Tyttöjen ympärileikkauksien ehkäisy Suomessa

Tyttöjen ympärileikkauksien ehkäisy Suomessa Jaana Kortesniemi 013632559 Helsingin yliopisto Valtiotieteellinen tiedekunta Sosiaalityö Kandidaatin tutkielma Syksy 2014

SISÄLLYS 1 JOHDANTO... 1 2 TAUSTATIETOA YMPÄRILEIKKAUKSISTA... 4 2.1 Käsitteet ja ympärileikkaustyypit... 4 2.2 Ympärileikkausperinne... 6 2.3 Kulttuurirelativismi ympärileikkauksia koskevassa keskustelussa... 8 2.4 Ympärileikkaukset kunniaväkivaltana... 9 3 YMPÄRILEIKKAUKSIIN LIITTYVÄ LAINSÄÄDÄNTÖ... 10 3.1 Kansainväliset ihmisoikeussopimukset... 11 3.2 Lapsen oikeuksia koskeva yleissopimus... 12 3.3 Suomalainen lainsäädäntö... 13 4 TYTTÖJEN YMPÄRILEIKKAUKSIEN EHKÄISY... 14 4.1 Ympärileikkauksien ehkäisy Suomessa... 15 4.1.1 Ympärileikkauksien estämisen toimintaohjelma... 16 4.1.2 Maahanmuuttajat aktiivisina toimijoina... 18 4.1.3 Ympärileikkauksien ehkäiseminen käytännön työssä... 19 4.1.4 Ympärileikkauksien ehkäisy lastensuojelussa... 21 4.2 Ympärileikkauksien ehkäisy muissa Pohjoismaissa... 23 5 POHDINTA... 25 LÄHTEET... 30

Tiedekunta/Osasto - Fakultet/Sektion Faculty Laitos - Institution Department Valtiotieteellinen tiedekunta Sosiaalitieteiden laitos Tekijä - Författare Author Jaana Kortesniemi Työn nimi - Arbetets titel Title Tyttöjen ympärileikkauksien ehkäisy Suomessa Oppiaine - Läroämne Subject Sosiaalityö Työn laji - Arbetets art Level Aika - Datum Month and year Sivumäärä - Sidoantal Number of pages Kandidaatin tutkielma Lokakuu 2014 38 Tiivistelmä - Referat Abstract Tyttöjen ympärileikkauksella tarkoitetaan kaikkia kulttuurillisia ja ei-hoidollisia toimenpiteitä, joihin liittyy tytön sukuelinten osittainen tai täydellinen poistaminen tai niiden vahingoittaminen jollain muulla tavalla. Ympärileikkaus on perinne, jota harjoitetaan edelleen monissa Afrikan maissa, sekä tietyillä alueilla Lähi-itää ja Aasiaa. Maailmassa on arviolta 140 miljoonaa tyttöä ja naista, jotka ovat läpikäyneet ympärileikkauksen ja jopa 30 miljoonaa tyttöä on vaarassa joutua ympärileikatuksi tulevana vuosikymmenenä. Tyttöjen ympärileikkausperinteen jatkumista perustellaan muun muassa uskonnollisilla, kulttuurisilla, sosiaalisilla, seksuaalisilla ja hygieenisillä seikoilla. Ympärileikkausperinteen kannattajat vetoavat myös kulttuurirelativismiin ympärileikkauksen oikeuttajana. Tyttöjen ympärileikkausta voidaan pitää yhtenä kunniaväkivallan muotona joka loukkaa useita eri ihmisoikeussopimusten turvaamia tyttöjen oikeuksia. Ympärileikkaus on katsottu kielletyksi ja rangaistavaksi lähes kaikissa eurooppalaisissa maissa. Tutkielmassa tarkastellaan sitä, millä tavalla Suomessa ehkäistään tyttöjen ympärileikkauksia. Tutkimuskysymyksenä on: Miten Suomessa ehkäistään tyttöjen ympärileikkauksia? Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeuksien komissio nosti tyttöjen ympärileikkauksien ehkäisyn esille ensimmäistä kertaa vuonna 1952. Maailmanlaajuinen ympärileikkauksien vastustamistyö käynnistyi 1980-luvun alkuvuosina. Suomessa ehkäisevää työtä on tehty viime vuosiin saakka pääsääntöisesti paikallisesti ruohonjuuritasolla eri järjestöissä. Sosiaali- ja terveysministeriö on julkaissut vuonna 2012 tyttöjen ja naisten ympärileikkauksien estämisen toimintaohjelman, jolla on pyritty luomaan pysyviä valtakunnallisia ja alueellisia rakenteita ympärileikkauksia ehkäisevään työhön. Suomessa on kiinnitetty huomiota myös maahanmuuttajien sekä erityisesti tyttöjen omaan rooliin ympärileikkauksien ehkäisyssä. Tyttöjen ympärileikkauksien ehkäisyssä keskeisimmät osa-alueet ovat asian puheeksi ottaminen sekä tiedottaminen perinteen negatiivisista seurauksista ja oikeudellisista näkökulmista. Aiheen arkaluontoisuudesta johtuen kulttuurisensitiivinen lähestymistapa on ensiarvoisen tärkeää. Lastensuojelussa tyttöjen ympärileikkauksia pyritään ehkäisemään puheeksi ottamisella, avohuollon toimenpitein tai viimesijaisesti tytön huostaan ottamisella. Ympärileikkaus katsotaan kielletyksi lähes kaikkialla Euroopassa sekä useissa Afrikkalaisissa valtioissa. Suomessa ei ole erillistä tyttöjen ympärileikkauksia kieltävää lakia, mutta se on kaikissa muodoissaan Suomen rikoslain mukaan rangaistava teko. Ruotsissa ja Norjassa on täsmällinen tyttöjen ympärileikkauksien vastainen lainsäädäntö, kun taas Tanskassa ympärileikkaukset on kielletty Suomen tapaan rikoslaissa. Ruotsissa on toteutettu useita tyttöjen ympärileikkauksia ehkäiseviä kampanjoita ja projekteja. Norjassa ja Tanskassa on toteutettu erinäisiä projekteja ja tutkimushankkeita tyttöjen ympärileikkauksien ehkäisemiseksi. Avainsanat Nyckelord Keywords Tyttöjen ympärileikkaus, ehkäisy, sosiaalityö, kulttuurirelativismi, kulttuurisensitiivisyys Säilytyspaikka Förvaringställe Where deposited Muita tietoja Övriga uppgifter Additional information

1 1 JOHDANTO Tyttöjen ympärileikkaus, sukuelinten silpominen, on sellainen väkivallan muoto, jota pidetään tyttöjen ihmisoikeuksia räikeästi loukkaavana käytäntönä. Vuoden 1994 Yhdistyneiden kansakuntien (YK) Kairon kansainvälisen väestö- ja kehityskonferenssin (ICPD) mukaan tyttöjen ympärileikkaus on haitallinen, tyttöjen ja naisten seksuaalisuuden kontrolloimiseen tarkoitettu tapa. Se rikkoo ihmisoikeuksia ja aiheuttaa elinikäisiä terveyshaittoja tytöille ja naisille. Ympärileikkauksien jälkiseuraukset voivat pahimmillaan olla hengenvaaralliset. Ympärileikkauksia vastustetaankin nykyisin maailmanlaajuisesti ja niiden ehkäisemiseksi on kehitetty erilaisia ohjelmia, oppaita sekä lainsäädäntöjä. (Akar ym. 2009 32-33; Hakkarainen ym. 2009, 41; Mölsä 2008, 124-126; Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2012, 3-7; Tiilikainen 2003, 268.) Yhdistyneiden kansakuntien lastenjärjestö Unicefin tutkimuksen mukaan maailmassa on 140 miljoonaa tyttöä ja naista, jotka ovat läpikäyneet ympärileikkauksen. Unicefin raportissa esitetyn arvion mukaan jopa 30 miljoonaa tyttöä on vaarassa joutua ympärileikatuksi tulevana vuosikymmenenä, mikäli perinteen harjoitus jatkuu. Näistä tytöistä suurin osa elää Afrikan 28 maassa tai eri osissa Aasiaa. Ympärileikkaukset ovat yleisimpiä Somaliassa, jossa 98 prosenttia 15-49 -vuotiaista tytöistä ja naisista on ympärileikattu. Toiseksi eniten ympärileikkauksia tehdään Guineassa (96%), Djiboutissa (93%) ja Egyptissä (91%). (European Institute for Gender Equality 2013, 21; Gele ym. 2012, 1; Tiilikainen 2004, 258; Unicef 2013, 2-29; WHO 2008, 1.) Tyttöjen ympärileikkaukset ovat nousseet maailmanlaajuiseen tietoisuuteen, kun perinnettä harjoittavien maiden kansalaisia on saapunut pakolaisina ja siirtolaisina Pohjois-Amerikkaan ja Eurooppaan. Euroopan parlamentti on perinnettä käsittelevässä päätöslauselmassaan arvioinut Euroopassa olevan noin 500 000 ympärileikattua tyttöä ja naista, ja arviolta noin 180 000 tyttöä on vaarassa joutua ympärileikatuksi. Lisääntyneen maahanmuuton myötä myös Suomessa asuu yhä enemmän ympärileikattuja tyttöjä ja naisia, tai tyttöjä, jotka elävät ympärileikkausuhan alla. (European Institute for Gender Equality 2013, 25; Johansson 2008, 96)

2 Suomeen ympärileikkausperinne saapui 1990-luvun alussa somalialaisten maahanmuuttajien myötä ja somalialaiset ovatkin tällä hetkellä suurin ympärileikkauksia harjoittava ryhmä Suomessa. (Tiilikainen 2011, 16.) Tilastokeskuksen mukaan Suomessa asui vuoden 2013 lopussa 207 511 ulkomaan kansalaista. Vuonna 2013 Suomeen muutti ulkomailta 31 940 henkeä. Somalian kansalaisten määrä Suomessa on noussut huomattavasti viimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana. Vuonna 1993 Suomessa asui yhteensä 2883 somalian kansalaista, kun taas vuonna 2013 heidän määränsä oli yhteensä 7465. Vuoden 2013 tilaston mukaan somalian kansalaisista naisia oli yhteensä 3550. (Tilastokeskus 2014.) Maahanmuutto ja muuttoliikkeet eivät ole vain yksilöiden ja perheiden siirtymistä paikasta toiseen, vaan ne tuottavat myös uudenlaisia riippuvuuksia ja yhteyksiä eri paikkojen ja valtioiden välille. Tällaista prosessia voidaan kuvata käsitteellä transnationaalisuus. (Martikainen & Tiilikainen 2008, 23.) Transnationaalisessa prosessissa maahanmuuttajat ylläpitävät kotimaan perinteitä, kertomuksia ja uskomuksia myös nykyisessä asuinmaassaan (Pyykkönen 2008, 120). Tyttöjen ympärileikkauksia käsiteltäessä maahanmuuttajaperheiden kanssa, tulisi huomio kiinnittää myös siihen transnationaaliseen sosiaaliseen todellisuuteen, jossa perheet elävät. Tällöin päätöksiin ja mahdollisuuksiin ympärileikkausten toteuttamisen suhteen eivät vaikuta ainoastaan Suomeen liittyvät seikat, vaan myös yhteydet kotimaahan ja muualla maahanmuuttajayhteisöissä asuviin sukulaisiin. Maahanmuuttajayhteisössä eläminen vaikuttaa myös keskeisiin elämän taitekohtiin liittyviin käytäntöihin. Esimerkiksi somaliäitien tiedetään tukeutuvan transnationaalisiin perheverkostoihin lapsen kasvatukseen liittyvissä kysymyksissä. (Tiilikainen 2003,132-280.) Maahanmuuttajien transnationaaliset käytänteet ovat usein sukupuoleen sidottuja. Maahanmuuttajanaisilla on yleensä miehiä aktiivisempi rooli transnationaalisten suhteiden ylläpitämisessä. (Hyvönen 2008, 193-213.) Myös maahanmuutto ja siihen liittyvät ilmiöt voivat olla sukupuolittuneita. Tästä huolimatta sukupuolinäkökulmaa ei ole otettu laajasti huomioon maahanmuuttajiin liittyvässä tutkimuksessa Suomessa, sillä sukupuoli on usein ollut ainoastaan yhtenä taustamuuttujana muiden taustamuuttujien lisäksi. Käytännössä kuitenkin myös maahanmuuttajien sosiaaliset verkostot ovat yleensä sukupuolittuneita. (Martikainen & Tiilikainen 2008, 15-25.)

3 Tarkastellessani kandidaatin tutkielmassani nimenomaan tyttöjen ympärileikkauksia, kiinnitän huomiota sukupuolinäkökulmaan ja kysyn: Miten Suomessa ehkäistään tyttöjen ympärileikkauksia? Kandidaatin tutkielman tarkoituksena on tutkia sitä, millä tavalla Suomessa toteutetaan tyttöjen ympärileikkauksiin liittyvää ehkäisevää työtä. Kiinnostukseni kohteena on myös se, millä tavalla muissa Pohjoismaissa ehkäistään tyttöjen ympärileikkauksia. Aiheeseen kohdistuvan kiinnostukseni taustalla on Meeri Koutaniemen ottamien kuvien jälkeinen julkinen keskustelu, jota käytiin vilkkaasti muun muassa Helsingin Sanomien mielipidesivuilla. Koutaniemi kuvasi kahden tytön ympärileikkausta Keniassa jouluna 2013. Kuvat julkaistiin Helsingin Sanomissa tammikuussa 2014. (Nousiainen 2014.) Lisäksi tyttöjen ympärileikkaus on aiheena ajankohtainen, sillä sosiaali- ja terveysministeriö julkaisi vuoden 2012 loppupuolella tyttöjen ja naisten ympärileikkauksen estämisen toimintaohjelman. Ohjelma on tuore kannanotto tyttöjen ympärileikkauksiin. (Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2012, 7-8.) Myös poliittisella tasolla tyttöjen ympärileikkauksiin on kiinnitetty monenlaista huomiota. Esimerkiksi kansanedustaja Maria Lohela on jättänyt tyttöjen ympärileikkauksien estämiseen liittyvän kirjallisen kysymyksen eduskunnan puhemiehelle helmikuussa 2014. Jättämässään kysymyksessä Lohela esittää selvityspyynnön siitä, miten hallitus aikoo tulevaisuudessa huolehtia tyttöjen ympärileikkauksien ehkäisystä ja miten hallitus kykenee varmistamaan aiheeseen liittyvän rikosoikeudellisen vastuun, mikäli Suomesta viedään tyttö ympärileikattavaksi ulkomaille. (Eduskunta, 2014.) Rajaan kandidaatin tutkielman aiheen maahanmuuttajataustaisiin tyttöihin, koska nimenomaan tyttöjen ympärileikkaus on kaikissa muodoissaan Suomessa kriminalisoitu. Ympärileikkausperinne on määritelty rikkovan tyttöjen perusoikeuksia, sillä siitä voi seurata monia vakavia psyykkisiä sekä fyysisiä komplikaatioita. Lisäksi perinteen ylläpitäminen nähdään tasa-arvokysymyksenä, sillä se asettaa tytöt ja naiset alisteiseen asemaan. (Tiilikainen 2004, 260; Tiilikainen 2011, 15-16.) Suomalaisen sosiaalityön käytäntöön ja tutkimukseen liittyy paljon kysymyksiä, jotka edellyttäisivät sukupuolen nykyistä näkyvämpää käsittelemistä, sillä sosiaalityön käytäntöä ja tutkimusta voidaan pitää kansainvälisesti vertaillen sukupuolineutraalina.

4 Kuitenkin sosiaaliset ongelmat ja niihin puuttumisen tavat ovat usealla tavalla sukupuolittuneita. Sukupuolen tutkimusta kaivataan sosiaalityön kontekstissa, koska sukupuoli kytkeytyy usein asiakkaiden ja heidän sosiaalisten ongelmiensa määrityksiin. (Kuronen ym. 2004, 5-12.) Tutkielmani alussa johdattelen tyttöjen ympärileikkauksiin liittyviin kysymyksiin. Toisessa luvussa tarkastelen tyttöjen ympärileikkauksiin liittyviä taustatietoja käsitteistä ja ympärileikkaustyypeistä lähtien ja päätyen ympärileikkausten taustalla vaikuttaviin syihin. Kolmannen luvun aiheena on tyttöjen ympärileikkauksiin liittyvä kansallinen ja kansainvälinen lainsäädäntö. Neljännessä luvussa käsittelen tyttöjen ympärileikkauksien ehkäisemistä niin Suomessa kuin muualla Pohjoismaissa. Viidennessä luvussa, eli pohdinnassa pyrin kokoamaan yhteen omia ajatuksia aiheeseen liittyen. 2 TAUSTATIETOA YMPÄRILEIKKAUKSISTA 2.1 Käsitteet ja ympärileikkaustyypit Yleinen kansainvälinen termi tyttöjen ja naisten ympärileikkauksille on female genital mutilation eli FGM. Maailman terveysjärjestön, WHO:n mukaan sillä tarkoitetaan naisten sukuelinten silpomista. (Essak ym. 2011, 7.) Termi on kuitenkin hyvin latautunut niin poliittisesti kuin emotionaalisestikin, ja sen on koettu loukkaavan perinnettä harjoittavia yhteisöjä (Tiilikainen & Johansson 2008, 3; Virkkala 2013, 6.). 1990-luvun lopulla FGM:n rinnalle alkoikin vakiintua neutraalimpi termi female genital cutting eli FGC. Helmikuussa 2003 kansainvälisessä ympärileikkauskonferenssissa keskusteltiin, että termi FGC soveltuu paremmin käytettäväksi ehkäisevässä työssä sen neutraaliuden vuoksi (Brusila 2008, 122). Neutraalimman termin käytön ajatellaan antavan paremmat lähtökohdat ehkäisevälle työlle ja mahdollistavan paremmin perinnettä kannattavien ihmisten tavoittamisen. Sen uskotaan myös saavan paremmin aikaan sosiaalista muutosta. Suomessa käytetään rinnakkain termejä tyttöjen ympärileikkaus sekä tyttöjen sukuelinten silpominen. (Mölsä 2004, 4; Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2012, 12-13.)

5 Tyttöjen ympärileikkaus on perinne, jota harjoitetaan edelleen monissa Afrikan maissa, sekä tietyillä alueilla Lähi-itää ja Aasiaa. WHO:n mukaan tyttöjen ympärileikkauksella tarkoitetaan kaikkia kulttuurillisia ja ei-hoidollisia toimenpiteitä, joihin liittyy tytön sukuelinten osittainen tai täydellinen poistaminen tai niiden vahingoittaminen jollain muulla tavalla. (Tiilikainen & Johansson 2008, 2; Tiilikainen 2004, 257-258; WHO 2008, 5.) WHO, luokittelee tyttöjen ympärileikkaukset neljään eri tyyppiin: Tyyppi I Klitoriksen huppu poistetaan ja / tai klitoris poistetaan osittain tai kokonaan. Toimenpidettä kutsutaan myös sunnaksi. Tyyppi II Klitoris sekä pienet häpyhuulet poistetaan osittain tai kokonaan ja / tai isohäpyhuulet joko poistetaan tai jätetään koskematta. Toimenpidettä kutsutaan myös excisioksi. Tyyppi III Emätinaukko ahtautetaan leikkaamalla ulkoiset sukupuolielimet sekä typistetään häpyhuulet niin, että ompelemisella muodostetaan peittävä sulku. Klitoris voidaan poistaa. Toimenpidettä kutsutaan myös infibulaatioksi tai faraoniseksi ympärileikkaukseksi. Tyyppi IV Erilaisia luokittelemattomia tapoja, kuten pistely, lävistäminen, viiltely, raaputtaminen tai polttelu. (Mölsä 2008, 121; Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2012, 13; WHO 2008, 4.) Ympärileikkausikä vaihtelee, mutta tavallisemmin tytöt leikataan 4 10 vuoden iässä. (Akar ym. 2009, 33) Erityisesti maaseuduilla ympärileikkaus voidaan suorittaa äärimmäisen epähygieenisissä oloissa ilman minkäänlaista puudutusta. Tällöin leikkaamiseen voidaan käyttää veitsiä, saksia, partakoneen teriä ja jopa lasinpaloja. Ympärileikkaajina toimivat yleensä vanhemmat naiset tai perinteiset kätilöt. Ympärileikkaajaa avustavat henkilöt pitävät tyttöä paikoillaan noin 15 minuuttia kestävän leikkauksen ajan. Kaupungeissa asuvat varakkaampien perheiden tyttäret voidaan nykyisin viedä koulutettujen hoitajien, kätilöiden ja lääkäreiden leikattaviksi steriileihin sairaalaolosuhteisiin. (Tiilikainen 2011, 14-15.) Ympärileikkauksesta voi seurata monia vakavia fyysisiä ja psyykkisiä komplikaatioita sekä terveyshaittoja. Ympärileikkauksen terveyshaitat riippuvat suoritetun leikkauksen

6 laajuudesta, käytetyistä välineistä, ympärileikkaajan taidoista, ja muista leikkaukseen liittyvistä ja sen jälkeisistä olosuhteista. (Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2012, 15; Tiilikainen 2011 15; Tiilikainen 2003, 268.) WHO:n tutkimuksen mukaan ympärileikkauksesta voi seurata naiselle elinikäinen ongelma, jolla on sekä fyysisiä että psyykkisiä puolia. (Mölsä 2008, 124). Tyttöjen ympärileikkauksiin liittyvänä rinnakkaisilmiönä voidaan pitää poikien ympärileikkauksia. Poikien ympärileikkaus on perinne, jota harjoitetaan ilman lääketieteellisiä syitä uskontoon ja kulttuuriin vedoten. Ympärileikkauksessa pojalta tai mieheltä poistetaan peniksen esinahka osittain tai kokonaan. Poikien ympärileikkauksista seuraavan haitan arvellaan olevan huomattavasti vähäisempi kuin tyttöjen ympärileikkauksista aiheutuvat fyysiset ja psyykkiset ongelmat. (Stenman 2004, 13-41; Tiilikainen 2003, 267.) Poikien ja tyttöjen ympärileikkauksien ratkaisevaksi eroksi on kuitenkin muodostunut lapsen koskemattomuuteen puuttumisen aste, kuten Korkein oikeus on todennut päätöksessään KKO 2008:93. Korkein oikeus on todennut tyttöjen ympärileikkauksien olevan selvästi vakavampaa kajoamista heidän ruumiilliseen koskemattomuuteensa kuin asianmukaisesti suoritetut poikien ympärileikkaukset. (KKO 2008; Virkkala 2013, 64-66.) Suomessa poikien ympärileikkaukset hyväksytäänkin periaatteessa, eikä siihen liittyvää erillistä lainsäädäntöä ole olemassa (Tiilikainen 2003, 267). 2.2 Ympärileikkausperinne Tyttöjen ympärileikkausta perustellaan uskonnollisilla, kulttuurisilla, sosiaalisilla, seksuaalisilla, moraalisilla, taloudellisilla sekä esteettisyyteen ja puhtauteen liittyvillä syillä. Syyt tyttöjen ympärileikkausperinteen jatkumiselle vaihtelevat maasta, maan alueesta ja kulttuurisesta taustasta riippuen. (Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2012, 16.) Tässä luvussa esittelen neljä kirjallisuudessa esiintyvää ympärileikkausperinteen perustelua. Uskonnolliset perusteet. Tyttöjen ympärileikkausperinne ei kuulu minkään uskonnon perusopetuksiin, mutta siihen liitetään monia tärkeitä uskonnollisia merkityksiä.

7 Ympärileikkauksia tehdään yli uskonnollisten ja etnisten rajojen. Yhtäältä perinne yhdistetään usein islamiin, vaikka se onkin islamia vanhempi tapa. Toisaalta suurin osa maailman ympärileikatuista tytöistä ovat muslimeja vaikka samaan aikaan monissa islamilaisissa yhteisöissä perinne on tuntematon. Ympärileikkauksia harjoitetaan myös kristittyjen, juutalaisten ja animistien keskuudessa. (Akar ym. 2009, 33; Hakkarainen ym. 2009, 41; Johansson 2006, 83; Laurent 2005, 73; Tiilikainen 2011, 11.) Tyttöjen ympärileikkaus ei kuulu Koraanin opetuksiin, mutta islamista voidaan löytää tyttöjen ympärileikkauksia puolustavia tulkintoja. Ympärileikkaus mainitaan ainoastaan islamin suullisessa perimätiedossa joten islamin oppineet ovat epätietoisia perinteen autenttisuudesta ja tulkinnoista. Kuitenkin jotkut muslimeista pitävät perinteen harjoittamista uskonnollisena velvollisuutena. Tällaiset ristiriitaiset tulkinnat ovat osaltaan syynä siihen epävarmuuteen, joka ympärileikkausperinteellä on joidenkin muslimien kesken. Erimielisyys islamin kannasta liittyy erityisesti lievempiin ympärileikkaustapoihin. Islamin oppineiden mukaan tyttöjen suuret ympärileikkaukset ovat selkeästi islamin vastaisia. (Tiilikainen 2003, 267; Tiilikainen 2004, 258-259; Virkkala 2013, 1.) Kulttuuriset perusteet. Tyttöjen ympärileikkauksien taustalla vaikuttavat syyt liittyvät muun muassa kysymyksiin perinteestä, kulttuurisesta riippuvuudesta, yhteisön kulttuurisen ja etnisen identiteetin uudistamisesta. (Tiilikainen 2011, 10.) Ympärileikkauksella pyritään uudistamaan yhteisön kulttuurista ja etnistä identiteettiä määrittelemällä yhteisön ominaisluonnetta tyttöjen ja naisten vartaloon liittyvien merkkien sekä merkitysten avulla. Joissakin alueilla pyritään tukemaan kulttuurista perinnettä suosimalla ympärileikkauksen muunneltuja muotoja, kuten esimerkiksi klitoriksen hupun poistamista. (Mölsä 2008, 120; Tiilikainen 2011, 10.) Sosiaaliset perusteet. Tyttöjen ympärileikkaamiseen liittyy usein sosiaalinen hyväksyntä. Ympärileikkauksella tytöstä tulee sukukypsä ja hän muuttuu tytöstä naiseksi. Perinne on tärkeä siirtymäriitti tyttöjen maailmasta naisten maailmaan. Ympärileikkaus on myös kunnollisen ja kunniallisen tytön merkki ja sitä pidetään usein myös naimisiin pääsyn edellytyksenä. Somaliassa uskotaan ympärileikkauksen takaavan tytön neitsyyden ennen avioitumista. Ympärileikattu tyttö koetaankin yhteisössään

8 normaaliksi ympärileikkaamattomaan tyttöön verrattuna. (Gele ym. 2012, 1; Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2012, 17; Tiilikainen 2011, 10.) Seksuaaliset ja hygieeniset perusteet. Ympärileikkauksen tarpeellisuutta on perusteltu myös sillä, että sen uskotaan vähentävän naisen yliseksuaalisuutta tai vastaavasti lisäävän aviomiehen seksuaalista nautintoa. Lisäksi ympärileikkaus nähdään monilla alueilla puhdistautumisleikkauksena, jonka avulla rituaalisesti epäpuhtaat sukuelimet poistetaan. Tyttöjen ympärileikkaus saatetaan nähdä myös hygieenisyyttä ja hedelmällisyyttä lisäävinä toimenpiteinä. (Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2012, 17.) 2.3 Kulttuurirelativismi ympärileikkauksia koskevassa keskustelussa Kulttuurirelativistisen näkemyksen mukaan universaalia moraalia ei ole olemassa kun taas universalismissa kaikkiin yhteisöihin sovelletaan samoja eettisiä normeja. Ympärileikkausperinnettä puolustetaankin usein kulttuurirelativismilla ja vastustetaan universalismiin perustuen. (Danial 2013, 2-5.) Kulttuurirelativismin mukaan kulttuuri määrää kaikkea inhimillistä toimintaa, ja tästä johtuen toimintamallit sekä arvostelmat voivat olla päteviä vain tietyn kulttuurin sisällä. Käytännössä näkemys merkitsee sitä, ettei ole mahdollista esittää arvostelmia meidän kannaltamme vieraasta kulttuurista tai vieraan kulttuurin perinteistä. (Alho 1994, 81.) Koska kyse on aina suhteellisuudesta, ei voi olla olemassa kaikkia kulttuureja kattavia moraalisia totuuksia (Etzioni 1997, 64). Kulttuurirelativismi antaa jokaiselle kulttuurille vapauden harjoittaa omia perinteitään ilman ympäröivän yhteiskunnan puuttumista näihin käytäntöihin. Näkemyksen keskiössä nähdään olevan suvaitsevaisuus sekä kunnioitus toisia kulttuureja kohtaan. (Danial 2013, 2-5.) Ajatustapa kyseenalaistaa myös ihmisoikeuksien universaalisuuden. (Etzioni 1997, 65.) Kulttuurirelativistinen ajatustapa joutuu vaikeuksiin silloin, kun sen puitteissa yritetään ottaa kantaa sellaisiin kysymyksiin, joissa oman kulttuurin arvot tuntuvat kaikkein ehdottomimmilta. Näkemys täytyy voida kyseenalaistaa, mikäli se uhkaa perustavanlaatuisia ihmisoikeuksia kuten lapsen oikeutta koskemattomuuteen.

9 (Alho 1994, 81-82; Anis 2008, 15-101.) Loppupelissä kulttuurirelativismin vaikutus haitallisten perinteiden, kuten tyttöjen ympärileikkauksien, hyväksyttävyyteen ihmisoikeuskeskustelussa on jäänyt vähäisiksi. (Virkkala 2013, 37.) Universalismin vastakkaisen näkemyksen mukaan kaikkiin yhteisöihin pitää soveltaa samoja eettisiä normeja, ja kaikki ihmiset ovat tasavertaisia arvoiltaa ja oikeuksiltaan. Kaikille ihmisille kuuluu ihmisoikeudet, jotka ovat yleismaailmallisia, jakamattomia ja universaaleja. Vaikka ihmisoikeuksien juuret ovatkin länsimaissa, ei tämä riitä syyksi väittää, että ne edustaisivat ainoastaan länsimaisia arvoja. Universalismia kannattavien mukaan ihmisoikeuksien loukkaamista ei voida perustella minkään kulttuurin perinteillä. (Danial 2013, 5-6; Kuusjärvi 1999, 66.) Kaikki eivät länsimaissakaan kannata universalismia ja sen ihmisoikeuksien universaalisuuden käsitettä. Tällöin ei kuitenkaan aseteta kyseenalaiseksi itse universaalisuutta, vaan pyritään löytämää sellainen ihmisoikeuksien määrittely, jolla olisi maailmanlaajuinen kannatus. Erilainen kulttuuri ei sinällään oikeuta ihmisoikeusrikkomuksiin, mutta se voisi tarkoittaa erilaista käsitystä ihmisoikeuksista. Tällä ei tarkoiteta sitä, että kulttuurirelativismin periaatteet tunnustettaisiin oikeiksi, vaan yhdeksi vaihtoehdoksi on tarjottu kulttuurien uudelleen määrittelemistä, sillä kulttuurien käsitettä ei voida puolustaa, mikäli sen nimissä loukataan ihmisoikeuksia. (Kuusjärvi 1999, 69.) 2.4 Ympärileikkaukset kunniaväkivaltana Kunniaväkivaltana pidetään yleensä sellaisia väkivaltaisia tekoja, jotka kohdistuvat oman suvun jäseneen. Kunniaväkivallan uhreina ovat useimmiten suvun naiset, joiden oletetaan aiheuttaneen häpeää naisen omalle suvulle. Tällaisen häpeän aiheuttaminen liittyy suvun tai yhteisön kunniasääntöjen rikkomiseen moraalittomaksi määrittelemän käytöksen vuoksi. Väkivallalla tai sillä uhkaamalla nainen yritetään saada käyttäytymään arvojen ja normien mukaisesti, jotta tämä ei häpäisisi perhettään. Kunniaväkivallan motiivina onkin suvun kunnian suojeleminen ja mahdollisesti myös suvun kunnian palauttaminen. (Holm 2009, 135.)

10 Laajasti katsottuna kunniaväkivallalla voidaan tarkoittaa kaikkea sellaista henkistä sekä fyysistä väkivaltaa, jonka lähtökohtana on suvun ja yhteisön kunnian puolustaminen ja häpeän ennalta ehkäiseminen. Tyttöjen ympärileikkauksia voidaan pitää yhtenä kunniaväkivallan muotona. Ympärileikkaus tehdään yleensä perinteen vuoksi, mutta perinteen taustalla on myös tarve rajoittaa naisen seksuaalisuutta, jotta miehen ja suvun kunnia säilyisi. Ympärileikkauksella pyritäänkin estämään asioiden eteneminen niin pitkälle, ettei suvun kunniaa tarvitsisi palauttaa ääritapauksissa. (Holm 2009, 135; Karalahti 2008, 28; Lidman 2009, 121.) 3 YMPÄRILEIKKAUKSIIN LIITTYVÄ LAINSÄÄDÄNTÖ Tyttöjen ympärileikkaus on maailmanlaajuisesti tunnustettu ihmisoikeuksia loukkaavaksi käytännöksi, jonka katsotaan olevan hyökkäys tyttöjen arvokkuutta, tasaarvoa ja koskemattomuutta kohtaan. Ympärileikkaus on katsottu kielletyksi ja rangaistavaksi lähes kaikissa eurooppalaisissa maissa. Myös useissa Afrikan maissa ympärileikkaus on ainakin muodollisesti kriminalisoitu. Useissa eurooppalaisissa maissa tyttöjen ympärileikkauksiin sovelletaan jo olemassa olevaa rikoslakia, tietyissä maissa on ympärileikkaus kielletty erillisellä lailla. Muutamasta lakialoitteesta huolimatta Suomessa ei ole säädetty erityislakia, joka nimenomaisesti kriminalisoisi perinteen harjoittamisen, vaan tyttöjen ympärileikkausperinteeseen sovellettavia lakeja ovat rikoslaki (39/1889) sekä lastensuojelulaki (417/2007). (Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2012, 7; Tiilikainen 2004, 260-262; Virkkala 2013, 67.) Tämänhetkinen kansainvälinen ja eurooppalainen tyttöjen ympärileikkauskeskustelu korostaa perinteen kriminalisoimisen ja ympärileikkauksen tekijöiden syyttämisen ja rankaisemisen olevan paras keino ympärileikkauksien vastaisessa työssä. Jo 1990-luvun alusta lähtien on maailman eri valtioiden vastuuksi asetettu rikosoikeudellisin keinoin ehkäistä perinteen ylläpito. (Virkkala 2013, 67.)

11 3.1 Kansainväliset ihmisoikeussopimukset Ihmisoikeudet ovat luonnollisia ja luovuttamattomia oikeuksia, jotka kuuluvat ihmiselle siitä yksinkertaisesta syystä, että hän on ihminen. Ne ovat laillisia oikeuksia, jotka on luotu yhteiskuntien sekä kansallisten että kansainvälisten lainmuodostusprosessien mukaisesti. (Levin 1983, 11.) Kansainväliset ihmisoikeussopimukset luovat sen kehyksen, johon tyttöjen ympärileikkauksiin liittyvän kansallisten oikeusjärjestelmien ja toimintaohjelmien tulisi perustua (Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2012, 24). Ympärileikkausperinteen katsotaan loukkaavan useita eri ihmisoikeussopimusten turvaamia tyttöjen ja naisten oikeuksia, kuten oikeutta elämään ja fyysiseen koskemattomuuteen, oikeutta vapauteen väkivallasta, oikeutta terveyteen, oikeutta elämään ilman syrjintää, sekä yleisesti monia lasten oikeuksia. Ympärileikkauksen kannalta tärkeitä ihmisoikeussopimuksia ovat muun muassa YK:n lapsen oikeuksia koskeva yleissopimus, Euroopan neuvoston yleissopimus naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan torjumiseksi, naisten syrjinnän poistamista koskeva yleissopimus, kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskeva yleissopimus sekä kidutuksen vastainen sopimus. (Tiilikainen 2004, 260-261; Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2012, 24.) Ensimmäinen sitova, sukupuolista väkivaltaa käsittelevä yleissopimus, Euroopan neuvoston naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan vastainen sopimus (Istanbulin sopimus) solmittiin vuonna 2011. Sopimuksen tarkoituksena on suojella, ehkäistä ja poistaa naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ja saattaa väkivallan tekijät vastuuseen. Istanbulin sopimus on merkittävä tyttöjen ympärileikkauksien kannalta, sillä se on ensimmäinen sitovaan valtiosopimuksen muotoon laadittu asiakirja, joka nimenomaisesti mainitsee ympärileikkausperinteen. Sopimuksen 38 artiklan mukaan sopimusvaltiot sitoutuvat kaikkiin lainsäädännöllisiin ja muihin toimenpiteisiin varmistaakseen sen, että ympärileikkauksen kaikki muodot, siihen pakottaminen ja sen hankkiminen kriminalisoidaan. Suomi on allekirjoittanut sopimuksen toukokuussa 2011. (Istanbulin sopimus 2011, 4-14; Virkkala 2013, 24.)

12 3.2 Lapsen oikeuksia koskeva yleissopimus Yhdistyneiden kansakuntien lapsen oikeuksia koskeva yleissopimus (LOS) on lapsia koskeva ihmisoikeussopimus, joka tuli voimaan Suomessa vuonna 1991. Sopimus on maailman laajimmin ratifioitu ihmisoikeussopimus. Lapsen oikeuksien sopimuksen periaatteiden mukaan lapsen etu tulee asettaa etusijalle kaikessa lasta koskevassa päätöksenteossa. Sopimuksen keskeinen sisältö on tiivistetty kolmeen ydinteemaan: Provision tarkoittaa velvollisuutta turvata lapselle osuus yhteiskunnan voimavaroista. Protection viittaa siihen, että lapsella on oikeus suojeluun ja huolenpitoon. Participation voidaan ymmärtää lapsen oikeutena osallistua itseään koskevaan päätöksentekoon ja yhteiskuntaelämään. (YK:n yleissopimus lapsen oikeuksista 1992; Selvitys YK:n lapsen oikeuksien yleissopimusta (LOS) koskevasta tiedotuksesta Suomessa 2004, 5; Ulkoasiain ministeriön julkaisuja 1998, 5). Yleissopimuksen mukaan lapsella on oikeus nauttia parhaasta mahdollisesta terveydentilasta sekä sairauksien hoitoon ja kuntoutukseen tarkoitetuista palveluista (Johansson 2006, 83). Sopimusvaltioiden on ryhdyttävä kaikkiin tehokkaisiin ja tarkoituksenmukaisiin toimiin lasten terveyden vahingollisten perinteiden poistamiseksi. Yleissopimuksen 19 artiklan mukaan sopimusvaltioiden tulee suojella lasta kaikenlaiselta ruumiilliselta ja henkiseltä väkivallalta, vahingoittamiselta ja pahoinpitelyltä sekä toteuttaa tehokkaita toimenpiteitä väkivallan ehkäisemiseksi sekä tarvittaessa oikeuslaitoksen asiaan puuttumiseksi. Lapsen oikeuksien sopimuksen 24 artiklan 3 kohtaa pidetään ihmisoikeussopimuksista tärkeimpänä. Kohta velvoittaa suojaamaan lapsia terveydelle haitallisilta käytännöiltä. (Lapsen oikeuksien sopimus 1992, 11; YK:n yleissopimus lapsen oikeuksista.) Koska Suomi on allekirjoittanut yleissopimuksen, on se sitoutunut omalta osaltaan tyttöjen ympärileikkauksien poistamiseen ja tyttöjen suojelemiseen ympärileikkauksilta. Viranomaisten velvollisuus on siis toimia tyttöjen ympärileikkauksien ehkäisemiseksi. (Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2012, 25.)

13 3.3 Suomalainen lainsäädäntö Lainsäädäntö kieltää tyttöjen ympärileikkaukset lähes kaikissa Euroopan valtioissa sekä monissa sellaisissakin maissa joissa kyseinen perinne elää edelleen voimakkaana. Lainsäädäntö ei ole kuitenkaan osoittautunut tehokkaaksi keinoksi ympärileikkausperinteen hillitsemiseksi (Tiilikainen & Johansson 2008, 2). Suomessa maahanmuuttajataustaiset henkilöt voivat toteuttaa omaa uskontoaan ja perinteitään sillä ehdolla, että niiden harjoittaminen ei ole ristiriidassa Suomen lainsäädännön tai suomalaisten perusarvojen, normien ja käytäntöjen kanssa. (Tiilikainen 2003, 267.) Suomessa ei ole oikeuskäytäntöä tyttöjen ympärileikkauksien osalta, mutta kaikkien ympärileikkaustyyppien voitaneen katsoa täyttävän Rikoslain (39/1889) mukaisen tunnusmerkistön. Ympärileikkaus on katsottu olevan törkeäksi pahoinpitelyksi luokiteltava menettely, jota ei voida missään olosuhteissa oikeuttaa esimerkiksi sosiaalisilla tai uskonnollisilla syillä. Tämän vuoksi Suomessa ei ole katsottu olevan tarvetta erilliseen tyttöjen ympärileikkaukset kieltävään lakiin. Ympärileikkauksen teosta voidaan langettaa useiden vuosien vankeusrangaistus, myös silloin, jos Suomessa asuva tyttö viedään ympärileikattavaksi ulkomaille. (Mölsä 2008, 128-129; Rikoslaki 39/1889; Tiilikainen & Johansson 2008, 19; Tiilikainen 2004 261-262.) Suomessa ei tiettävästi ole ollut yhtään tyttöjen ympärileikkauksiin liittyvää oikeustapausta, mutta mikäli lääkäri suorittaisi tytölle ympärileikkauksen, voisi rangaistuksena olla lääkärinoikeuden menetyksen lisäksi jopa vankeusrangaistus. (Johansson 2006, 83; Mölsä 2008, 128-129.) Lastensuojelulaki (417/2007) suojelee omalta osaltaan tyttöjä, mikäli heitä uhkaa ympärileikkaus. Lain mukaan lapsella on oikeus ruumiilliseen koskemattomuuteen. Lastensuojelulain 25 :n mukaan sosiaali- ja terveydenhuollon, koulutoimen, poliisitoimen tai seurakunnan palveluksessa taikka luottamustoimessa oleva henkilö on velvollinen viipymättä ilmoittamaan tietoonsa saamasta ilmeisestä lastensuojelun tarpeessa olevasta lapsesta sosiaalilautakunnalle. (Johansson 2006, 83; Lastensuojelulaki 417/2007; Tiilikainen 2004, 262.) Toimenpiteisiin tulee ryhtyä, mikäli lapsen kasvuolosuhteet vaarantuvat tai ne eivät turvaa hänen terveyttään ja kehitystään. Ympärileikkaus on todettu olevan vakava vaara tytön terveydelle ja

14 kehitykselle, joten lastensuojelulain mukaisten toimenpiteiden ryhtymisen kriteerit täyttyvät. Ennakollista puuttumista painottava lastensuojelulaki vaatii viranomaiselta ja muilta lasten kanssa tekemisissä olevilta herkkyyttä tunnistaa mahdolliseen riskiryhmään kuuluvat tytöt. Mikäli tyttöä uhkaa ympärileikkaus, eikä sitä voida estää avohuollon tukitoimin, voidaan tyttö viimekädessä huostaanottaa. (Lastensuojelulaki 417/2007; Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2012, 19-21; Tiilikainen 2004, 262.) Suomen perustuslaki 731/1999 on kaiken lainsäädännön ja julkisen vallan käytön perusta. Siitä löytyvät suomalaisen valtion keskeisimmät säännöt, arvot ja periaatteet. Perustuslailla määritellään yksilön ja julkisen vallan välisen suhteen perusteet ja se sisältää säännökset julkisen vallan käytön periaatteista, valtion järjestysmuodosta ja ylimpien valtioelinten suhteista. (Oikeusministeriö 2014.) Lain turvaamat perusoikeudet eivät ole niin ehdottomia, etteikö niitä voitaisi missään olosuhteissa rajoittaa. Perusoikeuksia voi rajoittaa toisten ihmisten perusoikeudet tai toisaalta muut painavat yhteiskunnalliset intressit. (Virkkala 2013, 40.) Perustuslain 11 :n 1 momentissa turvataan jokaiselle uskonnonvapaus. Momentissa luetellaan uskonnon ja omantunnon vapauden tärkeimmät ilmenemismuodot. Perustuslain esitöiden 11 :n 1 momentin perusteluissa mainitaan myös ympärileikkausperinne. Esitöiden mukaan uskonnonvapauteen vedoten ei voida harjoittaa mitään sellaisia toimia, jotka loukkaavat ihmisarvoa tai muita perusoikeuksia. Missään olosuhteissa ei voida oikeuttaa tyttöjen tai naisten silpomista, ympärileikkausta, huolimatta tällaisen perinteen mahdollisesta yhteydestä johonkin uskonnolliseen suuntaukseen. Erityisesti lapsen oikeudet ovat esitöissä määritelty sellaisiksi oikeuksiksi, joihin ei voida puuttua muiden henkilöiden uskonnonvapauteen vedoten. (Hallituksen esitys 309/1993.) 4 TYTTÖJEN YMPÄRILEIKKAUKSIEN EHKÄISY Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeuksien komissio nosti tyttöjen ympärileikkauksien ehkäisyn esille ensimmäistä kertaa vuonna 1952. Somaliassa ympärileikkauksien ehkäisytyö käynnistyi jo 1970-luvulla ja vuonna 1975 säädetty perhelaki kielsi faraoniset ympärileikkaukset. Maailmanlaajuinen ympärileikkauksen

15 ehkäisytyö käynnistyi 1980-luvun alkuvuosina ja 2000-luvulle tultaessa eri puolilla Eurooppaa lisääntyi selvästi tyttöjen ympärileikkauksen ehkäisyyn tähtäävä toiminta. (Tiilikainen 2003, 268-269.) Tyttöjen ympärileikkausperinteen vastaisen työn perusteet ja keinot ovat muuttuneet poliittisten sekä oikeudellisten muutosten kautta. Alkujaan ehkäisevää työtä tehtiin terveydellisiin haittoihin vedoten, mutta 1990-luvulla on ehkäisevän työn perusta siirtynyt naisten ja lasten oikeuksien loukkaamattomuuteen. (Virkkala 2013, 16.) 4.1 Ympärileikkauksien ehkäisy Suomessa Suomeen saapuu maahanmuuttajaperheitä ja Suomessa syntyy joka vuosi tyttöjä maahanmuuttajaperheisiin, jotka ovat kotoisin tyttöjen ympärileikkausperinnettä harjoittavilta alueilta (Johansson 2006, 85). Ympärileikkaus koskee kuitenkin vain pientä osaa Suomessa asuvia henkilöitä ja aihe jää sen vuoksi helposti huomaamatta. Mahdollisesti tästä johtuen tyttöjen ympärileikkauksien ehkäisytyötä ei ole priorisoitu kiireellisemmiksi koettujen aiheiden rinnalla. (Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2012, 11-12.) Tyttöjen ympärileikkauksiin liittyvää ehkäisevää ja neuvovaa työtä on tehty Suomessa jo 20 vuoden ajan. Viime vuosiin saakka sitä on tehty pääsääntöisesti paikallisesti ruohonjuuritasolla eri järjestöissä, erityisesti Ihmisoikeusliiton toimesta. Järjestöt tuovat kuitenkin esille ainoastaan oman näkemyksensä tyttöjen ympärileikkauksien ehkäisystä, kun taas sosiaali- ja terveysministeriön vuonna 2012 julkaisema ympärileikkauksien vastainen toimintaohjelma on antanut valtion virallisen kannan tyttöjen ympärileikkauksien ehkäisevään työhön liittyen. Tyttöjen ympärileikkaus on pyritty ottamaan mukaan läpäisyperiaatteella myös aihetta sivuaviin ohjelmiin ja oppimateriaaleihin. Aihetta on käsitelty muun muassa Kätilötyön oppikirjassa, sosiaalija terveysministeriön julkaisemissa Lastenneuvolaoppaassa sekä Seksuaali- ja lisääntymisterveyden edistämisen toimintaohjelmassa. (Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2012, 26; Virkkala 2013, 87.)

16 Suomessa on toteutettu myös tyttöjen ympärileikkauksien vastaisia projekteja muun muassa Ihmisoikeusliiton, Helsingin ja Espoon tyttöjen talojen sekä African Care Oy:n toimesta. Laaja-alaisin näistä on ollut Ihmisoikeusliiton toteuttama KokoNainenprojekti, jonka keskeisenä kohderyhmänä ovat olleet somalialaiset maahanmuuttajat. Projektin tiimoilta Ihmisoikeusliitto julkaisi omat suosituksensa tyttöjen ympärileikkauksiin liittyen sekä muuta aiheeseen liittyvää materiaalia. (Koukkula ym. 2014, 7; Väestöliitto 2009, 19.) KokoNainen-projekti on tämän lisäksi tarjonnut koulutusta sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstölle, jonka tavoitteena on ollut antaa alan työntekijöille valmiuksia ehkäistä tyttöjen ympärileikkauksia sekä kohdata jo ympärileikattuja tyttöjä ja naisia. (Johansson 2006, 85.) Tyttöjen ympärileikkauksien ehkäisyssä ongelmaksi on usein noussut se, että Suomessa ei ole ollut sellaista virallista tahoa, joka olisi ollut valmis ottamaan päävastuun tyttöjen ympärileikkauksia ehkäisevässä työstä (Johansson 2006, 85). Vuonna 2012 julkaistulla tyttöjen ja naisten ympärileikkauksen estämisen toimintaohjelmalla onkin pyritty luomaan tällaisia pysyviä rakenteita tyttöjen ympärileikkauksien estämiseksi (Sosiaalija terveysministeriön julkaisuja 2012, 3). Esittelen toimintaohjelmaa tarkemmin seuraavassa luvussa. 4.1.1 Ympärileikkauksien estämisen toimintaohjelma Sosiaali- ja terveysministeriö on julkaissut vuonna 2012 tyttöjen ja naisten ympärileikkauksen estämisen toimintaohjelman vuosille 2012 2016. Valtakunnallisella toimintaohjelmalla pyritään luomaan pysyviä valtakunnallisia ja alueellisia rakenteita tyttöjen naisten ympärileikkauksen estämiseksi. Toimintaohjelmaan sisältyvien toimenpiteiden avulla on tarkoitus tehostaa yhteistyötä, selkeyttää työnjakoa ja parantaa koordinaatiota eri viranomaistahojen ja toimijoiden kesken. Lisäksi toimintaohjelmalla on haluttu varmistaa jo olemassa olevan osaamisen säilyminen ja ehkäisevän työn pitkäjänteinen kehittäminen. Suomi vastaa toimintaohjelman avulla kansainvälisistä sitoumuksistaan naisten ja lasten ihmisoikeuksien edistämisessä sekä naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisemisessä. (Koukkula ym. 2014, 8; Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2012, 3.)

17 Päätavoitteena toimintaohjelmassa on estää tyttöjen ympärileikkaukset Suomessa, ja lisätä jo ympärileikattujen hyvinvointia. Keskeisiä toimenpiteitä ovat koulutuksen varmistaminen, ammattihenkilöstön osaamisen kehittäminen ja ylläpitäminen, asenteisiin vaikuttaminen, tutkimuksen edistäminen, materiaalin tuottaminen, yhteistyön ja koordinaation kehittäminen sekä tiedottaminen. Toimintaohjelmalle on annettu viisi osatavoitetta. Ensinnäkin osatavoitteena on lisätä tietoa ympärileikkauksiin liittyvistä asioista. Toiseksi toimintaohjelman tarkoitus on tyttöjen ympärileikkauksiin liittyvien perusasioiden tunnetuksi tekeminen. Kolmanneksi toimintaohjelmalla pyritään luomaan pysyviä rakenteita tyttöjen ympärileikkauksien estämiseksi. Neljänneksi sillä yritetään tehostaa yhteistyötä eri toimijoiden kesken. Ja viidenneksi toimintaohjelman osatavoitteena on ympärileikkausilmiön tutkiminen. Ohjelma on aikataulutettu vuosille 2012 2016, jona aikana tyttöjen ympärileikkauksien ehkäisyn tulisi vakiintua osaksi maahanmuuttajia koskevaa seksuaali- ja lisääntymispalveluja sekä muuta toimintaa. (Koukkula ym. 2014, 8; Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2012, 3.) Keväällä 2014 Terveyden ja hyvinvoinnin laitos julkaisi Tyttöjen ja naisten ympärileikkauksen estämisen toimintaohjelman 2012-2016 (FGM) väliarvioinnin. Väliarviointi toteutettiin kyselyllä suunnitelmien mukaisesti helmikuussa 2014. Väliarvioinnin tarkoituksena oli selvittää, miten toimintaohjelma on saavuttanut eri kohderyhmät ja minkälaisiin toimenpiteisiin on ryhdytty toimintaohjelman toteuttamiseksi sellaisissa kunnissa ja kaupungeissa, joissa asui eniten maahanmuuttajia. Väliarvioinnissa selvisi, että maahanmuuttajien kohtaaminen on arkipäivää sosiaali- ja terveydenhuollossa sekä varhaiskasvatuksessa ja koulutuksessa. Kyselyn mukaan yli 70% ammattihenkilöstä kertoi kohdanneensa tyttöjen ympärileikkauksiin liittyviä asioita omassa työssään. Maahanmuuttajaryhmien edustajien mukaan tyttöjen ympärileikkaukset ovat vähentyneet, koska yhteisöt ovat alkaneet reagoida ympärileikkauksien aiheuttamiin ongelmiin. Väliarvioinnin tulosten mukaan toimintaohjelman tunnettavuutta tulee kuitenkin edelleen lisätä, erityisesti täydennyskoulutuksen ja tiedottamisen avulla. Ehkäisevää työtä tulee edelleen kehittää yhteistyössä eri tahojen kanssa. (Koukkula ym. 2014, 3-24.)