Korkein hallinto-oikeus Viite: vastaselityspyyntö 8.6.2012, Dnro 1035/1/12 VASTASELITYS Suomen luonnonsuojeluliitto katsoo, että valtioneuvoston päätös on vastoin ydinenergialakia. Vastaukset työ- ja elinkeinoministeriön selityksiin esitetään sen numeroinnin mukaan, joka on valituksessa ja selityksen kohdan 2 luettelossa. Suomen luonnonsuojeluliitto katsoo, että Talvivaara Sotkamo Oy on selkeästi ilmoittanut kantanaan, että Talvivaaran kaivos ei ole uraanin tuotantoon tarkoitettu kaivos. Se on korostanut tiedottamisessaan, että uraanin poisto metallijalosteesta on välttämätöntä metallin jatkokäytön vuoksi. Tarkoituksena ei siis ole uraanimalmin rikastaminen vaan haitallisen aineen poistaminen prosessista. Hakija on hakemuksensa kohdassa 6.1. kuvannut uraanin talteenottoprosessin vain siten, että uraani erotetaan liuoksesta sinkkisulfidin saostuksen jälkeen. Talvivaaran kaivoksen malminrikastus tapahtuu bioliuotuksena. Malminrikastuksella tarkoitetaan malmissa olleen metallin pitoisuuden rikastamista. Rikastamisen jälkeen malmista jää sivukivi. Talvivaaran prosessissa sivukivi jää sekundaariseen bioliuotuskasaan. Varsinainen malmin rikastuminen on tapahtunut bioliuotuskasoista. Kasoista johdetaan raffinaatti jatkokäsittelyyn. Raffinaattia on pidettävä rikasteena. Hakemuksessa kuvattu prosessi koskee vain uraanin erottamista rikasteesta eikä koske itse malminrikastusta. Edelle mainituilla perusteilla Talvivaaran uraanin talteenottoprosessia tulee pitää ydinenergialain mukaisena ydinaineen laajamittaiseen valmistamiseen, tuottamiseen, käyttämiseen, käsittelyyn tai varastointiin käytettävänä laitoksena eikä ydinturvallisuuslain 3 :n kohdan 5a mukaisena uraanin tuottamiseen erityisesti tarkoitettuna malminrikastuslaitoksena. Siksi asiassa tulisi noudattaa ydinturvallisuuslain 19 :n määräyksiä eikä 21 :ää. 1. Sijaintikunnan puolto Valtioneuvoston päätöksen liitteessä 1 (Lakisääteiset lausunnot) todetaan yksiselitteisesti, että Sotkamon kunta puoltaa hakemusta tietyin edellytyksin. Sotkamon kunta on esittänyt ehtoja uraanin talteenoton aloittamiselle. Jopa päätöksen perusteluasiakirjan liitteessä on tulkittu Sotkamon kunnan lausuntoa siten, että edellytysten toteutuminen on luvan myöntämisen ehtona. Sama todetaan jopa vastaselityksessä. Vähimmäisvaatimuksena luvan myöntämiselle olisi siis ollut vastaavan ehdon asettaminen päätöksen lupaehtoihin. Vastaselityksessä todetaan, että hakemus on tullut vireille ennen sijaintikunnan puoltoa edellyttävän lain muutoksen voimaantuloa. Vaikka sijaintikunnan puoltoa ei varsinaisesti vaadittaisikaan, Sotkamon kunnan lausunto ja sen tulkinta lupapäätöksessä osoittavat, että ydinenergialain
luvanmyöntämisedellytykset eivät täyty. Laitos on aiheuttanut vahinkoa ympäristölle (ydinturvallisuuslaki 6 ). Siitäkin syystä luvassa olisi pitänyt olla Sotkamon kunnan edellyttämiä vaatimuksia vastaava selkeä ehto siitä, että ennen toiminnan aloittamista jäteveden käsittely sekä haju- ja pölypäästöt on saatava hallintaan. 2. Ympäristönsuojelun huomioiminen Uraanin talteenottoprosessi liittyy olennaisesti muiden metallien talteenottoprosessiin. Prosessikaavioissa uraanin uutto on sijoitettu muiden metallien uuton keskelle. Kuvassa 1 näkyy, että uraanin talteenottoprosessi on osa muuta prosessia. Kuva on uraanin talteenoton ympäristövaikutusten arviointiselostuksesta, sivu 29. Kuva 1: Prosessikaavio Ydinenergialain 21 1 momentin kohta 1 edellyttää, että ympäristönsuojelu on otettu asianmukaisesti huomioon. Lupaa myönnettäessä näin ei ole ollut. Koko prosessi, jossa uraanin talteenotto on vain pieni osa, aiheuttaa toistaiseksi ympäristön pilaantumista. Lupaviranomainen on edellyttänyt laitokselta merkittäviä parannustoimia, jotta pilaantuminen saataisiin hyväksyttävälle tasolle. Yhden prosessivaiheen lisääminen kokonaisuuteen tulee lisäämään prosessin haittoja ja tekee sen hallinnasta entistä vaikeampaa. TUKES:n tekemä onnettomuustutkintaraportti (Onnettomuustutkintaraportti Dnro 2007/06/2012 ) osoittaa, että prosessia ei hallittu riittävällä tavalla edes valtioneuvoston päätöksen antamisen jälkeen. Uraanin poistaminen jalostettavasta metallista ja sivukivestä vähentää säteilyn määrää kaivosalueella. Puhtaasti ydinturvallisuuden ja säteilyn kannalta vastaselityksessä esitetyt päätelmät talteenoton tarkoituksenmukaisuudesta saattavat pitää paikkansa. Ydinenergialaki ei kuitenkaan rajoitu luvan myöntämisedellytyksissä säteilyvaikutuksiin. Myös muut ympäristövaikutukset on otettava huomioon. YVA-selostus väittää, että haitat ovat hallittavissa. YVA-selostusta on kuitenkin moitittu. Haittojen hallinta edellyttäisi, että laitos toteutettaisiin ja se toimisi siten kuin arviointia tehtäessä on oletettu. Selkeä esimerkki Talvivaaran toiminnan arvioimisen vaikeudesta on ollut jätevesien sulfaattipitoisuus. Varsinaisen kaivostoimintaprosessin YVA:ssa ja ympäristöluvan selostusosassa oletettiin, että jätevesien sulfaattipitoisuus olisi 170 mg litraa kohden. Pahimmillaan vesistöön johdetussa jätevedessä on ollut sulfaattia 7000 mg litrassa ja yhtiö anoo luparajaksi nyt 2000 mg
litrassa. Tällaiset esimerkit osoittavat, että Talvivaaran prosessin toiminnasta esitetyt arviot ovat erittäin epävarmoja. Kun uraanin talteenottoprosessi lisätään muutoinkin erittäin epävarman ja kokeellisen prosessin osaksi, siitä tehtyjä arvioita ei voi pitää varmoina. Niissä on erittäin suuri epävarmuus. Edellä mainituista syistä Suomen luonnonsuojeluliitto katsoo, että ydinenergialain vaatimukset luvan myöntämiselle eivät täyty. Vastaselityksessä pidetään myös yrityksen taloudellisia edellytyksiä riittävinä. Yhtiö ei kuitenkaan itse kykene rahoittamaan uraanin talteenoton vaatimia investointeja. Yrityksen oman tiedotteen mukaan investoinnit rahoittaa ulkopuolinen yhtiö, joka saa vastikkeeksi Talvivaaran erottaman uraanin. Täten ympäristönsuojeluinvestoinnit jäävät Talvivaara Sotkamo Oy:n vastuulle eikä niiden takaisinmaksuaikaa ole laskettavissa, koska ne eivät varsinaisesti tuota tuloja. Mikäli laitoksen katsotaan olevan uraanin tuottamiseen tarkoitettu malminrikastuslaitos, uraanin rikastuksen tulee katsoa alkavan uuttoprosessista bioliuotuskasalla. Siellä tapahtuu varsinainen uraanin erottaminen sivukivestä. Sivukivi tulee jäämään sekundaarisen liuotuksen kasoihin. Tästä syystä ympäristövaikutukset tulee arvioida bioliuotuskasasta ja sen ympäristövaikutuksista alkaen. Tällä hetkelle kasat aiheuttavat hajuhaittoja ja osan vesistöhaitoista. Erityisesti niiltä osin prosessi on saatava asianmukaiseksi ennen luvan myöntämistä. 3. Kaavoitus Talvivaara Sotkamo Oy on jatkuvasti väittänyt, että kaivoksen ja rikastuslaitoksen tarkoitus ei ole uraanin tuotanto. Uraani on prosessissa haittatekijä, joka on eroteltava varsinaisen päätuotteena olevan metallin jatkokäytön mahdollistamiseksi. Laitosta voidaan pitää ydinturvallisuuslain 3 :n 1.momentin 5 kohdan alkuosan mukaisena laitoksena, jota käytetään ydinaineen käsittelyyn ja varastointiin. Laitos ei ole saman pykälän mukainen uraanin tuottamiseen tarkoitettu kaivos tai malminrikastuslaitos. Se on nikkelin tuottamiseen tarkoitettu laitos, joka sivutuotteenaan tuottaa muita metalleja ja puhdistaa nikkelistä haitallisen uraanijätteen. Uraanin talteenotto on pieni osa kokonaisprosessia. Toiminnanharjoittaja ei ole hakenut koko prosessille sellaisia lupia, mitä uraanimalmin rikastuslaitosta varten tarvittaisiin. Uraanin poisto on pieni lisäys muun malmin rikastukseen. Uraanin poiston osuus voidaan arvioida tuotettavien metallien tonninmäärän ja prosessiin käytettävien kemikaalien määrän perusteella. Uraania tuotetaan joitakin prosentteja muiden metallien määrästä ja kemikaalien käyttö lisääntyisi alle 10%. Mikäli laitosta pidetään varsinaisesti uraanin tuotantoon tarkoitettuna, toiminnanharjoittaja on aikaisemmin syyllistynyt viranomaisten harhauttamiseen. Sijoituspaikan sopivuuden arviointi tiettyyn käyttöön on mahdollista vain sellaisissa tapauksissa, jolloin toiminta voidaan sijoittaa eri paikkoihin. Kaivoksen ja sen malmin rikastamisen kohdalla paikkaa ei voi muuttaa. Kaivoksen on oltava siellä, missä malmia esiintyy. Raakamalmia on käytännössä aina jatkokäsiteltävä jollain tavalla jalostamalla ennen siirtoa muualle. Kaivokselta ei siinä mielessä voi vaatia sen seikan selvittämistä, mihin kaivos voitaisiin sijoittaa. Siksi uraanikaivokselta ei myöskään tarvitse vaatia kaavamerkintää, koska malmi määrää kaivoksen paikan. Uraanin poistaminen voidaan tehdä muualla ja siksi sen tyylinen sijoituspaikan sopivuustarkastelu, kuin mitä kaavoituksen yhteydessä tapahtuu, on suunnitellun laitoksen kannalta tarpeellinen. Talvivaaran uraanin talteenottoprosessi poikkeaa ydinenergialain 3 :n 1. momentin 5 a kohdassa tarkoitetusta uraanin tuotantoon tarkoitetusta kaivoksesta, sillä talteenottoprosessi voidaan sijoittaa muuallekin. Tällä hetkellä Talvivaaran malmin uraania otetaan talteen Norilsk Nickelin Harjavallan tehtaalla. Prosessi ei siis ole siten paikkaan sidottu kuin kaivos. Metallien talteenottoprosessi on tarkoitettu nikkelin rikastamiseen. Uraanin talteenoton tarkoitus on parantaa nikkelin puhtautta vähentämällä rikasteen uraanipitoisuutta. Uraanin talteenottoa tulee siis arvioida ydinenergialain
19 :n mukaisena muuna ydinlaitoksena. Tietynlaisen laitoksen sopiminen johonkin paikkaan tulee arvioiduksi kaavoitusprosessin yhteydessä. Kaavoitusta varteen tehdään tarvittavat selvitykset, ja selvitysten perusteella voidaan arvioida, voidaanko paikalle kaavoittaa tietyntyyppistä toimintaa. Mikäli Talvivaaran alueelle olisi kaavoitettu alue uraanin talteenottolaitosta varten, kaavoituksen yhteydessä olisi selvitetty sen sopivuus kaivosalueelle. Talvivaarassa sellaista selvitystä ei ole tehty. Paikan sopivuutta ei ole myöskään arvioitu ympäristölupaprosessissa, koska prosessi on vielä käynnissä. Myöskään ympäristövaikutusten arviointi ei sisällä vaihtoehtoisten sijaintipaikkojen arviointia. Arviointi on tehty vain siltä osin, millaisia vaikutuksia laitoksella olisi. Mikäli asiaan sovellettaisiin ydinenergialain 21 :ää, sekin edellyttää, että laitoksen sijaintipaikan on oltava turvalliseen kannalta tarkoituksenmukainen. Talvivaara sijaitsee vedenjakajalla ja päästöt vesiin pilaavat kahden suunnan vesistöt. Sijaintipaikan tarkoituksenmukaisuus tulisi todetuksi vasta kaavoitusta varten tehtävissä selvityksissä. YVA-selvityksissä ei ole arvioitu vaihtoehtoisia sijaintipaikkoja tai sitä, onko paikka sopiva. Sen sijaan on arvioitu vaikutuksia ympäristöön. Suomen luonnonsuojeluliitto katsoo, että Talvivaaran toimintaa ei voi pitää uraanin tuotantoon tarkoitettuna kaivoksena tai malminrikastuslaitoksena, koska se on sijoitettavissa muualle ja toiminnanharjoittaja on useissa yhteyksissä korostanut, että kaivosta ei ole tarkoitettu uraanin tuotantoon. Siksi sen sijoituspaikalta tulee vaatia ydinenergialain 19 1. momentin 4. kohdan mukainen varaus asemakaavassa ja paikan sopivuus tulee arvioida kaavoituksen yhteydessä. 4. Organisaatio ja asiantuntemus Selityksessään työ- ja elinkeinoministeriö toteaa, seuraavasti: "(lakia) sovelletaan niin, että luvan edellytykset täyttyvät, jos hakijan esittämät suunnitelmat olivat riittävät luvan käsittelyn aikana." Talvivaara Sotkamo Oy:llä on ollut vaikeuksia rekrytoida riittävästi osaavaa henkilökuntaa jo nykyistä toimintaa varten. Sen selvityksissä ympäristöongelmista tätä on pidetty yhtenä syynä yhtiön hitaaseen reagointiin ongelmatapauksissa. On epävarmaa, millaista henkilöstöä laitos saa rekrytoiduksi. Osaavaa henkilöstöä tarvitaan jo toiminnan suunnittelussa ja sen käynnistämisessä. Koska uraanin talteenottoprosessi on vain osa koko metallinjalostusprosessia, henkilökunnan asiantuntemuksen tulee kattaa koko prosessi. Tähän mennessä koetut ympäristöongelmat ja työturvallisuuspuutteet (TUKES:n raportti) osoittavat, että osaaminen on puutteellista. Osaaminen tulee arvioida kokonaisuutena ja koko prosessin kannalta, ja sitä suunnitelmat eivät osoita. 5. Turvallisuus Suunniteltu uraanin talteenotto on keskellä muuta prosessia. Prosessin turvallisuutta ei voi arvioida pelkästään uraanin talteenoton kannalta. Säteilyturvakeskuksen asiantuntemus ei riitä koko prosessin turvallisuuden arviointiin. Siihen ei ole riittänyt laitoksen oma asiantuntemus eikä lupatai valvontaviranomaisten asiantuntemus. Prosessi on kokeellinen, kehittelyn alla oleva menetelmä. Turvallisuutta tulee arvioida koko prosessin osalta. Sitä edellyttää myös ydinenergialain vaatimus syvyyssuuntaisesta turvallisuusperiaatteesta. Talvivaaran kaivoksen aiheuttamat ympäristöongelmat osoittavat, että nykyisessä muodossaan kokonaisprosessi ei täyttäisi ydinenergialain vaatimuksia turvallisuudesta. Siksi myöskään luvanmyöntämisedellytykset turvallisuuden osalta eivät täyty.
6. Uraanin vienti Suomen luonnonsuojeluliitto katsoo, että uraanin tuottajan tulee varmistua siitä, ettei ainetta käytetä vastoin Suomen lakia tai kansainvälisiä sopimuksia myöskään sen jälkeen, kun aine on luovutettu edelleen. Sellaisesta ei voi olla varmuutta sen osapuolen kanssa, jolle yhtiö on suunnitellut luovuttavansa uraanin, vaan uraani voi päätyä myös sotilaalliseen käyttöön. Yhteenveto Suomen luonnonsuojeluliitto katsoo, että Talvivaara Sotkamo Oy:lle myönnetty lupa ei täytä ydinenergialain vaatimuksia siitä, että hanke on yhteiskunnan kokonaisedun mukainen ja että ydinenergian käyttö on ihmisen ja ympäristön kannalta turvallista. Helsingissä 29.6.2012 Suomen luonnonsuojeluliitto ry Eero Yrjö-Koskinen toiminnanjohtaja Lisätietoja: Pertti Sundqvist hallituksen jäsen pertti.sundqvist@sll.fi puh. 050 432 8281