Topi Sikanen, VTT, PL 1000, 02044 VTT Kipinät metsäpalojen levittäjinä Tiivistelmä Tuulen mukana kulkeutuvat palavat hiukkaset ovat tärkeä metsäpalon leviämisen mekanismi. Kipinät saattavat kulkeutua tuulen mukana jopa kilometrejä ja sytyttää uusia tulipaloja kaukana palorintamasta. Kipinät saattavat edistää palon leviämistä myös tiiviisti rakennetuilla asuinalueilla. Tässä artikkelissa esitellään kipinöiden leviämisen ennustamiseen kehitettyä mallia. Palavien hiukkasten liikkeiden ennustamiseen kehitettiin Fire Dynamics Simulator -palonsimulointiohjelmaan sopiva malli. Malli ottaa huomioon kipinöiden muodon ja niiden palamisen. Mallia verrattiin muualla tehtyihin kokeellisiin havaintoihin, ja yhteensopivuuden todettiin olevan melko hyvä. Mallia voidaan käyttää kipinöiden aiheuttaman palovaaran tutkimiseen. Ilmeisiä sovelluskohteita ovat erilaisten turvaetäisyyksien määrittäminen ja eri rakenteiden alttiuden kipinöiden aiheuttamalle syttymiselle tutkiminen. Mallin avulla arvioitiin metsäpalosta rakennuksille aiheutuvaa vaaraa. Tarkasteltavana oli tilanne, jossa rakennusta uhkaavat kipinät läheisestä metsäpalosta. Tarkasteltiin sekä kipinöiden kantamia ja laskeutumispaikkajakaumia että kipinöiden tunkeutumista rakennuksiin seinien aukkojen kautta. JOHDANTO Palavat hiukkaset muodostavat tärkeän palonleviämismekanismin etenkin metsäpaloissa ja rakennetun ympäristön sekä metsän yhtymäkohdissa. Tulipalon aiheuttamat voimakkaat nostevirtaukset voivat nostaa ilmaan palavaa materiaalia, kuten oksanpätkiä, käpyjä tai kaarnanpalasia. Nämä ilmaan nousseet kipinät saattavat kulkeutua tuulen mukana poispäin palorintamasta ja laskeutuessaan sopivalle alustalle sytyttää uusia paloja. Lyhyen kantaman kipinöintiä tapahtuu jatkuvasti, mutta välillä palavaa materiaalia saattaa nousta myös korkeammalle ja kulkeutua kauemmaksikin, jopa useiden kilometrien päähän. Kipinöiden leviäminen on ollut melko aktiivisen tutkimuksen kohteena ainakin 60-luvulta alkaen. Ensimmäiset kipinöitä koskevat kokeelliset tutkimukset käsittelivät erimuotoisten hiukkasten ilmanvastusta ja palamisaikoja. Näiden kokeiden avulla voitiin rakentaa yksinkertainen malli kipinöiden maksimikantamalle. Myöhemmin malleja on laajennettu ottamaan huomioon muun muassa hiukkasten pyöriminen ja erilaiset materiaalit. Kipinöiden aiheuttaman paloriskin mallintamiseksi halutaan tietää ainakin kipinöiden laskeutumispaikkojen jakauma palorintaman suhteen sekä kipinöiden tila niiden laskeutuessa maahan. Tätä varten on mallinnettava metsäpalon synnyttämät nostevirtaukset, vallitsevat tuulet, kipinöiden liikeradat sekä kipinöiden palaminen. Kipinöiden määrään ja laatuun vaikuttaa muun muassa palavan materiaalin laatu ja kosteus: puista syntyy tyypillisesti sylinterimäisiä kipinöitä ja kosteasta puusta syntyy vähemmän kipinöitä kuin kuivasta [1]. Lisäksi kipinöiden leviämiseen vaikuttavat voimakkaasti vallitsevat sääolosuhteet ja maaston muodot. Kipinöiden aiheuttamaan syttymiseen puolestaan vaikuttaa hyvin paljon kipinöiden tila ja koko niiden osuessa syttyvälle pinnalle: liekehtivä palo ja suuri energiasisältö aiheuttavat syttymisen helpommin kuin kytevä palo ja pieni energia. Kokeissa havupuun neulasista koostuvan pedin sytyttämiseen riitti vain yksi liekehtivä kipinä, kun kyteviä kipinöitä tarvittiin kokonainen suihku [2]. Tästä syystä kipinöiden termisten reaktioiden mallintaminen on tärkeää kipinöiden aiheuttaman paloriskin mallintamiseksi. Aikaisemmissa tutkimuksissa kipinämalleja on käytetty yhdessä yksinkertaisten palopatsasmallien tai ennaltalaskettujen aikakeskiarvotettujen aikakeskiarvoistettujen virtauskenttien kanssa. Tässä työssä kipinämalli liitetään osaksi FDS-palonsimulointiohjelmistoa (FDS) jota käytetään myös palon aiheuttamien virtausten laskemiseen. Kipinöiden liikkeen ja palamisen mallintaminen Kipinöiden aiheuttaman paloriskin mallintaminen voidaan jakaa karkeasti neljään erilliseen osaan: kipinöiden syntyminen, niiden Palotutkimuksen päivät 2009 103
kulkeutuminen ilmavirtojen mukana, palaminen ja niiden aiheuttama syttyminen. Näistä palaminen, kulkeutuminen ja sytyttäminen riippuvat toisistaan: kipinä menettää massaansa palamisen seurauksena, mikä vaikuttaa sen lentorataan. Lisäksi kipinän lämpötila vaikuttaa sen kokemaan ilmanvastukseen. Kipinän aiheuttamaan syttymisriskiin puolestaan vaikuttaa kipinän massa ja tila sen osuessa maahan. Tähänastiset tutkimukset ovat keskittyneet kipinöiden kulkeutumisen tutkimiseen ja ovat olleet lähinnä teoreettisia tutkimuksia. Kokeellista tutkimusta kipinöiden leviämisestä ja niiden aiheuttamasta syttymisestä on tehty varsin vähän. Tässä työssä keskityttiin mallintamaan kipinöiden palamista ja kulkeutumista. Kipinöiden aiheuttamaa syttymistä ei mallinneta. Kipinöiden leviämisen mallintamiseksi tarvitaan malli tulipalon aiheuttamille virtauksille ja kipinän palamiselle. Tässä työssä metsäpalorintaman aiheuttaman virtauksen mallintamiseen käytettiin FDS:ia, jonka hiukkasmallia laajennettiin kattamaan palavat hiukkaset. Tämä lähestymistapa poikkeaa aikaisemmista tutkimuksista siten, että metsäpalon aiheuttaman virtauskentän ratkaisemiseen käytetään virtaslaskentaa yksinkertaisen palopatsasmallin sijasta. Tässä työssä käytetty kipinän malli kykenee käsittelemään levyn, pallon ja sylinterin muotoisia hiukkasia, jotka puolestaan vastaavat esimerkiksi lehtiä tai kaarnanpalasia, käpyjä ja oksia. Palamisen mallintamiseen käytetään yksityiskohtaista mallia, joka käsittää lämmönjohtumisen hiukkasen sisällä sekä hiilen hapettumisreaktiot [3]. Malli on hyvin samankaltainen FDS:n pyrolyysimallin kanssa. Hiukkasen oletetaan menettävän massaansa palamisen seurauksena, mutta hiukkasen tilavuus pienenee vain palamista seuraavissa hiilen hapettumisreaktioissa. Hiukkasen pintalämpötila pidetään vakiona ilmalennon ajan Hiukkasten pallomaisesta poikkeava muoto otetaan huomioon ilmanvastuksen laskennassa. Hiukkasten pyöriminen ja mahdollinen noste jätetään huomioimatta. Lisäksi jokaisen hiukkasen oletetaan putoavan asennossa, joka maksimoi ilmanvastuksen. Kuva 1 havainnollistaa hiukkasten putoamisasentoja ja palamisen etenemissuuntia. Kunkin hiukkasen liikeradat ratkaistaan erikseen liikeyhtälöstä. Mallin toteuttamista koskevat yksityiskohdat on raportoitu lähteessä [4] Validointi Yhdysvaltojen National Institute of Standards and Technology (NIST) ja Japanin rakennustutkimusinstituutti suorittivat vuonna 2007 sarjan kokeita kipinöiden leviämisestä ja vaikutuksista rakennuksiin [5]. Kokeita varten oli rakennettu kipinägeneraattori, jolla pystyttiin tuottamaan halutun muotoisia ja kokoisia kipinöitä. Generaattori on hieman lumilingon näköinen laite, joka sylkee putkestaan kipinöitä puhaltimen voimalla. Kun tämä laite sijoitetaan tuulitunneliin saadaan konkreettista tietoa kipinöiden kantamista tietyissä tuuliolosuhteissa. Generaattorilla ammuttiin kipinöitä tuulitunneliin ja laskeutuvat kipinät kerättiin lattialle asetettuihin vesiastioihin. Näin saatiin numeerista aineistoa sylinterin ja levyn muotoisten hiukkasten leviämisestä eri tuulioloissa. Tuulitunnelikokeesta rakennettiin FDSmalli ja verrattin ennustettuja kipinöiden laskeutumispaikkoja kokeellisesti havaittuihin. Kaksi validoinnissa käytettyä tapausta on esitetty kuvassa 2. (a) (b) 104 Palotutkimuksen päivät 2009
Kipinöiden rakennuksille aiheuttama vaara Suurimmassa osassa simulaatioita kipinöiden keskimääräinen etäisyys kipinägeneraattorista selkeästi yliarvioidaan. Tämä saattaa johtua simuloinnissa kipinöille annetusta 2 m/s lähtönopeudesta, joka on hieman liian suuri. Todellisuudessa kipinät ovat lähteneet generaattorin putkesta nopeudella, joka on jonkin verran pienempi kuin putkessa virtaavan kaasun nopeus. Lisäksi kipinöiden pintalämpötila jää arvailujen varaan, ja erilaisilla pintalämpötilaoletuksilla saadaan jonkin verran erilaisia tuloksia. Jakaumien muodot ovat kuitenkin hyvin samankaltaisia havaittujen jakaumien kanssa, joten malli näyttäisi toimivan kohtuullisesti. Ottaen huomioon hiukkasten lähtöarvojen mallinnukseen liittyvät epävarmuudet, on mallin toiminta tyydyttävää. Kipinägeneraattorikokeet koskivat kuitenkin vain varsin yksinkertaisia geometrioita ja suhteellisen hitaita virtausnopeuksia. Monimutkaisemmissa geometrioissa ja tulipalotilanteissa eroja simulointien ja kokeiden välille saattaisi syntyä huomattavasti enemmän. Lisäksi on huomioitava, että näissä kokeissa kipinät olivat kokonaan hiiltä ja näin ollen kipinöiden palomallia ei päästy testaamaan. Kipinöille käytetty pyrolyysimalli on validoitu jo aikaisemmin [3,4,6]. Kipinöiden rakennuksille aiheuttama vaara Kipinöiden rakennuksille aiheuttamaa vaaraa tutkittiin simulaatioiden avulla. Kuvassa 3 on esitetty simuloinneissa käytetty skenaario. Herkkyystarkastelun avulla päädyttiin käyttämään laskennalliselle alueelle korkeutta (H) 30 metriä ja palorintaman etäisyydeksi tuulireunasta asetettiin (D) 20 metriä. Laskennallinen alue jaettiin useaan hilaan ja pienimmillään diskretointiväli oli 25 cm puiden ja rakennuksen luona. Tulipalon kuvaamiseen käytetään 48:aa puunrunkoa joiden pinnalta vapautuvan lämmön määrää säädellään siten, että haluttu lämmönvapautumisnopeus saavutetaan. Simuloinneissa vaihdellaan palorintaman ja rakennuksen välistä etäisyyttä, sekä tuulen nopeutta. Simuloinneissa palorintamalle käytetään intensiteettejä 10 MW/m ja 40 MW/m. Tuulennopeuden oletetaan riippuvan korkeudesta kaavan U w p z ( z) = U z 0 (1) 0 mukaan. Tässä z 0 =5 m ja p=0.3 ja U 0 on referenssituulennopeus. Referenssituulennopeudelle käytetään arvoja 5,10 ja 15 m/s, jotka vastaavat sunnilleen kohtalaista, navakkaa ja myrskytuulta. Suoraan palavien puiden yläpuolelle sijoitetulta tasolta laskettiin liikkeelle palavia hiukkasia. Kipinät olivat muodoltaan sylinterimäisiä, ja halkaisijat vaihtelivat 1 millistä 5 milliin. Kipinät lasketaan liikkeelle palavina, ja niiden alkunopeus on sama kuin kaasun paikallinen nopeus. Palorintaman ja rakennuksen välistä etäisyyttä (L) vaihdeltiin 10, 30 ja 50 metrin välillä. Simuloinneilla tutkittiin paitsi kipinöiden laskeutumispaikkoja, niin myös kipinöiden tunkeutumista rakennukseen seiniin tehtyjen reikien kautta. Laskennallisen alueen rajatusta koosta johtuen varsin moni lähetetyistä kipinöistä lensi suoraan ulos laskennallisesta alueesta. Tämä vaikutti erityisesti pienimpien 1 mm kipinöiden tuloksiin. Jatkossa käsitellään vain niitä kipinöitä, jotka ovat laskeutuneet laskennallisen alueen sisälle. Osa kipinöistä olisi siis saattanut lentää pidemmällekin kuin tässä esitetyt tulokset antavat ymmärtää. Tulokset Kipinöiden tyypillinen laskeutumispaikkaja- Palotutkimuksen päivät 2009 105
106 Palotutkimuksen päivät 2009 kauma (ks. kuva 4) on kaksimoodinen: suurin osa kipinöistä tippuu hyvin lähelle lähtöpaikkaa; toisinaan kuitenkin voimakkaampi nostevirtaus heittää joukon kipinöitä kauemmas. Kipinöiden laskeutumisetäisyydet poikkeavat merkittävästikin aikaisemmissa tutkimuksissa saaduista arvioista. Aiemmin kipinöiden kantamille on saatu arvoja noin 50 metristä aina useisiin kilometreihin asti. Yksi syy eroavaisuuksiin on todennäköisesti FDS:n käyttö virtauskentän laskemiseen: aikaisemmissa tutkimuksissa on tyypillisesti käytetty joko yksinkertaista palopatsasmallia tai aikakeskiarvotettua virtauskenttää. Lisäksi suuri osa etenkin pienistä kipinöistä lensi suoraan ulos laskennallisesta alueesta eikä näin ollen tullut huomioiduksi etäisyysjakaumia laskettaessa. Kuvasta 5 voidaan nähdä eri parametrien vaikutus rakennuksen luokse laskeutuvien kipinöiden määrään. Kuviin 5a b on piirretty rakennuksen saavuttavien kipinöiden keskimääräiset prosenttiosuudet kaikista liikkeelle lähetetyistä kipinöistä. Mikäli kipinä laskeutuu alle metrin päähän rakennuksesta, voidaan sen katsoa saavuttaneen rakennuksen. Odotetusti palon intensiteetin kasvattaminen lisää suurten hiukkasten kantamaa (ks. kuva 5). Toisaalta pienempien kipinöiden osalta vaikutus on päinvastainen. Pienemmät kipinät seuraavat virtausta tarkemmin ja näinollen lentävät suoraan ulos laskennallisesta alueesta. Rakennuksen ja palorintaman välisen etäisyyden kasvaessa kipinöiden määrä vähenee nopeasti (ks. kuva 5c). Tuulen nopeus puolestaan kallistaa palopatsasta rakennusta kohti ja lisää rakennukselle tulevien kipinöiden määrää. Aikaisemmissa tutkimuksissa kipinöiden kantomatkan ja tuulen nopeuden välillä on havaittu lineaarinen yhteys. Tässä tapauksessa tuulen nopeus näyttäisi lisäävän kipinöiden määrää (ja siten rakennukselle aiheutuvaa riskiä) myös suunnilleen lineaarisesti. Ylivoimainen enemmistö kipinöistä laskeutuu rakennuksen katolle; vain muutamat kipinät tunkeutuvat rakennuksen sisälle seinissä sijaitsevista aukoista. Lisäksi suurin osa kipinöistä laskeutuu metsäpalon puolelle rakennusta. Kaikki rakennukseen tunkeutuvat kipinät ovat kyteviä. Tämä on luultavasti seurausta siitä, että kytevien kipinöiden tiheys on laskenut puuhiilen tiheyden tasolle, ja näinollen ne helpommin suraavat pieniä ilmavirtoja. Raskaammat liekehtivät kipinät tippuvat enimmäkseen rakennuksen katolle. YHTEENVETO Palavien hiukkasten liikkeiden ennustamiseen kehitettiin virtauslaskentaohjelmistoon sopiva malli. Malli sopii yhteen muualla tehtyjen kokeellisten havaintojen kanssa melko hyvin. Laskennalliselta raskaudeltaan malli on kohtuullinen. Useimmissa simuloinneissa kipinöiden lentoratojen laskentaan kului noin 1 % kokonaislaskenta-ajasta, mutta jos palavia hiukkasia syntyy runsaasti, voi mallin laskennallinen raskaus käydä suureksi. Mallin avulla analysoitiin metsäpalosta rakennukselle aiheutuvaa riskiä. Kipinöiden tunkeutumisen rakennukseen havaittiin olevan vähäistä. Suurin uhka näytti muodostuvan suurista kipinöistä, joita päätyi rakennuksen luokse eniten. Sekä kipinöiden koon että materiaalien mallinnuksessa on kuitenkin vielä suuria epävarmuuksia, joten tuloksia on pidettävä lähinnä suuntaa-antavina. Lisävalidointia tarvitaan etenkin tässä työssä tutkitun kaltaisten tapausten osalta. Kipinät ja niiden aiheuttama riski rakennuksille ovat edelleen aktiivisen tutkimuksen kohteena ja erityisesti kokeellista tutkimusta on tehty viimeaikoina NISTissä. KIITOKSET Tämä työ on tehty osana EU:n ja VTT:n rahoittamaa maastopaloja käsittelevää FIRE- PARADOX-hanketta. LÄHDELUETTELO 1. S. L. Manzello, A. Maranghides, W. E. Mell, Thomas G. Cleary, J. C. Yang, Firebrand production from burning vegetation, Forest Ecology and Management, vol. 234, s. S119, 2006. 2. S. L. Manzello, T. G. Cleary, J. R. Shields, A. Maranghides, W. Mell and J. C. Yang, Experimental investigation of firebrands: Generation and ignition of fuel beds, Fire Safety Journal, vol. 43, s. 226 233, 2008. 3. B. Benkoussas, J.-L. Consalvi, B. Porterie, N. Sardoy and J.-C. Loraud, Modelling thermal degradation of woody fuel particles, International Journal of Thermal Sciences, vol. 46, s. 319 327, 2007. 4. T. Sikanen. Kipinöiden leviämisen mal-
(a) (b) (c) lintaminen palon simuloinnissa, Diplomityö, Systeemianalyysin laboratorio, Teknillinen korkeakoulu, 2008. 5. S. L. Manzello, J. R. Shields, T. G. Cleary, A. Maranghides, W. E. Mell, J. C. Yang, Y. Hayashi, D. Nii, T. Kurita. On the Development and Characterization of a Firebrand Generator. Fire Safety Journal, Vol. 43, s. 258 268, 2008. 6. N. Sardoy, J-L Consalvi, B. Porterie, A. C. Fernandez-Pello, Modeling transport and combustion of firebrands from burning trees, Combustion and Flame, vol. 150, s. 151 169, 2007 Palotutkimuksen päivät 2009 107