1. Saimaannorppa (R1) Norpan alalaji, jota tavataan vain Suomessa, Saimaan järvialtaassa Sukukypsyys 47 vuotiaana, yksi kuutti helmimaaliskuussa Ravinnokseen saimaannorppa syö pieniä parvissa liikkuvia kaloja mm muikkuja ja ahvenia Saimaannorppia on arvioitu olevan 320 yksilöä ja on erittäin uhanalainen Saimaannorppaa uhkaa ilmastonmuutos, kalaverkkoihin tarttuminen ja ranta asutus Norppa ystälinnenasuntokaavoitus, verkkokalastus kiellot tärkeillä norppaalueilla, norpan häirinnän vältäminen Tavoitteena on nostaa norppa kantaa 400 yksilöön jolloin norppa ei enään olisi välittömän sukupuuton partaalla
2. Naali (R2) Naali elää tundralla ja kuuluu koiraeläimien sukuun. Ravintona naali käyttää lähinnä myyriä, minkä takia kanta vaihtelee myyräkantojen mukaan. Maailmalla uhanalaisluokitus elinvoimainen Suomessa ja skandinaviassa: äärimmäisen harvinainen > kaikkiaan pohjoismaissa 215 yksilöä > suomessa 612 2010 Syitä harvinaisuuteen > kilpaileva laji vahvemman ketun kanssa > turkki, jota käytetään turkiksissa Tulevaisuuden suurin uhka naalille on ilmastonmuutos Rauhoitettiin Suomessa vuonna 1940, siitä huolimatta kanta ei ole vahvistunut ja viimeinen naalin pesimähavainto on vuodelta 1996. Naaleja on muunmuuassa Korkeasaaren eläintarhassa
3. Vesikko (R3) Elää vesistöjen rannoilla tiheässä kasvillisuudessa. Vesikot saalistavat öisin mm. pieniä nisäkkäitä, lintuja, sammakoita ja kaloja. Vesikko on äärimmäisen uhanalainen, Suomesta se on hävinnyt luonnosta kokonaan.vesikko kärsi purojen rehevöitymisestä ja luonnontilaisten metsien katoamisesta. Myös rapurutto, joka tuhosi rapukannan vesikon suosimista vesistöistä sekä metsästys olivat syynä vesikon häviämiseen. Minkit ovat täyttäneet vesikon ekolokeron, mikä estää vesikon palautumisen Suomeen. Sen sijaan Hiidenmaalle lajia on tarhattu ja palautusistutettu.
4. Tunturihaukka (R4) Tunturihaukka on jalohaukkoihin kuuluva rauhoitettu petolintu, ja Islannin kansalliseläin. Pesii napapiirin läheisyydessä Euroopassa, Aasiassa ja PohjoisAmerikassa. Erittäin uhanalainen laji (2010), mutta nykyään luokitellaan elinvoimaiseksi. Suurimpia uhkia vaino, munienkeruu ja häirintä pesäpaikoilla. Pesäpaikkoja korkeat, lähes pystysuorat kallioseinämät avarien tunturien ja soiden läheisyydessä. Munii huhtikuussa 34 munaa haudottuaan niitä 35 vuorokautta. Ravinto yksipuolista, lähinnä pikkulintuja ja joskus pienjyrsijöitä tai sopuleita.
5. Valkoselkätikka (R5) Uhanalainen Suomessa, arviolta 150 pesivää paria Maailmanlaajuisesti kuitenkin elinvoimainen Pesii vanhojen lehtimetsien lahopuissa ja syö niiden hyönteisiä ja toukkia Muninta huhtikuun lopulla, munia 35 ja molemmat emot hautovat Tunnistaa selän mustista raidoista sekä punertavasta vatsasta Koiraalla on kirkkaanpunainen päälaki, naaraalla musta mutta muuten yksilöt ovat samannäköisiä Uhkana elinympäristöjen kato (hakkuut ja metsänraivaus) Uhka pienenisi, jos metsiin jätettäisiin lahopuita Maailmalla valkoselkätikan tilanne näyttää hyvältä ja Suomessakin sen määrä on alkanut kasvamaan
6. Kiljuhanhi (R6) Arktinen hanhilaji, joka on äärimmäisen uhanalainen ja rauhoitettu. Maailmankanta 28 00033 000 yksilöä, Pohjoismaissa noin 20 paria (Suomessa 05 paria) Elää Aasian ja Fennoskandinavian pohjoisosissa ja muuttaa talveksi esimerkiksi Lähiitään, Euroopan kaakkoisosiin tai ItäAasiaan Uhkia ovat metsästys muuttolevähdys ja talvehtimisalueilla sekä maankäytön muutokset Pesii toukokesäkuussa metsätundralla avointen tunturimaiden lampien heinäisillä rannoilla, Suomessa viimeksi vuonna 1995. Munia 47. Kasvissyöjä, väritykseltään tummanruskehtava, nokka vaaleanpunainen, keltainen silmärengas, oranssit jalat, aikuispuvussa valkoinen otsakilpi Lajia yritetään lisätä ja suojella metsästyksen lopettamisella ja pesimä sekä talvehtimisalueiden suojelulla. Lisäksi yksilöitä on kasvatettu tarhoissa ja siirretty sieltä luontoon.
7. Muurahaissinisiipi (R7) Esiintymisalue ulottuu KeskiEspanjasta PohjoisKiinaan Muurahaissinisippi eli Glaucopsyche Arion Yksi suomen neljästä rauhoitetusta sinisiipilajista. Rauhoitettu koko Euroopan unionin alueella, sillä erittäin harvinainen Uhanalaisuusluokitus silmälläpidettävä, mutta Suomessa äärimmäisen uhanalainen. Suomessa kookkain sinisiipilaji ja Euroopassa yksi suurimmista heimonsa edustajista. Toukan ravintokasvi aluksi kangasajuruoho ja myöhemmin se elää pesäloisena kiekkosarviviholaisen muurahaispesässä Laji on tunnettu toukan tavasta hankkiutua muurahaispesään syömään muurahaisten toukkia ja kotiloita.
8. Järvilohi (R1) Lohen ekologinen muoto, joka ei tee merivaellusta Viettää koko elämänsä makeassa vedessä Esiintyy Saimaassa, Laatokalla, Äänisjärvellä, Ruotsin Värnernissä, monissa PAmerikan järvissä ja Norjassa Ravintoa pienet kalat, yleensä muikut Merilohta tummempi, tukevampi ja sen pyrstö on loivempi Muistuttaa järvitaimenta Kasvaa harvoin yli 10 kiloiseksi Kanta Suomessa äärimmäisen vaarantunut Yritetään elvyttää istutuksilla ja viljelmillä
9. Rupilisko (R2) Rupilisko on sammakkoeläin mikä kuuluu pyrstösammakoiden lahkoon. Suomessa rupiliskoa esiintyy ItäSuomessa ja Ahvenanmaalla. Rupiliskot lisääntyvät keväällä. Naaraat munivat hedelmöittyneet munat yksitellen vesikasvien lehdille toukokesäkuussa. Rupilisko on erittäin uhanalainen ja Suomen harvinaisin sammakkoeläin. Se on rauhoitettu ja suojeltu laji koko Suomessa. Rupilisko on maailmanlaajuisesti kuitenkin elinvoimainen. Sitä esiintyy Suomessa vain Ahvenanmaalla ja KaakkoisSuomessa. Rupiliskon tulevaisuus näyttää melko hyvältä, sillä ensimmäistä kertaa Suomessa ja muualla Euroopassa rupiliskot ovat lisääntynert niille varta vasten kaivetuissa lammissa. Rupiliskon levinneisyys
10. Jokihelmisimpukka eli raakku (R3) Suurikokoinen nilviäislaji, joka elää kirkkaiden ja virtaavien vesien pohjalla Raakku on erittäin uhanalainen laji sekä suomessa että maailmanlaajuisesti Rauhoitettiin suomessa vuonna 1955 ensimmäisenä selkärangattomana Raakku voi elää yli 200 vuotiaaksi, mutta sen tärkein elämänvaihe on toukkavaihe Toukkavaiheen Jokihelmisimpukka elää lohikalojen kiduksissa Suomessa raakku esiintyy eniten PohjoisSuomessa
11. Jääleinikki (R4) Pohjoisten arktisten alueiden ja vuoristoiden isokukkainen leinikkikasvi. Suomessa harvinainen ja rauhoitettu laji. Monivuotinen laji. 1015 cm korkea kasvi, varsi on tavallisesti tankka ja kalju. Kukka on valkoinen ja väri punertuu kukinnon edetessä. Vaatii kasvupaikaltaan runsasvetisyyttä. Euroopan korkeimmalla kasvava putkilokasvi.
12. Tikankontti (R5) Tikankontti eli lehtotikankontti (Cypripedium calceolus) on monivuotinen isokukkainen ruohovartinen kasvi Sitä tavataan laajalla alueella Euroopassa ja Aasiassa. Elinympäristö: Kalkkipitoiset lehdot, lehtoniityt ja letto ja lehtokorvet Leviää pienten siementen välityksellä tuulen ja pölyttäjien avulla Mikä uhkaa? Korea kukka houkuttelee paljon uhkia Elinympäristön vähyys, elinseudut raivattu pelloiksi ja metsät raivattu koneellisesti Kasvin keräily, avohakkuut, maanmuokkaus ja umpeenkasvu myös uhkia Miten suojellaan? Luokiteltu uhanalaiseksi: Silmälläpidettävä ja rauhoitettu koko maassa Myös EU mukana suojelussa Naturaalueillaan Mukana CITESsopimuksessa Lajin tilanne tunnetaan hyvin, suojelutoimien avulla populaatioiden arvellaan joko kasvavan tai pysyvän ennallaan Havainnot suomessa: Levinneisyys Suomessa Video: Youtube
13. Apolloperhonen eli isoapollo (R6) Suomen kookkain päiväperhoslaji. Rauhoitettu Suomessa Uhanalaisuusluokitus: erittäin uhanalainen Varmaa syytä lajin harvenemiseen Suomessa ei tiedetä, mutta asiaa on yritetty selittää mm ilmastonmuutoksella, virus tai bakteeritartunnalla ja liian innokkaalla keräilyllä. Avustetaan siirtoistutuksilla. Käyttää ravintonaan maksaruohoja. Elinympäristö: aurinkoinen kalliomaasto. Parittelun jälkeen naaras munii munia, joista kehittyy toukkia. Toukasta tulee kotilo ja kotilosta kehittyy aikuinen perhonen.
14. Ruususiipisirkka (R7) Ruususiipisirkka on kookas, erittäin uhanalainen heinäsirkkalaji. Suomessa luokiteltu äärimmäisen uhanalaiseksi. Väritys vaihtelee yksilöittäin, mutta suomessa yksilöt ovat lähinnä harmaita. Esiintyy alppien pohjoisrinteillä jokivarsien soraalueilla sekä Suomessa puolustusvoimien ammuntaalueilla jossa maasto on paahteista ja avointa kangasta. Naaras munii maaperään muutaman senttimetrin syvyyteen useita munaryhmiä, joissa voi olla jopa parikymmentä munaa. Ruususiipisirkka eli Bryodemella tuberculata Ruususiipisirkan lähimmät tunnetut esiintymät Suomessa ovat Karjalankannaksella ja Ruotsissa Öölannin saarella.