KIRJALLINEN KYSYMYS 822/2001 vp Työharjoitteluajan palkka Eduskunnan puhemiehelle Nykyisen opintotukijärjestelmän mukaan, jos opiskelijan opiskelusta tai tutkintoon pakollisena kuuluvasta työharjoittelusta taikka työssäoppimisjaksolta saama palkka on vähintään 3 000 mk/kk, opintorahaa ei myönnetä. Palkka tai harjoittelupalkka estää opintorahan myöntämisen vain, kun kyseinen opintojakso on päätoimista opiskelua ja täyttää opinnoissa edistymisen yleiset edellytykset. Esimerkiksi korkeakouluopinnoissa se tarkoittaa, että opintojaksolta on tultava opintoviikkoja vähintään 2,5 opiskelukuukautta kohden. Opintoraha evätään myös silloin, kun oppilaitokselta saadun toimeentulon turvaamiseen tarkoitetun apurahan, opinnoista maksettavan päivärahan tai muun vastaavan taloudellisen etuuden määrä on yli 1 270 mk/kk toisen asteen opinnoissa ja yli 1 540 mk/kk korkeakouluopinnoissa ja niihin rinnastettavissa opinnoissa. Opiskelijan omiin tuloihin perustuvassa tarveharkinnassa opiskelijalle määritellään kalenterivuosittain erityinen vuosituloraja, ns. vapaa tulo, jonka hän saa ansaita opintotukea menettämättä. Nykykäytännössä harjoitteluajalta maksettavaa palkkaa tarkastellaan kuitenkin poikkeavasti kuukausittain eikä ns. vapaan vuositulon puitteissa, kuten muun ansiotulon osalta. Käytännön taustalla on Kelan hallituksen antama päätös sekä opintotukilain 20, jonka mukaan opiskelun johdosta saatava palkka voidaan ottaa huomioon opintorahaa alentavana siten kuin kansaneläkelaitos määrää. Asumislisä ja opintolainan valtiontakaus voidaan silti myöntää opiskelijalle, vaikka opintoraha onkin evätty. Etenkin ammattikorkeakouluissa, mutta myös yliopistoissa, opiskelijat joutuvat suorittamaan pakollisen työharjoittelujakson, mikä tarkoittaa monelle opiskelijalle hänen ansioidensa pienenemistä normaaliin opiskelutilanteeseen nähden. Opintotuen myöntämisperusteita tulisi tarkistaa varsinkin opintoihin kuuluvan työharjoittelun osalta. Näin opiskelijat pystyisivät sovittamaan työnteon, työharjoittelun ja opiskelun paremmin yhteen sekä suunnittelemaan talouttaan pitkäjänteisemmin. Uudistuksen tavoitteena oli aikaisempaan verrattuna selkeyttää opintotuen tuloharkintaa. Kuitenkin harjoitteluajan palkan erilainen kohtelu tulojen huomioon ottamisessa on omiaan lisäämään järjestelmän sekavuutta. Ongelmana työharjoitteluajoissa on käytäntöjen eroavuus oppilaitosten välillä. Esimerkiksi ammattikorkeakoulujen opiskelijoiden harjoittelupaikkoja tuetaan valtion varoin, mutta yliopisto-opiskelijoiden harjoitteluissa näin ei välttämättä ole. Yliopistojen työelämäsuhteiden kehittämisestä vastaavat rekrytointipalvelut. Nämä yksiköt ovat laajentaneet toimintaansa viime vuosina myös harjoittelupaikkojen hankintaan sekä harjoittelun yleiseen kehittämiseen. Toinen kysymys on työharjoittelun määrittely, eli millaista harjoittelua on pidettävä opiskeluun pakollisena kuuluvana harjoitteluna? Esimerkiksi yliopisto-opiskelijoiden työharjoittelun ja työllistymisen edellytyksenä on välineiden ja edellytysten tarjoaminen. Opiskelijoita tulee myös kannustaa työntekoon. Työharjoittelu on nuorelle erittäin hyvä Versio 2.0
keino saada kokemusta työelämästä. Suomalaisessa yhteiskunnassa on aina arvostettu työntekoa. Tämä näkyy myös vastavalmistuneiden osalta työllistymistilastoissa. Yksi nuoren työllistymisen kriteeri on edelleen aikaisempi työelämänkokemus. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän kunnioittavasti valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Millä perusteilla opiskelijoiden pakollista työharjoittelua ei rinnasteta normaaliin opiskelunaikaiseen työntekoon, josta maksettavaa ansiotuloa tarkastellaan vuositasolla ja työharjoitteluajan palkkaan liittyen onko syytä yksinkertaistaa opintotuen myöntämiseen liittyvää monimutkaista säännöstöä ja ennen kaikkea kannustaa ja antaa nuorille positiivisia onnistumisen kokemuksia työnteosta? Helsingissä 18 päivänä kesäkuuta 2001 Esko Kurvinen /kok 2
Ministerin vastaus KK 822/2001 vp Esko Kurvinen /kok Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Rouva puhemies, olette toimittanut valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi kansanedustaja Esko Kurvisen /kok näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 822/2001 vp: Millä perusteilla opiskelijoiden pakollista työharjoittelua ei rinnasteta normaaliin opiskelunaikaiseen työntekoon, josta maksettavaa ansiotuloa tarkastellaan vuositasolla ja työharjoitteluajan palkkaan liittyen onko syytä yksinkertaistaa opintotuen myöntämiseen liittyvää monimutkaista säännöstöä ja ennen kaikkea kannustaa ja antaa nuorille positiivisia onnistumisen kokemuksia työnteosta? Vastauksena kysymykseen esitän kunnioittavasti seuraavaa: Opintotukilain (65/1994) 20 :ää muutettiin 1 päivänä elokuuta 2000 voimaan tulleella lailla 41/2000. Lainkohdan mukaan opintorahaa voidaan alentaa tai se voidaan evätä siten kuin opetusministeriö määrää, jos opiskelija saa oppilaitokselta taikka opiskelun tai sen yhteydessä tehtävän työn johdosta palkkaa, päivärahaa tai toimeentulon turvaamiseen tarkoitettua apurahaa tai muuta opintorahaa vastaavaa tukea. Aikaisemmin pykälän mukainen määräysvalta oli Kansaneläkelaitoksella. Määräysvallan siirto Kansaneläkelaitokselta opetusministeriölle perustui perustuslain 80 :ään, jonka mukaan lakia alemmanasteista säädösvaltaa ei yleensä tulisi osoittaa muille kuin presidentille, valtioneuvostolle tai ministeriölle. Opetusministeriö on opintotukilain 20 :n nojalla antanut asetuksen opintorahaa vastaavan taloudellisen tuen huomioon ottamisesta opintorahaa myönnettäessä (634/2000), joka tuli voimaan samanaikaisesti opintotukilain 20 :n muutoksen kanssa 1 päivänä elokuuta 2000. Opetusministeriön asetuksen 1 :n mukaan opintorahaa ei myönnetä opiskelijalle, jonka opiskelusta tai tutkintoon pakollisena kuuluvasta työharjoittelusta saama keskimääräinen palkka on vähintään 3 000 markkaa kuukaudessa. Työharjoitteluajan palkka vaikuttaa opintorahan myöntämiseen kuitenkin vain, jos harjoittelu kuuluu tutkintoon pakollisena ja jos harjoittelusta saatava opintoviikkomäärä täyttää opintojen päätoimisuudelle ja opintojen edistymiselle asetetut edellytykset. Korkeakoulujen opintotukilautakunnat ovat vahvistaneet opintojen edistymisen kriteeriksi yleensä 2,5 3 opintoviikon suoritukset kuukautta kohden. Ammattikorkeakouluopiskelijoiden pakollisesta työharjoittelusta maksetaan palkkaa koulutusalasta ja oppilaitoksen sijainnista riippuen. Teknisillä aloilla maksetaan lähes aina palkkaa, samoin kaupallisella alalla Helsingin seudulla ja muuallakin maassa suurten kasvukeskusten alueilla. Myös luonnonvara-alalla maksetaan palkkaa. Sen sijaan aloilla, joissa työharjoittelu suoritetaan julkistyönantajien palveluksessa (sosiaali- ja terveysala, käsi- ja taideteollisuusala sekä liikunta-ala), harjoittelusta ei yleensä makseta palkkaa. Yliopisto-opintoihin kuuluu varsinaista työharjoittelua varsin harvoin. Tutkintoon pakollisena kuuluva ja opintojen edistymisen kriteerit täyttävä palkallinen työharjoittelujakso kuuluu lähinnä vain lääketieteen ja farmasian opiskelijoiden opiskeluun. 3
Ministerin vastaus Sekä opintotukilain 20 :n sanamuoto että opetusministeriön asetuksen nimike ilmaisevat perusteen huomioida työharjoitteluajan palkka opintotukilain opiskelijan omien tulojen perusteella tapahtuvan tarveharkinnan kokonaisuudesta (ns. vuositulomalli) poikkeavalla tavalla. Työharjoittelusta saatava palkka on palkkaa opiskelusta, ja se voidaan perustellusti rinnastaa opintorahaan, kun taas opintoihin kuulumattomasta työstä maksettava palkka on opintorahan lisäksi saatua tuloa, joka otetaan huomioon vuositulomallin mukaisesti. Opintotukilain 20 :n periaatetta, jonka mukaan opiskelun perusteella maksettavat etuudet voidaan taloudellisen tuen tarvetta arvioitaessa rinnastaa opintorahaan, voidaan pitää perusteltuna eikä siitä ole tarkoitus luopua. Helsingissä 5 päivänä heinäkuuta 2001 Kulttuuriministeri Suvi Lindén 4
Ministerns svar KK 822/2001 vp Esko Kurvinen /kok Till riksdagens talman I det syfte 27 riksdagens arbetsordning anger har Ni, Fru talman, till behöriga medlem av statsrådet översänt följande av riksdagsledamot Esko Kurvinen /saml undertecknade skriftliga spörsmål SS 822/2001 rd: På vilka grunder är den obligatoriska arbetspraktiken för studerande inte jämställd med normalt arbete under studietiden, för vilket den betalade förvärvsinkomsten justeras på årsnivå och är det skäl att i anslutning till lönen under praktiktiden förenkla de invecklade reglerna vid beviljande av studiestöd, och framför allt sporra de unga och ge dem positiva erfarenheter av ett väl utfört arbete? Som svar på detta spörsmål får jag vördsamt anföra följande: Paragraf 20 i lagen om studiestöd (65/1994) ändrades genom lagen 41/2000 som trädde i kraft den 1 augusti 2000. Enligt lagrummet kan studiepenningen sänkas eller ansökan om studiepenning avslås så som undervisningsministeriet bestämmer, om en studerande från läroanstalten eller på grund av studierna eller arbete som utförs i samband med dem får lön, dagpenning eller ett stipendium avsett för att trygga utkomsten eller annat ekonomiskt stöd som motsvarar studiepenning. Tidigare bestämde Folkpensionsanstalten i enlighet med paragrafen. Bestämmanderätten övergick från Folkpensionsanstalten till undervisningsministeriet på basis av 80 grundlagen, enligt vilken rätt att utge författningar på lägre nivå än lag inte i allmänhet bör anvisas andra än presidenten, statsrådet eller ett ministerium. Undervisningsministeriet har med stöd av 20 lagen om studiestöd givit förordningen om beaktande av ekonomiskt stöd motsvarande studiepenning vid beviljande av studiepenning (634/2000), vilken trädde i kraft samtidigt som ändringen av 20 lagen om ändring av lagen om studiestöd den 1 augusti 2000. Enligt 1 undervisningsministeriets förordning beviljas studiepenning inte en studerande som för studier eller för sådan arbetspraktik som utgör en obligatorisk del av examen får en genomsnittlig lön på minst 3 000 mark per månad. Lönen under abetspraktiktiden inverkar dock på beviljande av studiepenning endast om praktiken utgör en obligatorisk del av examen och om antalet studieveckor som praktiken berättigar till uppfyller villkoren för studier på heltid och framgång i studierna. Studiestödsnämnderna i högskolorna har som kriterium för framgång i studierna fastställt att 2,5 3 studieveckor i månaden i allmänhet bör presteras. För yrkeshögskolestuderandenas obligatoriska arbetspraktik betalas lön beroende på utbildningsområde och läroanstaltens placering. I de tekniska branscherna betalas nästan alltid lön, och likaså i handelsbranschen i Helsingforsregionen och också på andra håll i landet i de stora tillväxtregionerna. Också inom naturbruket betalas lön. Däremot betalas i allmänhet ingen lön för arbetspraktik i offentliga arbetsgivares tjänst (social- och hälsovårdsbranschen, hantverks- och konstindustri- samt idrottsbranscherna). Egentlig arbetspraktik är sällsynt vid universitetsstudier. En arbetspraktikperiod som utgör en obligatorisk del av en examen och som uppfyller kriteriet för framgång i studierna gäller närmast bara medicine och farmacistuderande. 5
Ministerns svar Både ordalydelsen i 20 lagen om studiestöd och rubriken på undervisningsministeriets förordning motiverar varför lönen under arbetspraktiktiden beaktas på ett sätt som avviker från helheten vid behovsprövning på grund av egna inkomster när en studerande omfattas av lagen om studiestöd (den s.k. årsinkomstmodellen). Den lön som betalas för arbetspraktik är lön för studier och det är motiverat att likställa denna med studiepenning, medan lön som betalas för arbete som inte hör till studierna är inkomst utöver studiepenningen och beaktas i enlighet med årsinkomstmodellen. Principen i 20 lagen om studiestöd, enligt vilken de förmåner som betalas på grund av studierna kan likställas med studiepenning när behovet av ekonomiskt stöd bedöms, kan anses vara motiverad och det är inte meningen att den skall slopas. Helsingfors den 5 juli 2001 Kulturminister Suvi Lindén 6