PÄÄTÖS Nro 56/09/1 Dnro ISY-2006-Y-113 Annettu julkipanon jälkeen 22.6.2009 ASIA Kuopion lentoaseman ympäristölupa, Siilinjärvi. HAKIJAT Ilmailulaitos Finavia ja Karjalan Lennosto PL 50 PL 5 01531 Vantaa 70901 Toivala ASIAN VIREILLETULO, LUVAN HAKEMISEN PERUSTE JA LUPAVIRANOMAINEN Pohjois-Savon ympäristökeskus on 10.8.2004 tekemällään päätöksellä (dnro PSA- 2002-Y-136) velvoittanut Ilmailulaitoksen hakemaan Kuopion lentoasemalle ympäristönsuojelulain mukaista ympäristölupaa 30.6.2006 mennessä. Asema on siviili- ja sotilasilmailun yhteiskäytössä. Ilmailulaitos Finavia ja Karjalan Lennosto hakevat Kuopion lentoasemalla ympäristölupaa 28.6.2006 ympäristölupavirastoon toimitetulla, 17.8. ja 30.10.2006, 20.2.2007, 7.7.2008 sekä 11.5.2009 täydennetyllä hakemuksella. Lentoasemien toimivaltainen ympäristölupaviranomainen on ympäristönsuojeluasetuksen 5 :n 1 momentin 7 b) kohdan mukaisesti ympäristölupavirasto.
HAKEMUS 2 Kaavoitus sekä toimintaa koskeva sopimus- ja lupatilanne Alueella on voimassa Pohjois-Savon seutukaava, joka koostuu kolmesta vaihekaavasta, joista ensimmäinen ja toinen vaihe on vahvistettu vuonna 1985 sekä kolmas vuonna 1989. Ympäristöministeriön 3.7.2008 vahvistamassa Kuopion seudun maakuntakaavassa lentoaseman alue on merkitty lentoliikenteen alueeksi (LL). Siilinjärven kunnalla on lentoaseman eteläpuolella lainvoimainen Jännevirran osayleiskaava. Kaavaan on merkitty lentomeluvyöhykkeet. Lentoasemalta noin 2 km kaakkoon Kuopion kaupungin puolella on voimassa oleva rantayleiskaava, joka on vahvistettu 28.10.1994. Kaupunginvaltuusto on tehnyt kaavaan muutoksia 20.8.2001. Kaavassa lähimpänä lentoasema-aluetta on varaus lomaasutukselle, josta etäämmällä on maa- ja metsätalousaluetta, jolla on erityisiä ulkoilun ohjaamistarpeita. Ilmailulaitos Finavia ja Siilinjärven kunta ovat tehneet sopimuksen (28.11.2003) lentoaseman jätevesien johtamisesta Siilinjärven kunnan viemäriverkostoon. Ilmailulaitos Finavia ja Kuopion Vesi Oy ovat tehneet sopimuksen (13.3.2009) lentoasemalla muodostuvien glykolipitoisten vesien vastaanottamisesta ja käsittelystä Kuopion Lehtoniemen jätevedenpuhdistamolla. Kuopion lentoasemalla on Siilinjärven kunnan rakennusvalvonnan 13.8.2008 myöntämä lupa maanalaisen asematasolta poistettujen glykolivesien varastosäiliön (50 m 3 ) maahan sijoittamiseen. Kuopion lentoasemalla on Pohjois-Savon ympäristökeskuksen myöntämä lupa (dnro PSA-2005-L-153) poiketa luonnonsuojelulain rauhoitussäännöksistä. Lupa on voimassa vuoden 2010 loppuun. Maa- ja metsätalousministeriö on päätöksellään (1931/22/2005) myöntänyt Finavialle luvan hävittää lentoasemilla lentoliikennettä vaa-
rantavat rauhoitetut ja rauhoittamattomat eläimet. Lupa on voimassa vuoden 2010 loppuun. 3 Lentoaseman sijaintipaikka ja sen ympäristön tila Lentoasema sijoittuu valtion omistamalle Siilinjärven kunnan Hakkaralan kylän tilalle Lentoasema RN:o 10:55. Lähimmät yksittäiset asuintalot sijaitsevat 1 2 km:n etäisyydellä lentoasemasta. Lähin taajaman luonteinen asutus sijaitsee noin 4 km:n etäisyydellä asemasta etelään Rissalanrannan alueella. Lentoasema-aluetta ympäröivät järvet Iso-Jälä ja Juurusvesi. Pääkiitotien itäpuolella on lisäksi pieni Käntinlampi. Iso-Jälä kuuluu Nilsiän reitin (4.6) Juurusveden lähivesistöalueeseen (4.611). Järven vesiala on 729 ha, keskisyvyys on 8,9 m ja maksimisyvyys 48 m. Rantaviivan pituus on noin 20 km. Iso-Jälä on kirkasvetinen ja sen veden käyttökelpoisuusluokitus on hyvä. Ravinnepitoisuuksien perusteella järvi on keskiravinteinen. Myös Juurusvesi on yleiseltä veden käyttökelpoisuusluokitukseltaan hyvä. Sen vesiala on 15 900 ha ja rantaviivan pituus 611 km. Pitkän ajan seurannoissa (1981 2005) pohjanläheisessä vesikerroksessa veden happipitoisuus on ollut pääosin tyydyttävän tai välttävän tasolla. Kokonaisfosforipitoisuus ja perustuotannon määrää ilmentävä a- klorofyllipitoisuus ovat olleet keskiravinteisen tasolla. Käntinlampi laskee Juurusveteen. Lammen pinta-ala on 8,6 ha ja sen rantaviivan pituus on 1,3 km. Lammen maksimisyvyys on noin 21 m. Talvikuukausina alusvedessä on ollut happivajetta, minkä seurauksena ravinteita on liuennut veteen sedimentistä. Lampi on 1990-luvulla tehtyjen ravinnepitoisuustutkimusten perusteella karu, mutta happivaje aiheuttaa sisäistä kuormitusta. Lentoaseman alue on osa Outokummusta Riistaveden kautta Siilinjärvelle suuntautuvaa pitkittäisharjujaksoa, joka rajoittuu Iso-Jälään ja Juurusveteen. Pääkiitotie sijaitsee kaakko luode -suuntaisesti harjulla, joka jatkuu lentoasemalta luoteeseen Jälän harjumuodostumana. Harjun keski- ja itäosissa maaperä on hiekkaa ja soraa, mutta länsireunalla maa-aines muuttuu hienojakoisemmaksi hiedaksi ja hiesuksi. Aseman lounaispuolella on moreenipeitteisiä kallioharjanteita, joiden välissä on suopainanteita.
4 Kiitotien alueella maanpinnan korkeus on +90 m +95 m ja ympäröivien järvien vedenkorkeus on noin +81,5 m, joten pohjavesipinnan yläpuolella sijaitsevan maapeitteen paksuus on 9 14 m. Pohjaveden päävirtaus lentoaseman alueella tapahtuu harjun pituussuunnassa siten, että luonnollinen purkaus suuntautuu pääosin Iso-Jälään. Harjun reunaosilta pohjaveden virtaus suuntautuu Iso-Jälään ja Juurusveteen. Lentoasema ei sijaitse luokitellulla pohjavesialueella. Alueella on aiemmin ollut lentoaseman vedenottamo, joka on poistunut käytöstä vuonna 1989. Lentoaseman pohjoispuolella Siltasalmen erottamana on Jälänniemen I -luokan pohjavesialue (nro 0874903). Sen pinta-ala on 1,09 km 2, josta muodostumisalueen pintaalaa on 0,52 km 2. Pohjavesialueella sijaitsee Jälänniemen vedenottamo, jonka antoisuus perustuu rantaimeytymiseen. Ottamosta toimitetaan vettä lentoasemalle, Rissalanrantaan ja paikalliselle vesiosuuskunnalle. Pohjaveden virtausyhteyttä Jälänniemen ja Rissalan alueiden välillä on tutkittu koepumppauksilla. Pumppauksilla ei ole todettu olevan vaikutusta pohjaveden pinnankorkeuteen Rissalan alueella. Siltasalmen kohdalla järven vedenkorkeus vaihtelee tasolla +81,5 m +82,5 m ja vedenottamon kaivojen alueella pohjavedenpinnan korkeus tasolla +80,2 m +82,2 m. Iso-Jälän sekä Juurusveden rannoilta tapahtuu imeytymistä. Vuonna 2006 ilmanlaatu Kuopiossa oli ilmanlaatuindeksin avulla kuvattuna pääosan vuotta (57 %) hyvä. Indeksin perusteella laatu oli heikointa huhtikuussa. Siilinjärven keskusta-alueen ilmanlaatu oli indeksillä kuvattuna pääosan vuotta (86 %) hyvä. Lähimmät tarkkailupisteet ovat lentoasemasta alle 10 km:n etäisyydellä etelässä Kuopion Sorsasalossa ja pohjoisessa Siilinjärvellä. Lentoaseman läheisyydessä on Suomen tärkeisiin lintualueisiin (FINIBA) kuuluva Kasurila Jälä Jännevirran -alue (540019). Alue on merkitty Kuopion seudun maakuntakaavaehdotuksessa luonnonsuojelualueeksi (SL), mutta aluetta ei ole suojeltu. Pintaalaltaan 705 ha:n kokoinen alue on monimuotoinen, rehevien lintuvesien, niittyjen, peltojen ja lehtimetsien muodostama kokonaisuus Juurusveden itäreunalla. Lajisto on kosteikkojen lintuja sekä metsälajistoa, joka on riippuvaista lahopuista. Alueella on ke-
rätty vuosina 1980 1996 havaintoja, joiden perusteella alueen kriteerilajiksi määritettiin ruskosuohaukka. 5 Kuopion lentoaseman läheisyydessä ei ole Natura 2000 -ohjelmaan kuuluvia alueita. Lentoaseman yleiskuvaus Kuopion lentoasema on yksi neljästä yhteistoimintalentoasemasta ja sen toiminta painottuu sotilasilmailun palvelemiseen. Lentoaseman yhteydessä toimiva Karjalan Lennosto on yksi Ilmavoimien kolmesta valmiusyhtymästä. Myös kaupallinen siviiliilmailu on merkittävää. Lentoasema-alue koostuu maaliikenne- ja kenttäalueesta. Maaliikennealue käsittää maaliikenneyhteydet ja pysäköintialueet. Kenttäalue muodostuu asematasosta ja liikennealueesta. Kiito- ja rullaustiet muodostavat liikennealueen. Lentoaseman ainoan käytössä olevan kiitotien pituus on 2 800 m ja leveys 60 m. Koko kenttäalueen pintaala (kiitotie, rullaustiet, asematasot) on noin 36,5 ha. Kuopiossa ilmatila on jaettu kolmeen valvottuun osaan, joiden määrittelyssä on huomioitu sotilasilmailun tarpeet. Lähinnä lentoasemaa on lähialue (CTR = Control Zone), jonka säde on kentästä keskimäärin 17 km ja korkeus maanpinnasta 330 m:iin. Lähestymisalueen (TMA = Terminal Control Area) korkeus jatkuu 330 m:stä 2900 m:iin, ja alue on säteeltään keskimäärin 40 km. Sotilasharjoitusalue (MIL CTA = Military Control Area) on säteeltään keskimäärin 70 km ja alaraja on 450 m, ylärajan ulottuessa parinkymmenen kilometrin korkeuteen. Korkeudet määritellään merenpinnasta. Valvomattomassa ilmatilassa saa lentää ilman lennonjohtoselvitystä lentosääntöjä noudattaen. Siellä lentävät pääsääntöisesti yleisilmailijat, jotka vastaavat itse ilmaalusten välisen turvaetäisyyden säilymisestä. Tämä liikenne käyttää pääasiassa näkölentosääntöjä eli suunnistus tapahtuu karttojen ja näköhavaintojen avulla. Ilmatilan rakennetta ja lentoreittejä koskevat tiedot on laadittava ja julkaistava kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön ICAO:n määrittelemien menettelyjen mukaisella tavalla.
Toiminta lentoasemalla 6 Kuopio oli vuonna 2005 matkustajalukumäärissä ja laskeutumismäärissä Suomen viidenneksi vilkkain lentoasema, 308 000 matkustajaa ja 12 282 laskeutumista. Vastaavat määrät vuonna 2007 olivat 304 200 matkustajaa ja 10 535 laskeutumista. Vuosikeskiarvona päivässä on kahdeksan-yhdeksän edestakaista aikataulun mukaista vuoroa. Laskeutumisten määrät vuositasolla ovat olleet vuosina 2005 2007 seuraavat: Reittiliikenne Tilausliikenne Yleisilmailu Sotilasilmailu Yhteensä 2005 2 909 160 4 070 5 143 12 282 2006 2 964 182 3 097 4 100 10 343 2007 2 667 15 2 386 5 467 10 535 Säännöllisessä reittiliikenteessä Kuopion lentoasemalta liikennöivät Finnairin, Aeron ja Blue1:n lentokoneet ja kaikki vuorot suuntautuvat Helsinkiin. Charter-liikennettä lentävät sekä kotimaiset että ulkomaiset lentoyhtiöt. Kuopiosta lennetään myös jonkin verran ns. elinsiirtolentoja liikelentokoneilla. Toteutuneiden operaatioiden (= lentoonlähtöjen ja laskeutumisten summa lisättynä mahdollisten laskukierrosten ja lentokoulutustoiminnan matalalähestymisten määrällä) määrät vuorokaudessa ovat olleet vuosina 2005 2007 seuraavat: Päivä (07 19) Ilta (19 22) Yö (22 07) Yhteensä Siviili Sotilas Siviili Sotilas Siviili Sotilas 2005 35,41 21,47 6,91 0,75 3,39 0,38 68,31 2006 32,82 15,35 6,03 1,44 3,21 0,64 59,49 2007 29,87 17,70 5,67 1,53 2,64 1,08 58,49 Siviililiikenteessä operaatiomäärät klo 22 7 jakaantuivat vuonna 2005 suurin piirtein tasan lentoonlähtöihin ja laskeutumisiin, molempia oli keskimäärin yksi vuosikeskiarvona ko. vuorokauden aikana. Silloin lentoonlähtöjä on lähinnä klo 6 7 välisenä aikana ja laskeutumisia klo 0 1 välisenä aikana. Käytännössä puolenyön jälkeen saapuva vuoro on Helsinki Vantaan lentoaseman ulkomaan lennoilta paluuyhteyden Kuopioon tarjoava vuoro. Pääosassa näitä vuoroja on käytetty A-320 -sarjan koneita. Tulevaisuudessa siviililentoliikenteen kehitys tapahtuu lähinnä liikenneilmailun puolella. Kokonaiskasvu liikenneilmailussa toisi noin 1,3 -kertaisen operaatiomäärän nykyiseen verrattuna viimeistään vuoteen 2025 mennessä, jolloin vuotuinen laskeutumismäärä olisi noin 4 000. Mikäli lisääntyminen painottuisi pelkästään suihkumatkustajakoneisiin, olisi niiden operaatiomäärä luokkaa 15 kpl/d ja potkuriturbiinikoneiden
7 määrä vastaisi nykyistä noin 7 kpl/d, jolloin liikenneilmailun keskimääräinen kokonaisoperaatiomäärä olisi noin 22 kpl/d. Siviililiikenteen kehityksen kuvaamista kokonaislaskeutumismäärinä hankaloittaa yleisilmailun huomioon ottaminen. Melualueiden laajuuteen yleisilmailulla ei ole käytännössä vaikutusta, mutta siviili-ilmailun laskeutumismääristä yleisilmailun osuus on suurempi kuin liikenneilmailun. Yleisilmailun laskeutumismäärän oletetaan pysyvän nykyisellä tasollaan vuoteen 2025 saakka. Valtakunnallisen sotilaslentokoulutuksen uudelleen järjestelyn vuoksi Hawkoperaatioiden määrä Kuopion lentoasemalla laskee noin kymmenesosaan vuoden 2005 tasosta ja Hornet-operaatioiden määrä kasvaa kymmenesosan seuraavan vuosikymmenen aikana. Potkurikoneoperaatioiden määrän on arvioitu pysyvän ennallaan. Sotilasilmailussa suihkukoneiden keskimääräinen laskeutumismäärä olisi tulevaisuudessa luokkaa 3 100 (HN: 2 900, HW: 200) vuodessa ja muiden sotilaskoneiden 1 700 eli yhteensä noin 4 800 vuodessa. Ilmavoimien Hornet- ja Hawk-koneiden yhteenlaskettu operaatiomäärä vuositasolla on noin 23 operaatiota vuorokaudessa (HN: 15, HW: 8). Näiden sotilasilmailun määrien oletetaan pätevän myös vuodelle 2025. Ennuste laskeutumismääristä vuosille 2010 ja 2025 on seuraava: Liikenneilmailu Yleisilmailu Sotilasilmailu Yhteensä 2010 4 813 6 201 7 584 18 598 2025 4 000 4 000 4 800 12 800 Pääsääntöisesti sotilaslentotoimintaa harjoitetaan arkipäivisin klo 7.30 16.00. Pimeälentotoimintaa lennostolla on 4 6 viikkoa vuodessa, jolloin lentotoiminta painottuu klo 16 24 väliselle ajalle. Ilmavoimien yhteisissä lentotoimintaharjoituksissa, joita on tukikohdassa vuosittain 2 4 viikkoa, toiminta saattaa jatkua keskeytyksettä ympäri vuorokauden. Lentotoimintaharjoituksissa tukikohdasta lentokierroksiin osallistuva konemäärä saattaa enimmillään olla parikymmentä. Kuopiosta lennot suuntautuvat pääasiassa harjoitusalueille, jotka sijaitsevat kehänä lentoaseman ympärillä. Alueiden eturaja on noin 28 km ja takaraja noin 90 km lentoasemasta. Lisäksi käytetään kahta isompaa harjoitusaluetta, jotka sijaitsevat eteläpohjoissuunnassa lentoaseman itä- ja länsipuolella.
8 Siviililentokalusto on muuttunut merkittävästi vuodesta 1999. Meluselvityksessä ennustettu lentoyhtiöiden konekaluston kehittyminen on ollut ennakoitua nopeampaa. Tämä tarkoittaa sitä, että suurimman operaattorin (Finnair Oyj) suihkukoneet ovat vaihtuneet DC9- ja MD80 -koneista suuressa määrin Airbus 320 -sarjan koneisiin. Vuonna 2005 Airbus-koneita oli Kuopion liikenteessä jo kaksi kertaa enemmän kuin MD80 -koneita. Kokonaan uusina suihkumatkustajakonetyyppeinä on käytössä Avro RJ85- ja RJ100 -koneita (Blue1/SAS-lentoyhtiö), jotka ovat Airbus -koneita vähämeluisampia sekä lentoonlähdössä että laskeutumisessa. Vuonna 2007 yleisin ilma-alustyyppi matkustajaliikenteessä oli Airbus 320 -sarjan koneet, joilla tehtiin keskimäärin 4 operaatiota vuorokaudessa. Toiseksi yleisin tyyppi oli ATR72 -potkurikone, jonka operaatiomäärä oli myös noin 4 operaatiota vuorokaudessa. Embraer E170- ja AvroRJ85/100 -koneilla tehtiin molemmilla noin 3 operaatiota päivässä. Yleisilmailun yksimoottoristen pienkoneiden operaatiomäärä oli noin 17 ja helikoptereiden noin 1 vuorokaudessa. Kansainvälinen siviili-ilmailujärjestö (ICAO) antaa ilma-aluksia koskevat melunormit, jotka koskevat tyyppihyväksyttäviä ilma-aluksia. Ne ovat Suomessa osa lentokelpoisuusvaatimuksia ja niitä valvoo Ilmailuhallinto. Siviili-ilmailussa lentomelualueiden laajuus määräytyy yleensä suihkumatkustajakonekaluston operaatioiden mukaan. Merkittävin meluntorjuntakeino on lentoyhtiöiden siirtyminen käyttämään uudempaa, vähämeluista konekantaa. Muilla meluntorjunnan keinoilla voidaan hienosäätää melualueiden laajuutta lentoasemien lähiympäristössä. Laskeutuvan lentokoneen melun pienentämiseen on olemassa vähän käytäntöön sopivia keinoja. Sotilasilmailussa ei ole odotettavissa lentokaluston vaihtumista hiljaisemmaksi. Torjuntahävittäjien melupäästöä ei voida myöskään vähentää teknisin keinoin heikentämättä koneiden olennaisia ominaisuuksia. Lentotoiminnassa lentomelua hallitaan ohjeistuksella ja mm. taktisen toimintaympäristön muokkaamisella sellaiseksi, että meluaroilla alueilla matalalla lentäminen tehdään taktisesti kannattamattomaksi.
Ilmailulaitos Finavian toiminnan kuvaus 9 Ympäristölupahakemuksen piiriin esitetään kuuluvaksi Ilmailulaitos Finavian ylläpitämän lentoaseman toiminta seuraavin osin: lentoaseman kenttäalueen liikenne (ilma-alukset sekä maaliikenne) ja niiden aiheuttamat ympäristövaikutukset lentoaseman välittömässä läheisyydessä asematasojen, rullausteiden ja kiitoteiden kunnossapito kunnossapitokaluston käyttö- ja huoltotoiminta ilma-alusten jäänesto- ja jäänpoistokäsittelyssä muodostuvien vesien hallinta kenttäalueiden palo- ja pelastuspalvelut sekä paloharjoitusalue ja sen käyttäminen Finavian käyttämien kemikaalien ja polttoaineiden varastointi ja käyttö Finavian tilojen energiankulutus ja vedenhankinta toiminnassa syntyvien jätteiden jätehuollon järjestäminen. Siviililentotoiminnan meluntorjunnan keinoja ovat: - lentokoneiden moottoritekniikan ja muiden meluun vaikuttavien ominaisuuksien kehittäminen - lentoasemalla toteutettavat toimet, kuten melun kannalta edullisten kiitoteiden käyttö, meluisimpia koneita koskevat rajoitukset ja toiminnan ohjaaminen vuorokauden aikojen mukaan - lentoonlähdöissä toteutettavat toimet, kuten lentoreittien ja lentomenetelmien optimointi - laskeutumisissa toteutettavat toimet, kuten näkölähestymisten käyttö. Tulevaisuudessa lentokoneiden melun vähentyminen on hitaampaa kuin tähän saakka, sillä teknisesti tehokkaimmat keinot suihkumoottoreiden melupäästöjen pienentämiseksi ovat jo käytössä. Finavian kunnossapitoyksikkö vastaa lentoasema-alueen, rakennusten ja maakaluston kunnossapidosta sekä palo- ja pelastustoiminnasta. Lentoaseman kunnossapitoon kuuluu mm. kiitoteiden liukkaudentorjunta ja muu talvikunnossapito. Kunnossapitoyksikkö sijaitsee matkustajaterminaalin vieressä. Alueen rakennuksissa ovat kaluston huolto- ja varastointitilat. Huoltotilojen jätevedet johdetaan hiekanerottimien ja hälyttimellä varustetun öljynerottimen kautta kunnalliseen jätevesiviemäriin.
10 Kiitotien liukkaudentorjunta on välttämätöntä talvisin. Laskeutuva kone koskettaa kiitotietä 200 300 km:n tuntinopeudella ja koneen on pystyttävä pysähtymään turvallisesti kaikissa olosuhteissa. Jokainen lentoonlähtö ja laskeutuminen arvioidaan erikseen. Suoritusarvolaskelmissa keskeisiä tekijöitä ovat kiitotien pinnan kitka sekä pinnan tila. Kiitotiet pidetään puhtaana lumesta ja jäästä koko talven. Kitkaa huonontaa kiitotien pinnalla oleva jää, kuura, lumi ja loska. Liukkauden kannalta vaikeimmat tilanteet syntyvät, kun lämpötila vaihtelee nollan molemmin puolin. Tällöin kiitotien pinta vuorotellen sulaa ja jäätyy tullen erittäin liukkaaksi. Kiitotien kuntoa tarkkaillaan säännöllisesti, jotta toimenpiteet kitkan parantamiseksi voidaan aloittaa ajoissa. Kitkan mittaus suoritetaan erityisellä mittauslaitteistolla aina olosuhteiden muuttuessa tai vähintään kuuden tunnin välein. Liukkaudentorjunnassa käytetään ensisijaisesti mekaanisia menetelmiä, harjausta ja aurausta. Normaalisti harjaus aloitetaan kiitotien keskeltä, jolloin lunta poistetaan reunoille päin. Näin lumi saadaan jakautumaan tasaisesti kiitotien molemmille puolille, mikä hidastaa korkeiden lumivallien syntymistä. Lingottu lumi on noin 50 60 m leveänä mattona kiitotien molemmin puolin. Jos talven lumensyvyys on 80 cm, on reuna-alueilla lunta keskimäärin 1,2 m. Kiitotieltä ja asematasolta kertyneitä lumia ei kuljeteta eikä varastoida muualle. Kemiallisia sulatusaineita tarvitaan kiitotien pintaan muodostuneen kuuran ja jään poistossa sekä ennakoivaan liukkaudentorjuntaan. Sääolosuhteiden mukaan kiitotielle levitetään tarvittaessa kemikaaleja 10 40 g/m 2. Yhteen levityskertaan aineita tarvitaan 1 2 t. Kemikaalit levitetään kiitotien 30 40 m leveälle keskikaistalle. Kylmissä ja kosteissa olosuhteissa lentokoneen pintaan kerrostuu lunta ja jäätä, joka on turvallisuussyistä poistettava. Jäänestokäsittelyllä puolestaan estetään lumen kiinnittyminen ja jääkerroksen muodostuminen koneen pintaan lähtökiihdytyksen ja nousun aikana. Ilma-aluksen päällikkö vastaa jäänpoiston ja -eston teettämisestä. Käsittelyjä tekevä maahuolinnan harjoittaja vastaa mm. käytettävien nesteiden käsittelystä valmistajan ohjeiden mukaisesti, käsittelyyn osallistuvan henkilöstön koulutuksesta ja
11 siitä, että käsittelyt tehdään vahvistettujen menettelyohjeiden mukaan ottaen huomioon ilma-aluksen käyttäjän (lentoyhtiön) menetelmät ja ilma-alustyyppiä koskevat ohjeet. Käsittelyn päätteeksi ilma-aluksen päällikölle on annettava ilmoitus siitä, että jäätymisen kannalta kriittiset koneen osat on tarkastettu ja ettei niissä ole lunta, jäätä tai huurretta. Yleisenä periaatteena on, että koneen kapteeni ei saa ohjata lentokonetta lähtöön, mikäli siivissä tai muissa erikseen nimetyissä koneen laitteistoissa on lunta, jäätä tai huurretta. Jäänestoon ja -poistoon käytettävien glykoliliuosten käyttömäärä kasvaa lentoliikenteen lisääntymisen myötä. Käyttömääriin vaikuttavat merkittävästi talven sääolosuhteet, erityisesti sadanta. Kun lämpötila on alle -10 C ja ilmankosteus on alhainen, koneen pintaan ei pääse muodostumaan jäätä, eikä käsittelyjä tarvita. Konetyypeissä, joissa polttoainesäiliöt on sijoitettu siipiin, voi kylmenneen siiven pintaan muodostua ohut jääkerros, vaikka lämpöasteita olisi useita. Asematasolla on kolme lentokoneiden seisontapaikkaa, joista kahdella tehdään glykolikäsittelyä. Asematason uusimisen yhteydessä on rakennettu glykolin keruukourut. Kunnossapitokaluston polttoaineena käytetään polttoöljyä ja dieseliä. Vuonna 2007 polttoöljyn kulutus oli 63 m 3 ja dieselin kulutus 38 m 3. Maakaluston polttonesteen tankkauspaikka on kunnostettu KTM:n ns. jakeluasemapäätöksen mukaiseksi. Lisäksi kunnossapitoyksiköllä on yksi maanpäällinen jäteöljysäiliö. Lentoaseman maan päälle sijoitettujen polttonestesäiliöiden tiedot ovat seuraavat: Kohde Polttoaineen Säiliön laatu tilavuus (m 3 ) Materiaali tankkauspaikka polttoöljy 20 teräs tankkauspaikka polttoöljy 20 teräs tankkauspaikka diesel 16 teräs varavoimasäiliö, sisätiloissa polttoöljy 1 lasikuitu varavoimasäiliö, sisätiloissa polttoöljy 1 lasikuitu Lentoasemalla varastoidaan lisäksi ajoneuvo- ja työkonekaluston huolloissa tarvittavia aineita (mm. liuotinpohjaisia pesuaineita ja muita puhdistusnesteitä) ja toiminnassa syntyviä ongelmajätteitä. Kemikaalit ja ongelmajätteet säilytetään kunnossapitohallissa.
Kiinteistön lämmitykseen, maaliikenteen polttoaineina sekä kaluston huollossa käytetään (suurin varastomäärä ja vuotuinen käyttömäärä) seuraavia aineita: Koostumus ja osuus CAS-nro Luokitus ja lausekkeet Kevyt polttoöljy Kevyt polttoöljy >99 % 68476-30-2 Xn, N, carc. cat 3; R40; 65; 66; 51/53 Diesel Diesel >99 % 68334-30-5 Xn, N, carc. cat 3; R40; 65; 66; 51/53 Jäähdytinneste (Antifreeze) Dieselmoottoriöljy Shell Rimula ultra oil 12 Varasto Käyttö (t) (t/a) 34 60 13 30 Monoetyleeniglykoli >90 % 107-21-1 Xn, R22 0,23 3,2 Natriumnitriitti 0,4 % 7632-00-0 O, T, N; R8; 25; 50 Mineraaliöljy >60 74869-22-0 0,35 1,6 Pitkäketjuinen kalsiumalkyyli-salisylaatti R52/53 <5 Sinkkialkyyli-ditiofosfaatti 0,1 0,5 272-028-3 Xi, N; R38; 41; 51/53 Sinkkialkaryyliditiofosfaatti 308-565-8 N; R51/53 <0,5 Alkyylifenoli <0,5 406-040-9 N; R51/53 Polttonesteiden pääsyä maaperään ja vesiin on vähennetty sijoittamalla varastosäiliöt valuma-altaisiin ja johtamalla varasto- ja tankkausalueiden sadevedet öljynerottimien kautta. Öljynerottimet on varustettu hälyttimillä, joista hälytys ohjautuu kunnossapidon kiinteistövalvontajärjestelmän kautta päivystäjän puhelimeen. Erottimet tarkastetaan ja tyhjennetään vuosittain. Öljynerotuksen jälkeen vedet johdetaan Iso-Jälään. Liukkauden torjuntaan käytetään pääasiassa nestemäistä kaliumasetaattia (CH 3 COOK) tai kaliumformiaattia (HCOOK). Nestemäisen aineen lisäksi käytetään jonkin verran rakeista natriumasetaattia (CH 3 COONa) tai natriumformiaattia (HCOONa). Liukkaudentorjunta-aineet varastoidaan sisätiloissa erillisessä varastorakennuksessa. Nestemäisen aineen säiliöt ovat valuma-altaissa (säiliöiden tilavuudet 2 15 m 3 ) ja rakeinen aine suursäkeissä.
13 Liukkauden torjuntaan käytettävät kemikaalit, niiden koostumus ja suurimmat varastointimäärät ovat: Kaliumformiaattineste Kaliumasetaattineste Natriumformiaattirae Koostumus ja osuus CAS-nro Luokitus ja Varasto lausekkeet (t) Kaliumformiaatti n 50 % 590-29-4-47 Lisäaineet 1 2 % Vesi n. 50 % Kaliumasetaatti n. 50 % 127-08-2 Lisäaineet 1 2 % - Vesi n. 50 % Natriumformiaatti n. 100 % 141-53-7-13,7 Dinatrium metasilikaatti 6834-92-0 C; R34; 37 Lisäaineet 1 2 % Natriumasetaatti Natriumasetaatti n. 100 % Lisäaineet 127-09-3 Liukkauden torjuntaan käytettyjen kemikaaliliuosten käyttömäärät (t/a) vuosina 2004 2007 ovat olleet seuraavat: Talvi 2004 2005 Talvi 2005 2006 Talvi 2006 2007 Kaliumasetaatti 0 0 111 Natriumasetaatti 0 0 5 Kaliumformiaatti 141 67 16 Natriumformiaatti 17 16 5 Nämä liukkaudentorjuntakemikaalit eivät sisällä urean (CO(NH 2 ) 2 ) tavoin typpeä. Formiaatit ja asetaatit hajoavat maaperässä ja vedessä hiilidioksidiksi ja vedeksi, eikä niiden käytöstä nykyisen tiedon mukaan aiheudu merkittäviä haittavaikutuksia. Formiaattien ja asetaattien haittavaikutus on lähinnä biologisen hajoamisen aiheuttama hapenkulutus, joka on huomattavasti pienempi kuin urealla. Eri kemikaalien hapenkulutusarvot ovat seuraavat: Kemikaali BOD (mgo 2 /g) Urea 2 100 Kaliumasetaatti (50 %:n liuos) 300 Natriumasetaatti 410 740 Kaliumformiaatti (50 %:n liuos) 95 150 Natriumformiaatti 210 230 Talvikunnossapidon vaikutuksia on vähennetty käyttämällä vähemmän ympäristöä kuormittavia sulatusaineita ja -menetelmiä, hyödyntämällä kelin- ja säänseurantajärjestelmiä sekä huolehtimalla alueen nurmetuksesta. Tutkimusten mukaan orgaaninen aines maaperässä edistää merkittävästi sulatusaineita hajottavien bakteerien toimintaa. Kelinseurantajärjestelmien avulla saadaan tietoa säätilan ja kelin kehittymisestä, jolloin voidaan välttää turhaa liukkaudentorjunta-aineiden käyttöä. Erilaisten käyrä- ja
14 olosuhdenäyttöjen avulla lentoaseman kunnossapito pystyy määrittelemään hoitotoimenpiteiden tarpeellisuuden ja oikea-aikaisen ajoituksen, esimerkiksi sen, auttaako kiitotien harjaaminen tilanteeseen vai pitääkö kiitotielle levittää kemikaalia. Lentokoneiden jäänesto- ja jäänpoistokäsittelyihin käytetään propyleeniglykolipohjaisia nesteitä (C 3 H 6 (OH) 2 ). Käsittelyjä Kuopion lentoasemalla tekevät Airpro ja RTG. Käytettävä glykoli on varastohallissa erillisessä säiliössä (3 m 3 ). Varastoglykoli säilytetään konteissa (á 1 m 3 ) maakaluston polttoaineen jakelupisteen valumakentällä. Lentokoneiden jäänestoon ja -torjuntaan käytetään (suurin varastomäärä ja vuotuinen käyttömäärä) seuraavia kemikaaleja: Koostumus ja osuus CAS-nro Varasto Käyttö (t) (t/a) Safewing MP I Propyleeniglykoli n. 80 % 57-55-6 14 20 Lisäaineet 1 2 % Vesi n. 20 % Safewing MP IV Propyleeniglykoli n. 60 % 57-55-6 5 10 Lisäaineet 1 2 % Vesi n. 40 % Propyleeniglykoli on veteen hyvin liukeneva, nopeasti biohajoava kemikaali, eikä sillä ole todettu olevan myrkyllisiä vaikutuksia. Suurimmat haittavaikutukset ovat kemikaalin hajoamisen vesistössä aiheuttama hapenkulutus sekä epämiellyttävä haju. Propyleeniglykoliliuos vaatii liuostyypistä riippuen hajoamiseen happea (BOD 7 ) 0,43 0,76 g O 2 /g liuosta. Olosuhteissa, joissa hapen liukeneminen veteen on vähäistä, kemikaalin hajoaminen hidastuu. Vuosina 2004 2007 jäänestoon ja -poistoon on glykolinesteitä käytetty (m 3 /a) 65 t, 85 t ja 74 t. Lentokoneiden jäänestoon ja -poistoon käytettyä glykolia kerätään Kuopion lentoasemalla imuriautolla. Syksyllä 2008 lentoasemalle on hankittu oma imuriauto ja keräily voidaan nykyisin tehdä vuorokaudenajasta riippumatta. Käytännössä imuriauto puhdistaa seisontapaikan jokaisen glykolikäsittelyn jälkeen lentokoneen poistuttua. Glykolivesi varastoidaan syksyllä 2008 asennettuun maanalaiseen 50 m 3 :n muovisäiliöön. Glykolivesi kuljetetaan loka-autolla Lehtoniemen jätevedenpuhdistamon mädättämöön. Jokaisesta toimitetusta erästä otetaan näyte, josta analysoidaan veden BOD -arvo. Se on vaihdellut välillä 76 000 220 000 mg/l. Lentoaseman rakennukset lämmitetään kaukolämmöllä.
15 Paloharjoitusalue sijaitsee pääkiitotien koillispuolella Finavian alueella ja Finavia vastaa sen ylläpidosta. Alueella on betoniset altaat polttonestepalon sammutusharjoittelua varten, lentokoneen runkoa kuvaava teräsputki ja savusukelluskontti. Alue on ollut käytössä 1960-luvulta alkaen ja se on perusparannettu vuosina 1983 1984. Alueelle on asennettu eristykseksi PVC -kalvo. Paloharjoittelussa syntyvät sammutusvedet suotautuvat paloallasalueella maahan ja ohjautuvat suojamuovin päältä öljynerottimiin (3 kpl). Erottimien tarkistus ja tyhjennys tehdään vuosittain. Öljynerottimista vedet purkautuvat viereiseen Soikeinen -nimiseen lampeen. Vedenlaatua lammessa on tarkkailtu vuodesta 2001. Vuosina 2004 ja 2005 vedestä on mitattu mineraaliöljy-, MTBE- ja VOC -pitoisuus, eikä näitä ole havaittu. Paloharjoitusaluetta on käytetty lisäksi haulikkoampumaratana. Ampumaratatoiminta on lopetettu vuonna 1997. Sammutusvaahdon ominaisuudet, suurin varastomäärä ja vuotuinen käyttömäärä ovat: Sammutusvaahto Afrofilm AFFF 3 % Koostumus ja osuus CAS-nro Luokitus ja lausekkeet (t) (t/a) Varasto Käyttö 2-butoksi-etanoli 8 10 % 111-76-2 Xn; R20/21/22; 37 3,6 0,4 Hiilivety- ja fluoritensidejä Finavian jätehuoltoon tukeutuvat kaikki muut lentoasemalla toimivat tahot paitsi Pohjois-Savon ammattiopisto ja Karjalan Lennosto, jotka ovat järjestäneet jätehuoltonsa itse. Muut tahot toimittavat jätteensä jäteastioihin, joiden tyhjentämisestä Finavia on tehnyt sopimukset. Toiminnassa muodostuu seuraavia jätejakeita: ongelmajätteet, rakennusjäte, paperi ja pahvijäte, metalliromu, biojäte sekä sekajäte. Jätemäärät (t/a) ovat olleet vuosina 2005 2007 seuraavat: Vuosi Sekajäte Hyötyjäte Ongelmajäte 2005 20 36 3,5 2006 19 26 3,0 2007 33 49 4,1 Karjalan Lennoston toiminnan kuvaus Karjalan Lennoston osalta ympäristölupahakemuksen piiriin kuuluvat ilmavoimien lentoaseman välittömässä läheisyydessä tapahtuvat toiminnot kuten asematasoilla tapahtuva lentokoneiden käyttöhuolto, tankkaustoiminta sekä lentämiseen kiinteästi liittyvä palo- ja pelastustoiminta ja lentotoiminnan aiheuttamat ympäristövaikutukset lentoaseman välittömässä läheisyydessä.
16 Lentokoneiden jäänestokäsittelyä varten ei ole rakennettu erityistä seisontapaikkaa vaan käsittelyt tehdään koneiden omilla seisontapaikoilla. Jäänestossa käytettävästä glykolista osa pääsee valumavesien mukana sadevesien keräysjärjestelmään. Glykolia säilytetään tynnyreissä platan reunalla olevassa varastossa sekä jäänestoperävaunussa. Glykolia kuluu 100 1 000 l/a. Määrää riippuu talviolosuhteista ja harjoitusmääristä. Hävittäjälentolaivue käyttää lentotoiminnassaan polttoaineena lentopetrolia yli 10 000 m 3 /a ja lentobensiiniä yli 100 m 3 /a. Käytössä on myös lentokoneiden moottoriöljyjä ja hydraulinesteitä. Lennostossa on pelastusjaos, jonka tehtävänä on onnettomuustilanteissa tuhojen rajaaminen ja estäminen, ihmisten pelastaminen sekä muiden pelastusviranomaisten avustaminen. Lennoston omassa sisäisessä pelastussuunnitelmassa on varauduttu mahdollisiin suuronnettomuustilanteisiin. Tämän suunnitelman mukaisesti lennostossa järjestetään henkilöstön koulutusta ja harjoituksia. Paloharjoittelua tapahtuu paloharjoittelualueella, jossa harjoitellaan lentokoneen sammuttamista ja onnettomuuden uhrien pelastamista tuhoutuneesta lentokoneesta. Sammutusharjoituksissa käytetään palavana aineena vesityskerosiinia noin 7 10 m 3. Karjalan Lennoston asematasoilla tapahtuvan käyttöhuollon seurauksena muodostuu ongelmajätettä, joka toimitetaan Ekokem Oy:lle. Lentomelun aiheuttamia haittoja ei voida aina välttää. Ohjaajien on osattava mm. suunnistaa ja toteuttaa torjuntatehtävä 900 km/h nopeudella 50 100 m:n lentokorkeudella. Matalalentotoiminta ohjataan harvaan asutuille seuduille. Alemmissa lentokorkeuksissa lentämistä rajoitetaan lintujen muutto- ja pesimisaikaan huhtikuun alun ja syyskuun lopun välisenä aikana. Ilta- ja pimeälentotoimintaa on pääasiassa suuriin sotaharjoituksiin tai pimeälentotoiminnan harjoitteluun liittyen muutaman viikon aikana vuodessa. Näissä harjoituksissa toiminnan intensiteetti nousee normaaliin harjoitustoimintaan verrattuna selvästi. Harjoituksista tiedotetaan etukäteen paikallisissa tiedotusvälineissä sekä internetissä.
17 Äänen nopeuden ylittävillä lennoilla minimilentokorkeus muualla kuin merialueella on 10 000 m. Merialueella, operatiivisilla lennoilla tai Ilmavoimien esikunnan tapauskohtaisella luvalla voidaan yliäänitoiminnassa käyttää pienempää lentokorkeutta. Koelentotoiminnassa voidaan käyttää alempia lentokorkeuksia, kun yliäänilentotoiminta suunnataan määritetyille yliäänialueille. Kaikessa Ilmavoimien lentotoiminnassa, pois lukien operatiivisten vaatimusten edellyttämät tilanteet, otetaan huomioon turkistarhauseläinten ja porojen poikimisaika 1.4. 25.6. Tänä aikana vältetään lentämistä tiedossa olevien tarhojen ja poikimisalueiden yläpuolella alle 300 m:n lentokorkeudella. Äänen nopeuden ylittäminen lentokoulutuksessa muualla kuin merialueella on kielletty tänä aikana. Laivueessa ylläpidetään melukarttaa, johon on merkitty melulle arat kohteet. Karttaan tutustutaan aina matalalentosuunnistusreittiä suunniteltaessa. Ko. kohteet kierretään riittävän kaukaa. Lentoonlähtö- ja lähestymismenetelmät on suunniteltu siten, että lentoasemien lähiympäristölle aiheutetaan mahdollisimman vähän meluhaittoja. Menolennolla noustaan välittömästi toimintakorkeuteen, ellei lennonjohtoselvityksestä muuta johdu. Paluulennot suunnataan ilmoittautumispaikkojen kautta välttäen melulle herkimpiä alueita. Niin ikään lentonopeutta rajoitetaan meluhaittojen vähentämiseksi. Rissalassa on käytössä erityinen koekäyttörakennus lentokoneiden testauskäyttöön. Laitos vaimentaa koekäytön melua niin, että 100 m:n etäisyydellä melutaso on noin 65 db(a). Vaimennus on merkittävä myös jälkipoltolla tapahtuvassa koekäytössä. Laitoksen ansiosta koekäyttöjen aiheuttama melutaso alittaa valtioneuvoston päätöksen mukaiset melutason ohjearvot lähimmillä asuinalueilla. Ilmapäästöjen vähentämiseen vaikutetaan vähentämällä polttoaineen kulutusta lentotoiminnan suunnittelulla sekä lentokoneiden ja moottoreiden säännöllisellä huoltamisella. Vähentämällä maajoutokäynnin ja jälkipolton käyttöä voidaan vähentää hiilimonoksidi- ja häkäpäästöjä lentoaseman alueella. Rikkipäästöt voidaan pitää mahdollisimman alhaisina käyttämällä vähärikkistä polttoainetta. Lentotoiminnan muodostamien päästöjen määrä on minimoitu suorittamalla mahdollisimman suuri osa koulutusoh-
jelmista simulaattorilla. Nykyisellään noin 40 % lentokoulutusohjelmista suoritetaan simulaattoreilla. 18 Paras käyttökelpoinen tekniikka ja energiankäyttö Lentoaseman teknisille toimintaratkaisuille ei ole laadittu parhaan käytettävissä olevan tekniikan arvioimiseen sovellettavaa BAT -vertailuasiakirjaa. Kiitoteiden liukkaudentorjunnassa käytetään ensisijaisesti mekaanisia menetelmiä, harjausta ja aurausta. Kemiallisia sulatusaineita tarvitaan määrätyissä sääolosuhteissa kiitotien pintaan muodostuneen kuuran ja jään poistoon tai ennakoivaan liukkaudentorjuntaan estämään kosteuden jäätymistä. Kenttäalueiden puhdistukseen käytetään harjapuhallinyhdistelmiä. Suomalaisia talvikunnossapidon periaatteita ja -laitteistoja sovelletaan käyttöön myös muualla maailmassa. Aurauksen ja harjauksen lisäksi mekaaniseksi keinoksi lasketaan hiekoittaminen. Tutkimusten mukaan hiekoittaminen lisää kitkaa vain kertaluonteisesti ja hyvin marginaalisesti. Lisäksi osa lentokalustosta (esim. suihkumoottorit ja potkurit) ovat hyvin vaurioherkkiä hiekalle. Osa lentoyhtiöistä on kieltänyt normaalioperoinnin hiekoitetuilla kiitoteillä. Tämän vuoksi hiekoittamista on pidettävä poikkeuksellisena erikoistoimenpiteenä. Tekninen urea on ollut aikaisemmin ainoa lentoasemille soveltuva sulatusaine, koska se ei aiheuta metallien korroosiota. Kemikaalivalmistajat ovat kehittäneet 1980-luvulla glykolipohjaisia aineita, joita Suomessa ei ole käytetty. Ensimmäinen asetaattipohjainen tuote (Clearway 1) tuli markkinoille 1980-luvun lopulla. Asetaateilla on eräissä tilanteissa paremmat ominaisuudet kuin urealla. Suorien ympäristövaikutusten kannalta parhaita markkinoilla olevia tuotteita ovat asetaatit ja formiaatit, jotka ovat Finavian lentoasemilla lähes yksinomaan käytettäviä aineita. Formiaatteja pidetään ympäristölle vähemmän haitallisena kuin ureaa ja asetaatteja. Lisäksi käytettäviä aineita valittaessa on otettava huomioon aineiden vaikutukset lentokoneiden eri materiaaleihin ja päällysteisiin, joilla molemmilla on merkitystä lentoturvallisuuden kannalta.
19 Asetaattien ja formiaattien vaikutuksia eräiden sähkökomponenttien, lentokonemateriaalien sekä päällysteiden kestävyyteen tutkitaan edelleen. Tästä syystä Finavian lentoasemilla testataan uusia, markkinoille tulevia liukkaudentorjunta-aineita. Talven 2005 2006 ja 2006 2007 aikana testattiin Ilmavoimien ehdotuksesta betaiinipohjaista liukkaudentorjunta-ainetta (Betafrost) Tampere-Pirkkalan ja Kauhavan lentoasemilla. Kuopion lentoasemalla ainetta on kokeiltu talvikaudella 2007 2008. Betaiini eli trimetyyliglysiini ((CH 3 ) 3 NCHCOO - ) on varsin hyvin hajoava myrkytön orgaaninen yhdiste, jota on käytetty mm. rehuissa ja lämmönsiirtonesteissä. Kokeiltu tuote, Betafrost, sisältää noin 50 % betaiinia ja 50 % vettä. Betafrostin biologinen hapenkulutus on kaliumasetaattiin verraten noin kaksinkertainen ja kaliumformiaattiin verraten noin viisinkertainen. Se sisältää typpeä noin 12 %, joka on noin kuudesosa urean sisältämän typen määrästä. Mikäli tulokset korroosiovaikutuksia koskevista tutkimuksista edellyttävät, saattaa betaiinin käyttö lentoasemilla jatkossa lisääntyä. Ennakointiin pyrkivä liukkaudentorjunta on kemikaalien käyttömäärän vähentämisen vuoksi tärkeätä. Kiitotien sulana pitämiseen tarvitaan vain puolet siitä kemikaalimäärästä, joka tarvitaan saman jäätyneen vesimäärän sulattamiseen. Lentoasemilla olevien liukkausvaroitusjärjestelmien avulla pystytään tekemään keliä koskevia ennusteita ja soveltamaan ennakoivaa liukkaudentorjuntaa. Talvikunnossapidon menetelmiä tutkitaan ja kehitetään aktiivisesti. Kiitotien sulattaminen on mahdollista maarakenteeseen sijoitetulla lämmityslaitteistolla. Menetelmän haittoina ovat suuret investointi- ja käyttökustannukset. Kiitotien pinnan kuivaamista imurilla on myös tutkittu. Koko kentän mittakaavassa toimivaa laitetta ei ole pystytty rakennuttamaan. Tällä hetkellä tutkitaan asfalttipäällysteiden kuumentamiseen käytettävien laitteiden soveltuvuutta. Menetelmän heikkouksia ovat suuri polttoaineen kulutus, huono kapasiteetti ja päällysteen vaurioitumisriski. Ilmavoimat pyrkii käyttämään parasta käytettävissä olevaa tekniikka, jonka valintakriteerit ovat toiminnallisuus, taloudellisuus ja ympäristöystävällisyys. Ilmavoimien lentotoiminnassa noudatetaan BAT -periaatetta myös lentokaluston käyttöhuollossa ja maatoiminnassa. Ilmavoimat käyttävät rullausalueiden käyttökelpoisena pitämiseen aurausta, harjausta ja imupuhdistusta. Ilma-alusten jäänpoistoon käytetään tällä hetkel-
lä propyleeniglykolia. Lentolaitteiden tankkaukseen käytetään maanalaisen kiinteän jakelujärjestelmän lisäksi painetankkausajoneuvoja. 20 Ympäristökuormitus ja vaikutukset ympäristöön Käyttövesi lentoasemalle ja lennostolle on otettu vuodesta 1989 lähtien Siilinjärven kunnan Jälänniemen vedenottamosta. Ottamo sijaitsee Finavian kiinteistöllä. Lentoaseman jätevedet johdetaan lennoston viemärin kautta Siilinjärven kunnan puhdistamoon. Sopimukset koskevat normaaleja yhdyskuntajätevesiä sekä kemikaalivarastosta ja jätekatoksesta mahdollisesti tulevia vesiä. Iso-Jälän rannassa on lentoaseman jätevesipumppaamo, jossa on 12 m 3 :n maanalainen tasausallas. Altaasta vedet pumpataan edelleen viemäriverkostoon. Altaassa on kaksi vuorotellen toimivaa pumppua ja ylärajahälytin. Hälytys menee lentoaseman kiinteistövalvontajärjestelmän kautta päivystäjän puhelimeen. Hälytyksen tultua pumppujen toiminta tarkastetaan ja mikäli niitä ei saada käynnistymään, tilataan loka-auto tyhjentämään allas. Mahdollisissa ylivuototilanteissa vesi ohjautuu putkea pitkin Iso-Jälään johtavaan avo-ojaan. Ylivuotoja ei ole tapahtunut. Lentoasema-alueen päällystetyt alueet on sadevesiviemäröity ja valumavedet johdetaan lentoaseman ulkopuolelle avo-ojiin. Kiitotieltä ja asematasolta valuvat sade- ja sulamisvedet johdetaan kaivoihin ja näistä joko Iso-Jälään, suoraan Juurusveteen tai Käntinlampeen, josta on ojayhteys Juurusveteen. Purkuojat sijaitsevat Finavian hallinnoimilla tai Senaatti -kiinteistöjen omistamilla alueilla. Liukkaudentorjunta-aineista arviolta puolet kulkeutuu sadevesiviemäriin ja puolet nurmialueille. Pääosa vesistöön kulkeutuvasta liukkaudentorjunta-aineesta joutuu Juurusveteen (70 %) ja loput Iso- Jälään. Glykolinesteistä arviolta noin 80 % jää asematasolle ja loput kulkeutuu koneiden mukana kiitotielle. Vesistöön pääsevästä glykolista Iso-Jälään kulkeutuu arviolta 80 % ja loput Juurusveteen. Vesistöön kohdistuva laskennallinen BOD -kuormitus oli vuonna 2007 kokonaisuudessaan 43 t, josta Iso-Jälään kulkeutui noin 24 t ja Juurusveteen noin 19 t. Koska formiaatit ja asetaatit sekä glykoli ovat nopeasti hajoavia yhdisteitä ja niiden haittavaiku-
tus kestää suhteellisen lyhyen ajan, hakijat pitävät vaikutuksia vesien laatuun vähäisinä. 21 Lentoaseman nykyisten liukkaudentorjunta- ja jäänestokemikaalien vaikutuksia ei ole hakijoiden mukaan todettavissa Jälänniemen vedenottamolla eikä nykyinen toiminta aiheuta juomaveden pilaantumisen tai laadun huonontumisen kautta vaaraa ihmisten terveydelle. Liukkaudentorjunta-aineiden käyttömäärät eivät oletettavasti lisäänny vuodelle 2025 ennustetun liikennemäärän kasvun myötä, sillä käyttömääriin vaikuttavat lähinnä talven sääolosuhteet. Vaikutukset ennustetilanteessa pysyvät arviolta nykyisellä tasolla. Ennustetilanteessa glykolinesteiden kulutus talvikaudella olisi samaa luokkaa kuin nykyisin. Mahdollisesti pilaantuneeksi alueeksi epäillään lentoaseman ja lennoston yhteiskäytössä olevaa paloharjoitusaluetta. Alueella tapahtuu kaikki lentoaseman ja lennoston sammutusharjoittelu. Tämänhetkisessä maankäyttötilanteessa alueella ei ole välitöntä kunnostustarvetta. Lentoasema-alueella ilmanlaatuun vaikuttavia tekijöitä ovat kenttäalueella operoivat lentokoneet ja maakalusto, maaliikennealueen autoliikenne sekä rakennusten lämmitys. Suihku- ja potkuriturbiinimoottoreiden pakokaasut syntyvät lentopetrolin palaessa. Pakokaasut sisältävät typen oksideja (NO X ), palamattomia hiilivetyjä (HC), hiilimonoksidia (CO), hiilidioksidia (CO 2 ), vesihöyryä (H 2 O) ja rikin oksideja (SO X ) sekä hiukkasia. Typen oksidien, palamattomien hiilivetyjen ja hiilimonoksidin määrä vaihtelee lennon eri vaiheissa. Rullausten aikana palamistehokkuus on pienin ja suhteellinen hiilivetypäästö on suurimmillaan. Päästölaskenta suoritetaan laskentamallilla, jonka mukaan siviili-ilmailun (LTO -syklin mukainen päästö) ja Finavian maakaluston päästötiedot vuonna 2007 ja ennustetilanteessa vuonna 2025 ovat seuraavat:
22 CO HC NO x Hiukkaset SO 2 CO 2 [t/a] [t/a] [t/a] [t/a] [t/a] [t/a] Lentoliikenne v. 2007 30 2,2 13-1,2 3900 Lentoliikenne ennustetilanteessa 45 3 20-2 5854 Maakalusto v. 2007 1,3 0,4 2,2 0,12 0,003 280 Maakalusto ennustetilanteessa 0,9 0,3 2,2 0,13 0,003 327 Sotilaslentoliikenteen rikkidioksidipäästöjen merkitys on vähäinen. Suomesta ostettava lentopetroli sisältää rikkiä alle 0,05 %. Hiilimonoksidia syntyy eniten maatyhjäkäynnillä ja käytettäessä jälkipoltinta. Suomen ilmaliikenteen päästöistä sotilaslentoliikenteen aiheuttamat hiilidioksidipäästöt ovat noin 11 % ja typenoksidipäästöt noin 10 %. Lentokoneiden pakokaasupäästöjen aiheuttamat pitoisuudet voivat muodostua merkittäviksi lentoaseman alueella tai aivan sen välittömässä läheisyydessä. Suurimmat pitoisuudet jäävät alle voimassa olevien ohje- ja raja-arvojen, eivätkä ne erotu vilkkaiden tieliikenneväylien pitoisuuksista. Joissakin leviämisolosuhteissa voi olla mahdollista aistia kerosiinin tuoksu lentoasemalla tai sen välittömässä läheisyydessä. Ilmaan höyrystynyt polttoaine voi olla peräisin esimerkiksi käynnistys- tai tyhjäkäyntipäästöistä. Pitoisuudet ovat vähäisiä, eikä niillä oletettavasti ole vaikutuksia terveyteen. Ennustetun liikennemäärän kasvun ja päästöjen lisääntymisen ei arvioida aiheuttavan merkittävää ilmanlaadun heikkenemistä lentoasemalla tai sen välittömässä ympäristössä. Vuonna 1999 laaditun melumallilaskennan perusteella Kuopion lentoaseman siviili- ja sotilasliikenteen yhteensä aiheuttama L den 55 db:n melualue ulottuu laskennassa käytetyssä ennustetilanteessa Kuopion Kurkiharjusta Siilinjärven kirkonkylän itäpuolelle. Alue ulottuu sekä etelä- että pohjoispuolella noin 8 km:n etäisyyteen lähimmän kiitotien päästä. Laskennassa käytetyn kokonaisliikenteen L den 55 db:n melutason piirissä asuu noin 550 asukasta, ja melualueen laajuus on noin 35 km 2. Tämä melualue ei ulotu Kuopion seudun suuriin taajamiin eikä alueella ole luonnonsuojelualueita. Mahdollisia yöaikaisia unihäiriöitä aiheuttavia siviililiikenteen operaatioita oli 2005 vuosikeskiarvona klo 22 7 välillä keskimäärin kaksi kappaletta. Finavian käsityksen mukaan näin pieni lentojen määrä ei aiheuta merkittäviä tai mitattavissa olevia unihäiriöitä melun piirissä asuville, kun otetaan huomioon Suomen rakennuskannan yleinen ääneneristävyystaso.
23 Ilmailulaitos Finavian erikseen laatiman arvion mukaan puolustusvoimista annetun lain (402/1974) 2 :n 1 3 sekä 6 ja 6 a kohdan mukaisten tehtävien suorittamiseen liittyvien lentojen määrä on niin vähäinen, että niillä ei ole käytännön merkitystä arvioitaessa vuositasolla sotilasilmailun melua ja sen leviämistä lentoaseman läheisyydessä, eikä lentojen määrällä ole merkitystä tarkasteltaessa Kuopion lentoaseman liikenteen meluselvityksen (Ilmailulaitos A13/1999) tuloksia. Poikkeama-, onnettomuus- ja hätätilanteet ja niihin varautuminen Kuopion lentoaseman ympäristöriskien arvioinnissa riskitarkastelu tehtiin käyttäen potentiaalisten ongelmien analyysimenetelmää (POA). Arvioinnissa tarkasteltuja toimintoja olivat lentokoneiden tankkaus, jäänesto ja -poisto, operointi ja huolto, liukkauden torjunta, maakaluston huolto ja korjaus sekä lennoston toiminta Finavian alueella. Tunnistetuista riskeistä merkittävimmät liittyivät kemikaalien ja polttoaineiden varastointiin sekä käsittelyyn. Myös jätevesipumppaamon mahdolliset ylivuodot nousivat merkittävimpiin riskeihin. Kemikaaleista ympäristölle vaarallisimmat olivat polttoaineet. Riskinarvion mukaan jäänesto- ja liukkaudentorjuntakemikaalien vaikutukset ympäristöön eivät olleet merkittäviä. Lennoston toiminnan ympäristöriskit liittyvät lentokoneiden tai niiden huoltojärjestelmän laitteiden toimintahäiriöihin sekä onnettomuustilanteisiin. Onnettomuustilanteissa riski muodostuu polttoaineiden ja erikoisnesteiden pääsemisestä maahan, sekä mahdollisen tulipalon aiheuttamista savukaasuista ja hiilikuitupölystä. Kuopion lentoaseman ja Karjalan Lennoston pelastustoimet pitävät yllä korkeaa valmiutta lentotoiminnan aikana ja harjoittelevat jatkuvasti onnettomuustilanteiden varalta. Toiminnan ja sen vaikutusten tarkkailu Finavian käyttötarkkailussa: - Lentoaseman lennonjohto tallentaa tiedot operaatiomääristä konetyypeittäin sekä henkilöliikenteestä ja rahtiliikenteestä eriteltynä tietokantaan
24 - Kiitoteiden liukkaudentorjunta-aineiden käyttömääriä seurataan talvikausittain. Jokaisesta levityskerrasta kirjataan säätila, liikennealueen olosuhdetiedot, kemikaali ja kemikaalin levitysmäärä - Hakija pyytää raportit lentokoneiden jäänesto- ja jäänpoistoaineiden kokonaiskäyttömääristä operaattoreilta ja huolitsijoilta. Ilmoitus käyttömääristä pyydetään puolivuosittain - Lentoaseman rakennusten sähkö- ja lämpöenergian sekä veden kulutusta seurataan kiinteistökohtaisilla mittareilla. Seurantatulokset tallennetaan tietokantaan - Hävitettyjen lintujen ja muiden eläinten määrä kirjataan - Finavian maakaluston polttoaineiden hankintamäärä kirjataan - Ongelmajätteen määrä kirjataan - Lentoliikenteen pakokaasupäästömäärä lasketaan ja kirjataan. Lentoasemakohtaiset lentomeluselvitykset suoritetaan tapauskohtaisesti. Voimassa olevaa pintavesitarkkailua esitetään muutettavaksi seuraavasti: Valumavesiä tarkkaillaan kahdeksasta havaintopisteestä (P1 P8). Näytteenoton yhteydessä mitataan virtaama. Järvien vedenlaatua seurataan purkupaikkojen läheisyydestä Iso-Jälässä (P9) ja Juurusvedessä (P10). Näytteenoton yhteydessä määritetään kokonais- ja näkösyvyys. Näytteenotto tehdään kaksi kertaa vuodessa ylivirtaamakausina. Näytteistä määritetään lämpötila, ph, sähkönjohtavuus, happipitoisuus, orgaanisen hiilen kokonaismäärä (TOC), biologinen hapenkulutus (BOD 7 ), kokonaistyppi ja kokonaisfosfori. Lisäksi asematason valumavesien purkukohdasta (P1) analysoidaan mineraaliöljypitoisuus sekä TVOC- (= haihtuvien orgaanisten yhdisteiden kokonaismäärä) ja BTEX -yhdisteet (= bentseeni, tolueeni, etyylibentseeni ja ksyleeni). Voimassa olevaa pohjavesitarkkailua esitetään muutettavaksi seuraavasti: Pohjaveden laatua tarkkaillaan kahdesta pohjavesiputkesta (PvP1 ja PvP2). Näytteenotto tehdään kaksi kertaa vuodessa elo-syyskuussa ja keväällä sulamisvesien aikaan. Näytteenoton yhteydessä mitataan veden pinnankorkeus. Näytteistä määritetään lämpötila, sameus, ph, sähkönjohtavuus, happipitoisuus, orgaanisen hiilen kokonaismäärä (TOC), biologinen hapenkulutus (BOD 7 ). Lisäksi asematasoalueen pohjavesiputkesta (PvP1) analysoidaan mineraaliöljypitoisuus sekä TVOC ja BTEX.
Analyysitulokset toimitetaan Pohjois-Savon ympäristökeskukselle ja Siilinjärven kunnan ympäristölautakunnalle niiden valmistuttua. 25 Finavia raportoi vuosittain maaliskuun loppuun mennessä tarkkailutiedot Pohjois- Savon ympäristökeskukselle ja Siilinjärven kunnan ympäristölautakunnalle. Loppuraportissa esitetään yhteenveto tarkkailutuloksista ja vuosittaiset liukkaudentorjuntakemikaalien, jäänestokemikaalien ja paloharjoitusalueella käytetyn harjoituspolttoaineen käyttömäärät. Onnettomuuksista ja muista poikkeuksellisista päästöjä aiheuttaneista tapahtumista raportoidaan Pohjois-Savon ympäristökeskukselle ja Siilinjärven kunnan ympäristöviranomaiselle. Ilmailulaitos Finavian esitys toimintansa lupaehdoiksi Finavia ehdottaa lentoaseman ympäristölupaan seuraavia määräyksiä siviililentotoiminnalle tai sitä tukevalle lentopaikan pitämiselle: 1. Finavian on lentoturvallisuuden edellyttämissä rajoissa pidettävä liukkaudentorjunnassa kemikaalien käyttömäärä mahdollisimman vähäisenä. Kemikaalien käyttömäärän arvioinnissa tulee käyttää parasta saatavilla olevaa teknistä osaamista. Laitoksen on käytettävä parhaan käyttökelpoisen tekniikan (BAT) mukaisia liukkaudentorjuntamenetelmiä ja -kemikaaleja huomioon ottaen lentoturvallisuuden vaatimukset sekä lentokoneiden ja muiden ilmailussa käytettävien laitteiden materiaalien asettamat tekniset vaatimukset. Laitoksen on seurattava markkinoille tulevia ympäristölle mahdollisimman vähän haitallisia kemikaaleja ja niistä saatuja kokemuksia sekä mahdollisuuksien mukaan otettava niitä käyttöön. 2. Hiekan- ja öljynerotuskaivot on säännöllisesti tarkastettava ja tyhjennettävä erottuneesta aineksesta. Öljynerotuskaivot on tyhjennettävä ennen öljytilan täyttymistä ja ne on mahdollisuuksien mukaan varustettava hälyttävällä öljynilmaisimella. 3. Kemikaalien, polttonesteiden ja ongelmajätteiden varastointiin ja siirtoihin liittyvän toiminnan tulee tapahtua huolellisesti ja siten, ettei päästöjä maaperään tai pohjaveteen synny. Käsittely-, purku- ja lastauspaikoissa on oltava tiivis asfaltti- tai betonikenttä,