Perheterapeutti 1-2012 Perheterapeutti-lehden isä Jan-Christer Wahlbeck Katsoo sanojen taakse Äiti ja lapsi yhdessä perheeseen s. 8 Professori Jaakko Seikkula Psykoterapiakoulutus muutoksessa
Kuva: Esa Kyyrö Tässä numerossa 8 Lapsella on hyvä olla kahden äidin hoivassa, kun perhesijoituksessa asuu myös oma äiti. ARTIKKELIT VAKIOPALSTAT 8 Äiti ja lapsi yhdessä perheeseen Kun äiti ja lapsi sijoitetaan samaan perheeseen, saavat he rakkautta, turvaa ja eväitä aloittaa vähitellen uusi, yhteinen elämä. Äiti löytää sijaisäidin hellässä ohjauksessa vähitellen oman identiteettinsä ja oppii arjen pyörittämisen. 5 7 Päätoimittajalta Uusi jäsenlehtemme tarjoaa näyttävän keskustelufoorumin koko jäsenkunnalle. Lukekaa, kirjoittakaa ja vaikuttakaa! Toiminnanjohtajalta Sihteeristä toiminnanjohtajaksi. Hommat hallussa. 14 Jan-Christer Wahlbeck - Sanojen takana Perheterapeutti-lehden isä Jan-Christer Wahlbeck toimi Suomen perheterapiayhdistyksen puheenjohtajana kahdeksan vuotta. Hän toivoo, että perheterapeuttien ammattitaidon monipuolisuus ymmärrettäisiin nykyistä paremmin. 13 Yrittäjäsivu Osa perheterapeuteista toimii yrittäjinä. Silloin vastuu raha-asioista, siis yritykseen tulevista ja siitä lähtevistä rahoista, on suuri. 18 Minuuteen havahtuminen Kyky läheisyyteen edellyttää eriytymistä ja omaksi itseksi tulemista, myös perheterapeutin työssä. Minuuden arvon mitätöiminen on hälyttävän monien kriisien taustalla. 17 Kirja-arvio Muuttunut hallinta näkyy perheterapeutin työssä siinä, minkä tyyppisiin hankkeisiin perheterapeutti osallistuu tai hakee rahoitusta. 24 Jaakko Seikkula: Psykoterapiakoulutus Perheterapiakoulutus on saavuttanut aseman, joka turvaa perheterapiakoulutuksen jatkuvuuden. Käytännön psykoterapiatyön tutkimusta tulee sen sijaan lisätä. 20 27 28 Seurapiiripalsta - Syyspäivien antia Suomen perheterapiayhdistys tarjosi Tampereen syyspäivät jäsenilleen. Pakettiin kuului myös musikaalinen illanvietto. Pakina Alueyhdistysten kuulumiset 30 Ääniä päästä Minna Rintala toivoo, että eri ammattiryhmät ja työntekijät löytäisivät yhteisen tavan hoitaa asiakastaan. 3
Perheterapiayhdistyksen jäsenlehti 1/2012 Päätoimittaja: Ritva Karila-Hietala Toiminnanjohtaja: Anita Birstolin Toimitussihteeri: Teija Riikola Yhteystiedot: Anita Birstolin Suomen perheterapiayhdistys ry Linnankatu 59 C6, 20100 Turku puh. 044 536 8531 Meidän lehtemme meille. Taitto ja graafinen suunnittelu: Heikki Kännö - Oy Kansanmainos Folkreklam Ab www.kansanmainos.fi Mediatiedot: Perheterapeuttilehti on Suomen perheterapiayhdistyksen jäsenlehti. Lehden tavoitteena on yhdistää jäseniä, tuoda esiin erilaisia perheterapian käytäntöjä ja sovelluksia sekä toimia jäsenten tiedotuskanavana. Perheterapeutti-lehti ilmestyy kaksi kertaa vuodessa. Irtonumeron hinta 7 euroa. Kirjoittajat: Juha Alakulppi, Anita Birstolin, Katarina Fagerström, Heikki Helinko, Ritva Karila-Hietala, Riitta Liinamaa, Juha Metelinen, Pauliina Peltomäki, Teija Riikola, Minna Rintala, Taina Saine, Jaakko Seikkula ja Sinikka Viitanen Kannen ja takakannen kuvat: Esa Kyyrö Julkaisija: www.perheterapiayhdistys.fi
Päätoimittaja Ritva Karila-Hietala Päätoimittajalta Tehdään lehteämme yhdessä! H yvä kollega, pidät kädessäsi historian ensimmäistä Perheterapeutti-lehteä. Toivon, että pidät lukemastasi ja näkemästäsi. Tavoitteena on ollut raikas, värikäs ja perheterapeutin ammatti-identiteettiä tukeva lehti. Lehti, joka yhdistää meitä. Lehti, jonka jokainen perheterapeutti tunnistaa omakseen. Tätä lehteä on suunniteltu vuosia, kuten entinen yhdistyksen puheenjohtaja Jan-Christer Wahlbeck haastattelussaan kertoo. Minulla on ollut ilo olla mukana toteuttamassa tätä lehteä yhdessä toimittaja Teija Riikolan ja graafikko Heikki Kännön sekä yhdistyksen toiminnanjohtaja Anita Birstolinin kanssa. Toivon palautetta siitä, olemmeko onnistuneet tavoitteessa. Perheterapeutti-lehti on osa Suomen perheterapiayhdistyksen tiedotusstrategiaa. Yhdistyksellä on omat sivut vielä tämän vuoden ajan Suomen Mielenterveysseuran julkaisemassa Perheterapialehdessä. Ensi vuonna näin ei enää ole. Tiedottaminen jäsenistölle tapahtuu tämän lehden ja yhdistyksen internet-sivujen välityksellä. Joistakin asioista olemme tiedottaneet sähköpostitse. Meillä ei ole kaikkien jäsenten sähköpostia, josta syystä kyseinen tiedottaminen ei ole ollut kattava. Perheterapeutti-lehti sen sijaan jaetaan jokaisen jäsenen kotiin. perheterapeutit tekemään yhteistä lehteämme. Artikkeleiden lisäksi lehdessä on vakiopalstoja. Alueyhdistyksille on varattu oma sivu, johon voi lähettää ilmoituksia, valokuvia tai muuta aineistoa julkaistavaksi. Ääniä päästä palstalle pyydetään eri konteksteissa työskenteleviä perheterapeutteja kirjoittamaan työpäivän aikana esiintyneistä mielen liikkeistä. Palstan avaa rohkeasti Minna Rintala Seinäjoelta. Katarina Fagerström on lupautunut tekemään kirja- ja elokuva-arvosteluja. Tässä lehdessä on vaasalaisen Sinikka Viitasen tekemä pakina. Jatkossa se voi olla myös kolumni, mutta kirjoittajia tarvitaan. Luen mielelläni artikkeleita, jotka ovat ajankohtaisia ja joista opin jotakin uutta. Tässä lehdessä ne ovat juuri sellaisia. Toivon sinun saavan hyötyä ja iloa lukiessasi tätä lehteä. Toivotan sinulle hyvää ja aurinkoista kevättä. Nähdään IV suomalaisessa perheterapiakongressissa Turussa 15.-17.3.2012! Ritva Karila-Hietala Suomen perheterapiayhdistyksen puheenjohtaja Tämän ensimmäisen lehden sisältö on yhdistyksen johtokunnan ja lehden toimituksen ideoima. Jatkossa kutsun kaikki Kuva Heikki Helinko 5
Ilmoitustaulu Uusi perheterapian tutkimusmenetelmä SCORA-15 Kutsu perheterapeuteille: osallistu eurooppalaisen menetelmän standardointiin Suomessa! Euroopan perheterapiayhdistys (EFTA) on kehittämässä uutta perheterapian prosessien tutkimisen menetelmää nimeltään SCORE-15. Kyseessä on perheterapiaan osallistujille tarkoitettu itsearviointimenetelmä, jonka kukin perheenjäsen täyttää terapian alussa ja joko 3. tai 5. istunnossa sekä terapian lopussa. Kuten nimessä todetaan, vastaajalle annetaan 15 kysymystä vastattavaksi. Kyselyn tarkoituksena on (1) kehittää asiakkaiden vaikutusmahdollisuuksia terapeuttisessa prosessissa, (2) antaa perheterapeuteille reaaliaikaista palautetta asiakkaiden kokemuksista terapiastaan ja näin vastata paremmin kunkin asiakkaan ainutkertaisiin tarpeisiin sekä (3) antaa tietoa terapian tuloksellisuudesta. Suomen perheterapiayhdistys on mukana tämän menetelmän kehittämisessä myös Suomeen soveltuvaksi. Lomakkeet on käännetty Suomeksi, ja nyt tarvitaan paljon kokemusta niiden käytöstä erilaisissa perheterapiatilanteissa. Kyselyä voidaan käyttää kaikenlaisissa terapiatilanteissa, yhtä hyvin pari-, perhe- kuin verkostoterapiassa. Hankkeeseen osallistuminen antaa vähällä vaivalla ainutkertaisen mahdollisuuden seurata omaa työtä ja antaa panoksesi koko kentän kehittämiseen. Voit toimia yhtä hyvin julkisella sektorilla kuin yksityisenä perheterapeuttina. Voit käyttää menetelmää myös perheterapian tutkimustyössäsi. Toistakymmentä työyksikköä ja ammatinharjoittajaa on jo lähtenyt mukaan hankkeeseen ja aineistonkeruu aloitettiin vuoden 2011 alussa. Kuten usein arkityön tutkimuksessa, tässäkin hankkeessa aineistoa on kertynyt verkkaiseen tahtiin ja osa yksiköistä on joutunut jäämään hankkeesta pois. Tämän vuoksi kutsumme edelleen kaikkia asiasta kiinnostuneita perheterapeutteja osallistumaan tähän soveltamistyöhön. Ota yhteyttä! Vastuuhenkilönä Suomessa toimii VET perheterapeutti, PsT Eija- Liisa Rautiainen eija-liisa.rautiainen@kuh.fi, p. 050 3568 777 ja toisena vastuututkijana VET perheterapeutti, professori Jaakko Seikkula, jaakko.seikkula@jyu.fi, p 050 4432 361. Suomen Perheterapiayhdistyksen syyspäivät 15-16.11.2012 Tampereella, hotelli Scandic Rosendahlissa Uusia näkökulmia ja mahdollisuuksia lasten- ja nuorisopsykiatriaan - psykiatrisen sairauden ja vamman käsitteet hankaloittavat muutoksen mahdollisuuksien huomaamista Kouluttajaksi on lupautunut Søren Hertz, joka on arvostettu tanskalainen lasten- ja nuorisopsykiatri. Hän työskentelee psykiatrista avohoitoa tarjoavassa yksikössä Kööpenhaminan lähellä Hillerödissä. Søren Hertz on jokin aika sitten julkaissut kirjan Lasten- ja nuorisopsykiatria -uusia näkökulmia ja löytämistä vailla olevia mahdollisuuksia. Kirja on hyvin tunnettu muissa Pohjoismaissa ja Tanskassa siitä on otettu jo kuusi painosta. Søren Hertzin ajatus on, että ongelmakäyttäytymisellään lapsi tai nuori kutsuu yhteistyöhön hänelle tärkeitä ihmisiä. Lisää Søren Hertzin ajatuksista löytyy Perheterapia-lehden numerosta 2/11. Koulutus tulkataan suomeksi. Tervetuloa!
Teksti Anita Birstolin Kuva Lilli Haapala Toiminnanjohtajalta Hommat hallussa S ihteeri-rahastonhoitaja on nyt toiminnanjohtaja. Nimikemuutos tehtiin, koska sen ajateltiin kuvaavan paremmin nykyisiä tehtäviäni. Olen ollut mukana yhdistyksen toiminnassa vuoden 1997 loppupuolelta, silloin minut valittiin sihteeriksi. Siihen aikaan yhdistyksessä oli jäseniä hieman yli 600, nyt 1787 jäsentä, eli jäsenmäärä on lähes kolminkertaistunut. Näiden vuosien aikana jäsenistöön kuuluu edustajia yhä useammista eri ammateista; nyt jo yli 30 eri ammattiryhmästä. Sairaanhoitajat ovat suurin yksittäinen ammattiryhmä, seuraavaksi suurimmat ryhmät ovat eriasteiset sosiaalihuollon työntekijät, psykologit ja lääkärit. Uusia jäseniä liittyy yhdistykseemme vuosittain keskimäärin noin sata ja uusia ammattiryhmiä ovat seurakunnan työntekijät, teologit ja diakonit, koulu- ja päivähoitotoimen työntekijät eli erityisopettajat, koulukuraattorit, opinto-ohjaajat ja lastentarhaopettajat. Olen iloinen tästä muutoksesta. Mielestäni se on merkki siitä, että yhä useampi perheterapeutti työskentelee perustasolla lasten ja nuorten kasvu- ja kehitysyhteisöissä - siellä missä meitä perheterapeutteja kaikkein kipeimmin tarvitaankin. Tehtävien määrä on luonnollisesti lisääntynyt, ja monia muutoksiakin on tänä aikana tapahtunut. Tosin kaikki uudistuksemme eivät ole aina mennet aivan heti nappiin, mutta uskoakseni olemme oppineet niistä ja menossa oikeaan suuntaan. Toiminnanjohtajan tehtäviin kuuluvat jäsen- ja talousasiat, koulutuksien käytännön järjestelyt, johtokunnan sihteerinä toiminen ja tiedotusasiat, lukuun ottamatta nettisivuja. Nettisivuista vastaa uusi tiedottajamme Juha Metelinen. Varsinaista leipätyötäni teen Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin lasten- ja nuorisopsykiatrian ylihoitajana. Työni on siellä kovin kiireistä, enkä juuri pysty vastaamaan puheluihin päiväaikaan. Parhaiten minut saa kiinni sähköpostitse. Puhelimitsekin voi yrittää tavoittaa ja jättää viestin, otan kyllä myöhemmin yhteyttä. Anita Birstolin Suomen perheterapiayhdistyksen toiminnanjohtaja 7
Äiti ja lapsi yhdessä pe Teksti Pauliina Peltomäki - Teija Riikola - Kuvat Esa Kyyrönen 8
Perhesijoituksien uusin työmuoto on sijoittaa kokonainen perhe tai osa perhettä perheeseen. E nnen ajateltiin, että lapsen vointi turvataan ottamalla lapsi huostaan ja sijoittamalla hänet sijaisperheeseen. Nyt on uskallettu aloittaa uusi toimintatapa, jossa huostaanoton asemasta kokeillaan perhekuntoutusta: lapsen lisäksi sijaisperheeseen siirtyy äiti tai isä, joskus molemmat vanhemmat. Perheessä tapahtuva sijaishuolto on Suomessa osa lastensuojelun toimenpidettä. Vanhempi-lapsi sijoitukset ovat yleensä avohuollon tukitoimia, jolloin lapsen vanhempi suostuu lapsen sijoitukseen ja sitoutuu hoitamaan itseään kuntoon lapsen sijoituksen aikana. Perhesijoituksen yhtenä tärkeänä tavoitteena on antaa aikuiselle kokemus lapsen kanssa elettävästä hyvästä arjesta. rheeseen Joskus sijoitettu perhe kokoontuu ensimmäisen kerran yhteiselle aterialle vasta perhesijoituksen aikana, sijaisäiti kertoo. Tällöin perheessä eläminen antaa kokemuksen toteutumattomasta lapsuuden unelmasta. Sijoitusperheeseen saapuva vanhempi kun saattaa itse olla mielenterveyskuntoutujien tai päihderiippuvaisten vanhempien lapsi, eikä hänellä siksi ole kokemusta tavallisesta 9
perhe-elämästä. Vanhempi voi tarvita rakennetta elämäänsä ja arkeensa vaikkapa päivittäisen lukujärjestyksen avulla. Joku toinen vanhempi taas hallitsee päivän rutiinit, mutta vuosikymmenen mittaisen päihdetaustansa vuoksi kaipaa nyt oman elämäntarinansa uudelleen sanoittamista, sijaisäiti sanoo. Kaikkien kohdalla toteutuu lisäksi ohjaava eli psykoedukatiivinen tuki: sijaisvanhempi antaa vanhemmuutta lapsen lisäksi myös sijoitukseen tulleelle aikuiselle. Mikä voisi olla sen hoitavampaa kuin saada vielä kerran olla rakastettu, jonkun oma kullannuppu, vaikka vasta aikuisena hoitoa tarjoavassa perheympäristössä. Kun äitiä hoivataan, hänen oma hoivaviettinsä alkaa kehittyä, hän voimaantuu ja eheytyy. Tarinan uudelleen jäsentelyä sijaisperheessä P erheeseen tullut nuori äiti koki syyllisyyttä monesta asiasta, esimerkiksi siitä, ettei hän ollut voinut olla lapsensa kanssa hänen syntymästään asti. Sijaisperheen äiti muisteli äidin kanssa tapahtumien kulkua. Äiti löysi kysymysten avulla vaihtoehtoisen tarinan syyllisyyttä aiheuttaville ajatuksille: hän pitää synnytyssairaalassa omaa lastaan rauhassa sylissään, ja sijaisperhe ihastelee pientä kääröä. Biologinen äiti kysyy sijaisäidiltä, haluaisiko hän pitää lasta sylissään. Kun äiti muisteli tarinaa asettamieni kysymysten avulla, syntyi rakentava mielikuva virallisen termin, kiireellinen sijoitus, tilalle. Nyt äiti koki antaneensa lapsensa hetkeksi hoitoon toiselle äidille, sijaisäiti kertoo. Lisäksi äiti muisteli kysymysten avulla, miten paljon hän oli tekemisissä lapsensa kanssa alkukuukaudet, millaisia suloisia vaatteita oli puettu lapsen päälle, kun lapsi tuli tapaamaan äitiään laitokseen ja mitä lapsen kanssa yhteisissä hetkissä tapahtui sekä millaista lapsen kanssa leikittely ja hoivan antaminen oli. Näin syntyi vaihtoehtoinen tarina: lapsen riistosta tulikin kaunis hoivaan jättämisen tarina sekä iloisten kohtaamisten kertomus. Sijaisperheessä äidille puhutaan kunnioittavasti ja hänen tarpeitaan otetaan huomioon, ja häntä pidetään hyvänä äitinä lapselleen. Näitä asioita sanotaan myös ääneen: Olet paras äiti lapsellesi. Äiti saa olla myös vertainen toiselle äidille, sillä perheessä molemmat äidit jakavat kokemuksiaan äitiyden tuntemuksista. Sijoituksen aikana äiti sai mahdollisuuden narratiivisen ajattelun kautta luoda itselleen uudenlaista identiteettiä äitinä, naisena, ystävänä ja vanhempiensa tyttärenä. Sijoituksesta muodostuu näin samalla sillanrakennusaineita menetettyihin ihmissuhteisiin. Olet paras äiti lapsellesi. Elämää lapsen näkökulmasta S ijaisperhe jakaa kotinsa tilat ja päivittäiset hetket perheeseen muuttaneen vanhemman ja lapsen kanssa. Ehdottomia sääntöjä on vain vähän. Yhdessä suunniteltu ja toteutettu arki tuntuu mielekkäältä sekä auttaa parhaiten kuntoutuvaa perhettä, sijaisäiti sanoo. Nyt päivän touhujen ohella hahmotellaan yhdessä äidin ja lapsen tulevaa elämää sekä luodaan mielikuvia vanhemmuudesta ja arjesta yhdessä lapsen kanssa. Vanhemmuuteen kuuluu turvallisen arjen ylläpitämistä, välillä väsymistäkin ja toisaalta iloitsemista lapsen uusista taidoista: ensiaskeleet ja sanat saavat vanhemman kuin vanhemman haltioitumaan. Elämää pohditaan yhä enemmän lapsen näkökulmasta, eikä ensisijaisesti vanhemman tarpeista käsin. Vähitellen lapsen ja aikuisen välille muodostuva kiintymyssuhde ohjaa myös tulevaisuuden ihmissuhteita: niiden tulisi rakentua kestäviksi ja lapsen kehitystä ja kasvua tukeviksi. 10
Verkosto on tärkeä P idän verkoston yhteistyötä erityisen tärkeänä vanhempi-lapsi sijoituksissa. Vaikka arki olisi itse kullakin työn täyteistä, yhteinen verkostopalaveri 1-2 kuukauden välein on tärkeää esimerkiksi lastensuojelun kannalta. Verkostopalaverissa kaikki voivat puhua huolenaiheista, joita on herännyt vanhempi-lapsi sijoituksessa, sijoitusäiti kertoo. Yhdessä suunniteltu ja toistettu arki tuntuu mielekkäältä. Ilman sijoitettujen läsnäoloa verkoston palaverissa voidaan arvioida vanhemman ja lapsen pärjäämistä. Sijoitetun vanhemman läsnä ollessa huolenaiheita ei voida painottaa niin tarkasti, sillä vanhemman voimavarat ovat yleensä vähäiset, vaan tällöin painotetaan onnistumisen kokemuksia. Tulokset kannustavia V uoden 2010 aikana Suomessa oli 10 000 lasta huostaan otettuna. Heistä noin puolet eli sijoitettuna perheeseen. Tämän vuoden alusta lastensuojelulakiin tuli voimaan muutos, joka velvoittaa sijoittamaan lapset ensisijaisesti perheisiin. Kotiympäristö on lapselle paras, sillä siellä lapsi voi muodostaa aikuiseen turvallisen ja läheisen suhteen paremmin kuin laitoksessa. Perhe perheessä työmuodosta ei vielä ole juurikaan tutkimustietoa. Tällä hetkellä voidaan kuitenkin osoittaa hen- 11
kilöitä, jotka ovat perhekuntoutuksen avulla päässeet huumemaailmasta eroon ja eläneet normaalia perhearkea lapsensa kanssa jo vuosia. Lisäksi voidaan ilman tutkimuksellista tietoakin todeta, että työmuoto lieventää inhimillisen tuskan määrää, jota lapsi ja vanhempi kokevat joutuessaan toisistaan eroon. Vauvaikäisellä on muistissaan äidin tuoksut ja tutut äänet jo ennen syntymäänsä, ja näiden muistikuvien lisäksi voidaan perhekuntoutuksen avulla pitää äiti katkeamatta mukana vauvan elämässä lapsen syntymänkin jälkeen. Haastankin uudet asiasta kiinnostuneet ja opiskelevat perheterapeutit tutkimaan aihetta vaikka opinnäytetöissään. Sen lisäksi, että aiheesta saadaan tärkeää tutkimustietoa, aiheen käsittelijä pääsee syventymään herkkään vanhempi-lapsi -suhteeseen perheterapeuttisesta, yhteiskunnallisesta sekä yksilöllisestä näkökulmasta. Uusi tarina, uusi elämä I hmisen vaikeat olosuhteet voivat johtaa äärimmäisen kielteisiin käsityksiin omasta itsestä. Siksi esimerkkitapauksessa käytettiin hyödyksi narratiivisen terapian työskentelytapoja, jossa taustalla on käsitys, ettei ongelmana ole ihminen itse, vaan hänen ongelmansa. Siksi terapeuttisen suhteen aikana puhutaan ongelmasta erillisenä asiana ihmisestä ja hänen identiteetistään. Tätä kutsutaan ongelman ulkoistamiseksi tai ulkoistavaksi keskusteluksi. Esimerkkiperheen äiti antoi ongelmalle nimen. Kun prosessissa päästiin tarinoiden uudelleen rakentamiseen, äiti saa antaa nimen myös vaihtoehtoiselle, uudelle tarinalle. Ongelmien taustoja jäljitettiin pyytämällä äitiä kertomaan oma käsityksensä tapahtumien merkityksestä ja pyrittiin selvittämään, miten kehityskulku on vaikuttanut mm. äidin tarpeisiin, aikomuksiin, asenteisiin ym. ja pyritään luomaan identiteetin kannalta vaihtoehtoisia juonen kulkuja. Hallitsevat tarinat muodostavat ja muokkaavat elämää. Uusi, suotuisa tarina vahvistaa rakentavien valintojen tekemistä ja negatiivisesti hallitsevan tarinan vaikutus meissä vähenee. Narratiivista ajattelumallia käytettäessä äiti-lapsi sijoituksessa, äidin itsetunto vahvistui, oman arvon tunne tuli normaaliksi ja äiti myös vapautui syyllistävistä ajatuksista. Narratiivisessa terapiassa elämän tarinoiden uudistava jäsentely vahvistaa ihmisen kokemusta siitä, että oma elämä on yhteydessä muiden ihmisten elämään. Perheeseen lapsensa kanssa sijoitettu nuori äiti kertoo, että hän ei voinut kuvitella miten pieni ja ihana oma lapsi voi olla. Vasta lapsen syntymä sai hänet motivoitumaan elämän muutokseen.
Teksti Teija Riikola Yrittäjäsivu Laske tulosi oikein! Useat perheterapeutit ovat yksityisiä elinkeinonharjoittajia. Vastuu raha-asioista ja itsestään on suuri, siksi kannattaa olla tarkkana, paljonko rahaa tulee kuukausittain ja paljonko sitä menee ja mihin. Mitkä ovat menoja? K aikki ammatinharjoittamiseen liittyvät kulut ovat vähennettävissä verotettavasta tulosta. Niihin kuuluvat puhelinkulut, työtilojen vuokrat sekä työväline-, markkinointi- ja ilmoituskulut. Ja paljon muutakin, kuten esimerkiksi koulutus, kurssit, päivärahat, ammattikirjallisuus, päivärahat, kilometrikorvaukset ja kaikki sellainen, minkä vakituista palkkatyötä tehdessä kuuluu työnantajalle. Yrittäjän työeläke on pakollinen Y rittäjä itse arvioi kuukausiansionsa ja maksaa sen mukaan YEL-työeläkettä. YEL-vakuutusmaksu vuonna 2011 on alle 53-vuotiaalla yrittäjällä 21,6 prosenttia työtulosta ja sitä vanhemmilta 22,9 prosenttia työtulosta. Ensimmäistä kertaa yrittäjäksi ryhtyvä saa YEL-maksusta 25 prosentin alennuksen neljän vuoden ajan. YEL-eläke antaa yrittäjälle toimeentulon silloin, kun yrittäjätoiminta olennaisesti vähenee tai päättyy työkyvyttömyyden tai eläkkeeseen oikeuttavan iän täytyttyä. Jos yrittäjää uhkaa työkyvyttömyys, hän voi saada ammatillista kuntoutusta. Omaisilla on perhe-eläketurva yrittäjän kuoleman jälkeen. Yksityisyrittäjän on itse maksettava yrittäjäeläkkeensä, työterveyshuoltonsa, työkyvyn ylläpitämiseen liittyvät toimenpiteet. Hänen on myös huolehdittava, että hänellä on varaa pitää lomia ja varauduttava sairaspäiviin. Mikä on yrittäjän tuloa? K un lähetät asiakkaallesi vaikkapa 2000 euron laskun, se ei ole omaa henkilökohtaista tuloasi, vaan yrityksesi tuloa. Kun ammatinharjoittaja on vähentänyt kaikki edellä mainitut menot, jäävä summa on veronalaista ansiotuloa. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että noin puolet laskutettavasta tulosta menee menoihin, puolet jää ansiotuloksi, josta maksetaan normaalia ansioveroa. Yhden hengen osakeyhtiössä on logiikka periaatteessa sama. Erona on kuitenkin se, että osakeyhtiöissä maksetaan palkkaa ja sen lisäksi osinkoa - mikäli palkan ja muiden menojen lisäksi yritykselle jää tarpeeksi voittoa. Jos siis vakituisessa palkkatyössäsi kuukausipalkkasi olisi 3000 euroa ja pyrit yrittäjänä samaan, tulee yrityksesi laskutuksen olla kuukaudessa noin 6000 euroa päästäksesi samaan kuukausipalkkaan eläke-etuineen ja kesälomineen. Hinnoittele siis työsi oikein! Sairauspäivärahan suuruus vaihtelee M uista, että eläkkeesi ja sairaspäivärahasi määräytyy YELmaksujesi suuruuden mukaan. Jos maksat YELiä esim. 30 0000 euron vuosiansioiden mukaan, saat sairauspäivärahaa arkipäivältä 70 euroa omavastuuajan eli sairastumispäivän ja sitä seuraavan 9 arkipäivän jälkeen. Yrittäjän kannattaa siis varautua taloudellisesti sairaspäiviin. Ylläpitämällä työkykyä, sairastelukin usein vähenee. Työkyvyn ylläpitämiseen liittyviä työterveyshuollon menoja voit vähentää yrityksesi verotuksestasi. Pidä huolta työkyvystäsi! Huolehdi työterveydestäsi! Hyödynnä maksuttomia yrittäjäpalveluita: Työvoimahallinnon yrityspalvelut Uusyrityskeskukset Kunnan elinkeinoasiamies Tärkeitä linkkejä: etk.fi yrittajat.fi mol.fi yrityssuomi.fi naisyrittajyyskeskus.fi yrittajanaiset.fi tyoelake.fi 13
Matkalla sanojen taakse Haastattelu ja teksti Teija Riikola - Kuvat Teija Riikola 14
Perheterapeutti-lehden isä Jan-Christer Wahlbeck kannustaa tutustumaan avarakatseisesti maailmaan ja teorioihin. Sen jälkeen alkaa oikea työ: luova soveltaminen. P erheterapiakouluttaja ja kirjailija Jan-Christer Wahlbeck on toiminut aktiivisesti Suomen perheterapiayhdistyksessä jo 11 vuoden ajan, joista kahdeksan vuotta puheenjohtajana. Kun tulin johtokuntaan perheterapiayhdistyksen jäsenkunta oli monipuolistumassa. Yhdistyksen tärkein tehtävä oli pitää koossa tätä kirjavaa joukkoa ja vahvistaa sen yhtenäisyyttä, Wahlbeck muistelee. Tavoitetta varten luotiin tai vakiinnutettiin käytäntöjä: kongressi pidetään tänä vuonna jo neljännen kerran ja monipuolista koulutusta on järjestetty jatkuvasti. Joka vuosi myönnettävillä perheterapeutti- ja innovaatiopalkinnoilla on nostettu perheterapeuttien profiilia. Aluetoiminta on entisestään laajentunut ja alueyhdistysten määrä lisääntynyt. Alueyhdistysten edustajat ovat osallistuneet jokavuotisiin internaattikokouksiin ja heillä on ollut läsnäolo-oikeus siellä pidettävään johtokunnan kokoukseen. Tavoitteenamme on ollut läpinäkyvyys. Johtokunta keskustelee alueyhdistysten edustajien kanssa perheterapiakentän tapahtumista ja samalla kuulee, miltä yhdistyksen toiminta näyttää alueelta käsin. Myös tiedotusta on kehitetty: sähköpostitiedotteet kulkevat, kotisivut toimivat ja nyt yhdistys on saanut Wahlbeckin aloitteesta oman jäsenlehtensä, Perheterapeutin. Verkostoista voimaa P erheterapiayhdistyksen tavoitteena on myös ollut verkostoituminen eri tahojen kanssa esimerkiksi perhejärjestöjen yhteistyöfoorumin kautta. Toiminta Euroopan perheterapiayhdistyksessä, EFTA:ssa, on syventynyt. Verkostoituminen on tärkeää monessa asiassa, kuten lausuntoja annettaessa. Psykologiliiton puheenjohtaja Tuomo Tikkanen ja lastenpsykiatrian professori Tuula Tamminen tukivat Kelalle antamaamme lausuntoa, jossa perheterapeutit Jan-Christer Wahlbeck - Porvoo Psykologi Åbo Akademista Jo opiskeluaikana työskenteli Åbo Akademin kasvatustieteen laitoksella 1976-79 Assistentti Turun yliopiston psykologian laitoksella 1979-85 Psykologi Lastenlinnan sairaalassa 1985- Yksityinen ammatinharjoittaja, psykologi, psykoterapeutti, vaativan erityistason perheterapeutti ja kouluttaja Suomenruotsalainen kirjailija (runokokoelmia, romaani, satukuvakirja sekä elämänfilosofiaa) tulisi huomioida lasten yksilöpsykoterapian yhteydessä annettavassa vanhempien ohjauksessa, Wahlbeck mainitsee esimerkkinä. Haasteita ja uhkakuvia riittää E distyksestä huolimatta perheterapiayhdistyksellä riittää vielä töitä. Vuoden 2010 lopussa puheenjohtajuutensa päättäneen Wahlbeckin huolena on, että perheterapeutiksi valmistuvien määrä saattaa tulevina vuosina vähentyä Suomessa. Ainakin Ruotsissa näin on käynyt psykoterapeuttien koulutuksen siirryttyä yliopistoihin. Toivoisin, että vanha käytäntö olisi voinut jatkua ja yliopistoja olisi käytetty vain koulutusten laadun arvioinnissa ja kehittämisessä, Wahlbeck sanoo. Perheterapeuttien ammattitaidon laajuutta ei riittävän yleisesti ymmärretä. Vähitellen ollaan Wahlbeckin mukaan tultu tilanteeseen, jossa avainasemassa olevat päättäjät Kelassa ja sairaanhoitopiireissä eivät läheskään aina ymmärrä perheterapian luonnetta ja mahdollisuuksia. Perheterapeutit kun ovat päteviä hoitamaan niin verkostoja, ryhmiä, perheitä, pariskuntia kuin yksilöitäkin. Kela ei huoli perheterapeuttia yksilöterapeutiksi edes lisäkoulutuksen jälkeen ja paripsykoterapeutiksi vasta 1-2 vuoden lisäkoulutuksen jälkeen. Perheterapeutin osaaminen nähdään liian suppeasti. Perheterapia lähelle ihmisiä W ahlbeckin visioissa perheterapia tai perheterapeuttinen perhetyö toimisi tulevaisuudessa matalan kynnyksen periaatteella perusterveydenhuollon, oppilas tai opiskelijahuollon, työterveyshuollon ja päivähoidon yhteydessä. Useissa eri paikoissa tulisi olla valmius tarjota perhe- ja parikeskusteluja 15
Pohdin usein, miten ammatilliset termit voisi ilmaista arkikielellä. Tällöin oivalluksia ei lukita tiettyihin termeihin, vaan yhtä lailla asiakkaiden kuin kollegojen kanssa voi puhua samoja sanoja käyttäen. yhtä lailla lasten, nuorten, aikuisten kuin vanhusten asioissa. Nuoret saattavat tarvita ihmissuhteissaan paljonkin tukea. Työikäisten työkyky on taas usein koetuksella ihmissuhteiden ongelmien vuoksi. Ja ikääntyneetkin tarvitsevat perhetai pariterapiaa, kun työelämä jää taakse ja ihmissuhteiden merkitys korostuu, Jan Christer Wahlbeck listaa. Kokemukset kantavat W ahlbeck muistelee, kuinka hän saattoi 70-luvun lopulla nuorena perheterapiaa opettelevana psykologina hätääntyä vaativissa tilanteissa, kun asiat eivät sujuneetkaan oppikirjojen ja teorioiden mukaan. Perheterapeutin työ on kovaa työtä, siksi ammatilliseen kehittymiseen kannattaa kiinnittää huomiota. Pitää aina välillä kestää avuttomuuden tunnetta ja epävarmuutta, Wahlbeck pohtii. Hän suosittelee uran alkuvaiheissa rohkeasti tekemään monipuolisia ja vaihtelevia töitä perheiden ja pariskuntien kanssa. Kannattaa liikkua monenlaisissa psykoterapiakentän hiekkalaatikoissa ja lisäksi tutustua filosofiaan, taiteeseen, eri kulttuurien mytologiaan ja historiaan. Mitä enemmän on työkokemusta ja tietoa, sitä paremmin oppii yhdistelemään erilaisia psykoterapiamuotoja, esimerkiksi perhe- ja taideterapiaa. Wahlbeck on itse pitkään yhdistänyt jungilaisuutta ja systeemisyyttä. Nyt hän on innostunut eksistentialismin ja systeemisyyden yhdistämisestä - ihmisenä olemisen peruskysymysten kautta. On armollisempi, jos pystyy inhimillisesti ymmärtämään muita ja itseään. Voi kysyä pariskunnalta tai perheeltä, minkälainen ihminen kukin haluaisi olla ja miten muut voisivat siinä auttaa? Minkälaisena ihmisenä kukin kokee kelpaavansa läheisilleen tai itselleen? Muovaa teorioita luovasti käytäntöön! T eorioiden pitäisi avata näköaloja ja venyttää aivoja, mutta Wahlbeck varoittaa liiallisesta koulukuntiin ja teorioihin juuttumisesta. Pohdin usein, miten ammatilliset termit voisi ilmaista arkikielellä. Tällöin oivalluksia ei lukita tiettyihin termeihin, vaan yhtä lailla asiakkaiden kuin kollegojen kanssa voi puhua samoja sanoja käyttäen. Terapiassa on kerta kaikkiaan oltava valmis luopumaan kliseistä. Terapiatilanteessa tarvitaan yhteistä luovuutta, sillä läheisissä ihmissuhteissa vuorovaikutus ja tapa suhtautua toisiin ovat usein juuttuneet, Jan-Christer Wahlbeck innostaa. Taide, kuten runous, toimii yhtenä välineenä päästä kliseistä irti. Taiteessa ja psykoterapiassa voidaan käsitellä asioita, joita ei muuten pystytä lopullisesti ilmaisemaan tai määrittelemään. On tärkeää, että ihmisillä on mahdollisuus sisäiseen ja ulkoiseen liikkumatilaan. 16
Kirja-arvio Lapset, nuoret ja muuttuva hallinta P erheterapeutin kannattaa tutustua uusimpaan yhteiskuntatieteelliseen tutkimukseen. Lapset, nuoret ja muuttuva hallinta on hyvä kirja siihen tarkoitukseen tosin haasteellinen. Kirjassa kuvataan Suomen hyvinvointipolitiikassa tapahtunutta muutosta, ja miten se ilmenee käytännön työssä. Pohjoismainen hyvinvointimalli, johon olemme tottuneet, perustuu universaaliperiaatteeseen, joka poikkeaa monella tavalla uusliberalistisesta riskiyhteiskuntaan perustuvasta ajattelusta. Universaaliperiaatteessa palveluja tarjotaan kaikille, eikä asiakas leimaudu ja vältetään sosiaalisten erojen kasvamista. Uusliberalistisessa ajattelussa sen sijaan kartoitetaan riskit ja puututaan niihin mahdollisimman varhain ja täsmällisesti, jotta valtaväestölle ja valtion kilpailukyvylle ei aiheudu haittaa tuottamattomista yksilöistä. Lapset, nuoret ja muuttuva hallinta Satka, Mirja & Alanen, Leena & Harrikari, Timo & Pekkarinen, Elina (2011) Vastapaino, Tampere Kirjan kantava teema on hallinta, erilaiset vallanharjoittamisen tavat. Perheterapeutti tietää, että toimintaympäristön edellytykset muokkaavat toimintaa. Muuttunut hallinta näkyy perheterapeutin työssä siinä, minkä tyyppisiin hankkeisiin perheterapeutti osallistuu tai hakee rahoitusta. Näiden valintojen seurauksena tuleva konteksti, jossa toiminta lopulta tapahtuu, määrittää vuorovaikutusta: eri yhteyksissä puhutaan eri tavoin, ja toimintatapa ja lopputulos määräytyvät sen mukaan. Kirjassa todetaan, että lapsen kertoma kokemus on tärkeintä ja lapsia tulisi osata kuunnella paremmin, eikä pelkästään teoreettisen viitekehyksen ohjaamana vain olettaa, mitä lapsi viestinnällään tarkoittaa. Perheterapeutti ehkä hahmottaa lasten ja aikuisten välisiä suhteita dialogisen, kehityspsykologisen tai pedagogisen teoriasuuntauksen valossa. Lapsuuden tutkimuksen lähestymistapa saattaa tuntua vieraalta. Uudessa hallinnassa kiinnitetään sen sijaan huomiota muutosten kohteina ovien lasten ja nuorten arjen hallintaan sekä toimijoiden osaamiseen. Kirjassa osoitetaan, että uusliberalistisen hyvinvointipolitiikan seurauksena kontrolli lisääntyy ja ennaltaehkäisevän lastensuojelutyön tarjoama tuki muuttuu helposti puuttumiseksi ja terapeuttiset keskustelut kontrolliksi. Mutta tästäkin huolimatta toimijoiden ammatilliselle harkinnalle on edelleen mahdollisuuksia, jos sitä vain halutaan käyttää. Tämä vaatii terapeuttista osaamista ja kriittisyyttä. Lapsuuden tutkimus on kuitenkin viimeisten vuosikymmenien aikana Suomessakin erityisesti yhteiskunta- ja kulttuuritutkimuksen aloilla virinnyt uusi, monitieteinen tutkimuskenttä. Siinä ollaan erityisen kiinnostuneita lasten elämästä ja kokemuksista ja heidän asemastaan yhteiskunnassa. Kirjassa korotetaan, että lapsuuden tutkimus on tuonut käyttöömme uutta ja tarkastelukulmia tietoa, joita tulisi hyödyntää lasta haastateltaessa. Kirjan termistö on kovin haasteellista: harva perheterapeutti kutsuu työtään sukupolvisuhteita säänteleväksi institutionaaliseksi käytännöksi tai sukupolviseksi kumppanuudeksi. Ei pidä pelästyä. Uudenlaisia sanoja maistellessa, myös ajattelu avautuu ja tuo perheterapiaan yhteiskunnallisia ulottuvuuksia. Teksti Katarina Fagerström, VTM, perheterapeutti Kuva Teija Riikola 17
Minuuteen havahtumisen merkitys on siinä, että sen varaan voi rakentaa aidon yhteyden itseen ja ympäröivään maailmaan. L äheisyys ja yhteys toiseen edellyttävät eriytymistä ja omaksi itseksi tulemista. Syventämällä parisuhdeterapiassa yhteyttä omaan minuuteen syntyy halu ja mahdollisesti parempi kyky kohdata toinen. M yös terapeutin itsensä on tutkittava minuuden merkitystä ja työstettävä sitä voidakseen toimia itsenään ja olla ihminen ihmiselle. Terapeutti voi Erik Ewaldsin mukaan toimia vain, jos hän on ainakin jossakin määrin saavuttanut minuutta ja sitten kasvamaan hoidettavan kanssa täydellisempään minuuteen. Vasta sen jälkeen terapeutin ja asiakkaan välinen vuorovaikutus tulee mahdolliseksi. Teen työtäni sielunhoidon ja terapian keinoin sekä hengellisen että maallisen auttamisen maastossa. En siis voi sielunhoitajana tai psykoterapeuttina palvella ketään, jos en tunne, kuka palvelee. O man elämäkertomuksen tutkiminen perheterapiakoulutuksen aikana on rohkaissut minua lähestymään piilossa olevaa minääni, joka on jäänyt eristyksiin tai saavuttamattomiin. Avasin koulutuspsykoterapeuttini avulla omaa elämänhistoriaani ja ymmärrystä itseeni. Havahtuminen sai minut arvioimaan tekemiäni ratkaisuja. Tarkastelin koulutukseni aikana äidin kuoleman jälkeistä vahvaa kietoutumista isääni ja sitä kautta eriytynyttä minuuttani. Mistä tulen, missä olen, mihin menen? Mikä on aidointa itseäni suhteessa puolisooni, perheeseeni tai ympäröivään maailmaan? M inuuden mitätöiminen tai tietoisen läsnäolon puuttuminen on hälyttävän monien kriisien taustalla. Ne ovat nousseet esiin kaikkien niiden parien ongelmissa, joita olen tavannut perheterapiakoulutuksen aikana. Jotkut ihmiset joutuvat elämään niin alistettuina, että heidän aito minuutensa on kadoksissa heiltä itseltäänkin. Kun kosketus omaan syvempään minään on katkennut, ei löydy myöskään kosketuspintaa toiseen puolisoon. Monissa tapauksissa ollaan puolison kovan kontrolloinnin ja jatkuvan vähättelyn stressaamia ja syyllistämiä. Kutistettu ei enää kykene puolustamaan oman egonsa rajoja eikä edes kuulemaan, mitä itse omista asioistaan ajattelee. Terapeuttina minun on kyettävä vetämään rajat. P erhe saattaa toimia sanattoman, yhteisen olettamuksen perusteella, jossa tyydytys vaikuttaa löytyvän vain perheen sisältä ja ulkomaailma on vihamielinen ja tyly. Sidottavalta riistetään mahdollisuudet käsittää ulkomaailma sellaisena kuin se on. Tunnetasolla riippuvuutta vahvistetaan aluksi regressiivisellä hemmottelulla ja henkilö jää näkymättömän lojaliteetin ja voimakkaan velvollisuuden vangiksi. Sidoksesta irtautuminen on pahin rikos minkä sidottu voi tehdä. Yksilöityminen vaikeutuu, itsenäinen elämä ei pääse toteutumaan ja omat kyvyt jäävät kokeilematta. T ullakseen minäksi ihminen tarvitsee sinää, filosofi Martin Buber toteaa. Jokainen kohtaaminen, jossa voidaan lausua sinä, on ainutkertainen hetki, josta syntyy avoin läsnäolo. Minän 18
ja sinän välitilassa on henki, jossa ihminen elää. Buber vertaa henkeä kieleen, joka on hänelle jotain subjektiivisuuden ylittävää. Psykoterapeuttinen prosessi voi parhaimmillaan antaa molemmille puolisoille mahdollisuuden tehdä psyykkistä työtä oman itsensä ja oman henkilökohtaisen tarinansa kanssa. Vaihtelu puhumisen ja kuulemisen välillä auttaa pariskuntaa rakentamaan uutta tarinaa sekä itsestään että yhdessä. Muutos mahdollistuu uudenlaisen ymmärryksen myötä. unous ja perheterapia yhdessä auttavat tavoittamaan sen, miten maailma ja muut ihmiset kaikuvat meissä. Erilaisten lähestymistapojen yhdistäminen ei ole lainkaan huono ajatus, vaikka yritykseni soveltaa erilaisia teoreettisia viitekehyksiä käytäntöön tapahtuukin vaistonvaraisesti hapuillen. Koulutuspsykoterapiassani opin, että kun joku uskaltautui puhumaan avoimesti, se kutsui muitakin toimimaan omista minuuksistaan käsin. Uskon, että se mikä oli mahdollista ryhmässämme, on mahdollista myös parisuhteessa. L R apsuudestani muistan monta kertaa katselleeni itseäni silmästä silmään peilikuvastani ja kysyneeni ääneen: Kuka sinä olet? Minun on vaikeaa tai mahdotonta rakastaa puolisoani ja luoda yhteyttä häneen, jos en ensin tunnista ja rakasta eriytynyttä itseäni. Ihminen kysyy Martti Lindqvistin mukaan alinomaa elämältä itseään, olet oma tarinasi, joka tänään hipaisee minun tarinaani. - - - Vaikka kuinka tutkisin itseäni, en voi olla oma selitykseni. Elämä on luovuudella hedelmöitetty kaaos. Se on myös suhde kahden - pohjimmiltaan ihmismielen ja Jumalan välillä. Vaikka kuinka tutkisin itseäni, en voi olla oma selitykseni. ne ainutkertaisina. Aliyksilöityneen persoonan rajat ovat heikot, läpäisevät ja hauraat. Yksilöitymisessä edenneelle muiden erilaisuus on pikemminkin mahdollisuus kuin uhka ja käyttäytymisen lähtökohtana on todellisuus, ei harhainen käsitys omista toiveista tai toteutumattomista odotuksista. Hän ottaa vastuun tunteistaan, ajattelustaan ja havainnoistaan eikä yritä velkoa niitä toisilta. Hän voi avoimesti olla vuorovaikutuksessa ja kommunikoida. M inun on tunnustettava, että ihmistuntemukseni on epätäydellistä, mutta se täydentyy ja korjautuu jatkuvasti. Jokainen tilanne, jossa pyrin auttamaan ihmistä kohtaamaan itsensä, on oppimistilanne myös minulle. Asiakkailtani opin elämästä jotakin sellaista, jota en vielä itse ole elämässä oppinut. Olen pitkään etsinyt lupaa ja rohkeutta omaan ainutlaatuiseen läsnäoloon työyhteisössäni kirkossa ja seurakunnassa. Koulutuksen aikana sisäinen varmuus kutsumuksestani vahvistui. Minulla on kiintopiste, josta voin suunnistaa. Ihmisenä oleminen on osa ihmiskunnan yhteistä matkantekoa. Taina Saine Kirjoittaja on teologian maisteri ja erityistason perheterapeutti. Hän toimii Porin Teljän seurakunnan seurakuntalehtorina ja Palvelevan Puhelimen sihteerinä. David Schnarch sanoo, että henkilökohtaisen kasvun tiellä kysytään kykyä nähdä todella toinen toisensa, katsoa toisen sisimpään. Tie vaatii kulkijalta rohkeutta, eheyttä ja kypsyyttä voida kohdata itsensä ja uskoa tämä itse kaikkine tunteineen ja ilmaisumahdollisuuksineen puolison huomaan. Tiellä kulkien saadaan vapaampi ja kypsempi käsitys itsestä ja omista tarpeista. M inuus avaa maailman ja henkisesti kypsä henkilö kykenee Virginia Satirin mukaan selkeään itseilmaisuun ja tiedostaa omat sisäiset signaalinsa. Hänellä on valmiuksia kohdata avoimesti omat tunteensa ja ajatuksensa. Hän näkee ulkomaailman tapahtumat omasta itsestään irrallisina ja tajuaa Kuva Raino Salmijärvi 19
Seurapiiripalsta T orstaiaamupäivän aloitti Sosiaalipolitiikan ja sosiaalityön -laitoksen lehtori Anna Metteri Tampereen yliopistosta. Hän kertoi hyvinvointipalveluiden muutosten eettisestä kuormittavuudesta ja kuinka sosiaali- ja terveysalan työntekijät voisivat tilanteeseen sopeutua. Eettinen ristiriita ja kuormittavuus syntyvät toiminnan ja tavoitteiden välisestä ristiriidasta. Eettisessä kuormittavuudessa ei siis ole kysymys muutosten kuormittavuudesta. Muutos alkoi Metterin mukaan 1980-luvun lopulla. Perinteiseen hyvinvointivaltioon kuuluneet arvot, oikeudenmukaisuus, tasaarvo ja julkinen vastuu, ovat nykyisin ohentuneet ja heikoimmin pärjäävät selviävät yhä huonommin. Julkiset palvelut ovat kaventuneet 1990-luvulta lähtien - talous ja markkinavoimat ohittavat ihmisten hyvinvointiin liittyviä tarpeita. Julkisten palveluiden tavoitteeksi on tullut hyvinvoinnin tukemisen sijaan säästäminen. Muutosten seurauksena ei nähdä tunnetyön merkitystä ja kuormittavuutta. Auttamistyön tekijä kokee, ettei hän voi näiden institutionaalisten esteiden takia toimia, kuten oikeaksi näkisi. Voimattomuus ja syyllisyys kuormittavat työntekijää johtaen eettiseen ja moraaliseen ahdinkoon. Tästä syntyvä eettinen stressi on Metterin mukaan työperäinen uupumustila, jolla on usein emotionaalisia, fyysisiä ja psykososiaalisia seurauksia. Työyhteisöllä ja työnohjauksella on suuri merkitys kaikessa tunnetyössä. Iltapäivällä perheterapeutti, YTM Katarina Fagerström puhui aiheesta Varhainen tuki vai puuttuminen - navigointia tuen ja kontrollin aallokossa. Hän kehotti kuulijoita reflektoimaan kriittisesti työtänsä, jolloin epävarmuuden, voimattomuuden ja riskin uhan tunteita voidaan käsitellä. Reflektiosta tulee kriittinen silloin, kun uskaltaa tarkastella arvoja, joihin ammatillinen päättely perustuu: Mistä tiedän, että mitä tiedän. Fagerstömin luento antoi paitsi ajattelemisen aihetta vallitsevista diskursseista terveys- ja hyvinvointipalveluissa myös haasteen tutkia omaa työtä. Perheterapeutit Juha Alakulppi ja Marja Niskasaari ohjasivat pienryhmät perjantaina pohtimaan teemoja oman työn eettistä ristiriidoista ja perheterapiayhdistyksen mahdollisuuksista tukea ja edesauttaa perheterapeutin identiteettiä. Teksti Riitta Liinamaa Kuva Juha Alakulppi 20