KULTTUURIYMPÄRISTÖ SELVITYS KELUJÄRVI-RAJALA 09.05.2008 SODANKYLÄN KUNTA Sepänkatu 9 A 7, 90100 Oulu Puh. 010 2414 600 Fax 010 2414 601 etunimi.sukunimi@airix.fi SODANKYLÄN KUNTA
1
Sisällysluettelo ESIPUHE...3 LYHYT KATSAUS SODANKYLÄN ASUTUSHISTORIAAN...4 YHTEENVETO...4 I RAKENNUSKOHDELUETTELO KYLITTÄIN...7 Puolakkavaaran kylä...7 Siurunmaa...13 Kommattilampi Kitisen varsi...14 Sattanen...15 Asentopalo...17 Jeesiöjoen varsi...18 Rajala...19 II...20 RAKENNUSKOHTEIDEN JA KULTTUURIYMPÄRISTÖJEN ARVOTUS... Puolakkavaara...22 Siurunmaa-Myllykylä...22 Kelujärvi...24 Kommattilampi-Kitisen varsi...25 Jeesiöjoen varsi...25 Asentopalo...25 Rajala...26 Lähteet: Jarmo Lokio, Lapin kulttuuriympäristöohjelma, Rovaniemi 1997 Eine Yliaska ja Rajalan kylän historiapiiri, Erämaakylästä kultakyläksi, Rajala 1799-1999, Kemijärvi 1999 2
Esipuhe Yleiskaava-alueen rakennuskanta on pääosin 1940-60-luvun jälleenrakennuskaudelta. Alueen rakennuskohteita ei ole inventoitu järjestelmällisesti aiemmin. Lapin kulttuuriympäristöohjelmassa on mainittu Puolakkavaaran asutuskylä arvokkaana kulttuuriympäristönä (Lokio 1997). Rakennuskannan I-vaiheen kartoituksessa keskityttiin dokumentoimaan Puolakkavaaran asutuskylän rakennukset sekä kuvaamaan yleispiirteisesti jälleenrakennuskaudella rakennettujen Kelujärven, Siurunmaan, Sattasen kyliä sekä yksittäisiä vanhempia rakennuksia Jeesiöjoen, Kitisen ja Kommattijärven rannalta sekä Asentopalosta. Rajalan kylä säästyi saksalaisten tuhopoltolta Lapin Sodassa, koska kylälle ei johtanut vielä 1940-luvulla tietä. Rajalan kylän vanha rakennuskanta oli tarkoitus inventoida kesällä 2005 Lapin kulttuuriympäristöt tutuksi - projektin yhteydessä, minkä vuoksi se rajattiin pois tästä kartoituksesta. Myöhemmin kuitenkin ilmeni, että projektin kartoitus oli tältä alueelta puutteellinen ja jälleenrakennuskauden kohteita ei ollut kartoitettu lainkaan. Myös kohteiden arvotus puuttui. Niinpä kartoitetut kohteet tarkistettiin uudelleen yleispiirteisellä maastokäynnillä keväällä 2008. Lisäksi käytettiin apuna viistoilmakuvia aluekokonaisuuksien hahmottamiseksi. Rajalan rakennuskannan historiaa tarkistettiin vuonna 1999 valmistuneesta kylähistoriasta. Tarkistuksen pohjalta jälleenrakennuskauden kohteista noin kolmannes jätettiin ilman suojelumerkintää. II-vaiheen arvotuksen lopputuloksena Rajalan alueella on 15 maakunnallisesti arvokasta rakennuskohdetta. Myös kaikki Puolakkavaaran kohteet ovat maakunnallisesti arvokkaita. Kaikki muut rakennuskohteet ovat paikallisesti merkittäviä. Myös kulttuuriympäristökokonaisuudet ovat Rajalaa ja Puolakkavaaraa lukuun ottamatta paikallisesti arvokkaita. Puolakkavaara on valtakunnallisesti merkittävä aluekohde ja Rajalan 4 aluekokonaisuutta maakunnallisesti merkittäviä. Rakennuskannan luetteloinnin on tehnyt arkkit. yo Juho Peltoniemi vuonna 2005-06 ja arvotuksen arkkit. Riitta Yrjänheikki 2008. Oulussa 9.5.2008 arkkit. Riitta Yrjänheikki 3
Lyhyt katsaus Sodankylän asutushistoriaan Vaeltavat metsälappalaiset asuttivat Sodankylän eteläosia aina 1600-luvulle saakka. 1600-luvun aikana lappalaisten veromaille ilmaantuivat ensimmäiset suomalaiset uudisraivaajat. Uudisasutus ei ollut määrällisesti kovin suurta, mutta sen vaikutus lappalaisten elintapoihin oli valtava: osa Sodankylän lappalaisista omaksui nopeasti maanviljelyn ja karjanhoidon perustaen pysyvän tilan. Sodankylän kiinteä asutus levisi kunnan kaakkoisosista jokivarsia pitkin pohjoiseen. Jokien varsilta asutus levisi myös kunnan eteläosien eräjärvien rannoille. Vuonna 1944 saksalaiset tuhosivat Lapin Sodan perääntymisvaiheessa noin 80 % Sodankylän silloisesta rakennuskannasta. Tuhoamatta jäi Sodankylän kirkkojen ohella lähinnä huonojen liikuntayhteyksien päässä olevia kyliä ja yksittäisiä tiloja. Jälleenrakennuskaudella sotaa edeltävä rakennusmäärä saavutettiin muutamassa vuodessa. Asukasmäärän edelleen kasvaessa perustettiin Sodankylän alueelle uusia asuinalueita suurten aapasoiden tuntumaan. Muuten Sodankylän rakennettu ympäristö sijaitsee samoilla sijoilla kuin se kiinteän suomalaisasutuksen alkuajoista, 1600-luvun lopulta asti oli ollut. Yhteenveto Suunnittelualueella on yksi maakunnallisesti merkittävä kulttuuriympäristö, Puolakkavaaran kylä. PUOLAKKAVAARA Puolakkavaara on tienvarsikylä, jossa metsä ja viljelyaukeat vuorottelevat pitkän suoran varrella molemmin puolin. Alueen rakennukset on sijoitettu pääasiassa neljän keskenään samanlaisen rakennuksen ryhmiin. Rakennukset ovat 1-kerroksisia ja ilmeeltään 1960- luvun rakennustyyliä. Alue on säilynyt uudisrakentamisesta huolimatta yhtenäisenä. Lueteltuja pihapiirejä on 30 kpl. Yleiskaava-alueella on lisäksi seuraavat paikallisesti merkittävät kulttuurihistorialliset kohteet Nokkala 4
RAJALA Rajalan kylä on inventoitu Lapin kulttuuriympäristö tutuksi hankkeen yhteydessä kesällä 2005. Inventointi esitetään myöhemmin julkaistavassa hankeraportissa. Rajalasta, koskenkylältä ja Raakasuvannosta on tässä kartoituksessa luetteloitu yhteensä 32 rakennusta, joista 11 on rakennettu ennen 1940-lukua. KELUJÄRVI Kylälle ovat ominaisia molemmin puolin tietä sijoittuneet, peltoaukion ympäröimät pihapiirit. Pihat ovat perinteiseen tyyliin piharakennuksilla rajattuja neliöpihoja. Rakennuskanta on pääosin 1940-luvun jälkeen rakennettua ja kylä onkin selkeästi jälleenrakennuskauden leimaama. Kylä sijoittuu maisemallisesti kauniille paikalle ja kylärakenne on hyvin säilynyt. Kylällä on 26 hyvin säilynyttä pihapiiriä. Harjula ja Alku SIURUNMAA Kylällä on ollut asutusta luultavasti jo 1800-luvun alussa. Nykyinen rakennuskanta on kuitenkin pääosin sotien jälkeen rakennettua. kylä sijaitsee metsän keskellä, mutta rakennuksia ympäröi laaja peltoaukea. Kylällä on 11 hyvin säilynyttä, pääosin jälleenrakennuskauden pihapiiriä. Alueella on selvitysalueen komein kivinavetta aivan maantien kupeessa. Uusionnelan piharakennus Mäkitalon vanhaa rakennuskantaa 5
KOMMATTILAMPI Kommattilammen vanhaa rakennuskantaa edustavat länsirannalla olevat, 1920-luvulla valmistunut Mäkitalo ja 1950-luvulta peräisin oleva Kumpuniemi. Mäkitalon päärakennus on moneen kertaan remontoitu ja alkuperäisen ulkoasunsa menettänyt, mutta pihapiirin hirsiset piharakennukset ovat vielä vanhassa ulkoasussaan. SATTANEN Kyläkuva on muuttunut kesän 2001 jälkeen Kelukosken voimalan käynnistymisen myötä. Kylässä on yksi 1920-luvulta peräisin oleva pihapiiri, Tasala. Tasalan ulkoasu on aikojen kuluessa muuttunut siten, että se vastaa ulkomuodoltaan 1950-luvun rakennuksia. Kylä sijoittuu maisemallisesti kauniille paikalle ja kylärakenne on hyvin säilynyt. Kyläalueella on 32 jälleenrakennuskauden pihapiiriä ja vain kolme sitä vanhempaa. Sattasen koulu Sukuvaara JEESIÖJOKI Alueella on harvaan asuttu. Jokea myötäilevän tien varrella on neljä asuinrypästä. Rakennukset ovat jälleenrakennuskaudella tai sen jälkeen rakennettuja. Jeesiöjoen varrella on 6 jälleenrakennuskauden pihapiiriä. ASENTOPALO Alueen rakennuskanta on pääosin sotien jälkeen rakennettua poikkeuksena Visan ja Könkään rakennukset. Visa on vielä alkuperäisyytensä säilyttänyt, 1939 valmistunut porotila. Köngäs on ulkomuodoltaan muuttunut 30-luvun rakennus. KylällÄ on 3 jälleenrakennuskauden pihapiiriä. 6
I RAKENNUSKOHDELUETTELO KYLITTÄIN Puolakkavaaran kylä Puolakkavaaran kylän sijainti Puolakkavaaran asutusalue mainitaan Lapin Ympäristökeskuksen Lapin kulttuuriympäristöohjelma -julkaisussa (Jarmo Lokia, Rovaniemi 1997) kulttuurisesti arvokkaana alueena. Puolakkavaara on huomioitu myös Pohjois-Lapin maakuntakaavaehdotuksessa merkinnällä: kulttuuriympäristö tai maiseman vaalimisen kannalta tärkeä alue. Puolakkavaara on asutuskylä, jossa on alun perin ollut 38 tilaa, kaikki samankokoisia. Sotien jälkeen rakennetuista asutuskylistä Puolakkavaara on nuorimpia; sitä alettiin rakentamaan kesällä 1962, jolloin sinne muutti 38 perhettä. Rakentaminen kesti kaksi vuotta ja rakennusmateriaali otettiin pääosin tilojen omista metsistä. Tie alueelle oli rakennettu jo tätä ennen. Puolakkavaara on selkeä tienvarsikylä, jossa metsä ja viljelyaukeat tiloineen vuorottelevat pitkän suoran varrella molemmin puolin. Alueen rakennukset on sijoitettu pääasiassa neljän keskenään samanlaisen rakennuksen ryhmiin. Rakennukset ovat 1-kerroksisia ja ilmeeltään 60-luvun arkkitehtuuri-ihanteita vastaavia. Alue on säilynyt uudisrakentamisesta huolimatta yhtenäisenä. Puolakkavaaran kylä on kokonaisuutena arvokas kulttuuriympäristö. Yksittäiset rakennukset ovat arvokkaita osana kokonaisuutta, minkä vuoksi vanhojen rakennusten purkaminen ja muuttaminen ylikorjaamisen myötä saattaa alentaa ympäristön kulttuurihistoriallista arvoa. Alueen rakennuskantaan kohdistuvat muutostyöt, korjaus- ja täydennysrakentaminen tulee tehdä alueen erityisluonnetta kunnioittaen. Lähteet: Jarmo Lokio, Lapin kulttuuriympäristöohjelma, Rovaniemi 1997 www-sivu: http://www.sodankyla.fi/puolakkavaara/page2.html. Luettu 31.10.2005 7
Puolakkavaaran rakennuskanta 96. Einola (1964) 97. Nasi (1961) 98. Sarriolehto (1964) 99. Kotivesi (1962) 100. Uimaniemi (1963) 101. Pihlajaharju (1963) 102. Rinne (1963) 103. Eetula (1962) 104. Aakela (1962) 105. Mattanen (1962) 106. Väyrynen (1962) 107. Järvelä (1962) 108. Leinonen (1962) 109. Maijala (1962) 110. Nokkala (1963) 111. Vierelä (1963) 112. Junttila (1963) 113. Paasola (1962) 114. nuorisotilat (1982) 115. Lintula (1963) 116. Tasala (1962) 117. Mailala (1930?) 118. Iivari (1962) 119. Heikkilä (1963) 120. Sääskelä (1962) 121. Lokka (1962) 122. Pisara (1962) 123. Alatalo (1962) 124. Laajala (1962) 125. Ojaveikkola (1961) 126. Postila (1953) 127. Rättäri (1946) 3. Nasi (kohde 97) 4. Sarriolehto (kohde 98) 5. Kotivesi (kohde 99) 6. Uimaniemi (kohde 100 8
7. Pihlajaharju (kohde 101) 8. Pihlajaharjun navetta 9. Rinne (kohde 102) 10. Eetula (kohde 103) 11. Aakela (kohde 104) 12. Mattanen (kohde 105) 13. Väyrynen (kohde 106) 14. Järvelä (kohde 107) 15. Leinonen (kohde 108) 16. Leinosen navetta 17. Maijala (kohde 109) 18. Nokkala (kohde 110) 19. Vierelä (kohde 111) 20. Vierelän navetta 21. Junttila (kohde 112) 9
22. Paasola (kohde 113) 23. Lintula (kohde 115) 24. Tasala (kohde 116) 25. Mailala (kohde 117) 26. Iivari (kohde 118) 27. Heikkilä (kohde 119) 28. Heikkilän navetta 29. Sääskelä (kohde 120) 30. Sääskelän navetta 32. Pisara (kohde 27) 33. Alatalo (kohde 123) 35. Ojaveikkola (kohde 125) 36. Postila (kohde 126) 31. Lokka (kohde 121) 34. Laajala (kohde 124) 10
Kelujärvi Kelujärven sijainti Kelujärven kylä on muodostunut Kelujärven ja Matalajärven väliin työntyvälle niemekkeelle. Kylän halki kulkee Tanhualle vievä Savukoskentie. Suksivaarantien ja Savukoskentien risteyksessä on julkisempia rakennuksia, kuten koulu ja maamiesseurantalo. Kylälle ominaisia ovat molemmin puolin tietä sirotellut peltoaukion ympäröimät pihapiirit. Pihat ovat perinteiseen tyyliin piharakennuksilla rajattuja neliöpihoja. Rakennuskanta on pääosin 1940-luvulla rakennettua ja kylä onkin selkeästi jälleenrakennuskauden leimaama. 1. Alila (kohde 61) 2. Alilan piharakennukset 3. Puljula (kohde 62) 4. Kelujärvi (kohde 63) 5. Notkola (kohde 67) 6. Ahola (kohde 171) 11
7. Salmi (kohde 74) 58. 59. 60. 61. 62. 63. 64. 65. 66. 67. 68. 69. 70. 71. 72. 73. 74. 75. 76. 77. Koivikko (1949) Kotiniemi (1947) Ahola (1949) Alila (1953) Puljula (1949) Kelujärvi (1947) Ahomattila (1946) Teeriniemi (1948) Ahola (1949) Notkola (1957) Neitola (1946) Harju (1952) Oikarinen (1952) Ahola (1949) Huvila (1953) Ilola (1949) Salmi (1945) Mäntylä (1947) Heimola (1952) Harjula (1951) 8. Mäntylä (kohde 75) 78. 79. 80. 81. 82. 83. 84. 85. 86. 87. 88. 89. 90. 91. 92. 93. 94. Anttila (1952) Metsäpuljula (1954) Autio (1948) Alkioniemi (1946) Lassila (1945) Vaarala (1949) Kujala (1948) Alku (1952) Karkkola (1945) Korvanen (1947) Kilpimaa (1946) Raasakka (1948) Mustikkapulju (1948) Pikkuniemi (1944) Kalastaja (1960) Hakala (1960) Paukkula (1960) 12 9. Harjula, Anttila (kohteet 77,78) 10. Korvanen (kohde 87)
Siurunmaa Siurunmaan sijainti Siurunmaa sijaitsee paikassa, jossa Kelujoen mutka ja Savukoskentie kohtaavat. Kylällä on ollut asutusta luultavasti jo 1800-luvun alussa. Nykyinen rakennuskanta on kuitenkin pääosin sotien jälkeen rakennettua. Siurunmaassa on toiminut koulu vuosina 1947-1961. Kylä sijaitsee metsäsaarekkeessa peltoaukean keskellä. Suurin osa rakennuskannasta sijaitsee Savukoskentien eteläpuolella. 1. Uusi-Onnela (kohde 141) 2. Salmi (kohde 129) 3. Salmen komea kivinavetta 4. Salmen navetta 13 129. 130. 131. 132. 133. 134. 135. 136. 137. Murtomaa (1947) Hannus (1947) Puistola (1951) Lokka (1948) Pikku-Hietala (1947) Metsälä (1953) Siirtola (1952) Hietala (1951) Pekkala (1950) 138. 139. 140. 141. 142. 143. 144. 145. Haavisto (1950) Mäntylä (1952) Salmi (1947) Uusi-Onnela (1947) Onnela (1949) Myllykangas (1958) Lehto (1948) Passuvanto (1948)
Kommattilampi Kitisen varsi Kommattilampi - Kitisen varsi, alueen sijaintikartta Kommattilammen länsirannalla on kaksi vanhempaa pihapiiriä: 1920-luvulla valmistunut Mäkitalo ja 1950-luvulta peräisin oleva Kumpuniemi. Mäkitalon päärakennus on moneen kertaan remontoitu ja alkuperäisen ulkoasunsa menettänyt, mutta pihapiirin hirsiset piharakennukset ovat vielä vanhassa ulkoasussaan. Kitisen varren rakennuskanta Sodankylän keskustaajaman pohjoispuolella on vanhimmillaan peräisin vuodelta 1946. Koskenperän tila on ilmeisesti jäänyt Kelukosken voimalaitoksen altaan alle. 1. Mäkitalo (kohde 55) 45. 46. 47. 48. 49. 50. Tuomilompolo (1959) Koivurinne (1949) Pahkala (1946) Visala (1951) Aatami (1953) Koskenniska (1947) 2. Mäkitalon sauna 3. Mäkitalon navetta 4. Kumpuniemi (kohde 56) 14 51. 52. 53. 54. 55. 56. Koskenperä (1959) Vihtorila (1952) Jukola (1950) Juontokoski (1953) Mäkitalo (1920) Kumpuniemi (1950)
Sattanen Sattasen sijainti Sattasen kylä sijaitsee 10 km Sodankylästä 4-tietä pohjoiseen. Kylä on levittäytynyt 4-tien molemmille puolille useamman kilometrin matkalle sekä Rajalantien varteen. Asukkaita kylässä on noin 318. Kylässä on toimiva kyläkoulu. Sattasen kyläkuva on muuttui kesän 2001 jälkeen, Kelukosken voimalan käynnistymisen myötä. Entisten jokien; Sattasjoen ja Kitisen tilalla on nyt kaunis allas. Kylässä on yksi 1920-luvulta oleva pihapiiri, Tasala. Tasalan ulkoasu on tosin niin muuttunut, että se vastaa ulkomuodoltaan 1950-luvun rakennusta. 1. 2. 3. 4. 5. 6. 7. 8. 9. 10. 11. Tasala (1920) Sierelä (1948) Välitalo (1953) Pulju (1958) Hakala (1951) Nurmela (1956) Kumpula (1947) Ottola (1947) Pokka (1947) Junttila (1946) Tölli (1950) 12. 13. 14. 15. 16. 17. 18. 19. 20. 21. 22. Marttala (1947) Minnala (1948) Vaara (1947) Ylitepsa (1947) Alatepsa (1946) Peltola (1949) Kotipalsta (1947) Autio (1959) Vanha-Autio (1949) Ylitalo (1947) Mattila (1947) 23. 24. 25. 26. 27. 28. 29. 30. 31. 32. 33. 15 Siirola (1946) Kuusiniva (1931) Piekkari (1931) Myllymaa (1949) Laitala (1947) Ranta (1949) Hietakangas (1946) Hannula (1946) Ainola (1947) Villakiuru (1946) Parhankangas (1950) 34. 35. 36. 37. 38. 39. 40. 41. 42. 43. 44. Lapinmaa (1949) Erola (1945) Tepseli (1947) Karkkola (1947) Eskola (1948) Karu (1960) Pakkula (1956) Musikka (1950) Keski-Alatalo (1955) Pontus (1946) Mäkelä (1945)
1. Tasala (kohde 1) 2. Sattasen koulu 3. Villakiuru (kohde 32) 4. Ainola (kohde 43) 5. Myllymaa (kohde 26) 6. Parhankangas (kohde 23) 16
Asentopalo Asentopalo Asentopalon seutu on harvaan asuttua. Asutus keskittyy Sattanen-jokea seuraavan Rajalantien varteen. Tien varsi on hyvin metsäistä, siellä täällä avautuu pieni peltoaukea, jonka laidalla seisoo asuinrakennus. Alueen rakennuskanta on pääosin sotien jälkeen rakennettua, poikkeuksena Visan ja Könkään rakennukset. Visa on vielä alkuperäisyytensä säilyttänyt 1939 valmistunut porotila, Köngäs taas ulkomuodoltaan muuttunut 30-luvun rakennus. Rantalan 1920-luvulla rakennettu tila kuuluu jo Rajalan kylään. 1. Visan pihapiiri (kohde 151) 147. 148. 149. 150. 151. 152. 153. 3. Visa 4. Köngäs (kohde 149.) 17 Rantala Töyrylä Köngäs Aikio Visa Haapala Kurutörmä (1920) (1956) (1930) 1960) (1939) 1950) (1958)
Jeesiöjoen varsi Jeesiöjoen varsi Jeesiöjoen varrella on samoin kuin Asentopalon seudullakin hyvin harvaan asuttua joen ja tien varteen rakennettua asutusta. Asutus on mäntymetsän keskellä kulkevan Jeesiöratsuntien varressa. Rakennukset ovat jälleenrakennuskaudella tai sen jälkeen rakennettuja. Vanhempaa rakennuskantaa alueella ei ole. 190. 191. 192. 193. 194. 195. Välitalo (1946) Alatalo (1947) Sukuvaara (1947) Alisukuvaara (1948) Jounila (1950) Korussalmi (1946) 1. Korussalmi (kohde 195) 2. Sukuvaara (kohde 192) 3. Sukuvaaran päärakennus 18
Rajala (Luettelo Rajalan ennen vuotta 1960 valmistuneista rakennuksista) Rajalan sijainti 154. 155. 156. 157. 158. 159. 160. 161. 162. 163. Kotirimpelä (1946) Koppelo (1950) Sattaspirtti (1953) Kaarestupa (1960) Kaarestupa (1959) Pikkupetäjä (1959) Kuusivaara (1956) Leppäniva (1957) Tikkala (1939) Kurula (1955) 164. 165. 166. 167. 168. 169. 170. 171. 172. 173. Kuusilehto (1920) Vierelä (1920) Onnela (1951) Vierelä (1948) Kotimario (1904) Savela (1956) Arponen (1957) Kaaresmaa (1949) Vaarala (1952) Rantala (1920) 19 174. Rajala (1920) 175. Ala-Mattila (1920) 176. Yli-Mattila (1920) 177. Nivaranta (1954) 178. Puolisuvanto (1930) 179. Yrjölä (1947) 180. Maurila (1958) 181. Rakkakumpu (1932) 182. Ylivaara (1956) 183. Pekkala (1958) 184. Keskitalo (1936) 185. Lampela (1920) 186. Erkkilä (1927) 187. Alatalo (1947)
II Rakennuskohteiden ja kulttuuriympäristöjen arvotus Kohteiden yleispiirteinen arvotuksen teki Arkkit. Riitta Yrjänheikki vuosina 2007 ja 2008 kaavoitukseen liittyvien maastokäyntien perusteella. Katselmuksessa arvioitiin kohteiden rakennustaiteellista, kulttuurihistoriallista ja maisemallista / kyläkuvallista arvoa. Osa edellä luetelluista kohteista voidaan jättää ilman suojelumerkintää, johtuen rakennuksen liian rajusti muutetusta ulkoasusta, kohteen lähiympäristön / pihapiirin vajavuudesta tai sekavuudesta ja kohteen eristyneestä sijainnista maisemassa. Koska jälleenrakennuskauden kohteita on vielä runsaasti jäljellä, suojeluun on poimittu vain ne kohteet, jotka täyttävät kaikki kolme kriteeriä: kohteiden rakennustaiteellinen arvo on melko hyvin säilynyt, pihapiirit ovat säilyneet kokonaisina ja kohde sijoittuu merkittävään kylämaisemakokonaisuuteen vahvistaen sitä omalla olemassaolollaan. Jälleenrakennuskauden kohteiden rakennustaiteelliset arvot ovat säilyneet parhaiten piharakennuksissa, navetoissa ja varastorakennuksissa, sillä elinkeinorakenteen muutoksen takia niitä ei ole ollut tarvetta muuttaa. Asuinrakennuksissa sen sijaan on tehty enemmän muutoksia. Ikkunat on uusittu lähes kaikissa rakennuksissa, kuitenkin onneksi alkuperäistä tyyliä mukaillen. Osassa rakennuksia lämpöeristystä on lisätty ja ikkunat ovat jääneet syvennykseen. Useimmissa kohteissa julkisivulaudoitus on korjattu alkuperäisen tyylin mukaan, mutta on myös kohteita, joissa julkisivulaudoituksen suunta vaihtelee. Myös kuisteja on muutettu tai rakennettu lisäsiipi pesutiloja varten. Näistä muutoksista huolimatta useimpien rakennusten kokonaishahmo on selkeästi jälleenrakennuskaudelta ja aiemmin tehtyjä tyylivirheitä voidaan korjata seuraavilla remonteilla. Lähes kaikki alueen rakennuskohteet ovat vain paikallisesti arvokkaita ja ne muodostavat yhdessä kylätiestön ja peltoaukioiden kanssa paikallisesti merkittäviä kulttuuriympäristöjä. Erotuksena voidaan mainita Puolakkavaaran kylä, jonka rakennuskanta on myös rakennustaiteellisesti arvokasta, johtuen alueen rakennustyylin yhtenäisyydestä ja hyvin alkuperäisenä säilyneistä asuinrakennuksista ja navetoista. Rajalan kylä on ainoa, missä vanha rakennuskanta on säilynyt Lapin sodan hävitykseltä, koska alueelle ei tuolloin ollut tietä. Alueella on vanhoja, hyvin säilyneitä pihapiirejä lukuisine piharakennuksineen 1800-luvulta, mikä lisää kohteiden arvoa. Näiden rakennustaiteellinen arvo on korkeampi kuin jälleenrakennuskauden kohteiden. Sodankylän kunnassa on säilynyt hyvin vähän ennen sotia rakennettuja rakennuksia, joten nämä kohteet tulisi saattaa sitovamman suojelun piiriin. Alueen kulttuurihistoriallisia arvoja on säilynyt eniten Rajalan alueella, missä vanhimpien asutustilojen ympäristöt ovat säilyneet viljelykäytössä, kuvaten asutushistorian perusteita; asutuksen sijoittumistapaa viljavimpien ja lämpimien rantamaiden äärelle, kalaisien jokien tai järvien varsille. Pienillä peltoaukioilla viljeltiin elintärkeää ohraviljaa ja myöhemmin perunaakin. Lukuisat pienet talousrakennukset ilmentävät vanhan elämäntavan vaatimaa varustusta omavaraisen elämäntavan ylläpitämiseksi ja ovat oleellinen osa kulttuuriympäristöä. Ilman niitä kuva entisajan elämästä jäisi puutteelliseksi. Jälleenrakennuskauden asutus taas ilmentää erilaisia periaatteita. Vesistön läheisyydellä ei enää ollut merkitystä (Puolakkavaara) ja talot sijoitettiin nauhamaisesti tien 20
varsille, usein soiden lähelle. Suosta sitten raivattiin niittyjä karjataloutta varten. Näin kylän rakenne ja maisema on täysin erilainen kuin parhaille alueille orgaanisesti syntyneissä vanhoissa kylissä. Monet asutustilat rakennettiin Sodankylässä etupäässä asutusta varten. Navetta rakennettiin, koska se kuului lainansaantiehtoihin ja kunnassa on sellaisiakin asutustiloja, joiden navetassa ei ole koskaan ollut karjaa. Puolakkavaarassakin viljelyn historia on hyvin lyhyt, sillä jo 1960-luvun loppupuolella maataloutta ruvettiin rajoittamaan ja laittamaan peltoja pakettiin. Kylien kulttuuriympäristöt (cultura=viljellä maata) ovat kuitenkin pääosin säilyneet hoidettuina, vaikka viljelijöiden määrä on murto-osa entisestä. Kyläkulttuurin vaiheita kuvaavat myös yhteiset rakennukset: kyläkoulut, maamiesseurojen ja nuorisoseurojen talot urheilukenttineen. Uudempia yhteisiä toimintoja ovat mm. Rajalassa Sattaspirtin lomakeskus, venevalkama ja uimaranta Kelujärvellä, nuorisotalo ja urheilukenttä Puolakkavaarassa. Kyläelämään on aina kuulunut voimakas yhteisöllisyys ja talkootoiminta, jota tulee tukea myös tulevaisuudessa, säilyttämällä asukkaiden yhteiset paikat julkisessa omistuksessa tai asukkaiden hallinnassa. Alueella ei tiettävästi ole asunut merkkihenkilöitä tai ei ole erityisiä, historiallisia tapahtumapaikkoja. Arvokkaat kulttuuriympäristöt ovat useimmiten alueita, joilla kyläkuvalliset ja maisemalliset arvot kietoutuvat toisiinsa. Kyläkuvalliset arvot perustuvat kahteen edellä mainittuun tekijään, kulttuuri- ja rakennushistoriaan. Kylät ovat usein myös maisemallisesti arvokkaita ympäristöjä, sillä perinteisesti asutus on aina sijoittunut kauniille paikoille. Tai ehkäpä ihminen on oppinut pitämään kauniina sellaisia paikkoja, jotka tarjoavat hänelle elannon. Joet ja järvet ovat vanhimpia kulkureittejä ja ruoka-aittoja. Niiden yli avautuu laajat näkymät ympäröiville vaaroille ja tuntureille, jotka ovat olleet kulkijoiden maamerkkejä. Hiekkaiset jokirinteet ovat lämpimiä asuinpaikkoja. Juuri tällaisille paikoille asutus on sijoittunut Kelujärvellä, Sattasessa, Kitisen rannoilla ja Sattasjokivarrella Rajalassa. Jeesiöjoen asutus on syntynyt etäämmälle rannasta asutustoiminnan tuloksena, samoin Puolakkavaara ja Myllykylä. Siurunmaan vanha asutus sijoittuu tasangolle Kelujoen mutkaan alueelle jossa on hiekkainen maaperä. Luonnonmaisemista arvokkaita ovat tunturien ja vaarojen lakialueet, kurumaiset laaksot, järvet ja jokien könkäät tai meanderoivat uomat. Nykypäivän poronhoitokulttuuria Kelujärven pohjoisrannalla. Ihmisen toiminta muokkaa luonnonmaisemaa jolloin siitä syntyy kulttuurimaisemaa. Metsälappalaiset omistivat yleensä vain ajoporoja. Elanto hankittiin kalastuksella ja metsästyksellä. 21
Puolakkavaara Puolakkavaaran asutuskylä on kokonaisuutena hyvin säilynyt ja jopa valtakunnallisesti arvokas kulttuuriympäristökokonaisuus, vaikka asutustoiminnan peruste, maatalouden harjoittaminen, onkin tällä hetkellä taantunut. Puolakkavaaran viljelymaisema on hieman heikommin säilynyt kuin muissa kylissä ja kylän rakenne on kaaviomainen nauha verrattuna muihin, vanhempiin kyliin, jotka avautuvat näkymiltään laajoina ja monimuotoisina. Kylää halkoo suora maantie ja kylämaisema ei avaudu yhtenäisenä tiellä liikkujalle. Kuitenkin juuri rakentamisen sijoittuminen nauhamaisesti pitkin tienvartta on ollut Lapissa tyypillinen asutustilojen sijoittelutapa. Alueen erityisyyttä kuvastaa se, että se on Suomen viimeisiä asutuskyliä ja rakentunut vasta 1960luvun alkupuolella. Pihapiireissä on vain kaksi rakennusta, tyyppitalopiirustuksilla rakennetut puiset asuinrakennus ja navetta. Vastaavat asutusalueet muualla Sodankylässä ovat pitkälti autioituneet, mutta Puolakkavaaran ovat asuttaneet paikalliset rintamamiehet, jotka ovat viihtyneet kotiseudullaan ja ylläpitäneet kyläänsä. Yksittäiset rakennuskohteet sinällään eivät ole erityisen arvokkaita, mutta niiden muodostama kokonaisuus on. Alueen kaikki kartoituksessa luetellut 1960-luvun pihapiirit, kahta lukuun ottamatta, ovat rakennustaiteellisesti hyvin säilyneet ja ovat kukin merkittäviä osia kyläkokonaisuudessa. Pihapiirien rakennukset on luokitettu maakunnallisesti arvokkaiksi kohteiksi. Kylämaiseman laatua voidaan parantaa voimakkaalla puuston ja risukkojen raivauksella, varsinkin maantien varressa, jolloin kylänäkymät avautuisivat laajempina ja kylärakenne tulisi paremmin esiin. Talojen nimet numerojärjestyksessä vasemmalta oikealle: Einola, Nasi, Sarriolehto, Kotivesi, Uimaniemi, Pihlajaharju, Rinne, Eetula, Aakela, Mattanen, Väyrynen, Järvelä, Leinonen, Maijala, Nokkala, Vierelä, Junttila, Paasola, Nuorisotilat, Lintula, Tasala, Mailala, Iiivari, Heikkilä, Sääskelä, Lokka, Pisara ja Laajala. 22
Siurunmaa-Myllykylä Kylällä on ollut asutusta luultavasti jo 1800-luvun alussa. Nykyinen rakennuskanta on kuitenkin pääosin sotien jälkeen rakennettua. Siurunmaalla on toiminut koulu vuosina 1947-1961. Kylällä on 10 hyvin säilynyttä jälleenrakennuskauden pihapiiriä. Rakennukset / pihapiirit ovat tärkeä osa kyläkokonaisuutta ja ne tulisi säilyttää. Kylämaisema avautuu peltojen yli avoimena ja rypälemäisenä. Säilytettäviä pihapiirejä ovat kaikki luettelossa mainitut kohteet, paitsi 142.Onnela, joka on muuttunut merkittävästi suurimittakaavaisen maatalousrakentamisen johdosta. Salmen tilalla on selvitysalueen komein kivinavetta aivan maantien kupeessa. Siurunmaan asutus peltoineen ja kauniisti kaartuvine teineen muodostaa paikallisesti arvokkaan kulttuuriympäristön, johon kuulu jokirannassa oleva perinnemaisemakohde. Kylän ulkopuolella yksittäisiä ja edustavia ja säilyttämisen arvoisia asutustilakeskuksia peltoineen ovat Murtomaa, Lehto, Passuvanto ja Myllykangas. Kelujoen perinnemaismaa Siurunmaalla. Onnelan maatilakeskus. Kohteiden nimet numerojärjestyksessä vasemmalta oikealle: Puistola, Lokka, Pikku-Hietala, Siirtola, Hietala, Pekkala, Haavisto, Mäntylä, Salmi ja Uusi-Onnela. 23
Kelujärvi Kelujärven seutu on ollut metsäsaamelaisten asuttama jo muinaisina aikoina. Alueelta on tehty muinaislöytöjä. Verottaja löysi alueen asuttajat 1500-luvulla, jolloin alueella oli puolenkymmentä kotakuntaa. 1600-luvulta suomalaiset tulivat, jonka jälkeen väestöryhmät sulautuivat toisiinsa tai saamelaiset karkotettiin. Kylä nousi 1700-luvun lopulla maanviljelyskyläksi, jossa oli neljässä talossa lehmiä ja hevosia. Ohramaita oli 1,5 ha. Tilat alkoivat jakautua pienemmiksi vasta 1800-luvun lopulla ja talvisodan alla kylässä olikin jo 41 maatilaa ja 284 asukasta. 1920-luvulta lähtien kylä on ollut pitäjän vauraimpia ja siellä on harjoitettu omavaraisuuteen tähtäävää maa- ja karjataloutta. Myös suoviljely aloitettiin tuolloin mutta metsälaitumia ja jokivarsiniittyjä käytettiin aina 1950-luvulle saakka. Myös metsätyö oli merkittävä keino ansaita rahaa. Puut uitettiin Kelujokea pitkin Kitiseen. Jokea oiottiin lukuisilla kanavilla. Maantie kylään saatiin vuonna 1932. Kansakoulu perustettiin 1922. Maamiesseura perustettiin 1925 ja seppäkoulu toimi 1934-35. Kauppaa kylällä piti Gabriel Salmi. Linjaautoliikenne alkoi vasta sotien jälkeen. Sähkö kylään saatiin 1952. Maamiesseuran toimitalo rakennettiin 1947 ja se toimii nyt monitoimitalona, johon kylän liikunta- ja harrastustoiminta on keskittynyt. Kylätoimikunta perustettiin 1974 ja vuonna 1979 kylään saatiin vesijohtoverkko. Tievalot saatiin talkootyönä 1987. Lapin sodassa kylä poltettiin, vain 3 saunaa jäi. Rakennuskanta onkin sodan jälkeen rakennettua. Muutamia uudempia rakennuksiakin on ilmestynyt ja ne poikkeavat kyläkuvasta. Kylässä on myös kunnan vuokra-asuntoja rivi- ja paritaloissa. Lisäksi järven ympärillä on runsaasti kesämökkejä. (tiedot Kelujärven kyläsuunnitelmasta 1989) Kelujärven kylä on maisemallisesti ja kyläkuvallisesti arvokas. Yksittäiset pihapiirit ovat melko hyvin säilyneet ja yhdessä peltoaukioiden ja tiestön kanssa ne muodostavat paikallisesti merkittävää kulttuuriympäristöä, joka pohjautuu jo ennen sotia olleeseen tilajakoon. Kylärakenne on hyvin säilynyt ja vaalimisen arvoinen. Uudisrakentamisella ei saa tukkia kylärakennetta ja estää maisemanäkymiä ympäristöön. Jälleenrakennuskauden kohteiden nimet numerojärjestyksessä: 30 Kelujärven koulu, 60.Ahola, Alila, Puljula, Kelujärvi, Ahomattila, Ahola, Notkola, Neitola, Harju, Oikarinen, Ahola, Huvila, Salmi, Mäntylä,Heimola, Harjula, Anttila, Metsäpuljula, Autio, Aikionieni, Lassila, Vaarala, Kujala ja 24 85. Alku.
Kommattilampi-Kitisen varsi Näiden alueiden kohteet sijoittuvat pääosin yksittäin metsän keskelle. Kommattilammelta luetteloidut kaksi rakennuskohdetta on niin radikaalisti remontoitu, että ne on poistettu suojeltavien listalta, vaikka niissä kummassakin on hyvin säilyneet, hirsiset piharakennukset, jotka tulisi suojelumerkinnän puuttumisesta huolimatta pyrkiä säilyttämään. Juontokosken kolmesta luetteloidusta rakennuskohteesta yksi, 53. Jukola, on suojelun arvoinen. Kitisen varrella säilyttämisen arvoisia ovat seuraavat jälleenrakennuskauden pihapiirikohteet: 50. Koskenniska voimalaitoksen kohdalla ja Känsäsaarenmaassa kohteet 31. Sattasentie 43, 33. Parhankangas, 34 Lapinmaa ja 35 Erola, jotka muodostavat selkeän aluekokonaisuuden sekä lähempänä kylää 30. Rannan pikkuruinen mökki. Sattasen pohjoispuolella metsässä olevat, yksittäiset jälleenrakennuskauden pihapiirikohteet 38 Eskola, 39. Karu ja 41.Musikka, ovat myös rakennuskohteina säilyttämisen arvoisia, vaikkeivät ne muodosta merkittävää aluekokonaisuutta. 42. Keski-Alatalo, 43. Pontus ja 44. Mäkelä muodostavat kolmen talon aluekokonaisuuden jokirantaan. Joen takana olevat Tepselin ja Karkkolan pihapiirit on jätetty ilman suojelumerkintää sijainnin takia, sillä niillä ei ole kyläkuvallista merkitystä. Rakennuskohteet ja aluekokonaisuudet ovat paikallisesti merkittäviä. Kumpuniemen asuinrakennus Kommattilammella. Korussalmen pihapiiri Jeesiöjoella. Sattasen alueelle päätettiin laatia erillinen, tarkempi yleiskaava. Sattasen kohteet on arvotettu erikseen Sattasen yleiskaavaselostuksessa. Jeesiöjoen varsi Jeesiöjoella asutustilojen pihapiirit sijoittuvat yksittäin ja harvakseltaan tien varteen. Luetteloidut kohteet ovat olevia maatiloja lukuun ottamatta (Jounila ja Sukuvaara) hyvin alkuperäisen asunsa säilyttäneitä ja suojelun arvoisia. Alueen maisema on pienipiirteisempi ja kumpuilevampi kuin muilla kylillä. Alueella ei ole merkittäviä kulttuuriympäristökokonaisuuksia. Rakennuskohteet ovat paikallisesti merkittäviä. Asentopalo Alueen asutus sijoittuu harvakseen tien varteen. Vanhempia ja säilytettäviä pihapiirejä ovat 147 Rantala, 149 Köngäs, 151 Visa ja 152 Haapala. Rannassa on perinnelaidun, joka on nyt lammashakana. Törmän päältä on löydetty muinaisjäännös. Rakennuskohteet ovat paikallisesti merkittäviä. 25