Työntekijän velvollisuudet ja vastuu pääsuunnittelijana: Vaatimus - Velvollisuus Vastuu Vakuuttaminen 1. Vaatimukset: Rakentamiselle/rakennukselle asetetut vaatimukset ovat johdettavissa 1.1. Maankäyttö- ja rakennuslain (132/1999) 117 :stä "MRL 117 Rakentamiselle asetettavat vaatimukset Rakennuksen tulee soveltua rakennettuun ympäristöön ja maisemaan sekä täyttää kauneuden ja sopusuhtaisuuden vaatimukset. Rakennuksen tulee sen käyttötarkoituksen edellyttämällä tavalla täyttää rakenteiden lujuuden ja vakauden, paloturvallisuuden, hygienian, terveyden ja ympäristön, käyttöturvallisuuden, meluntorjunnan sekä energiatalouden ja lämmöneristyksen perusvaatimukset (olennaiset tekniset vaatimukset). Rakennuksen tulee olla tarkoitustaan vastaava, korjattavissa, huollettavissa ja muunneltavissa sekä, sen mukaan kuin rakennuksen käyttö edellyttää, soveltua myös sellaisten henkilöiden käyttöön, joiden kyky liikkua tai toimia on rajoittunut. Korjaus- ja muutostyössä tulee ottaa huomioon rakennuksen ominaisuudet ja erityispiirteet sekä rakennuksen soveltuvuus aiottuun käyttöön. Muutosten johdosta rakennuksen käyttäjien turvallisuus ei saa vaarantua eivätkä heidän terveydelliset olonsa heikentyä. Rakentamisessa tulee lisäksi muutoinkin noudattaa hyvää rakennustapaa." 1.2. Maankäyttö- ja rakennusasetuksen (895/1999) 50 :stä "MRA 50 Rakennuksen olennaiset tekniset vaatimukset Rakennus on suunniteltava ja rakennettava siten, että sen olennaiset tekniset vaatimukset täytetään ja voidaan tavanomaisella kunnossapidolla säilyttää rakennuksen suunnitellun käyttöiän ajan. Rakennusta koskevat olennaiset tekniset vaatimukset ovat seuraavat: 1) Rakenteiden lujuus ja vakaus. Rakennukseen rakentamisen ja käytön aikana kohdistuvat kuormitukset eivät saa aiheuttaa sortumista eivätkä lujuutta tai vakautta haittaavia muodonmuutoksia. Kuormitukset eivät myöskään saa vaurioittaa rakennuksen muita osia tai rakennukseen asennettuja laitteita tai kiinteitä varusteita. Rakenteisiin ulkoisesta syystä johtuva vaurio ei saa olla suhteeton sen aiheuttaneeseen tapahtumaan verrattuna. 2) Paloturvallisuus. Rakennuksen kantavien rakenteiden tulee palon sattuessa kestää niille asetetun vähimmäisajan. Palon ja savun kehittymisen ja leviämisen rakennuksessa tulee olla rajoitettua. Myös palon leviämistä lähistöllä oleviin rakennuksiin tulee rajoittaa. Rakennuksessa olevien henkilöiden on voitava palon sattuessa päästä poistumaan rakennuksesta tai heidät on voitava pelastaa muulla tavoin. Myös pelastushenkilöstön turvallisuus on rakentamisessa otettava huomioon. 3) Hygienia, terveys ja ympäristö. Rakennuksesta ei saa aiheutua hygienian tai terveyden vaarantumista syistä, jotka liittyvät erityisesti myrkyllisiä kaasuja sisältäviin päästöihin, ilmassa oleviin vaarallisiin hiukkasiin tai kaasuihin, vaaralliseen säteilyyn, veden tai maapohjan saastumiseen tai myrkyttymiseen, jäteveden, savun taikka kiinteän tai nestemäisen jätteen puutteelliseen käsittelyyn taikka rakennuksen osien tai sisäpintojen kosteuteen. 4) Käyttöturvallisuus. Rakennuksen käyttöön ja huoltoon ei saa liittyä sellaista onnettomuuden uhkaa, kuten liukastumis-, putoamis-, törmäys-, palo-, sähkö- tai räjähdystapaturman vaaraa, jota ei voida pitää hyväksyttävänä.
2. Velvollisuudet: 5) Meluntorjunta. Melu, jolle rakennuksessa tai sen lähellä olevat altistuvat, tulee rajoittaa tasolle, joka ei vaaranna terveyttä ja antaa mahdollisuuden nukkua, levätä ja työskennellä hyväksyttävissä olosuhteissa. 6) Energiatalous ja lämmöneristys. Rakennuksen ja sen lämmitys-, jäähdytys- ja ilmanvaihtolaitteiden tulee ilmasto-olot ja rakennuksen käyttäjät huomioon ottaen olla sellaisia, että energiankulutustaso rakennusta ja mainittuja laitteita käytettäessä jää alhaiseksi. Edellä 2 momentissa säädetyt vaatimukset koskevat yleisesti ennakoitavissa olevia kuormituksia ja vaikutuksia. Rakentamisen olennaisista teknisistä vaatimuksista talonrakentamisessa annetaan tarkempia säännöksiä Suomen rakentamismääräyskokoelmassa. Rakennuksessa harjoitettavan toiminnan ympäristönsuojelullisista edellytyksistä on voimassa, mitä niistä erikseen säädetään." 2.1. Oikeussäännöksiin perustuvat velvollisuudet - Maankäyttö- ja rakennuslaki (132/1999) 120 "Rakentamista koskeva suunnitelma on laadittava siten, että se täyttää tämän lain ja sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten sekä hyvän rakennustavan vaatimukset" "Rakennuksen suunnittelussa tulee olla suunnittelun kokonaisuudesta ja sen laadusta vastaava pätevä henkilö, joka huolehtii siitä, että rakennussuunnittelmat muodostavat kokonaisuuden, joka täyttää sille asetetut vaatimukset (pääsuunnittelija) "Kustakin eritysissuunnittelmasta vastaava henkilö huolehtii siitä, että suunnitelma täyttää sille asetetut vaatimukset. Jos erityissuunnitelman on laatinut useampi suunnittelija näistä yhden tulee olla nimetty tämän erikoisalan kokonaisuudesta vastaavaksi suunnittelijaksi." - Maankäyttö- ja rakennusasetus (895/1999) 50 "Rakennus on suunniteltava ja rakennettava siten, että sen olennaiset tekniset vaatimukset täytetään ja voidaan tavanomaisella kunnossapidolla säilyttää rakennuksen suunnitellun käyttöiän ajan." 74 Rakentamisessa säädetyn huolehtimisvelvollisuuden täyttämiseksi tarvittavasta aloituskokouksesta määrätään rakennusluvassa. Rakennushankkeeseen ryhtyvän tulee sopia kunnan rakennusvalvontaviranomaisen kanssa aloituskokouksen ajankohdasta ja kutsua kokous koolle ennen rakennustyön aloittamista. Aloituskokouksessa tulee olla läsnä ainakin rakennushankkeeseen ryhtyvä tai tämän edustaja, rakennuksen pääsuunnittelija sekä vastaava työnjohtaja. - Rakentamismääräyskokoelman A2-osa (8.5.2002) "3.1 Pääsuunnittelijan tehtävät ja vastuu kokonaisuudesta 3.1.1 Määräys Pääsuunnittelijan tehtävänä on huolehtia rakennushankkeen suunnitelmien riittävästä laadusta ja laajuudesta niin, että suunnitelmilla voidaan osoittaa rakentamiselle asetettujen vaatimusten täyttyminen. Pääsuunnittelija vastaa rakennusvalvontaviranomaiselle tehtäviensä asianmukaisesta hoitamisesta rakennushankkeen suunnittelun ja rakennustyön ajan. 3.1.2 Määräys Pääsuunnittelijan tulee yhdessä rakennushankkeeseen ryhtyvän kanssa hankkeen laadun ja vaativuuden edellyttämällä tavalla
huolehtia siitä, että käytettävissä ovat tarvittavat lähtötiedot ja että ne ovat ristiriidattomat ja ajan tasalla sekä saattaa ne suunnittelijoiden tietoon, varmistaa, että kaikilla hankkeen suunnittelijoilla on tieto siitä, mikä osuus vaadittavista suunnitelmista on heidän vastuullaan, huolehtia eri alojen suunnittelijoiden yhteistyön järjestämisestä, osaltaan huolehtia, että laaditussa aikataulussa on suunnittelulle varattu riittävästi aikaa, huolehtia, että tarvittavat suunnitelmat tehdään ja että suunnitelmat on todettu yhteensopiviksi ja ristiriidattomiksi. 3.1.3 Määräys Pääsuunnittelijan tulee lisäksi osallistua hankkeessa mahdollisesti järjestettävään aloituskokoukseen ja osaltaan huolehtia, että siinä edellytetyt suunnittelua koskevat velvoitteet tulevat suoritetuiksi, seurata korjaus- tai muutostyössä rakenteita avattaessa tai purettaessa ilmi tulevien seikkojen vaikutuksia suunnitteluun, huolehtia muutossuunnittelun yhteensovittamisesta ja tarvittaessa muutosten edellyttämän hyväksynnän tai rakennusluvan hakemisesta, sekä huolehtia hänelle rakennusluvassa tai aloituskokouksessa mahdollisesti osoitetusta rakennustyön valvonnasta. 3.1.4 Määräys Pääsuunnittelijan tulee osaltaan huolehtia siitä, että rakennuslupa-asiakirjat, erityissuunnitelmat ja selvitykset on laadittu ja toimitettu rakennusvalvontaviranomaiselle kunnan ohjeiden mukaisesti. Pääsuunnittelijan tulee huolehtia siitä, että rakennushankkeeseen ryhtyvä saa tiedon suunnittelua koskevista seikoista, joilla on vaikutusta tälle säädetyn huolehtimisvelvollisuuden täyttämiseksi." 2.2. Sopimukseen perustuvat velvollisuudet - Pääsuunnittelusopimuksessa tai vastaavassa pääsuunnittelua koskevassa toimeksiantosopimuksessa sekä niiden liitteissä sovitut velvollisuudet - Pääsuunnittelun tehtäväluettelossa PS 01 tai muussa tehtäväluettelossa sovitut velvollisuudet 2.3. Sopimusoikeuden yleisiin periaatteisiin perustuvat velvollisuudet 3. Vastuut - Huolellisuusvelvollisuus (tehtävien täyttäminen ammattialalle sopivien huolellisuusmittojen mukaan) - Tiedonantovelvollisuus (objektiivisen arvion perusteella sopijakumppanille merkittäviksi katsottavien tietojen luovuttamisvelvollisuus) - Lojaliteettivelvollisuus (velvollisuus ottaa sopimussuhteessa kohtuullisessa määrin huomioon sopijakumppanin edut) 3.1. Yleistä eri vastuumuodoista Sopimussuhteen ulkopuolinen vahingonkorvausvastuu (ns. deliktivastuu) Tilanteet, joissa henkilö aiheuttaa teollaan tai laiminlyönnillään vahinkoa taholle, johon ei itse ole sopimussuhteessa.
Korvausvastuu edellyttää vahingontuottajan tuottamusta eli yleisen huolellisuusvelvoitteen laiminlyöntiä (ts. tapaturma ei synnytä korvausvastuuta). Näyttötaakka huolellisuusvelvoitteen laiminlyönnistä on vahinkoa kärsineellä. Vahingonaiheuttaja vastaa välittömistä henkilö- ja esinevahingoista (välillisinä henkilövahinkoina korvattaviksi saattavat tulla elatus- ja hautauskulut). Varallisuusvahingot tulevat korvattaviksi vain poikkeustapauksissa o o o Rangaistavaksi säädetyllä teolla aiheutetut vahingot Julkisen vallan käyttämisestä aiheutuvat vahingot Tapaukset, joissa on erityisen painavia syitä varallisuusvahinkojen korvaamiseen Vahingonkärsineen myötävaikutus itse vahinkotapahtumaan tai vahingon laajuuteen vaikuttaa korvausvelvollisuuden laajuuteen. Sopimusvastuu Vastuu omalle sopimuskumppanille aiheutetuista vahingoista. Korvausvastuu edellyttää toimeksiantosuhteissa vahingonaiheuttajan tuottamusta eli huolellisuusvelvoitteen laiminlyöntiä. Näyttötaakka on käänteinen eli vahingonaiheuttajan on osoitettava toimineensa huolellisesti. Vahinkoa kärsineen tulee tätä ennen osoittaa syntynyt vahinko sekä syy-yhteys vahingon ja vahinkoa aiheuttaneen toiminnan/laiminlyönnin välillä. Vahingonaiheuttaja vastaa välittömistä ja välillisistä henkilö-, esine- ja varallisuusvahingoista (sopimusosapuolet pyrkivät käytännössä rajaamaan sopimusehdoin välilliset vahingot vastuunsa ulkopuolelle). Vahingonkärsineen myötävaikutus itse vahinkotapahtumaan tai vahingon laajuuteen vaikuttaa korvausvelvollisuuden laajuuteen. Ennalta-arvaamattomat tai ylivoimaisen esteen seurauksena aiheutuneet vahingot jäävät pääsääntöisesti korvausvastuun ulkopuolelle (ratkaisevana pidetään sitä, mitä vahingonaiheuttaja tiesi mahdollisista vahinkoriskeistä sopimusrikkomushetkellä). Työntekijän asemassa oleva pääsuunnittelija on (työ)sopimussuhteessa työnantajaansa, jolloin työntekijän työnantajalleen aiheuttamia vahinkoja arvioidaan sopimusvastuuta koskevien säännösten ja periaatteiden perusteella. Pääsuunnittelijan työnantaja on lähtökohtaisesti sopimussuhteessa rakennuttajaan (tms. rakennushankkeeseen ryhtyvään), jolloin työnantajan ja rakennuttajan väliset vastuukysymykset ratkaistaan sopimussuhdetta koskevien säännösten ja periaatteiden nojalla. 3.2. Työntekijän vastuu pääsuunnittelijana Työntekijän päävelvoite
Työntekijän päävelvoite on sovitun työn tekeminen huolellisesti noudattaen niitä ohjeita ja määräyksiä, jotka työnantaja toimivaltansa mukaan antaa. Mikäli työnantaja (esim. suunnittelutoimisto) edellyttää suunnittelijan toimimista rakennusprojekteissa myös pääsuunnittelijan ominaisuudessa, tulee pääsuunnittelijana toimimisesta osa työntekijän työsuhteeseen kuuluvia velvoitteita. Työnantajan vastuu työntekijän ulkopuoliselle aiheuttamasta vahingosta Työnantaja on vahingonkorvauslain (1974/412) säännösten perusteella vastuussa työntekijänsä tai työntekijään rinnastettavan itsenäisen yrittäjän työssään tuottamuksella ulkopuoliselle aiheuttamasta vahingosta. (ns. isännänvastuu) - työntekijänsä = työsuhteen tunnusmerkkinä on vakiintuneesti pidetty vastikkeellisen työn tekemistä toiselle tämän johdon ja valvonnan alaisena - työssään = vahinkoa aiheuttaneen teon tai laiminlyönnin on tullut tapahtua työn suorittamisen yhteydessä ts. työnantaja ei vastaa vahingoista, jotka työntekijä aiheuttaa esim. a) työajan ulkopuolella, b) työhön liittymättömällä teolla, c) työtehtäviensä rajojen ulkopuolella (esim. ylittäessä kelpoisuutensa) tai d) jonkun toisen lukuun suoritettuna. - tuottamuksella = työntekijän huolimattomuuden seurauksena aiheutuneet vahingot korvataan. Sen sijaan tahallisen teon tai laiminlyönnin seurauksena aiheutuneista vahingoista työntekijä voi joutua vastaamaan itse. - ulkopuoliselle = vahingon on tullut kohdata ulkopuolista tahoa (sivullinen tai työtoveri). Isännänvastuusääntely ei sovellu työntekijän työnantajalleen tai työnantajan sopimuskumppanille aiheuttamiin vahinkoihin. Työntekijän vastuu on toissijaista. Työntekijä voi siten joutua henkilökohtaiseen vastuuseen vain, jos korvauksia ei saada perityksi työnantajalta (ts. työnantaja on maksukyvytön tai lopettanut toimintansa). Tällöinkin työntekijälle lankeava korvausvelvollisuus tullee lähtökohtaisesti kohtuullistettavaksi (teon laatu, vahingonaiheuttajan asema, vahingonkärsineen tarve ym. seikat vaikuttavat korvattavan määrän suuruuteen), eikä työntekijä vastaa lainkaan lievällä tuottamuksella aiheuttamistaan vahingoista. Työnantajalla on oikeus vaatia isännänvastuun perusteella maksamiaan korvauksia työntekijältä (ns. regressivaade). Tällöin sovellettavaksi tulevat isännänvastuuta koskevat säännöt (ts. työntekijä ei joudu korvausvelvolliseksi lievällä huolimattomuudella aiheuttamistaan vahingoista ja työntekijän korvausvelvollisuutta kohtuullistetaan). Työnantajan oma myötävaikutus vahinkotapahtumaan (esim. opastuksen puutteellisuus, liian vaativien työtehtävien osoittaminen työntekijälle) vaikuttaa lähtökohtaisesti alentavasti työntekijän korvausvelvollisuuteen.
Työsopimuksella ei voi sopia VahL:n ja Työsopimuslain mukaisia vastuuperusteita ankarammista vastuista (sopiminen työntekijän ja työnantajan kesken on kuitenkin mahdollista jo tapahtuneiden vahinkojen osalta) Työntekijän vastuu työnantajan sopimuskumppanille aiheuttamasta vahingosta Työnantaja vastaa sopimuskumppanilleen työntekijöidensä tai käyttämiensä alihankkijoiden sopimusvelvoitteen täyttämisessä aiheuttamista vahingoista (ts. sopimusvelallinen vastaa apulaistensa suorituksista kuin omistaan). Työnantaja vapautuu korvausvelvollisuudestaan, jos hän voi osoittaa itsensä ja työntekijänsä toimineen huolellisesti. Oikeuskäytännössä (esim. KKO 1992:165, KKO 1992:166, KKO 1994:5) työntekijää ei ole pidetty korvausvelvollisena työnantajan sopimuskumppanille aiheutetuista vahingoista. Työntekijän vastuuta ei katsota perustelluksi, koska - sopimusta ei ole tehty työntekijän lukuun, - työntekijä ei ole päättänyt sopimuksesta, eikä siten omien velvoitteidensa sisällöstä, - työntekijä ei saa sopimuksesta koituvaa hyötyä itselleen. Vaikka edellä mainittu oikeuskäytäntö on vakiintunut, tulee huomioida oikeuskirjallisuudessa esitetty teoria työntekijän ja työnantajan sopimuskumppanin välillä vallitsevista sellaisista sopimuksenkaltaisista piirteistä, joiden perusteella työntekijän voidaan katsoa vastaavan suoraan työnantajansa sopimuskumppanilleen aiheuttamista vahingoista (tällainen teoria ei tosin ole saanut tukea oikeuskäytännössä). Huomionarvoista on myös se, että oikeuskäytännössä esiintyneet tapaukset ovat olleet usein äänestystapauksia, joissa vähemmistö on katsonut työntekijän sopimuksenulkoisen vastuun perustelluksi. Työntekijä voi joutua vastuuseen törkeällä tuottamuksellaan tai tahallisesti aiheuttamistaan vahingoista. Pääsuunnittelijan vastuu Pääsuunnittelijan vastuut määräytyvät lähtökohtaisesti vahingonkorvauslain säännösten, sopimusoikeudellisten periaatteiden ja oikeuskäytännön mukaan edellä mainituin perustein. Työnantajan vastuuta voi siten pitää ensisijaisena myös niiden vahinkojen osalta, jotka perustuvat pääsuunnittelijatehtävien suorittamiseen liittyviin virheisiin tai laiminlyönteihin. Kokonaan eri asia ovat sellaiset tilanteet, joissa henkilö toimii pääsuunnittelijana esim. toiminimellä tai oman työnsä ohella. Näissä tapauksissa kun ei minkäänlaista työnantajaa ole pääsuunnittelijalla olemassa. Pääsuunnittelijan henkilökohtaista vastuuta voisi teoriassa tapauskohtaisesti perustella mm. seuraavilla seikoilla:
- pääsuunnittelija toimii tehtävässään itsenäisesti tehden itsenäisiä ratkaisuja ja päätöksiä ilman työnantajansa johtoa ja valvontaa, - pääsuunnittelija laatii itse sekä allekirjoittaa rakennuttajan kanssa erillisen pääsuunnittelusopimuksen ja tulee näin suoraan sopimussuhteeseen rakennuttajan kanssa, - pääsuunnittelijan vastuu perustetaan suoraan erityislakiin (maankäyttö- ja rakennuslaki). Edellä mainittujen seikkojen toimiminen perusteina pääsuunnittelijan henkilökohtaiselle vastuulle merkitsisi kuitenkin puuttumista vakiintuneeseen oikeuskäytäntöön ja vallalla olevaan ajatteluun, jonka mukaan työntekijää tulee suojata niiltä korvauskanteilta, jotka perustuvat työnantajan sopimusvelvoitteiden täyttämisessä tämän sopimuskumppanille aiheutettuihin vahinkoihin. Lähtökohtana tuleekin siten pitää työnantajan ensisijaista vastuuta työntekijänä toimivan pääsuunnittelijan aiheuttamista vahingoista. 4. Vakuuttaminen 4.1. Konsulttivastuuvakuutus Markkinoilla ei ole erillistä "pääsuunnittelijavakuutusta" (toukokuu 2006) Suunnittelutoimistoilla on yleensä olemassa konsulttivastuuvakuutus (myös Professional Indemnity Insurance tai Architects and Engineers Professional Liability Insurance), joka - korvaa vakuutetun toiminnan virheisiin tai laiminlyönteihin perustuvat vahingot sekä oikeudenkäyntikulut - edellyttää voimassa olevaan oikeuteen perustuvaa konsultin vastuuta - korvaa henkilö- esine- ja varallisuusvahingot - korvaa vahingot vakuutuskirjassa mainittuun vakuutusmäärään saakka Pääsuunnittelua koskeva toiminta ei kuulu automaattisesti vakuutetun toiminnan piiriin (suositeltavaa varmistaa asia erikseen vakuutusyhtiöltä) Mikäli konsulttivastuuvakuutus kattaa myös pääsuunnittelutehtävien suorittamisessa aiheutetut vahingot, tulee erityisesti huomioida seuraavat seikat: - vakuutus ei kata vahinkoja, jotka perustuvat pääsuunnittelusopimuksella otettuun tavanomaista sopimusvastuuta laajempaan vastuuseen (esim. pääsuunnittelija sitoutuu vastaamaan myös tilaajan palkkaamien konsulttien töiden sisällöistä) - vakuutus kattaa vahingot vain siihen määrään, johon pääsuunnittelija on ne omassa sopimuksessaan rajannut - vakuutus ei välttämättä kata pääsuunnittelijan mahdollisesti käyttämien alikonsulttien työtä - vakuutusyhtiötä vaihdettaessa vakuutussuojaan saattaa syntyä eri korvausperusteista johtuen aukkoja.