TARKKAILU 2012 16UEC0005 25.3.2013 TALVIVAARA SOTKAMO OY TALVIVAARAN KAIVOKSEN TARKKAILU 2012
Vastuuvapauslauseke Työ on suoritettu normaalilla perusteellisuudellamme ja ammattitaidollamme pätevien ja kokeneiden asiantuntijoiden toimesta parasta ammatillista arviointikykyä käyttäen. Tämän raportin sisältö ja johtopäätökset perustuvat työn aikana hyvässä uskossa saamiimme tietoihin haastateltavilta ja muista lähteistä. Raportti ja Pöyry Finland Oy:n vastuu raportista noudattaa konsulttitoiminnan yleisiä sopimusehtoja KSE 1995. Konsultin vastuu työstä Talvivaara Sotkamo Oy:lle on palkkion suuruinen. Pöyry Finland Oy ei vastaa raportissa esitetyistä tiedoista tai mielipiteistä eikä niiden tarkkuudesta, kattavuudesta tai oikeellisuudesta suhteessa kolmansiin osapuoliin. Pöyry Finland Oy ei vastaa raportissa esitettyjen tietojen käytöstä aiheutuvista tai käyttöön liittyvistä kolmannelle osapuolelle mahdollisista aiheutuvista vahingoista riippumatta siitä, onko kyseessä välitön tai välillinen vahinko tai kuinka vahinko on aiheutunut.
1 Yhteenveto 2 Osa I: Tarkkailun taustatiedot 3 Osa II: Käyttötarkkailu 4 Osa III: Päästötarkkailu 5 Osa IV a: Vesistö- ja kalataloustarkkailu 6 Osa IV b: Pohjavedet 7 Osa IV c: Pölylaskeuman tarkkailu 8 Osa IV d: Melumittaukset 9 Osa V: Jätejakeiden kaatopaikkakelpoisuus 10 11
YHTEENVETO Talvivaaran kaivoksen tarkkailu toteutettiin vuonna 2012 tarkkailusuunnitelman ja valvovan viranomaisen esittämien täydennysten sekä kaivoksen teettämien lisäselvitysten mukaisesti. Tavanomaiseen verrattuna lisätarkkailua aiheutui muun muassa Kuusilampeen varastoitujen valumavesien johtamisesta Härkäpuron vesistöreittiä Oulujoen vesistöön. Kipsisakka-altaan vuoto marraskuun alussa käynnisti vesistöjen lisätarkkailun sekä Oulujoen että Vuoksen suunnalla. Vesistökuormitusta syntyi ensisijaisesti prosessivesistä sekä loppuvuodesta kipsisakkaaltaan vuotovesistä. Prosessivesiä johdettiin lähes luvan mukainen enimmäismäärä likimain saman verran Oulujoen ja Vuoksen vesistöalueiden suuntaan. Kipsisakka-altaan vuodon seurauksena kuormitusta syntyi suuremmasta vesimäärästä johtuen etenkin Vuoksen suuntaan ja vähäisemmässä määrin Oulujoen suuntaan. Oulujoen vesistöalueelle johdettiin lisäksi rakentamisen aikaisia vesiä sekä Kuusilampeen varastoituja valumavesiä. Prosessivesiä johdettiin jälkikäsittely-yksiköille vuonna 2012 tammi-lokakuussa lähes yhtäjaksoisesti. Kipsisakka-altaan vuodosta johtuen metallitehtaan prosessi ajettiin alas marraskuun 4. päivä, joten uusia prosessijätevesiä ei vuodon jälkeen syntynyt. Jälkikäsittely-yksiköille johdettavan prosessin ylijäämäveden ph ylitti ylemmän raja-arvon useissa yksittäisissä näytteissä touko-syyskuussa. Tammikuussa mitattiin yksi suuri nikkelipitoisuus, mutta muutoin nikkelin, sinkin ja kuparin pitoisuudet olivat melko alhaisia, ja kaikki pitoisuudet olivat selvästi yksittäiselle näytteelle asettuja raja-arvoja pienempiä. Yksittäisten viikkonäytteiden kiintoainepitoisuus ylitti lähes poikkeuksetta jälkikäsittely-yksiköille johdettavalle ylivuotovedelle määrätyn tavoitteellisen raja-arvon 10 mg/l, joka on annettu 30 johtamisvuorokauden virtaamapainotteiselle liukuvalle keskiarvolle. Prosessin ylijäämävesissä oli runsaasti, ja huomattavasti enemmän kuin lupahakemusvaiheessa arvioitiin, sulfaattia, mangaania ja natriumia. Prosessin ylijäämävesien kuormitus pieneni muilta osin, mutta kasvoi nikkelin, sinkin ja typen osalta edellisvuoteen verrattuna. Jälkikäsittely-yksiköiltä vesistöön johdettavan veden kiintoaineen hehkutusjäännös oli yleensä alle 10 mg/l. Neljännesvuosikeskiarvona laskettava raja-arvo (10 mg/l) alittui vuonna 2012 Kärsälammella kaikilla vuosineljänneksillä ja Mourunpurolla kahdella viimeisellä vuosineljänneksellä. Kipsisakka-altaan vuodon seurauksena kaivosalueen turva-altaisiin joutui suuri määrä happamia ja sulfaattipitoisia vesiä, joiden metallipitoisuudet ylittivät päästövesille asetetut luparajat. Vuoksen suuntaan vesiä jouduttiin juoksuttamaan noin 216 000 m 3 ja Oulujoen suuntaan 20 000 m 3. Kuusilammesta 20.11. 31.12.12 juoksutettujen valumavesien ph, kiintoaine- ja metallipitoisuudet alittivat lupapäätöksen raja-arvot. Kuusilammen sekundaarikasan rakentamiseen liittyen kiintoainepitoisuudet Torrakkapurossa olivat edellisvuotta pienempiä (mediaani 9 mg/l) ja kevään tulva-aikaa lukuun ottamatta myös lupamääräysten rajaarvoa (30 mg/l) pienempiä. Saniteettijätevedenpuhdistamo toimi lupaehtojen mukaisesti vuonna 2012. Ilmapäästöjen mittaustulosten perusteella metallien talteenottolaitoksella mitatut rikkivetypitoisuudet alittivat raja-arvon lukuun ottamatta neutralointireaktorin poistohöngän yhtä mittaustulosta. Malmin käsittelyn hiukkaspitoisuudet alittivat päästöraja-arvon. Kaivoksen prosessivesiä on johdettu jälkikäsittely-yksiköiden kautta Oulujoen ja Vuoksen vesistöihin loppuvuodesta 2009 lähtien. Jätevesien vaikutus alkoi näkyä alkuvuo-
desta 2010 Salmisen ja Kalliojärven suunnalla pohjoisessa sekä Ylä-Lumijärven ja Kivijärven suunnalla etelässä mm. sähkönjohtavuuksien sekä sulfaatti- ja natriumpitoisuuksien voimakkaana kasvuna. Päästöjen seurauksena lähijärvet, kuten Salminen, Kalliojärvi ja Kivijärvi kerrostuivat pysyvästi, ja järvien alusvesi on ollut pääosin hapetonta. Päällysveden sulfaattipitoisuudet kääntyivät osassa järvistä laskuun vuonna 2011, mutta nousivat jälleen vuoden 2012 lopulla kipsisakka-altaan vuodon seurauksena. Jormasjärven keskiosan päällysvedessä sulfaattipitoisuus oli vuonna 2012 noin kymmenkertainen luontaiseen taustapitoisuuteen verrattuna ja korkeampi kuin vuonna 2011. Natrium- ja sulfaattipitoisuuksissa havaittiin luonnollisesti laskeva trendi vesireittiä alaspäin edetessä (Kuva 1). Vuoksen suunnalla kohonneita päällysveden sulfaattipitoisuuksia havaittiin Kiltuanjärvessä saakka, ja luontaista tasoa korkeampia pitoisuuksia myös alempana Vuoksen suunnan vesireitiltä johtuen ainakin osittain Talvivaaran kaivoksen sulfaattipäästöistä. Huomioitavaa kuitenkin on, että sulfaattipitoisuuden nousuun vesistöissä vaikuttaa myös valuma-alueen geologia, muu maankäyttö sekä muu mahdollinen kuormitus. Alusveden fosfaattifosforipitoisuuksissa havaittiin nousua Salmisen, Kalliojärven ja Kivijärven pohjoisen syvänteen alusvedessä johtuen ilmeisesti sulfaattipitoisuuden kasvun aiheuttamasta fosforin sisäisen kuormituksen kasvusta. Järvien kerrostuneisuudesta johtuen alusveden kohonnut fosforipitoisuus ei kuitenkaan nostanut päällysveden fosforipitoisuuksia. Järvien alusvesien typpipitoisuudet olivat myös nousseet edellisvuodesta. Vastaanottavien järvien päällysveden metallipitoisuuksissa havaittiin laskeva trendi edellisiin vuosiin verrattuna. Positiivinen kehitys kuitenkin keskeytyi kipsisakka-altaan vuodon seurauksena. Pohjoisen suunnassa vaikutuksia oli havaittavissa Salmisessa ja Kalliojärvessä sekä lievemmin myös Kolmisopessa ja etelän suunnalla Ylä- Lumijärvessä, Lumijoessa ja Kivijärvessä. Suuremmista vesimääristä johtuen vuodon vaikutukset näkyivät voimakkaampana Vuoksen suunnan vesissä. Nikkelille arvioitu riskitaso (vaikutustaso, 35 µg/l) ylittyi Kalliojärvessä yli 10-kertaisesti marraskuun puolivälissä, mutta riskitaso ei ylittynyt alempana Oulujoen vesistössä. Oulujoen suunnan korkein uraanipitoisuus (600 µg/l) todettiin joulukuun puolivälissä Salmisessa. Pitoisuus ylitti arvioidun karkean vaikutustason 20-kertaisesti. Vuoksen suunnalla Lumijoen nikkelipitoisuus ylitti korkeimmillaan arvioidun vaikutustason likimain 240-kertaisesti ja kadmiumpitoisuus likimain 7-kertaisesti. Vastaavasti uraanille määritetty riskisuhde oli korkeimmillaan likimain 12. Lumijoen kadmiumpitoisuus laski marraskuussa alle kadmiumille asetetun ympäristölaatunormin 0,8 µg/l. Lumijoen nikkelipitoisuus laski myös tasaisesti, mutta oli vielä joulukuussa arvioitua vaikutustasoa korkeampi. Vuoksen suunnan korkein uraanipitoisuus (569 µg/l) mitattiin Ylä-Lumijärvestä joulukuun alussa, jolloin pitoisuus ylitti arvioidun karkean vaikutustason 19-kertaisesti. Samaisessa näytteessä myös alumiinipitoisuus 72,5 mg/l ylitti arvioidun karkean vaikutustason likimain 73-kertaisesti. Vuoden 2012 tulosten perusteella kipsisakka-altaan vuodon vaikutukset rajoittuivat näin pohjoisen suunnalla Kolmisoppeen ja etelän suunnalla Kivijärveen. Vuodon vaikutusten todellinen laajuus selvinnee kuitenkin vasta keväällä 2013 lumen ja jään sulaessa. Yksittäisiä metallipitoisuuksia tarkasteltaessa on myös huomioitava, että luonnossa metallien haitallisuudessa on yleensä kyse niiden yhteisvaikutuksista. Eli vaikka yksittäisen metallin pitoisuus ei nousekaan vesieliöstön kuolleisuutta aiheuttavalle tasolle, kuolleisuutta voi esiintyä muiden metallien lisätessä myrkkyvaikutusta. 2
3 mg/l 1000 SO 4 : 898 mg/l Na: 219 mg/l Oulujoen suunta 800 600 400 200 SO 4 : 498 mg/l Na: 157 mg/l SO 4 : 98 mg/l Na: 25 mg/l SO 4 : 46 mg/l Na: 12 mg/l SO4 Na 0 mg/l 1200 1000 800 SO 4 : 1066 mg/l Na: 224 mg/l SO 4 : 865 mg/l Na: 197 mg/l Vuoksen suunta 600 SO4 400 200 SO 4 : 48 mg/l Na: 12 mg/l SO 4 : 35 mg/l Na: 11 mg/l Na 0 Kuva 1 Vuoden 2012 keskimääräist sulfaatti- ja natriumpitoisuudet Oulujoen ja Vuoksen suunnan järvien päällysvedessä. Mustaliuskealueen vedet ovat luonnostaan happamia ja niissä on runsaasti metalleja sekä sulfaattia, mikä oli selvästi havaittavissa Kuusijoen yläosan lammissa ja Härkäpurossa. Sulfaattipitoisuuden trendi oli lievästi nouseva kaikilla pisteillä. Keskimääräiset nikkeli- ja kadmiumpitoisuudet olivat suurempia kuin metalleille annettu ympäristönlaatunormi. Mustaliuskealueen ulkopuolella sijaitsevissa järvissä ja lammissa metallipitoisuudet olivat selvästi pienempiä kuin mustaliuskealueella, mutta Kivipurossa ja Pirttipurossa useiden metallien pitoisuudet olivat korkeita. Nikkelin ja kadmiumin ympäristönlaatunormi ylittyi Pirttipurossa ja Kivipurossa. Hoikkalammessa, Hakosessa, Pikku- Hakosessa ja Iso-Savonjärvessä heinäkuun liukoiset kadmiumpitoisuudet ylittivät hieman ympäristönlaatunormin. Lammissa ja järvissä kadmiumin, nikkelin, alumiinin ja uraanin pitoisuudet olivat pienempiä kuin karkeat arviot vaikutustasoista. Kivipurossa ja Pirttipurossa havaittiin vaikutustason ylityksiä uraania lukuun ottamatta. Jormasjärven kalastuskirjanpidon tärkeimmät saalislajit ovat olleet kuha ja hauki. Näiden lisäksi on saatu merkittävästi siikaa ja madetta. Harvoilla verkoilla saadun kuhan yksikkösaalis on ollut kohtalainen-hyvä, ja yksikkösaaliit ovat vaihdelleet vuosittain
ilman yksisuuntaista kehitystä. Hauen, siian ja mateen yksikkösaaliit ovat olleet pieniä koko tarkkailujakson ajan. Vetouistelulla on saatu kuhaa ja haukea hyvin. Sähkökoekalastusten mukaan Tuhkajoen alaosan koskikalasto oli pääasiassa taimenta, joka on joessa luonnonkantaa. Taimentiheydet olivat pieniä-kohtalaisia. Kalastuskirjanpito- ja sähkökoekalastustulosten perusteella kaivoksen jätevesillä ei ole ollut havaittavaa vaikutusta Tuhkajoen tai Jormasjärven kalastoon. Vuonna 2012 tehtiin ylimääräisenä tarkkailuna kasviplanktonia, pohjaeläimistöä ja kalastoa koskevia tutkimuksia. Kyseiset tutkimukset tehtiin ennen marraskuun alussa tapahtunutta kipsisakka-altaan vuotoa. Kalliojärven, Kolmisopen, Jormasjärven, Kivijärven ja Laakajärven kasviplanktonyhteisöjen tilaa tutkittiin kesä-elokuussa 2012. Tulosten perusteella Kolmisoppi oli karu vesistö ja Kalliojärvi, Jormasjärvi ja Kivijärvi olivat hieman rehevöityneitä vesistöjä. Laakajärven pohjois- ja eteläosa olivat hieman rehevöityneitä, mutta järven keskiosa oli karu. Kasviplanktonyhteisöjen tilaa on tutkittu aiemmin vuosina 2008 ja 2010 Kalliojärvestä, Kivijärvestä, Kolmisopesta ja Jormasjärvestä. Vuosien 2010 ja 2012 tutkimustulosten perusteella Kalliojärven, Kolmisopen ja Kivijärven kasviplanktonyhteisöjen koostumus on huomattava erilainen kuin vuonna 2008. Myös näytteiden biomassamäärät olivat pienentyneet vuoden 2008 tilaan verrattuna. Jormasjärven näytteissä muutoksia vuosien 2008 2012 tutkimusten välillä ei ollut havaittavissa. Laakajärvestä tutkimus on tehty ensimmäisen kerran kesällä 2012, eikä merkittäviä kuormitusvaikutuksia havaittu. Kasviplanktontutkimusten perusteella Talvivaaran kaivoksen kuormituksella on ollut merkittävä huonontava vaikutus Kalliojärven, Kolmisopen ja Kivijärven ekologiseen tilaan. Vuoden 2012 pohjaeläintutkimuksen tarkoituksena oli selvittää Talvivaaran vaikutusalueen järvien pohjaeläinyhteisöjen koostumusta sekä arvioida kohteiden ekologista tilaa pohjaeläinmittareiden avulla. Mahdollisia kaivoksen toiminnasta johtuvia vaikutuksia järvisyvänteiden pohjaeläinyhteisöihin selvitettiin vertailemalla eri vuosien vakioseuranta-alojen järvisyvänteiden pohjaeläinanalyysien tuloksia. Vuonna 2012 järvien syvännepohjaeläinnäytteet kerättiin samoilta paikoilta kuin aiempina vuosina ja lisäksi uutena järvenä mukaan tuli Laakajärvi. Järvien ekologisessa tila-arvioinnissa käytettiin syvännepohjaeläinyhteisöjen surviaissääskiin pohjautuvaa BQI -mittaria. Vakioseuranta-alueista Kallio- ja Kivijärven sekä Kolmisopen ekologinen tila oli huonontunut, kun Jormasjärven vakioseuranta-alueiden tila oli puolestaan parantunut. Laakajärven tutkimusalueet luokittuivat joko huonoon tai välttävään tilaan. Kaivoksen toiminnan mahdollista vaikutusta Laakajärven pohjaeläinyhteisöjen tilaan sekä itse järven ekologisen tilan mahdollisiin muutoksiin ei voida arvioida pelkästään yhden vuoden pohjaeläinaineiston perusteella. Kesällä 2012 tehtyjen verkkokoekalastusten mukaan Kalliojärven ja Kolmisopen kalasto oli hyvin niukka; saaliiksi saatiin vain yksittäinen hauki sekä muutama särki ja kiiski. Yksikkösaalis oli Kalliojärvellä selvästi aiempaa pienempi, mikä viittaa kalojen karkottumiseen. Kolmisopen verkkosaalis oli vuonna 2012 myös selvästi aiempaa pienempi. Haukea ja ahventa ei saatu verkoilla, mutta katiskoilla niitä kuitenkin saatiin aivan rantamatalasta. Jormasjärven, Kivijärven ja Laakajärven kalasto oli myös niukka, ja se koostui pääasiassa ahvenesta. Laakajärvestä saatiin merkittävästi myös kuhaa. Kivijärvellä yksikkösaalis oli vuonna 2012 pienempi kuin vuonna 2010, mutta edelleen kuitenkin suurempi kuin vuonna 2008. Kalojen metallipitoisuudet olivat vuonna 2012 Kallio-, Jormas-, Kivi- ja Laakajärvellä varsin pieniä. Metallipitoisuudet olivat samaa tasoa kuin vuosina 2008 ja 2010 eikä tulosten perusteella ole havaittavissa, että kaivostoiminta olisi vaikuttanut kalojen metallipitoisuuksiin. 4
Vuoden 2012 tarkkailutulosten perusteella pohjaveden pitoisuudet olivat pääosin aikaisemmalla tasolla, mutta tehdasalueen pisteessä P1 ja primääriliuotuskasan länsipuolen pisteessä P7 havaittiin osin myös aikaisemmista vuosista kohonneita pitoisuuksia (sähkönjohtavuus, sulfaatti). Nikkelin, sinkin ja mangaanin pitoisuudet olivat tehdasalueen pisteessä P1 edelleen selvästi muita korkeammalla tasolla, mutta pitoisuuksissa oli havaittavissa selvää laskua syksyn kierroksilla. Uraanipitoisuudet olivat alhaisia eikä niissä ollut tapahtunut muutoksia aikaisempaan. Kaivosalueen ulkopuolisissa pohjaveden tarkkailupisteissä ei ollut havaittavissa kaivostoiminnan vaikutuksia. Kipsisakka-altaan vuoto (marraskuu 2012) ei ollut nähtävissä vuoden 2012 tarkkailutuloksissa. Pohjaveden korkeuksissa ei ole tapahtunut merkittäviä muutoksia vuonna 2012. Pölylaskeumaa tarkkailtiin vuonna 2012 yhteensä 16 kohteessa kaivospiirin alueella ja sen ulkopuolella. Pölytarkkailussa todetut kiintoainelaskeumat olivat pääosin samaa tasoa kuin vuosina 2008 2011. Kiintoainelaskeumat ovat olleet yleisesti selvästi suurempia kesäaikaan, jolloin laskeumasta suurin osa on kuitenkin ollut orgaanista alkuperää. Kaivostoiminnan suorat päästöt ovat epäorgaanista ainesta. Epäorgaanisen aineksen laskeumat ovat olleet yleisesti suurempia kaivosalueella kuin sen ulkopuolella. Kaivosalueen kaikissa keräimissä epäorgaanisen aineksen laskeumat ovat olleet lievässä laskussa, kun taas kaivosalueen ulkopuolella laskeumissa ei ole havaittavissa selviä kehityssuuntia. Nikkelin, kuparin, sinkin ja koboltin sekä loppukesästä 2011 lähtien määritettyjen rikin ja raudan laskeumat ovat olleet yleisesti suurempia kaivosalueella kuin sen ulkopuolella. Nikkeli-, kupari-, sinkki- ja kobolttilaskeumat ovat pienentyneet vuonna 2012 kaikin paikoin edellisvuodesta sekä kaivosalueella että ympäristössä. Kobolttilaskeumat ovat olleet koko tarkkailun ajan selvästi muita metallilaskeumia alhaisempia. Sinkkilaskeumien ajallinen ja paikallinen vaihtelu oli suurempaa kuin muilla metalleilla, joskin vaihtelu oli vuonna 2012 pienentynyt vuodesta 2011. Rauta- ja rikkilaskeumia on määritetty vasta loppukesästä 2011 lähtien. Raudan osalta ei ole vielä nähtävissä kehityssuuntia, mutta raudan laskeumat olivat suurempia kaivosalueella kuin ympäristössä. Myös rikkilaskeumat olivat suurempia kaivosalueella kuin ympäristössä. Rikkilaskeumat olivat selvästi suurempia kesäaikaan kuin talvella. Metallilaskeumille ei ole olemassa ohjetai raja-arvoja. Valtioneuvoston päätöksessä 480/1996 Suomen metsätalousmaille rikkilaskeumalle on asetettu pitkänajan keskimääräiseksi tavoitearvoksi 0,3 g/m 2 /v. Talvivaaran kaivoksen ympäristön havaintopaikkojen rikkilaskeumat olivat kesää lukuun ottamatta pääosin samalla tasolla kuin tavoitearvo. Ympäristömelua mitattiin Taattola nimisellä kiinteistöllä sijaitsevalla vapaa-ajan asunnolla yhtäjaksoisesti kaksi viikkoa 21.8. 4.9.2012 Pöyry Finland Oy:n toimesta. Mittauksessa käytettiin jatkuvasti ääntä tallentavaa ja nauhoittavaa melumittausjärjestelmää. Ottaen huomioon ympäristöluvan keskiäänitason raja-arvon sekä tehdyn mittauksen epävarmuuden voidaan todeta, ettei kaivokselta emittoituva keskiäänitaso ylittänyt mittausjakson aikana vallinneella aktiivisuustasolla melun raja-arvoa (korjattu tulos < raja-arvo epävarmuus). Tärinämittaus oli tarkoitus tehdä joulukuussa, mutta malmin luohintaräjäytykset loppuivat marraskuussa, joten mittausta ei tehty vuonna 2012. Vuonna 2012 jätejakeiden seurantaa on toteutettu entiseen tapaan kuukausittaisista keräilynäytteistä (loppuneutraloinnin sakeuttimen alite, raudan sakeuttimen alite, esineutralointisakka), joista on määritetty kokonaispitoisuuksia ja liukoisuusominaisuuksia. Alkuaineiden kokonaispitoisuuksissa ei havaittu merkittäviä muutoksia aikaisempaan vuoteen lukuun ottamatta lähinnä sinkkiä, jonka pitoisuus esineutralointisakassa kohosi loppuvuonna, mutta ei kuitenkaan vielä ylittänyt tarkkailun aloituskuukauden tasoa (kesäkuu 2010). Esineutralointisakassa havaittiin myös kohonneita nikkelin, kuparin ja kadmiumin pitoisuuksia. Raudan sakeuttimen alitteessa lähinnä nikkelipitoisuus oli koholla ja loppuneutraloinnin sakeuttimen aliteessa nikkelin lisäksi osin myös sinkki. 5
Uraanin pitoisuudet olivat loppuneutraloinnin ja raudan sakeuttimen alitteissa elojoulukuussa selvästi alempia kuin alkuvuonna, esineutralointisakassa pitoisuudet olivat myös vuonna 2012 tasaisen matalia. Liukoisuuksissa ei ole vuonna 2012 tapahtunut merkittäviä muutoksia aikaisempaan vuoteen. Esineutralointisakassa havaittiin kohonneita sinkin, nikkelin ja kadmiumin liukoisuuksia. Myös sulfaatin ja liuenneiden aineiden kokonaismäärä (TDS) oli koholla. Loppuneutraloinnin sakeuttimen alitteessa ja raudan sakeuttimen alitteessa vain sulfaatin ja liuenneiden aineiden kokonaismäärä (TDS) oli koholla. Uraanin liukoisuuksissa oli suurta vaihtelua esineutralointisakassa samoin kuin raudan sakeuttimen alitteessa alkuvuonna. Loppuneutraloinnin sakeuttimen alitteessa uraanipitoisuudet ovat olleet koko seurannan ajan pieniä. Uraanin liukoisuudelle ei ole asetettu viitearvoja. Loppuneutraloinnin sakeuttimen alite ja raudan sakeuttimen alite johdetaan kipsisakka-altaalle ja esineutralointisakka läjitetään sekundäärikasan pohjalle. Liuotuskasojen pohjat ja läjitysalueet on eristetty vuotojen ja happamien suotovesien estämiseksi pysyvillä bentoniitti- ja muovikerroksilla. Syyskuussa 2012 toteutetun järvisedimenttitutkimuksen perusteella Salmisessa ja Kalliojärvessä pintasedimentin nikkeli- ja sinkkipitoisuudet olivat pieniä. Talvivaaran liuskejaksossa sijaitsevassa Kolmisopessa nikkeli- ja sinkkipitoisuudet olivat korkeampia ja kasvoivat edelleen Jormasjärvessä, jossa myös mangaani- ja rautapitoisuudet olivat korkeampia kuin yläpuolisissa järvissä. Vuoteen 2008 verrattuna sinkkipitoisuus oli kasvanut lievästi Kolmisopessa. Jormasjärvessä kaikkien edellä mainittujen metallien pitoisuudet olivat kasvaneet, mikä voi johtua näytteenottopaikasta, erilaisista sedimentin olosuhteista ja valuma-alueelta tulevasta muusta kuin Talvivaaran kaivoksen kuormituksesta. Rikki- ja natriumpitoisuudet olivat Salmisessa ja Kalliojärvessä korkeita kuvastaen kaivoksen päästöjä. Kolmisopessa ja Jormasjärvessä pitoisuudet olivat huomattavasti pienempiä. Vuoksen suunnalla Kivijärvessä muun muassa nikkelin, sinkin, mangaanin, rikin ja natriumin pitoisuudet olivat pintasedimentissä suurempia kuin vuonna 2008. Laakajärvessä nikkeli- ja sinkkipitoisuudet olivat melko pieniä, samaa tasoa kuin Kivijärvessä vuonna 2008. Mangaanipitoisuus oli samaa tasoa Kivi- ja Laakajärvessä. Rikin ja natriumin pitoisuus oli Laakajärvessä selvästi alhaisempi kuin Kivijärvessä. Helmikuun 2013 sedimenttinäytteiden perusteella etenkin Ylä-Lumijärven sedimentissä havaittiin runsas kerros (noin 10 20 cm) metallipitoista kipsisakkaa, joka on sedimentoitunut järven pohjaan päästövesien, kuten kipsisakka-altaan vuotovesien voimakkaan kalkitsemisen seurauksena. 6