Pesäpuun lehti 2/2016 Samassa veneessä
Pesäpuun lehti 2/2016 3... Toiminnanjohtajalta 4... Kunnioittava vuoropuhelu, yhdessä tekeminen, hyvän vahvistaminen 7... On aika sanoa Näkemiin 8... Poissa silmistä, poissa mielestä lapset, joita koulu ei huoli 11... Koulunkäynti, traumat ja onnistuneet interventiot sijoitetun lapsen elämässä 12... Vaikka Lähemmäs-projekti päättyy, on lapsen läheissuhteiden eteen puskettava töitä! 14... Makupaloja Maakuntamatkalta 16... Tunteet sosiaalityöntekijän ja sijaisvanhemman välisessä yhteistyössä 18... Salapoliisiuutisia 20... Turvallisuudesta ja kohtaamisesta sijaishuollossa! 23... Tulossa: MUUTOSVOIMAA!-opas 24... Kaikissa meissä asuu pieni kehittäjä 27... Pesäpuu ry:n koulutuskalenteri Julkaisija Pesäpuu ry Ilmarisenkatu 17 A, 40100 Jyväskylä puh. (014) 332 2500 toimisto@pesapuu.fi www.pesapuu.fi Pohjoinen Hesperiankatu 15 A 11, 00260 Helsinki Päätoimittaja Jari Ketola, jari.ketola@pesapuu.fi Taitto Piritta Schulz, piritta.schulz@pesapuu.fi Painopaikka Kariteam, Jyväskylä 2 Pesäpuun lehti 2/2016
Ei jätetä lasta yksin! Toiminnanjohtajalta Jari Ketola Pesäpuu keskittyi kuluneen vuoden toiminnassaan Toivon lisäämiseen lastensuojelussa. Lukuisten keskustelujen ja kohtaamisten tuloksena voi todeta, että toivon lisääminen lastensuojelussa ansaitsee enemmän kuin teemavuoden. Tarvitsemme pysyvää tavoitteellista työtä toivon lisäämiseksi. Toivo ei ole tahdonalainen asia ja sen keskeisinä elementteinä ovat luottamusta lisäävä vuorovaikutus sekä kohtaaminen. Toivoa on siis vaikea synnyttää ilman toisia ihmisiä, siksi on tärkeää, ettei ketään jätetä yksin. Lastensuojelun perustehtävä on lisätä lasten ja nuorten toivoa, koska se mahdollistaa myönteisen suhtautumisen tulevaisuuteen. Toivon edistäminen on otettava vakavasti myös lastensuojelussa. Keskeiset haasteet lastensuojelussa toivon lisäämisen osalta ovat rakenteellisia, osaamiseen ja asenteisiin liittyviä. Rakenteellinen este on lastensuojelun työntekijöiden suuri vaihtuvuus, mikä estää luottamuksellisten ihmissuhteiden syntyä, pysyvyyden tunnetta, pitkäjänteistä työtä sekä hankaloittaa tuloksien arviointia. Jos toimintaa on vaikea arvioida, on sitä mahdoton kehittää. Emme saa vertailukelpoista tarkastelua, ymmärrys ei lisäänny eikä todennäköisesti vaikuttavuuskaan. Toivoa luovaa osaamista on kohtaaminen, joka mahdollistaa lapsen ja nuoren osallisuuden tunteen sekä merkityksellisyyden kokemuksen. Kohtaamisen taitoja voi oppia ja niiden haltuunotto ei saa olla kiinni yksittäisestä työntekijästä tai palveluntuottajasta. Haltuunottoa tulee johtaa ja resursoida sekä saattaa ne lastensuojelun rakenteeseen merkittäviksi laatua ja vaikuttavuutta lisääviksi kriteereiksi. Vuorovaikutuksen on lastensuojelussa todettu vähenevän, mitä pienemmän lapsen osallisuudesta on kysymys. Kuulemista ja vuorovaikutusta estää edelleen osittain asenne, ettei pieniä lapsia voida osallistaa mutta myös osaaminen menetelmien ja välineiden puuttuessa. Pesäpuu on valmistellut uutta toiminnan strategiaa seuraavaksi kolmivuotiskaudeksi. Selvää on, että mm. lasten ja nuorten osallisuutta lisäämällä ja lastensuojelun rakenteisiin viemällä, tuemme organisaationa merkittävällä tavalla lasten ja nuorten hyvinvointia sekä lisäämme lastensuojelun vaikuttavuutta. Pesäpuun lehti tässä muodossaan lakkaa ilmestymästä ja haluamme jatkossa tuottaa kumppaneillemme tietoa toiminnastamme kustannustehokkaammalla ja reaaliaikaisemmalla tavalla kotisivuillamme ja sähköisin uutisviestein. Teksti: Jari Ketola Pesäpuu ry Kuva: SOS-lapsikylän arkistot Pesäpuun lehti 2/2016 3
Kunnioittava vuoropuhelu, yhdessä tekeminen, hyvän vahvistaminen -Olisiko PRIDE-ohjelmalla annettavaa perhehoidon kokonaisuuden kehittämistyöhön? Lasten, nuorten ja perheiden erityispalvelujen kehittämisessä, LAPEssa eletään kiivaan mallinnustyön vaihetta. Joulukuussa 2016 mallinnuskoosteiden tulee olla valmiina maakunnallisten kokeilujen pohjaksi. Perhehoito on yksi kokonaisuus tässä mallinnustyössä. Samaan aikaan työtään jatkaa STM:n asettamana Hyvä perhehoitotyöryhmä, jonka tehtävänä on tehdä ehdotuksensa perhehoitolain toimeenpanoa tukevista sisällöistä. Perhehoitolakiin tehtiin muutoksia, jotka tulivat voimaan 1.7.2016. Uusi perhehoitolakikaan ei ole vielä saavuttanut kahden vuoden ikää. Valtakunnan tasolla ja alueilla mietitään koko perhehoidon järjestämistä ja sitä, missä on lastensuojelun sijaishuollon ja sen osana toteutettavan perhehoidon paikka. Kun uudistamistyötä tehdään, olisi tärkeää, että yhteisesti ja avoimesti olisimme jakaneet käsityksemme niistä arvoista, joita haluamme perhehoidon pitävän sisällään ja millaiseen tehtävään me haluamme perhehoidon vastaavan. Vastaus voisi olla helppo: lapsen tarpeisiin vastaavaa perhehoitoa, joka lisää yhdenvertaisuutta, turvaa yksilöllisellä tavalla turvalliset puitteet lapsen kasvulle ja kehitykselle ja jota toteutetaan tasa-arvoisessa yhteistyössä. Mutta mitä tämä tarkoittaa tai edellyttää tässä kehittämistyön kokonaisuudessa? Pesäpuu on ollut vahvasti mukana tuoden keskusteluun eri näkökulmista koottua kokemustietoa ja tehtyä kehittämistyötä. PRIDE-ohjelma sisältää perhehoidon kehittämisen 14 vaihetta. Se lähtee liikkeelle perhehoidon päämäärien tunnistamisesta, arvoista, missiosta ja visiosta. Millaisena ymmärretään perhehoidon kokonaisuus lastensuojelussa/sijaishuollossa? Perhehoidon toimijoiden ja perhehoidon tarpeen alueellinen kartoittaminen ovat perhehoidon kehittämissuunnitelman pohja. Vasta tämän jälkeen voidaan aloittaa suunnitelmallinen perhehoitajien rekrytointi ja valmentaminen sekä sijaishuollon toteuttaminen. PRIDE-ohjelman kokonaisuus perhehoidon kehittämisessä on jäänyt ennakkovalmennusta lukuun ottamatta liian vähälle huomiolle. Luovuttamatonta PRIDE-kouluttajakoulutuksessa puhutaan PRIDE-ohjelman luovuttamattomista periaatteista. Ne ovat kulmakiviä, joita ilman emme voi puhua ja toteuttaa PRIDE-ennakkovalmennusta tai puhua PRIDE-ohjelmaan pohjautuvasta kehittämisestä. Lapsen tarpeet ovat yksi tällainen kulmakivi. Lapsi yksilöllisine tarpeineen on kaiken keskiössä ja hänen vuokseen ja hänen kanssaan me teemme niin kehittä- 4 Pesäpuun lehti 2/2016
mistyötä kuin käytännön työtä. Toinen kulmakivi on tiimityö, jossa kaikki ovat tasaveroisessa asemassa tekemässä yhteistyötä lapsen ympärillä olevana tiiminä. Tähän tiimiin kuuluvat lapsi, hänen vanhempansa ja muut läheisensä, sijaisvanhemmat, sosiaalityöntekijät ja muut lapsen asioissa mukana olevat työntekijät. Prosessissa tapahtuva yhteinen arviointi on kolmas kulmakivi. Yhdessä tehtävä arviointi sekä lapsen tarpeista että sijaisvanhemman valmiuksista on koko matkan kestävä prosessi. Sijaisvanhemman kohdalla se alkaa ennakkovalmennuksessa, lapsen ja hänen perheensä kohdalla siinä vaiheessa, kun huostaanoton ja sijaishuollon tarvetta arvioidaan. Yhteinen arviointi päättyy siinä vaiheessa, kun prosessi päättyy eli jälkihuoltoon. Arvioinnin tulee pitää sisällään voimavaroista ja vahvuuksista lähtevää yhteistä tarkastelua siitä, miten jokainen omine tarpeineen voi saada tukea ja vahvistua. Voisimme puhua myös toivoa tuovasta arvioinnista! Ennakkovalmennus Syksyllä käynnistyi 32. PRIDE-kouluttajakoulutus. Vuodesta 1995 lähtien Suomessa on koulutettu hieman yli 500 PRIDE-kouluttajaa. Yli 10 000 sijais- tai adoptiovanhemmuutta harkitsevaa on osallistunut PRIDE-valmennuksiin ympäri Suomen. Vuonna 2015 pidettiin 62 valmennusryhmää ja näihin osallistui Pesäpuulle ilmoitettujen tietojen mukaan arvioituina 653 henkilöä. Ennakkovalmennus ei yksin riitä antamaan kaikkea sitä tietoa, mitä sijaisvanhemmuudessa tarvitaan. Kun PRIDE loppuu ja lapsi tulee perheeseen, pitäisi olla PRIDEn jatkokoulutus heti. Miljooniin kysymyksiin saisi vastauksen. Ennakkovalmennuksen tavoitteena on antaa sijaisvanhemmuutta harkitsevalle mahdollisuus rauhassa arvioida yhdessä kouluttajien kanssa omia valmiuksiaan sijaisvanhemman tehtävään. Kun päätös siitä on tehty, että riittäviä valmiuksia on ryhtyä sijaisvanhemmaksi, tarvitaan todellakin valmennusta, joka tukee sijaisvanhemmuudessa kasvamista ja lapsen tarpeisiin vastaamista. Tämä on PRIDE-ohjelman tavoite. PRIDE-ennakkovalmennus on pitkä prosessi ja pituuteen on kohdistunut myös kritiikkiä. Osallistujien palautteiden mukaan on kuitenkin ollut tärkeää, että omia valmiuksiaan ryhtyä tehtävään on voinut rauhassa prosessoida. Tutkimustieto tukee kokemustietoa: Hyvä ennakkovalmennus antaa perheille valmiuksia selviytyä sijaisvanhemman tehtävästä ja pienentää riskiä ennakoimattomiin sijoitusten katkeamisiin. Jatkuu... Uutta tutkimusta PRIDE-ennakkovalmennuksesta on tulossa. YTM Jaana Pynnösen sosiaalityön lisensiaatintyö Sijaisvanhemmuudessa tarvittavien valmiuksien arviointi tarkastetaan Jyväskylän yliopistolla perjantaina 2. joulukuuta 2016 klo 12 salissa AgD213.1, Agora. Tarkastajina professori emerita, PsT Pirjo Pölkki (Itä-Suomen yliopisto) ja yliopistonopettaja, KT Leena Valkonen (Jyväskylän yliopisto). Pesäpuun lehti 2/2016 5
PRIDE-ennakkovalmennuksessa on paljon asiaa ja sulattelu vaatii aikaa Valmennus on vastannut osallistujien mielestä hyvin sille asetettuihin tavoitteisiin. PRIDE-valmennuksen ryhmämuotoisuus ja sijaisvanhemmuudessa tarvittavien valmiuksien monipuolinen käsittely ovat osallistujien palautteiden mukaan selkeästi PRIDE-ennakkovalmennuksen vahvuuksia. PRIDE-ennakkovalmennukseen osallistuneet olivat kokeneet antamansa palautteen mukaan valmennuksen tarpeellisena, hyödyllisenä ja monipuolisena. Traumoista, kiintymyssuhteesta, lapsen tuomista muutoksista perheessä toivottiin enemmän tietoa. Koulutus oli liian lyhyt. Asiaa oli paljon, sulateltavaa myös. Sijaisvanhempina jo toimivien kokemuksia ja realistisempaa kuvaa sijaisvanhemmuuden arjesta toivottiin, kun kysyttiin mitä muutoksia nykyiseen ennakkovalmennukseen toivotaan. Käytännön elämästä eläviä esimerkkejä ei koskaan ole liikaa! Kehittämiskohteeksi valmennukseen osallistujat nostivat ennakkovalmennusta tukevan muu materiaalin ja PRIDE-kirjan. PRIDE-ohjelman levinneisyys PRIDE-ohjelmaa ja ennakkovalmennusta on kehitetty monin tavoin vuosien saatossa, kuten kuuluukin tehdä. Tutkimustietoa on käytettävissä ja ohjelma on levinnyt laajalle. Oheinen kuva havainnollistaa tilannetta Euroopan Unionin alueella. Kuvassa värillisinä näkyvät maat, joissa PRIDE-ohjelma on otettu käyttöön. Teksti: Jaana Pynnönen PRIDE-ohjelmaa käyttävät maat Euroopan Unionin alueella. Kuva: Rob van Pagée, 2015 6 Pesäpuun lehti 2/2016
On aika sanoa Näkemiin Työ Pesäpuussa on ollut etuoikeus ja myös suuri seikkailu, joka on opettanut minulle paljon. Pienestä alusta on versonut monia taimia, järjestö on kasvanut ja vahvistunut. Pesäpuussa on vaalittu pieniä alkuja ja annettu niille aikaa. On uskallettu tehdä virheitä ja samalla uskottu unelmiin. Olemme kantaneet mukanamme lasta, mikä on tuonut työhömme nöyryyttä. Olen saanut tehdä työtä työntekijöiden kanssa, joilla on ollut intohimoa ja rakkautta työhönsä on syntynyt helmiä! Olemme olleet ylpeästi lapsen puolella, uskoneet kohtaamisen ihmeeseen, kokemusten voimaan siihen, että asioita voi tehdä toisin. Kokemuksille ja tunteille on annettu tilaa - se on tehnyt tietä muutokselle. Muutos on alkanut usein alhaalta, pienistä teoista, jotka ovat muuttuneetkin huimiksi hypyiksi, joita liika virallisuus ei ole kahlinnut. Siinä on mielestäni Pesäpuun yksi salaisuus ja ydin. Tänään haluan kiittää Pesäpuun hallitusta ja työntekijöitä kuluneista vuosista, yhteisistä seikkailuista ja tuesta. Kiitos myös yhteistyökumppaneille rakentavasta ja antoisasta yhteistyöstä. Työvuosieni aikana olen kohdannut monia lastensuojelun asiakkaina olevia lapsia ja vanhempia, sijaisvanhempia ja sijaisperheiden omia lapsia, jokainen on koskettanut ja jättänyt jäljen. Polut alkavat ja päättyvät. Avautuu uusi ovi. Teksti: Raili Bäck-Kiianmaa Tiesitkö, Lapsi- ja perhepalveluiden muutostyö valtakunnallisella muutosohjelmalla (LAPE) on käynnissä ja materiaaleihin voi tutustua osoitteessa http://stm.fi/hankkeet/ lapsi-ja-perhepalvelut Tavoitteena ovat nykyistä lapsi- ja perhelähtöisemmät, vaikuttavammat, kustannustehokkaammat ja paremmin yhteen sovitetut palvelut. Lapsen etu ja vanhemmuuden tuki ovat ensisijaisia. Peruspalveluja vahvistetaan ja siirretään painopistettä ehkäiseviin palveluihin ja varhaiseen tukeen. Näin voidaan vähentää lasten huostaanottoja ja laitoshoitoa ja hillitä kustannusten nousua. Pesäpuu on mukana työstämässä ja mallintamassa LAPEn kehittämiskokonaisuuksia. Twitterissä: #lapemuutos Pesäpuun lehti 2/2016 7
Poissa silmistä, poissa mielestä lapset, joita koulu ei huoli Opetusyksikölliset lastensuojelulaitokset ovat tulleet koulukotien rinnalle ikäänkuin koulunkäynnin näkökulmasta viimesijaiseksi sijoituspaikaksi. Näiden määrä on lisääntynyt, vaikka tarkkaa tilastotietoa ei olekaan saatavilla. Tällaisissa opetusyksiköissä opiskelevat lapset ovat usein koulu-urallaan käyneet läpi useampia kouluja ja tukikeinoja, opiskelun kuitenkaan onnistumatta ilman tällaista melko äärimmäistä tuen muotoa. Merkille pantavaa tällaisten opetusyksiköiden synnyssä on, että ne ovat syntyneet kentällä, vastaten tarpeeseen järjestää niiden lasten opetus, joiden opetusta syystä tai toisesta ei kyetä järjestämään ns. tavallisissa kouluissa tai edes tavallisissa erityiskouluissa. Vaikka opetusyksikköjen syntyhistoriat ja tavat järjestää opetus näyttävät noudattelevan melko yhtenäistä linjaa, eivät niiden toiminta tai perustaminen ole mitenkään ylhäältä päin suunniteltua ja säädeltyä. Eriytys vai inkluusio Opetusyksikköopetuksessa on joitain kiistattomia koulunkäyntiä helpottavia tekijöitä, kuten opetusyksikön sijaitessa lastensuojelulaitoksen pihapiirissä, on lapsi helpompi tietysti saada kouluun, jos esimerkiksi koulumatkat ovat ongelma. Kiintymyssuhteen näkökulmasta lapsen ensisijainen kokemus on kahden ihmisen välinen vuorovaikutus. Pienemmässä ryhmässä tämä on helpompi toteuttaa, kuten myös asettaa lapselle sellaisia vaatimuksia, että hän kykenee onnistumaan (Greene 2009, 23 25). Osa oppilaista tarvitsee erityisempää interventiota pystyäkseen opiskelemaan, esimerkiksi yksilöön keskittyvää ohjausta luokkahuoneessa tai pienempiä ryhmiä (Geddes 2006, 2). Teoriaa vasten pitäisi kuitenkin olla hyvin varovainen siinä kohtaa, kun lapsia eristetään erillisiin kouluihin. Tehokkaimmiksi interventioiksi tukea tarvitseville ovat osoittautuneet sellaiset interventiot, joissa käytetyt menetelmät ovat lähellä normaalia opettamista. Pelkän erityisluokalle sijoittamisen vaikutus on ollut jopa kielteinen. (Moberg ym 2009, 78). Niinpä oppilaan tilannetta tulisi tarkastella kokonaisuutena ja pitää mielessä myös normaalia kohden integroinnin mahdollisuus siinä kohtaa, kun oppilaan kunto ja kyvyt sen mahdollistavat ja tällä on edellytykset onnistua. Etukäteen ei voida saada varmuutta onnistumisesta. Voisi kuitenkin ajatella, että lapsella pitäisi olla oikeus turvallisesti kokeilla siipiään ja saada kokemus myös siitä, että maailma ei romahda, vaikka ei vielä olisikaan valmis suurempaan maailmaan. Integraatiota suunnitellessa voisi yhä enemmän kuulla lasta ja hänen kokemustaan ja haluaan. Turvallisesta ja pienestä opetusyksiköstä ei ketään pidä vasten tahtoaan ajaa pois, mutta turha on myöskään ketään siellä vastentahtoisesti pitää, jos taidot ovat kehittyneet ja oma halu olisi jo isompiin ympyröihin. Totuus kuitenkin on, että jossain kohtaa elämäänsä lapsi kohtaa ns. todellisen maailman vaatimukset. 8 Pesäpuun lehti 2/2016
Mitä opetusyksikkö tarjoaa tutkimuksen mukaan? Opetusyksikköopetuksen sisältöä tarkastellessa nousi esille opettajan persoona. Tärkeimmiksi ominaisuuksiksi nostettiin ihmissuhdetaidot sekä pelisilmä. Pelisilmä on ymmärrettävissä taidoksi soveltaa toimintaa tilanteen mukaan. Lisäksi itsehillintä nähtiin tärkeänä. Näyttää siltä, että opetusyksikköopetukseen soveltuva persoona on selkeä, turvallinen ja lämmin opettaja. Oppilaiden haasteista merkittävimmäksi nousi aukot aiemmissa tiedoissa, mikä on ymmärrettävää, jos opetus on pitkään tapahtunut hyvin poikkeavalla tavalla. Muita esille nousseita haasteita olivat motivaatio-ongelmat ja sosioemotionaaliset vaikeudet. Käytännön tason pedagogisia ratkaisuja tarkastellessa nousivat esille selkeät raamit. Tämä tarkoittaa opettajajohtoista, struktuuria seuraavaa työskentelyä sekä opetusmenetelmien selkeyttä ja konkreettisuutta. Erilaisten opetusmenetelmien olemassaolo tiedostettiin, mutta asioiden pitäminen selkeänä koettiin toimivammaksi. Lisäksi esille nostettiin yksilölliset ratkaisu ja riittävän vaatimustason ylläpitäminen. Lapsen edun toteutumisen näkökulmasta opetusyksikköopetuksen merkittävin anti koettiin olevan koulunkäynnin mahdollistaminen ja toisaalta sen merkitys kokonaisvaltaisen kuntoutumisen näkökulmasta. Suurimmaksi riskiksi nähtiin eriytymisen kautta tapahtuva laitostuminen. Lisäksi esille nousi pelko oppilaiden pärjäämisestä jatko-opinnoissa, jossa ei ole tarjolla yhtä intensiivistä tukea. Voidaanko järjestelmää kehittää? Puhuttaessa viimesijaisesta sijoituspaikasta, voidaan miettiä, olisiko jotain ollut tehtävissä jo aiemmin. Jos perheet saisivat tukea ongelmiinsa aiemmin tai jos lapset saisivat koulunkäyntivaikeuksiinsa tukea jo aiemmin, se saattaisi vähentää viimesijaisten paikkojen tarvetta. Yksittäisen lapsen kohdalla voitaisiin miettiä syitä koulunkäymiseen kyvyttömyyden taustalla. Opetusyksikköopetuksen tarve harvemmin lähtee yksilön tasolla kognitiivisista tai oppimisen ongelmista, vaan enemmänkin kokonaisvaltaisesti haastavasta elämäntilanteesta. Kun mietitään opetusyksikköopettajan persoonaan ja opetukseen kuvattuja osatekijöitä, voidaan miettiä, että onko kyse jostain mystisestä persoonallisuudesta, joka jollain on ja jollain ei ja jota ei voisi opettaa. Toki jollain voi olla paremmat lähtökohdat tähän työhön. Kuitenkin toisistaan riippumattomien opettajien toimintatapojen samankaltaisuudet sekä heitä kuvaavien muiden ammattilaisten kuvausten samankaltaisuudet antavat ymmärtää, että olisi mahdollista löytää kaava, jolla menestyksekkäästi pystytään opettamaan laitosten opetusyksiköissä opiskelevia lapsia. Tätä kaavaa tulisi pyrkiä avaamaan tarkemmin ja ottaa siitä elementtejä opettajankoulutukseen. Tällöin voisi olla mahdollista opettaa entistä useampia lapsia tavallisissa luokissa, jolloin vertaisryhmällä voisi olla enemmän tukea tarvitsevaan lapseen positiivinen vaikutus sen sijaan, että lapsen opetusryhmä koostuu samankaltaisten vaikeuksien kanssa kamppailevista lapsista. Teksti: Rami Raivio, vastaava opettaja, Euran kunta & toimitusjohtaja, Varsinais-Suomen sosiaalipalvelut Oy Lähteet: Raivio, R. 2016. Opetus lastensuojelulaitosten opetusyksiköissä kentällä toimivien asiantuntijoiden kuvaamana. Pro gradu-tutkielma. Turun yliopisto. Pesäpuun lehti 2/2016 9
Uutta SISUKAS-materiaalia sijoitetun lapsen koulunkäynnin tueksi Sisukas pärjää aina! sarjakuva Sisukas pärjää aina! -sarjakuva kertoo sijoitetun lapsen koulunkäynnin tukimallista lapsen silmin. Se kertoo erään Sisupojan ja hänen läheistensä tarinan SISUKAS-työskentelystä. Sarjakuvan avulla voi keskustella ja käydä läpi työskentelyä aloittavan lapsen kanssa, miten SISUKAS-työskentely voi olla tukena koulunkäynnissä. Lapsi voi halutessaan jatkaa ja piirtää itse oman sarjakuvan siitä, mihin ehkä kaipaisi apua ja mitä odottaa toiminnalta. Sijoitetun lapsen koulunkäynnin tukeminen - SISUKAS-työskentelymallin vaikuttavuuden arviointi SISUKAS-projektissa kartoitettiin 20 alakouluikäisen sijoitetun lapsen vahvuuksia ja tuen tarpeita koulussa. Tulosten perusteella lapsille laadittiin yksilölliset tukitoimenpiteet, joiden vaikuttavuutta arvioitiin kahden vuoden kuluttua. Tässä toisessa tutkimusraportissa esitellään lasten alku- ja loppukartoituksen tuloksia ja arvioidaan SISUKAS-työskentelymallin vaikuttavuutta. Sisukas pärjää aina? Sijaisperheessä kasvaneen näkökulmia koulunkäyntiin (elokuva 8 min) Sijoitettuna ollut kokemusasiantuntija Onni kertoo, miten sijoitetut lapset toivovat aikuisilta kannustusta ja luottamusta leimaamisen sijaan. Hän toivoo, että tuki voitaisiin viedä oikeasti lähelle lasta esimerkiksi koulupiiriin ja siihen luotettavien aikuisten verkostoon ja siihen yhteisöön, jossa lapsi käy jo päivittäin. Elokuva on katseltavissa www.pesapuu.fi ja www.sijoitettulapsikoulussa.fi sekä hyvakiertoon.fi Kaikki materiaalit ovat luettavissa ja tulostettavissa www.sijoitettulapsikoulussa.fi-sivustolla sekä tilattavissa Pesäpuun verkkokaupasta. 10 Pesäpuun lehti 2/2016
Koulunkäynti, traumat ja onnistuneet interventiot sijoitetun lapsen elämässä Euroopan perhehoidon konferenssi IFCO 1. 4.9.2016, Sheffield, Englanti erhehoito antaa toivoa tuhansille Plapsille, jotka ympäristön olosuhteet ovat jättäneet epätoivon tilaan. Sijoitettujen lasten parissa työskentelevien kannalta on palkitsevaa löytää vuorovaikutussuhteen kautta uusia näkökulmia sekä itseen että lapsen tai nuoreen. Haastava työ luo jatkuvasti mahdollisuuksia yhdessä oppimiselle. Monialainen yhteistyö tekee toimijoista vahvempia, selviytymiskykyisempiä ja tehokkaampia. (Earl of Listowel, ylähuoneen koulutusvastaava) IFCO:n konferenssin teemat liittyivät tänä vuonna koulutukseen, monialaiseen yhteistyöhön sekä toimijoiden trauma-, kiintymyssuhde- ja resilienssi-osaamisen vahvistamiseen. Koulunkäynnin, ihmissuhteiden ja kohtaamisten merkitys menetyksiä ja muutoksia kokeneen lapsen elämässä nostettiin konferenssin fokukseen. Esillä olivat voimavarakeskeiset käytännöt perhehoitoon sijoitettujen lasten toivon ja selviytymiskyvyn vahvistamiseksi sekä toipumisen mahdollistamiseksi. Antoisissa puheenvuoroissa ja työpajoissa kuultiin myös monia kokemusasiantuntijoita. Pesäpuun pitämässä työpajassa esiteltiin sijoitettujen lasten koulunkäynnin tukeen liittyvää SISUKAS-mallia sekä kokeilun tuloksia ja vaikutuksia. Suomalainen koulutusjärjestelmä, kolmiportainen tuki ja SISUKAS-malli herättivät ihastusta. Konferenssin nuorten ohjelmaan osallistui Suomesta sijoitettuja nuoria Osallisuuden Aika ry:stä sekä Perhehoitokumppaneista. Päivillä juhlittiin myös IFCO:n 35-vuotissyntymäpäiviä. Seuraava IFCO:n konferenssi järjestetään Maltalla 1. 4.11.2017 teemalla: pysyvät ihmissuhteet selviytymisen tukena. Teksti: Christine Välivaara Avoimet SISUKKAASTI KOULUTIELLÄ -seminaarit 22.11. Mikkelissä ja 23.11. Kuopiossa Maksuton koulutus lastensuojelun ja koulun yhteistyöstä sekä sijoitettujen lasten koulunkäynnin, käyttäytymisen ja hyvinvoinnin haasteista. Koulutukseen kutsutaan mukaan opetus- ja oppilashuollonhenkilöstöä, lastensuojelun sosiaalityöntekijöitä, sijaisvanhempia ja muita kiinnostuneita. Mikkelissä ja Kuopiossa pidettävät samansisältöiset seminaarit muodostavat koulutusprosessin 2017 alkavien työpajojen, verkkoluentojen ja asiakastyön konsultaatioiden kanssa. Yhteistyössä ovat mukana Opetushallitus ja Oppimisja ohjauskeskus VALTERI. Pesäpuun lehti 2/2016 11
Vaikka Lähemmäs-projekti päättyy, on lapsen läheissuhteiden eteen puskettava töitä! Neljän vuoden ajan Lähemmäs-projekti on pyrkinyt nostamaan lapsen läheissuhteiden arvostusta lastensuojelussa. Kehittämistyötä on tehty viidellä pilottialueella sekä yhdessä lasten, nuorten ja läheisten kanssa. Tässä yhteenveto kehittämistyön tuloksista. Läheinenkäsite on tullut tietoisuuteen ja sen käyttö on lisääntynyt. Sosiaalityöntekijät, valtakunnalliset kehittäjät ja päättäjät käyttävät puheissaan ja teksteissään läheinen -sanaa yhä enemmän. Läheissuhde on tunnesuhde Läheistä ei voi määritellä ainoastaan biologisen suhteen tai maantie- On ymmärretty, että lapsi ja nuori itse osaa parhaiten määritellä kuka on läheinen ihminen. Kokemusasiantuntijoiden viesti on otettu vastaan. teellisen etäisyyden perusteella. Alueelliset tulokset: Ikävän-tunteen Rovaniemen arviointitiimi: läheisiä kutsutaan esiin nostaminen kaikkiin lapsen asiakasneuvotteluihin. Läheisten lastensuojelussa. läsnäolo on lisääntynyt 20 30%. Erityisesti sijaishuollossa asuvalla lapsilla on ikävä hänelle Rovaniemen ennaltaehkäisevä perhetyö: Meidän perheen lähimetsä -työvälineen kehittäminen ja juurruttaminen. tärkeitä ihmisiä. Ikävää täytyy olla lupa käsitellä. Tampere: Läheisverkoston kartoitus -malli, Täsmätukiperheen valmennusprosessi, Nuotta-neuvottelumalli ja esitietolomake. Satakunta: läheisverkostosijoitusten valmennus- ja tukimallin kehittäminen. Pohjois-Savo: läheisten osallisuuden lisääminen vertaistoiminnan avulla. Varsinais-Suomi: lasten ja läheisten Salapoliisitoiminnan juurruttaminen Salon kaupungin lastensuojelun rakenteisiin. LUE LISÄÄ läheissuhteiden vahvistamisesta: http://pesapuu.fi/piilosivut/lahemmas/materiaalit/ Teksti: Hanna Särkiö, Pia Lahtinen 12 Pesäpuun lehti 2/2016
UUTTA Lapsen läheissuhteiden vahvistaminen lastensuojelussa - Opas esimiehille ja työntekijöille Läheiset ihmiset säilyvät lapsen ja nuoren mielessä aina, asuivatpa he konkreettisesti lähellä tai kaukana. Opas käsittelee läheisten ihmissuhteiden merkitystä lapsen kannalta, tarjoaa tietoa läheisten osallisuudesta ja lisää ymmärrystä ihmissuhteisiin liittyvistä tunteista. Kirjan mukana tulee Lapsi tarvitsee läheisiään -seinäkalenteri. Kalenteria voi tilata myös erikseen. Yhteishinta: Opas esimiehille ja työntekijöille sekä Lapsi tarvitsee läheisiään -seinäkalenteri 30 5 Lapsi tarvitsee läheisiään -seinäkalenteri erikseen tilattuna Tuotteet tilattavissa http://verkkokauppa.pesapuu.fi Pesäpuun lehti 2/2016 13
Makupaloja Maakuntamatkalta Maakuntamatkalle läheisten maailmaan tapahtuma kokosi syyskuussa Lähemmäs-projektin hedelmiä eri puolilta Suomea. Projektin pilottialueet esittelivät työtään kokemuksellisissa työpajoissa Ostrobotnialla Helsingissä. Rovaniemen arviointitiimi kutsuu systemaattisesti lapsen läheisiä mukaan palavereihin. Osallistujat pääsivät mukaan Rovaniemen ennaltaehkäisevä perhetyön ryhmämuotoiseen Majakkaan. Salon kaupunki kertoi, miten Salapoliisi Mäyrän avulla voi tutkia lastensuojelua yhdessä lasten ja läheisten kanssa. 14 Pesäpuun lehti 2/2016
Satakunta esitteli läheisen kaksi erilaista polkua sijaisvanhemmaksi. Ylisosiaalineuvos Aulikki Kananoja ja kokemusasiantuntija Yonatan Gebrenegus tutkivat läheissuhteita yhteisellä matkalla. Päivä päättyi Yonan ja nuorten läheissuhderäppeihin. Lisäksi kuultiin Tampereen uusista läheistyön malleista ja siitä, miten Pohjois-Savossa tarjotaan vertaisuuvesta voimoo lähheissuhteisiin. Teksti: Pia Lahtinen & Hanna Särkiö. Kuvat: P. Lahtinen & E. Oraluoma & C. Välivaara. Pesäpuun lehti 2/2016 15
Tunteet sosiaalityöntekijän ja sijaisvanhemman välisessä yhteistyössä Puhumme kokemuksista ja tunteista, joista ei ole ollut tapana puhua yhdessä Viime keväänä kehittäjäryhmä alkoi tutkia sijaisvanhemman ja sosiaalityöntekijän välistä yhteistyötä tunteiden näkökulmasta. Työskentelyyn osallistui kolme sijaisvanhempaa ja kolme sosiaalityöntekijää, jotka sukelsivat aiheeseen omien yhteistyökokemustensa kautta. Aloitimme pohtimalla, millaisia tunteita sosiaalityöntekijän ja sijaisvanhemman välisessä vuorovaikutuksessa on vaikea ilmaista, onko olemassa tabuja. Kehittäjäryhmäläisten kokemusten mukaan tabuja tai vaikeasti ilmaistavia tunteita ovat viha, pelko ja suru, mutta myös ilo ja rakkaus. Pelko tuntui puhumattomista tunteista vähiten käsitellyltä, joten päädyimme tutkimaan sitä jatkossa tarkemmin. Lähtökohtainen luottamus tai epäluottamus Halusimme kokemuksen lähtökohtaisen luottamuksen tai epäluottamuksen vaikutuksesta tunteiden ilmaisuun yhteistyössä. Ensin puimme yllemme lähtökohtaisen luottamuksen viitan. Silloin koimme vuorovaikutuksen yhteistyössä rauhalliseksi, kiinnostavaksi, dialogiseksi ja turvalliseksi. Olimme uteliaita kuulemaan toisen ajatuksia ja omatkin virtasivat. Tuntui helpolta ilmaista tunteita, liittyä toisen iloon tai suruun, ilmassa oli nauruakin. Oli uskallusta tuoda oma persoona esiin. Kehossa oli lämmin tunne. Ajatukset lähtivät virtaamaan sijoitetun lapsen tarpeisiin. Lähtökohtaisen epäluottamuksen viitan alla näkökulma kapeni. Oli vaikea katsoa toista silmiin, koko tilanne tuntui jännittävältä, pelottavalta, kylmältä ja etäiseltä. Mietimme, mistä kuuluu puhua ja toivoimme kohtaamisen olevan pian ohi. Halusimme supistaa vuorovaikutusta ja koimme toisen osapuolen edustavan massaa, ei yksilöllistä sijaisvanhempaa tai sosiaalityöntekijää. Lapsi tuntui olevan kaukana. Luottamusta käsitellyttä harjoitusta purettaessa ryhmäläiset yllättyivät, että pelon tunne voi aktivoitua niin nopeasti. Sijaisvanhempi voi pelätä vanhemmuuden kyseenalaistamista, ulkoa päin tulevaa arviointia ja lapsen menettämistä. Sosiaalityöntekijä voi pelätä, että sijoitus ei onnistu, hän on tehnyt väärän päätöksen tai ei osaa ratkaista sijoitukseen liittyviä pulmia. Ryhmäläisten mielestä sijaisvanhemmat ja sosiaalityöntekijät eivät kuitenkaan juuri koskaan puhu keskenään peloistaan. Yhteistyösuhteen erityisyys Kolmannessa kehittäjäryhmän tapaamisessa pohdimme, mitä erityistä sijaisvan- 16 Pesäpuun lehti 2/2016
hemman ja sosiaalityöntekijän välisessä yhteistyössä on. Miten se eroaa muista yhteistyösuhteista? Keskusteluun nousi roolien ja vallan avaamisen tärkeys. Sosiaalityöntekijällä on työaika ja työyhteisö. Hänen tehtävänään on tukea sijaisvanhempaa, mutta myös valvoa sitä, toteutuuko lapsen edun mukainen hoito sijaisperheessä. Sijaisvanhempi tekee ikään kuin etätyötä perhehoidon organisaatiossa 24/7. Yhteistyö sijaisvanhemman ja sosiaalityöntekijän kesken on erilaista kuin kahden kollegan välillä toimistossa. Miten nämä asiat tulisi avata ja ottaa huomioon yhteistyössä ja miten ymmärtää tältä kannalta tunteiden ilmaisemisen merkitys? Vuorovaikutukseen ja mahdollisuuteen ilmaista tunteita vaikuttavat sekä sijaisvanhempi että sosiaalityöntekijä. Vuorovaikutus ei ole vain sosiaalityöntekijän vastuulla tai vain hänen ratkaistavissaan. Jokainen yhteistyösuhde on yksilöllinen ja jokainen sijaisvanhempi sekä sosiaalityöntekijä ovat omanlaisiaan yksilöitä. Onko meillä molemmilla osapuolilla jonkinlaisia lausumattomia ja sanoiksi pukemattomia viittoja tai haarniskoja, joita olisi tarpeen tunnistaa? Ihminen ihmiselle Yhteistyössä tunteiden näkökulmasta on pohjimmiltaan kyse siitä, että on ihminen ihmiselle. Mitä vähemmillä suojauksilla olemme, sitä helpompi on ottaa asioita ja tunteita puheeksi. Kun tunteet saavat aidosti olla mukana vuorovaikutuksessa, tietoisuuden ja elämän eri kerrokset ovat laajemmin mukana ja ymmärrys myös lapsen tarpeista ja vahvuuksista kasvaa. Onnistumiset ja vaikeat asiat tulevat esille, kun tunteista saa turvallisesti puhua. Ihmisen elämään kuuluu perhehoidon kontekstissakin kaikki tunteet. Kehittäjäryhmäläiset pohtivat, että vuorovaikutus ei saisi olla liian tasapaksua, kliiniä tai kontrolloitua. Lähdimme tutkimaan tätä teemaa, jotta sijoitettu lapsi ja hänen tarpeensa eivät jäisi aikuisten yhteistyön vaikeuksien ja puhumattomien tunteiden alle piiloon. Päädyimme ajattelemaan, että kun aikuiset ovat turvassa tunteidensa kanssa, lapsenkin tunteet ja niiden takana olevat tarpeet tulevat paremmin näkyviin sijaisvanhemman ja sosiaalityöntekijän yhteistyössä. Teksti: Hanna Piiroinen, Sirpa Yli-Rekola Pesäpuun lehti 2/2016 17
Salapoliisiuutisia Lapset tekivät oppaan toisille lapsille Salapoliisien käsikirjassa käsitellään muun muassa mitä lastensuojelun neuvotteluissa oikein tehdään - seistäänkö siellä käsillä ja nauretaanko siellä vitseille? Muutamia sivuja myöhemmin kuvataan sitä, millaista on, kun on monta kotia ja silti ikävä kotiin. Syyskuun alkupuolella oli yksi merkittävä etappi salapoliisityön historiassa. Ilmassa oli paljon iloa ja jännitystäkin, kun eri puolilta tulleet salapoliisitoimintaan osallistuneet lapset, heidän läheisensä ja työtä tukeneet ammattilaiset juhlivat Salapolliisi Mäyrän käsikirjan julkaisua Linnanmäellä. Käsikirja on monessa suhteessa ainutlaatuinen, sillä pienten lasten kokemustiedon hyödyntäminen on vielä uutta lastensuojelussa. Kirjan sisältö on tuotettu salapoliisiryhmissä eri puolilla Suomea ja sitä on myös kommentoinut ja koekäyttänyt iso joukko lapsia. Eläkkeelle jäänyt toiminnanjohtajamme Raili Bäck-Kiianmaa kirjoitti juhlasta näin: 40 vuotta kestänyt työurani lastensuojelussa päättyi hienoimmalla mahdollisella tavalla - sain olla mukana juhlimassa pienille lapsille tarkoitetun Salapoliisi Mäyrän käsikirjan julkistamista. Käsikirjan avulla voidaan yhdessä lasten kanssa tutkia sitä, mitä lastensuojelu on. Asiat voidaan tehdä toisin. Muutos on mahdollinen. Kiitos mukana olleille. Kiitollinen ja etuoikeutettu olo. Paikalla oli myös salapoliisityön tukija ja ystävä lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila. Teimme juhlassa Kurttilalle lahjaksi tärkeiden asioiden viirin, jonka viestejä hän lupasi viedä mukanaan puhuessaan 18 Pesäpuun lehti 2/2016
pienten lasten osallisuuden tärkeydestä. Pienen lapsen kuuleminen on yhtä tärkeää kuin varttuneemman. Aina se ei ole helppoa, mutta taidon voi oppia. Mäyrän käsikirja antaa tähän välineitä ja lapselle tukea oman äänen löytämiseen. Kun ääni löytyy, se kantaa kauas. Sinun tehtävänä ammattilaisena ja aikuisena on kuulla ja kuunnella, vahvistaa lapsen ääntä ja omanarvontuntoa. Kirjan ihastuttavat kuvat on tehnyt Ulla Phillips. Hän kertoo työstä kuvittajan näkökulmasta näin: Salapoliisi Mäyrän kohtaamien tilanteiden ja tunteiden kuvittaminen oli hieno mahdollisuus olla jonkin oikeasti tärkeän asian äärellä. Kuvittajana minulle tämä oli merkittävin tunne, se, että työlläni on merkitystä, ja tulee olemaan lapsia, jotka katsovat kuviani läheltä ja ehkä myös kriittisin silmin. Ihana nähdä nyt, miten Mäyrä jatkaa elämäänsä piirustuspöytäni ääreltä maailmalle. Tuo hyppy on kuvittajalle aina uskomaton, sillä oman osuutensa isossa projektissa tekee aina yksin ja hiljaa eikä niiden sunnuntai-iltojen Mäyrä-kuvien läheskään aina ymmärrä päätyvän oikeasti niin monen ihmisen käsiin ja vieläpä kanssakulkijaksi lapsille tilanteisiin, joissa kanssakulkijaa kaipaa. Kun esittelimme salapoliisitoimintaa Me-säätiön toimitusjohtaja Ulla Nordille, niin hän ihastui oitis käsikirjaan ja saimmekin Me-säätiöltä tukea kirjan taitto- ja painatuskustannuksiin. Miksi haluatte Me-säätiönä olla mukana salapoliisityössä? Näemme Me-säätiössä tärkeänä kehittää lasten ja nuorten osallisuutta ja lasten oman äänen ja kokemusten esilletuomista. Näiden avulla voimme myös kehittää parempia palveluja ja antaa uusia työkaluja työntekijöille. Tampereen yliopiston sosiaalityön professori Tarja Pösö on ollut jo pitkään salapoliisityön ystävä ja tehnyt maailmalla liikkuessaan työtä tunnetuksi myös Suomen rajojen ulkopuolella. Lapsille suunnattu ja lasten kanssa tehty kirja tuo näkyviin hienoviritteisesti lastensuojelun kokemuksellista ydintä salapoliisi Mäyrän kanssa. Käsikirja on kuitenkin paljon enemmän kuin kuvaus salapoliisi Mäyrästä se on kannanotto lasten oikeudesta lastensuojeluun, joka tunnistaa lasten tarpeet, toiveet ja moninaiset suhteet. Se on myös kannanotto siitä, että pientenkin lasten näkemyksiä voi ja tulee kuulla. Käsikirja antaa välineitä sekä lasten näkemysten kuulemistapoihin että sellaisen lastensuojelun toteuttamiseen, joka olisi lasten mielen ja myös edun mukainen. Lasten oma salapoliisitoiminta saa jalansijaa eri puolilla Suomea Salon kaupunki on ollut edelläkävijä Suomessa salapoliisitoiminnan osalta. Siellä toiminta on jo vakiintunutta. Kokemukset ovat olleet niin hyviä, että nyt he miettivät miten toimintaa saisi sovellettua myös avohuoltoon. Salapoliisien merkeissä on tehty yhteistyötä myös Espoon ja Helsingin kaupunkien kanssa. Espoon salapoliisipäivässä tuotetut lasten laatukriteerit perhehoitoon julkaistaan Perhehoidon päivillä Jyväskylässä. Helsinkiin on tulossa salapoliisifoorumi marraskuussa ja tuotoksista pystytetään näyttely Kallion virastotalon aulaan joulukuussa. Helsingissä mietitään jo toiminnan saamista rakenteisiin ja pysyväksi toiminnaksi. SOS-lapsikylästä kuuluu myös hyviä uutisia. He ovat olleet mukana alusta alkaen ja tukeneet työtä myös taloudellisesti. Salapoliisitoiminta alkaa lähiaikoina kaikissa SOS-lapsikylän toimipisteissä eri puolilla Suomea. Teksti: Sari-Anne Paaso Kuva: Maarit Kytöharju Pesäpuun lehti 2/2016 19
Nuorten viestejä ja näkemyksiä Turvallisuudesta ja kohtaamisesta sijaishuollossa! Tapasimme kolmessa eri tilaisuudessa fiksuja nuoria kokemusasiantuntijan roolissa. Läsnäolollaan ja upeilla ajatuksillaan he tekivät päivistä ikimuistoisen. Käsiteltävät aiheet olivat tunnepitoisia ja rankkoja, mutta yhteisvoimin saimme aikaiseksi antoisaa keskustelua ja vahvoja voimaantumisen kokemuksia. Foorumissa vahvistui entisestään käsitys kokemusasiantuntijuuden roolin tärkeydestä. Ratkaisumallit ja tieto elää nuorissa, jos se vain otetaan todesta. Nuorten foorumit: Turvassa!? Viime keväänä käsiteltiin turvallisuuden tunnetta kahdessa eri nuorten foorumissa. Ensimmäinen oli Lapehankkeeseen liittyvässä KÄRKI-foorumissa ja toinen Kuopiossa järjestetyssä TUR- VASSA!? kokemuksia turvallisuudesta turvallisesti -foorumissa. Kuinka turvallisuutta ja turvallisuuden tunnetta on mahdollista lisätä? Mitä ylipäätään on turvallisuus ja mitä sen toteutumiseen tarvitaan? Työskentely vei nuoret pohtimaan omaa henkilökohtaista turvallisuuden tunnettaan ja tarvettaan, sijaishuoltopaikan turvallisuutta sekä lastensuojelun rakenteellista turvattomuutta tai peräti väkivaltaa. Turvallisuuden tunne on helppo tunnistaa. Turvallisuus on nuorten mielestä muun muassa sitä, että kokee olevansa arvokas, kykenee vaikuttamaan omiin asioihin ja on niistä tietoinen. Turvallisuus on eritoten sitä, että on helppo hengittää. Suhteet aikuisiin ja arjen tapahtumien ennakoiminen liitettiin sijaishuoltopaikan turvallisuuteen. Turvallisuudesta voi tulla rakenteellista turvattomuutta, jos muut nuoren puolesta päättävät äkillisistä muutoksista asuinpaikassa ja sijoituksessa. Osallisuus luo siis turvaa. Nuorten toiveet ovat hyvin kohtuullisia ja mahdollisia. Turvallisuus muodostuu arjen pienistä perusasioista. Aikuisille heitettiin ajatus siitä, että he uskaltaisivat välillä heittäytyä ja hullutella. Toisille nuorille taas esitettiin toive siitä, että nuoret kertoisivat rohkeasti aikuisille asioista, jotka tuovat heille turvaa. Työskentely kiteytettiin julisteen muotoon yhdessä nuorten ja aikuisten kesken. Pikkuhiljaa alkoi hahmottua kuusi tärkeää teemaa. Myöhemmin oivallettiin, että teemoihin kätkeytyy positiivisen psykologian uranuurtajan, professori Martin Seligmanin kulttuurien ja aikakausien rajat ylittävää kuusi hyvettä. Seligmanin mukaan hyveet rakentuvat erilaisista vah- 20 Pesäpuun lehti 2/2016
vuuksista, joita tukemalla vahvistamme ihmisen kokonaisvaltaista hyvinvointia. Nuorten päivä: #katomua Sun ennakkoluulos mua pelottaa en uskalla sanoo enää sanaakaan sä et tee mitään muuta, kun odotat vaan et pääsisit mut taas maahan pudottaan jos päästän sut mun pään sisään niin syvälle mun sisimpään niin kuinka pitkälle oot valmis menemään mun mieleen pimeään kato mua silmiin ja sano mulle mitä sä näät tuu vaan mua vastaan puolimatkaan mun silmiin näätkö saman mitä mä nään sun rakkauttas mä kaipaan Reino Nordin Kato mua silmiin Lastensuojelun Keskusliiton Nuorten päivässä tuli jo päivän alussa Reino Nordin lyriikka päivän teemaan. Miten on tullut kohdatuksi, missä se näkyy ja miltä se tuntuu? Suuria kysymyksiä! Kato mua silmiin ja sano mulle mitä sä näät! Kohtaamista käsiteltiin hyötyanalyysin avulla. Pohdittiin, mitä hyötyä hyvästä kohtaamisesta on nuorelle itselleen ja muille, kuten asuinyhteisölle ja yhteiskunnalle. Pienryhmissä pistettiin janalle (1-10), millaisia kohtaamisen kokemuksia nuorilla on. Hajonta janalla nuorten kohtaamisista lastensuojelussa oli suuri. Päivän aikana tavoitteeksi nousi, että nuorten kokemus lastensuojelun kohtaamisista tulisi aina olla 10. Tällöin nuori kokee, että hän on tullut kuulluksi ja nähdyksi omana itsenään ja hänen asiansa on otettu todesta. Nuoret toivovat, että heihin tutustutaan ensin ja sen jälkeen vasta heidän asiakaspapereihin. Kohtaamisen hyötylista rakennettiin avuksi työntekijöille, jotta he voisivat pitää mielessään ne asiat, jotka nousevat hyvästä kohtaamisesta. Jos kokee nuorten kohtaamisen vaikeaksi, niin voi palauttaa mieleen myös sen, miten paljon yhteiskunta hyötyy siitä, että nuoret kohdataan aidosti ja oikeasti. Teksti: Johanna Barkman, Krista Virtanen ja Niina Vaittinen Kuvat: Smilla Yhteistyössä: KÄRKI-foorumi: Selviytyjät & Sosiaalija terveysministeriö Kuopion Nuorten foorumi: Selviytyjät & Kasvunpilarit Oy, Kuopion kaupunki, Lastensuojelun Keskusliitto ja Pohjois-Savon lastensuojelun kehittämisyksikkö Nuorten päivä: Lastensuojelun Keskusliitto & Jyväskylän kaupungin lastensuojelupalvelut, Selviytyjät ja Osallisuuden Aika ry. Pesäpuun lehti 2/2016 21
#katomua Hyödyt nuorelle: olo helpottaa tulen iloiseksi olen onnellinen, kun minut kohdataan tulee hyvä mieli tulee turvallinen olo tulee hyväksytty olo tulee rentoutunut olo tulee positiivinen asenne on parempi olla on helpompi puhua luottamus kasvaa saa jaksavuutta arkeen vapautuu energiaa muuhun kun työntekijä pysähtyy asiani äärelle, tulee tunne, että minut kohdattiin hyvä kohtaaminen lisää sitoumusta yhteisiin suunnitelmiin teen yhteistyötä olen kartalla asioistani pystyy vaikuttamaan omiin asioihin asioilla on väliä yksi päättäjä tuo selkeyttä! hyvä perustelu tuo kohtaamisen hyvä kohtaaminen on mahdollisuus muutokseen Kohtaamisen hyötylista psykologinen hyöty, mitä enemmän kohtaamisia, sitä vähemmän terapiaa Hyödyt muille: ymmärrys lisääntyy parempi yhteishenki nuoret yhteistyökykyisempiä yhteistyö sujuu kaikilla turvallisempaa parantaa laitoksen turvallisuutta parantaa auttamista ja ongelmien varhaista tunnistamista ymmärrys siitä, että häiriökäyttäytymisen taustalla on aina jokin asia. Kun tulee kohdatuksi, häiriökäyttäytyminen vähenee syrjäytyminen vähenee luottamus yhteiskuntaan kasvaa ennakkoluulot hälvenevät sosiaalityön tarve voi vähentyä halvempaa luottamus toisiin ihmisiin kasvaa nuorten kokemustietoa pitää kuulla, jotta osaa tehdä oikeita päätöksiä! 22 Pesäpuun lehti 2/2016
Tulossa: MUUTOSVOIMAA!-opas Voiko mikään olla sen rohkeampaa kuin antaa kasvonsa, ajatuksensa, tunteensa ja tarinansa yhteiseen hyvään? Toiveeseen, että tulevaisuudessa lapsilla olisi asiat paremmin. Olemme kirjoittaneet oppaan Sinulle nuori, ammattilainen, päättäjä tai aikuinen, joka olet kiinnostunut nuoren kokemusasiantuntijuudesta. Olemme kirjoittaneet oppaan siksi, että ymmärtäisimme, mitä kehittäminen yhdessä nuorten ja ammattilaisten kanssa on, mitä kokemusasiantuntijana toimiminen tarkoittaa ja mistä oikein on kyse. Haluamme vaikuttaa siihen, että kokemustiedolla on tunnustettu paikka lastensuojelun kehittämisessä. Toivomme, että oppaamme mahdollistaisi sen vakuuttamalla kokemustiedon tarpeellisuudella ja hyödyllisyydellä. Opas ei tarjoa valmiita vastauksia. Haluamme esittää kysymyksiä, joiden toivomme johdattelevan sinut pohtimaan kokemusasiantuntijuuden mahdollisuuksia, haasteita ja eettisiä näkökulmia yksin ja yhdessä toisten kanssa. Mistä nuori saa tunteen, että hän toimii kokemusasiantuntijana? Mistä hän tunnistaa sen? Missä se näkyy? Mitä nuoren kokemustiedolla tehdään? Opas luotsaa sinut matkalle, jonka lopputuloksesta sinulla ei ole vielä tietoa. Rohkaisemme etsimään tuota päämäärää yhdessä nuorten kanssa, viihtymään sekä tarttumaan matkan varrella aukeaviin yllättäviin mahdollisuuksiin. Muistamaan, ettei ole olemassa vain yhtä oikeaa tapaa toteuttaa kokemusasiantuntijuutta vaan samaan päämäärään voi päästä montaa erilaista reittiä. Kokemusasiantuntija- ja kehittäjäryhmätoiminnassa itse matka on lopputulosta tärkeämpi. Tuo matka kysyy sinulta ja minulta kykyä sietää keskeneräisyyttä, antaa prosesseille ja toiminnassa mukana oleville nuorille aikaa edetä omaan tahtiinsa. Oletko siihen valmis? Teksti: Johanna Barkman Pesäpuun lehti 2/2016 23
Kaikissa meissä asuu pieni kehittäjä Lastensuojelun kehittäminen on harvojen ja valittujen yksinoikeus. Kehittäminen on suurimuotoista, sen avulla parannetaan epäkohdat, vaikutetaan rakenteisiin, pelastetaan maailma. Kehittäjältä vaaditaan erityisominaisuuksia, suurta viisautta ja kouliintuneisuutta. Perustyöntekijöiden kannattaa pysyä lestissään, sillä jokaisella on paikkansa hierarkiassa ja ylemmät tahot tietävät parhaiten, mitä pitää kehittää. Anarkiaa olisi, jos kaikki ryhtyisivät kehittämään. Jospa ei kuitenkaan. Hyvä kehittäminen on suunnitelmallista, pitkäjänteistä ja haastaa järjestelmän toimimaan paremmalla tavalla. Kehittäjältä vaaditaan ammattitaitoa. Kehittäminen ei kuitenkaan ole joukko irrallisia interventioita vaan tiedon täytyy lähteä elämään ja hengittämään työhuoneisiin ja asiakassuhteisiin. Siksipä erittäin hyvä ja arvokas kehittämiskonteksti on jokaisen työntekijän oma arki. Kehittämisnäkökulmia voi löytää pienistä valinnoista ja oivalluksista, jotka helpottavat omaa työtä ja auttavat olemaan parempi työtoveri ja työntekijä asiakkaille. Työskentelin aikoinaan pitkään lastensuojelussa pääkaupunkiseudun kunnassa, jossa kaukaa viisaat esimieheni näkivät arkisen kehittämisen arvon. Erillistä rahaa ideoiden toteuttamiseen ei varsinaisesti ollut, mutta se ei estänyt olemasta kekseliäs. Itse asiassa päinvastoin: haasteellinen alueellinen toimintaympäristö yhdistettynä niukkoihin talousresursseihin oli parhaimmillaan (ja pahimmillaan) mitä erinomaisin motivaattori ja pakotti rohkeaksi. Tuolloin, kauan sitten, keksin hakea rahaa lastensuojelun asiakkuudessa olevien nuorten ryhmätoimintaan erään sairaanhoitopiirin kuntouttamisrahoista. Samalla avustuksella tuettiin somaattisesti sairastavien nuorten vertaisryhmiä. Psykososiaalisen tuen kuntoutusryhmäläisillämme oli haasteelliset taustat, koulupudokkuutta ja päihteiden väärinkäyttöä. Toimintaavustuksella hankimme tarjoiluja tapaamisiin ja teimme retkiä nuorten kanssa. Pieni tuki mahdollisti lukuisia kohtaamisia. Kohtaamiset voimauttivat nuoria. Voimaantuminen auttoi heitä käymään koulua ja saamaan päättötodistuksen. Kaikki tämä loi heille toivoa tulevaisuuteen. Luojalle kiitos kuntoutusrahoista! Niukkuudessa piti jaksaa olla luova, verkostoitua ja puhaltaa yhteen hiileen. Roposet kokeiluihin saatiin aina haalittua jostain eivätkä asiat hämmästyttävää kyllä - koskaan jumittuneet rahan puutteeseen. Yhdessä vaikuttamisen tahtotila oli vahva. Myös onnistumiset olivat yhteisiä. Epäonnistumiset jaettiin. Suurin resurssi kehittämisessä olivat i h m i s e t. Innostuksen ja sitoutumisen voima oli siinä, ettei niitä voinut ostaa vaan ne syntyivät yhteisistä unelmista ja yhdessä tekemisen ilosta. Jopa toimistomme vahtimestari kehitti asiakastyötä. Vahtimestari, herra E. osasi tyynnytellä huonolla tuulella olevat kävijät. Hän kuunteli ihmisten murheita. Hän tiesi oliko jollain ryyppy jäänyt päälle, ero vireillä vai uusia töitä luvassa ja kauan odotettu vauva tulossa perhee- 24 Pesäpuun lehti 2/2016
seen. Herra E. keksi rakentaa toimiston alakerrassa olevasta tyhjästä huoneesta kahvihuoneen asiakkaille. Yhteisen kahvittelutilan seurauksena asiakkaat alkoivat jutella toisilleen. Kahvi maksoi vähän, rahoilla ostettiin uutta kahvia. Asiakkaille syntyi oma, epävirallinen tila virallisen tilan sisään. Työntekijätkin piipahtelivat siellä. Sitten tila tarvittiin työntekijöiden omaan käyttöön ja kahvittelut loppuivat. Herra E. kuitenkin oivalsi kohdatuksi ja kuulluksi tulemisen tärkeyden jo kauan ennen kuin siitä alettiin lastensuojelussa yleisesti puhua. Minusta jokainen on oman työnsä paras asiantuntija. Tärkeintä kehittämisessä ei ole aina raha vaan sitoutuneet ihmiset, missä tahansa roolissa he lastensuojelussa ovatkin. Kehittäminen kuuluu kaikille. Teksti: Maaret Parviainen PePPi-hanke, Pesäpuu ry Pesäpuun lehti 2/2016 25
WWW.RATKES.FI POLKU MAHDOLLISEEN ALKAA MAHDOTTOMASTA. Ratkes ratkaisu- ja voimavarasuuntautuneiden menetelmien edistämisyhdistys ry Ratkes ry:n tarkoituksena on edistää ratkaisu- ja voimavarasuuntautuneiden ajattelu- ja toimintamallien tuntemusta, arvostusta ja kehittämistä. Yhdistys on avoin eri alojen asiantuntijoille ja toimijoille. Se on perustettu 1995. Yhdistys järjestää erilaisia koulutus-, verkottumis- ja yhteistyötilaisuuksia. Se julkaisee jäsenilleen ja muillekin kiinnostuneille Ratkes-lehteä, joka ilmestyy neljä kertaa vuodessa. Lehti on jäsenetu. Jäsenet voivat myös tarjota palvelujaan asiantuntijarekisterin kautta yhdistyksen verkkosivulla. Siellä voi myös ilmoittautua jäseneksi. Verkottumalla löydät ajattelu- ja toimintamalleja vuorovaikutukseen, ihmissuhdetyöhön, koulutukseen, työyhteisöjen kehittämiseen, työnohjaukseen, valmennukseen ja terapiaan. Ihmisellä itsellään ovat ratkaisun avaimet. Toivon ja rohkeuden tarinat ovat siltoja huomiseen. Muutos on elämän vastaanottamista. 26 Pesäpuun lehti 2/2016
Pesäpuu ry:n koulutuskalenteri 2016 Mitä on sijaissisaruus? 29.11.2016, Helsinki. Koulutus sisaruussuhteista ja niiden merkityksestä perhehoidossa. Tarkemmat tiedot koulutusesitteestä. Hinta 200 euroa. Kuka minusta huolehtii? 17. 18.1. ja 14. 15.2. ja 28. 29.3.2017, Tampere. Koulutus huostaanoton ja sijaishuollon tarpeen arviointiin. Hinta 650 euroa. PRIDE-valmennuksen kouluttajakoulutus 7. 10.2.2017 ja 7. 10.3.2017, työnohjaukselliset päivät26. 27.4. ja 23. 24.5. (2+2), Kangasala. Perehdyttää osallistujat PRIDEvalmennuksen sisältöön ja rakenteeseen ja antaa riittävät valmiudet ohjata PRIDEvalmennusryhmiä. Hinta 2300 euroa + majoitus- ja ruokailukulut. Yhteiseen pöytään välineitä lastensuojelun arviointityöhön -välinekahvila 30.3.2017, Helsinki klo 12 16. Tutustutaan erilaisiin tapoihin helpottaa yhteistä arviointia lapsen, hänen vanhempiensa, lapsen läheisten sekä työntekijöiden kanssa. Tarkemmat tiedot koulutusesitteestä. Hinta 80 euroa. Lapsilähtöinen palvelutarpeen arviointi 4. 5.5., 9.6.2017, Jyväskylä. Koulutuksessa käsitellään lapsilähtöistä palvelutarpeen arviointimallia, jonka keskiössä ovat lapsen kohtaaminen ja yhteinen, monialainen arviointi lapsen arjen ja elämäntilanteen selvittämiseksi. Hinta 390 euroa. Sukulaissijaisvanhemmuus tukea arviointiin ja valmennukseen 21. 22.2.2017, Helsinki. Koulutuksessa käydään läpi työskentelymalli sukulaissijaisvanhempien valmennukseen ja yhteiseen arviointiin. Mallia voidaan soveltaa valmisteltaessa sukulais-tai läheissijoitusta tai valmennettaessa perheitä. Hinta 340 euroa. Lisätietoja/ilmoittautumiset: www.pesapuu.fi Kaikkien koulutusten (ALV 0 %, alvl 4 ) Pesäpuun lehti 2/2016 27