NUKKE- TEATTERI 1/2012

NUKKE- TEATTERI 1/2012 Suomen Unima ry:n lehti Union International de la Marionnette

2 NUKKETEATTERI 1/2012 Photo: Timo Väntsi TÄSSÄ NUMEROSSA Pääkirjoitus 3 Nukketeatterikilpailu Oulussa 4 Matti Ranin ja Kasper avasivat Näyteikkunan 4 Rainer Kaunisto on nukketeatterilaukkujen isä 5 Mustat serkut: Käsiteatteri on puhdistavaa katsottavaa 6 Nukketeatterikoulutusta Pieksämäellä ja Helsingissä 9 Puppetry for a blind eye 10 Nukketeatterijulistus 2012 11 Poimintoja keskustelusta Petr Formanin kanssa 12 Kulttuuripääkaupunkivuosi 2011 ja nukketeatteri 14 Puppetry of the public space 19 Rene Baker: Discover the puppet 20 Satujen Sateenvarjo tulee kolmatta kertaa 23 Raportti Chengdun kongressista ja festivaaleilta 24 Teos nimeltä Breathing 29 TEHDAS Teatterin uudet tuulet 30 Roosa Halme aloittaa läänintaiteilijana Satakunnassa 31 Tallinnan Teater TREFF 32 Puheenvuoro: Antti-Juhani Manninen 33 Arvioita esityksistä: Fanatic Figuras 34 Arvioita esityksistä: Mukamas 2012 37 Suomalaisen nukketeatterikirjallisuuden satoa 40 Muistamme: Kirsti Huuhka 41 Kolumni: Aapo Repo 42 Järjestösihteerin palsta 43 Kuva: Kati-Aurora Kuuskoski Kuva: Andrea Vannucchi INTERVIEW WITH RENE BAKER SIVU 20 Teatteri Sudenenteen esityksessä lapset näkivät oliuksia läjhietäisyydeltä. MITÄ JÄI MIELEEN TURUN SUUR- VUODESTA 2011? SIVU 14 Nukkenäyttelyn satoa. UNIMAN SUUR- TAPAHTUMA KIINASSA SIVU 24

3 PÄÄKIRJOITUS 15. KESÄKUUTA 2012 Monenlaista rintamaa Ole hyvä! Tässä kesälukemista Suomen nukketeatterikentältä! SUOMEN UNIMA RY Puheenjohtaja: Teija Muurinen Varapuheenjohtaja: Riku Laakkonen Hallituksen jäsenet: Kati-Aurora Kuuskoski Aapo Repo Timo Väntsi Järjestösihteeri: Arja Hokkanen Kansainvälisen UNIMAn edustajisto: Katriina Andrianov Kati-Aurora Kuuskoski Aapo Repo Tämä numero esittelee jälleen tekijöitä, esityksiä, ideoita, ajatuksia, kritiikkejä eri puolilta Suomea ja hiukkasen ulkomailtakin. Se kertoo ainakin siitä, miten erilaisia toimia tehdään kaikkialla nukketeatterialan nostamiseksi näkyväksi taidemuodoksi muiden rinnalle. Jossain on tarpeen perustaa uusi teatteritila, jossain tarvitaan uutta läänintaiteilijaa, jossain pykätään pystyyn festivaalia, jossain kaivataan asioiden orgnisointiaä, jossain perustetaan paikkakunnan ensimmäistä harrastajanukketeatteria, jossain pohditaan maailmanlaajuisia toimia nukketeatterin asioita ajamaan. Tarpeita on monenlaisia, mutta onneksi on tekijöitäkin. Se tärkein asia, eli hyvät esitykset, puhutteleva taide kaikissa muodoissaan on edellytys sille, että nukketeatterista jaksetaan puhua, kirjoittaa, kokoustaa ja talkoilla. Ilman sitä kaikki tämä olisi turhaa ja voitaisiin unohtaa koko taidemuoto muinaisjäänteenä. Onneksi tällaisesta ei ole mitään merkkejä, vaan päinvastoin! Kiinan Chengdussa kokoontui maailman nukketeatteriväki touko-kesäkuun alussa. Suomea tuo kokous kiinnosti etukäteen etenkin sen takia, että alun perin Suomen ja Oulun oli määrä olla ehdokkaana seuraavan UNIMAn maailmankongressin ja festivaalin järjestäjänä. Neuvottelut kariutuivat täällä koti-suomessa jo kevättalvella, ja Suomen UNIMA päätti vetäytyä leikistä. Se oli tavattoman suuri harmi. Todennäköistä on, että Oulu pohjoisuudellaan olisi ollut varteenotettava haastaja muille ehdokkaille. Valitettavasti näin suuren tapahtuman järjestäminen vaatii niin suuria panostuksia, työvoimaa, valmistelua ja lobbaamista, että pieni järjestö ei pystynyt sitä nykyresurssein hoitamaan. Asia piti haudata toistaiseksi! Toivottavasti joku itu jäi kytemään. Timo Väntsi päätoimittaja NUKKETEATTERI nro 1/2012 ISSN-L 1799-0521 ISSN 1799-0521 Julkaisija: Suomen Unima r.y. Sahaajankatu 19 00880 Helsinki www.unima.fi, email: unimafinland@gmail.com Painosmäärä 300 kpl Nukketeatteri-lehti on Suomen Unima ry:n lehti, joka ilmestyy kaksi kertaa vuodessa. Lehti on ainoa säännöllisesti ilmestyvä, nukketeatteriin erikoistunut kulttuurilehti Suomessa. Lehti on Suomen Kulttuuri- ja mielipidelehtien liiton Kultti ry:n jäsenlehti. Tilaushinta 20 (Uniman jäsenille lehti sisältyy jäsenmaksuun) Seuraava numero ilmestyy marraskuussa 2012. Siihen tarkoitetut materiaalit tulee toimittaa 1.10.2012 mennessä osoitteeseen nukketeatterilehti@gmail.com. Toimitus Päätoimittaja: Timo Väntsi Toimituskunta: Suomen UNIMAn toimisto Arja Hokkanen (tilaukset, laskutus), Teija Muurinen. Lisäksi tämän numeron kirjoittajat: Katriina Andrianov, Ishmael Falke, Kati-Aurora Kuuskoski, Antti-Juhani Manninen, Ilpo Mikkonen, Teija Muurinen, Satu Paavola, Aapo Repo, Johanna Salo, Outi Sippola, Maiju Tawast Ilmoitushinnat: 1/1 sivu 400 1/2 sivua 200 1/4 sivua 100 1/8 sivua 50 + Alv 24% Ilmoitustilavaraukset ja tilaukset osoitteeseen unimafinland@gmail.com Kannen kuva: Teatteri Mukamas: @Hannah, kuvassa näyttelijät Henrika Nieminen, Heikki Kuusela, Erika Aalto. Ohjaus Jakub Krofta. Kuva: Patrick/Grass Painopaikka: Painosalama Oy, Turku 2012

4 Vielä ehtii osallistua! Oulun perinteikäs kisa tulee taas Kuva: Timo Jerkku Vielä ehtii osallistua valtakunnalliseen nukketeatterikilpailuun! Nukketeatteri Akseli Klonk järjestää vuoden 2012 Valtakunnallisen Nukketeatterikilpailun lokakuun lopussa The End of Daylight Saving Time -festivaalin yhteydessä. Kilpailu on avoin ammattilaisille ja harrastajille. Esityksen kestoa, kokoa tai aihetta ei ole rajattu, kaikki nukketeatterin muodot ovat sallittuja. Seitsemännen kerran järjestettävän kilpailun tavoitteena on ensisijaisesti suomalaisen nukketeatterin nykytilanteen tutkiminen ja edistäminen. Nukketeatteri Akseli Klonkin taiteellinen johtaja Janne Kuustie valitsee esitykset Oulussa 28.10. käytävään loppukilpailuun. Loppukilpailussa ei kilpailla videoilla, vaan ihka oikeasti näyttelemällä elävästi. Nukketeatterikilpailun ratkaisee teatterialan ammattilaisista koostuva raati. Loppukilpailun paras palkitaan 2500 euron stipendillä, toiseksi tullut 1500 euron stipendillä ja kolmas 500 euron stipendillä. Osallistuminen kilpailuun tapahtuu lähettämällä näytelmän tiedot ja DVD taltiointi esityksestä 1.8. mennessä osoitteeseen: Nukketeatteri Akseli Klonk, Nukketeatterikilpailu 2012, PL 40, 90015 Oulun kaupunki. Linkki kilpailulomakkeisiin löytyy Akseli Klonkin nettisivuilta. Lomakkeita voi myös tilata omaan sähköpostiin. LISÄTIEDOT: Nukketeatteriyhdistys Akseli Klonk ry puh 050-3166488 email: akseliklonk@gmail.com www.akseliklonk.fi Kilpailussa ovat menestyneet aiemmin: 2010 1. Kuuma Ankanpoikanen (Turku): Vain Toivo jää/ Kiiltokuva/ Yhteenveto Planeettojen välisistä Yhteyksistä 2. Anatomia Ensemble (Helsinki): Anatomia Lear 3. Nukketeatteri Piironginlaatikko (Uusikaupunki): Yhdeksän kultapäistä prinssiä 2008: 1. Teatteri Lumottu Prinsessa (Turku): Pixy 2. Nukketeatterikeskus Poiju (Helsinki): Ofelia Nukketeatteri Myrskyn Ankkalammella 2001 oli ensimmäinen palkittu. 3. Nukketeatteri Reaktori (Turku): Aarresaari 2004 1. Merja Pöyhönen (Turku) Kullervo 2003 1. Nukketeatteri Hupilainen (Kangasala): Ihmemaa Oz 2002 1. Marionettiteatteri Mundo (Turku): Orfeus ja Eurydike Kunniamaininnat: Nukketeatteri Hupilainen (Kangasala): Kesäyön unelma Nukketeatteri Pillipiipari (Kotka): Prinsessa ja jättiläinen 2001 1. Nukketeatteri Myrsky (Turku): Ankkalammella Kunniamaininta: Teatteri Ramppi & Kuume (Joensuu) / Sielu ja Piikkilanka Matti Ranin ja Kasper avasivat Nukketeatterin Näyteikkunan 2012 Kuva: Tia Kalenius Matti Ranin ja Kasper-nukke, joka pitää majaa nykyään Teatterimuseossa. Suomen UNIMAn keväisessä suurtapahtumassa, Nukketeatterin Näyteikkunassa oli korkea-arvoisia vieraita. Näyttelijälegenda Matti Ranin saapui avaamaan tapahtuman vuosien takaa tutun nukkehahmonsa, Kasperin kanssa. Juontaja Pia Kaleniuksen spiikkaamana koko yleisö lauloi Raninin ja Kasperin kanssa Trait-trait-trallallaa, traittrait-trallallaa! Tapahtuma kokosi viikonlopun aikana satoja katsojia, ja se on selvästi vakiinnuttanut paikkansa Helsingin kevätkauden tapahtumien joukossa. Uutta tapahtumaa valmistellaan jo, ja nyt on aika hakea ensi vuoden Näyteikkunaan. Näyteikkuna on maaliskuussa, 15.-17.3.2013 Helsingin kulttuurikeskus Stoassa. Tällä kertaa tapahtuman teemana on monikulttuurisuus ja se on saanut nimekseen Tarinoita kaukomailta. Tapahtuma on osa valtakunnallista Hurraa! -lastenteatterifestivaalia. Mukana yhteistyössä ovat myös Stoa ja Nukketeatterikeskus Poiju. Tapahtuman tarkoituksena on esitellä teemaan sopivia tuoreita, kiinnostavia, ammatillisesti korkeatasoisia esityksiä lapsille ja aikuisille. Hakupapereiden tulee olla postitettu viimeistään 20.8.2012. Esitykset valitsee Suomen Unima ry:n hallitus sekä kulttuurikeskus Stoan edustaja. Hakemuksesta tulee selvitä: Teoksen nimi, kuvaus ja kesto, tekijä(t) yhteystietoineen, tila - ja tekniset vaatimukset, arvio matkaja rahtikuluista, DVD- taltiointi teoksesta ja kuvia teoksesta. Kuvien tulee olla jpg-tiedostoja, koko min. 2000 x 2000 pikseliä ja resoluutio 300. Suomen Unima korvaa esiintyjille matka-, majoitus- ja rahtikulut sekä maksaa esityspalkkioita mahdollisuuksien mukaan, sekä yhden ruokailun esityspäivänä sekä festivaalipassin. Pääkaupunkiseudun kulttuurikeskukset voivat tilata päiväkoti- ja koululaisyleisölle suunnattuja esityksiä tapahtumaviikolle. Tilausohjelmistoon valituille esityksille ei makseta festivaaliesityksestä palkkiota.hakemukset liitteineen tulee lähettää 20.8.2012 mennessä osoitteeseen: Suomen Unima ry Sahaajankatu 19 00880 Helsinki

5 Nukketeatterin voi myös vuokrata Rainer Kaunisto on Nukketeatterilaukkujen isä Keväällä 2010 Rainer Kaunisto esitteli ideansa nukketeatterilaukuista Nukketeatterikeskus Poijun väelle. Hänellä oli haaveena rakentaa matkalaukullinen teatterinukkeja vuokrattavaksi kouluille, päiväkodeille, kirjastoille tai ihan kenelle tahansa nukketeatterista innostuneelle, joka haluaisi nopeasti päästä kokeilemaan nukeilla näyttelemistä oikeilla teatterinukeilla. Kuva: Heli Baric Kuva: Timo Väntsi Rainer Kaunisto Stoassa keväällä 2011. Sauvanukkeja Rainer Kauniston tapaan. Laukussa tulisi olemaan sekalainen kokoelma erilaisia nukkeja, lapsia, aikuisia, tätejä, mummoja, setiä ja tietysti muutama fantasiahahmoja. Näillä hahmoilla olisi mahdollista toteuttaa erilaisia näytelmiä, improja ja tai visualisoida lauluja. Poijussa tämä riemastuttava idea otettiin suurella mielenkiinnolla vastaan ja Rainerilta tilattiin heti kaksi erilaista laukkua. Ensimmäisessä laukussa, joka valmistui keväällä 2011, on keppinukkeina toteutettuja arkielämänhahmoja, toinen toistaan persoonallisempia tyyppejä, joista osalla oli selvästi esikuvansa elävässä elämässä. Nuket ovat näyttävän kokoisia ja mukavasti pilke silmäkulmassa suunniteltuja. Materiaalina on kestävä ja eläväpintainen joustofrotee, joka Rainerin käsissä muuttaa muotoaan moneksi. Itse pääsin testaamaan laukkua heti sen valmistuttua itähelsinkiläisessä koulussa muutaman luokan kanssa. Hahmot olivat hykerryttävän hauskoja ja lapset rakastivat esiintyä niiden kanssa. Opettajat puolestaan nauttivat tilannekomiikasta, kun julkisuudesta tutut persoonat lauloivat ja tarinoivat lasten suulla. Lisäksi laukussa on kokonainen kuoro vauvakäsinukkeja ja tietysti minikokoinen näyttämö. Rainerin rautaisella ammattitaidolla valmistamat nuket kestävät hyvin lasten kovakouraisessa käsittelyssä ja ne ovat teknisesti riittävän yksinkertaisia käsitellä, vaikka ovatkin melko suuria ihan pienimpien käteen. Toinen laukku valmistui seuraavana syksynä ja se sisältää kokoelman pöytäteatterinukkeja, jotka pysyvät tukevasti pystyssä ja sopivat hyvin pieneenkin käteen. Nämä nuket ovat selvästi pienempiä kuin keppinuket ja osa niistä on keijuja, peikkoja ja menninkäisiä, osa puolestaan arkielämän hahmoja. Kolmannen laukun Poijulle toteutti Päivi Vallin työharjoittelunsa aikana. Tämä Prinsessa Ruusus laukku sisältää sadun hahmot pieninä tankomarionetteina. Näillä nukeilla on siten helppo elävöittää tuttu satu yhdessä lasten kanssa tai sitten keksiä oma uusi tarina tutuille hahmoille. Tämä hurmaava laukku oli keväällä Pukinmäen kirjaston näyttelyssä esillä lastenosastolla. Nyt keväällä 2012 laukut ovat jo kiertäneet useissa eri kouluissa ja saaneet hyvän vastaanoton. Ne toimivat innostavana opetusvälineenä koulun arjessa, mutta sopivat myös elävöittämään yhteisiä juhlahetkiä. Vuokra-aika laukuilla on 1-2 viikkoa ja hinta on kohtuullinen 50 /viikko + alv 23% Niitä voi varata Nukketeatterikeskus Poijusta Jos et itse pysty noutamaan laukkua, niin se toimitetaan sinulle Matkahuollossa. Teija Muurinen Lisätietoja ja laukkujen varaukset: info@nukketeatterikeskus.fi

6 Käsiteatteri on PUHDISTAVAA KATSOTTAVAA

7 Viisi käsiparia, saman verran jalkoja ja jokunen muukin ruumiinosa riittävät aineksiksi kokonaiseen teatteriesitykseen. Raumalta kotoisin oleva teatteriseurue Mustat serkut on erikoistunut Suomessa harvemmin nähtyyn käsiteatteriin, joissa näyttämöhahmoina toimivat paljaat kädet, muun vartalon ollessa verhottuna täysmustaan. Raumalainen Eila Saarva johtaa teatteriseuruetta, joka kertoo tarinoita omintakeisella tavalla. Mustat serkut- teatteriryhmä käyttää toki esityksissään esineitä, varjonukkeja ja toisinaan ihmisnäyttelijää, mutta ryhmän kulmakivi on nimenomaan käsiteatteri. Seurueen nimi Mustat serkut viittaa näyttelijöiden esiintymisasuihin: kokomustiin vaatteisiin. Nimi kertoo myös jotakin oleellista teatteriseurueen kokoonpanosta: ryhmäläiset ovat serkkuja ja sisaruksia keskenään. Ryhmän ohjaajana ja kokoavana voimana työskentelee Eila Saarva. Näyttelijöinä toimivat Aati (21), Iita (18), Taavi (15) ja Liina (11) Saarva sekä Annikki Levomaa (20). Eilan puoliso Pekka toimii teatterin rakennusmestarina, roudarina ja moninaisissa muissa tehtävissä. Eila opiskeli Turun Taideakatemian täydennyskoulutuksessa nukketeatteria vuodet 2006-2008. Siellä kurssin vetäjän Kitta Saran keskeinen komento oli, että kurssilla opittuja asioita pitää tehdä ja kokeilla ryhmässä. Koska Eilalla ei ollut valmista teatteriryhmää, hän päätti koota sen läheltä: suvun lapsista ja nuorista. - Se on monessa mielessä kätevää. Pitkiä esiintymismatkoja on helpompi järjestää. Ja tämä on tosi hauskaa, Eila toteaa, mutta myöntää, että teatteria ei väkisin ole tarkoitus pitää pelkästään suvun sisäisenä juttuna. Kun Mustat serkut aloitti toimintansa vuonna 2006, Eilan oma esikoinen Aati ja hänen serkkunsa Annikki olivat noin 14-vuotiaita. Nuorin näyttelijä oli tuolloin alle kouluikäinen. Nyt Aati ja Annikki ovat päälle kaksikymppisiä, ja kuopuksetkin ovat jo toisella kymmenellä. Alkuvaiheessa käsien ja jalkojen kokoeroilla saattoi leikitellä. Yleisön ihastus oli melkoinen, kun näyttämöllä roolihahmona olikin pienen ekaluokkalaisen jalkaterä. Luonnollisesti kokoerot ovat hiukan kaventuneet, missä on varmasti myös hyvät puolensa, kun luodaan uusia hahmoja. Käsiteatteri on lihaa ja verta listaa. Eilaa viehättää käsiteatterin minimalistinen ja pelkistetty kerronta, joka on jollain tavalla jopa puhdistavaa katsottavaa. Käsiteatterissa katsoja saa oivaltaa. Mustat Serkut on tarttunut vuosien varrella isoihin tarinoihin ja haasteisiin: Tiernapojat, Luomiskertomus, ja Ruma Ankanpoikanen. Peukalo-Liisan ryhmä on valmistanut esineteatterin keinoin. Varjoteatteria Mustat serkut käyttää Jukka Itkosen runoon pohjautuvassa esityksessä Ihmeellinen maailma. tat serkut on säännöllinen vierailija. Onpa ryhmän käsiteatteriesitys toiminut jopa perhekirkossa saarnan paikalla käsisaarnana. Käsiteatteri pystyy menemään melkeinpä minne vain, koska mitään ihmeellistä teatteritekniikkaa ei välttämättä tarvita. Käsiteatterin yksinkertaisella ja puhtaalla kerrontatavalla pääsee helposti monenlaisten erityisryhmien lähelle: dementikot, kehitysvammaiset tai kuulovammaiset. Tiernapojat osallistuivat aikanaan Oulun Tiernapoikakilpailuun, mutta se osoittautui enemmänkin laulukilpailuksi. Kaikki tuomarit eivät edes katsoneet esiintyjiä, vaan pelkästään kuuntelivat. Joka tapauksessa serkuille herui kolmas sija. Kokeiluja, kokeiluja Eila toimii ryhmän ohjaajana, mutta harjoitusvaiheessa tarvitaan kaikkien kekseliäisyyttä. Lopullinen esitys täytyy koreografioida tarkkaan, mutta sitä edeltää pitkä ja vaiherikas matka. Käsiteatterissa ainut tapa löytää uusia ilmaisukeinoja ja hahmoja on yksinkertaisesti kokeilla, kokeilla ja kokeilla. Helppoja hahmoja ei olekaan, ja välillä ollaan todella hassuissa asennoissa. -Rumaa Ankanpoikasta tehdessämme mietimme tosi pitkään, miten teemme pienet ankanpoikaset, mutta lopulta Liina keksi sen. Käsiteatterin kaltaiset esiintymismuodot ovat olleet nupullaan suvussa jo varhain. Näyttelijöistä vanhimmat Aati, Annikki ja Iita, osoittivat jo pieninä kiinnostusta erikoisiin teatterin muotoihin. He esittivät sukujuhlissa esityksen kehittämillään selkähahmoilla, jotka oli luotu näyttelijöiden selkään. Lopullinen ihastus käsiteatteriin tapahtui kesällä 2002, jolloin Eila lähti perheineen Hämeenlinnan lastentapahtumaan. Siellä esiintyi perulainen teatteri Hugo&Ines esityksellään Short Stories. Koko perhe oli lumoutunut, ja esitystä muisteltiin pitkään. - Mimiikan ja nukketeatterin mestari Hugo Suarez loihti eteemme olentoja ja tarinoita pelkästään omia käsiään ja kehoaan käyttäen. Myöhemmin Eila osallistui Aatin kanssa mustan teatterin kurssille Porissa, ja kun Turun taideakatemian täydennyskoulutuksessa Eila sai oppia Ishmael Falkelta, oli oma taidemuoto löytynyt. -Ishmaelin kurssilla olin innoissani: tämähän on juuri sitä käsiteatteria, mitä Hugo esitti Hämeenlinnassa vuosia aiemmin. Eila on koulutukseltaan toimintaterapeutti, mutta teatteri ja esiintyminen ovat olleet hänen elämässään jo lapsuudesta lähtien. Eilan äiti, Anni Hanikka, kiersi lausujana, ja Mikä käsiteatterissa sitten viehättää? - Käsiteatteri on lihaa ja verta, totta ja todellista ja kaunista eri tavalla kuin taidokkaimmatkaan nuket. Käsi ei valehtele, Eila Ohjaaja Eila Saarva joutuu ohjatessaan toisinaan ojentamaan näyttämöhahmoja milli kerrallaan. Etualalla käsiröykkiön keskellä Iita.

8 Taavi (vas. ylh.), Iita, Liina, Aati ja Annikki sekä asetelma Rumasta Ankanpoikasesta. runojen parissa Eilakin on tehnyt pitkän ajan töitä mm. kokoamalla runomatineoita. Eilalla on oma sooloteatteri Tyrske. Pelkästään yksin esiintyminen alkoi kuitenkin kyllästyttää, ja silloin kuvaan astuivat nukketeatteri kaikkine ilmiöineen. - Haaveilen, että saisi tehdä pelkästään teatteria. - Mutta nyt olen kiitollinen toimintaterapeuttikoulutuksestanikin. Voin hyödyntää näitä asioita myös työssäni. Vedän kehitysvammaisten ja ikäihmisten teatteriryhmiä sekä teen heidän kanssaan digitarinoita. Digitarinoita tehdään tietokoneohjelmalla. Niihin skannataan tai kuvataan valokuvia tai muita kuvia, esim. kuvateoksia. Digitarinoiden perinne pitäytyy todessa. Tehdään tarina siitä, mikä on totta ja tärkeää, merkittävää omassa elämässä. Aihe voi olla suuri: lapsuus tai peräti elämänkerta tai hyvin pieni: rakas esine, matka, oivallus, yksittäinen muisto, harrastus tai lemmikkieläin. Matkalla ammattiin olla joskus ihan ammattiin asti. Hän on erikoistunut taikatemppuihin. Taavi ällistyttää katsojia erityisesti lähitaikuudella korttitempuillaan. Taavin taikatemput ovat usein Mustien serkkujen esityksen lisäherkkuna. Mustien serkkujen tulevia projekteja on varjoteatterikokonaisuus, joka koostuu pienistä runoihin tehdyistä osioista. Tuula Korolaisen runosta Arttu pikku kummitus on esitys jo valmiina. Lisäksi tänä kesänä ryhmällä on edessään mielenkiintoinen haaste: -Teemme 50-vuotispäiville päivänsankarin elämästä esityksen käsiteatterina! Lisätietoja Mustista Serkuista ja Sooloteatteri Tyrskeestä: www.saarva.fi Teksti ja kuvat: Timo Väntsi Saattaa olla, että Mustien serkkujen kasvatteja näkyy tulevaisuudessa suomalaisessa teatterielämässä enemmänkin. Kuopus Liina ei vielä ammattisuunnitelmia murehdi, mutta Iita haaveilee lavastajan ammatista. Aatia kiinnostavat teatteriin liittyvät opinnot, mutta toistaiseksi meneillään on vielä siviilipalvelusvuosi Turun Kaupunginteatterissa. Annikki on jo alan opinnoissa kiinni, sillä hän opiskelee Turun Taideakatemiassa nukketeatteria. Taavilla on jo hihassaan taitoja, joista voi Käsitaituruutta tämäkin. Taavi Saarva hämmästyttää korttitempuillaan.

9 Uusia tuulia koulutuksessa Pieksämäki ja Helsinki yhdistivät voimansa Koulutuskeskus Agricola Pieksämäeltä ja Nukketeatterikeskus Poiju Helsingistä ovat yhdistäneet voimansa ja tarjoavat uudenlaisen mahdollisuuden opiskella nukketeatteria huippuopettajien johdolla kahdessa eri paikassa. Opiskelija voi itse valita haluaako hän hakeutua näyttötutkintoon tähtäävään koulutukseen Agricolassa vai osallistua vain yksittäiselle kurssille Nukketeatterikeskus Poijussa. Yksittäisistä kursseista voi valita haluamansa kokonaisuuden ja täydentää osaamista silloin kun haluaa. Kokonaisuuden ovat nyt ensimmäistä kertaa suunnitelleet Marja-Liisa Lintunen ja Anne Lihavainen yhdessä kentältä kummunneiden tarpeiden ja toiveiden mukaisesti. Marja-Liisa Lintunen puolestaan on nukketeatteriohjaaja, joka on vastannut Pieksämäen nukketeatterilinjan koulutuksesta alusta alkaen ja toimii siellä edelleen tutkintovastaavana. 1990 Pieksämäellä alkoi nukketeatterikoulutus kansanopiston yhteydessä ja 2000 se muuttui näyttötutkintoon johtavaksi koulutukseksi. 2005 tutkinnon perusteet uudistettiin ja silloin vakiintui käytäntö, jossa tutkinnon voi suorittaa joko nukketeatterikasvatuksesta tai nukenrakennuksesta. Anne Lihavainen on teatteripedagogi ja nukketeatteritaiteilija, joka toimii Nukketeatterikeskus Poijun koulutusvastaavana. Hän on myös soolotaiteilijana, joka kiertää kouluja ja päiväkoteja esitystensä kanssa. Nukketeatterikeskus Poijussa on oma kurssitoiminta käynnistynyt jo pari vuotta sitten. Viime kevään Rene Bakerin ja Rainer Kauniston viikonloppukurssit olivat suuri menestys, samoin Iida Vanttajan nukenrakennuskurssit ovat aina vetäneet tuvan täyteen väkeä. Vuoden Nukketeatteriteko lehden toimituksesta Nukketeatteri-lehden päätoimittaja Timo Väntsi palkittiin maaliskuussa teatterialan Thalia-gaalassa vuoden nukketeatteritekopalkinnolla. Suomen UNIMAn hallitus myöntää palkinnon vuosittain henkilölle tai organisaatiolle, joka on toiminnallaan nostanut nukketeatterin asemaa. Palkinto jaettiin nyt neljännen kerran. Perusteluissaan UNIMAn hallitus toteaa seuraavaa: Väntsi on ollut vuodesta 2008 lehden päätoimittaja, taittaja ja kantava voima. Sinä aikana lehti on noussut vaatimattomasta infopaketista näyttäväksi kulttuurijulkaisuksi, jossa käsitellään laajasti nukketeatterin eri osa-alueita. Se tekee suomalaisten nukketeatteritaiteilijoiden työtä näkyväksi kulttuurintuottajille, taideyhteisöille ja ennen kaikkea tavalliselle yleisölle. Vuoden 2011 Nukketeatteriteko- palkinto myönnetään Timo Väntsille hänen työpanoksestaan Nukketeatteri-lehden kehittäjänä ja koko taiteenalan profiilin nostajana. Sielun Veljien musiikkia näyttämölle Teatteritarjonta ei rajoitu kesäaikaan pelkästään kesäteattereihin. Oulun suuntaan matkaavien kannattaa bongata Nukketeatteri Akseli Klonkin johtajan Janne Kuustien kesäohjaus, Seitsemän Sielun Veljestä, jossa soi Suomi-rockin legendan, Sielun Veljien musiikki. The Dangerous Virgins- työryhmä on liittänyt musiikin yhteen toisen klassikon, Seitsemän veljeksen kanssa. Lopputulosta voi mennä kokemaan Valve-keskuksen saliin 17.7.-27.7. välisenä aikana. Iida Vanttaja on yksi uusimuotoisen koulutuksen opettajista. Kuvassa Iida nukkensa Mateon kanssa. John Eleanor keikoille USAan TEHDAS Teatterin ja HOX Companyn esitys John Eleanor kääntyy englannin kielelle ja lähtee ensimmäiselle ulkomaan visiitille syyskuun lopulla. Esitys on kutsuttu esiintymään Puppets of Green Mountains- festivaaleille, joita isännöi suomalaisille tuttu nukketeatteritaiteilija Eric Bass. Festivaali järjestetään eteläisen Vermontin kaupungeissa; Putney, Marlboro, Bellows Falls ja Battleboro. Ennen USAn esityksiä John Eleanor nähdään englanninkielisenä TEHDAS teatterissa Turussa 7.-9. syyskuuta. www.tehdasteatteri.com www.sandglasstheater.com

10 Maarit Lehtosalo, Raija Ravaska and Leena Väyrynen get to know shadowtheatre. Puppetry for a blind eye Lapland Puppet Association (LPA) and Association for Visually Impaired People in Lappland (AVIPL) arranged in November a two-weekend workshop in Rovaniemi. It had been planned the whole year 2011 and finally we made it! The organisers were Kaarina Konttavaara, whose work at AVIPL includes planning different workshops for the clients, and Johanna Salo, who is a puppeteer working for LPA. The aim was to give a full idea of the possibilities puppetry has for visually impaired people and to create small numbers both for blind and non-blind. AVIPL (www.lapinnakovammaiset.fi) is a 58-year old association with more than 400 members. They actively organise courses for the visually impaired and one of their goals is to prevent social exclusion. Nowadays almost all big theatres have simultaneous interpreters who enable the visually impaired to enjoy theatre too. There are interpreters also for art exhibitions and museums. In Tampere there is a professional theatre called Theatre Sokkelo which is run by visually impaired people. So there is a huge interest to participate and develope artistic skills. There are a few associations whose work is mainly the cultural development for visually impaired. How to replace visuality All of the participants were visually impaired, a few of them completely blind. The challenge was to find a way to make visual art without seeing it yourself. We started by making a pot of coffee, putting the guide dogs on their places and getting to know each other. The participants came from all around Lapland. After a while I took out the puppets and we started getting to know different puppetstyles, mechanics and ways to perform puppetry. We discussed the differences between theatre with human beings and with puppets, which only made everybody more interested of the subject. - When I got the opportunity to know many different puppets and materials, my mind immediately went into the world of fairytales and fantasy, said Raija Ravaska, who attended the course. Different solutions We exchanged thoughts on the meaning of sounds, smells and sensations on stage. We came to the conclusion that if the performance and the audience had straight contact and the visuality was brought to other senses, the performance could be opened to visually impaired or deaf with a totally new and radical way. For people with some eyesight it is important to be able to use that sight. They can usually see if used strong contrasts. Experiencing comprehension is important. Description or interpretation, which are used in

11 theatre, are information which come via another person. All the participants came with their own chosen text. We analysed them and found different ways to make them into a puppet plays. It involved all the steps from dramaturgy to puppet making and short repetitions too. In the end we managed to make 2 small shadow-theatre demos and one tablepuppet demo and were left with an eagerness to continue our final text next year. LPA got funded by OKM-Ministry of Education and Culture and AVIPL took part on the expences with grant from RAY. OK-opintokeskus also gave funds for holding courses. Text and photos: Johanna Salo Lapin Nukketeatteriyhdistys r.y www.laplandpuppets.net Lapin Näkövammaiset r.y www.lapinnakovammaiset.fi Näkövammaisten kulttuuripalvelu 80-vuotta www.kulttuuripalvelu.fi Näkövammaiset kulttuurin ystävät www.naky-kulttuuri.fi/yhdistys.php Leena Väyrynen, Kirsti Reijonen, Maarit Lehtosalo and Raija Ravaska with the puppets they made. NUKKETEATTERIJULISTUS 2012 Meillä kaikilla on tarina, jonka me joskus haluaisimme tulevan kuulluksi. Aivan oma ja erityinen tarina. Useimmat meistä myös haluavat kuulla niitä, aina uusia ja erilaisia. Koskettavia ja viihdyttäviä tarinoita, pienistä ja suurista aiheista. Me haluamme kuulla tarinoita, jotka saavat meidät pysähtymään hetkeksi ja siirtymään jonkun toisen maailmaan. Sellaiseen toiseen maailmaan, josta voi löytää myös itsensä. Teatterissa tarinat ovat usein samoja mutta jokaisessa esityksessä ne ovat aina erilaisia, yhden hetken tulkintoja. Teatteri on hetken taidetta, joka elää vain sen tuokion, kuin me täällä ja te siellä yhdessä sovimme. Me asetumme yhteisesti tarinan äärelle ja tästä tarinasta tulee aivan erityinen. Se saattaa olla sama, jonka olet joskus jo kuullut tai joskus jo esittänyt, mutta tänään täällä se on meille eri ja erityinen, koska tässä tarinassa meidän kaikkien täällä olevien tarinat kohtaavat. Erityinen on myös se nukke tai esine, joka meille tarinan kertoo tänään. Tässä tarinassa nukke on aina sama mutta jokaiselle katsojalle se on kuitenkin aina eri. Nukke kertoo meille monta sellaista tarinaa, joita ihminen ei voi kertoa toiselle. Nukke kertoo sellaisetkin tarinat, jotka eivät ehkä muuten uskalla tulla kuulluksi. Sellaisten tarinoiden kertomisessa nuket ovat paljon parempia kuin ihmiset joiden tarinoita ne kertovat. Tämän tarinan me haluamme tänään tulevan kuulluksi ja olemme iloisia siitä, että te haluatte sen kuulla. Hyvää nukketeatteripäivää kaikille! Satu Paavola Nukketeatterijulistus julkistetaan joka vuosi suomalaisen nukketeatterin päivänä 11.helmikuuta. Tämän vuoden julistuksen kirjoittaja palkittiin viime vuonna vuoden nukketeatteriteko-palkinnolla.

12 Obludarium kokoaa yleisönsä telttaan, jossa nähdään ei niin perinteistä sirkusta. Obludariumia, energiaa ja ihmissuhteita poimintoja keskustelusta Petr Formanin kanssa Obludarium on tsekkiläisen The Forman Brothersien ja ranskalaisen Theatre National de Bretagnen yhteisproduktio. Obludarium on vanhan sirkuksen tyyliin tehty uuden sirkuksen esitys, joka sai ensi-iltansa neljä vuotta sitten. Teltassa esitettävä produktio sisältää nukke -, varjo- ja naamioteatteria, tanssi-, laulu- ja friikkinumeroita orkesterin säestämänä. Esityksen hetket vaihtelevat hersyvän hauskoista koskettavan kauniisiin. Vuonna 2009 Obludarium voitti Alfred Radok-palkinnon Tsekin parhaana teatteriproduktiona.agenttimme Tanskassa törmäsi Obludariumin ohjaajaan Petr Formaniin SilkeborginThe Festival of Wonder -nukketeatterifestivaalilla marraskuussa 2011. - Esitystemme kanssa yritämme aina astua maailmaan, jota emme entuudestaan tunne. Halusimme tehdä esityksen, jolla voisimme kiertää pienissä kylissä. Ajattelen, että suuret näytelmäkirjailijat, kuten Molière ja Shakespeare, saattavat pelottaa ihmisiä. Heistä ehkä tuntuu, että hieno klassinen teksti ei ole heitä varten. Halusimme luoda jotakin, jonne ihmisistä tuntuisi luonnolliselta tulla. Jotakin, jonne he voivat tulla kuin

13 torille, kirkkoon, baariin tai mihin hyvänsä paikkaan, jossa he ovat tottuneet käymään. Halusimme tehdä esityksen, joka olisi kaikille, sekä lapsille että aikuisille. Tehdäksemme jotakin tällaista lähdimme tutkimaan sirkuksen, kabareen ja freak shown perinnettä. Halusimme myös luoda tilan, joka houkuttelee ihmisiä, Forman kertoo. Teltanpystyttäminen kestää työryhmältä joitakin päiviä. Formanin mukaan pystytystapahtuma toimii myös hyvänä mainoksena, sillä nouseva teltta houkuttelee ihmisiä paikalle ihmettelemään, mitä on tapahtumassa. Näyttäisi siltä, että ryhmä on onnistunut tavoitteessaan; Obludariumin kaikki esitykset olivat loppuunmyytyjä jo ennen festivaalin alkua, eikä tämä ole edes esityksen ensivierailu Silkeborgin festivaalilla. Esityksen menestyksestä huolimatta Forman vaikuttaa suhtautuvan työhönsä nöyrästi. - Pelkään, että kyllästytän ihmisiä. Teatteri on asia, jota ihminen ei varsinaisesti elämässään tarvitse, kuten vaikka sairaalaa tai koulua. Teatteri kilpailee monen muun vapaa-ajan aktiviteetin kanssa ja ihmiset ovat hyvin tottuneita käymään esimerkiksi baarissa tai elokuvissa. Obludariumia tehdessämme mietimme, miten saada ihmiset teatteriin. Haluamme tarjota ihmisille jotakin, jonka perusteella he tulisivat teatteriin myös uudelleen. On vaikea saada yleisö teatterin ovista sisään, mutta heidät hyvin helppo menettää. Formanin mukaan teatterin tekijät jäävät helposti kiinni omiin taiteellisiin ideoihinsa ja unohtavat yleisön. Tämä ei hänen mukaansa tarkoita, että pitäisi tehdä sellaisia esityksiä, mitä yleisö pyytää, mutta teatterikokemuksesta on tultava katsojille miellyttävä. Vaikka aihe olisi vakavakin, on esityksen hänen mukaansa sisällettävä muutoksia, yllätyksiä ja energiaa. Formanin kanssa on helppo olla samaa mieltä. Obludariumin sisältö ei järisytä maailmoita, mutta sen energia ja yllätykset ovat onnistuneet houkuttelemaan minut telttaan jo kolmesti. Esityksen aikana Forman ei istu hiljaa katsomossa jännittämässä esiintyjien puolesta. Hän juontaa illan kulkua, kampeaa valoja päälle, esittää humalaista sirkustirehtööriä, laulaa jaakkoo kultaa, tanssii, nostaa ilmaakrobaatteja kattoon palomiesten tankoa pitkin liikkumalla, siirtää lavasteita, lähettää esiintyjiä lavalle ja nukettaa härskiä rouvaa. - Ohjaaminen ja esiintyminen samassa esityksessä ei ole ollut ongelma. Yleisö kyllä peilaa, toimivatko ajoitukset vai eivät. Vaikeusaste lisääntyy tosin, kun matkustamme maasta toiseen, sillä eri maissa yleisö reagoi hyvin eri tavalla. Myönnän, että ohjaan esityksen aikanakin, silloin ei tosin ole mahdollista olla kovin objektiivinen. Joskus komentelen kulisseissa, toisinaan korjailen asioita lavalla. Yritän kyllä pidätellä itseäni, Forman nauraa ja jatkaa samaan hengenvetoon, että ohjaajan on kohdeltava esiintyjiä hyvin, sillä he tarvitsevat tukea. - Tapa, jolla esiintyjän kanssa työskennellään saattaa muuttaa hänen suhteensa kokoesitykseen. Henkilökohtaisesti uskon kohteliaaseen tekemisen tapaan. Olen itse myös esiintyjä, joten sitä kautta tunnen molemmat puolet. Mielestäni esiintyjän ei tarvitse rakastua esitykseen, mutta pyydän heitä kyllä antamaan kaikkensa. Forman jää vielä pohtimaan ohjaajan ja työryhmän suhdetta. Hyvä suhde ryhmään on onnistuneen harjoitusprosessintärkein osatekijä. - Joskus tunnen itseni ujoksi, jos tiedän, että esiintyjät ovat kokeneempia kuin minä tai jos he tulevat erilaisesta ympäristöstä, kuin mistä itse olen. Mutta he ovat silti riippuvaisia minusta ohjaajana. En yritä väkisin pakottaa omia ideoitani läpi. Puolet työstä on tehty silloin, kun olen onnistunut saamaan sopivat ihmiset tiimiini mukaan. Kun luottamus on kohdillaanja tekijöitten maku on sama, voin jättää tekemisen muiden käsiin, eikä minuntarvitse valvoa kaikkea. Toisinaan käy niin, että projekti ja joku ihminen eivät vain sovi yhteen. Sitten on vain vietävä harjoitukset päätökseen tavalla tai toisella. Teatterin tekeminen on kuitenkin etuoikeutettua, joten kaikkien pitäisi nauttia harjoitustilanteesta. Forman miettii myös ohjaajan riippuvuutta työryhmäänsä: - Tilan ja tarinan voi aina luoda. Rahaa tarvitaan tietysti jonkin verran myös, mutta siinäkin on kyse ensisijaisesti ihmisistä. Minä opettelen tätä myös koko ajan. Sitä tulee helposti ajaneeksi vain omaa ideaansa ja unohtaa tämän puolen. Kaikki tulee toisiltaihmisiltä. Obludarium on esiintynyt neljässä vuodessa nelisensataa kertaa. Kaikesta päätellen Formanin pelko yleisön kyllästyttämisestä on toiminut hyvänä moottorina. Ennen seuraavaa ulkomaanreissuun lähtöä kannattaa tarkistaa Obludariumin keikkakalenteri. Sen teet osoitteessa http://www. formanstheatre.cz/ Outi Sippola Kuvat: The Forman Brothers Vaikka aihe olisi vakavakin, on esityksen hänen mukaansa sisällettävä muutoksia, yllätyksiä ja energiaa, sanoo Petr Forman. Kuva esityksestä.

14 Kuva: Andrea Vannucchi Pienimmät turkulaiset pääsivät Iisa Ilona Tähtisen kanssa Bongaamaan Oliopus Oliuksia Teatteri Sudenenteen luontoesityksessä. Miten nukketeatteri näkyi Kulttuuripääkaupunkivuodessa 2011? Kämmenelle mahtuvaa ja taivaisiin kohoavaa Turun vuosi Euroopan Kulttuuripääkaupunkivuotena on takana. Viralliset tahot aina EU:ta myöten ovat nimenneet valtaisan prosessin erittäin onnistuneeksi, niin sisällöltään kuin taloudellisesti. Mitä tuumaavat turkulaiset nukketeatterin tekijät, joista moni oli omilla hankkeillaan mukana vuoden toteutuksessa. Nukketeatteri oli yksi taiteenlajeista, joihin Turku 2011-säätiö tietoisesti halusi panostaa kulttuurivuoden ohjelmaa kasatessaan. Viralliseen ohjelmaan ja säätiön rahoitukseen pääsi kymmenkunta hanketta, joissa nukketeatteri näytteli tärkeää roolia. Mukana oli nukketeatterin koko skaala: kämmenelle mahtuvia pikkuesityksiä ja spektaakkelimeininkiä monimetrisillä nukeilla. Nukketeatterin katsojamäärät liikkuvat parissakymmenessä tuhannessa katsojassa, ja jos mukaan lasketaan suurtapahtumat, kuten joulukaupungin avajaiset, Eurocultured tai vuoden päätösjuhlat, niin luvun voi lähes kolminkertaistaa. Iso vuosi on takana, mitä jäi käteen? Nukketeatteri-lehti kyseli hankkeissa mukana olleilta taiteilijoilta tunnelmia nyt, kun vuodesta alkaa olla kulunut jo useampi kuukausi. Iisa Ilona Tähtinen oli mukana tekemässä Teatteri Sudenenteen nukketeatteriteemaista lasten luontopolkukierrosta Bongaa Oliopus Olius. Niinikään saman ryhmän hanke Puppet Sciense and Fiction yhdisteli nukketeatteria ja matemaattista ajattelua Outi Sippolan ohjauksessa. Turun Taideakatemian nukketeatterilinja ja TIP Copnnection ry kokosivat jättiläismäisen spektaakkelin Abduction of Europe Samppalinnan maauimalaan yhteistyössä insinööriteatteri Akhen kanssa. HOX Company oli mukana vuodessa kahdella esityksellään: John Eleanor TEHDAS Teatterissa ja UKI NYKI Turun Kaupunginteatterissa. Nukketeatterin elementtejä käytettiin Artsoppa ry:n lastenoopperassa Tulevaisuuden retki 3011, johon Pia Kalenius teki lavastuksen ja nuket sekä oli mukana näyttelijänä. Kuuma Ankanpoikanen oli mukana katuesityksillään Eurocultured katukulttuuritapahtumassa, joka levittäytyi Turun lisäksi Manchesteriin. Onnistuiko hankkeenne kuten olitte kaavailleet? Outi Sippola (Puppet Sciense and Fiction): Asetimme tavoitteeksemme 20 esitystä vuoden 2011 aikana. Emme aivan yltäneet tavoitteeseemme, sillä esiinnyimme 16 kertaa. Tämä on mielestäni kuitenkin ihan hyvä saavutus. Esitys on nyt ollut tauolla markkinoinnista, mutta sitä ei suinkaan ole haudattu. Veikkaan siis, että esitys on vielä mahdollista nähdä. Marja Susi (Turun AMK Taideakatemia: Abduction of Europe): Kyllä. Tavoitteemme saavutettiin kaikin puolin. Iisa Ilona Tähtinen (Bongaa Oliopus Olius): Onnistui kyllä. Toki pitkän prosessin aikana tavoitteetkin ehtivät monesti muuttaa muotoaan, mutta lopputulokseen olimme tyytyväisiä ja niin olivat myös päiväkodit, joissa esiinnyimme. Tuottajamme Jenny Honka sai esitystä myytyä yli odotusten ja lisäksi prosessi oli meille itsellemme erittäin opettava.

15 Olimme kaikki aivan uudella alueella tekemässä osallistavaa teatteria metsän keskellä. Saimme avuksemme prosessin aikana kahteen otteeseen Teater Refleksionin Bjarne Sandborgin ja Mariann Aagaardin ja ensimmäinen koe-esitys toteutettiin jo neljäntenä harjoituspäivänä. Oli hienoa saada jakaa prosessi niin monen taiteilijan ja lapsen kanssa. Merja Pöyhönen (John Eleanor): Onnistui, kävijämääriltään jopa ylitti odotuksia. Ja taiteelliset tavoitteet tietty onnistu. Vaikea sanoa ylityksistä tai alituksista mutta musta meidän parhaamme tehdään meininki kyllä ihan tuotti tulosta. Ishmael Falke (Mikropatia!- festivaali): Oudolta tuntuu, mutta kyllä onnistui vaikka tavoitteet oli kovinkin korkealla. Tosin paljon muutoksia on tullut alkuperäiseen ohjelmaan, mutta sehän on luonnollista kun kysessä on koko vuoden ja melkein jokapäiväinen toiminta. Terhi Tuulia Lintukangas (UKI-NYKI): HOX Companyn hanke UKI- NYKI; nukketeatterinäytelmä aikuisille, onnistui odotusten mukaan. Loimme suomalais-amerikkalaisen yhteistyön, jolle inspiraationa olivat suomalainen kaunis luonto ja New Yorkin pilvenpiirtäjät. Tämä fuusio toteutui myös taiteellisen ryhmän annissa; varsinaisuomalainen huumori pääsi kukkimaan turkulaisten näyttelijöiden ansiosta jota rytmitti amerikkainen DJ biiteillään. Turun Kaupunginteatteri oli hieno esityspaikka näytelmälle. Yhtenä hankkeen tavoitteista oli löytää nukketeatterille uusia katsojia ja tämän tavoitteen toteutumisessa auttoi perinteikäs teatteritila, johon teatteriyleisö tiesi tulla entuudestaan. Antti-Juhani Manninen (Eurocultured): Euroculturediin liittyen meillä oli kaksi projektia: toukokuun Eurocultured-festivaalille toteutettu Järjestyksenvalvontaa-katuteatteriesitys sekä uutena vuotena Aurajoen varren suuren kivitalon seinään toteutettu Unveil -video mapping-teos, jossa toimimme United VJ s-ryhmän nukketeatterialihankkijoina. Itse osuutemme ydin eli uudeksi vuodeksi toteutettu video mapping -teos oli varsin haastava eri taiteenlajien ja pitkien välimatkojen yhteistyökuvio. Vaikka mukana oli mukava olla, itse projekti ei oikeasti ryhmäytynyt niin hyvin kuin olisi toivonut. Mielenkiintoisinta oli, kuinka keskustellessamme tilan ja sen osien elävöittämisestä, täysin digitaalisen taiteen maailmasta tulevilla taiteilijoilla oli hyvin samankaltaisia näkemyksiä kuin meillä nukketeatterilaisillakin. Pia Kalenius (lastenooppera Tulevaisuuden retki Turku 3011): Täytimme kävijätavoitteemme. Kaikki kevään esitykset olivat kouluilla, joiden kanssa olimme tehneet yhteistyötä työpajojen merkeissä. Myös Turun Musiikkijuhlien aikaan pidettyihin esityksiin Linnateatterissa väki löysi kohtuullisen hyvin. Taiteellisesti projekti oli haastava, koska oopperan sävellystyö myöhästyi kohtuuttoman paljon, ja valmis sävellys saatiin vasta kuukautta ennen ensi-iltaa. Tämä lisäsi painetta muille osa-alueille. Suunnittelemani lavastus sekä lasten piirrosten pohjalta rakennetut projektiot ja kaksiulotteiset nuket toimivat kuitenkin hyvin. Laulajat tarttuivat pelotta nuketukseen ja nukkien kautta esitykseen tuli lisää kaivattua huumoria. Erityisen iloinen olen juuri siitä, että saimme tuotua lasten omaa ääntä ja kuvaa suoraan näyttämölle(projektioitten ja nukkien lisäksi myös libretto ammensi suoraan kouluissa pidetyistä työpajoista). Roosa Halme (TIP Fest): TIP-Fest 2011 onnistui kaikin puolin hienosti! Festivaalin ohjelmisto paisui matkan varrella, mikä oli positiivista vaikka toikin haastetta järjestelyihin. Sekä kansainväliset että kotimaiset esitykset olivat suurimmaksi osaksi täpötäynnä yleisöä ja ilahduttavan paljon oli myös uudenlaisia kävijöitä (maahanmuuttajia, ikäihmisiä, opettajaryhmiä jne.). Puppetry and Wellbeing -seminaari herätti mielenkiintoa. Myös työpajat, klubit, Q&A-haastattelutilaisuudet, ja teatterinukkenäyttely saavuttivat suosiota. Festivaalitilaisuuksissa kävijöitä oli lähemmäs 3000 ja ympäri kaupunkia levittäytyneen teatterinukkenäyttelyn näki arviolta 37 000 kävelijää. Toki viime festivaalin järjestelyt toivat myös paljon uutta opittavaa seuraavaa varten, tarkoitus onkin kehittää festivaalia ja sen muotoa jatkuvasti eteenpäin. Myös TIP-Festin pikkusisar PIP-Fest jatkuu joka kuukausi järjestettävin nukketeatterivierailuin eri puolilla Satakuntaa. Kuva: Tapio Väntsi Kuva: Timo Väntsi Kuva: Alexandra Checa Artsoppa ry: Tulevaisuuden matka - Turku 3011 (lavalla nukenrakentajalavastaja-nukettaja Pia Kalenius mustissaan ja laulaja Kirsti Tuominen), ohjaus Tapio Väntsi. TIP Festin avajaisia juhlistivat kirjoista tutut hahmot Tatu ja Patu. HOX Company: UKI - NYKI (ohj. Terhi Tuulia Lintukangas, nuket: Timo Väntsi, Pia Kalenius. Toiko hankkeen mukanaolo kulttuurivuoden ohjelmistossa hankkeellenne olennaista etua ja minkälaista? Oliko siitä mahdollisesti haittaa? Outi: Mielestäni mukanaolo oli etu, sillä uskon, että se auttoi esityksen rahoituksessa ja markkinoinnissa. Samalla tuntuu tosin myös siltä, että osa potentiaalisista asiakkaista meni sivu suun, koska ohjelmatarjontaa oli Turun seudulla vuoden aikana niin paljon. Mutta tämähän olisi tullut vastaan, vaikka emme olisi ohjelmistossa mukana olleetkaan. Henkilökohtaisesti koen, että mukanaolo oli myös hyvää oppia; nyt tiedän taas enemmän esitysten tuottamisesta ja toimimi-

16 Kuva: Kari Vainio sesta suuremman tuotantokokonaisuuden osana. Marja: Se ei olisi toteutunut ilman säätiön tukea lainkaan. Taideakatemian opiskelijat saivat näin mahdollisuuden työskennellä ulkomaisen vierailevan ryhmän kanssa. Pidemmälläkin aikavälillä vaikuttaa siltä, että turkulaista kansainvälistä ja paikallista nukketeatteriprofiilia halutaan täällä nostaa esiin ja tukea! Iisa: Etuja oli paljonkin. Ensinnäkin 2011- säätiön merkittävä taloudellinen ja tuotannollinen tuki. Hankkeen mukanaolo 2011-ohjelmassa antoi sille uskottavuutta myös muiden rahoittajien ja ostajien silmissä. Mitään haittaa ei ohjelmassa olosta ollut. Ainoana haittapuolena voi pitää hieman suurempaa tuotannollista työtä kuin tavallisen projektin kanssa, mutta hyödyt toki korvasivat vaivan ja tuotantoonkin sai säätiöltä tukea ja apua tarvittaessa. Merja: Mukanaolo virallisessa ohjelmistossa saattoi alentaa tietylle kasojaryhmälle kynnystä tulla katsomaan näinkin marginaalista taidemuotoa. Ikäänkuin olisi varmistettu, että sitä saa tulla katsomaan, pieneenkin teatteriin, jossa ehkä ei ole aiemmin rohjennut käydä. Imagon kannalta taas toisaalta tietyt taidepiirit karsastivat virallista ohjemaa, mutta vaikea uskoa, että kukaan sen vuoksi jätti tulematta. Ishmael: Tällaisen hankkeen toteuttaminen muussa raameissa kun kulttuuripääkaupungin ohjelmana olisi varmasti ollut paljon hankalampi. Mikropatia on selkeasti ei-kaupallinen taiteellinen toiminta, pääsylippuja ei myyty lainkaan vaikka näytöksiä oli reilusti yli sata ja katsojamäärä kokonaisuudessaan yli 4000. Toisin sanoen koko projekti rahoitettiin julkisella tuella. Tuntuu, että kulttuuripääkaupunkivuonna oli päättäjien taholta tahto sijoittaa enemmän ei-kaupallisiin taidehankkeisiin verrattuna tavallisiin vuosiin. Terhi: Kulttuurivuoden juhlaohjelmistossa mukanaolo oli pelkästään positiivinen asia: se toi näkyvyyttä hankkeelle Suomessa sekä ulkomailla. Juhlavuosi itsessään kiinnosti monia, jolloin teatteriesityksen markkinointi oli tavallaan isomman tapahtuman markkinointia ja siitä informointia, eikä pelkästään oman esityksen promoamista. Tuli mietittyä isompaa kuvaa tavallista enemmän, sellainen kotiseutuylpeys nousi pintaan, tyyliin: Nyt kaikki Suomen Turkuun nauttimaan kulttuurista! Antti-Juhani: Video Mapping uutena vuotena toi ison näkyvyyden Kuumalle Ankanpoikaselle, valtava logo Kulttuurikulman seinässä ei varsinaisesti haitannut. Gorillapoliisit saivat myös ensi-illan Eurocultured-festivaalin aikana. Ne huomattiin ja saivat useita lisäkeikkoja saman tien. Itse en ole ollut koskaan niin köyhä, kuin turkulaisena taiteilijana Turussa kulttuuripääkaupunkivuotena 2011. 2011-säätiön rahoittamat hankkeet tuntuivat vetävän muunkin rahoituksen puoleensa, ja ulkopuolisille ei paljoa tuntunut jäävän. Eli summa summarum: yleisesti ottaen jäi positiivinen olo siitä, kuinka kulttuuripääkaupunkivuosi vaikutti toimintaamme, vaikka rahaa ei paljoa herunutkaan. Pia: Ehdottomasti toi etua ja näkyvyyttä. Se, että hankkeelle saatiin tukea 2011 säätiöltä,aukaisi varmasti myös muita apurahahanoja. Roosa: TIP-Festille tärkeää olivat mm. uudet kontaktit, taloudellinen tuki, ja tuotanto- ja tiedotusapu. 2011-vuosi toi mukanaan myös jonkinmoista henkistä yhteenkuuluvuuden tunnetta 2011-tapahtumaperheeseen. Turun Taideakatemia, TIP Connection, ohjaus ja visualisointi insinööriteatteri Akhe: Abduction of Europe, esitykset Samppalinnan maauimalassa lokakuussa 2011. Teatteri SudenEnne: Puppet Sciense and Fiction, kuvassa Pia Kalenius ja Niina Lindroos, ohjaus Outi Sippola. Miten nukketeatteri oli mielestäsi yleisesti huomioitu kulttuuripääkaupunkivuoden ohjelmistossa? Outi: Enemmänkin esityksiä ja näkyvyyttä olisi saanut olla. Olin syksyllä tosin paljon pois Turusta, joten TIP-festistä ja sen näkyvyydestä en pysty sanomaan. Mutta näin yleisesti, joitakin muita esityksiä hehkutettiin valtavasti medioissa, nukketeatterista en niin paljon kuullut. Toisaalta, pidän tämän taiteenlaijin underground-luonteesta, enkä välttämättä itse fanita jättispektaakkelin maineessa olevia esityksiä. Toisaalta taas, onnistunut nukketeatterispektaakkeli olisi nostanut taiteenlaijiamme ihmisten tietoisuuteen ja näin se olisi ehkä edesauttanut katsojien saamista tulevaisuudessa. Marja: Erittäin hyvin. Jopa erinomaisesti. Mukana oli laaja kirjo erilaisia nukketeatteriprojekteja festivaalista mikroesityksiin ja aikuisten nukketeatteriin. Oli jopa yllättävää miten paljon ja monipuolisesti nukketeatteria oli tuettu ohjelman puitteissa. Iisa: Mielestäni hyvin. Hienoa oli, että nukketeatteria oli mukana paljon. Ohjelmistossa mukana olleet hankkeet olivat hyvin erilaisia ja toivat siten esiin nukketeatterin monet mahdollisuudet. Merja: Hyvin, ihan laskemalla kuinka monta hanketta oli mukaan päässyt. Tosin suhteellisen vähän ihan tavallisia esityksiä, ilman yhdistelyä eri taidemuotoihin tai muuhun soveltamiseen, mutta en osaa sanoa, oliko niitä sitten kuinka paljon haettukaan. Ishmael: Nukketeatteri oli mielestäni aika vahva tekijä kulttuuripääkaupungin ohjelmassa, edustettuina vahvasti läpi koko vuoden ja hyvin erityyppisillä produktioilla. Mutta toisaalta nukketeatterin tekijänä kiinnitän huomiota enemmän tämän alan tuotantoihin, joten parasta ehkä kysyä tavallisen kadunkulkijan mielipidettä. Terhi: Erittäin hienosti, kiitos, itselläni tulee mieleen 9 nukketeatteriproggista jotka olivat juhlavuoden ohjelmistossa mukana. Ja nämä olivat keskenään hyvin erilaisia esityksiä, isompia ja pienempiä, eli tarjontaa riitti monenmuotoiseen nukketeatteriin. Antti-Juhani: Mielestäni erinomaisesti. Kyseessä on kuitenkin edelleen Turussakin marginaalinen taiteenala, joten huomiosta ei voi olla kuin kiitollinen. Pia: Mielestäni nukketeatterikattaus oli varsin hyvä, tosin nukketeatteri olisi voitu nostaa vielä isommin esiin turkulaisena erikoisuutena. Tällöin vielä useampi paikallinen nukketeatterintekijä olisi saanut työtään näkyviin ja kuuluviin kulttuuripääkaupunkivuoden kautta. Roosa: Pääosin Porista käsin asiaa katsellen vaikutti siltä että kaikki turkulaiset nukketeatterintekijät olivat todella kiireisiä positiivisessa mielessä, eli töitä ja tapahtumia tuntui olevan runsaasti, mikä oli valtavan hienoa. Kuva: Ville-Matias Roisko

17 Kuva: Maiju Tainio Kuva: Milla Järvipetäjä Sixfingers Theatre ja Ishmael Falke: Escape from Kurpitsa Island, osa Mikropatia!-festivaalia. HOX Company ja TEHDAS Teatteri: John - Eleanor, kuvassa Tom Linkinen, nuket Timo Väntsi, ohjaus Merja Pöyhönen. Millaisia pysyviä vaikutuksia Turku 2011-vuodella oli tai toivoisit olevan turkulaiseen tai suomalaiseen nukketeatterikenttään? Outi: Vaikutukset ovat takuulla olleet positiivisia. John Eleanor ja Tip-fest saivat ihmisiä liikkeelle ja jokunen yläkoululainenkin pääsi tutustumaan paperiteatteriin. Jokainen uusi katsoja on aina plussaa. Marja: Hankkeille on syntynyt myös jatkoa. Näiden panostusten turvin saatiin toivottavasti vakiinnutettua mm. TIP fest ja kannateltua vapaan kentän ryhmiä edelleen jatkoon. Säätiön jatkorahoitus vuodelle 2012 on myös huomattava ja se tukee eri toimijoiden yhteistyötä Turun seudulla. Nukketeatteri sai paljon julkisuutta ja syntyi jopa pienimuotoisia hittejä kuten John-Eleanor. Tällä on ollut vaikutusta myös valtakunnan tasolla. Iisa: Uskon, että vuosi osaltaan nosti nukketeatteria taas yhä suuremman yleisön tietoisuuteen ja nukketeatteri sai samalla taas uudenlaista arvostusta osakseen ollessaan mukana tällaisessa virallisessa ja tunnustetussa kokonaisuudessa. John-Eleanor toi Merja Pöyhöselle kritiikin kannukset, joka on mielestäni hienoa koko nukketeatterikentän kannalta ja muutkin hankkeet esittäytyivät Turun ulkopuolellakin. Bongaa Oliopus Olius! vieraili Kuulas lastenteatterifestivaaleilla Kuusankoskella ja Satujen Sateenvarjo nukketeatterifestivaaleilla Mikkelissä. Lisäksi nyt näyttää onneksi siltä, että ainakaan nukketeatterin osalta Turku ei pode vuonna 2012 kulttuuripääkaupunkivuosi krapulaa, vaan on päinvastoin pääsemässä yhä parempaan vauhtiin. Suurproduktioita on tekeillä ja nukketeatterikeskus suunnitteilla! Merja: Toivoisi että esityksiä tuottuisi yhtä ahkerasti, on sitten virallinen kultturivuosi tai ei. Oli mukavaa, kun oli niin paljon vireillä. Ensisijaisesti tarvitaan kuitenkin tarjontaa, jotta saataisiin niitä katsojia... Ishmael: Kulttuuripääkaupunkivuoden myötä nukketeatteri pääsi vahvasti jalkautumaan teattereista ihmisten keskeen kaduille ja muille julkisille tiloille. Tämä on totta etenkin Mikropatian kannalta, muttei ainoastaan Mikropatian. Näin nukketeatteri on saavuttanut uutta yleisöä ja vielä sellaisiakin ihmisiä jotka eivät olisi muuten tulleet teatteriin esitystä katsomaan. Luulen, että se on merkittävin kehitysaskel, mitä suomalainen ja erityisesti turkulainen nukketeatteri on ottanut. Nyt meillä on paljon laajempi yhteistyöverkosto ja edelleen hyviä yhteyksiä erilaisiin järjestöihin. Esim. jos ennen 2011 oli vaikea kuvitella että verovirastossa nähdään nukketeatteriesitys, nyt se on mahdollista eikä pelkästään Turussa vaan myös muualla. Terhi: Mielestäni on tärkeää, että taiteella on elävä vuorovaikutus myös elinympäristönsä kanssa; yhteisöllinen vaikutus ja turkulaiset nukketeatterintekijät solmivatkin juhlavuoden aikana hienosti uusia tuttavuuksia ja kontakteja varsinaissuomalaisten yhteistyökumppaneitten kanssa. Voisin siis kuvitella, että juhlavuosi auttoi muodostamaan uusia toimintamalleja, toivottavasti jatkuvia sellaisia myös. Juhlavuosi laajensi nukketeatteritoimintaa käytännön tasolla, mutta se myös avarsi totuttuja ajatusmalleja siitä, missä taidetta voi tehdä ja kenen kanssa voisi tehdä yhteistyötä. Juhlavuosi vahvisti koko suomalaista nukketeatterinkenttää, koska suomalainen nukketeatterikenttä on kuitenkin pieni verrattuna muuhun teatterikenttään ja näin ollen on mielestäni hyvä ajatella suomalaista nukketeatteria aina koko maan kattavana käsitteenä, eikä vain tietyn alueen hyötynä. Antti-Juhani: En näe, että 2011-vuodella olisi ollut suurta pysyvää vaikutusta turkulaiseen nukketeatterikenttään. 2011-vuodessa mukana olleet projektit, ja niiden kautta koko taiteenlaji sai hyvää huomiota kyllä, mutta säätiö on kai lopettamassa toimintaansa eikä voi enää tällaisessa auttaa. Upeaa on, että säätiö päätti jatkorahoittaa vuodelle 2012 turkulaista nukketeatteritoimintaa edistävää Aura of Puppets-hanketta. Kuitenkin sanoisin, että Turussa nukketeatteri on hyvässä nosteessa enimmäkseen nukketeatterilaisten omasta ansiosta. Pia: Toivon ja uskon, että kulttuuripääkaupunkivuoden kautta nukketeatteri on saanut lisää näkyvyyttä ja uutta yleisöä. Toivon myös, että turkulaiset osaisivat entistä paremmin olla ylpeitä Turusta nukketeatterikaupunkina, löytää tietään esityksiin ja nauttia niin lasten kuin aikuistenkin nukketeatterista. Roosa: Ainakin Turku sai kulttuurielämäänsä pysyvän kansainvälisen nukketeatterifestivaalin ja muutenkin 2011-vuosi tuntui tuovan nukketeatterille paljon uutta yleisöä, tunnettavuutta ja positiivista virettä. Toivon ja uskon, että erittäin aktiivinen ja taiteellisesti monipuolinen turkulainen nukketeatterikenttä Aura of Puppetsin, TIP-Festin ja muiden nukketeatteritapahtumien kera edistää osaltaan suomalaisen nukketeatterin matkaa maailman huipulle! Muuttiko kulttuuripääkaupunkivuosi Turkua ja turkulaisia ja miten? Outi: Henkilökohtaista kokemusta minulla ei tästä vielä ole, mutta kuulopuheiden mukaan monet heräsivät oman kaupungin kulttuuririentojen olemassaololle. Vaikutukset näkyvät varmasti esimerkiksi v. 2012 ja 2013 teatterien katsojaluvuissa. Marja: Se tarjosi paljon mahdollisuuksia niille, jotka osasivat tilaisuuksiin tarttua. Osalle ilmeisesti koko vuosi ei näkynyt tai tuntunut juuri missään. Toivon, että se olisi horjauttanut myös turkulaisia pompöösejä vanhoja kulttuurilaitosrakenteita kevyemmille ja uusille urille. Varmasti osa kulttuurikaupunkivuonna luoduista konsepteista, kuten kaupunginosaviikot ja erilaiset korttelitapahtumat, jäävät positiivisella tavalla elämään ja kannustavat asukkeja omaehtoiseen toimintaan. Leikkivällä taiteella on nyt maaperää ja mahdollisuuksia. Iisa: Tuntuu, että ilmapiiri täällä on muuttunut hieman kulttuuriystävällisemmäksi ja ilmeisesti ainakin tilastojen mukaan turkulaiset osallistuivat aktiivisesti vuoden ohjelmaan. Moni hanke oli myös osallistava, joten toivottavasti monessa ihmisessä syttyi vuoden aikana luovuuden kipinä. Merja: Vuoden aikana tuntui, että ihmisiä oli helpommin liikkeellä, kulttuurinkynnys ehkä ihan oikeasti onnistui alenemaan. Vaikea sanoa, jääkö tämä pysyväksi. Toivottavasti. Ishmael: Toisaalta olisin toivonut että kaupungin taholta tunnustetaisi nukketeatterin mahdollisuudet ja voimavarat Turussa ja panostetaisi pysyvään tuotannollisen infrastruktuurin rakentamiseen. Paljon on sil-

18 Kuva: Lotta Virtanen Kuuman Ankanpoikasen Gorillat Eurocultured- katukulttuuritapahtumassa. lä saralla tapahtunut (mm. Aura of Puppets), mutta tuntuu että kaupungilla voisi olla paljon isompi panostus kuin nykyinen. Terhi: Kulttuuripääkaupunkivuosi toi Turulle monia uusia kävijöitä ja arvioisin, että moni joka juhlavuoden takia vieraili kaupungissa ensimmäistä kertaa viime kesänä, löytää uudestaankin tiensä kauniiseen Turkuun. Olin ollut opintojen vuoksi pari vuotta ulkomailla ja oli hienoa nähdä miten elävä ja rikas Turun kaupunkikuva oli kesällä 2011: joka paikassa tapahtui jotakin mielenkiinoista! Asenteissa toivon, että juhlavuosi jää vaikuttamaan positiivisella energiallaan. Juhlavuosi houkutteli uutta kulttuuriyleisöä ja osallistujia ja toivonkin tuon yleisön jatkossakin löytävän kulttuuri-ja taidetapahtumiin Turussa. Antti: En osaa sanoa. Ehkä kaupunkitilaan sijoittuva taide ei ärsytä ihmisiä enää niin paljoa kuin aikaisemmin. Pia: Mielestäni kulttuuripääkaupunkivuosi sai liikkeelle uutta yleisöä ja tapahtumiin lähtökynnys aleni. Moni yllättyi iloisesti ja löysi jotain uutta kiinnostavaa koettavaa, jota toivottavasti halajaa lisää. Roosa: Tuntuu, että kulttuurinen ilmapiiri on tullut viime vuoden myötä avoimemmaksi, on aiempaa helpompi lähestyä erilaisia tahoja ja saavuttaa uusia nukketeatterin kokijoita. Mikä itsellesi on jäänyt päällimmäisenä mieleen Turun kulttuuripääkaupunkivuodesta? Outi: Oma projekti jäi tietysti parhaiten mieleen. Henkilökohtaisesti koin projektini olleen oikea askel suuntaan x, jonne nykyinen projektini vie minua taas askeleen lähemmäs. Marja: Turku365 taideklinikka, jonka puitteissa lauluryhmämme vieraili ilmiantamassa mukavia työkavereita turkulaisilla työpaikoilla. Monet hienot esitykset, joita näin. Uskomaton määrä jurputusta, joka hallitsi alkuvuodesta keskustelua ja ulottui lähes mihin tahansa asiaan, mikä koettiin epäkohdaksi. Negatiivisten yleisönosastokirjoitusten metrimäärä oli suuri. Kaiken mitä investointiin kulttuuriin ja taiteeseen koettiin olevan pois muualta, oli sitten kyse sillan korjauksesta tai vanhusten vaipoista. Keskustelu kuitenkin laantui vuoden mittaan eikä negatiivista jälkipuintia ole julkisuudessa mielestäni ollut. Iisa: Paljon töitä. Metrin lumihanki, joka kaikkia luonnonlakeja uhmaten sinnitteli paikallaan vielä huhtikuun alussa, kun harjoituksia oli ollut jo kuukauden ajan. Innostuneet lapset kertomassa mahtavia tarinoitaan. Aamusumu kello puoli kuusi pyörräillessä kohti Puppet Studiota, josta starttaisimme taas uuteen metsään valmistelemaan esitystä, joka alkaisi kello yhdeksän. Hetki ennen esitystä, jolloin makasin piilossa lahopuun sisällä ajatellen miten mahtavaa on, että voi tehdä tällaista työkseen. Kollegoiden järjestämät hienot elämykset. Ja kaikki ne muut niin kiinnostavat tapahtumat ohjelmassa, jotka jäivät kuitenkin näkemättä. Ja no, tietysti loppuvuodesta oman pojan syntymä, vaikka nyt taisi mennä vähän ohi aiheen. Merja: Isoimpana asiana yllättävästi on jäänyt mieleen ns koko kansan spektaakkelit. Laatu oli välillä vähän kökköä, mutta oli ihanaa, että turkulaisia keräsi urheilutapahtumien lisäksi yhteen myöskin kulttuuritapahtumat. Kaikille jotain -meininki oli omasta mielestä mukava, ja antaa luvan profiloida myös pienemmän kohderyhmän tapahtumia rehellisesti ei-välttämättä-ihan-kaikkia-kosiskelevaan suuntaan, kun isompaa höttöä on olemassa erikseen. Ishmael: Kulttuuripääkaupunkivuodesta jäi mieleen ennen kaikkea Mikropatia, joka oli koko vuoden intensiivinen projekti. Niin paljon tekemistä oli, että tuntui ettei ehtinyt kokea kuin murto-osan koko vuoden ohjelmasta. Ei ihan joka vuosi tule mahdollisuus nähdä valtavia spektaakkeleita ja miettiä mitä mä oisin tehnyt sillä rahalla... Ja ristiriitainen olo jäi myös, että toisaalta ihmettelen miten Turkua voitiin palkita Kulttuuripääkaupungin tittelilla, kun se politiikka jota täällä harjoitetaan on mielestäni kulttuurille vihamielistä, mutta toisaalta on ylpeys ja ilo, että päästiin tekemään näinkin paljon. Terhi: Yhteisöllisyys ja se, että ihmiset tuntuivat olevan liikkeellä enemmän. Kulttuuri toi selkeästi ihmisiä yhteen. Oli tapahtuma sitten sisätilassa tai isompi spektaakkeli joen varrella, oli tapahtumissa aina jokin taianomainen tunne, että nyt ollaan kokemassa jotakin ainutlaatuista, yhdessä ja tässä hetkessä. Lämmin kiitos Turku 2011-hankkeelle upeasta juhlavuoden suunnittelusta ja toteutuksesta. Oli ilo olla mukana. Antti-Juhani: Muutamat joukossa olleet helmet, kuten vaikka nukketeatterilaisten esitykset John-Eleanor ja Lemmentauti, tai vaikka Linnanpuiston kiiltävät kivet ja iso joenvarren Päivänkakkara. Kulttuuripääkaupunkivuoden ansioksi on laskettava myös turkulaisen taidekentän aktivoituminen: sekä niiden, jotka pitivät vuodesta, että niiden, jotka eivät. Vuoteen - ja siihen, että säätiö tuki paljolti enemmän tai vähemmän suuren luokan hankkeita - liittyy myös useiden toimijoiden reaktio alkaa rohkeasti tehdä hyvin pienimuotoista ja mukavalla tavalla epämääräistä ja vaikeammin avautuvaa taidetta. Pia: Yhteisesti koetut ilmaistapahtumat. 50.000 ihmistä -15 asteen pakkasessa taputtamassa kintaita yhteen tai tuijottamassa kesäillassa, kun mies kävelee ilmassa Aura-joen yli. Yhteinen innostus ja iloinen meininki. Roosa: Ylipäätään hyvä ja aktiivinen meininki sekä TIP-Festin ja Eric Bassin vierailu Perniön Nuketterissa peltojen keskellä, Kaisa-Leena Kaarlosen väen lämmin ja maukas vastaanotto ja illan hurmaavan intensiivinen tunnelma. Timo Väntsi Haastattelut tehty sähköpostitse Turku 2011 säätiö jatkaa nukketeatterinkin tukemista Turku hoiti pestinsä Euroopan Kulttuuripääkaupunkina niin mallikkaasti, että rahaa on jäänyt vielä jatkohankkeisiin. Säätiö on kesäkuussa julkaissut listan hankkeista ja projekteista, jotka saavat myös jatkorahoitusta vuosille 2012 ja 2013. Mukana jatkohankkeissa on myös nukketeatteria. Säätiö tukee huomattavalla summalla nukketeatterin kehittämishanketta Aura of Puppets. Se kokoaa seudun nukketeatteritaiteilijat saman organisaation all, parantaa tiedotusta ja tuotantoa, ja toteuttaa 1-2 nukketeatterituotantoa vuosittain. Tavoitteena on vakiinnuttaa nukketeatteri osaksi Turun seudun ammatillista teatteritarjontaa, luoda kansalaisille mahdollisuudet löytää nukketeatteriesityksiä ja turvata alan ammattilaisten työolot. TIP-Fest -nukketeatterijuhlaa vietetään kolmannen kerran marraskuussa 2012. Tarjolla on jälleen runsaasti nukketeatteria sekä turkulaisilta, muilta suomalaisilta kuin kansainvälisiltäkin ryhmiltä. Puppet City tuottaa kansainvälisiä nukketeatteritaiteilijoita Turkuun. Vuonna 2011 Samppalinnan maauimalassa nähtiin Abduction of Europe yhteistyössä pietarilaisen Engineering Theatre AKHE:n kanssa. Turun AMK:n Taideakatemian esittävän taiteen koulutusohjelma toteuttaa nukketeatterivierailun Turkuun 2012-2013. Säätiö tukee myös John - Eleanor -nukketeatteriesityksen kansainvälisttä levitystä. Kaikki Turku 2011-säätiön tukemat jatkohankkeet osoitteessa www.turku2011.fi

19 Puppets of the Public Space Afternoon in the center of Turku. In the middle of a parking place stands a no-parking traffic sign, not a very rare sight, until we notice that this traffic sign moves on two legs in a peculiar dance. Not very far away from the parking place, a city s maintenance worker is climbing a ladder to a another traffic sign, and starts to present a story, attaching thought and speech bubbles as in comic books to the figures in the sign. Has the city gone mad? These and many more exceptional moments were performed as a part of trafika, a performance project created by the Finnish puppeteer Ishmael Falke from the Sixfingers Theatre company and the Swedish dancerchoreographer Sandrina Lindgren. It all started from a little walk around in the snow covered streets of Turku. Opening our eyes to perceive the surroundings, we wondered how commercial the public space has become, when we realized that the only colorful objects in the urban space which are NOT for sale are the traffic signs. This was the first time we understood traffic signs as a public piece of art. A big, invisible universal puppeteer Traffic signs are the ABC of urban movement. They order the directions and the rhythms of how people and objects move, they create certain situations and moods in one part of the city, and others in another place. They are, in fact, the one big, invisible puppeteer of the city. In spite of minor differences, traffic signs can be quite universally understood. It seems that they are based on a common way in which people - regardless of culture - are visually reading messages. A common visual language, that is, which makes traffic signs a perfect platform for non text based puppet theatre. This universal theme has been a natural starting point for a project as international as trafika. The project was initiated as part of Mikropatia, a year long micro theatre urban art happening, and through Mikropatia also a part of Europe s cultural capital s official program in Turku. Following working periods both in Turku and Stockholm, a demo performance was presented in November 2011 in TIP -fest, Turku s international puppetry festival. In February 2012 trafika was invited to perform in Clipa Aduma visual theatre festival in Tel Aviv. Animating the city As a puppeteer I am attracted to the inner lives and hidden stories of objects. For me Photo: Maiju Tainio Photo: Daniel Brosovni the definition of puppet is not restricted to objects built especially for a certain show. Traffic signs can be made into puppets, characters and puppetry stages even if they are still stuck in the ground. Through games and experiments we created a series of short solo performances which are traffic sign specific (as in the examples in the beginning of this article). While for the unprepared passers by they became surprising situations, these solos were also connected to each other and performed as scenes of a guided tour throughout the city center. The traffic sign of a factory can become a smoking cigarette, while the P of the parking sign can become a smoking pipe. By using these and other symbols in new contexts we play with the way people perceive their surroundings. This is where contemporary puppetry meets urban animism, and this is also the point where it is very easy to become insane. From the streets to the stage Having played along with traffic signs outside, we started to search for ways to use this form of visual communication as an element of storytelling and as a source of original movement on the stage. trafika on the street and on the stage (above). Actors Sandrina Lindgren and Ishmael Falke. We also found out that traffic signs can be a creative tool for working on the dramaturgy of a performance; when putting them down on the table they become like tarot cards, which suggest numerous lines of stories and their interpretations. Gradually, we came upon a story sad and funny at the same time. And because it is sad and funny at the same time, it has to be true. trafika tells of an elder couple who lost all possibilities to communicate with each other, except through traffic signs. After years of mutual misunderstanding the couple developed a complex and comprehensive system, in which by the help of the traffic signs they quarrel, argue, remember the past years and above all keep a good distance. One evening, as they sit at their kitchen table, something strange happens: the traffic signs take over the conversation, drive the couple to the most bizarre situations and makes them cross their red lines. Going out again from the theatre to the street, it feels now impossible for us to see traffic signs as plane objects we keep seeing little stories everywhere. Coming up performances in Stockholm Fringe festival 22. & 25.8.2012 as well as in Tehdas Teatteri 9.,10.,11. & 16.11.2012. Guided trafika s street performances as part of the Martti! -festival 10.11.2012 in Turku, and in the spring of 2013 trafika travels from Turku to Barcelona for a period of experimentation, development and performances. Ishmael Falke

20 photo: Malla Koivula Morning warm-up. Rene Baker and student Mila Nirhamo. Rene Baker: Discover the puppet Rene Baker has spent two years in Finland as a teacher of puppet theatre. What is on her mind after her period in Turku Arts Academy? What were your first thoughts when you were asked to come to teach in Finland? My first thought was that it will be a pleasure to teach in one place for a whole year after having spent the previous three years living out of a suitcase as an international freelance workshop leader. In the end I have been two years in Turku and I can see how my teaching has been positively influenced by the slow-cooking of weekly classes compared to the high-heat grill of intensive short courses. What made you come? I admire the work done by the teachers and students in the puppetry department of the Turku AMK. At international festivals the Turku students always stand out because of their personal expression and it is evident that they are people who care about puppetry as an art form. When I received the invitation to teach in Turku I had been working too long in acting schools, always fighting for puppet theatre to be recognised, and so it was appealing to come to a place where people actually want to be puppeteers. What are the most important things you have to have to be a good teacher for adult people? Teaching adults is a collaboration. I propose the exercises but each person brings their own experience and ideas to the work and sometimes as happened with the 3rd year students last year the classroom becomes more like a laboratory where we pose questions as a group and search for the answers together. You have a long career as a teacher of puppetry. How could you characterize students in Finland? Finnish students tend to be quiet, shy and even introverted because it is in the Finnish nature to be reserved in their physical expression but they are very free and happy expressing themselves through objects, colours, textures, images and music. Puppetry seems to suit the Finnish soul. Compared to students in other countries? Before Turku I was teaching for many years in Spain. Spanish students have vitality and love to communicate but they usually need to learn to be sensitive to the material and to give focus to the puppet. Finns are the opposite they have a good touch for bringing objects to life but they need to be en-