tai joululiina pöydällä. Koristelujen lisäksi juhlaruualla on oma merkityksensä, koska se on arkiruokaan verrattuna monipuolisempaa ja perinteisempää. Yhdessä on mukava keskustella siitä, miten entisaikoina syötiin niin arkena kuin juhlapäivinäkin. 16
Vinkkejä Kauniisti katettu pöytä houkuttelee syömään. Ensisijaisesti on hyvä käyttää veitsiä ja haarukoita sekä juomalaseja. Ruokaliina suojaa vaatteita, mutta käden ulottuvilla on hyvä olla myös lautasliina. Maustepurkit on syytä tuoda ruokailijan lähettyville. Ruokailuun tulee varata tarpeeksi aikaa, jotta vanhus voi syödä rauhassa. On kohteliasta kertoa, mitä ruokaa on tarjolla ja kysyä vanhukselta, miten hän ruokansa haluaa. Tällöin syöminen helpottuu ja vastaa vanhuksen tottumuksia. Lämmin ateria ei saa olla jäähtynyttä, mutta ei myöskään polttavan kuumaa. Ensin ruokaa on hyvä tarjota vähän. Jos ruoka maistuu, sitä voi hakea lisää. Ruokalajit, esim. porkkanat, punajuuret ja perunat, on hyvä asetella erikseen lautaselle. Tällöin vanhus voi rauhassa maistella eri makuja. Jälkiruualla herkutellaan pääruuan jälkeen. 17
2.7 Aistit Ihminen kokee erilaisia elämyksiä aistiensa kautta. Aistien heikkeneminen saattaa herättää joissakin vanhuksissa pelkoja siitä, että he menettävät jotkut aistit kokonaan. Aistit kuitenkin tukevat toinen toisiaan. Kun joku aisti heikentyy, tulee toisesta entistä tärkeämpi. Esim. jos näkö heikkenee, korostuu kuulon merkitys. Vanhusten aistien aktivointi on tärkeää, koska eri aistien kautta saadut tunneelämykset synnyttävät iloa ja tuovat mieleen erilaisia muistoja. Lapsuuden ympäristöstä muistuvat mieleen erityisesti tuoksut ja maut. 2.7.1 Tuoksut ja hajut - Oma kehu haisee Hyvälle tuoksuva ruoka kirvoittaa ruokahalun, ja esim. kahvin ystäville jo kahvin tuoksu on erityisen tärkeää. Tästä syystä tuttuja, hyvälle tuoksuvia mausteita kannattaa suosia ruuan valmistuksessa. Myös muut tuoksut tuovat helposti muistoja mieleen. Yksi tärkeimmistä tuoksuista lienee savun tuoksu, mikä tuo ensimmäisenä mieleen puusaunan ja siihen liittyvät muistot. Moni yhdistää tervan tuoksun lapsuuden aikaan, koska ennen vanhaan tervan käyttö erityisesti maaseudulla oli yleistä. Edellä mainittujen lisäksi ihminen kaipaa luonnossa olevia tuoksuja. Siksi on tärkeää, että vanhus pääsee ulkoilemaan eri vuodenaikoina. Jo parvekkeelle tai avonaisen ikkunan ääreen meneminen tuo tunteen ulkoilmasta ja ulkoa tulevista tuoksuista. Keväällä on voimakkaimmillaan mullan tuoksu, ja kesällä tuoksuvat kukat ja ruoho. Syksyllä ilmassa tulvii lahoavien lehtien tuoksu, ja talvella hengitetään kirpeää pakkasilmaa. Vinkkejä Vanhuksille voidaan järjestää leikkimielinen kilpailu, jossa eri tuoksuja (esim. kahvinporoja, teenlehtiä, tervattu puupala, kuivattuja koivunlehtiä, erilaisia yrttejä) on kätketty suodatinpusseihin. Sisältöä haistelemalla yritetään päästä selville pussin sisällöstä. Tällainen leikki aktivoi hajuaistia ja tuo mieleen muistoja tuoksuihin liittyvistä asioista. Muistot toimivat edelleen yhteisen keskustelun avaajina. Uusia tuoksuja voidaan kokeilla haistelemalla esim. erilaisia saippuoita, shampoita ja partavesiä. Lisää tuoksuja saa mm. kasvattamalla erilaisia yrttejä kukkaruukuissa. Vanhuksilta voidaan kysellä, mitä muistoja eri tuoksut (esim. savu, eläimet, ruuat, pyykit, harmaantunut hirsiseinä, rahkasuo, kuiva kallio, kesäsade) tuovat mieleen. 18
2.7.2 Maku - Oma maa mansikka, muu maa mustikka Makutottumukset ovat vanhuksella jo lapsena opittuja. Vanhusten lapsuudessa ruoka oli yksinkertaista (perunaa, silakkaa, leipää, lihaa) ja siinä oli vähän mausteita. Tuttuja mausteita olivat suola ja sokeri sekä pippuri ja kaneli. Nykyään mausteita käytetään runsaammin, joten ruoan kautta saadaan runsaasti makuelämyksiä. Iän tuoman makuaistin muuttumisen myötä moni haluaa ruokaansa myös enemmän mausteita. Ruokailu on yksi vanhuksen päivän tärkeimmistä hetkistä. Siksi syötävän ruuan tulee olla hyvänmakuista ja sen tulee tarjota erilaisia makuelämyksiä. Ruuassa tärkeää on maku, mutta myös se, miltä ruoka näyttää ja miten se on asetettu tarjolle. Suomalaisille, erityisesti vanhemmalle väestölle, leipä on ollut tärkeä ravinnonlähde. Ruisleipä on pitänyt monen tiellä ja sen makua kaivataan edelleen. Myös juhlapyhät ja niihin liittyvät ruuat on hyvä huomioida: jouluna jouluruuat, pääsiäisenä mämmi ja vappuna sima ja munkit. Vinkkejä Vanhukset kaipaavat erilaisia tuttuja makuja, joita ei välttämättä ole aina tarjolla. Heitä voi hemmotella hankkimalla juuri näitä kaivattuja herkkuja. Uusia makuja (esim. jogurttia, juustoja ja makkaroita) tulee myös kokeilla. Vanhuksen kanssa voi yhdessä mennä ostoksille ja valmistaa ruokaa. Toisesta kulttuurista tulleen henkilön kanssa valmistettu ruoka on makuelämys molemmille. Vanhuksen kanssa voi keskustella siitä, miten tämän kotona syötiin ja valmistettiin ruokaa. Vanhusta voi pyytää kertomaan entisajan herkuista, kaupasta ostetuista ja luonnosta etsityistä (esim. marjoista, sienistä ja koivun mahlasta). 19
2.7.3 Näkö - Ei omena kauas puusta putoa Ikääntymisen myötä näkö heikkenee, jolloin lukeminen vaikeutuu. Lukemista voi helpottaa esim. suurikokoisten kirjainten käytöllä, suurennuslaseilla ja tehokkaammalla valaistuksella. Näkökyvyn heikkeneminen vaikuttaa myös tasapainoon, koska heikenneen näön avulla ei saa enää samanlaista tukea ympäristöstä kuin aiemmin. Avustajan tulee huolehtia siitä, että vanhus pääsee kulkemaan asunnossa mahdollisimman esteettömästi esim. vuoteesta keittiöön ja kylpyhuoneeseen. Tarvittaessa matot on syytä rullata sivuun kompastumisen estämiseksi. On hyvä muistaa, että eri kulttuureissa ja uskonnoissa erilaisilla väreillä on symbolisia merkityksiä. Tästä johtuen värien käyttö erityisesti juhlapyhinä saattaa olla vanhuksille tärkeää. Esim. Suomessa joulun vallitseva väri on punainen ja pääsiäisen keltainen. Myös kauniisti sisustettu asunto tuottaa vanhukselle hyvää mieltä ja esteettisiä elämyksiä. Vinkkejä Avustajan on huolehdittava siitä, että lukemisen apuvälineitä (esim. riittävä valaistus ja suurennuslasi) on saatavilla. Vanhuksen on mahdollista kuunnella kirjoja CD-ja DVD-levyiltä. Niitä löytyy kirjastosta ja Näkövammaisten keskusliitosta. Omaisten valokuvien lisäksi voi esiin nostaa myös vanhukselle rakkaita esineitä, sillä ne tuovat mukavat muistot päivittäin mieleen. Vanhuksen kanssa voidaan yhdessä katsella kuvia ja esineitä ja pyytää vanhusta kertomaan niihin liittyvistä muistoista. Erilaiset kortti- ja palapelit ovat mukavaa ajanvietettä. On syytä huolehtia siitä, että vanhus näkee päivittäin ikkunasta ulos. Näin hän voi paremmin seurata sään ja vuodenaikojen vaihtelua sekä elämää ulkona. Museot ja taidenäyttelyt järjestävät erityisesti vanhuksille suunnattuja näyttelyjä, joissa kannattaa käydä. Laitoksissa tulee suosia vaihtuvia taidenäyttelyitä. Esillä voi olla joko asukkaiden itsensä tekemää tai muualta lainattua taidetta. Myös eläimet (kala-akvaariot ja häkkilinnut) ovat mukavaa seurattavaa. Yhdessä kannattaa katsoa myös elokuvia. Vanhat suomalaiset elokuvat ovat yleensä suosittuja. 20