Kirsi Koskela ENSISYNNYTTÄJIEN KOKEMUKSIA TEHOSTETUSTA IMETYSOHJAUKSESTA PERHEVALMENNUKSESSA

Kirsi Koskela ENSISYNNYTTÄJIEN KOKEMUKSIA TEHOSTETUSTA IMETYSOHJAUKSESTA PERHEVALMENNUKSESSA Opinnäytetyö KESKI-POHJANMAAN AMMATTIKORKEAKOULU Hoitotyön koulutusohjelma Terveydenhoitotyön suuntautumisvaihtoehto Syksy 2008

TIIVISTELMÄ OPINNÄYTETYÖSTÄ Yksikkö KESKI-POHJANMAAN AMMATTIKORKEAKOULU Aika 25.9.2008 Tekijä Kirsi Koskela Koulutusohjelma Hoitotyön koulutusohjelma, terveydenhoitotyön suuntautumisvaihtoehto Työn nimi Ensisynnyttäjien kokemuksia tehostetusta imetysohjauksesta perhevalmennuksessa Työn ohjaaja Sivumäärä KM, SHO Tuula Huhta 38 + 4 liitettä Työn tarkastaja KL, yliopettaja Maija Maunula Tämä opinnäytetyö liittyy Kokkolassa käynnissä olevaan Voima-hankkeeseen, jonka tavoitteena on luoda pysyvä ja yhtenäinen käytäntö neuvoloihin ja synnytyssairaalaan mm. imetysohjauksesta ja varhaisen vuorovaikutuksen tukemisesta. Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on selvittää, millaisia kokemuksia ensisynnyttäjillä oli tehostetusta perhevalmennuksen imetysohjauksesta, sekä oliko perhevalmennuksen imetysohjauksella merkitystä ensisynnyttäjien imetysmyönteisyyteen. Lisäksi pyrin opinnäytetyössäni selvittämään, kuinka ensisynnyttäjien tiedot ja ajatukset imetyksestä muuttuivat ohjauksen myötä, sekä minkälaista tietoa he olisivat halunneet saada imetyksestä lisää jo raskausaikana. Opinnäytetyö on laadullinen ja se toteutettiin kyselylomakkeen muodossa keväällä 2008. Tutkimuksen kohderyhmänä oli 20 ensisynnyttäjäperhettä, jotka olivat mukana Voimahankkeessa. Kyselyyn vastasi 13 ensisynnyttäjäperhettä ja vastausprosentiksi muodostui 65 %. Aineisto analysoitiin sisällön analyysillä. Tämän opinnäytetyön tutkimustuloksista nousee esille, että ensisynnyttäjäperheet pitävät perhevalmennuksen tehostettua imetysohjausta positiivisena ja tärkeänä asiana. Perhevalmennuksen imetysohjaus koettiin myös imetysmyönteisyyttä edistävänä tekijänä. Tutkimuksesta nousee esille, että vanhemmat kokevat imetysohjauksen vaikuttavan jopa erittäin paljon siihen, kuinka motivoituneita he ovat imettämiseen. Imetystietous vaihteli suuresti ensisynnyttäjien keskuudessa. Suurin osa kuvasti tietävänsä ennen perhevalmennuksen imetysohjausta imetyksestä jonkin verran. Kaikki vastaajat kokivat imetysohjauksen jälkeen imetyksen tärkeänä asiana. Vanhempien kokemuksista tärkeimpinä asioina imetyksestä nousivat esille läheisyys ja ravitsemukselliset syyt vauvalle. Lisäksi vauvan vastustuskyky ja vuorovaikutus vauvan kanssa olivat asioita, jotka vanhemmat kokivat imetyksessä tärkeinä. Perhevalmennuksen imetysohjauksen sisältöön ensisynnyttäjät olivat tyytyväisiä, mutta he kertoivat, että olisivat halunneet tietää raskausaikana enemmän mm. imetysongelmista ja imetyksen sitovuudesta. Asiasanat imetysohjaus, perhevalmennus, ensisynnyttäjä

ABSTRACT CENTRAL OSTROBOTHNIA UNIVERSITY OF APPLIED SCIENCES Date 25 September, 2008 Author Kirsi Koskela Degree Programme Degree Programme in Nursing, The Public Health Nurse Education Name of thesis Primigravida s Experiences of an Intensified Guidance of Breastfeeding in Family Training. Instructor M. Ed., Senior Lecturer Tuula Huhta Supervisor Lic. Ed., Principal Lecturer Maija Maunula Pages 38 + 4 appendices This study is engaged with Voima-project that is in going on in Kokkola. The purpose of Voima-project is create abiding and coherent conventions to child health-, maternity clinic and maternity hospital among others concerning guidance of breastfeeding and supporting of primary interdependence. The purpose of this study is to investigate, what kind of experiences primigravida s had of intensified guidance of breastfeeding and if family training guidance of breastfeeding had effects on primigravida s optimism to wards breastfeeding. Moreover, I try to investigate how primigravida s knowledge and thoughts of breastfeeding changed during guidance and what sort of information they would like to get more already during gestation. The thesis is a qualitative study and that was executed with questionnaire in the spring 2008. The target group of this study was 20 primigravida s families, who were in Voimaproject. 13 primigravida s families answered and response rate formed into 65%. Qualitative content analysis was used as analysing method in the study. The results of this study indicated that primigravidas families liked that an intensified guidance of breastfeeding in family training was a positive and important thing. Guidance of breastfeeding in family training they thought to have had effects on optimism towards breastfeeding. From the results of this study it came up that parents think that guidance of breastfeeding influence considerably much on how motivated they are to breastfeed. Awareness of breastfeeding fluctuated a lot among primigravidas. Most of primigravidas answered that they knew before family training some facts of breastfeeding. All of parents experienced that breastfeeding is an important thing after the guidance in family training. Among parent s experiences of breastfeeding most important things were adjacency and nutrition for baby. Moreover baby s immune system and interaction with baby were things that parents experienced important things in breastfeeding. Concerning content of family training guidance of breastfeeding primiparas were approving, but they told that in a gestation time they were attracted also among others problems of suckling and binding effects of suckling. Key words guidance of breastfeeding, family training, primigravida

TIIVISTELMÄ ABSTRACT SISÄLLYS 1 JOHDANTO 1 2 VOIMA-HANKE OSANA PERHEVALMENNUSTA 2 3 IMETYSSUOSITUKSET JA IMETYKSEN EDUT 3 3.1 Vauvamyönteisyys-ohjelma 3 3.2 10 askelta hyvään imetykseen 4 3.3 Imetyksen edut äidille ja vauvalle 5 4 IMETYKSEN ONNISTUMINEN JA IMETYSONGELMAT 6 4.1 Imetyksen alku 6 4.2 Äidin jaksaminen 7 4.3 Isät imetyksen tukijoina 8 4.4 Imetys ei onnistu 8 5 IMETYSOHJAUS RASKAUSAIKANA JA SYNNYTYKSEN JÄLKEEN 10 5.1 Imetysohjaus raskausaikana 10 5.2 Imetysohjaus lapsen synnyttyä 11 6 AIKAISEMPIA TUTKIMUKSIA 13 7 TUTKIMUKSEN TARKOITUS JA TUTKIMUSTEHTÄVÄT 14 8 TUTKIMUKSEN TOTEUTUS JA TUTKIMUSMENETELMÄT 15 8.1 Aineisto ja sen keruu 15 8.2 Aineiston käsittely ja analyysi 17 8.3 Tutkimuksen eettisyys ja validiteetti 17 9 TUTKIMUSTULOKSET 19 9.1 Taustatiedot 19 9.2 Miten ensisynnyttäjät kokivat perhevalmennuksen imetysohjauksen 21 9.2.1 Mitä uutta ensisynnyttäjät oppivat imetysohjauksesta 22 9.2.2 Isät perhevalmennuksen imetysohjauksessa ja imetyksen merkitys isille 24 9.3 Perhevalmennuksen imetysohjaus ja ensisynnyttäjien imetysmyönteisyys 25 9.4 Ensisynnyttäjien tietojen ja ajatusten muuttuminen perhevalmennuksen imetysohjauksen jälkeen 26

9.5 Minkälaista tietoa imetyksestä ensisynnyttäjät olisivat halunneet lisää perhevalmennuksessa 29 9.6 Vanhempien vapaamuotoisia ajatuksia imetysohjauksesta 30 10 TUTKIMUKSEN JOHTOPÄÄTÖKSET JA JATKOTUTKIMUSHAASTEET 32 11 POHDINTA 35 LÄHTEET LIITTEET

1 1 JOHDANTO Imetys on hyvä tapa antaa ravintoa imeväisikäiselle lapselle. Sen tärkeyttä on perusteltu monien eri tieteenalojen saralla ja sillä on todettu olevan paljon myönteisiä vaikutuksia niin äidille kuin lapsellekin. (Laanterä 2006, 6.) Jokaisella äidillä on mahdollisuus tarjota lapselleen terveellistä ravintoa imettämällä. Äidinmaito antaa lapselle ensimmäisten elinviikkojen ja kuukausien ajaksi merkittävän immunologisen suojan. (Joutsen, Niemi & Oikari 2005, 1.) Sekä valtakunnallinen suositus, että maailman terveysjärjestön (WHO) suositus ovat imetyksen suhteen melko samankaltaisia; imeväisikäisen lapsen ravitsemuksen tavoitteena on täysimetys kuuden kuukauden ikäiseksi, jonka jälkeen imetystä suositellaan jatkettavan kiinteän ruoan ohella aina 1-2 vuoden ikään saakka. (Laanterä 2006, 14.) Imetysohjausta ja tukea imetykseen annetaan perhevalmennuksen yhteydessä sekä neuvoloissa ja synnytyssairaaloissa. Kuitenkin vain harvat äidit täysimettävät niin pitkään kuin suositellaan. Laajan ravitsemustutkimuksen mukaan vain 1 % kuuden kuukauden ikäisistä lapsista olivat täysimetettyjä vuonna 2005 Suomessa. (Iivarinen 2007, 6.) Pohjoismaissa täysimetysluvut ovat Suomea paremmat, syynä tähän katsotaan olevan imetysohjauksen vähyys ja tuen ja ohjauksen riittämättömyys. (Hasunen & Ryynänen 2005.) Imetysohjausta on kuvattu jatkumoksi, joka alkaa äitiysneuvolasta ja jatkuu synnytyssairaalan kautta lastenneuvolaan. Raskaana olevien äitien tulisi saada tietoa imetyksen eduista, sekä imetyksen onnistumisesta. (Laanterä 2006, 11.) Perhevalmennuksen imetysosuudessa tulisi käydä läpi imetyksen terveysvaikutuksista, maidon erityksestä ja imetyksen onnistumiseen vaikuttavista asioista. (Koskinen 2008, 97.) Opinnäytetyöni liittyy Kokkolassa käynnissä olevaan Voima-hankkeeseen, jonka tarkoituksena on tehostaa neuvolan ja erikoissairaanhoidon yhteistyötä perhe- ja synnytysvalmennuksessa. Opinnäytetyöni tavoitteena on selvittää, oliko tehostetulla perhevalmennuksella vaikutuksia ensisynnyttäjien imetysmyönteisyyden kehittymiseen. Tutkimukseni on kvalitatiivinen eli laadullinen ja toteutin sen Voima-hankkeen ensisynnyttäjäperheiltä keräämäni tiedon avulla. Toteutin tutkimuksen kyselylomakkeiden muodossa keväällä 2008 ja analysoin tulokset sisällön analyysillä.

2 2 VOIMA-HANKE OSANA PERHEVALMENNUSTA Voima-hanke on käynnistynyt 1990-luvulla alkaneelle vauva- ja imetysmyönteisyys työryhmän selvityksien perusteella. Imetystyöryhmä toteutti tutkimushankkeen vuonna 2003 äitien ja isien saamasta tuesta raskauden, synnytyksen ja vauvan ensimmäisen neljän kuukauden aikana. Hankkeesta esiin nousseiden haasteiden myötä syntyi Voima-hanke, joka alkoi huhtikuussa 2007 päättyen vuoden 2008 lopussa. Voima-hanke toteutetaan yhteistyössä Keski- Pohjanmaan, Etelä-Pohjanmaan ja Vaasan sairaanhoitopiirien, sekä Kokkolanseudun terveyskeskus kuntayhtymän kanssa. (Voima-hanke.) Voima-hankkeen tarkoituksena on, että hankkeen aikana luodaan pysyvä ja yhtenäinen toimintamalli imetyksen ja varhaisen vuorovaikutuksen tukemiseen, perhevalmennukseen ja perheiden terveysneuvontaan. Perheiden ohjaamista ja tukemista toteutetaan voimavaralähtöisesti vahvistaen perheen omia voimavaroja. (Voima-hanke.) Voima-hankkeessa on Vaasassa, Kokkolassa ja Seinäjoella projektityöntekijät, jotka aloittivat projektin toteuttamisen tavoitteiden mukaisesti. Jokaisella projektityöntekijällä on 20 ensisynnyttäjäperhettä mukana pilottiryhmässä. Projektityöntekijä aloitti ensisynnyttäjäperheiden kanssa yhteistyöprosessin jo raskausaikana jatkuen siihen saakka, että synnytyksestä on kulunut kuusi kuukautta. Projektityöntekijä vastaa mm. perhevalmennuksen pitämisestä, pienten vertaistukiryhmien ohjaamisesta, sekä kotikäynneistä. Perheitä tuetaan jo raskausaikana perhevalmennuksessa mm. varhaiseen vuorovaikutukseen, sekä imetykseen. (Voima-hanke.)

3 3 IMETYSSUOSITUKSET JA IMETYKSEN EDUT Valtakunnallisen suosituksen mukaan lapsen ravitsemuksen tavoitteena on täysimetys kuuden kuukauden ikäiseksi, jonka jälkeen imetystä suositellaan jatkettavan kiinteän ruoan ohella vähintään vuoden ikään saakka. Suosituksista huolimatta suomalaiset äidit imettävät huomattavasti lyhyemmän aikaa. (Laanterä 2006, 14.) WHO:n mukaan imetys jaetaan täysimetykseen ja osittaiseen imetykseen. Täysimetys tarkoittaa, että lapsi saa vain äidinmaitoa ja mahdollisesti vitamiinilisiä. Osittaisella imetyksellä tarkoitetaan, että lapsi saa rintamaidon ja vitamiinilisien ohella muutakin ravintoa, esimerkiksi äidinmaidonkorviketta tai sosetta. (Laanterä 2006, 6.) Imetys riittää ainoaksi ravinnoksi useimmille normaalipainoisina syntyneille lapsille ensimmäisten kuuden elinkuukauden ajan. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2004, 6.) 3.1 Vauvamyönteisyys-ohjelma WHO ja UNICEF käynnistivät vuonna 1989 maailmanlaajuisen vauvamyönteisyys-ohjelman (Baby Friendly Hospital Initiative), jonka tavoitteena on imetyksen suojeleminen, edistäminen ja tukeminen. (Hasunen & Ryynänen 2005.) Kansainvälisen vauvamyönteisyys-ohjelman tavoitteena on, että 4-6 kuukauden ikäisistä lapsista 80 % olisivat täysimetettyjä 6 kuukauden ikään saakka. Vuonna 2005 Suomessa 4 kuukauden ikäisistä lapsista täysimetettyjä oli 34 %. Kuuden kuukauden ikäisistä lapsista täysimetettyjä oli enää vain 1 %. Alustavien tutkimusten mukaan täysimetyksen suosio on kuitenkin kasvanut hieman ja tulevaisuudessa voidaan olettaa hieman korkeampia lukemia. (Hasunen & Ryynänen 2005.)

4 3.2 10 askelta hyvään imetykseen Vauvamyönteisyys-ohjelman arviointiperusteena toimii kymmenen askeleen ohjelma, joka julkistettiin vuonna 1991. Ohjelma korostaa imetysmotivaation luomista, sekä riittävän osaamisen saavuttamista. Ohjelma koskee kaikkia yksiköitä, joissa hoidetaan raskaana olevia, synnyttäviä ja synnyttäneitä äitejä tai vastasyntyneitä ja imeväisikäisiä lapsia. (Hasunen & Ryynänen 2005.) 1. Imetyksen edistämisestä on työyhteisössä valmistettu toimintasuunnitelma, jonka koko henkilökunta tuntee. 2. Henkilökunnalle järjestetään toimintasuunnitelman toteuttamiseen edellyttämää koulutusta. 3. Kaikki odottavat äidit saavat tietoa imetyksen eduista sekä siitä, kuinka imetys onnistuu. 4. Äitejä autetaan varhaisimetykseen viimeistään 60 minuutin kuluessa synnytyksestä. 5. Äitejä opastetaan imetykseen ja maidon erityksen ylläpitämiseen siinäkin tapauksessa, mikäli he joutuisivat olemaan erossa lapsestaan. 6. Vastasyntyneelle annetaan vain rintamaitoa, mikäli lääketieteelliset syyt eivät muuta edellytä. 7. Äidit ja lapset saavat olla vierihoidossa vuorokauden ympäri. 8. Äitejä kannustetaan lapsentahtiseen imetykseen. 9. Imetetyille vauvoille ei anneta huvitutteja eikä heitä syötetä tuttipulloista. 10. Imetystukiryhmien perustamista tuetaan ja odottavia, sekä imettäviä äitejä opastetaan niihin. (WHO 2004.) WHO:n ja Unicefin vauvamyönteisyys-ohjelman pohjalta on laadittu Suomen oloihin soveltuva toimintamalli. Vauvamyönteisyys-ohjelman 10 askeleen kriteeristö antaa työkaluja imetysohjauksen arviointiin. Ammattilaisten antaman imetysohjauksen ja rintaruokinnan tuen lisäksi vertaisryhmien merkitys imetyksen onnistumiseen on tärkeää. Vapaaehtoistyöntekijät järjestävät imetystukiryhmiä, sekä myös internetissä on mahdollisuus saada ohjausta ja neuvontaa. (Hasunen, 2002.)

5 3.3 Imetyksen edut äidille ja vauvalle Tutkimusten mukaan varhainen ravitsemus vaikuttaa useiden kroonisten sairauksien, kuten sydän- ja verisuonitautien, verenpainetaudin, diabeteksen ja allergioiden kehittymisen riskiin lapsella. Ravinnon ja sairauksien välisten tutkimusten painotus onkin suuntautunut elämänkaaren alkuun. Imetyksellä on katsottu olevan selvä myönteinen vaikutus useampaankin sairauteen, myös myöhemmällä iällä alkaville sairauksille.(iivarinen 2007, 9.) Rintamaito suojaa vauvan suolistoa tulehdussairauksilta ja ripulilta. Sen sisältämät vasta-aineet, entsyymit ja hyödylliset bakteerit ehkäisevät haitallisten bakteerien kasvua. Maidossa on esimerkiksi vastaaineita, jotka suojaavat erityisesti limakalvoja tulehduksilta. (Niemelä 2006, 11.) Imetyksen on todettu vähentävän myös hengitystieinfektioiden esiintyvyyttä. Rintamaidon osuudesta atopian, astman ja allergioiden puhkeamiseen ei ole saatu kuitenkaan kiistatonta näyttöä. Imetetyillä lapsilla on todettu olevan vähemmän korvatulehduksia kuin imettämättömillä lapsilla. (Laanterä 2006, 17.) Imetyksellä on todettu olevan vähentävä vaikutus lapsuusiän lihavuuteen. (Laanterä 2006, 17.) Rintaruokitut lapset ovat kuitenkin usein 6-12 kuukauden ikäisenä hieman pulskempia. Silti he voivat erittäin hyvin. Paino tasaantuu lapsen lähtiessä liikkeelle. Rinta- ja pulloruokinnasta tehdyistä tutkimuksista on saatu hieman erityyppisiä tuloksia. Yleinen käsitys kuitenkin on, että imettäminen suojaa myöhemmältä ylipainolta. (Danielsson & Janson 2005, 55.) Tutkimuksissa on todettu myös, että imetys kehittää lapsen oppimiskykyä ja älykkyyttä. (Helin & Pakeman 2004, 150.) Rintamaidon vasta-aineet mukautuvat lapsen tarpeiden mukaisesti. Keskoslapsilla äidinmaito edistää ruoansulatuskanavan kehittymistä sen vatsaystävällisyyden myötä. (Niemelä 2006, 11.) Imetys edistää myös äidin toipumista synnytyksestä. Synnytyselimet palautuvat ja äidin raskausaikaiset kilot normalisoituvat nopeampaa. On tutkittu, että imetys voi suojata äitiä munasarja-, sekä rintasyövältä. (Niemelä 2006, 13.) Myös tyypin 2 diabetestä on todettu vähemmän naisilla, jotka ovat imettäneet. Imetys edistää äidin ja vauvan kiintymyssuhdetta. Imeminen antaa vauvalle läheisyyttä ja hän saa kokemuksia välittämisestä, sekä huolenpidosta. (Armanto & Koistinen 2007, 194.)

6 4 IMETYKSEN ONNISTUMINEN JA IMETYSONGELMAT Vauva on valmis vuorovaikutukseen heti syntymänsä jälkeen. Vauva näkee, kuulee, haistaa, maistaa ja tuntee. Hän tekee tarkkoja havaintoja toisesta ihmisestä aistiensa kautta ja hän on erityisen kiinnostunut ihmisestä, joka antaa hänelle lämpöä, turvaa, ravintoa ja hoivaa. Vanhemmat viestivät vauvalle ilmeiden, kosketuksen, otteiden ja puheen välityksellä. Vauvan syöttämiset ovat otollisia vuorovaikutustilanteita. (Deufel, Montonen & Parviainen 2005, 6.) Imetys on vuorovaikutustilanne, jota kautta voi luoda hyvän äiti-lapsi suhteen. Imetys on myös rintaruokintaa, josta lapsi saa kaikki ravintoaineet, joita hän tarvitsee. (Joutsen ym. 2005, 3.) Imetys on luonnollisin tapa ruokkia vauvaa. Vauva nauttii läheisyydestä ja turvasta, sekä kokee imiessään mielihyvää. Parhaimmassa tapauksessa äitikin kokee imettämisen rentouttavana tilanteena, jossa äiti ja vauva nauttivat yhdessäolosta. (Deufel ym. 2005, 9.) Rauhallinen ja turvallinen ilmapiiri on vauvalle tärkeää imetyksessä. Rauhallisuus edistää myös maidon eritystä. Vauvalle on tärkeää, että hän tuntee hoitajan läheisyyden ja kosketuksen, joka rintaruokinnassa on luonnollista. (Deufel ym. 2005.) 4.1 Imetyksen alku Lähes kaikilla äideillä on mahdollisuus imettämiseen. Kun synnytyksestä on kulunut muutama päivä alkaa rintamaitoa erittyä kunnolla. Nämä muutamat päivät vauva pärjää yleensä elimistönsä vararavinnolla, sekä rinnasta saaduilla ensitipoilla. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2004.) Synnytyksen jälkeen istukkahormonien progesteronin ja estrogeenin erittyminen loppuu ja näiden hormonien pitoisuus veressä laskee. Nämä hormonit estävät maidon erittymisen raskauden aikana. Prolaktiinihormoni käynnistää maidonerityksen. Prolaktiinihormonin muodostumiseen vaikuttaa vauvan läheisyys ja imeminen äidin rinnalla, joten vierihoito sairaalassa on imetyksen kannalta perusteltua. Imetystiheydellä on vaikutusta myös prolaktiinin määrään. (Niemelä 2006, 31-32.)

7 Oksitosiinihormoni vaikuttaa maidon herumiseen. Herumisrefleksiä helpottavat vauvan ääni, vauvan näkeminen, itseluottamus ja vauvan ajatteleminen. Huoli, stressi, kipu tai epäilykset voivat vaikeuttaa maidon herumista. (Deufel ym. 2005, 10.) Vierihoidolla tarkoitetaan äidin ja vauvan hoitamista yhdessä. Näin äidille annetaan jo synnytyssairaalassa mahdollisuus tutustua lapseensa. Tällöin äiti oppii havaitsemaan vastasyntyneen vauvan viestit, sekä kykenee tyydyttämään vauvan läheisyyden ja ravinnon tarpeet. Muita vierihoidon etuja ovat esimerkiksi äiti-lapsisuhteen lujittuminen ja imetyksen onnistuminen. (Eskola & Hytönen 2002, 433.) Tiheä imetys nostaa maitomäärää nopeasti. Alussa vauvan pieniin merkkeihin kannattaa reagoida tarjoamalla rintaa. Vauva voi viestiä nälästä esimerkiksi päätä kääntelemällä, suuta avaamalla ja sulkemalla, sekä maiskuttelemalla ja imemällä. Myös kitinä ja levottomuus voivat kertoa vauvan halukkuudesta rinnalle. Kun nälkäisen vastasyntyneen ottaa syliin hän alkaa etsiä hamuamalla rintaa. Vauvan annetaan imeä rintaa, kunnes hän itse lopettaa. Mikäli vauva on edelleen hereillä, voi hänelle tarjota toistakin rintaa. (Niemelä 2006, 33-34.) Maito nousee rintoihin 2-8 päivän kuluttua synnytyksestä. Kun maidon tulo käynnistyy tuottaa äidin rinnat maitoa kysynnän ja tarjonnan lain mukaan. Kun vauva tyhjentää rintaa, muodostuu maitoa lisää, mutta jos imetysvälit pitenevät, rinnat vähentävät maidoneritystä. (Niemelä 2006, 35.) 4.2 Äidin jaksaminen Imetyksen onnistuminen ei aina tapahdu automaattisesti. Äiti tarvitsee aikaa totutteluun ja tutustumiseen, aivan kuten aina uuden ihmissuhteen alussa. Äidille ja vauvalle imettäminen on herkkä tapahtuma, johon vaikuttaa äidin mieliala, väsymys ja huoli. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2004, 8.) Varsinkin ensisynnyttäjillä voi olla imetyksestä hyvin epärealistisia käsityksiä; he voivat ajatella, että imetys onnistuu tai ei onnistu. He voivat kauhistella vierihoitoa ja kuvauksia siitä, kuinka vauva voi olla rinnassa kiinni aamusta iltaan. (Niemelä 2006, 88.)

8 Imetyksen alku onkin usein vaativaa. Se on outoa ja uutta, ja äiti voi kokea hämmennystä kaiken tämän edessä. Pelkästään se, että vauva on rinnalla, voi olla äidille omituinen kokemus. Joskus äiti voi olla niin yksin ja uupunut, että hän kokee imetyksen valtavana taakkana. Toisaalta imetys voi olla hyvinkin palkitsevaa; kun imetys sujuu hyvin, elämä vauvan kanssa voi olla helppoa. Imetys vaikuttaa äitiin monin eri tavoin, sekä mieleen että kehoon. (Niemelä 2006, 89.) 4.3 Isät imetyksen tukijoina Imetyksen alku on usein täynnä epävarmuutta, tietämättömyyttä ja hämmästelyä. Isän tuki imetykselle voi tällöin olla ratkaisevana tekijänä äidin imetyksen onnistumisen kannalta. Isän rooli on hyvin tärkeä, vaikka hän ei lasta ruokikaan. (Niemelä 2006, 99.) Puolison suhtautuminen vaikuttaa sekä naisen imetysmyönteisyyteen, että imetyksen kestoon. Isä voi osallistua vauvanhoitoon ja imetyksen tukemiseen vaikka ei imetäkään. Hänellä on tärkeä rooli äidin tukijana ja kannustajana. Puoliso voi etsiä tietoa imetyksestä ja puhua imetykseen liittyvistä asioista äidin kanssa. Isän ja vauvan suhde alkaa siitä hetkestä kun vauva syntyy, eikä vasta sitten kun imetys loppuu. (Niemelä 2006, 99-100.) 4.4 Imetys ei onnistu Joskus imetys ei lähde käyntiin tai sen aloittaminen viivästyy. Syitä taustalla voi olla monenlaisia. Sekä äidin, että vauvan sairaus voi estää imetyksen. Keisarinleikkaus hidastuttaa maidon nousua rintoihin. Myös vaikea pitkittynyt synnytys voi hidastaa imetyksen aloitusta. Lääkkeiden käyttö, stressi ja väsymys voivat haitata imetyksen onnistumisesta. Myös tehohoito-toimenpiteet voivat aiheuttaa imetyksen alussa ongelmia. (Armanto & Koistinen 2007, 198.)

9 Imetyksen onnistumiselle on tärkeää, että äidillä on halu imettää ja hän luottaa itseensä. Vaikka yleisimmin imetys onnistuu hyvin, joillakin imetys voi tuoda eteen ongelmia. (Deufel ym. 2005, 24.) Hyvinkin vaikeat imetysongelmat on mahdollista voittaa, mutta se vaatii äidiltä ja perheeltä paljon panostusta, sekä ammattilaisilta taustatukea (Niemelä 2006, 90). Useimmat äidit miettivät jossain imetyksen vaiheessa, riittääkö heidän rintamaitonsa vauvalle. Tällöin imetystä voi tehostaa lisäämällä imetyskertoja, parantamalla vauvan imuotetta tai korjaamalla imetysasentoa. Joillakin maitoa voi muodostua myös vauvan tarpeisiin nähden liikaa. Tällöin maidon tuloa voi hillitä niin, että imettää samasta rinnasta muutaman kerran peräkkäin. Rintakumi tai maidonkerääjä voi helpottaa maitotulvan hallinnassa. Imetys voi olla kivuliasta äidille esimerkiksi rintatulehduksen seurauksesta. (Niemelä 2006, 47-61, 79.) Vauvat voivat myös kieltäytyä imemästä rintaa. Toisinaan syynä voi olla se, että vauva ei ole tarpeeksi nälkäinen. Myös äidin rinta voi olla suhteessa vauvan suuhun liian iso, eikä vauva voi imeä sitä tarpeeksi hyvin kovin pienenä. Tietyt sairaudet (huulihalkio, refluksitauti, allergiat, liiallinen tuntoherkkyys jne.) voivat myös vaikeuttaa imetystä. Tällaisissa tilanteissa on hyvä saada ammattilaisen apua, jotta imetys onnistuisi. (Niemelä 2006, 68-69.) Kriittisimmät ajat imetyksen kannalta ovat aika synnytyksen jälkeen sekä vauvan ollessa 3-4 kuukauden ikäinen. Tuolloin imetys vie aikaa eniten ja se sisältää useimmiten erilaisia hankaluuksia. (Niemelä 2006, 92: Pelkonen 2006.)

10 5 IMETYSOHJAUS RASKAUDEN AIKANA JA SYNNYTYKSEN JÄLKEEN Imetyksen tukemiseen tarvitaan valmiuksia, joihin kuuluu ajantasainen tieto imetyksen vaikutuksista, tutkimukseen perustuvista toimintamalleista ja imetykseen liittyvistä säädöksistä. Tällaisia valmiuksia saa esimerkiksi imetysohjaajakoulutuksesta. Valtakunnallisen neuvolaselvityksen mukaan vuonna 2004 imetysohjaajakoulutus oli kolmasosalla äitiys- ja lastenneuvolatyötä tekevistä terveydenhoitajista, ja neljäsosa oli kiinnostunut hankkimaan sellaisen. (Pelkonen 2006.) Imetysohjaus on kuvattu jatkumoksi, joka alkaa äitiysneuvolasta ja jatkuu sairaalassa sekä lastenneuvolassa. (Laanterä 2006, 11.) Imettävä äiti tarvitsee kannustavaa tukea. Kuuntelulla ja empatialla on suuri merkitys. Oikealla tiedolla, kuuntelemalla ja kunnioittamalla tuetaan äitejä imettämään. Syyllistäminen voi olla esteenä hyvälle imetysohjaukselle. (Armanto & Koistinen 2007, 197.) Imetysohjauksen tavoitteena on ennaltaehkäistä imetysongelmia, sekä auttaa äitiä tietoisen valinnan tekemisessä imetyksen pituuden ja sen onnistumisen suhteen. Tavoitteena on myös turvata lapselle riittävä ravitsemus. (Koskinen 2008.) 5.1 Imetysohjaus raskauden aikana Raskaana olevaa äitiä ja perhettä valmennetaan imetykseen jo odotusaikana. Imetysaiheita käydään läpi vastaanotto-tilanteissa ja perhevalmennuksessa. Ohjauksessa olisi huomioitava perheiden elämäntilanteita; erityisesti perheet, joilla tukiverkosto on heikko tai sellaiset äidit, joilla on ollut aikaisemmin ongelmia imetyksen suhteen. (Armanto & Koistinen 2007, 197.) Raskaana oleville äideille tulisi kertoa jo perhevalmennuksessa imetyksen eduista sekä siitä, kuinka imetys tapahtuu. On tutkittu, että äitien raskausaikana saama imetysohjaus on lisännyt imetyksen aloittaneiden äitien määrää ja lisännyt myönteisiä asenteita imetystä kohtaan. Tut-

11 kimuksissa on todettu myös, että perhevalmennuksessa saatu imetysohjaus on pidentänyt myös imetyksen kestoa ja lisännyt imetyksen aloittaneiden määrää. Maailman terveysjärjestön mukaan äitien ja isien tulisi tietää suositukset siitä, kuinka kauan täysimetystä suositellaan ja milloin olisi hyvä aika aloittaa kiinteät ruoat. (Laanterä 2006, 13.) Perhevalmennuksen imetysohjauksen tavoitteena on tarjota jokaiselle perheelle mahdollisuus onnistua imetyksessä, antaa perheille riittävät perustiedot imetyksestä ja antaa tietoa myös siitä, kuinka omalla toiminnallaan voi edesauttaa imetyksen käynnistymistä jo synnytyssairaalassa. Vanhemmille tulisi perustella, miksi pitkää imetystä suositellaan. (Koski 2007, 63.) Ohjauksen keskeisiä sisältöjä edellä mainittujen asioiden lisäksi ovat imetysongelmien ennaltaehkäisy, rintojen hoito, imetystekniikat, sekä imetyksen käynnistymisen edesauttaminen. Vauvantahtinen imetys, vierihoito, sekä ensi-imetys kuuluvat myös ohjaukseen raskauden aikana. (Armanto & Koistinen 2007, 197.) Jo ensimmäisellä äitiysneuvolakäynnillä olisi hyvä ottaa puheeksi imetys. Millaisia ajatuksia ja tunteita imetys vanhemmissa herättää? Keskustelujen tarkoituksena on tunnistaa tekijöitä, jotka voivat olla yhteydessä lyhyeen imetykseen. Näitä tekijöitä ovat mm. äidin nuori ikä (alle 20-vuotta), yksinhuoltajuus, tupakointi, alhainen koulutustausta, aiemmin lyhyt imetys tai tuen puute. Ensisynnyttäjien kohdalla on hyvä kartoittaa perheen tukiverkostoa ja kysellä lähipiirin imetyskokemuksista. (Koskinen 2008, 97.) 5.2 Imetysohjaus lapsen synnyttyä Imetyksen onnistumisen kannalta tärkeä aika on synnytyksen jälkeen, jolloin äitejä voidaan auttaa imetysongelmissa esimerkiksi kotikäyntien muodossa. Synnytyksen jälkeiset kotikäynnit ovat vähentyneet kuitenkin 1980-luvulta niin, että vuonna 2004 enää 71 % terveydenhoitajista teki tämän käynnin. (Pelkonen 2006.) Kotikäynti on tärkeä työmuoto imetystä tukemaan. Imetyksestä tulisi keskustella myös jokaisella neuvolakäynnillä. Tukeminen, kannustaminen ja myönteisen palautteen antaminen kannustavat äitejä imettämään. (Armanto & Koistinen 2007, 198.)

12 Vanhempien on tiedettävä, mistä he saavat apua tarvittaessa. Isien ja parisuhteen tukemisen kautta tuetaan samalla imetyksen onnistumista. Terveydenhoitajien paneutuminen varhaisen vuorovaikutuksen tukemiseen auttaa myös imetyksen edistämisessä. (Pelkonen 2006.)

13 6 AIKAISEMPIA TUTKIMUKSIA Imetyksestä on tehty paljon erilaisia tutkimuksia monien eri tieteenalojen näkökulmasta. Imetyksen keston vähyydestä on kannettu huolta ja siten tutkimuksia on tehty esimerkiksi siitä, miten terveydenhuollon ammattilaiset kokevat imetysohjauksen. Laanterä Sari (2006) on tutkinut pro gradu tutkielmassaan imetysohjausta perhevalmennuksessa terveydenhuollon asiantuntijoiden kuvaamana. Tutkimuksessa asiantuntijat kuvasivat perhevalmennusta laajana toimintana, jonka tavoitteina ovat ennaltaehkäisy, asiakkaan ja perheiden hyvinvoinnin edistäminen. Tutkimuksessa Laanterä pyrki muodostamaan alustavan toimintamallin neuvoloiden perhevalmennukseen, jotta imetysohjaus toimisi systemaattisesti. Laanterän mukaan perhevalmennuksessa tarjottavan imetysohjauksen sisältö muodotui kahdeksasta osa-alueesta, jotka ovat 1) odotukset, ennakkokäsitykset, äidin terveydentila, 2) motivointi, 3) imetyksen käynnistäminen sairaalassa, 4) maidon riittävyyden arviointi, 5) imettämisen oppiminen, 6) imetysongelmien ennaltaehkäisy ja ratkaiseminen, 7) imetystuen tarve ja esittely sekä 8) eläminen vastasyntyneen kanssa kotona. Tuula Iivarisen (2007) pro gradu tutkielmassa tulee ilmi vanhempien kokemuksia synnytyssairaalassa saadusta imetysohjauksesta. Vanhempien mukaan imetykseen vaikuttavia asioita ovat imetysohjaus, puolison tuki, oma asenne vanhemmuuteen ja imetykseen. He toivoivat myös yksinkertaisia neuvoja ja puhelinneuvontaa. Kehittämisehdotuksissa tulivat esiin perhehuoneiden puute, ahtaat tilat synnytysosastolla, vähäinen henkilökuntamäärä, sekä ristiriitainen imetysohjaus. Päivi Hänninen-Nousiainen (2006) tutki pro gradu tutkielmassaan äidin iän, taustatekijöiden ja terveyden vaikutusta imetyksen kestoon. Tutkimuksesta tulee esiin, että äidit imettivät ensimmäisiä lapsiaan lyhimmän aikaa, sekä tupakoivien äitien imetys kesti myös muita äitejä lyhyempään. Äidin terveydentilalla oli myös merkitystä imetyksen kestoon.

14 7 TUTKIMUKSEN TARKOITUS JA TUTKIMUSTEHTÄVÄT Tutkimukseni tarkoituksena on selvittää Voima-hankkeen ensisynnyttäjä-perheiden kokemuksia perhevalmennuksen imetysohjauksesta. Pyrin tutkimuksessani selvittämään oliko tehostetulla perhevalmennuksella vaikutuksia ensisynnyttäjien imetysmyönteisyyteen, sekä kuinka he kokivat imetysohjauksen. Tavoitteena on nostaa esille vanhempien omat kokemukset imetysohjauksesta ja sen riittävyydestä. Tutkimustehtävikseni muodostui: 1. Millaista imetysohjausta ensisynnyttäjät kokivat saaneensa perhevalmennuksesta? 2. Minkälaisia vaikutuksia perhevalmennuksen imetysohjauksella oli ensisynnyttäjien imetysmyönteisyyteen? 3. Miten ensisynnyttäjien ajatukset ja tiedot imetyksestä muuttuivat perhevalmennuksen imetysohjauksen myötä? 4. Minkälaista tietoa imetyksestä ensisynnyttäjät olisivat halunneet lisää ennen vauvan syntymää?

15 8 TUTKIMUKSEN TOTEUTUS JA TUTKIMUSMENETELMÄT Tutkimukseni on laadullinen eli kvalitatiivinen. Laadullinen tutkimus soveltuu hyvin, mikäli ollaan kiinnostuneita esimerkiksi tapahtuminen yksityiskohtaisista rakenteista, yksittäisten toimijoiden merkityksestä tai mikäli halutaan tutkia luonnollisia tilanteita, joissa ei voida kontrolloida kaikkia vaikuttavia tekijöitä. (Metsämuuronen 2000, 14.) Lähtökohtana kvalitatiivisessa tutkimuksessa on todellisen elämän kuvaaminen. Pyrkimyksenä on löytää ja paljastaa tosiasioita, joissa käytetään ihmistä tiedon keruun instrumenttina. (Hirsjärvi, Remes & Sajavaara 2000, 152-155.) Tutkimusluvat anottiin Kokkolanseudun terveyskeskus kuntayhtymästä Hannele Tikkakoski- Alvareziltä (LIITE 1), sekä Keski-Pohjanmaan Keskussairaalasta ylihoitaja Kaija-Riitta Rajalalta (LIITE 2). Heistä molemmat ovat Voima-hankkeen ohjausryhmässä. Kokkolanseudun terveyskeskus kuntayhtymä sekä Keski-Pohjanmaan keskussairaala hallinnoivat Voimahanketta Kokkolan osalta. Voima-hankkeen projektityöntekijä kävi ensisynnyttäjäperheillä kotikäynnillä raskauden aikana sekä synnytyksen jälkeen perheiden toiveiden mukaisesti. Kaikissa perheissä projektityöntekijä kävi vähintään kerran kotikäynnillä. Näillä kerroilla äidin kanssa käytiin läpi toiveiden mukaisesti mm. imetysasentoja, vauvan imemisotetta, sekä imetysongelmia. Osa äideistä osallistui myös äiti-lapsi ryhmiin, joissa imetysasiat nousivat esille. Voima-hankkeen perhevalmennuksen imetysohjauksessa käytiin läpi mm. imetyssuositusta, imetyksen etuja, sekä puolison tuen merkitystä imetyksen onnistumisessa.perhevalmennuksen imetysohjauksessa keskusteltiin myös maidon erityksestä, vauvan imemisotteesta ja muista esille nousseista asioista. Perhevalmennuksessa kokeiltiin myös erilaisia imetysasentoja. 8.1 Aineisto ja sen keruu Tutkimus toteutettiin kyselylomakkeen muodossa (LIITE 4), jotka annettiin kaikille Voimahankkeessa mukana olevalle kahdellekymmenelle ensisynnyttäjäperheelle. Voima-hankkeen projektityöntekijä antoi kyselylomakkeet helmi-maaliskuussa 2008. Kyselylomakkeet saivat