1/11 Vantaan Keskustan tavoitteita valtuustokaudella 2013-2016 ovat seuraavat: VANTAAN TIE EI OLE KREIKAN TIE Heikoimpien asemasta ei tingitä. Emme olisi Keskusta, jos emme puolustaisi heikoimpia. Siksi haluamme tiukasta talouskurista huolimatta pitää esillä seuraavia menovaikutteisia asiakohtia. Lastenhoito Perheen on voitava valita kotihoidon, päiväkodin sekä perhepäivähoidon välillä. - Aidosti ja taloudellisesti tasavertaisina vaihtoehtoina. Laadukas ja turvallinen lasten päivähoito on saatava läheltä kotia. Ryhmäkoot on pidettävä pieninä. Kerhotoimintaa, avointen päiväkotien toimintaa sekä lasten kotihoidon tuen korotusta ja päivähoidon paikkatakuuta perheille, joissa isä tai äiti ja päivähoitoikäiset sisarukset ovat kotona, on jatkettava. Lasten kotihoidon tuen kuntalisiä ei muiltakaan osin saa nipistää. Perhepäivähoidon saatavuutta ja toimivuutta on parannettava. Päävastuu lapsen kasvatuksesta on kodilla kaupungin varhaiskasvatus ja koulu täydentävät sitä. Lähtökohtamme on, että vanhemmilla on oltava oikeus valita lapsensa hoitomuoto ja eri vaihtoehtojen tulee olla perheille taloudellisesti tasavertaisia. Siksi olemme tyytyväisiä tällä valtuustokaudella saatuihin parannuksiin lasten kotihoidon tuessa niille perheille, joissa isä tai äiti ja alle kouluikäiset sisarukset ovat kotona. Edellytämme tämän järjestelyn jatkamista ja toimimme sen puolesta, ettei lasten kotihoidon tuen kuntalisää muiltakaan osin nipistetä. Perhepäivähoidon uudet työaikajärjestelyt ovat joillakin alueilla heikentäneet tämän hoitomuodon saatavuutta ja toimivuutta. Tilanteen korjaamiseksi perhepäivähoitajien palkkausta ja kustannuskorvauksia sekä keskinäisiä sijaisjärjestelyjä tulisi kehittää niin, että perhepäivähoitoa olisi tarjolla kunnallisen päivähoitopaikkojen aukioloaikoja vastaavasti. Myös ryhmäperhepäivähoidon saatavuus on turvattava. Avoimet päiväkodit, kerhotoiminta, asioinnin hoitoapupalvelu ja asukaspuistot tukevat lasten kotija perhepäivähoitoa. Tältäkin osin on jatkettava ällä valtuustokaudella aloitettua kehittämistyötä. Päiväkotien kokopäivähoito on lasten yleisin hoitomuoto. Laadukas ja turvallinen päiväkotipaikka olisi saatava mahdollisimman läheltä kotia tai vanhempien työmatkan varrelta. Ryhmäkoot tulee isoissakin päiväkodeissa pitää riittävän pieninä. Henkilöstön vaihtuvuus ja sijaisuusjärjestelyt on saa-
2/11 tava sellaisiksi, että päiväkodeissa on kaikissa oloissa riittävästi henkilöstöä ja sijaisetkin mahdollisuuksien mukaan samoja ja lapsille tutuksi tulevia. Koska perheiden tarpeet vaihtelevat hoitoajan suhteen, osapäiväryhmät ovat hyvä ja tarpeellinen vaihtoehto. Päiväkotitoiminnan tulee myös mahdollistaa erilaisia vaihtoehtoja, esim. kielikylpypäiväkoteja ja erilaisia pedagogisia vaihtoehtoja. Niiden järjestämisessä tulisi toimia yhteistyössä seurakuntien, kolmannen sektorin toimijoiden ja yksityisten yritysten kanssa. Kannatamme sivistystoimen ehdotuksia yksityisen päivähoidon kuntalisän nostamisesta ja starttirahan myöntämisestä uusille yrityksille. Opintie Homekouluja ei Vantaalla suvaita, ja siksi homekouluihin on varattava laajempi korjausbudjetti, valtionapujen lisäksi. Hyvään opintiehen tarvitaan pienet opetusryhmät, opettajien pysyvyys sekä koulunkäynti lähikoulussa. Kouluterveydenhuollosta ja muista tukipalveluista on huolehdittava ja kiusaamiseen puututtava tiukasti. Jokaiselle peruskoulun päättävälle nuorelle on tarjottava jatko-opintopaikka. Lasten kasvua tukeva, oppilaan kokoinen ja oppimiseen innostava esiopetus ja peruskoulu on jokaisen lapsen oikeus ja yksi tärkeimmistä lähipalveluista. Mitä nuorempi koululainen on kyseessä, sitä lähempänä kotia ja sitä pienemmän sekä koulun että perusopetuksen ryhmäkoon tulee olla. Jos lähin koulu on kuntarajan toisella puolella, tämä ei saa estää palvelun saamista. Olemme tyytyväisiä siihen, että koulujen ryhmäkokoja on päättyvänä valtuustokautena saatu pienennettyä ja kuntien välistä yhteistyötä lisättyä. Kouluilla on oltava käytössään riittävästi opetustyötä tukevaa henkilökuntaa: koulunkäyntiavustajia, kouluterveydenhoitajia sekä kuraattori- ja psykologipalveluja. Nuorten siirtymistä peruskoulusta toiselle asteelle on tuettava mm. tehostamalla opintojen ohjausta ja oppilashuollon palveluja. Koulujen kerhotoimintaa on kehitettävä: lasten ja nuorten harrastuspiirit koulutyön jälkeen tukevat yhteisöllisyyden kasvua ja suvaitsevaisuutta eri väestöryhmien välillä. Kiusaamiseen on aina puututtava tiukasti. Jokaiselle peruskoulun päättävälle nuorelle on tarjottava jatko-opintopaikka joko ammatillisesta koulutuksesta, lukiosta tai kymppiluokalta. Ammatillisen koulutuksen aloituspaikkoja on lisättävä erityisesti niillä aloilla, joilla on nähtävissä pysyvää työvoimatarvetta, esim. rakennus- ja LVI-alat sekä hoitoala. Keskeyttäminen on toisen asteen koulutuksessa vieläkin valitettavan yleistä. Siksi kouluissa on oltava riittävästi opinto-ohjaajia, jotta koulutukseen hakeutuva voisi saada realistisen kuvan alasta, jolle on hakeutumassa. Tarvittaisiin lisää myös työhön tutustumista ennen ammattiopintojen alkua. Mikäli opinnot keskeytyvät, on tärkeää, että nuori saa tässä vaiheessa riittävästi opinto-ohjausta uusien mahdollisuuksien ja opintopolkujen etsimisessä. Koulutusjärjestelmää on lisäksi kehitettävä niin, että opiskelijoiden aikaa ja energiaa hukkaavat päällekkäisyydet siirryttäessä alalta toiselle tai toiselta asteelta ammatti-
3/11 korkeakouluun poistetaan. Aiempien opintojen hyväksi lukemisesta uusissa opinnoissa on tehtävä toimiva käytäntö. Tasokkaat opiskelijahuollon palvelut, terveydenhuolto-, kuraattori- ja psykologipalvelut on vakiinnutettava myös toiselle asteelle. Koulurakennusten terveellisyyden ja turvallisuuden tulisi olla itsestään selvyys. Homekouluja ei pidä Vantaalla suvaita, ja siksi homekouluihin varattua määrärahaa tulee lisätä ja toimia samalla sen puolesta, että rahoitukseen saadaan erillisvaltionosuutta. Kiinteistöistä vastaavan tilakeskuksen on huolehdittava, että siivous on kunnollista ja korjaukset hoidetaan ajallaan ja laadukkaasti. Koulujen, tilakeskuksen ja Vantaan Tilapalvelut Oy:n yhteistyötä koulukiinteistöjen kunnon seurannassa on parannettava. Syrjäytymisen torjunta Lasten ja nuorten ongelmiin on puututtava ajoissa, neuvolan, päiväkodin, koulun ja perhe- ja nuorisoneuvolan monialaisena yhteistyönä. Osana ennaltaehkäisytyötä on lisättävä lapsiperheiden kotipalveluja. Nuorten työnvälityspalveluita on kehitettävä. Maahanmuuttajien kotouttaminen ja työllistyminen vaatii paitsi lasten myös koko perheelle suunnatun suomen kielen koulutuksen selvää lisäämistä. Kaikille asukkaille on turvattava riittävät kirjasto-, liikunta-, nuoriso- ja muut lähiharrastusmahdollisuudet. Kannatamme Vantaan vammaispoliittisen ohjelman toteuttamista, taloudellisten mahdollisuuksien mukaan. Lasten, nuorten ja perheiden erilaiset ongelmat ovat niin Vantaalla kuin muissakin suurissa kaupungeissa lisääntyneet vuosi vuodelta, mikä on johtanut lastensuojelutoimenpiteiden, perhetyön, mielenterveyspalvelujen ja toimeentulotuen tarpeen voimakkaaseen kasvuun. Vantaan on vastattava tähän haasteeseen suuntaamalla enemmän voimavaroja ennaltaehkäisevään työhön ja lisäämällä neuvolan, päiväkodin, koulun ja perhe- ja nuorisoneuvolan monialaista yhteistyötä. Lapsiperheiden lähes alas ajettuja kotipalveluja on myös lisättävä. Tätä huolenpitoa kaikista heikoimmista Keskusta on päättyvänä valtuuskautena pitänyt kaikissa talousneuvotteluissa tärkeimpänä. Parasta ennaltaehkäisyä on huolehtia varhaiskasvatuksen ja koulujen opetuksen laadukkuudesta sekä työllistymispalveluista. Kouluilla on tärkeä tehtävä maahanmuuttajien integroinnissa suomalaiseen yhteiskuntaan sekä syrjäytymisen ja väestöryhmien välisten ristiriitojen ehkäisemisessä. On turvattava, että kaikki oppilaat saavat täysipainoisesti koko peruskoulun oppimäärän mukaisen opetuksen ja että heitä tuetaan jatko-opintoihin. Koulutus, ammattitaito ja työpaikka auttavat parhaiten juurtumaan suomalaiseen yhteiskuntaan. Suomi toisena kielenä opetus ja oppilaan kotikielen opetus ovat tässä maahanmuuttajien osalta tärkeitä tekijöitä. Lasten ja nuorten lisäksi suomen kielen koulutusta on oltava riittävästi tarjolla myös muulle perheelle.
4/11 Koulutuslaitosten erilaisia tukipalveluja on kehitettävä syrjäytymisen ehkäisemiseksi. Erityisosaamista tarvitaan lisää mm. ennaltaehkäisevään mielenterveyden hoitoon. Valtiovalta on siirtänyt vastuutaan työllisyyspalveluista kasvavassa määrin kunnille. Siksi valtion on lisättävä rahoitusosuuttaan näihin tehtäviin ja vastaavasti pienennettävä omaa työvoimahallintoaan taikka muutettava toimintatapojaan niin, että nuorelle tai pitkäaikaistyöttömälle pystytään etsimään työtä eikä vain tarjoamaan erilaisia tukimahdollisuuksia. Syrjäytymistä ehkäisee myös elävä yhteisöllisyys. Siksi asukkailla tulee olla eri puolilla kaupunkia käytettävissään monipuoliset ja virikkeelliset kirjasto-, liikunta-, nuoriso- ja muut tilat ja -palvelut lähiharrastusmahdollisuuksia varten. Järjestetyn kulttuuritarjonnan ohella on tuettava myös omaehtoista kulttuuritoimintaa ja muuta yhdessä tekemistä esimerkiksi erilaisissa harrastuskerhoissa. Vapaa-ajan toimintoja varten on rakennettu mm. liikunta- ja kulttuuritiloja. Niiden käytön tehostamiseksi ja monipuolistamiseksi on uskallettava toimia ennakkoluulottomasti yli hallintokuntien rajojen ja joustettava tarvittaessa tiukasta tilojen maksullisuudesta. Sikäli kun tiloja on esimerkiksi päiväsaikaan vapaana, niitä tulisi tarjota aktiivisesti iltapäiväkerhojen, eläkeläisliikunnan ja vapaaehtoisjärjestöjen käyttöön maksutta tai pientä korvausta vastaan. Toisaalta tilojen käyttö tulisi turvata silloin, kun siihen on kysyntää ja tarve: ainakin nuorisotilojen tulisi olla auki myös koulujen lomaaikoina, jolloin nuorilla on enemmän vapaa-aikaa. Vapaa-aikatilojen järjestämisessä tarvitaan myös seudullista yhteistyötä sekä yhteistoimintaa liikunta-alan yritysten kanssa, joilla keinoin voidaan mahdollistaa ns. vähemmän harrastettujen lajien harjoitus- ja toimintatilat. Itsenäinen ikääntyminen Ikääntyvien aktiivisuuden ja vireyden tukemiseksi tarvitaan ilmaisten liikuntapalvelujen ikärajan alentamista. Ikääntyvien kotona asumista mahdollisimman pitkään on tuettava nykyistä laajemmin kotihoitopalveluin. Myös kotitalkkaripalveluja tulee järjestää, esimerkiksi kaupungin työpajan kautta. Palveluasumista ja laitoshoitoa on oltava tarjolla tarvetta vastaavasti. Omaishoitoa tuettava taloudellisesti siten, että se on selvä vaihtoehto laitoshoidolle. Vanhustenhoitoon kaivataan erilaisia vaihtoehtoja. Sekä päättyvänä että aikaisempina valtuustokausina Keskusta on pitänyt erityisen tärkeänä sitä, että vanhukset voisivat asua mahdollisimman pitkään kotonaan, ja puhunut aina omaishoitajien puolesta. Omaishoitajille on tarjottava riittävän korvauksen lisäksi kuntouttavaa tukitoimintaa sekä lomajärjestelyt kaikille niille, jotka iäkkäänä tai huonokuntoisena hoitavat omaisiaan. Kotona asumiseen panostaminen edellyttää moninaisia kaupungin tukitoimia: kotipalvelun ja terveydenhuoltopalvelujen keskinäistä koordinaatiota on parannettava ja henkilöstöresursseja lisät-
5/11 tävä. Vanhuksille tarvitaan esimerkiksi riittävästi omaa kotisairaalatoimintaa. Keskusta on myös tyytyväinen eri puolille Vantaata perustettujen vanhusten päivätoimintakeskusten toimintaan ja edellyttää niin toimintaedellytysten turvaamista ja kehittämistä jatkossakin. Kunnon ylläpitämiseksi kannalta tarvitaan myös liikunta- ja ulkoilupalveluja sekä muita virikkeitä. Siksi ehdotamme senioripassin ikärajan alentamista 65 vuoteen. Samoin on huolehdittava vanhusten riittävästä ravitsemuksesta, johon kuuluu ateriapalvelujen ohella huolenpito hampaiden kunnosta ja huolehtiminen siitä, että ruoka todella syödään. Oman haasteensa asettaa myös ikäihmisten lisääntynyt alkoholinkäyttö. Kaikki eivät kuitenkaan pärjää kotona. Siksi kaivataan lisää palvelutaloja ja erityisesti pienryhmäkoteja. Niitä tulee olla mahdollisimman tasaisesti ympäri Vantaata, lähellä kunkin vanhuksen aiempaa kotia, lapsia ja ystäviä. Palvelutalot eivät saa olla vain mahdollisimman edullisia vanhusten säilytysyksiköitä, vaan niissä tulee olla läsnä sekä yhteisöllisyys että hoiva ja huolenpito. Yhteisöllisyyttä lisäävää iltaruokailua ei saa korvata voileivillä, eikä viriketoimintaa muutoinkaan vähentää. Yksi tulevaisuuden suuria kysymyksiä on näet iäkkäiden ihmisten yksinäisyys niin kotona kuin palvelutaloissakin. Kaikkien palvelujen toteuttamisessa tarvitaan yhteistyötä ja yhteisvastuullisuutta omaisten, palveluiden järjestäjien, palveluyritysten ja kolmannen sektorin toimijoiden kanssa. Siksi palveluseteli on laajennettava kaikkeen hyvinvointipalveluun. Nämä näkökohdat on huomioitava myös valmisteilla olevassa vanhuspalvelulaissa. Pelkkä laitoshoidon henkilöstöresurssien minimivaatimuksen säätäminen ei riitä, vaan on turvattava riittävin laadullisin kriteerein kaikkien, niin kotona kuin laitoksissa olevienkin vanhusten ihmistä arvostava ja kunnioittava hoiva. Terveyspalvelut Terveydenhoidon peruspalvelut on saatava kummaltakin puolelta Vantaata, ilman jonoja ja myös iltaisin. Ennaltaehkäisevään terveydenhuoltoon tarvitaan lisää voimavaroja kaikilla tasoilla. Kuntarajat eivät saa olla este palvelujen käyttämiselle. Kotilääkäripalvelujen saatavuutta on laajennettava. Kaupungilla on päävastuu terveyspalvelujen suunnittelusta ja järjestämisestä, muta ei välttämättä niiden varsinaisesta hoitamisesta. Niinpä julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyötä ja ylikunnallisen erikoissairaanhoidon ja kaupungin vastuulla olevan perusterveydenhuollon yhteentoimivuutta on syvennettävä, jotta sairaiden pompottelu ja pallottelu paikasta toiseen saadaan loppumaan. Palveluiden on oltava saatavilla joustavasti, riittävän nopeasti ja mahdollisimman läheltä, kuntarajoihin katsomatta. Myös kotilääkäripalvelujen saatavuutta on laajennettava.
6/11 Useita vuosia sitten lakkautetun terveyskeskusten iltapäivystyksen jättämän palveluaukon korjaamiseksi on terveysasemien aukioloaikoja pidettävä sekä Länsi- että Itä-Vantaalla vähintään yhdessä terveyskeskuksessa joko Vantaan kaupungin alueella tai jos kuntien välinen yhteistyö mahdollistaa - sen välittömässä läheisyydessä. Näissä ns. täyden palvelun terveyskeskuksissa tulee olla saatavilla myös osa nykyisin erikoissairaanhoidon tuottamista terveyspalveluista, ainakin sen tarjoaman hoidon seurantaa ja terveyskeskustyötä tukevaa konsultaatiopalvelua. Sen sijaan vaativamman erikoissairaanhoidon yksiköiden osalta erikoistumista voidaan edelleen jatkaa. Jos erikoislääkäriresurssien työnjaosta ei päästä sopimukseen HUS:n kanssa, on harkittava yhteistyötä yksityisten lääkäriasemien kanssa. Palveluiden kehittämisessä on muistettava, että toimivat ja tarpeelliset palvelut turvataan myös muutostilanteissa. Puhelinpalvelujen toimivuutta ja muuta palveluista tiedottamista on parannettava. Pelkkä nettitiedottaminen ei ole sosiaali- ja terveystoimen palveluissa riittävää, koska kaikilla palveluiden tarvitsijoilla ei ole internet-yhteyttä. Itsenäisenä Vantaa huolehtii asukkaistaan parhaiten. Vantaa pysyköön itsenäisenä kaupunkina emme halua Pohjois-Helsingiksi. Tehtäviä voidaan silti selvien mittakaavaetujen sitä puoltaessa siirtää laajemman alueen vastuulle. Tällöin on varmistettava alueen suora demokraattinen edustaminen. Kuntarakennemuutoksista edellytämme kaikissa tapauksissa neuvoa-antavaa kansanäänestystä. Lähidemokratiaa ja asukkaiden muita osallistumismahdollisuuksia on parannettava. Pääkaupunkiseudun ja sitä ympäröivien kuntien yhteistyössä kaikkein tärkeintä on, että palveluja on saatavissa nykyistä joustavammin kuntarajojen yli. Hallinnon tulee palvella tätä, joten Keskusta on päättyvänä valtuustokaudella kannattanut eri yhteistyömuotojen selvittämistä mukaan lukien Helsingin ja Vantaan kaupunkien mahdollisen yhdistämisen etuja ja haittoja. Saatujen selvitysten perusteella valtuustoryhmämme päätyi yhdistämisasiassa kielteiselle kannalle. Näkemykseemme vaikuttivat mm. Helsingin valtava korjausvelka, sen Vantaata kalliimpi sisäinen hallinto raskaampine palvelutuotantokuluineen, hallinnon saneeraukset estävä viisivuotinen henkilöstön siirtymäsäännöstö, pääkaupunkiseudun mahdollinen sosiaalinen jakautuminen rikkaaseen länteen ja köyhään itään, pelko joutumisesta Pohjois-Helsinki-reservaatiksi sekä näköalattomuus pääkaupunkiseutua laajemman metropolialueen muodostamiseen. Niinpä valtuustoryhmämme kannatuksen on saanut pääkaupunkiseudun kaupunkeja laajemman, niistä ja lähikunnista Uudenmaan liiton (14 kuntaa) pohjalta muodostettavan metropolihallinnon aikaansaaminen. Sen puolesta ryhmämme toimi viimeksi keväällä Suomen hallituksen kuntaraken-
7/11 neuudistuksesta annetun Vantaan valtuuston lausunnon muotoilussa. Kannanotossamme pidimme tärkeänä, että uudistuksia toteutettaessa turvataan kaikkien ylikunnallisten organisaatioiden demokraattinen edustus. Tästä tavoitteesta lähtien olimme sitä mieltä, että maankäytön, asumisen ja liikenteen seutusuunnittelun lisäksi perustettavalle uudelle metropolihallinnolle tulisi siirtää nykyisin eri kuntayhtymille (HUS, HSL, HSY, Laurea jne.) kuuluvat tehtävät sekä maakuntatasoisten palvelujen järjestäminen ja elinkeinoelämän kehittäminen. Ylikunnallisten elinten demokraattiseen ohjaukseen saamisen rinnalla olemme vaatineet lähidemokratian ja kuntalaisten muiden osallistumismahdollisuuksien laajentamista. Vantaan aluetoimikuntia ei tule näivettää, vaan päinvastoin lisätä niiden toimimismahdollisuuksia ja -valtuuksia. Asukkaiden kuulemistilaisuuksia ja muita kaikille avoimia osallistumis- ja vaikutustilaisuuksia on lisättävä. Kaupungin talous kuntoon. Velan kasvu on saatava hallintaan ja vastuullista menokuria jatkettava. Palveluja ei tule rahoittaa velalla, palvelujen edellyttämiä välttämättömiä investointeja tarvittaessa kyllä. Investoinneissa säästökohteita tulee kuitenkin hakea selvästi aikaisempaa enemmän. Keskusta ei sulje pois kunnallisveroprosentin korotusta tulevalla valtuustokaudella. Kaupungin palvelutuotannon tehokkuutta ja tuottavuutta on kehitettävä mm. hyödyntämällä tietotekniikkaa sekä ennen kaikkea huolehtimalla henkilöstön työhyvinvoinnista ja motivaatiosta kaikissa toimipisteissä. Vantaalaisille työtä tarjoavien yritysten palvelut ja liikenneyhteydet on pidettävä kunnossa. Valtionosuuksista ei saa leikata, vaan enemmin korotettava valtion tuloveroa. Vantaan Keskusta on vuosikymmeniä kantanut huolta kaupunkimme velkaantumisesta, joka on päättyvällä valtuustokaudella edelleen kasvanut.. Velkataakka on kaupungille iso riski talouden suhdanteiden ja sitä seuraavien korkotason mahdollisten vaihteluiden takia. Se vaarantaa myös mahdollisuuttamme toimia itsenäisenä kaupunkina. Siksi Keskusta ei kannata veroprosentin korotuksia tällä valtuustokaudella, mutta ei sulje pois sitäkään vaihtoehtoa tulevina vuosina. Lähivuosina on näet edelleen investoitava niin välttämättömiin palveluihin kuin kaupunkirakenteeseenkin. Uusia asuinalueita ja vastaavia suuria kaupunkirakenteen investointeja ei kuitenkaan tule tehdä, vaan keskittyä alueisiin, joista on jo päätökset tehty. Investointien vaatimaa velkaantumista voidaan pienentää mm. realisoimalla kaupungille tarpeetonta omaisuutta nykyistä aktiivisemmin, huolehtimalla paremmin kiinteistöjemme kunnosta sekä vähentämällä toimitilojen määrää ja lisäämällä niiden monikäyttöisyyttä. Myös investointien seurantaa ja priorisointia yli toimialojen on lisättävä sekä kaupungin hallinnossa että luottamushenkilöelimissä.
8/11 Jotta velan kasvu saataisiin hallintaan, on myös käyttötaloudessa jatkettava tiukkaa menokuria. Kaupungin palvelutuotannon tehokkuutta ja tuottavuutta on parannettava mm. hyödyntämällä tietotekniikkaa sekä ennen kaikkea huolehtimalla henkilöstön työhyvinvoinnista ja motivoinnista sekä asiakaslähtöisyydestä. Palvelutuotannossa on lisäksi otettava ennakkoluulottomasti käyttöön uusia rahoitus- ja toimintamalleja. Niiden aikaansaamiseksi Keskusta pitää tärkeänä, että kaupungin hankinnoissa turvataan pienten yritysten tasapuolinen kohtelu ja kannusteet innovatiivisuuteen. Hyvinvointipalveluissa painopistettä on siirrettävä haittojen korjaamisesta ennalta ehkäisevään työhön. Vantaan talouden tasapainottamista vaikeuttaa verotulojen riittämättömyys suhteessa investointi- ja palvelutarpeisiin sekä nuoriso- ja pitkäaikaistyöttömyys. Siksi vantaalaisille työtä tarjoavien yritysten tarvitsemat palvelut ja erinomaiset liikenneyhteydet on pidettävä kunnossa. Yksi merkittävä syy Vantaan velkaantumiseen on se, että valtio on koko ajan lisännyt kuntien tehtäviä ja vastuita osoittamatta niihin riittävää rahoitusta, vaan päinvastoin leikkaamalla valtionosuuksia. Keskustan mielestä valtionosuuksista ei saa enää leikata, vaan on ennemmin korotettava valtion tuloveroa, joka on progressiivinen toisin kuin kuntaverot. Näistäkin on huolehdittava. Hyvään asumiseen Asuinalueiden on oltava turvallisia ja viihtyisiä. Vanhojen lähiöiden palvelut ja vetovoimaisuus on turvattava täydennysrakentamisella ja kannustamalla taloyhtiöitä huolehtimaan korjauksista. Myös teiden ja katujen kunnossapidosta on huolehdittava. Omistus ja vuokrataloja on sijoitettava kaikille alueille: erilaisten ihmisten asuminen samoilla alueilla edistää tasapainoisten yhteisöjen kehittymistä. Kiinteistöveron nostamista emme kannata, sillä se ei perustu veronmaksukykyyn. Erikokoisia pien- ja omakotitaloja ja -tontteja on saatava lisää, jotta niitä olisi tarjolla muillekin kuin varakkaille. Erityisesti tarvitaan enemmän vuokratontteja ja -asuntoja lapsiperheiden käyttöön. Perinnemaisemat on säilytettävä. Keskusta haluaa rakentaa alueellisesti tasapainoista ja ekologisesti kestävää Vantaata, jossa vastattaisiin entistä paremmin ihmisten asumistoiveisiin. Tiivis kerrostalorakentaminen on keskitettävä pää- ja kehäradan varteen ja muihin kaupunkikeskuksiin ja muualla lisättävä pien- ja omakotitalojen osuutta. Asuinalueiden tulee olla turvallisia, siistejä ja viihtyisiä, uusienkin omaleimaisia ja kauniita.
9/11 Asutuksen lomassa on säilytettävä pelto- ja metsäalueita. Luonnonsuojelualueita ja perinnemaisemia tulee vaalia. Hajanaisen ja vaikeasti hahmotettavan postimerkkikaavoituksen sijasta on asemakaavoituksessa ryhdyttävä laatimaan yleiskaavaa täydentäviä alueellisia yleissuunnitelmia, jotta alueita voidaan rakentaa kokonaisvaltaisesti. Vanhojen lähiöiden palvelut ja vetovoimaisuus on turvattava olemassa olevaa lähiympäristöä ja asutusta kunnioittavalla täydennysrakentamisella ja kannustamalla talo- ja kiinteistöyhtiöitä huolehtimaan korjauksista. Myös teiden ja katujen kunnossapidosta sekä muusta vanhojen alueiden kunnallistekniikasta on huolehdittava. Suunnitelmat on laadittava asukkaita kuunnellen ja niissä on sovitettava yhteen erilaisten toimintojen tarpeet. Puistoja ei saa nakertaa pala palalta pienemmiksi. Sosiaalisen monimuotoisuuden turvaamiseksi kaikissa kaupunginosissa tulee olla kaikenkokoisia ja kaikentyyppisiä asuntoja. Esimerkiksi omistus- ja vuokrataloja sekä erityisryhmäasumista on sijoitettava kaikille alueille: erilaisten ihmisten asuminen samoilla alueilla edistää tasapainoisten ja suvaitsevien yhteisöjen kehittymistä. Asumiskustannusten hillitsemiseksi tonttitarjontaa on lisättävä, jotta erikokoisia pien- ja omakotitaloja ja -tontteja olisi tarjolla muillekin kuin varakkaille. Nuoret, ensiasunnon hankkijat ja nuoret lapsiperheet on erityisesti otettava nykyistä paremmin huomioon asuntopoliittisissa toimenpiteissä siten, että tarjolle tulee riittävästi kohtuuhintaisia ja -kokoisia asuntoja. Kaavoitus- ja tonttipolitiikalla on turvattava sekä vapaarahoitteisten omistus- ja vuokra-asuntojen tuottajien että perinteisen kaupungin vuokra-asuntotuotantoa harjoittavan VAV:n ja muiden yleishyödyllisten asuntotuottajien toimintamahdollisuudet. Keskusta vastustaa kiinteistöveron nostamista, sillä se eri perustu veronmaksukykyyn. Sujuvaan liikenteeseen Joukkoliikennettä on kehitettävä tasapuolisesti eri asuinalueiden kesken, esim. palvelulinjojen ja kutsujoukkoliikenteen avulla. Raskasta liikennettä vantaalaisten asuinalueiden lävitse tulee vähentää selvästi, tarvittaessa läpiajokielloin, ja asuinalueiden melusuojauksia parantaa määrätietoisella ohjelmalla. Katujen ja teiden kunnossapidosta sekä kevyen liikenteen, erityisesti kouluteiden, turvallisuudesta on huolehdittava. Joukkoliikennettä tulee parantaa sovittaen joustavasti yhteen Vantaan sisäinen ja seutuliikenne. Kaikilta alueilta on oltava toimivat ja palvelevat joukkoliikenneyhteydet. Asuinalueiden tasapuolisuus voidaan turvata esimerkiksi palvelulinjojen ja kutsujoukkoliikenteen avulla. Rautatieasemille ja aluekeskusten välisille tiheästi liikennöiville runkobussilinjoille on järjestettävä matkustajamäärät ja liikkumistarpeet kohtuullisesti huomioon ottava ja aikataulullisesti sujuva syöttöliikenne, ja liityntäliikennettä varten on rakennettava riittävästi pysäköintipaikkoja, myös pyöräilijöille. Bussi- ja juna-
10/11 kaluston on oltava niin kelvollista, että aikatauluissa pysytään, ja niin siistiä, että matkustajat astuvat niihin mielellään. Sähkö- ja maakaasuautojen käyttöä on lisättävä. Julkisessa liikenteessä häiriköintiin on oltava ehdoton nollatoleranssi. Tarkastusmaksua on korotettava ja tarkastajia lisättävä, jotta pummilla matkustaminen saadaan loppumaan. Matkalippujen, erityisesti lasten, nuorten ja opiskelijoiden lippujen hinnat tulee pitää kohtuullisina, mutta se ei saa tapahtua joukkoliikenteen tarjonnan kustannuksella. Taksajärjestelmää uudistettaessa on korjattava nykyisen tariffijärjestelmän epäoikeudenmukaiseksi koettuja kohtia, mm. lyhyiden kuntarajojen yli tapahtuvien matkojen suhteettoman korkeaa hintaa. Lippujärjestelmää on kehitettävä myös niin, että yhdellä lipulla pystytään matkustamaan laajalla alueella ja eri liikennevälineissä. Työsuhdelipusta on tehtävä nykyistä joustavampi ja edullisempi ja sen verotusbyrokratiaa on kevennettävä. Pääteiden ohella on pidettävä huoli asuinkatujen kunnosta sekä pyörä- ja kävelyteiden käyttökelpoisuudesta ja turvallisuudesta. Erityisesti on huolehdittava lasten kouluteistä. Vantaan on tehtävä linjaus, että asuinalueilla ei sallita muuta raskasta liikennettä kuin julkinen liikenne ja ao. alueen palveluliikenne. Tämä on mahdollista tehdä esim. käyttämällä läpiajokieltoja, painorajoituksia, kiertoliittymiä, liikennevaloja ja -hidasteita sekä liikenteen valvontaa tehostamalla. Asumisviihtyvyyden turvaamiseksi myös melusuojauksia tulee parantaa kaikkien pääteiden varsilla. Kestävä kehitys ja omavaraisuus On pidettävä huolta sekä luonnosta että rakennetusta ympäristöstä. Kaupungin tulee systemaattisesti edistää puurakentamisen mahdollisuuksia julkisrakentamisessa ja kaavoituksessa. Kotimaista ruokaa ja erityisesti lähiruokaa on suosittava ruokapalvelun ja koulujen hankinnoissa. Kaupungin omien rakennuskorjaushankkeiden valvontaan on lisättävä resursseja. Kaupungin oman rakentamisen laatu ei voi olla sillä tasolla, että peruskorjaamme kohteita kymmenen vuoden välein. Kotimaisen energian käyttöä on edistettävä. Keskustalaisen ympäristöajattelun pohja on välittäminen luonnosta ja ympäristöstä. Olemme korostaneet, että tulevilla sukupolvilla on oikeus saada nauttia luonnosta ja ympäristöstä yhtä hyvässä kunnossa kuin me olemme sen itse aikaisemmilta sukupolvilta saaneet. Luontoympäristön ohella olemme kantaneet huolta myös rakennetun ympäristön siisteydestä ja terveellisyydestä. Ilmastonmuutoksen torjuminen lisää koko seutukuntamme vastuuta vesiensuojelusta, kierrätyksestä, jätehuollosta, energiantuotannosta ja liikenteen järjestämisestä. Keskustan tavoite on uusiutuvien, erityisesti kotimaisten energialähteiden käytön voimakas lisääminen Vantaan Energia Oy:n ja muiden pääkaupunkiseudun energiayhtiöiden tuotannossa. Yhtiön kaukolämpöverkostoa on laajennettava ja sekä uusien että vanhojen rivi- ja omakotialueiden liitty-
11/11 mistä sen piirin helpotettava. Kaukolämmön ohella on kaavoitusratkaisuissa tuettava myös ilma- ja maalämpöjärjestelmien, aurinkopaneelien ja muiden ympäristöystävällisten lämmitysvaihtoehtojen rakentamista ja kaikentyyppisiä energiatehokkuutta parantavia ratkaisuja. HSY ja Vantaan Energia Oy rakentavat parhaillaan jätevoimalaa. Vantaan Keskusta pitää sitä tarkoituksenmukaisena osana seudun jätehuoltoa. Erilliskysymyksenä tulee kuitenkin vielä arvioida uudelleen vaarallisten jätteiden polttamisen tarkoituksenmukaisuus osana hanketta. Jätteenpoltto ei saa myöskään heikentää toimia jätteen synnyn ehkäisemiseksi, vaan jätteiden tuottamista on edelleen vähennettävä ja kierrätystä edistettävä. Kaupungin omien kiinteistöjen tulee toimia tässä samoin kuin energian säästössäkin esimerkkinä. Kaupungin omien rakennuskorjaushankkeiden valvontaan on lisättävä resursseja. Kestävän kaupungin oman rakentamisen laatu ei voi olla sillä tasolla, että peruskorjaamme kohteita kymmenen vuoden välein. Puu on perinteinen ja ekologisesti kestävä rakennusmateriaali. Siksi kaupunkimme tulee systemaattisesti edistää puurakentamisen mahdollisuuksia julkisrakentamisessa ja kaavoituksessa. Hiilijalanjälkeämme vähentää myös se, että suosimme kotimaista ruokaa ja erityisesti lähiruokaa ruokapalvelun ja koulujen hankinnoissa. Liikenne- ja lentomelu on rajattava riittävän suppeille alueille. Keravan- ja Vantaanjoen, Kuusijärven ja Lammaslammen sekä niiden valuma-alueiden ja pohjavesialueiden kunnosta on huolehdittava.