TIIVIYSMITTAUSRAPORTTI Uudisrakennus Kodikastalo okt Käräjäkoskentie 18 11130 Riihimäki q 50 n 50 3,4 2,5 Tutkija: Hannu Järvi VTT-C-8128-31-12
SISÄLLYSLUETTELO 1. Kohteen yleistiedot 1.1 Kohde ja osoite 1.2 Tutkimuksen tilaaja 1.3 Tutkimuksen tavoite 1.4 Tutkimuksen tekijä 1.5 Tutkimusajankohta 1.6 Kuvaus kohteesta 2. Lähtöarvot 2.1 Ulko- ja sisäilman olosuhteet 2.2 Tiiviysmittauksen kattavuus 2.3 Käytetyt mittalaitteet ja koejärjestelyt 3. Tulokset 3.1 Mittaustulokset 3.2 Tulos ja sen arviointi 4. Johdanto tiiviysmittaukseen Liitteet: Testitulokset Tiiviysmittauspöytäkirja Ote asumisterveysohjeesta
1. Kohteen yleistiedot 1.1 Kohde ja osoite Uudisrakennus Kodikastalo omakotitalo Käräjäkoskentie 18 11130 Riihimäki 1.2 Tutkimuksen tilaaja 1.3 Tutkimuksen tavoite Mitata rakennuksen ilmavuotoluku n50 ja q50 standardin SFS EN-13829 mukaisesti menetelmää B käyttäen. 1.4 Tutkimuksen tekijä Certek Oy Hannu Järvi (VTT-C-8128-31-12) Puh. 0500 100 087 1.5 Tutkimusajankohta 9. joulukuuta 2014 1.6 Kuvaus kohteesta Kolmekerroksinen betoni- / puurakenteinen Kodikastalon omakotitalo. Kerrosala 153,0 m 2 Huoneistoala 141,5 m 2 Rak. tilavuus 955,0 m 3 Lämmitys maalämpö, vesikiertoinen lattialämmitys, takka Ilmanvaihto koneellinen tulo ja poisto, lämmöntalteenotto Ulkoseinä puurakenteinen, eriste 50 + 200, hs muovi Alapohja maanvarainen betonilaatta, styrox 200 Yläpohja puurakenteinen, puhallusvilla 500, hs muovi
2. Lähtöarvot 2.1 Ulko- ja sisäilman olosuhteet Ulkoilman lämpötila 2,4 C Sisäilman lämpötila 20,5 C Tuuli Iännestä 3 m/s puuskissa 6 m/s Pilvisyys 7/8 Ilmanpaine 101670 Pa 2.2 Tiiviysmittauksen kattavuus Mittaus suoritettiin rakennuksen koko vaipan alalta. Mitään rakennuksen osaa ei jätetty mittauksen ulkopuolelle. 2.3 Käytetyt mittalaitteet ja koejärjestelyt Minneapolis Blower door model 4 Paine-eromittari DG700E Fluke Tir-27 lämpökamera Tiny CX savukone Amprobe TMA5 anemometri Bosch PLR-50 laser-etäisyysmittari Compaq Presario + Win 7 + Tectite Mittaus suoritettiin olohuoneen terasin oven oviaukosta. Tukitut kohteet: - iv-raitisilmakanava pallotettu laitteistosta - iv-jäteilmakanava huputettu katolta - liesituulettimen kanava huputettu katolta - takat teipattu sisältä - lattiakaivot ja vesilukot täytetty vedellä Rakennuksen ollessa alipaineistettuna -50 Pa suoritettiin ilmavuotojen paikannus lämpökameraa ja merkkisavua hyväksi käyttäen.
3. Tulokset 3.1 Mittaustulokset Mittaus suoritettiin alipaineisena. Paineistus mitattiin viisiportaisena 40, 45, 50, 55 ja 60 Pascalin paineella. Jokaisesta mittauspaineesta otettiin sata näytettä. Tulokset: q50 ilmavuotoluku alip. 3,40 [m 3 /(h*m 2 ] n50 ilmavuotoluku alip. 2,53 (1/h) 3.2 Tulos ja sen arviointi Tulos: q50 [m 3 /(h*m 2 ] 3,40 VÄLTTÄVÄ Tulos ilmoitetaan yhtä desimaalia käyttäen = q50 [m 3 /(h*m 2 ] 3,4 Rakennuksesta paikannettiin runsaasti ilmavuotoja mm höyrynsulun liitoksista, yläpohjasta, läpivienneistä sekä lattian ja seinän liitoskohdista. Mittaustulos osoittaa, että tiiveys täyttää uudisrakennuksille asetetut ilmatiiveysvaatimukset, mutta energiatodistuksen suunnitteluarvona käytettyä ilmavuotolukua q50 2,0 ei saavutettu. Tuloksen vertailu tiiviysmittausluokituksessa: alle 0,6 erinomainen passiivitalo 0,7-1,0 erittäin hyvä suositus uudisrakennuksille 1,1-1,5 hyvä 1,6-2,0 melko hyvä vertailuarvo 2,1-3,0 tyydyttävä 3,1-4,0 välttävä vaatimus q50-luvulle yli 4,1 huono
4. Johdanto tiiviysmittaukseen Yleistä Energiatehokkaassa rakentamisessa vaipan ilmatiiviys on tärkeä rakenteiden kosteusteknisen toiminnan kannalta, sisäilmaston viihtyvyyden kannalta sekä energiakulutuksen vähentämisen kannalta. Rakennusten ilmanpitävyyden mittaaminen rakennusten laadunvalvontamittauksena on yleistynyt merkittävästi muutaman vuoden sisällä. Vaipparakenteiden ilmatiiviydestä on puhuttu kymmeniä vuosia, mutta vasta energiatodistuksen myötä tiiviyden todentaminen on yleistynyt ja se on tullut jäädäkseen yhtenä rakennuksen vaipan kunnon tutkimisen muotona lämpökuvauksen rinnalle. Hyvän ilmatiiviyden saavuttaminen rakennuksen vaipparakenteissa on tärkeä monestakin syystä. Ehkä tärkeimpänä yksittäisenä tekijänä voidaan pitää rakennuksen vaipparakenteiden kosteusteknisen toiminnan varmistamista. Siirryttäessä entistä paremmin eristäviin vaipparakenteisiin tulee hallitsemattoman vuotoilman kulkeutuminen rakenteen sisään estää, jotta vältytään rakenteiden kosteus, ja homevaurioriskeiltä. Nykyisten asumistottumusten seurauksena sisäilman kosteuslisä voi olla talviaikana jopa 4-5 g/m 3 sisäilmassa, jolloin kosteuskonvektion riski kasvaa. Jos vaipparakenteissa on ilmavuotoreittejä, voi sisäilman kosteus kulkeutua ilmavirtausten mukana kylmiin rakenteiden osiin ja aiheuttaa kosteusvaurioriskin. Toinen merkittävä syy hyvään ilmanpitävyyteen on hyvän asumisviihtyvyyden saavuttaminen. Kylmän ulkoilman virtaaminen sisätiloihin aiheuttaa vedon tunnetta ja pahimmilleen lisää terveyshaittariskejä. Vaipan hyvä ilmanpitävyys parantaa sisäilman laatua, koska vedontunne vähenee ja mahdollisten homeiden, epäpuhtauksien ja haitallisten aineiden kulkeutuminen talon rakenteista, maaperästä ja ulkoilmasta sisäilmaan vähenee. Lisäksi hyvä ilmanpitävyys parantaa rakenteiden kosteusteknistä toimintaa, koska kostea sisäilma ei pääse virtaamaan rakenteisiin ja toisaalta siksi, että kylmä ulkoilma ei pääse jäähdyttämään rakennetta ja aiheuttamaan materiaalikerrosten välisiin rajapintoihin homeen kasvulle otollisia olosuhteita tai kosteuden tiivistymisriskiä. Kolmas merkittävä tekijä hyvään ilmatiiviyteen pyrkimisessä on energiakulutuksen pienentäminen. Hallitsemattomalla vuotoilmalla on suuri vaikutus rakennuksen kokonaisenergiankulutukseen. Esimerkiksi pientaloissa laskennallinen kokonaisenergiankulutuksen lisäys on keskimäärin 4 % jokaista n 50 -luvun kokonaisyksikön lisäystä kohti. Vuotoilman tarvitseman energian osuus suhteessa kasvaa siirryttäessä matalaenergiarakentamisen suuntaan.
Käsitteitä Painekoe Rakennuksen ilmanpitävyyteen kehitetty koe, jossa rakennus ali- tai ylipaineistetaan, jotta vaipan ilmanpitävyyttä voidaan tutkia. Tiiviysmittaus kts. painekoe Rakennuksen ulkovaipan ilmavuotoluvun n50 ja q50 määrittäminen 50 Pa alipaineessa (tai ilmavuotokohtien etsiminen muussa, käyttötilannetta suuremmassa alipaineessa). Ilmanvuotoluku, n50 [1/h] Ilmanvuotoluku n50 kertoo, montako kertaa rakennuksen ilmatilavuus vaihtuu tunnissa rakennusvaipan vuotoreittien kautta, kun rakennukseen aiheutetaan 50 Pa (pascal) ali- tai ylipaine. Rakennuksen sisätilavuus mitataan ulkovaipan sisäpintojen mukaan, välipohjia ei lasketa ilmatilavuuteen. Ilmanvuotoluku, q50 [m3/(h m2] ilmanvuotoluvulla q50 kuvataan rakennusvaipan keskimääräistä vuotoilmavirtaa tunnissa 50 Pa paine-erolla kokonaissisämittojen mukaan laskettua rakennusvaipan pinta-alaa kohden (m3/(h m2)). Rakennusvaipan pinta-alaan lasketaan ulkoseinät aukotuksineen sekä ylä- ja alapohja; Ilmanpitävyys, ilmatiiveys Ilmanpitävyydellä tarkoitetaan rakenteen kykyä estää haitallinen ilmanvaihtuvuus rakenteen eri kerrosten läpi. Neutraaliakseli Tasolinja rakennuksen poikki jossakin korkeudessa, missä sisä- ja ulkoilman paineero on nolla. Ulkovaippa Ulkovaipalla tai vaipalla tarkoitetaan rakennuksen sisätilojen erottavia rakennekerroksia kylmästä ulkoilmasta. n 50, ilm ilmoitettu ilmavuotoluku Ilmoitettu ilmavuotoluku on talotoimittajan tietylle talotyypille/tyypeille mittauksista laskettu ilmavuotoluku. Ilmoitettua ilmavuotolukua voidaan käyttää rakennuksen ilmavuotoluvun suunnitteluarvona ilman erillistä selvitystä tai mittausta. Ilmoitettu ilmavuotoluku lasketaan RT 80-10974 mukaisesti. Ilmoitettu ilmavuotoluvun laskennassa otetaan huomioon mittaustulosten lukumäärä ja hajonta. Talotyyppi Talotyyppi on talotoimittajan rakennus, jonka rakenteet ovat määrätynlaiset esim. puurakenteinen, kivirakenteinen tai sekarakenteinen. Eri talotyyppiä voivat olla erilaisilla toteutusratkaisuilla tehdyt rakennukset, jotka vaikuttavat ilmatiiviyteen. Talotoimittajalla voi siis olla useita talotyyppejä.
Rakennusvaipan ilmanvuotoluvun mittaus Rakennuksen tai sen osien tiiviyttä mitataan Suomessa ns. alipainemenetelmällä, jossa tutkittavaan tilaan aiheutetaan 50 Pa:n alipaine ulkoilmaan nähden. Alipaine saadaan aikaan puhaltimella. Puhallin asennetaan ulko-oven tai ikkunan tuuletusluukun paikalle. Puhallin voi olla myös rakennuksen oma ilmanvaihtolaitteisto. Alipaineen ylläpitämiseksi tarvittava ilmamäärä mitataan. Tämä ilmamäärä jaettuna tutkittavan tilan ilmatilavuudella antaa tulokseksi ns. ilmavuotoluvun n 50, tai ilmamäärä jaetaan vaipan alalla jolloin tulokseksi saadaan ilmavuotoluku q 50. Ilmavuotoluku n 50 esitetään yksikössä 1/h, vaihtoa tunnissa. Ilmavuotoluku q 50 esitetään yksikössä [m 3 /(h m 2 ]. n 50 = Q 50 /V missä n 50 = rakennuksen ilmavuotoluku 50 Pa paine-erolla [1/h] Q 50 = painekokeella mitattu ilmavirtaus 50 Pa paine-erolla [m³/h] V = rakennuksen/mitattavan osan sisätilavuus [m³] q 50 = Q 50 /A missä q 50 = rakennuksen ilmavuotoluku 50 Pa paine-erolla [m 3 /(h m 2 ] Q 50 = painekokeella mitattu ilmavirtaus 50 Pa paine-erolla [m³/h] A = rakennuksen/mitattavan osan ulkovaipan ala [m 2 ] A =Vaipan ala V =Ilmatilavuus Q 50 =Poistoilmamäärä 50Pa alipaineen ylläpitämiseksi tunnin aikana Kuva 2. Vaipan tiiviysmittauksen periaate Rakennuksen ilmanpitävyyden mittaaminen painekoemenetelmällä on esitetty standardissa SFS EN 13829. Standardissa käytetään mittausmenetelmää B (rakennuksen vaipan testaus) siten, että rakennukseen tarkoituksellisesti ilmanvaihtoa varten tehdyt aukot (ilmanvaihtokoneen tulo- ja poistokanavat, korvausilmaventtiilit), tulisijat ja hormit suljetaan tiiviisti tarvittaessa teippaamalla.
Rakennuksen mitattavaan alueeseen otetaan mukaan kaikki lämmitetyt ja jäähdytetyt tilat tai tilat, joissa on koneellinen ilmanvaihto ja sellaiset tilat, jotka selkeästi ovat ilmanpitävän vaipan sisäpuolella. Ilmanvuotoluvun laskennassa käytettävä rakennuksen sisätilavuus lasketaan rakentamismääräyskokoelmassa D5 määritetyn rakennuksen ilmatilavuuden mukaan. Rakennuksen ilmatilavuus on huonekorkeuden ja kokonaissisämittojen mukaan lasketun pinta-alan tulo. Välipohjia ei lasketa rakennuksen ilmatilavuuteen. Vaipan alaan lasketaan ulkoseinien pinta-ala sisämittojen mukaan laskettuna sekä yläpohjan ja alapohjan ala. Aukkoja ei vähennetä vaipan alasta. 2.4 Ilmanvuotoluvun vertailuarvoja Rakennuksen ilmavuotoluku tarvitaan lähtötietona lämmöntarpeen laskennassa. Erinomainen arvo pientalossa on alle 1,0 1/h, normaali n. 4,0 1/h ja heikko n. 10,0 1/h. Ilmanvuotolukua ei pidä sekoittaa LVI- suunnittelussa käytettyyn termiin ilmanvaihtokerroin, joka kertoo rakennuksen ilmanvaihdon suunnittelijalle kuinka monta kertaa sisäilman tilavuus halutaan vaihtuvat aikayksikössä. Ilmanvaihtoa suunniteltaessa on otettava siis huomioon koneellisen ja luonnollisen ilmanvaihdon suhteet. Vuoden 2003 alussa voimaan tulleissa rakentamismääräyksissä ilmanpitävyys otetaan huomioon lämmönläpäisykertoimien ja lämmön talteenoton ohella ns. lämpöhäviöiden tasauslaskennassa. Suomen rakentamismääräyskokoelman D5 kohdassa esitetään rakennuksen energiankulutuksen ja lämmitystehontarpeen laskennan ohjeet Tiiviysmittaus rakennuksen laadunvalvontamittauksena Tiiviysmittaus (vuoden 2010 alun jälkeen) on tehtävä silloin kun uudisrakennuksen energiatodistuslaskelmissa halutaan käyttää parempaa ilmavuotolukua kuin 4 1/h vaihtoa tunnissa, ellei rakennus kuulu ns. talotoimittajan ilmoitusmenettelyn piiriin. Ilmoitusmenettely vaatii jokaisesta talotyypistä tiiviysmittauksien sarjan, tulosten laskennan sekä tulosten seurannan. Jos rakennuslupa on jätetty ennen 1.7.2012 käytetään tiiviysmittauksen yksikkönä n 50 -lukua, joka kertoo montako kertaa rakennuksen ilma vaihtuu tunnin aikana 50Pa paine-erolla vaipan vuotokohtien kautta. 2010 määräyksissä vertailuarvo n 50 -luvulle on 2,0 1/h. Jos suunnitelmissa käytetään parempaa kuin 4,0 1/h tulee tiiviys osoittaa. Tiiviysmittauksen yksikkönä 1.7.2012 eteenpäin käytetään q 50 -lukua, joka kertoo kuinka paljon ulkovaippa neliötä kohden vuotaa tunnin aikana 50Pa paine-erolla vaipan vuotokohtien kautta. 2012 määräyksissä vaatimus on q 50 -luvulle 4,0 [m 3 /(h m 2 ]. Vertailuarvona käytetään 2 [m 3 /(h m 2 ] ja suositus on alle 1,0 [m 3 /(h m 2 ].
TESTITULOKSET
TIIVIYSMITTAUSPÖYTÄKIRJA
Ote Asumisterveysohjeesta Terveydensuojelulaki (763/94) 32 Voimassa 1.5.2003 toistaiseksi 1 HUONEILMAN LÄMPÖTILA Ihmisen kokemaan lämpöaistimukseen vaikuttavat huoneilman lämpötila, lämpösäteily, ilman virtausnopeus ja kosteus sekä vaatetus ja ihmisen toiminnan laatu. Lämpöolot vaikuttavat suoraan viihtyvyyteen. Pitkäaikainen veto ja viileys saattavat aiheuttaa terveyshaittaa. Jos ilman sisältämä kosteus tiivistyy pistemäisestikin rakenteiden kylmään pintaan kosteusvaurioiden mahdollisuus lisääntyy. Kylmät pesu- ja saunatilat vähentävät asumisviihtyvyyttä, lisäävät rakenteiden kosteusrasitusta ja saattavat aiheuttaa kosteusvaurion ja sen seurauksena mikrobikasvuston syntymisen. Lattian alhainen pintalämpötila voi olla lapsille ja aikuisillekin haitallinen. Haitan suuruus riippuu vaatetuksesta, lattiamateriaalin lämmönjohtavuudesta, kylmistä lattian suuntaisista ilmavirtauksista ja altistuksen kestosta. Seinä- ja kattopintojen viileys ei yleensä aiheuta terveyshaittaa, jos jäljempänä ilmoitetut lämpötilojen välttävän tason arvot eivät alitu. Suuret lämpötilaerot laajoilla seinäpinnoilla voivat kuitenkin aiheuttaa lämpösäteilyn epäsymmetrisyyttä. Tämä puolestaan johtaa viihtyvyyden vähenemiseen, ja pitkään jatkuessaan siitä voi myös aiheutua terveyshaittaa asunnossa oleskeleville. Jos huoneilma on lämmityskaudella liian lämmintä, se voi lisätä väsymistä, keskittymiskyvyn alenemista, hengitystieoireilua ja aiheuttaa kuivuuden tunnetta, mikä johtaa usein turhaan ilmankostutukseen. Liian korkea lämpötila voi myös kiihdyttää kaasumaisten epäpuhtauksien vapautumista lähteistään. 2 LÄMPÖTILOJEN OHJEARVOT Ohjearvot perustuvat mittausolosuhteisiin, joissa ulkoilman lämpötila on 5 C ja sisäilman lämpötila 21 C. Jos mittausolosuhteet poikkeavat vertailuolosuhteista ( 5 C, 21 C), voidaan mitattuja pintalämpötiloja verrata ohjearvoihin jäljempänä esitetyllä tavalla lämpötilaindeksiä käyttäen. Huoneilman lämpötilojen ohjearvot on jaettu kahteen ryhmään: Lämpötilojen välttävään ja hyvään tasoon. Arvot koskevat lämpötiloja, jotka mitataan huoneen oleskeluvyöhykkeellä. Muilla oleskelutiloilla tarkoitetaan tässä yhteydessä esimerkiksi palvelutaloja, päiväkoteja ja kouluja. Ohjearvoja voidaan käyttää soveltuvin osin esimerkiksi kokoontumishuoneistojen ja muiden vastaavien oleskelutilojen, kuten terveyskeskusten ja vastaavien odotustilojen, lämpötilaolojen arviointiin. Ohjearvojen hyvä taso vastaa pääosin uudisrakentamiselle asetettuja, rakentamismääräyskokoelman mukaisia vähimmäisvaatimuksia. Asuntojen ja muiden oleskelutilojen kunnossapidossa ja käytössä tulee pyrkiä vähintään tähän tasoon. Ohjearvojen välttävän tason alittuminen voi aiheuttaa terveyshaittaa. LÄMPÖTILOJEN OHJEELLISIA ARVOJA Asunto ja muu oleskelutila välttävä taso hyvä taso Huoneilman lämpötila ( C) 18 21 Operatiivinen lämpötila ( C) 18 20 Seinän lämpötila ( C) 16 18 Lattian lämpötila ( C) 18 20 Pistemäinen pintalämpötila ( C) 11 12 Huoneilman lämpötila ei saa kohota yli 26 C, ellei lämpötilan kohoaminen johdu ulkoilman lämpimyydestä. Lämmityskaudella huoneilman lämpötilan ei tulisi ylittää 23 24 C. Palvelutaloissa, vanhainkodeissa, lasten päivähoitopaikoissa, oppilaitoksissa ja vastaavissa tiloissa huoneilman lämpötilan ja operatiivisen lämpötilan välttävä taso on 20 C sekä lattian pintalämpötilan välttävä taso 19 C. 3 HUONEILMAN KOSTEUS Sisäilman kosteus vaikuttaa esimerkiksi ihmisen hikoiluun ja hengitykseen. Liiallinen ilman kosteus voi edistää pölypunkkien esiintymistä ja aiheuttaa kosteuden tiivistymistä rakenteisiin, mikä puolestaan lisää mikrobikasvun riskiä. Kuiva ilma hidastaa hengitysteiden värekarvojen liikettä ja heikentää liman poistumista hengitysteistä. Tällöin limakalvojen kyky vastustaa tulehduksia vähenee. Pieni ilman kosteus lisää myös staattisen sähkön muodostumista. Asunnon ilman suhteellisen kosteuden tulisi olla noin 20 60 %, joskaan sen saavuttaminen ei ole aina mahdollista muun muassa ilmastollisista syistä. Näistä arvoista poikkeamista ei voida pitää terveyshaittana, jos muut asumisen terveydelliset edellytykset täyttyvät. Huoneilman kostuttamista tulee aina välttää. Jos kuitenkin huoneilmaa kostutetaan ilman kostuttimella on ilman suhteellista kosteutta seurattava luotettavalla kosteusmittarilla.
4 ILMANVAIHTO Ilmanvaihdon tarkoituksena on poistaa asunnon ja muiden oleskelutilojen sisäilmasta epäpuhtauksia sekä kosteutta ja liiallista lämpöä sekä samalla huolehtia puhtaan korvausilman saannista. Epäpuhtaudet ovat yleensä peräisin ihmisten aineenvaihdunnasta, asumisen erilaisista toiminnoista, rakennus- ja sisustusmateriaaleista, ulkoilmasta ja eräissä tapauksissa maaperästä (radon). Ilmanvaihdon suuruus määräytyy yleensä sen epäpuhtauden mukaan, jonka pitoisuuden alentamiseen tarvitaan eniten puhdasta ilmaa (ulkoilma). Rakennuksen ilmanvaihto vaikuttaa suoraan tai välillisesti niihin tekijöihin, jotka aiheuttavat terveyshaittaa asunnossa tai muussa oleskelutilassa. Sisäilman epäpuhtaudet ovat pääasiassa kemiallisia yhdisteitä, ja ihmisen altistuminen niille riippuu kolmesta eri tekijästä: epäpuhtauspäästöstä, ilmanvaihdosta ja altistusajasta. Asunnossa ei yleensä voida vähentää altistusaikaa. Jos asunnossa tai muussa oleskelutilassa on materiaaleja, joista vapautuu sisäilmaan epäpuhtauksia, voidaan näitä materiaaleja poistaa tai vaihtaa ja ilmanvaihtoa tehostaa. Jos halutaan vähentää ihmisen aineenvaihdunnasta ja toiminnoista johtuvia sisäilman epäpuhtauksia, ilmanvaihdon tehostaminen on yleensä ainoa käytettävissä oleva menetelmä. Väärin suunniteltu tai toteutettu ilmanvaihto voi aiheuttaa terveyshaittaa. Riittämättömän ilmanvaihdon seurauksena huoneilman hiilidioksidipitoisuus kohoaa, mikä aiheuttaa tunkkaisuuden tunnetta, väsymystä, päänsärkyä ja keskittymiskyvyn alenemista. Huoneisiin kantautuva puhaltimien, kanaviston tai venttiilien melu saattaa olla häiritsevää. Liian suuri tai kylmä tuloilmavirta voi aiheuttaa vetoa. Epätasapainossa oleva ilmanvaihtojärjestelmä voi aiheuttaa myös sen, että terveydelle haitallisia epäpuhtauksia kulkeutuu asuntoihin rakennuksen muista tiloista. Ilmanvaihtolaitteet voivat myös olla epäpuhtauksien lähteenä, erimerkiksi huonokuntoisista äänenvaimennusmateriaaleista voi irrota kuituja tuloilmaan. 5 KEMIALLISET EPÄPUHTAUDET, HIUKKASET JA KUIDUT Sisäilma saattaa sisältää terveyshaittaa aiheuttavia määriä kemiallisia aineita (epäpuhtauksia). Epäpuhtaudet voivat olla peräisin rakennus- ja sisustusmateriaaleista, kosteuden vaurioittamista rakenteista, ihmisen toiminnoista tai asunnon ja muun oleskelutilan ulkopuolelta (rakennuksen muut tilat, teollisuuden ja liikenteen päästöt tai maaperä). Kemialliset epäpuhtaudet ovat hiukkasmaisia tai kaasumaisia aineita, jotka voidaan jakaa orgaanisiin ja epäorgaanisiin yhdisteisiin. Kemiallisten epäpuhtauksien pitoisuudet sisäilmassa saattavat vaihdella ympäristöolosuhteiden (sääolot, huoneilman lämpötila ja kosteus, ilmanvaihto) tai rakennuksessa ja sen ulkopuolella tapahtuvien toimintojen mukaan. Sisäilman kaasumaiset orgaaniset yhdisteet ovat todennäköisesti yhteydessä ihmisten kokemiin terveys- ja hajuhaittoihin (mm. päänsärkyä, väsymystä jne.) ja erityisesti asumisviihtyvyyttä vähentäviin tuntemuksiin. Ilmassa samanaikaisesti esiintyvillä useilla yhdisteillä saattaa olla vaikutukseltaan myös toisiaan vahvistava ominaisuus. Kemiallisten epäpuhtauksien pitoisuudet ovat usein korkeimmat uudisrakennuksissa ja korjatuissa rakennuksissa. 6 MIKROBIOLOGISET OLOT Pysyvästi tai toistuvasti kostuvissa rakenteissa ja niiden pinnoilla kasvaa mikrobeja: homeita, hiivoja tai bakteereja. Rakennuksessa esiintyvän mikrobikasvuston syy on yleensä kosteusvaurio. Mikrobikasvustosta voi kulkeutua sisäilmaan ilmavirtausten mukana mikrobeja (esimerkiksi itiöitä ja niiden osasia) sekä niiden hajoamis- ja aineenvaihduntatuotteita, joille sisätiloissa oleskelevat ihmiset altistuvat. Ellei mikrobikasvustoa ole poistettu, se voi olla terveydelle haitallista vielä senkin jälkeen, kun rakennusmateriaali on kuivunut tai kuivatettu. Tämän vuoksi kosteusvaurio on välittömästi korjattava ja vaurioon johtaneet syyt on poistettava. Mikrobeille tai mikrobien aineenvaihduntatuotteille altistuneilla ihmisillä havaittuja tyypillisiä oireita ovat silmien, ihon ja hengitysteiden ärsytysoireet, erityisesti yöyskä sekä erilaiset yleisoireet, esimerkiksi lämpöily. Oireet yleensä lievenevät tai katoavat, kun altistus keskeytyy tai lakkaa. Altistuksen seurauksena voi esiintyä myös toistuvia hengitystieinfektioita tai kehittyä pitkäaikaissairaus, esimerkiksi astma. Altistuksen on havaittu lisäävän poskiontelo- ja keuhkoputkentulehduksen riskiä. SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN OPPAITA ISSN 1236-116X 2003: 1 Asumisterveysohje. ISBN 952-00-1301-6
RAPORTIN ALLEKIRJOITUS Uudisrakennus Kodikastalo okt Käräjäkoskentie 18 11130 Riihimäki Tiiviysmittausraportti Vantaalla 10. joulukuuta 2014 Certek Oy Hannu Järvi