Meritulvan tulvariskien alustava arviointi Lapin rannikkoalueella
Sisällysluettelo 1. Taustaa... 3 2. Merialueen kuvaus... 4 2.1 Asutus- ja maankäyttö... 5 2.2 Kaavoitus... 6 2.3 Luonnonsuojelualueet ja kulttuuriympäristökohteet... 7 3. Kokemukset meritulvista... 9 3.1 Toteutuneet tulvat... 9 3.2 Arvio vastaavien tulvien vaikutuksista nykytilanteessa... 10 4. Mahdolliset tulevaisuuden tulvat ja tulvariskit... 11 4.1 Ilmastonmuutoksen vaikutus... 11 4.2 Muun pitkäaikaisen kehityksen vaikutus tulvariskeihin... 11 5. Paikkatietoaineistojen käyttö tulvariskialueiden valinnassa... 12 6. Tulvariskialueiden tunnistaminen... 13 6.1 Kokemusperäinen tieto ja aikaisemmat selvitykset... 13 6.2 Tulvariskit ihmisen terveydelle ja turvallisuudelle... 14 6.3 Tulvariski yhteiskunnan kannalta tärkeille toiminnoille... 16 6.4 Tulvariski ympäristölle ja kulttuuriperinnölle... 17 6.5 Vesistörakenteiden aiheuttama tulvauhka... 17 7. Tarkastelussa esille tulleet tulvariskialueet... 18 8. Lähteet... 19 Merivesitulvan tulvariskien alustava arviointi Perämeren pohjoisella rannikkoalueella 2
1. Taustaa Laki tulvariskien hallinnasta (620/2010) ja siihen liittyvä asetus (659/2010) tulivat voimaan kesällä 2010. Lain tarkoituksena on vähentää tulvariskejä, ehkäistä ja lieventää tulvista aiheutuvia vahingollisia seurauksia sekä edistää varautumista tulviin. Lain tarkoituksena on myös sovittaa yhteen tulvariskien hallinta ja vesistöalueen muu hoito ottaen huomioon vesivarojen kestävän käytön sekä suojelun tarpeet. Vesitaloudellisten keinojen ohella kiinnitetään huomiota erityisesti alueiden käytön suunnitteluun ja rakentamisen ohjaukseen sekä pelastustoimintaan. Tulvariskien hallinnan tavoitteena on vähentää vahingollisia seurauksia ihmisten terveydelle ja turvallisuudelle. Lain ja asetuksen avulla toimeenpannaan Euroopan unionin tulvadirektiivi (Direktiivi tulvariskien arvioinnista ja hallinnasta, Eurooppa 2007). Tulvariskien hallintaan kuuluvat tulvariskien alustava arviointi, mahdollisten merkittävien tulvariskialueiden nimeäminen, tulvavaara- ja tulvariskikarttojen laatiminen sekä toimenpiteiden selvittäminen. Tulvariskien alustavan arvioinnin avulla (määräaika 22.12.2011) etsitään alueet, joilla tulvista voi aiheutua merkittävää vahinkoa. Näille mahdollisille merkittäville tulvariskialueille laaditaan tulvavaara- ja tulvariski-kartat (määräaika 22.12.2013) sekä tulvariskien hallintasuunnitelmat (määräaika 22.12.2015). Tulvavaarakartalla esitetään tulvan laajuus ja vesisyvyys karttapohjalla tietyllä todennäköisyydellä. Tulvariskikartalla kuvataan puolestaan tietyn suuruisen tulvan aiheuttamat mahdolliset vahingot, mm. seurauksista kärsivien asukkaiden määrä ja ympäristölle haitalliset kohteet. Tulvariskien hallintasuunnitelmissa esitetään toimenpiteet tulvariskien vähentämiseksi. Vesistötulvien osalta hallintasuunnitelmat laaditaan vesistöalueille, joilla on yksi tai useampi mahdollinen merkittävä tulvariskialue. Tulvariskien alustava arviointi luo tärkeän pohjan tulvariskien hallinnalle. Vesistöalueiden ja merenrannikon tulvariskien alustavasta arvioinnista huolehtii valtion aluehallintoviranomaisena elinkeino-, liikenne-, ja ympäristökeskus (ELY). Kunnat vastaavat hulevesitulvariskien arvioinnista alueellaan. Lain mukaan tulvariskien alustava arviointi tehdään toteutuneista tulvista sekä ilmaston ja vesiolojen kehittymisestä saatavissa olevien tietojen perusteella ottaen huomioon myös ilmaston muuttuminen pitkällä aikavälillä. Arvioinnissa kerätään tiedot toteutuneista ja mahdollisista tulevaisuuden tulvista ja niiden haitallisista vaikutuksista. Laajoja uusia selvityksiä ei tulvariskien alustavan arvioinnin yhteydessä tehdä, vaan se perustuu olemassa olevaan tietoon. Vesistöalueiden tulva-riskien alustava arviointi tehdään vesistöalueittain ja meritulvariskien alustava arviointi ELY-keskuksittain. Maa- ja metsätalousministeriö nimeää vesistöalueen ja merenrannikon merkittävät tulvariskialueet elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ehdotuksesta. Alue, jolla tulvariskien alustavan arvioinnin perusteella todetaan mahdollinen merkittävä tulvariski tai jolla sellaisen riskin voidaan olettaa ilmenevän, nimetään merkittäväksi tulvariskialueeksi (laki tulvariskien hallinnasta, 8 ). Tulvariskin merkittävyyttä arvioitaessa otetaan huomioon alueelliset ja paikalliset olosuhteet, tulvan todennäköisyys sekä seuraavat tulvasta mahdollisesti aiheutuvat yleiseltä kannalta katsoen vahingolliset seuraukset: 1) vahingollinen seuraus ihmisten terveydelle tai turvallisuudelle 2) välttämättömyyspalvelun, kuten vesihuollon, energiahuollon, tietoliikenteen, tieliikenteen tai muun vastaavan toiminnan, pitkäaikainen keskeytyminen 3) yhteiskunnan elintärkeitä toimintoja turvaavan taloudellisen toiminnan pitkäaikainen keskeytyminen 4) pitkäkestoinen tai laaja-alainen vahingollinen seuraus ympäristölle 5) korjaamaton vahingollinen seuraus kulttuuriperinnölle Merivesitulvan tulvariskien alustava arviointi Perämeren pohjoisella rannikkoalueella 3
2. Merialueen kuvaus Perämeren alue käsittää Pohjanlahden Merenkurkusta pohjoiseen. Tässä raportissa tarkastellaan merivesitulvan aiheuttamia tulvariskejä Perämeren pohjoisosissa Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen toimialueella. Tarkasteltava merialue ulottuu Ruotsin rajalta, Torniojoen suistosta, Simoon (kuva 1). Tarkasteltavan alueen kuntia ovat Perämeren rannikkokunnat Tornio, Kemi ja Simo ja pieneltä osiltaan myös Keminmaa. Kuva 1. Perämeren rannikkoalue Lapissa sekä alueen kunnat. Perämeren suolapitoisuus on Itämeren alhaisin, suurten mereen laskevien jokien ansiosta Perämeren vesi on lähes makeaa murtovettä ja se muistuttaa ominaisuuksiltaan järveä. Tarkasteltavalla rannikkoalueella mereen laskee sisämaasta viisi jokea, joiden valuma-alue on yli 100 km². Merkittävimmät Perämereen laskevat joet ovat Torniojoki, Kemijoki ja Simojoki. Näiden lisäksi mereen laskevat Viantienjoki ja Kaakamojoki. Mereen laskee myös muutamia pieniä jokia, joiden valuma-alue on alle 100 km². Perämeri on matala merialue, sen keskisyvyys on noin 40 metriä ja suurin syvyys 148 metriä. Perämerellä on pitkä jääpeitteinen kausi, jolloin jäät muokkaavat alueen rantoja ja saaria. (Aaltojen alla, 2010; Kronholm ym. 2005.) Perämeren allas on kaksiosainen, altaat erottaa toisistaan luode-kaakkoissuuntainen harjanne. Maankohoaminen rannikolla on hyvin nopeaa, Kemissä maa kohoaa noin 7,35 mm vuodessa (Kahma ym. 1998.) Rantalinja siirtyy vähitellen ulommaksi ja uusia saaria syntyy tai saaria yhtyy mantereeseen. Merivesitulvan tulvariskien alustava arviointi Perämeren pohjoisella rannikkoalueella 4
Perämeren eliöstö on vähälajinen ja koostuu lähes kokonaan murtoveden sekä makean veden kasveista ja eläimistä. (Kronholm ym. 2005.) Perämeren rannikkoalue on hyvin alavaa ja tasaista seutua, korkeus merenpinnasta on rannikolla korkeimmillakin alueilla alle sata metriä (kuva 2). Perämeren rannikolla on useita pohjavesialueita. Luokan I pohjavesialueet ovat vedenhankintaan tärkeitä alueita, jotka ovat joko käytössä tai niitä suunnitellaan käytettävän seuraavan 30 vuoden kuluessa. Luokan II pohjavesialueet eivät ole käytössä, eikä niitä suunnitella käytettävän tulevaisuudessa, mutta ne soveltuvat vedenhankintaan. Luokan III pohjavesialueet tarvitsevat lisätutkimuksia, joilla selvitetään onko pohjavesiesiintymä hyödynnettävissä. Kuva 2. Korkeussuhteet ja pohjavesialueet Lapin rannikkoalueella. 2.1 Asutus- ja maankäyttö Rannikkoalueella sijaitsee neljä kuntaa (kuva 1), Simo, Kemi, Keminmaa ja Tornio. Kemin kaupunki on suurin rannikkoalueen kaupungeista. Rannikkoalueen kunnissa oli vuonna 2009 yhteensä noin 57 000 asukasta ja väestön ennustetaan kasvavan hieman vuoteen 2025 mennessä (taulukko 1). Rannikkoalueella on paljon vapaa-ajan asutusta vakituisen asutuksen lisäksi. Maankäyttö Perämeren rannikkoalueen pohjoisosissa painottuu metsämaihin sekä avoimiin kankaisiin ja kalliomaihin (kuva 3). Taajamien ympäristöt ovat rakennettuja alueita. Laajimmat rakennetut alueet rannikkoalueella ovat Kemissä. Rannikkoalueella on myös jonkin verran maatalousalueita. Kosteikoita ja soita alueella on hyvin vähän. (kuva 3.) Suomen ympäristöministeriön tilastotietojen mukaan Perämeren rannikolla Lapin alueella yhteensä 25 % rantavyöhykkeestä on rakennettu. Rantavyöhykkeeseen on laskettu mantere sekä saaret joihin on siltayhteys. (Granö ym. 1995.) Merivesitulvan tulvariskien alustava arviointi Perämeren pohjoisella rannikkoalueella 5
Taulukko 1. Lapin rannikkoalueen kuntien väestö vuonna 2009 ja väestön määrän arvioitu kehitys vuonna 2025. (Tilastokeskus 2011) Kunta v. 2009 v.2025 Muutos Tornio 22 426 23 696 5,4 % Keminmaa 8 606 8 648 0,5 % Kemi 22 580 22 252-1,5 % Simo 3 496 3 316-5,4 % Yhteensä 57 108 57 912 1,40 % Kuva 3. Maankäyttö rannikkoalueella. 2.2 Kaavoitus Tulvariskien hallinnan kannalta kaavoituksen ja muun alueellisen maankäyttösuunnittelun vaikutukset koskevat asutusta, elinkeinoa ja muuta rakennettua ympäristöä, mutta lisäksi ne koskevat luonnonsuojelualueita ja suojeltuja kohteita. Lapin rannikkoalueella maankäytön strateginen suunnittelu perustuu Länsi-Lapin seutukaavaan. Seutukaavassa on varattu alueita erilaisille toiminnoille, kuten taajamatoiminnoille, virkistyskäytölle ja luonnonsuojelualueille. Seutukaavalla ohjataan myös tulvavaara-alueiden maankäyttöä. Rannikkoalueella vaikuttaa myös Lapin meri- ja rannikkoalueen tuulivoimamaakuntakaavaa. Tuulivoimamaakuntakaavassa on osoitettu alueita, joille on mahdollista sijoittaa tuulivoimaloita. Näitä alueita on Tornion Röyttän edustalla, Kemin Ajoksessa sekä Simon merialueella (kuva 4). Alueelle on aloitettu Länsi-Lapin maakuntakaavan laatiminen. Maakuntakaavan arvioidaan valmistuvan vuoteen 2012 mennessä. Länsi-Lapin maakuntakaava tulee kumoamaan Lapin meri- ja rannikkoalueen tuulivoimamaakuntakaavan sekä Länsi-Lapin seutukaavan. Merivesitulvan tulvariskien alustava arviointi Perämeren pohjoisella rannikkoalueella 6
Lisäksi Lapin rannikkoalueella on voimassa Kemi-Tornio alueen ydinvoimamaakuntakaava, jossa osoitetaan alueita ydinvoimalalle ja sen tukitoiminnoille. Kaavassa ydinvoimalaitoksen alue on sijoitettu Simon Karsikkoniemeen. Yleiskaavoja on Lapin rannikon alueella yhteensä 18, joista yhdeksän on Kemissä, seitsemän Simossa sekä yksi Keminmaassa ja yksi Torniossa (kuva 4). Yleiskaavoituksessa ohjataan tulvavaara-alueiden alueiden käyttöä, mm. määräämällä alimmat rakentamiskorkeudet. Kemissä esimerkiksi kastumiselle arat rakenteet on sijoitettava tason N₆₀+2,20 metriä yläpuolelle. Lisäksi tarkasteltavalla alueella on kaksi rantaasemakaavaa, Laivaniemen ja Pyttikarin ranta-asemakaavat Torniossa. Lapin rannikkoalueella asemakaavoitettuja alueita ovat kaikki taajama-alueet Simossa, Kemissä, Keminmaassa ja Torniossa. Kuva 4. Yleiskaavat sekä seutukaavan aluevaraukset Perämeren rannikkoalueella. 2.3 Luonnonsuojelualueet ja kulttuuriympäristökohteet Perämeren rannikkoalueen valtakunnallisesti merkittäviä kulttuuriympäristökohteita ovat Simon alueella Simonkylän ja Simonniemen kyläasutus sekä Pohjanmaan rantatie, joka jatkuu myös Kemissä, Keminmaalla ja Torniossa. Kemin alueella kulttuuriympäristökohteita ovat Karihaaran tehdasyhdyskunta, Kemin ruutukaava-alue ja kirkon ympäristö sekä Lapin uitto- ja savottatukikohdat. Lisäksi Kemissä sijaitsee Perämeren kalasatamat ja kalastustukikohdat sekä Isohaaran voimalaitos ja Vallitunsaaren voimalaitosyhdyskunta. Keminmaassa lähimpänä meren rantaa olevia kulttuuriympäristökohteita ovat Kemijoen jokivarsiasutus ja kirkkomaisemat. Tornion merkittävä kulttuuriympäristökohde on Alatornion kirkko ympäristöineen, joka on osa Struven ketjua ja se on luokiteltu maailmaperintökohteeksi. Näiden lisäksi Kemin ja Tornion vanhan rajan rajapyykit sijaitsee Kemin ja Tornion rajan läheisyydessä merellä. Merivesitulvan tulvariskien alustava arviointi Perämeren pohjoisella rannikkoalueella 7
Lapin rannikkoalueen kunnissa on useita Natura2000-alueita, joista merellä tai rannikon läheisyydessä sijaitsevia VPD-Natura-kohteita on yhteensä viisi (kuva 5). Kemin ja Tornion merialueilla sijaitsee Perämeren kansallispuisto (FI1300301) ja Simon ja Kemin merialueella sijaitsee Perämeren saaret (FI1300302). Torniossa VPD-Natura-alue on Pajukari-Uksei-Alkunkarinlahti (FI1301911), joka on jokisuiston arvokas lintukohde. Lisäksi Simossa laskee mereen luonnontilainen Simojoki (FI1301613) ja Torniossa Tornio- Muoniojoen vesistöalue (FI1301912) on luokiteltu VPD-natura-kohteeksi. Kuva 5. VPD-Natura2000-alueet ja kulttuuriympäristökohteet Perämeren pohjoisella rannikkoalueella. Merivesitulvan tulvariskien alustava arviointi Perämeren pohjoisella rannikkoalueella 8
3. Kokemukset meritulvista 3.1 Toteutuneet tulvat Suomessa vahinkoja aiheuttaneet merivesitulvat ovat olleet harvinaisia. Merivedenkorkeuden vaihtelut syntyvät paikallisen sään muutoksista. Niihin vaikuttavat eniten tuuli ja ilmanpaineen vaihtelut. Lisäksi vedenkorkeuteen vaikuttavat Tanskan salmen läpi kulkeva virtaus ja jäätilanne. Tuulisin ajanjakso Perämerellä on myöhäissyksy lokakuusta joulukuuhun (Kronholm ym. 2005). Voimakkaat syys- ja talvimyrskyt voivat aiheuttaa poikkeuksellisia merivesitulvia. Jos alueella vallitsee veden pintaa nostava matalapaine, ulapalta tuleva voimakas tuuli kerää vettä lahdelle, jolloin veden seisovat aaltoliikkeet aiheuttavat vedenkorkeuden heilahduksen kohti lahden pohjukkaa, tällöin veden pinta voi nousta lahdella hyvin korkealle. (Itämeriportaali 2010c.) Ilmatieteenlaitos seuraa Perämeren vedenkorkeuksia kolmella havaintoasemalla (taulukko 2). Havaintoasemat sijaitsevat Kemissä, Oulussa ja Raahessa. Vedenkorkeutta on seurattu vuodesta 1922 lähtien. Vedenkorkeudet ilmoitetaan teoreettisen keskiveden suhteen ja ne voidaan muuntaa N60- korkeusjärjestelmään. Suurin havaittu vedenkorkeus on Kemissä mitattu vuonna 1982, jolloin se oli +201 cm. Pienin mitattu vedenkorkeus on ollut vuonna 1923, jolloin se oli -125 cm. (Itämeriportaali 2010b.) Merentutkimuslaitoksen tekemän selvityksen mukaan Kemissä kerran 200 vuodessa toistuva vedenkorkeus on N₆₀+189 cm (Kahma ym.1998). Taulukko 2. Havaitut vedenkorkeuden suurimmat arvot Perämeren havaintoasemilla. Havaintoasema Havaintopäivä Suurin havainto [m]* Suurin havainto [N60 + m] Kemi 22.9.1982 2,01 1,92 Oulu 14.1.1984 1,83 1,72 Raahe 14.1.1984 1,62 1,47 (*verrattuna teoreettiseen keskivedenkorkeuteen) Ilmatieteenlaitos on kerännyt systemaattisesti tietoa voimakkaista myrskyistä vuodesta 1990 alkaen. Kemin alueella on ollut tällä ajanjaksolla kaksi voimakasta myrskyä, joulukuussa vuonna 1991 ja tammikuussa vuonna 2007. Vuonna 1991 tuulen nopeus oli 26 m/s ja vuonna 2007 tuulen nopeus oli 25 m/s. Lisäksi alueella on kesäaikaan mitattu voimakkaita vahinkoja aiheuttaneita lyhytaikaisia ukkosmyrskyjä. Vahinkoja aiheuttaneita voimakkaita tuulia on ollut Kemin alueella ainakin elokuussa 1983 (19 m/s) ja kesäkuussa 1984 (15 m/s). (Ilmatieteenlaitos 2010b.) Lapin rannikkoalueella vuosisadan yksi rajuimmista myrskyistä on ollut vuoden 1982 syyskuinen Maurimyrsky. Myrsky kesti kaksi päivää. Myrsky saapui Perämereltä Oulun korkeudelta ja kulki leveänä rintamana koilliseen viistosti halki Pohjois-Suomen. Mauri-myrskyn keskituulennopeus 18-20 metriä sekunnissa ja puuskissa 30-35 metriä sekunnissa. (Haukkovaara 2010.) Voimakkaan tuulen takia merivesi pakkautui Perämeren pohjukkaan ja aiheutti äkillisen voimakkaan vedenpinnan nousun. Se iski voimakkaimmin perämeren pohjukkaan, jolloin Kemissä vesi nousi yli kaksi metriä ja aiheutti erilaisia vahinkoja eri puolilla rannikkoa. Suurin virallinen mitattu vedenkorkeus oli Kemissä N₆₀+1,92 metriä (MW 1982 +201 cm). Merenpinnan nousu ja myrskytuuli aiheuttivat paikallisia vahinkoja rannikolla sekä Tornion saaristossa menehtyi kaksi ihmistä. Puuskainen tuuli kaatoi laajoilta alueilta metsää, vesi nousi kellareihin ja puita kaatui talojen päälle. (Yle, 2009.) Myrsky rikkoi Kemin ja Tornion venesatamat sekä Ajoksen meriliikennesatama kärsi pahoja vaurioita. Tulvavesi uhkasi myös Kemin sairaalaa, kulttuurikeskusta ja kunnantaloa. Rantojen läheisyydessä liikenneväylät kärsivät vaurioita kun merivesi vaurioitti perustuksia. (Korpela 2008.) Yksityisille ihmisille aiheutuneiden vahinkojen kokonaissumma on hieman alle 160 000 (vahingot, joista on esitetty korvauspyyntö). Tarkistettuja vahinkoarvioita on yhteensä Simossa noin 25 000, Kemissä noin 14 000 ja Torniossa noin 50 000. (Vesihallitus 1983.) Kemin kaupungille vahinkojen yhteismäärä oli reilu 900 000 euroa. Merivesitulvan tulvariskien alustava arviointi Perämeren pohjoisella rannikkoalueella 9
3.2 Arvio vastaavien tulvien vaikutuksista nykytilanteessa Mauri-myrskyn suuruisen merivesitulvan vaikutuksia nykytilanteessa on vaikea arvioida, sillä rannikon olosuhteet muuttuvat koko ajan mm. merivedenpinnan nousun ja maankohoamisen myötä. Meriveden pinta nousee vuosittain Perämeren pohjoisilla alueilla muutamia millimetrejä ja samaan aikaan maa kohoaa alueella hieman enemmän (Kemi 7,35 mm/vuosi) (ks.luku 2). Nykytilanteessa maanpinta Perämeren rannikolla on hieman korkeammalla kuin vuonna 1982. Kemin alueella kaavoituksessa on määrätty Perämeren rannikolle alimmaksi rakentamiskorkeudeksi N₆₀+2,20 metriä, jolloin uusia rakennuksia ei sijoiteta sen tason alle. Mauri-myrskyn aikana veden korkeus oli korkeimmillaan N₆₀+1,92 m, joka 28 cm alempana kuin määrätty alin rakentamiskorkeus. Uutta rakennuskantaa ei pitäisi olla tulva-alueella. Lisäksi Ajoksen satama-alueella Mauri-myrskyssä vaurioituneet rakenteet, kuten aallonmurtajat on tehty vahvemmiksi ja korkeammiksi korjauksen yhteydessä, jolloin ne kestävät uusia myrskyjä ja veden kohoamista paremmin. Mauri-myrskyn aikaisen meritulvan vaikutukset nykytilanteessa ovat samansuuruiset tai hieman pienemmät nykytilanteessa. Merivesitulvan tulvariskien alustava arviointi Perämeren pohjoisella rannikkoalueella 10
4. Mahdolliset tulevaisuuden tulvat ja tulvariskit 4.1 Ilmastonmuutoksen vaikutus Itämeren alueella on tutkittu ilmastonmuutosta ja sen vaikutuksia jo pitkään. Itämeren tutkijoiden tekemän ilmastonmuutoksen arviointiraportin, BALTEX Assesment of Climate Change (BACC), mukaan Itämeren alueella ilman lämpötila on kohonnut 0,07 C vuosikymmenessä. Myös ilman minimi ja maksimilämpötilat ovat kohonneet. Lisäksi talvikauden sadanta on lisääntynyt. BACC-raportin mukaan ilmasto lämpenee Itämeren alueella 3-5 C seuraavan sadan vuoden aikana ja lämpenemisen arvioidaan olevan suurinta talviaikana muun muassa Perämeren alueella. Meriveden pintalämpötilan arvioidaan kohoavan 2-4 C vuosisadan loppuun mennessä. Sadannan arvioidaan lisääntyvän hieman talviaikana. (Itämeriportaali 2010a.) Ilmaston lämpenemisen johdosta valtamerten pinnan arvioidaan nousevan, jolloin myös Perämeren alueella vedenpinnan arvioidaan kohoavan muutaman millin vuodessa. Maan kohoaminen kuitenkin kompensoi tätä. (Itämeriportaali 2010a.) Maankohoamisen keskus on Perämerellä ja tämän vuoksi kohoaminen ja rannan siirtyminen on nopeinta Tornion ja Vaasan välisellä alueella. Alueella kohoamisnopeus on noin 90 cm vuosisadassa. Maa kohoaa nopeammin kuin vedenpinnan arvioidaan nousevan. (Hakala 2010.) Ilmaston lämpeneminen ja sademäärien kasvu vaikuttavat erityisesti talvikauden olosuhteisiin. Talvien leudontuminen vaikuttaa jääpeitteen laajuuteen ja jään paksuuteen. Merijääkenttien väheneminen näkyy rannikolla säiden vaihtelevuutena. Sademäärien lisääntyminen lisää myös jokivesien valuntaa mereen, jolloin meren suolapitoisuus pienenee ja jokivesien mukana mereen huuhtoutuu enemmän ravinteita. Meren lämpötilan nousu ja suolapitoisuuden lasku vaikuttaa koko meren vesiekosysteemin ja ravintoverkon toimintaan. (Itämeriportaali 2010a.) Ilmaston lämpeneminen voi myös lisätä myrskyjä ja tuulisuutta, jolloin merenkäynti voimistuu. Matalapaineen reittien mahdollista muuttumista ei kuitenkaan vielä osata arvioida vaan asiaa tutkitaan lisää. (Ilmatieteenlaitos 2010a.) 4.2 Muun pitkäaikaisen kehityksen vaikutus tulvariskeihin Tulvariskien kehittyminen riippuu riskikohteiden määrän ja hydrologisten olosuhteiden muuttumisesta. Lapin rannikolla voimakkaimmin kasvava kunta on Tornio, jossa väestön määrän ennustetaan kasvavan vuoteen 2025 mennessä 5,38 % (taulukko 1). Kemin väestön ennakoidaan pysyvän suunnilleen samansuuruisena kuin nykyään ja Simossa väestön ennustetaan vähenevän. (Tilastokeskus 2010.) Kun rakentamisessa otetaan huomioon meritulvan korkeus, tulvariskien määrä ei ole kasvamassa. Lapin rannikolla tulvariskeihin voi vaikuttaa myös uusi suunnitteilla oleva ydinvoimala. Fennovoima Oy on saanut eduskunnalta luvan ydinvoimalan rakentamiseksi ja uuden ydinvoimalan sijoituspaikkakunnat ovat joko Simo tai Pyhäjoki. Simossa ydinvoimalan sijoituspaikaksi on suunniteltu Simon Karsikkoniemeä. Tulvariskit otetaan huomioon jo ydinvoimalan rakentamista suunniteltaessa, jolloin voimalaa ei sijoiteta tulvavaara-alueelle. Merivesitulvan tulvariskien alustava arviointi Perämeren pohjoisella rannikkoalueella 11
5. Paikkatietoaineistojen käyttö tulvariskialueiden valinnassa Suomen ympäristökeskuksessa tulvariskien alustavaa arviointia varten kehitettyä paikkatietoanalyysiä (TURINA-paikkatietoanalyysi) voidaan käyttää työkaluna alavien, mahdollisesti tulville alttiiden alueiden määrittämisessä. Paikkatietoanalyysin pohjalta määritetyt alavat alueet yhdistetään maankäyttöä kuvaavien paikkatietoaineistojen kanssa. Näin saadaan muodostettua karkealla tasolla mahdolliset tulvariskialueet. Turina-analyysin avulla pystytään yhtenäistämään mahdollisten merkittävien tulvariskialueiden valintaa valtakunnallisesti. Koko Suomen rannikolle on laadittu kattava Turina-paikkatietoanalyysi meritulvasta. Analyysissä käytetyt vedenkorkeudet perustuvat entisen Merentutkimuslaitoksen määrittämiin alimpiin suositeltaviin rakennuskorkeuksiin (sis. minimiaaltoiluvara), joihin on lisätty tässä vielä 20 cm (Kahma ym. 1998.) Vedenkorkeudet vastaavat vuodelle 2200 ennustettujen maksimien vedenkorkeus-taajuus -kuvaajien 95 % luottamusrajojen karkeaa ekstrapolointia todennäköisyyteen 0,1 % (toistuvuusaika~1/1000a). Kullakin alueella on käytetty parasta mahdollista saatavilla olevaa Maanmittauslaitoksen korkeusaineistoa seuraavassa järjestyksessä: (1) KM2, (2) autom. luokiteltu laserpistepilvi, (3) KM10 ja (4) KM25. Mallinnus on tehty 25 m ruutukoossa. Korkeutena on käytetty ruudun keskiarvoa paitsi laserpistepilven kohdalla ruudun minimiä. Pienipiirteiset maastonmuodot, esim. tiepenkereet, eivät siis yleensä erotu mallista. Tulvaalueesta on poistettu vesistö käyttäen SLICES2005-aineistoa. Reunat on yleistetty. Analyysillä saadaan tuotettua kartta karkean tason tulvan peittävyydestä rannikolla. Karkean tason tulvan peittävyyden avulla arvioidaan mahdolliset merkittävät tulvariskialueet, joita tulisi tarkastella tarkemmin tulvavaara- ja tulvariskikarttojen avulla. Arvioinnissa voidaan käyttää apuna ympäristöhallinnon ohjetta Tulvariskien kartoittaminen (Alho et. al. 2008), jossa esitellään tulvariskien kannalta tärkeitä tulvahaavoittuvia kohteita ja alueita sekä annetaan työkaluja arvioinnin tekemiseen. Merkittävien tulvariskikohteiden tunnistamisessa voidaan käyttää lisäksi ns. tulvariskiruutuja ja riskialueita, joita on sovellettu pelastustoimen riskiruuduista. Tulvariskien luokitusperusteena käytetään rakennus- ja huoneistorekisterin asukasmäärää ja kerrosalaa (Taulukko 3) 250x250m kokoisella ruudulla. Tällöin ruudut, joissa on suurin riski, merkitään riskiluokkaan I ja ruudut, joissa on pienin riski, merkitään riskiluokkaan IV. Riskialue muodostuu, kun vähintään 10 samaan tai sitä korkeampaan riskiluokkaan kuuluvaa riskiruutua ovat yhteydessä toisiinsa Taulukko 3. Riskiruutujen luokittelu asukasmäärän ja kerrosalan perusteella. Riskiluokka Asukkaiden määrä Kerrosala [m 2 ] I >250 Tai >10 000 II 61-250 Tai 2 501-10 000 III 10-60 Tai 250-2 500 IV <10 Ja <250 Merivesitulvan tulvariskien alustava arviointi Perämeren pohjoisella rannikkoalueella 12
6. Tulvariskialueiden tunnistaminen Tässä luvussa käsitellään merkittävien tulvariskialueiden valintaa kerran 1 000 vuodessa toistuvalla tulvalla, joka kuvastaa suurinta mahdollista tulvaa. Tulvan arviointi perustuu kappaleessa viisi selostettuun Turinapaikkatietoanalyysiin. Tällaisen tulvan aiheuttama vedenpinnan korkeus olisi Kemin kohdalla analyysin mukaan N₆₀+ 2,39 metriä (kuva 6), joka on 47 cm vuoden 1982 tulvassa mitattua suurinta havaintoa enemmän. Tarkkoja ja yhtenäisiä tietoja olemassa olevista kohteista ei ole valtakunnallisesti. Tässä tarkastelussa turvaudutaan rakennus- ja huoneistorekisteriin sekä kartta-aineistoihin, jolloin tiedot voivat olla osittain puutteelliset. Näissä tarkasteluissa ei ole arvioitu yksittäisten kohteiden tarkempaa tulvahaavoittuvuutta, vaan arvioissa on käytetty vain kohteen sijaintia ja sen sijoittumista laskennalliselle tulva-alueelle. Kuva 6. Karkean tason tulvan peittävyys Lapin rannikkoalueella. Mallinnetun tulvan ylävedenkorkeus on N₆₀+2,39 metriä. (Korkeusaineisto MML KM 10) 6.1 Kokemusperäinen tieto ja aikaisemmat selvitykset Tarkasteltavalta alueelta löytyy hyvin vähän selvityksiä aiemmista tulvista. Luvussa kolme on tarkasteltu alueella esiintyviä aikaisempia tulvia. Selvitysten perusteella tarkasteltavalla alueella ei ole esiintynyt kuin yksi tavallista suurempi meritulva vuonna 1982, joka aiheutti monenlaisia paikallisia vahinkoja rannikolla. Suurimmat vahingot olivat Kemissä, jossa vahinkoja sattui sekä yksityisille ihmisille että kunnalle. Kemissä myrsky ja merivedenpinnan nousu aiheutti vaurioita mm. liikenneväylille, vesi- ja viemäriverkostolle, muutamille julkisille kiinteistöille sekä Ajoksen meriliikennesatamalle ja muille pienemmille venesatamille. Kemin kaupungille vahingot olivat kokonaisuudessaan yli 900 000 euroa. Simossa ja Torniossa vahingot Merivesitulvan tulvariskien alustava arviointi Perämeren pohjoisella rannikkoalueella 13
kohdistuivat pääosin rantojen vapaa-ajan asutukselle. Vahingot koskivat pääosin rakennuksia, veneitä sekä teitä. Tarkasteltaessa tulvariskejä kokemusperäisen tiedon perusteella, esille nousivat Kemin keskustan sekä Ajoksen sataman alueet. 6.2 Tulvariskit ihmisen terveydelle ja turvallisuudelle Perämeren tarkasteltavalla meritulva-alueen asuinalueilla on yhteensä noin 1400 vakituista asukasta. Suurin osa asukkaista on Kemin kaupungin alueella. Kerrosalaa tulva-alueen asuinalueella on yhteensä noin 88 000 m². Rakennuksia tulva-alueen asuinalueilla on yhteensä noin 400, joista asuinrakennuksia on noin 200. Vapaa-ajan rakennuksia on erityisesti Simon ja Tornion ranta-alueilla. Kaiken kaikkiaan Perämeren Lapin alueen tarkasteltavalla meritulva-alueella on noin 1200 rakennusta. Tulvariskiruutujen ja niistä johdettavien tulvariskialueiden avulla voidaan tarkastella väestölle ja rakennuskannalle aiheutuvaa tulvariskiä. Riskiruututarkastelussa (kuva 7) kerrosalan perusteella riskiruutuja muodostui 465 ja asukasluvun perusteella 459. Suurin osa riskiruuduista on III- ja IV-luokan riskiruutuja. Kemin kaupungissa on lisäksi 19 IIluokan riskiruutua sekä kaksi I-luokan riskiruutua. Kuva 7. Tulvariskiruudut Lapin rannikkoalueella. Riskiruuduista muodostui alueelle yhteensä kahdeksan yhtenäistä tulvariskialuetta, jotka olivat kaikki, yhtä III-luokan riskialuetta lukuun ottamatta, IV-luokan riskialueita (kuva 8). Tornioon muodostui kolme IV-luokan riskialuetta. Yksi Tornion riskialueista sijaitsee alueella, jossa Kirkkopudas laskee mereen, Uksein saaren kohdalla. Toinen riskialue on Tornion ja Kaakamon välissä ranta-alueella ja kolmas riskialue on Kaakamojoen suulla. Kemissä on kaksi IV-luokan tulvariskialuetta, jotka sijaitsevat Kemijoen suun alueen saaristossa ja Syväkangas-Peurasaari alueella. Näiden lisäksi Kemissä on yksi III-luokan riskialue Kemin keskustassa Koivuharjun ranta-alueella Kiikkelinlahdessa. Simoon muodostui kaksi IV-luokan riskialuetta, Merivesitulvan tulvariskien alustava arviointi Perämeren pohjoisella rannikkoalueella 14
joista toinen sijaitsee Karsikossa ja toinen pieni riskialue Saukkorannassa Viantienjoensuualueella. Simon riskialueella vahingot koskevat lähinnä vapaa-ajan asuinrakennuksia. Tarkasteltaessa tulvariskejä riskiruututarkastelun perusteella, esille nousi Kemin Kiikkelinlahden alue Kuva 8. Riskiruutujen perusteella syntyneet tulvariskialueet Lapin rannikkoalueella. Laajamittaiset rakentamispaineet meren rannikoilla eivät ole suuret, sillä merenrannan maaperän kantavuus on heikkoa ja rakentamiselle huonosti soveltuvaa, jolloin rakentaminen vaatii mittavat maapohjatyöt. Rantaalueille sijoitetaan pääosin loma-asutusta. Merkittävimmät rakentamispaineet sijoittuvat Kemin kaupungin keskustan läheisyyteen, jossa on kaupungin kehittämisen kannalta tärkeitä alueita ja sijainniltaan merkittäviä alueita. Kemin Kiikkelinlahden eteläpuolelle Ruutinrantaan merenrannalle on suunniteltu uusi kerrostalo- ja pientaloasuinalue, joka sijaitsee kokonaan karkean tason tulva-alueella. Alueelle on suunniteltu rakennettavan 180 uutta asuntoa, jolloin ko. alueen väkiluvun arvioidaan kasvavan alueella 2025 vuoteen mennessä 270 henkilöä. (Ruutinrannan alueen yleiskaava 2025.) Kemin alin suositeltava rakentamiskorkeus on N₆₀+2,20 metriä, kun otetaan huomioon 30 cm:n aaltoiluvara (Ollilla 2002). Sen alapuolelle kaavoituksessa ei määrätä asuinalueita. Rannikkoalueet ovat lähes kokonaan yleiskaava-alueita tai asemakaavoitettuja alueita. Alimman rakentamiskorkeuden määrittämisessä on otettu huomioon Kemin keskimäärin kerran 200 vuodessa toistuva vedenkorkeus, joka on N₆₀+1,89 metriä (Kahma ym. 1998). Turina-analyysissä käytetään kerran 1000 vuodessa toistuvaa merivedenkorkeutta, joka on enimmillään N₆₀+2,39 metriä. Se on 19 cm suositeltavaa rakentamiskorkeutta ylempänä. Tarkasteltaessa tulvariskejä rakentamispaineiden perusteella, esille nousi Kemin Ruutinrannan ja Kiikkelinlahden alueet. Erityisiä riskikohteita tulvan uhatessa ovat sairaalat ja vanhainkodit, koska niissä olevien ihmisten liikkuminen on rajoitettua. Muita merkittäviä riskikohteita ovat mm. sairaalat ja koulut. Rakennus- ja huoneistorekisterin tietojen mukaan Perämeren rannikon tarkasteltavalla meritulva-alueella on yksi vaikeasti Merivesitulvan tulvariskien alustava arviointi Perämeren pohjoisella rannikkoalueella 15
evakuoitava kohde. Kemin Karjalahdessa sijaitsee tulva-alueella kehitysvammaisten hoitolaitos. Lisäksi tulvavaara-alueen lähettyvillä on muutamia kohteita, joiden toiminta voi tilapäisesti keskeytyä suurtulvatilanteessa. Torniossa on yksi lasten päiväkoti Röyttän alueella, joka uhkaa jäädä veden saartamaksi. Lisäksi Tornion ja Kaakamon välillä on yksi terveydenhuoltorakennus veden välittömässä läheisyydessä. Kemissä tulva-alueen lähettyvillä on neljä lasten päiväkotia, kolme terveydenhuoltorakennusta ja kahdeksan koulurakennusta. Kemin keskussairaala ja terveyskeskus ovat myös tulvaveden lähellä. Simon alueella ei ole yhtään vaikeasti evakuoitavaa kohdetta tulva-alueella, mutta yksi koulurakennus sijaitsee Simonniemessä veden lähellä. Tarkasteltaessa tulvariskejä vaikeasti evakuoitavien kohteiden perusteella esille nousi Kemin Karjalahti. 6.3 Tulvariski yhteiskunnan kannalta tärkeille toiminnoille Yhteiskunnan kannalta tärkeät toiminnot käsittävät koko infrastruktuurin ja sen ylläpidon. Rakennus- ja huoneistorekisterin tietojen mukaan laskennallisella meritulva-alueella ei ole yhtään palo- ja pelastustoimen rakennusta, väestönsuojaa tai tietoliikenteen rakennusta. Ainoastaan Kemissä on kaksi tietoliikenteen rakennusta ja yksi palo- ja pelastustoimen rakennus tulva-alueen lähellä. Lisäksi Röyttän paloasema voi jäädä tulvaveden saartamaksi, jolloin paloaseman toiminta voi estyä. Vahti-aineiston mukaan Kemin Karjalahdessa sijaitsee Kemin Energia Oy:n lämpökeskus, joka sijaitsee tulva-alueella 1-2 metrin syvyysvyöhykkeellä. Lämpökeskuksen toimintaan voi tulla keskeytyksiä tulvan aikana. Tulva-alueella Torniossa on yksi muuntoasema. Lisäksi koko meritulva-alueella on yhteensä 19 muuntajaa. Muuntoasemien vioittuminen tulvassa voi aiheuttaa sähkökatkoksen alueella. Tornion Pirkkiö-Röyttä alueella sähkönjakelun suurjännitelinja kulkee tulva-alueen läpi, mutta suurjännitteisen kantaverkon oletetaan kestävän suuriakin tulvia. Liikenneväylien tarkastelussa otetaan huomioon ne pääväylät, jotka voivat katketa tulvan vuoksi ja vaikeuttaa kulkua. Käytetyssä tulva-aineistossa ei ole kuvattu tienpenkereiden korkeuksia, joten arvioidut teiden katkeamiskohdat sekä -pituudet ovat vain suuntaa antavia. Tarkasteltavalla meritulva-alueella on lähes 10 kilometriä yleisiä teitä, joille tulvavesi voi nousta meren tulviessa. Näistä hieman alle kilometri on tulva-alueella, jonka vesisyvyys on yli kaksi metriä. Alueella on tiheä tieverkosto, jolloin mahdollisia kiertoteitä on olemassa. Yksi merkittävimmistä teiden katkeamiskohdista on Kemin moottoriliikennetie, jolle tulvamallinnuksen mukaan vesi voi nousta Ajoksen eritasoliittymän kohdalla sekä rautatiesillan kohdalla. Ajoksen liittymän kohdalla moottoritien korkeus on 2,18 metriä ja rautatiesillan kohdalla 0,69 metriä. Karkean tulvamallinnuksen vedenkorkeus on korkeimmillaan 2,39 metriä. Torniossa veden noustessa tielle Puuluodon alueella voi aiheutua haittaa Röyttän teollisuusalueen toiminnalle, sillä alueelle ei ole kiertotietä. Yleisien teiden lisäksi vesi voi nousta paikoin kaduille ja rannassa sijaitseville yksityisteille. Lisäksi Torniossa ja Kemissä tulvavesi voi nousta teollisuusalueille kulkeville rautateille. Tulvauhanalaista rautateitä on yhteensä 3,5 kilometriä. Rautateiden penger on yleensä kuitenkin sen verran korkealla että tulva ei yllä rautatielle asti, mutta tulvavesi voi vaurioittaa rautateiden rakenteita ja heikentää rautatien kantavuutta. Tarkasteltaessa tulvariskejä yhteiskunnan kannalta tärkeille toiminnoille, esille nousi Kemin Peurasaaren sekä Karjalahden alueet. Tulvariski yhteiskunnan elintärkeitä toimintoja turvaavalle taloudelliselle toiminnalle voi aiheutua silloin, jos tulvan vuoksi joudutaan pitkäaikaisesti keskeyttämään merkittäviä teollisuuden tai elinkeinon harjoittamisen toimintoja. Tällaisia toimijoita ovat esimerkiksi elintarvike- ja lääketeollisuus. Perämeren alueella ei ole merkittäviä elintarvike- tai lääketeollisuuden toimintoja, joiden toiminnan keskeytyminen aiheuttaisi yhteiskunnalle merkittäviä taloudellisia haittoja. Perämeren rannikkoalueella on kuitenkin tehtaita ja satamaalueita, joiden toiminnalle voi aiheutua paikallista haittaa suuren ja äkillisen tulvan aikana. Kemin Pajusaaressa sijaitsee Oy Metsä-Botnia AB:n sellutehdas, Kemin Veitsiluodossa on Stora Enson paperitehdas ja Ajoksessa on teollisuudelle tärkeä vienti- ja tuontisatama sekä öljysatama. Tornion Röyttässä on myös satama. Lisäksi Röyttän alueella sijaitsee Tornion voimalaitos, SMA Mineral Oy:n Merivesitulvan tulvariskien alustava arviointi Perämeren pohjoisella rannikkoalueella 16
kalkkitehdas sekä Outokumpu Oy:n terästehtaat. Tulvamallinnuksen mukaan tulvavesi ei nouse alueiden teollisuuslaitoksille asti, mutta useimmille tehtaille voi aiheutua tilapäistä haittaa tulvasta, jos kulku tehdasalueille vaikeutuu. Satama-alueilla laivaliikenne saatetaan joutua keskeyttämään jos tulvavesi vaurioittaa sataman rakenteita. Pitempiaikaisesta laivaliikenteen keskeyttämisestä voi aiheutua haittaa erityisesti Kemin ja Tornion teollisuuden toiminnalle. Tarkasteltaessa tulvariskejä taloudelliselle toiminnalle, esille ei noussut tulvariskeille alttiita alueita. 6.4 Tulvariski ympäristölle ja kulttuuriperinnölle Monille luonnon elinympäristöille tulvat ovat lähes välttämättömiä, jolloin tulva ei aiheuta luonnolle ja suojelualueille merkittävää haittaa, muuta kuin silloin jos tulvaveden mukana ympäristöön kulkeutuu haitallisia aineita. Meritulvan sattuessa ympäristölle mahdollisesti vahinkoa voivat aiheuttaa erilaiset polttoainesäiliöt ja muut kemikaalisäiliöt sekä jätevedenpuhdistamot. Tässä tarkastelussa otetaan huomioon ympäristölupavelvolliset toimijat. Vahti-tietoaineiston kohteista Lapin rannikolla tulva-alueella Kemin Karjalahdessa on Karjalahden lämpökeskus ja yksi lopetettu jätehuollon kohde. Maaperän tilan tietojärjestelmän mukaan tulva-alueella Kemin Karjalahdessa on polttonesteen jakeluasema sekä yksi muu jätteenkäsittelylaitos. Näiden lisäksi Kemissä tulva-alueen läheisyydessä sijaitsee Kemin kaupungin vesi- ja viemärilaitoksen jätevedenpuhdistamo Peurasaaressa. Myös Simon jätevedenpuhdistamo Maksniemessä on tulva-alueen lähellä. Lisäksi tulva voi nousta viemäriverkostoihin jolloin tulvan vahingot voivat levitä laajalle alueelle. Tarkasteltaessa tulvariskejä ympäristölle, esille nousi Kemin Karjalahti. Meritulva voi aiheuttaa vahinkoja kulttuuriympäristölle, jos tulvavesi kastelee vanhoja rakennuksia. Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt (RKY) -kohteista veden alle uhkaa jäädä Perämeren kalasatamat ja kalastustukikohdat Kemin rannikkoalueen saaristossa. Kemissä meritulva voi kastella myös Pajusaaren ja Karihaaran alueella sijaitsevien Karihaaran tehdasyhdyskunnan rakennuksia sekä Kemin ruutukaava-alueen ja kirkon ympäristön ranta-alueen rakennuksia. Simossa ainoastaan Simonkylän ja Simoniemen kyläasutuksen rantakohteet voivat osittain kastua. Lisäksi Simonniemessä on kirkko veden läheisyydessä. Torniossa ei ole kulttuuriympäristökohteita tulvavaarassa. Mallinnetun tulvaalueen alle jää myös neljä muinaismuistokohdetta, joista kolme sijaitsee Perämeren saarissa Kemin ja Tornion kunnissa ja yksi Siikalahden rannalla. Veden alle jäävät muinaismuistokohteet ovat vanhoja työ- ja valmistuspaikkoja ja tarina- ja kulttipaikkoja, jotka eivät vaurioidu tulvassa. Tarkasteltaessa tulvariskejä kulttuuriperinnölle, esille nousi Kemin Pajusaaren ja Karihaaran sekä Kemin keskustan ranta-alueet 6.5 Vesistörakenteiden aiheuttama tulvauhka Meren rannikkoalueella ei ole tulvauhkaa aiheuttavia vesistörakenteita. Merivesitulvan tulvariskien alustava arviointi Perämeren pohjoisella rannikkoalueella 17
7. Tarkastelussa esille tulleet tulvariskialueet Lapin rannikkoalueella tulvariskien merkittävyyttä arvioitaessa on otettu huomioon luvussa kuusi tarkastellut yleiseltä kannalta katsoen tulvasta aiheutuvat vahingolliset seuraukset. Alue voidaan nimetä merkittäväksi tulvariskialueeksi kun se täyttää tulvalain 8 :ssä tarkoitetut vahingollisen seurauksen kriteerit (620/2010, 8, 1 ja 2 momentti). Merkittävällä tulvariskialueelle tullaan laatimaan tulvavaara- ja tulvariskikartat sekä koko vesistöalueen kattava tulvariskien hallintasuunnitelma. Tarkasteltaessa meritulvariskejä Lapin rannikkoalueella esille nousi alueita Kemissä. Kuvassa 9 on karkea rajaus mahdollisesta paikallisesta meritulvariskialueesta. Rajatulla meritulvariskialueella on yhteensä yli 1000 asukasta, näistä lähes 700 on yli 0,5 metrin vesisyysvyöhykkeellä. Rakennuksia tulva-alueella on yhteensä noin 250, joista noin puolet on asuinrakennuksia. Vaikeasti evakuoitavia kohteita on yksi kehitysvammaisten hoitolaitos. Rajatulla tulva-alueella on neljä voimalaitosrakennusta ja kolme ympäristön pilaantumisvaaraa aiheuttavaa kohdetta (huoltoasema, jätteenkäsittelylaitos ja polttolaitos). Kulttuuriperintökohteita rajatulla alueella on kolme. Lapin rannikkoalueella ei ole merivesitulvariskialueita, jotka täyttävät tulvariskilain (620/2010) 8 :n vaatimukset merkittävästä tulvariskialueesta. Alueen yksittäiset tulvaherkät kohteet on mahdollista suojata erikseen tilapäisillä tulvasuojelurakenteilla. Kemin Karjalahden ja Peurasaaren sekä Ruutinrannan alueilla tarvitaan lisäselvityksiä tulvariskeistä, sillä alueella on paljon asutusta ja rakennuksia sekä yhteiskunnan kannalta tärkeitä toimintoja tulva-alueen läheisyydessä. Lisäksi keskustan läheisyyteen kaavoitetaan uusia asuinalueita hyvän sijaintinsa vuoksi, jolloin uusien rakennuksien riittävä korkeustaso on varmistettava jo rakennusvaiheessa. Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus ei ehdota merkittäviä merivesitulvariskialueita Lapin rannikkoalueelle. Kuva 9. Karkea rajaus mahdollisesta paikallisesta merivesitulvariskialueesta Kemissä. Merivesitulvan tulvariskien alustava arviointi Perämeren pohjoisella rannikkoalueella 18
8. Lähteet Aaltojen alla 2010. Perämeri. Internetosoitteessa: http://www.aaltojenalla.fi/cgi-bin/bsbw/search.cgi?loc= 1&17=17&lang=fin&file=Elinymparistot&mark=&tm=universal_1&tm_d=content_1&menu=men u3. 7.7.2010. Granö, O., Laurila, L. & Roto, M. 1995. Rakennetut meren rannat. Ympäristöministeriö, alueiden käytön osasto. Tutkimusraportti 5/1995. Hakala, T. 2010. Maankohoaminen ja vesistöjen muutokset. Internetosoitteessa: http://www.geologia.fi/index.php?option=com_content&task=view&id=71&itemid=43. 8.9.2010. Haukkovaara, O. 2010. Suomalaisten myrskyjen historiaa. Internetosoitteessa: http://www.myrsky.com/ myrskyhistoriaa_b.htm#mauri. 8.9.2010. Ilmatieteenlaitos 2010a. Ilmastonmuutos: Internetosoitteessa: http://www.ilmatieteenlaitos.fi/ ilmastonmuutos/suomessa.html. 21.7.2010. Ilmatieteenlaitos 2010b. Suomen myrskyt. Internetosoitteessa: http://www.fmi.fi/saa/tilastot_21.html. 12.8.2010. Itämeriportaali 2010a. Ilmastonmuutos ja Itämeri. Internetosoitteessa: http://www.itameriportaali.fi /fi/tietoa/uhat/ilmastonmuutos/fi_fi/ilm_muutos/. 21.7.2010. Itämeriportaali 2010b. Vedenkorkeuden vaihtelu, Vedenkorkeuden ääriarvoja Suomen rannikolla. Internetosoitteessa:http://www.itameriportaali.fi/fi/tietoa/yleiskuvaus/veden_liikkeet/vedenkorkeus/fi_FI/vedenkorkeusvaihtelu/. 12.8.2010. Itämeriportaali 2010c. Vedenkorkeus. Internetosoitteessa: http://www.itameriportaali.fi/fi/tietoa/ yleiskuvaus/veden_liikkeet/vedenkorkeus/fi_fi/vedenkorkeus/. 21.7.2010. Kahma, K., Pettersson, H., Boman, Hanna & Seinä, A. 1998. Alimmat suositeltavat rakentamiskorkeudet Pohjanlahden, Saaristomeren ja Suomenlahden rannikoilla. Merentutkimuslaitos. Korpela, M. 2008. Myrskyuutisten historiaa Suomesta. Internetosoitteessa: http://www.myrskyvaroitus.com/site/content/view/29/54/#21-22.9.1982. 16.9.2010. Kronholm, M., Albertsson, J. & Laine, A. (toim.) 2005. Perämeri Life, Perämeren toimintasuunnitelma. Länsstyrelsen i Norrbottens län, rapportserie 1/2005. Ollilla, M. 2002. Ylimmät vedenkorkeudet ja sortumariskit ranta-alueille rakennettaessa. Suositus alimmista rakentamiskorkeuksista. Suomen ympäristökeskus, Ympäristöopas 52/2002. Perämeri Life- esite. Perämeri Life, Yhteisen meren puolesta. Osoitteessa: http://www.ymparisto.fi/ download.asp?contentid=34259&lan=fi. 7.7.2010 Tilastokeskus 2010.Väkiluku sukupuolen mukaan alueittain sekä väestömäärän muutos. Tilastokeskuksen PX-Web-tietokannat. 12.8.2010 Merivesitulvan tulvariskien alustava arviointi Perämeren pohjoisella rannikkoalueella 19
Timonen, R. 1982. Meriveden pinnan korkeuden poikkeuksellisuus Perämeren rannikolla 22.9.1982. Muistio 8.10.1982. (LAP arkisto) Yle 2009. Mauri-myrsky oli vuosisadan myräkkä Pohjois-Suomessa: Internet osoitteessa: http://yle.fi/alueet/teksti/perameri/2009/09/mauri-myrsky_oli_vuosisadan_myrakka_pohjoissuomessa_1022058.html. 20.7.2010. Vesihallitus 1983. Mauri Myrskyn 22.9.1982 johdosta tehdyt vesivahinkoanomukset. Lapin vesipiirin vesitoimisto. Lapin ELY-keskuksen arkisto. Merivesitulvan tulvariskien alustava arviointi Perämeren pohjoisella rannikkoalueella 20