KIRJALLINEN KYSYMYS 594/2012 vp Omaishoitajien asema ja verotus Eduskunnan puhemiehelle Omaishoitajat ovat korvaamaton osa vanhus- ja vammaispalveluita. Omaishoito on sekä hoitajalle että varsinkin hoidettavalle se luonnollinen ja läheinen tapa hoitaa omaista. Monille omaishoidon piirissä oleville ja omaishoitajille laitoshoito ei ole houkutteleva ratkaisu, vaan omaisesta halutaan pitää huoli itse tutussa ja turvallisessa ympäristössä. Hallitusohjelmassa hallitus lupaa selvittää omaishoidon tuen verokohtelua. Ohjelmassa mainitaan myös seuraavaa: "Tuetaan omaishoitajien jaksamista kehittämällä tukipalveluja, mahdollistamalla vapaapäivien pitäminen sekä kehittämällä säännöllisiä terveystarkastuksia. Omaishoidon tuen verotuksen poistomahdollisuus arvioidaan." Omaishoidon tuki on vuoden 2012 alusta ollut vähintään 364,35 euroa kuukaudessa. Omaishoidon tuen järjestämisestä vastaa kunta. Kunta päättää, missä laajuudessa se järjestää omaishoidon tukea ja kuinka paljon se osoittaa talousarviossa voimavaroja hoitopalkkioihin ja -palveluihin. Tämä mahdollistaa valitettavasti omaishoitajien ja hoidettavien epätasa-arvoisen kohtelun kuntien välillä. Omaishoidon tuki on verotettavaa tuloa, joten tämäkään pieni kuukausittainen tuki ei jää kokonaisuudessaan hoitajalle. Omaishoitajista n. 50 prosenttia on jo yli 65-vuotiaita, iso osa heistä siis eläkkeellä. Omaishoidon tuki saattaa myös vaikuttaa hoitajan omaan eläkkeeseen, joten euromääräinen kokonaiskorvaus voi jäädä lähelle nollaa. Omaishoidon tuen verokohtelussa on myös toinen epäkohta. Omaishoitajan kodin ja hoidettavan kodin väliset matkakulut voi vähentää verotuksessa tuloverolain 93 :n mukaan. Omavastuu on 600 euroa. Kuitenkaan omaishoitaja ei saa vähentää esimerkiksi matkoja hoidettavan kanssa lääkäriin, vaikka toimisi saattajana. Vastaavat matkat tulkitaan verotuksessa omaishoidon korvauksen luonteen vuoksi omiksi kustannuksiksi. Edellä mainitut epäkohdat ovat omiaan vaikeuttamaan omaishoitajan arkea ja tätä kautta myös hoidettavan asemaa. Epäkohdat voivat edesauttaa hoitosuhteen niin vaikeaan tilaan, että hoidettava joutuu hakemaan laitoshoitoa. Laitoshoito on kallista sekä hoidettavalle että ylläpitävälle kunnalle. Pitkäaikaishoidettavan nettotuloista peritään 85 prosenttia pelkkään hoitomaksuun. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Aikooko hallitus ryhtyä lupaamiinsa toimiin omaishoidon verokohtelun muuttamiseksi, ja jos aikoo, niin millä aikataululla ja millä keinoin, miten hallitus aikoo varmistaa, että omaishoitajien kohtelu ja aseman arviointi on tasapuolista kunnasta riippumatta ja mitkä ovat kustannukset, jos omaishoitajien verotuksesta luovutaan? Versio 2.0
Helsingissä 19 päivänä heinäkuuta 2012 Ville Vähämäki /ps 2
Ministerin vastaus KK 594/2012 vp Ville Vähämäki /ps Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Ville Vähämäen /ps näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 594/2012 vp: Aikooko hallitus ryhtyä lupaamiinsa toimiin omaishoidon verokohtelun muuttamiseksi, ja jos aikoo, niin millä aikataululla ja millä keinoin, miten hallitus aikoo varmistaa, että omaishoitajien kohtelu ja aseman arviointi on tasapuolista kunnasta riippumatta ja mitkä ovat kustannukset, jos omaishoitajien verotuksesta luovutaan? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Suomen verojärjestelmä perustuu laajaan veropohjaan. Lähtökohtaisesti kaikki tulot ovat veronalaisia, ellei niitä ole erikseen säädetty verovapaaksi. Omaishoidon tuki on verotuksessa työkorvausta, joka on veronalaista ansiotuloa. Sitä verotetaan samoin kuin muitakin työkorvauksia eli omaishoidon tuki oikeuttaa esimerkiksi kunnallisverotuksen ansiotulovähennykseen ja työtulovähennykseen. Verotuksen jälkeen käteen jäävä osuus omaishoidontuesta riippuu muun muassa verovelvollisen muiden tulojen suuruudesta ja tulolajeista. Progressiivinen tuloverojärjestelmä johtaa siihen, että verotuksen jälkeinen nettohyöty omaishoidon tuesta on sitä suurempi mitä pienemmät omaishoitajan muut ansiotulot ovat. Tuen verovapaus puolestaan hyödyttäisi omaishoitajaa sitä enemmän mitä suuremmat hänen muut ansiotulonsa ovat. Esimerkiksi pelkkää omaishoidontukea saavalle henkilölle tuen verovapaudella ei olisi juurikaan vaikutusta. Omaishoidon tuen verovapaus olisi myös vastoin verojärjestelmämme laajaa tulokäsitettä, joka on yksi verojärjestelmämme perusperiaatteista. Omaishoitajien tulojen pienuuteen liittyvä kysymys onkin enemmän omaishoidon tuen tasoon kuin sen verokohteluun liittyvä kysymys. Sosiaali- ja terveysministeriö on asettanut työryhmän laatimaan kansallista omaishoidon kehittämisohjelmaa. Työryhmän toimikausi on 1.2.2012 31.12.2013. Työryhmän tavoitteena on laatia Suomen ensimmäinen kansallisen omaishoidon kehittämisohjelma, jonka avulla toteutetaan hallituksen ohjelman omaishoitoa koskevia tavoitteita, Osana tämän työryhmän työtä selvitetään myös omaishoidon tuen verotuskohtelu. Helsingissä 16 päivänä elokuuta 2012 Valtiovarainministeri Jutta Urpilainen 3
Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 594/2012 rd undertecknat av riksdagsledamot Ville Vähämäki /saf: Har regeringen för avsikt att vidta åtgärder för att ändra behandlingen av närståendevården i beskattningen i enlighet med sina löften, och om regeringen har för avsikt att vidta åtgärder, så enligt vilken tidsplan och med hjälp av vilka metoder, på vilket sätt ämnar regeringen säkerställa att behandlingen av närståendevårdarna och bedömningen av deras ställning är rättvis oberoende av kommun och vilka är kostnaderna om man slopar närståendevårdarnas beskattning? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Det finländska skattesystemet bygger på ett brett skatteunderlag. Utgångspunkten är att alla inkomster är beskattningsbara, om det inte särskilt har bestämts att de är skattefria. Stödet för närståendevård räknas i beskattningen som arbetsersättning och är således skattepliktig inkomst. Stödet beskattas på samma sätt som övriga arbetsersättningar, d.v.s. stödet för närståendevård berättigar exempelvis till förvärvsinkomstavdrag och arbetsinkomstavdrag i kommunalbeskattningen. Den andel som en närståendevårdare får i handen efter beskattningen är beroende bl.a. av storleken på den skattskyldiges övriga inkomster och av inkomstslagen. Ett progressivt inkomstskattesystem leder till att ju mindre närståendevårdarens övriga förvärvsinkomster är desto större är nettofördelen av stödet för närståendevård efter beskattningen. Ju högre de övriga förvärvsinkomsterna som en närståendevårdare har är desto större skulle i sin tur nyttan av ett skattefritt stöd stöd vara för honom eller henne. Som exempel kan nämnas att för en person som enbart får stöd för närståendevård skulle skattefriheten knappt ha någon betydelse alls. Ett skattefritt stöd för närståendevård skulle dessutom strida mot det övergripande inkomstbegreppet i vårt skattesystem vilket är en av de grundläggande principerna som genomsyrar vårt skattesystem. Frågan som är relaterad till närståendevårdarnas låga inkomster är därför en fråga som mera tangerar nivån på stödet för närståendevård än behandlingen av stödet för närståendevård i beskattningen. Social- och hälsovårdsministeriet har tillsatt en arbetsgrupp för att göra upp ett nationellt utvecklingsprogram för närståendevården. Arbetsgruppens mandattid är 1.2.2012 31.12.2013. Arbetsgruppens mål är att utarbeta det första nationella utvecklingsprogrammet för närståendevården i Finland. Med hjälp av programmet ska man nå de mål som har satts för närståendevården i enlighet regeringsprogrammet. Som ett led i arbetsgruppens arbete utreds också behandlingen av stödet för närståendevård i beskattningen. 4
Ministerns svar KK 594/2012 vp Ville Vähämäki /ps Helsingfors den 16 augusti 2012 Finansminister Jutta Urpilainen 5