Puolustusvoimat LOGHU2 Logistiikan huoltovarmuuden varmistaminen ja kehittäminen 2006-2008 TYÖRYHMÄT 2007 JOHDON RAPORTTI 19.11.2007 LOGHU2/Johdon raportti 1 (9)
Logistiikan huoltovarmuuden varmistaminen ja kehittäminen 2006-2008 (LOGHU2) - projektin lähtökohtana oli kartoittaa sellaisia ilmiöitä ja kehityssuuntia, jotka voivat aiheuttaa huoltovarmuutta uhkaavia logistisia häiriöitä sekä selvittää toimenpiteitä, joilla tällaiset häiriöt voitaisiin ehkäistä. Projektin merkittävänä tietolähteenä oli kuusi logistisen järjestelmän toimijoista koostuvaa asiantuntijakokousta, joiden osanottajat edustivat elinkeinoelämää ja viranomaistahoja niin, että logistiikan kokonaisuus oli katettu. Koko työryhmäprosessin tärkeimmät johtopäätökset on tiivistetty dokumenttiin LOGHU2. Työryhmät 2007. Johdon raportti. Työryhmissä käytetty ja tuotettu aineisto sekä muistiinpanot käydyistä keskusteluista on koottu dokumenttiin LOGHU2. Työryhmät 2007. Työryhmäraportti. Työryhmäprosessin projektointi, käytetty materiaali, tulokset ja saadut kokemukset on koottu dokumenttiin LOGHU2. Työryhmät 2007. Prosessiopas. Työryhmätyöskentelyssä käytetty tausta-aineisto on koottu dokumenttiin LOGHU2. Työryhmät 2007. Taustamateriaali. LOGHU2/Johdon raportti 2 (9)
Sisällysluettelo 1 JOHDANTO... 4 2 TAUSTATIETOA... 5 3 LOGISTIIKAN HUOLTOVARMUUDEN JATKUVUUTEEN VAIKUTTAVAT TEKIJÄT... 5 4 JOHTOPÄÄTÖKSET... 7 LOGHU2/Johdon raportti 3 (9)
1 Johdanto Tämä raportti on tiivistelmä vuonna 2007 järjestettyjen LOGHU2-projektin (Logistiikan huoltovarmuuden varmistaminen ja kehittäminen 2006 2008) työryhmäkokousten herättämistä johtopäätöksistä painotettuina prosessia ohjanneen suunnitteluryhmän näkökulmilla. LOGHU on lyhenne sanoista logistiikan huoltovarmuus. Logistiikan huoltovarmuudella tarkoitetaan logistisen järjestelmän kykyä tuottaa eri huoltoalojen tarvitsemia kuljetus-, varastointi- ja jakelupalveluja. Logistinen järjestelmä koostuu toimijoista, niiden käyttämistä resursseista ja infrastruktuurista, johon kuuluvat esimerkiksi väylät, solmujen kiinteät rakenteet sekä sähkö- ja tietoliikenneverkot. Huoltovarmuuskeskuksen laatiman määritelmän mukaan huoltovarmuudella tarkoitetaan kykyä sellaisten yhteiskunnan taloudellisten perustoimintojen ylläpitämiseen, jotka ovat välttämättömiä väestön elinmahdollisuuksien, yhteiskunnan toimivuuden ja turvallisuuden sekä maanpuolustuksen materiaalisten edellytysten turvaamiseksi vakavissa häiriöissä ja poikkeusoloissa. Valmiuslaki antaa viranomaisille lisävaltuuksia poikkeusoloissa. Näiden lisävaltuuksien käyttöönoton kynnys on kuitenkin korkea. Normaalioloissa logistiikan huoltovarmuus toimii markkinalähtöisesti. Kriisiä lähestyttäessä markkinoiden normaali toiminta ei kuitenkaan aina tuota tarvittavaa huoltovarmuutta. Logistiikan toimijat toivovat, että tällä niin sanotulla harmaalla alueella elinkeinoelämällä olisi mahdollisuus soveltaa tavanomaista vahvempia keinoja kriittisen kehityksen pysäyttämiseksi, ennen kuin viranomaiset alkavat ohjata toimintaa valmiuslain tai puolustustilalain valtuuksin. Keinoja olisivat esimerkiksi mahdollisuus ylittää lainsäädännössä asetettuja työaikarajoja mahdollisuus poiketa kuljettajien ajo- ja lepoaikasäännöksistä mahdollisuus poiketa henkilöliikenteen reittivelvollisuuksista sopimus- ja rahoituskäytännöt, joilla varmistetaan logistisen verkoston kiinnostus toimia harmaan alueen häiriötilanteissa viranomaisten priorisoimalla tavalla järjestelmä, jolla harmaan alueen keinojen käyttämisestä päätetään. Näiden asioiden hallintaan tarvitaan viranomaisten ja elinkeinoelämän välistä yhteistyötä normaalioloissa. Sillä varmistetaan muun muassa realistisen tiedon saanti yksittäisten toimijoiden logistiikkavalmiuksista ja resursseista sekä logistisen järjestelmän kokonaisuudesta. Yritysten oman näkemyksen mukaan ne pystyvät ohjaamaan operatiivista toimintaansa viranomaisia tehokkaammin myös vakavissa häiriötilanteissa ja poikkeusoloissa, kunhan tavoitteet ovat selvillä. Tällöin noudatettaisiin työnjakoa, jossa viranomaiset asettavat tärkeysjärjestyksen ja logistiikkatoimijat toteuttavat operaationsa sen mukaisesti. Nyky-yhteiskunnan haasteena on altistuminen pitkälle optimoitujen logististen järjestelmien häiriöille jo normaalioloissa sekä järjestelmien kasvava riippuvuus muista tekijöistä kuten energiasta, tietotekniikasta tai infrastruktuurin toimivuudesta. Äärimmilleen optimoidut toimintamallit ja monimutkaistuva teknologiamaailma saattavat yhdessä häiriintyessään siirtyä nopeasti normaalitilasta vakavaan häiriötilaan, jonka laukaisemiseen tarvitaan nopeasti vaikuttavia vastatoimenpiteitä. LOGHU2/Johdon raportti 4 (9)
2 Taustatietoa Huoltovarmuuskeskus (HVK) ja puolustustaloudellinen suunnittelukunta (PTS) ovat roolinsa mukaisesti tuottaneet uhkakuvia käsitteleviä raportteja huoltovarmuutta tukevan varautumissuunnittelun tueksi. Uhkakuvien tarkentaminen ja varautumisen oikea kohdistaminen ovat edellyttäneet aineiston keruuta, jota tavoitetta LOGHU2-tutkimusprojektissa on toteutettu hyödyntämällä nykyistä HVK/PTS:n asiantuntijaverkostoa ja työryhmäkokousten sarjaa. Tutkimusprojekti LOGHU2 selvittää Suomen logistiikkaan kohdistuvia uhkia ja uhkien vaikutuksia logistiikan huoltovarmuuteen sekä laatii ehdotuksia uhkien ehkäisemiseksi sekä logistiikan häiriönkestävyyden ja toipumiskyvyn parantamiseksi. LOGHU2 hyödyntää keväällä 2006 valmistuneen LOGHU1-menetelmäprojektin tuloksia. PTS:n keskusjaosto hyväksyi LOGHU1-raportin 17.5.2006 ja antoi periaatteellisen hyväksynnän jatkotoimenpiteille. Tutkimuskokonaisuus tarkastelee kuljetusten infrastruktuurin ja keskeisten logististen ketjujen rakenteita, niihin vaikuttavia häiriöitä sekä tarvittavia kehittämistoimenpiteitä. Tavoitteena on tunnistaa markkinoiden normaaliin toimintaan vaikuttavat, logistiikan suorituskykyä heikentävät ja huoltovarmuuteen muutoksia aiheuttavat uhkat ja häiriöt kehittää varautumissuunnittelua valtioneuvoston vuonna 2006 antaman periaatepäätöksen Yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen turvaamisen strategia (YETTS) mukaiseksi. Tutkimus tuottaa PTS:n seuraavalle suunnittelukaudelle suosituksia logistiikan varautumisen painopisteistä. Tutkimuskokonaisuus toteutetaan liikenne- ja viestintäministeriön, HVK/PTS:n ja puolustusvoimien, VTT:n sekä MATINE:n yhteistutkimuksena. 3 Logistiikan huoltovarmuuden jatkuvuuteen vaikuttavat tekijät Perinteinen huoltovarmuusajattelu on perustunut poikkeusoloissa hyödynnettävän ylimäärän olemassaoloon. On oletettu esimerkiksi, että huoltovarmuuden tarvitseman logistiikan takaamiseksi riittää, jos 50 % merikuljetusresursseista on käytettävissä. Yritykset ovat kuitenkin optimoineet logistiikan toimintaympäristön ja kuljetusresurssien käyttöasteen niin pitkälle jo normaaliaikana, että ylimäärää ei käytännössä ole. Kun nykymaailmassa lisäksi kuljetetaan enemmän ja varastoidaan vähemmän kuin ennen, huoltovarmuuden turvaaminen edellyttää huomattavasti korkeampaa toiminnan jatkuvuuden astetta kuin mihin 50 % resurssivaatimus riittää. Muita tärkeitä logistiikan huoltovarmuuteen vaikuttavia tekijöitä ovat keskittyminen ja suuruuden ekonomia ilmastonmuutoksen vaikutusten hillitseminen logistiikkajärjestelmien eriytyminen logistiikkajärjestelmien kyky sietää häiriöitä kasvava pula ammattitaitoisesta työvoimasta LOGHU2/Johdon raportti 5 (9)
Seuraavassa on selostettu edellä lueteltuja tekijöitä yksityiskohtaisemmin. Keskittyminen ja suuruuden ekonomia Pääosa maailman logistisesta järjestelmästä on globaalien rahoittajien ja toimijoiden ohjauksessa. Logistiikasta on tullut myös merkittävä sijoituskohde. Kansainvälisessä tavaraliikenteessä on varauduttava logistisiin ratkaisuihin, joita yritykset tekevät nopealla aikataululla ja globaaleista näkökulmista. Taloudellisen tuloksen tavoitteet johtavat toiminnan keskittymiseen, yksikkökokojen kasvamiseen ja liikenteen valtavirtojen kanavoitumiseen entistä harvemmille väylille. Vastaava kehitys on meneillään myös kansallisesti: kuljetus-, varastointi- ja jakelujärjestelmä sekä huoltovarmuudelle merkittävät yritykset keskittyvät alueille, joilla väestön ja ostovoiman kehitys luovat riittävän kasvualustan kannattavalle liiketoiminnalle. Ilmastonmuutoksen vaikutusten hillitseminen Euroopan mittapuussa Suomi on pinta-alaltaan laaja mutta harvaan asuttu maa. Logistiikkakustannusten osuus kansantuotteesta on suurempi kuin teollisuusmaissa yleensä. Hiilidioksidipäästöjen vähentämiseen ja ilmastonmuutoksen hidastamiseen tähtäävät poliittiset päätökset ja viranomaistoimet heijastuvat kuljetuksiin nostamalla polttoaineiden hintaa ja logistiikkakustannuksia. Tämä lisää entisestään logistisen järjestelmän optimointiin kohdistuvia paineita. Aikaisempaa tiheämmin esiintyvät säiden ääri-ilmiöt edellyttävät myös julkiselta vallalta huomattavaa panostusta liikenneväylien ja muun infrastruktuurin kunnossapitoon. Logistiikkajärjestelmien eriytyminen Kansainvälistä kauppaa käyvien yritysten kilpailukyky on edellyttänyt logistiikkakustannusten jatkuvaa minimointia. Tämä on johtanut yrityksiä palvelevien logistiikkajärjestelmien eriytymiseen, joka tarkoittaa sekä erilaistumista että erikoistumista asiakkaan tai toimialan logististen tarpeiden mukaisesti. Eriytyminen näkyy erilaisina kuljetusmuotojen ja reittien, resurssien sekä toimintatapojen valintoina: esimerkiksi raskasta perusteollisuutta palveleva kuljetusketju ei pysty täyttämään kaupan kuljetustarpeita. Tämän suuntainen kehitys heikentää yksittäisten resurssien ja jopa kokonaisten solmujen välistä korvattavuutta. Perinteisten klusterirakenteiden kansainvälistyminen ja suurten kansallisten klustereiden tuotantorakenteiden osittainen hajoaminen voivat asettaa uudenlaisia vaatimuksia eriytyville logistiikkajärjestelmille. Logistiikan ulkoistaminen siirtää päätösvaltaa kuljetusten reitityksistä suurille kansainvälisille logistiikkatoimijoille ja niiden kumppanuusverkostolle, joiden intresseissä on yksikkökustannusten alentaminen yhdistämällä ja keskittämällä ohuita kuljetusvirtoja. Tämä voi johtaa kansallisten huoltovarmuustavoitteiden vastaisiin ratkaisuihin. Logistiikkajärjestelmien kyky sietää häiriöitä Logistiikkajärjestelmät kykenevät sopeutumaan nopeasti vaihteleviin tilanteisiin. Eräänlainen jatkuva häiriötila kuuluu toimijoiden jokapäiväiseen normaalitoimintaan, josta ihmiset ja järjestelmät ovat tottuneet selviämään osana työtehtäviään. Häiriönhallinta on mukana prosesseissa niin, että toimijoiden on vaikea kuvitella huoltovarmuusuhkaksi asti kehittyvää häiriötilannetta, jos häiriönhallinnan mahdollistavat instrumentit ovat olemassa. Näitä mahdollistajia ovat ammattitaitoiset ihmiset, energia, ICT, raha ja toimiva ohjaus, joiden kaikkien saatavuus on varmistettava ennen fyysisten resurssien varmistamista. Myös maantiekuljetusyritysten riittävästä kotimaisuusasteesta on huolehdittava, jotta tarvittava määrä Suomesta ohjattavaa ajoneuvokalustoa olisi käytettävissä häiriötilanteissakin. LOGHU2/Johdon raportti 6 (9)
Kasvava pula ammattitaitoisesta työvoimasta Suomessa on pula ammattitaitoisesta logistiikka-alan työvoimasta, mutta tilanne on sama koko vanhan EU:n alueella. Meillä kuljetuselinkeinon yrittäjävaltaisuus, yrittäjien eläköityminen, sukupolvenvaihdokset ja alalta poistumisen nopeutuminen kärjistävät ongelmaa. Logistiikkatyön imago on heikko, joten se ei houkuttele nuoria hakeutumaan alalle, vaikka se pystyykin tarjoamaan kilpailukykyiset palkat. Koulutusjärjestelmät eivät ole kyenneet tuottamaan logistiikkatyöntekijöitä siinä määrin kuin yritykset olisivat tarvinneet. Pula ammattitaitoisista logistiikka-alan työntekijöistä kuitenkin kasvaa, ja samasta työvoimasta kilpailevat myös muut palvelualan sektorit. Mahdollisesti uutta työvoimaa tulee maahanmuuton kautta: monessa lähtömaassa logistiikka-ammatin arvostus on paljon korkeampi kuin Suomessa. Yrittäjyyden tukeminen, nuorten ihmisten koulutus ja maahanmuuttajien integrointi logistiikkatöihin ovat avainasemassa ratkaisuja etsittäessä. 4 Johtopäätökset LOGHU2-työryhmäkokousten avaintuloksia olivat havainnot häiriöiden laajenemista hillitsevien vastatoimenpiteiden tarpeellisuudesta poikkeusoloja lievemmällä, niin sanotulla harmaalla alueella. Harmaalla alueella on tunnistettavissa kaiken kaikkiaan kolme eri toimenpidetasoa huoltovarmuuden turvaamiseksi: markkinareaktio ( raha ratkaisee ) logistiikkatoimijoiden oma häiriönhallinta toimijoiden ja viranomaisten väliset sopimukset. Valtaosa vastatoimenpiteistä on kuitenkin normaalioloissa toteutettavia keinoja, joilla pyritään kääntämään ennakoitavissa olevaan kehityksen suuntaa häiriösietoisemmaksi. Vaikuttamisen kohteita ovat liiketoimintaverkon hallinta liiketoiminnan jatkuvuussuunnittelun tukeminen ammattitaitoisen työvoiman riittävyyden varmistaminen kuljetuskaluston ja -kapasiteetin saatavuuden varmistaminen viranomaistoiminta. Seuraavassa on selostettu kohdealueita yksityiskohtaisemmin. Liiketoimintaverkon hallinta Häiriötilanteissa logistiikka perustuu normaaliolojen logistisen verkoston toimintaan. Tällöin korostuu verkoston hyödyntäminen, osaaminen ja eri toimijoiden välisen yhteistyön ja päätöksenteon tehokkuus. Nykyisen huoltovarmuusosaamisen ja -asenteen siirtyminen seuraavalle sukupolvelle on varmistettava hoitamalla myös yhteistyöverkoston sukupolvenvaihdos hallitusti. Muita hallinnan välineitä ovat logistisen toimintaverkoston suunnittelu ja toimintaa ohjaavien sopimusmallien laatiminen ICT-toimialan kokemuksia hyödyntäen sekä harjoittelu yhteistyöverkoston puitteissa. LOGHU2/Johdon raportti 7 (9)
Lisäksi tulisi selvittää sopimuspohjaisten virtuaalisten tilaaja-tuottajakeskuksien hyödyntäminen, kuten valtioneuvoston selonteossa Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka 2004 on ehdotettu. Keskuksille annettaisiin huoltovarmuustavoitteet ja ne toimisivat vapaaehtoisena logistiikan yhteistyö- ja ohjausjärjestelmänä harmaan alueen häiriötilanteissa. Liiketoiminnan jatkuvuussuunnittelun tukeminen PTS etsii keinoja liiketoimintaverkon hallitsemiseksi ja jatkuvuuden tukemiseksi. Sen tehtävänä on pitää esillä huoltovarmuuteen vaikuttavia tekijöitä ja ilmiöitä. Keskeinen alue on tietojärjestelmien ja tietoliikenneyhteyksien varmistaminen, mikä on häiriötilanteissakin toimivan logistiikan edellytys. Jos järjestelmät tai tietoliikenneyhteydet pettävät, logistiikkajärjestelmä ei pysty toimimaan manuaalisesti. Varmistaminen on paitsi tekninen myös osaamis- ja yhteistyökysymys. Ammattitaitoisen työvoiman riittävyyden varmistaminen Työvoimapulaan tehokkaimmin vaikuttava keino on logistiikan ammatillisen koulutusjärjestelmän kehittäminen siten, että alalle saadaan riittävästi uusia, nuoria työntekijöitä. Syrjäytyneet nuoret ja maahanmuuttajat on saatava koulutuksen kautta työelämään. Koulutusjärjestelmän pitäisi olla realistinen ja tuottaa lyhyempää ammatillista peruskoulutusta suoritusportaalle. Myös oppisopimuskoulutusta pitäisi tukea. Puolustusvoimissa koulutetuista kuljettajista pitäisi saada nykyistä suurempi osa ammattiliikenteen palvelukseen varusmiespalveluksen jälkeen. Lisäksi kuljetusalan käytännön koulutustarpeet pitäisi ottaa huomioon kuljetusalan elinkeinopoliittisen ohjelman valmistelussa. Logistiikkatoimialan houkuttelevuutta on parannettava erilaisin markkinointikeinoin, joita alan järjestöt ovatkin toteuttaneet syksyn 2007 kuluessa. Alalle tulleiden työntekijöiden palkkakehityksen on oltava kilpailukykyinen muiden alojen kanssa. Erityinen huomion kohde on yrittämiselle uusia rajoituksia asettava EU-lainsäädäntö, jonka vaikutuksesta kiinnostus toimia kuljetusalan yrittäjänä vähenee. Kuljetuskaluston ja -kapasiteetin saatavuuden varmistaminen Olisi selvitettävä yksityiskohtaisemmin kuljetuskapasiteetin riittävyyttä ja käytettävyyttä tilanteissa, joissa logistiikan huoltovarmuus ei toimi markkinalähtöisesti. Tarvitaan tarkempaa tiedonhankintaa ja analyysia siitä, mikä olisi tällöin todellinen kuljetustarve. Myös kalustorekisteriä tulisi kehittää; siihen tarvitaan yksityiskohtaisempaa tietoa kaluston omistuksesta, siirrettävyydestä ja käytettävyydestä. Pohjana voi toimia PTS:n maakuljetuspoolin Pooleri-tietojärjestelmä, jonne on jo koottu huoltovarmuuskriittiset yritykset sekä niiden resurssit. Erityishuomiota tulee kiinnittää polttonesteiden kuljetuskaluston varmistamiseen. Tähän kuuluu suunnitelma siitä, miten kalustoa korvataan, miten polttonesteet lastataan ja puretaan, mitkä ovat käytettävissä olevat terminaalit sekä miten maakaasun korvaava polttoaine pystytään tarvittaessa kuljettamaan. Viranomaistoiminta Huoltovarmuuden toimenpidealueisiin kuuluu myös lainsäädäntöön ja siihen liittyvään viranomaistoimintaan osallistuminen. Keskeisiksi tiedostettuja tavoitteita ovat säädösten toteuttaminen ja seuranta siten, että toimenpiteet eivät vääristä kilpailua mutta kuitenkin turvataan riittävät resurssit tilanteissa, joissa huoltovarmuus ei toteudu markkinalähtöisesti LOGHU2/Johdon raportti 8 (9)
markkinoiden normaali toiminta niin, että kotimaasta, EU:n alueelta ja EU:n ulkopuolelta tulevat logistiikan toimijat saavat tasapuolisen viranomaiskohtelun osallistuminen KTM:n säädösvalmisteluun. Viranomaisyhteistyön laajentaminen Tullin suuntaan hyödyttäisi erityisesti ulkomaankaupan kuljetuksissa, johon osallistuvia yrityksiä se valvoo ja arvioi. Tulli tuottaa myös huomattavan määrän tilastoja. LOGHU2/Johdon raportti 9 (9)