URPRUD H ILLUUSIO
TIMO TOIVONEN URPRUD(H IllUUSIO Henkinen kasvu tietoteknisen kehityksen tasapainottaj ana R A S A L A S
Copyright Timo Toivonen 2001 Kustantaja: Rasalas Kustannus PL 185, 00141 Helsinki ISBN 952-5421-00-7 Lk 17.3 Taitto ja kansi: Folio Oy Paino: RT-Print Oy, Pieksämäki 2001
Kiitos! Vanhemmilleni suuri kiitos, sillä ilman teitä en olisi. Jonnalle suuri kiitos! De ant woorden zijn altjd an aanwezig. Kun siilit saa silakoita, niin mussutus on melkoinen. Beyond Forcen ja Origon jätkille kiitos kuluneista vuosista. Ilman teitä tämä "Stubido" ei tuntisi bitin olemusta, eikä huumorintajunikaan olisi kehittynyt yhtä kummalliseksi. Pidettäisiinkö ne miittarit joskus? ; -) Kiitos Harrille hyvistä vinkeistä, indoorsählystä ja höyrytetyistä nakeista. Kiitos Teij alle, joka kuumeisenakin keskellä yötä jaksoi kommentoida ja vaatia "synteesiä, synteesiä..." Kiitos Tonilie oikoluvusta ja "vihaisista" kommenteista. Lopuksi suuri kiitos Antilie ja Maaritille luottamuksesta. Thank you! Yung T. Freda (Sin Moo Hapkido, 9.dan) -To have eyes opened by a fellow man is the ultimate present. Thank you, Sir. Jason - Thanks for being such a big innovator for me. Perspective is simply amazing! Vielen Dank! Familie Stark und Familie Maekelae - Vielen Dank fur alles!
Sisältö Lukijalle... 8 ILLUUSIO... 15 Orja varasti tulen... 17 Avaimenreikä... 18 Pelit ja vehkeet... 20 Tietoyhteiskunnan kulissit... 26 Ikoniusko... 34 Cumulus maximus... 40 Automauto... Vapauden illuusio... 46 Nokia-jugend... 59 Kun mikään ei tunnu miltään... 65 Kolonellien rankat huvit... 71 Kolme atk-syntiä... 77 Teknohumppaa eldoradossa... 81 Gutenberg kääntyy haudassaan...... 90 Suuri arvaa ja... 92 Herkkyyden kirous... 101 Sininen maailma... 106 Daikatana-ilmiö... 118 Pieni, suttuinen ja nykivä...... 120 Verkon kutojat... 122 Tietoturvasta... 126 Älytön...... 132 Pure jenkkiä... 139 Taivas itkee...... 145 44
VAPAUS... 153 Todellinen digitaalisuus... 155 Minimize the prophet... 156 Kaappiholismi... 164 Kivireki... 167 Varikko...... 169 Kylväj ät......... 171 Demoskene... 176 Filosofinen kierto......... 178 Soittakaa apua... 186 lt's showtime!...... 192 Tie harmoniaan -j ohdanto......... 196 Tie harmoniaan 1 -kasvun päämäärä............ 198 Tie harmoniaan II - kasvun esteet....... 202 Tie harmoniaan 111 -egomurha...... 207 Tie harmoniaan IV -flow............ 209 Tie harmoniaan V-kasvu käytännössä... 215 Kehollisuus.................. 216 Mielekkyys...... 220 Henkisyys...... 224 Tie harmoniaan VI -lupa elää......... 227 Tunnetko itsesi todella?...... 230 Paratiisi tyhjyydessä... 231 Tulkaa lasten kaltaisiksi...... 236 Vita nova -uusi elämä... 241 Jälkisanat... 247
LUKIJALLE Minusta on jo pidempään tuntunut siltä, että ihminen on menettämässä otteen olennaisesta. Nykyihmisen on vaikea löytää paikkaansa hedonistisessa teknomaailmassa, jossa kuluttaminen ja hankinnat määrittävät ihmisen arvon. Meille uskotellaan, että ihminen on pankkitilinsä saldo, puku jota hän käyttää tai auto jolla hän ajaa. Luullaan, että kaikki ovat onnellisia ja että kaikilla on hyvä olla koska kaikilla on kännykkä ja nopea Internet-yhteys. Otamme mukisematta vastaan kaiken, mitä teknologian irvokas ratas meille esitteleekin. Jostain syystä monilla on elämästä sellainen mainosmaisen kiiltävä ja idealistinen käsitys, että maailmanhistoriassa on meneillään uusi renessanssi, jossa kaikki ovat älykkäitä, rikkaita ja vapaita. Asia on juuri päinvastoin. Koskaan aikaisemmin ihmiskunnan historiassa ei ihmisellä ole mennyt niin huonosti kuin juuri nyt. Ihmistä ei hetkauta enää mikään. Mikään televisiosta nähty inhimillinen kärsimys ei muuta mielipidettämme mistään. Maailma on saavuttanut saturaatiopisteen, jonka jälkeen väkivallan lisääminen televisioon ei enää muuta yleistä mielipidettä. Kaikki on yhdentekevää. Elämme elämän irvikuvaa. Illuusio siitä, että asiat ovat hyvin on vaarallisin kaikista. Tosiasiassa tämän päivän "vapaus" on valintoja siitä milloin ja missä kaupassa ihminen asioi, sekä millaisia tuotteita hän ostaa. Kaikki viikonpäivät ovat kuluttamismahdollisuuksien kannalta tasa-arvoisia. lnternetin tai kännykkäpalvelujen kautta ostettaessa ei kellonaikakaan aseta rajoi- 8 TIMO TOIVONEN
tuksia. Ulkoa osataan enemmän mainosten melodioita ja iskulauseita kuin vieraan kielen sanoja, lauluja tai runoja. Asumme tarkasti vartioidussa henkisessä vankilassa, josta vain harvoilla on kyky ja uskallus karata. Monet suomalaiset ovatkin tänä päivänä henkisesti hukassa. Päädytään elämään tukahdutettua rituaalielämää, jolloin henkinen kasvu jää väkisinkin marginaaliseksi ja elämä elämättömäksi. Filosofi C.G.Jung on sanonut, että millään ei ole niin suurta vaikutusta lapsiin kuin vanhempien elämättömällä elämällä. Viisas lause, jota voitaneen laajentaa: millään ei ole niin suurta vaikutusta kansaan kuin edellisten sukupolvien elämättömällä elämällä. Juuri tästä syystä tulevat sukupolvet tarvitsevat meitä ja meidän vääriä kysymyksiämme. Vaikka olen paljon kouluja käynyt, en siitä huolimatta - tai ehkä juuri siksi - pysty näkemään minkäänlaista jatkumoa sille leväperäiselle tavalle, jolla länsimainen ihminen elelee, kuluttelee ja kehittelee erilaisia teknologioita tutkimatta ensin niiden kokonaisvaltaista vaikutusta ihmiseen. Teknologinen kehitys tuo mukanaan vastuun, jota kukaan ei uskalla lunastaa. Erityisesti minua on häirinnyt tietotekniikan mahdollisuuksien liioittelu sekä it-alan (lnformation Technology) tapa yrittää muotoilla ihmistä tietokonetyöhön. Tietokone on kertakaikkisen mainio laite, mutta sitä käytetään mielestäni väärällä tavalla ja väärissä paikoissa. Tietoteknologia ohjaa ihmiskunnan kehitystä väärille urille. Tietokone on kuin tuli: "Hyvä renki, mutta huono isäntä." Käsittääkseni tietokoneen olemassaolon ainoa oikeutus ja päätehtävä on auttaa ihmistä käsittelemään suuria tietomääriä. Vaikka teknologiset uutuudet aj oittain ravistavat minua ja saavat minut haltioituneena painelemaan erilaisia nappeja, olen silti kerta kerran jälkeen yhä häkeltyneempi ihmisen monimuotoisesta potentiaalista. Ihminen on äärimmäisen herkkä kokonaisuus - suorastaan pyhä instrumentti. Kahden ihmisen välillä on aina mahdollisuus siinä missä tietokoneen ja ihmisen välillä on vain käyttöliittymä. Rakastan ja vihaan tietokoneita yhtäaikaa niin paljon, että minun on pakko nostaa pöydäl- VAPAUDEN ILLUUSIO 9
le kerettiläinen kysymys siitä, onko tietokone ylipäänsä tarpeellinen pitkällä tähtäimellä? Olisiko aika alkaa satsata ihmiseen? Olisiko se parempi pitkän aikavälin sijoitus? "Ihmiseen satsaamisen" ja henkisen kasvun suurimpina esteinä pidän elämänarvoja vääristävää mainoskoneistoa, jota pyörittävät viime kädessä suurten korporaatioiden megalomaaniset johtajat. Pahaa jälkeä saa aikaan myös perinteinen tiede, erityisesti jäykkä länsimainen lääketiede. Tuoreessa Kalifornian yliopiston tutkimuksessa havaittiin, että tutkijat harvoin paljastavat rahoitustahoja, joilla on voinut olla vaikutusta heidän työhönsä. Tiede kaupallistuu, kaupallisuus nuorentuu ja nuoruus väljähtyy, koska yksilön ja yhteiskunnan tavoitteet ovat materialistisesti vääristyneitä. Amerikkalaisperäinen älyä palvova kova tietäminen sekä lajitteluun ja kategorioihin perustuva "expert consensus" muodostavat piirileikin, jossa todellisuudessa kukaan ei tiedä mitään. Asiantuntijuus on mielestäni kirous, johon Suomikin on ajautunut. Tärkeissä asioissa kuunnellaan aivan vääriä ihmisiä. Tästä seuraa se, että Suomesta on tullut täydellisesti yhden asian valtakunta, jossa yhteiskunnan kaikki voimavarat asetetaan yhden (yleensä väärän) asian taakse kerrallaan. Uuden tietotekniikan popularisoiminen on sen verran vaativa tehtävä, että olen joutunut vetämään pari mutkaa suoraksi ja käsittelemään hieman vanhojakin teknologioita luettavuuden nimessä. Kritiikkini onkin toisaalta niin abstraktia ja perustelematon ta, toisaalta konkreettista ja käytännönläheistä, sekä johtopäätökseni kenties niin rankkoja, että lukijan on varsin helppo ymmärtää minut väärin. Enemmän kuin huonoja arvosteluja pelkäänkin sitä, että minut ymmärretään oikein. Totuudenpuhujista ei ole koskaan pidetty, hehän ovat tavallaan suurimpia valehtelijoita. Totuudentorveksi tai ikonoklastiksi leimautumisen riski minun on kuitenkin otettava. Jos latistaisin tekstiäni, ei se enää olisi näköistäni. Tapani on ollut puhua asioista suoraan ja niiden oikeilla nimillä. Mitään muutoksia ihmisten asenteissa ja käytöksessä ei tapahdu, jos yhteiskunnan tärkeistä asioista kirjoitetaan loputtomasti naistenlehtityyliin. 10 TIMO TOIVONEN
Oikeastaan mikään ei ole turhempaa toimintaa kuin kulissien ylläpitämmen. Vapauden illuusio on syntynyt yllättävän vaivattomasti. Sanat ovat seuranneet toisiaan kuin unessa. Ehkä kirja on syntynyt alitajuntani tuotteena 28 vuotta kestäneestä piilevästä ahdistuksesta ja siitä merkillisestä tunteesta, että yhteiskunnan ja ihmisen asiat eivät ole oikealla tolalla. Tuskin olen ainoa suomalainen, joka näkee ristiriidan siinä, että kännykän penetraatioaste nuorison keskuudessa on käytännössä sata prosenttia mutta samat nuoret eivät enää erota mäntyä kuusesta. En tiedä kuka kirjan ajatukset minulle lähetti, mutta transmissio tuli oikeaan aikaan. Olen nimittäin juuri oikean ikäinen näkemään tietotekniikan valoisaa ja pimeää puolta: jos olisin nuorempi olisin naiivi, jos olisin vanhempi olisin jälkeenjäänyt. Luettuani tekstejäni olin vähällä tuhota koko kirjan, koska se oli mielestäni liian maailmoja syleilevä, soti liian vahvasti kaikkea aikaisemmin oppimaani vastaan ja kuulosti aika ajoin vanhan viipurilaisen mummon valitusvirreltä. Ystäviä en tällä kirjalla ainakaan saisi. Tiedän sulkevani monia ovia takanani kirjoittamalla tämän tekstin. Lopullinen päätös syntyi eläinkunnan avustuksella. Erään aamukävelyn aikana näin pienen ihmeen -orava putosi puusta eteeni! Kenties askeleideni äänet herättivät puussa nukkuneen eläimen? Sitten se ehkä unenpöpperöisenä menetti tasapainonsa ja pudota mätkähti maahan noin kolmen metrin korkeudelta. Kuitenkin kurre oli vahingoittumaton ja ponnisti takaisin puuhun melkeinpä nopeammin kuin painovoima oli vetänyt sen alas. Kovaa ääntä se piti -tsäk-tsäk-tsäk -liekö kiroillut huolimattomuuttaan? Putoamalla puusta jalkojeni juureen tuo pieni tuuheahäntäinen vipeltäjä todisti, että taitavinkin kiipeilijä putoaa, jos se menettää otteensa olennaisesta. Jos orava voi tippua, niin kyllä voi ihminenkin. Ehkä olen sittenkin oikeilla jäljillä? Kirja on jaettu kahteen osaan -Illuusioon ja Vapauteen. Molemmat osat sisältävät kannattamani itämaisen filosofian hengessä hippusen toistensa ominaisuuksia vaikka ovatkin melko pitkälle toistensa vastakoh- VA PAUDEN ILLUUSIO 11
tia. Illuusion pääpaino on teknologiassa. Yritän insinöörin näkökulmasta kuvata sitä, mitä tietokoneella ei voi tehdä ja sitä mikä tietoyhteiskunnassa kenties menee pieleen. Illuusio-osa vanhenee teknologisesti muutamassa vuodessa, mutta puoltanee paikkaansa myöhemminkin ajankuvauksena, jäädytettynä hetkenä Nokia-aikakautta. Tulevat sukupolvet aivan varmasti päivittelevät 2000-luvun alun ihmisten kiireistä elämää ja tietotekniikkaan luottavaista asennetta samoin kuin me päivittelemme 50- tai 60-luvuilla eläneiden elämää ja asenteita. Teksti on paikoin tendenssiitään negatiivista. Tästä haluan varoittaa lukijaa jo etukäteen. Vapaus on pasitiivisempi osa, jonka pääpaino on laajennetussa ihmiskäsityksessä ja henkisessä kasvussa. Vapaus-osa sisältää konkreettisia vastauksia tärkeisiin kysymyksiin työelämässä jaksamisesta sekä henkistä kasvua tukevasta toiminnasta. Henkistä kasvua käsittelen sekä tekemisen että tekemättömyyden kautta. Teknologiaakin vilahtelee jälkipuoliskolla, mutta eri valossa kuin aikaisemmin. Yritän kertoa mitä tietokoneella voi ja kannattaa tehdä. Ajatusteni ymmärtäminen vaatii systeemiajattelua. Se ei ole vaikea taito oppia, tarvitsee vain luottaa itseensä ja omiin kokemuksiinsa. Orastavaan henkisyyteen kuuluu yhä laajempien kokonaisuuksien sekä monimutkaisten yhteyksien havaitseminen. Älykkyys korreloi loogisiin päättelymekanismeihin ja lineaarisiin rakenteisiin, niitäkin tarvitaan. Mutta lopulta paljon tärkeämpi henkisen tason luovuus korreloi laajempiin sfåäreihin ja tunnetason pohdintoihin, joita "hengettömät" ihmiset eivät näe eivätkä kuule. Henkinen ihminen on aidosti elossa ja "hengetön" taas lähempänä kuollutta kuin elävää. Monet suomalaiset ovat eläviä kuolleita. Jokainen tietysti kokee elämän laaksot ja kukkulat omalla tavallaan, eikä kukaan ei voi sanoa mikä toiselle on parasta. Tähän moni isä-poika- tai äiti-tytär -suhde murtuu. Toivottavasti tämän kirjan selkäranka ei murru yrittäessäni kertoa, minkälainen elämänasenne kenties voi palauttaa elämään raikkaita värejä ja iloisia sävyjä. Sivuan monenlaisia asioita, joista ikääni peilaten minulla ei pitäisi voida olla kykyä 12 TIMO TOIVONEN
kirjoittaa. Näen kuitenkin niin, että asioista ei välttämättä tarvitse tietää kaikkea, jotta niistä voisi keskustella. Monet asiat käyttäytyvät toistensa tavoin ja yhden alan asiantuntemus voi antaa yllättävänkin hyvän näkemyksen toisaalle. Esikuvikseni matkalle kohti vapautta olen koonnut värikkään joukon eri alojen ihmisiä, jotka ovat löytäneet vapauden tavalla tai toisella. Sekalaisuus tai monimuotoisuus ei kuitenkaan ole välttämättä haitta, se voi olla myös vahvuus. Leonardo Da Vincin sanoin: kaikki liittyy kaikkeen. Toivottavasti lukijani löytää kirjasta uuden vuosituhannen vaatiman realistisen käsityksen tietotekniikasta, rohkeuden omakohtaiseen mielipiteenmuodostukseen sekä tietysti kaipaamansa vapauden. Sisäistä se, minkä koet tarpeelliseksi kasvullesi ja jätä loput. Kirjani - unelmani - on nyt valmis. Päätän urakkani Hyvinkäällä loppukesällä 2001. Kesä on ollut myrskyisä. Aurinko ja synkät pilvet ovat vuorotelleet kuin korostaakseen maailmantalouden vaihteluja. Tänäänkin tuuli on humissut pihakoivuissa uhkaavasti - nouseekohan taas ukkonen? Pidä nyt tiukasti kiinni siitä oksastasi, orava! V A P A U D E N ll L U U S 1 0 13
ILLUUSIO Mitä suurempi valhe, sen paremmin kansa sen uskoo. -ADOLF HITLER -
ORJA VARASTI TULEN Tietokonetta pidetään usein laskimena. Tämä uskomus elää ihmisissä edelleen voimakkaana. Ehkä nykypäivän nelikymppiset ovat kuulleet laskentakeskuksista tai tietokoneiden laskentatehoista ja näin päätelleet sen olevan laskin. Tietokone osaa laskea, mutta ei niin hyvin kuin yleensä luullaan. Tietokoneet laskevat tietyissä olosuhteissa yksinkertaisetkin lasku toimenpiteet väärin. Nuorempi aivonsa sokeroidulla vedellä huuhtonut kansanosa taas kuvittelee tietokoneen olevan omnipotentti kokonaisuus, reinkarnoitunut kristusolento, jonka avulla ihmisen elämä helpottuu. Tätä fantasiaa ruokkivat scifi-elokuvat ja tieteiskirjallisuus. Harhaa ja lumoa. Parhaimmillaan tietokone käsittelee suuria määriä tietoa, niin suuria että miljoonakaan ihmistä ei sitä pystyisi käsittelemään. Kirjastojen tietokannat ja sääennustukset ovat tästä käytännön esimerkkejä. Tällä hetkellä kalleimmat tietokonemallit Suomessa löytyvät joko joltakin telakalta, jossa suuren aluksen piirustukset ovat tietokoneella tai sitten Meteorologian laitokselta Helsingistä. Veikkaan sääprofeettojen ennustusmalleja suurimmiksi. Monesti unohdetaan, että sääennusteita tehtiin ennen tietokoneiden aikaakin. Eivät nykyiset ennusteet ole loppujen lopuksi niin paljon tarkempia kuin ennustamisen teknologiaan satsatut miljoonat antavat ymmärtää. Tietokoneella suunniteltu valtamerilaiva uppoaa myrskyssä siinä missä lyijykynällä suunniteltu. Atk-suunnittelu ei takaa tuotteen laadusta mitään. VA PAUDEN ILLUUSIO 17
Eräänä sateisena aamuna seuraava oivallus koputti ovelleni: tietokone on orja. Tietokoneen päätehtävä on tehdä orjan työ, mikä se nyt milloinkin on. Tietokoneen tulee pysyäkin orjana, maailman ainoana sellaisena. Mutta kuten orjat kaikkina aikoina, yrittää tietokonekin rikkoa kahleensa ja kuristaa orjuuttajansa. Vaikka isäntä olisi varovainen, onnistuu orjan tehdä harmia hänelle. Puhua isännästään pahaa, suolata hänen kaivonsa tai varastaa hänen tulensa. AVAIMENREIKÄ Tietokoneet, Internet ja televisio ovat huikeita keksintöjä, mutta niitä on alettu pitää elämälle välttämättöminä. On liian helppoa työpäivän jälkeen lösähtää sohvalle, avata tv ja olla möllötellä koko ilta erilaisten saippuasarjojen parissa. Tv:n kaukosäädin on ihmiselle kuin valtikka keskiajan Ranskan kuninkaille. Sitä heilauttamalla voidaan vaihtaa kanavaa ja teloittaa tylsät ihmiset. Television kaukosäädin antaa uutistenlukijalle vielä hetken aikaa kertoa seuraavasta katastrofista, viihdyttää katsojaa. Tele-etuliite tarkoittaa "kauko" tai "etä". Visio taas merkitsee ilmestystä, harhanäkyä tai tulevaisuudensuunnitelmaa. Televisio on siis laite jolla voi etäisyyden päästä näyttää visioita, harhoja. Sitähän mainokset juuri ovat, kiiltokuvia ja kangastuksia kahdessa ulottuvuudessa. Liiketaloudellisesti ajateltunahan mainokset ovat pääosassa ja varsinaiset tvohjelmat vain täytettä mainosten välissä. Daniel Qyinn on kirjassaan Beyond Civilization (suomeksi: Sivilisaation tuolla puolen) lähestynyt vision merkitystä mielenkiintoisella tavalla. Hänen mukaansa visiot ovat kulttuurille sama kuin painovoima aineelle. Vision voima kansaan on valtava. Kristinusko levisi miekan ja peitsen avulla tehokkaasti, koska sitä levittäneillä "saarnamiehillä" oli selkeä visio, päämäärä. Olen erittäin pettynyt siihen tapaan, jolla tietoyhteiskunta käyttää vision voimaa - on synnytetty tyhjänpäiväinen ja lyhytnäköinen teknologiavisio. Multimediamogulit ovat yrittäneet kiiruhtaa lnternetiä televisioihin. 18 TIMO TOIVONEN
Periaatteessa hyvä ajatus, mutta käytännössä ihmiset eivät halua interaktiota tv:n katseluunsa. Onkohan DigiTV ajateltu aivan loppuun saakka? Mielestäni koko konseptissa on aika monta suurta kysymysmerkkiä. Markkinoinnin mukaan DigiTV muuttuu todella interaktiiviseksi superteksti-tv:ksi, lntemet-selaimeksi sekä keskustelu- ja peliplatformiksi, jos siihen liittää Jangattoman näppäimistön, hiiren, peliohjaimia ja muita lisälaitteita. Tuohan kuulostaa aivan PC:ltä. Miksi kotona pitäisi olla uusi kallis laite, joka tekee samat asiat kuin PC, mutta kertaluokkaa huonommin? Olen käyttänyt PC:täni vuoden verran Jangattoman infrapunanäppäimistön kanssa, jonka saa kahdeksan metrin etäisyydelle koneesta. Tämä vastannee melko hyvin sitä käyttöä, jonka laajennettu DigiTV tuo. Hankin langattoman näppäimistön siinä mukavuudenhaluisessa toivossa, että sohvalla olisi voinut makoilla ja sieltä käsin kirjoitella, pelailla ja tsättäillä (engl. "to chat" = keskustella). Eihän siitä mitään tullut. Jos todella haluaa tehdä tietokoneella jotain, on langatonkin näppäimistö tuotava ruudun eteen ja otettava ergonomisesti hyvä työskentelyasento. Missään muussa asennossa kirjoittaminen on toivotonta söhräämistä. Ei sohvalta käsin voi käytellä kuin korkeintaan pientä kaukosäädintä. Ihmiset ovat nykyään työssään 8-12 tuntia staattisessa työskentelyasennossa tietokoneen näppäimistön edessä ja keskittyvät herkeämättä tietointensiiviseen työhönsä. Ei kai kukaan tosissaan kuvittele, että ihmiset vielä työpäivän jälkeen kotonakin haluavat istua samassa kuluttavassa asennossa näppäimistön edessä ja osallistua innosta hihkuen interaktiivisten DigiTV-ohjelmien nopeisiin arvontoihin, peleihin ja katsojaäänestyksiin? Tutkimusten mukaan television ylivoimaisesti suosituin käyttötarkoitus on rentoutuminen. Luulenpa, että alkuinnostuksen jälkeen Gos sellaista edes tulee) DigiTV:n näppäimistö lojuu suurimman osan aikaa käyttämättömänä olohuoneen pöydällä ja ruudulla rullaa tylsistyttäviä tv-ohjelmia omaan tasaisen tappavaan tahtiinsa kenenkään haluamatta sen kummemmin puuttua niiden sisältöön. VAPAUDEN ll L U US 10 19
DigiTV-teknologialla olisi mahdollista valmistaa elokuviin useita loppuja, siis iloinen loppu tai surullinen loppu. Kuitenkaan ihminen ei lopulta halua ottaa kantaa siihen, miten esimerkiksi elokuva päättyy. Televisio täyttää ihmisten perusperversiota, tirkistelyviettiä. Televisio on avaimenreikä. Normaalia tallaajaa valinnanvapaus vain ahdistaa. Halutaan maata sohvalla, tirkistellä muiden elämää ja syödä pitsaa. Päälle pitää saada keskipöhköä tai sokeroitua vettä. En usko, että DigiTV:n massahypnoosit muuttavat käyttäytymismalleja, vaikka ohjelmien laatu paranisikin ja kulttuurikanavia olisi kaksisataa. Ihmiset käyttävät uusia digitaalisia avaimenreikiä samalla tavalla kuin vanhojakin. PELIT JA VEHKEET Leikkiminen on lasten työtä. Eka- ja tokaluokkalaiset jaksavat vielä touhuta kiipeilytelineillä ja pelata futista tai mustaamiestä, mutta vähänkin vanhempien liikunnalliset leikit ja harrastukset ovat vaihtuneet kännyköiden kanssa pelaamiseen, tekstiviesteihin ja nettipeleihin. Siinä missä pojat pelasivat sotaleikkejä lähimetsissä 70- ja 80-luvuilla, pelaavat pojat nykyään sotaa nettipeleissä tietokoneillaan. Pelaaminen tekniikan kanssa voi olla lapsen mielestä hauskaa, mutta nykyisissä olosuhteissa kehittyy helposti epätasapainoinen lapsi. Motoriset taidot ruostuvat ennen kuin ne ovat edes ehtineet kehittyä kunnolla. Uusi tekniikka lyhentää lapsuutta - lapsi kasvaa vinoon. Haastattelemieni peruskoulunopettajien mukaan kännykällä ja muulla teknologialla leikitään ja pelataan niin paljon, että se näkyy lasten mielikuvituksessa ja ainekirjoituksissa, joillekin hyvänä, mutta useimmille köyhdyttävänä. Keskittymiskyky alkaa olla katoava luonnonvara. Opettajien mukaan ei ole mitenkään harvinaista, että joka kolmannella yläasteikäisellä on suuria vaikeuksia keskittyä opetukseen. Opettajat ovat helisemässä. Haastattelemani hierojat ja kiropraktikot ovat poikkeuksetta arvioineet lasten ja nuorten fysiologisen tilan järkyttäväksi. Tutkimustenkin 20 TIMO TOIVONEN
mukaan nuorten lihaskunto ja fyysinen suorituskyky on huonompi kuin koskaan. Lapset ovat joko ylipainoisia jo nuorena tai sitten langanlaihoja tv-tähtien kopioita. Puolustusvoimienkin piirissä on havaittu alokkaiden juoksu- ja uintitestien vuosi vuodelta heikentyneet tulokset. Enää puolet palvelukseen astuvista alokkaista osaa uida. Kavereiden luona ei enää käydä kylässä kuten ennen vaan ystävyyssuhteita pidetään yllä tekstiviesteillä, tsätillä ja sähköpostilla. Nykyisin yli 85 prosentilla ala-asteikäisistä ja yli 95 prosentilla yläasteikäisistä on kännykkä. Voidaan sanoa, että kaikilla on kännykkä. Nuorin tiedossani oleva kännykän aktiivikäyttäjä on 3-vuotias taapero. Nuoret ovat täysipainoisia kuluttajia jo hyvin nuorina. Hyvänä esimerkkinä tästä on vastikään julkaistu opas pörssisijoittamisesta - kirjoittaja on 11-vuotias! Tämä pikkuporvari motivoi lehtihaastattelussa ikätovereitaan mukaan pörssipeliin lupaamalla, että sijoitukset ovat "nopeasti ja vaivattomasti muutettavissa rahaksi esimerkiksi uuden kännykän ostoa varten". Jos oikea käsi oppii näpyttelemään kännykkää ja vasen aivopuolisko oppii rahavirtojen ohjailua, mihin tämä vie lasta? Se, että synnytämme ikäluokan, joka pitää kännykkää ja nopeaa nettiyhteyttä elämälle välttämättöminä asioina voi olla kohtalokas virhe, koska silloin joku muu, kenties paljon tärkeämpi näkemys jää kehittymättä. Eräs vaarallinen seuraamus, jonka nykykehitykselle näen on se, että lapsi muokkautuu muotoyhteiskunnan orjaksi jo hyvin nuorena. Muotoyhteiskunnalla tarkoitan psykologi Sylvi-Sanni Mannisen lanseeraamaa käsitettä yhteiskunnasta, jossa herkkä ja luova lapsi lokeroidaan valmiiseen muottiin. Mannisen mukaan muotoyhteiskunta tukahduttaa luovat yksilöt, mutta kannustaa sellaisia joiden kotoa opittuna elämän ohjenuorana on menestyminen keinoja kaihtamatta. Erilaisia kuntopyörän ja peliohjainten yhdistelmiä kaupitellaan lasten vanhemmille siinä uskossa, että lapset todella käyttäisivät niitä ja siten saisivat edes vähän liikuntaa. Autopeleissä voidaan sitten polkea kilpaautoon lisää vauhtia tällaisilla ohjaimilla. Jos lapsi voi pelata samaa auto- VAPAUDEN ILLUUSIO 21
peliä tavallisellakin peliohjaimella, niin miksi hän pelaisi peliä kuntopyörän selästä? Lapset ja nuoret ovat erittäin tarkkoja siitä, että jos joku asia on heidän mielestään "tyhmää", he eivät koske koko konseptiin. Lyhyen haastattelukierroksen valossa lapset pitävät erilaiset liikunnallisia virtuaalitiloja ja tietokoneisiin ympättyjä hyppymattoja melkoisen typerinä juttuina. Yhä enenevässä määrin leikkimisestä ja pelaamisesta on tullut myös aikuisten huvia. Nykypäivän tietokonepelien suurin kohdeyleisö ovat 18-35-vuotiaat miehet. Se näkyy pelimessuilla. Kaikenkarvaisia ja karvattornia puputyttöjä on ujutettu pelitalojen messuosastoille vetonauloiksi. Massasta on vaikea erottua, kilpailu on kovaa ja kaikki keinot sallittuja. Tietotekniikka-alan messut ovat ylipäänsä aikamoista showta, joilla uusia tuotteita esitellään mukamas valmiina. Todellisuudessa harva konsepti toimii, useimmat ovat raakileita. Varsinkin maailman suurin vuosittainen tietotekniikan messutapahtuma, Hannoverin Cebit, on enemmänkin silmänkääntäjien mellastuskenttä kuin todellisten innovaatioiden esittelytilaisuus. Tietotokonepelit ovat markkamääräisesti elokuva-alaa suurempi bisnes ja suurin syy siihen, miksi tietokoneet kehittyvät niin nopeasti kuin ne kehittyvät. Tietokonepelit ovat syy tietokoneiden jatkuvaan päivityskierteeseen kotona. Jos tietokoneen konetehoja mitataan pelaamisen aikana, nähdään että prosessorin ja grafiikkaväylien kuormitus on sadan prosentin luokkaa koko ajan. Tietokonepelit vaativat tietokoneelta kaikki resurssit. Nykypäivän pelejä ei yksinkertaisesti ole mahdollista pelata kymmenen vuotta vanhalla raudalla. Pari vuottakin vanha tietokone on aikamoinen lahna pelihommissa. Tottakai tietokoneiden päivityskierre on monimuotoinen liiketaloudellinen yhtälö, jossa on monta muuttujaa. Sekin on tavallaan peli, jossa pelaavat käyttöjärjestelmätoimittajat, pelintekijät, prosessori- ja muistipiirien valmistajat sekä muu elektroniikkateollisuus. Kaikki yrittävät maksimoida kassavirtansa, jolloin kuluttajalle jää luu käteen. 22 TIMO TOIVONEN
Peleihin upotetaan huikeita määriä rahaa ja niiden parissa vietetään useita tunteja päivässä. On aivan normaalia, että peruskouluikäinen nuori viettää kymmenen tuntia päivässä tietokonepelien parissa. Pelien eräs ongelma onkin se, että ne eivät kiivaudestaan huolimatta pura ihmisessä hyrrääviä luonnollisia aggressioita, vaan patauttavat niitä. Pelaaminen ei ole liikunnallinen suoritus vaan staattinen verenkiertojärjestelmää rasittava elimistön hälytystila. Usein nuoret ovat parin tunnin pelaamisen jälkeen kiukkuisia kuin ampiaiset. Japanissa pelaaminen on jo niin villiä, että lasten alkaa olla vaikea erottaa pelimaailman todellisuutta arkipäivän realismista. Monet ovat pelaamisesta -joka on jännää ja tarkkuutta vaativaa puuhaa - niin stressaantuneita, että unohtavat levätä, syödä ja juoda. Japanissa eräs lasten kuolinsyy onkin nykyään tietokonestressin, levon puutteen ja aliravitsemuksen aiheuttama kammiovärinä. Tämän päivän parikymppinen nuori on pelannut noin paria tuhatta tietokonepeliä. Se on huikea määrä. Jo pelkällä ajankäytön volyymillä mitattuna peleillä on oltava jonkinlainen vaikutus nuorten maailmankuvaa ohjaavana voimana. Pelit ovat elokuviin verrattuna monta kertaa väkivaltaisempia. Väkivallan astekin on peleissä raaempaa, eräässäkin pelissä ammutaan ensin roistoa polvilumpioon, jonka jälkeen armoa aneleva konna päästetään päiviltä jysäyttämällä haulikolla aivot kankaalle. Nykyisten pelien tarkentuva grafiikka ja monikanavainen äänimaailma antavat turpaanlyönnille autenttisen tunnun. Multimedia-ihmiset käyttävät grafiikan ja äänimaailman aitouden kokemuksesta termiä immersio. Merkitys on vivahde-eron päässä uppoutumisesta. Kun immersiivisessä pelissä vihollista ampuu päähän, konna ei kuole vaan jää maahan kitumaan ja huutamaan armoa kuin syöttöporsas. Ruudulla makaava verinen ruumis voidaan nähdä joko pikseleinä tai joskus hengittäneenä ja tunteneena ihmisenä. Lopullinen tulkinta riippuu tietysti nuoren henkilökohtaisesta kyvystä erottaa mikä on totta, hänen saamastaan kasvatuksesta sekä yhteiskunnassa vallitsevasta ylei- VAPAUDEN ILLUUSIO 23
sestä mielipiteestä. Ilmeisesti tiedepiireissä ei olla varmoja peliväkivallan läpäisevyydestä, koska siihen ei vielä olla puututtu. Ei voida sanoa, mikä saa peruskouluikäisen nuoren tappamaan satunnaisen vastaantulevan vanhuksen - onko se joku tietokonepeli, tv-ohjelma, elokuva vai hänen vanhempansa? Tiedepiireissä keskustellaan varmaankin ikuisesti siitä, onko pelaajan kokemus väkivallasta suoraa vai epäsuoraa. Tällä hetkellä uskoisin useimpien lasten erottavat virtuaalimaailman ja rcaalimaailman käsitetasolla toisistaan, mutta ehkä he jossakin vaiheessa alkavat yhdistää eri maailmoissa vallitsevia lainalaisuuksia uudeksi moraalisäännöstökseen, virtuaalietiikakst? Jos nuoret viettävät enemmän aikaa tietoverkoissa kuin oikeassa elämässä, en pidä aivan mahdottomana etteikö näin voisi käydäkin. Muutamat pelitalot ovat herätelleet keskustelua peliväkivallan rajoittamiseksi, mutta käytännössä mitään muutosta ei ole näkyvissä. Markkinointi toimii omalla tavallaan ja sen viesti pelintekijöille on selvä - väkivalta ja vauhti myy. Väkivaltaisten pelien vastapainoksi on valitettavan vähän väkivallattornia pelejä eri ikäisille, eikä naisia ole edelleenkään huomioitu pelaavana ryhmänä mitenkään. Suomen markkinoille tulevat "vuorovaikutteiset kuvaohjelmat" eivät ole pakollisen ennakkotarkastuksen piirissä, mutta niistä on tehtävä ilmoitus valtion elokuvatarkastamolle, joka antaa pelille suositusikärajan S (sallittu kaikille), 7, 11 tai 15 vuotta. Suositus muuttuu sitovaksi, jos tuote on läpikäynyt tarkastuksen, tällöin yläraja nousee 18 vuoteen. Tällainen yhteiskunnan harjoittama pseudokontrollointi ei valitettavasti auta mitään. Jos kuka tahansa 10-vuotias saa haltuunsa vaivatta tupakkaa, alkoholia tai heroiinia Gotka ovat materiaa), ei väkivaltapelien Gotka ovat bittejä) hankkiminen lnternetin kautta ole lapsille mikään ongelma. Pelien maailma on valmiiksi luotu tietokoneen ruudulle, joten pelaaja ei pääse itse kuvittelemaan virtuaalimaailmaa. Kirja hakkaa pelit, koska se pakottaa luomaan miljöön kirjan tapahtumille. Rentoa keskittymistä vaativa haloohakkuu (varsin elitistinen harrastus nykypäivänä) yhdistettynä kirjoihin ja sopi- 24 TIMO TOIVONEN