Vantaan kaupunginmuseo / SP 7.2.2014 Martinlaakson rakennuksia Pääosa Martinlaakson rakennetusta kulttuuriympäristöstä on modernia 1950- luvun puolivälin jälkeen rakennettua. Rakennuskannan arvottaminen tulisikin suhteuttaa rakentamisaikaiseen yhteiskunnalliseen kehitykseen; tässä tapauksessa etenkin aluerakentamiseen, jonka kohteena Martinlaakso oli 1960- luvulta lähtien. Tämä tutkielma on tehty Martinlaakson kehityskuvaan liittyen ja kohteena on nimenomaan moderni rakennuskulttuuri. Lyhyenä johdantona kerron hieman alueen kantatilojen historiasta, jotka sijoittuvat pääasiallisesti Vantaanlaakson puolelle. Näiden tilojen hallinnassa olevat alueet levittäytyivät aikanaan Martinlaakson pohjoisiin osiin. Myllymäki ja Martinkylä Vanhat kylät Myllymäki eli Kvarnbacka ja Martinkylä eli Mårtensby sijaitsivat pääosiltaan nykyisen Vantaanlaakson alueella. (Kts. 1699 kartta). Varhaisimmat tiedot Mårtenbystä löytyvät 1500-luvun alusta Räävelin (nk. Tallinna) porvareiden tilikirjoista. Myllymäen kylänpaikka sijaitsee Martinlaakson alueen koilliskulmassa lähellä Kehä III:n ja Hämeenlinnan väylän liittymää. Lähellä sijaitsevat myös Mårtensbyn kalkkilouhokset. Nämä kaivannot liittyvät mahdollisesti Hämeenkylän kaivoksen tai Vantaan ruukin ympäristöön tehtyihin malminetsintöihin. 1 Kylien kantatilat sijaitsivat Vantaanjoen mutkassa, Vantaankosken eteläpuolella pitkänä pohjois-eteläsuuntaisena vyöhykkeen. Kantatiloista Månsas on jakautunut Nedre ja Övre Månsaksen tiloihin, joiden rakennuksista osa sijaitsee nykyisin Martinlaakson puolella Isontammentien varressa. Tilan historiaa voidaan seurata eriaikaisista kartoista ja selvittää, milloin tilat ovat tulleet Martinlaakson alueelle. 1 Saltikoff et al. Helsingin seudun vanhat kaivokset ja louhokset
1699 piirretyssä Samuli Brotheruksen tiluskartassa Månsas sijaitsee kosken länsirannalla. 1861 kartassa Månsas on siirtynyt Vantaan ruukin tieltä ruukkialueen eteläpuolelle. 2 Senaatin kartassa 1872 Isontammentien varressa ei ole merkitty rakennuksia, joten ne ovat tätä nuorempia. Nedre Månsasin kohdalla on sijainnut sekametsää ja Övre Månsasin kohdalla lehtimetsää, laidunta ja peltoa. Pitäjän kartalla (1933) Övre Månsasin rakennukset ovat nykyisellä paikallaan, kun taas Nedre Månsasin rakennukset sijaitsevat vielä Vantaankosken puolella nykyisen Kehä III:n ja Hämeenlinnanväylän liittymän kaakkoisnurkassa (Vanha Nurmijärventie 58:ssa sijaitsee 1920 valmistunut rakennus talousrakennuksineen). Tekeillä olevassa Vantaan vanhojen rakennusten Vaariinventoinnissa Amanda Eskola arvelee, että Övre Månsasin vanha päärakennus olisi rakennettu Isontammentie 4:n 1920-luvulla. Tämä rakennus kuitenkin paloi vuonna 1980. Nedre Månsasin nykyinen päärakennus on vuodelta 1965 ja se sijaitsee Isontammentie 2:ssa. Nykyinen Övre Månsasin päärakennus on rakennusrekisterin mukaan vuodelta 1940. 3 Rakennus ollut alun perin keittiön ja kamarin käsittävä neliömäinen mökki. Ikkunat ovat 1920-luvun tyyppiä Eskola arvioi, että on todennäköistä, että mökki on rakennettu 1920-30 -luvulla. Samoihin aikoihin on yläpihalla rakennettu paljon muutakin esimerkiksi vanha päärakennus ja navetta (1924) ym. Ikkunatyyppi viittaa 1930-lukuun. Talon on rakentanut Georg Collin. Rakennusta on jatkettu pohjoispäädystä yhdellä huoneella 1950-luvulla. Ullakolla oleva perähuone on valmistunut 1955. Kiinteistö siirtynyt Georg Collinin kasvattipojalta Yrjö Alakoskelta Skoppankkiryhmälle noin vuonna 1990. Skopin kaaduttua tontti oli jonkin aikaa roskapankkiomaisuutta, kunnes siirtyi valtion Arsenaalin (sittemmin Kapiteeli) omistukseen. 4 Övre Månsasilla on todennäköisesti kulttuurihistoriallista arvoa sen suhteessa Månsaksen kantatilaan. Rakennuksen historia tässä suhteessa vaatisi kuitenkin tarkempaa selvitystä. Joka tapauksessa rakennus on vanhin rakennus Martinlaaksossa ja sen suojeluperusteet on selvitettävä alueen maankäytön päätösten yhteydessä. 2 Björkman, Heporauta, Övre Nybackan inventointi 1986 3 Vuosiluvut Vampatista 4 Tiedot Vaari-inventoinnista, joka on valmisteilla Amanda Eskolan työnä, mutta jota ei vielä julkaistu. Navetanrakennusaika merkitty rakennukseen.
Vanhoista rakennuskulttuurikohteista on hyvä mainita myös Suuren rantatien linjaus, joka kulkee Martinlaakson alueella Monsaksenraitilla, Otsikkotiellä ja Isontammentiellä. Viimeistään keskiajalla syntynyt tie on Vantaan kaupungin alueella tärkeä suojelukohde, joka tarkoittaa käytännössä tien linjauksen säilyttämistä eri tyyppisten kaavojen laadinnan yhteydessä, parhaassa tapauksessa myös siihen liittyvien historiallisten maisemien ominaispiirteiden turvaamista. Karttapohja: kartta.vantaa.fi, Vantaan kaupungin mittausosasto 2013
Martinlaakson moderni rakennuskulttuuri Kartta: kartta.vantaa.fi, Vantaan kaupungin mittausosasto 2013 Martinlaakso rajautuu pohjoisessa Kehä III:n ja idässä Hämeenlinnanväylään. Etelässä se erottuu Kaivokselan ja Myllypuron alueesta Jokiuomanpuiston ja Viherpuiston muodostamalla vihervyöhykkeellä. Lännessä Martinlaakson alue päättyy Raappavuorentiehen. Pohjoisin osa Martinlaaksoa (Martinkyläntien pohjoispuoli) on yritysaluetta, jossa sijaitsee kaksi Vantaan kaupungin teollista rakennusperintökohdetta Sanomala ja Martinlaakson lämpövoimala (Vantaan energia. Sanomala Kulttuurihistoriallisesti merkittävä, arkkitehti Kalle Vartolan 1970-luvulla suunnittelema Sanomalan painotalo on luokiteltu Vantaan moderni teollinen rakennusperintö inventoinnissa luokitustunnuksella A1. 2012 voimaan
tulleessa kaavassa rakennuksesta on määrätty säilytettäväksi punatiilinen julkisivu Martinkyläntien suuntaan. Martinlaakson lämpövoimala Martinlaakson voimalaitoksen kolme rakennusta valmistuivat vuonna 1975 ja ne on suunnitellut arkkitehtitoimisto Gribenberg & Co. Potentiaali suojelukohde, jonka arvot tulisi selvittää tarkemmin maankäytön päätösten yhteydessä (A2). Myllykivenkuja 4 aikakauslehtipaino A?, rakennettu 1985-88 Kohde on mukana Vantaan arkkitehtuuri- ja miljöökohteita oppaassa (Johanna Rajala, kaupunkisuunnittelu, Vantaan kaupunki 1998). Kohde on luokiteltu edellä mainitun oppaan perusteella modernin rakennusperinnön kohteeksi alustavalla luokitustunnuksella A?, jonka tarkempi arvo tulee määritellä. Vuoden 2011 tehty muutostöitä, joista kaupunginmuseo todennut (muistio 11.10.2011), että suunnittelun lähtökohtana on pyrkiä nykyisten julkisivuvärien ja materiaalien säilyttämiseen. Laajennusten osalta saa näkyä että rakennelmat on uutta, mutta niiden tulee sopeutua nykyisen rakennuksen väritykseen ja materiaaleihin. Kuva: vantaan kaupunginmuseo / Anne Vuojolainen 2011
Asuminen Martinlaaksossa Rakentaminen alkoi 1950-luvulla Martinlaakson itäreunalta Kivimäen alueen ja Vihertien (Viherkummun) alueen rakentamisella. Kivimäen pientaloalue Kartta: kartta.vantaa.fi, Vantaan kaupungin mittausosasto 2013 Aluekohde, joka arvioitu Vantaan moderni rakennusperintö -inventoinnissa luokitustunnuksella B. Alueen 1970-luvun pientalot muodostavat kokonaisuuden, jolla on mahdollista kulttuurihistoriallista arvoa. Yksittäisiä kohteita, joita on nostettu muusta rakennusmassasta on kymmenen: A1 Talot Helasuo ja Pihkala, Lintukallionkuja 3 ja 5 Arkkitehti Juhani Kulovesi, Rakennettu 1972
Kuva: Vantaan kaupunginmuseo / Amanda Eskola 2002 Kukintie 8 Kivimäen alueen välittömässä läheisyydessä sijaitsee As Oy Skyttä, joka on arvioitu A2 kohteeksi. Arkkitehti Seppo Heinämäen 1973 valmistunut neljän perheen rivitalo, jossa jokaisella asunnolla on asunnon kahden sivun rajaama, suojaisa piha. Minimalistisin keinoin suunnitellun rakennuksen julkisivut ovat pääosin puhtaaksimuurattuja, käyttäen tuolloin vielä toimineen Hämeenkylän tiilitehtaan tiiltä. Kuva: Vantaan kaupunginmuseo / Amanda Eskola 2002
B kohteita on kahdeksan: Omakotitalot Koivikkotie 6 B (1965) ja Kivimäenkuja 5 (1975) Paritalo Kannikkokuja 10 (1976) Rivitalot Kivimäentie 19 (1974), Koivikkorinne 2 (1977), Koivikkotie 11-13 (1975-76), Koivikkotie 6 A (1978), Kivimäenkuja 4 (1977) Muita pientalokeskittymiä: Vanhin asuinalue sijoittuu todennäköisesti Martinlaakson koilliskulmaan Isontammentielle. Siellä sijaitsee Övre ja Nedre Månsas, sekä pääosin 50-luvulla rakentunut Isontammentien itäpuolinen asuinrivistö (kts. kartta yllä). Pohjoisen teollisuusalueen lomassa, Vantaankosken rautatieasemasta luoteeseen, sijaitsee pientaloalue, jossa joitain 50-luvulla rakennettuja taloja. Nämä lienevät Martinlaakson moderneista asuinrakennuksista vanhimpia. Alue oli alun perin suunniteltu pienteollisuudelle, mutta se muutettiin pientaloalueeksi 1970-luvun alussa, koska kiinnostusta teollisuustonteille ei ollut riittävästi. Alueen rakennuksia ei ole tarkemmin inventoitu, joten niiden suojeluperusteita ei voida tässä yhteydessä arvioida. Kuitenkin rakennusvuosien hajanaisuudesta voidaan päätellä se, että alueellista yhteneväisyyttä ei rakennusten iän perusteella mitattuna ole.
Kartta: kartta.vantaa.fi, Vantaan kaupungin mittausosasto 2013 Muut alueet, joissa inventoituja kohteita: A2 Rivitalot, Martinlaaksontie 40, 42 Kuva: Vantaan kaupunginmuseo / Amanda Eskola 2002
B Rivitalot; As Oy:t Martinsipi, Martinkotka ja Martinkurki Laajakorvenkuja 2, 4, Laajavuorentie 3 Rakennettu 1974 76 -Rak.tsto A. Puolimatkan kokeilualue -Käytetystä rakennusmenetelmästä luovuttiin myöhemmin todettujen puutteiden vuoksi Alun perin teräsrakenteiset julkisivut -Tasakatot muutettu harjakatoiksi 1988 ->suojelupotentiaali on heikentynyt merkittävästi tehdyissä muutoksissa Kartta: kartta.vantaa.fi, Vantaan kaupungin mittausosasto 2013 Aluerakentaminen: Elinkeinorakenteen muutos nopeutti kaupungistumista 1960-luvulla. Helsingin maalaiskunta oli yksi voimakkaista kasvualueista. Vuoteen 1980 mennessä arvioitiin väkiluvun Etelä-Vantaan osalta kipuavan 55 000 asukkaaseen. Tätä kasvun aiheuttamaa asuntopulaa lähdettiin ratkaisemaan aluerakentamissopimuksin, jossa rakennusliikkeet hankkivat maa-alueet, kaavoittivat ja rakensivat ne. Kunnallistekniikan rakentaminen kuului mukaan kunnan ja rakennusliikkeen välisiin sopimuksiin. Lähiöt syntyivät. Aluerakentaminen Martinlaaksossa tapahtui 1960-luvun lopulta lähtien. Syksyllä 1967 Salpa Oy, Rakennustoimisto A. Puolimatka Oy ja Rakennustoimisto Jussi Ketola sekä muut maanomistajat solmivat Helsingin maalaiskunnan kanssa aluerakentamissopimuksen. Kunnanvaltuusto hyväksyi asemakaavaehdotuksen 25.3.1968 ja kunnallistekniset työt päästiin aloittamaan poikkeusluvin. Kaava vahvistettiin vasta 1973 ja sitä oli muunneltu välissä joiltain osin. Suurin muutos oli ratalinjauksen siirtäminen aiottua idemmäksi. Alun perin ra-
talinjaus oli suunniteltu Martinkeskukselle ja sieltä maanalaisena yhteytenä Laajavuoren alueen alitse. Suurin osa Martinlaaksoa rakennettiin siis poikkeusluvin suunnitellun metroradan varteen. Ensimmäiset rakennukset olivat harjannostovaiheessa jo keväällä 1969, toinen rakennusvaihe nostettiin harjaan kesällä 1970. Samoihin aikoihin lähti käyntiin kolmas rakennusvaihe, jonka mukana myös palvelut alueella lisääntyivät. Palvelut oli tarkoitus sijoittaa lähipalvelupisteisiin siten, että pisin matka asunnoista kauppaan olisi 300 metriä. Etenkin Martinkeskuksen valmistuminen paransi palveluiden saatavuutta huomattavasti. Tätä ennen kauppatoimintaa oli Raiviosuonmäellä kerrostalon alakerrassa toimivassa kauppias Heikkosen kaupassa. Martinkeskukseen tuli myös suomen- ja ruotsinkielisten seurakuntien toimipisteet, kaksi pankkia, posti, sairasvakuutustoimisto, Martinlaakson huolto ja kunnan ensimmäinen sivutoimisto. Asukasluku tuolloin (1970) oli 4000 henkilöä. Vuonna 1972 syksyllä asukasluku oli noussut jo 7500 henkilöön. 1974 alussa väestöä oli jo 10 500. Asuntoja oli valmistunut 3208 kappaletta. -Martinlaakson yhteiskoulu parakkikoulussa 1971 -uimahalli ja nuorisotalo 1972 -uusi yhteiskoulu 1973 -Martinlaakson sivukirjasto yhteiskoulun tiloissa 1974 -voimala ja sähkörata1975 -aseman liikekeskus, Mårtendals skolan ja kaksi huoltoasemaa 1976 -Sanomala 1977 -Kivimäen koulu 1979
Laajavuori: Laajavuoren alue sijaitsee Martinlaakson yritysalueen eteläpuolella alueella, joka rajoittuu idästä rautatiehen, etelästä Laajaniityn ja Martinlaaksonpolkuun ja lännestä Raappavuorenpolkuun. Rakennukset ovat pääosin rakennustoimisto A. Puolimatkan rakentamia, kuten myös Laajavuoren ostoskeskus. Lamellirakennukset ovat rakennettu vuosina 1970 1974. Pesubetonisia rakennuksia värittää maalatut parvekkeet ja osissa rakennuksista olevat värikkäät profiilipeltipäädyt. Ilmeisesti alkuperäisesti rakennukset olivat väritetty kirkkain perusvärein, mutta myöhemmissä muutostöissä on parvekkeita maalattu enemmän pastellisiksi
Koy Martinkyyhky (Laajakorvenkuja 6) -rak.tsto A. Puolimatka rak. 1974 -pesubetoniset julkisivuelementit -vihreä profiilipelti päädyissä -Kattomuoto muutettu peruskorjauksen yhteydessä v.2000 Koy Martinhanhi (Laajakorvenkuja 8) rak. 1973-74 -pesubetoniset julkisivuelementit -punainen profiilipelti päädyissä Koy Martinnärhi (Laajakorvenkuja 10) -rak.tsto A. Puolimatka - rak.tsto A. Puolimatka rak. 1973 -pesubetoniset julkisivuelementit -sininen profiilipelti päädyissä? Koy Martinhaukka (Raappavuorenrinne 2) -rak.tsto A. Puolimatka rak. 1973-74 -päädyissä tiilenpunainen pesubetoni -pitkillä sivuilla pesubetoni osittain tiilenpunaisena -parvekkeet maalattua betonia -sisäänkäynnin sisäänvedetyssä osassa punainen tiili -sokkelit maalattua betonia Koy Martinpääsky (Laajavuorenkuja 5) - rak.tsto A. Puolimatka rak.1972 -pesubetoniset julkisivuelementit -vihreä profiilipelti päädyissä -parvekkeet: kaiteet tummanvihreäksi maalattu betoni, taustaseinät tumman keltaista profiloitua peltiä, sivuseinät valkoiseksi maalattua betonia -porrashuoneen ikkunat vihreä metalliprofiili -sokkeli tumman siniharmaaksi maalattu betoni As. Oy Laajavuorenkuja 3 (Sanoma Oy) rak. 1972-1973 -pesubetoniset julkisivuelementit -sininen profiilipelti päädyissä - rak.tsto A. Puolimatka
-parvekkeet: kaiteet vaaleansiniseksi maalattu betoni, taustaseinät tumman keltaista profiloitua peltiä, sivuseinät valkoiseksi maalattua betonia -porrashuoneen ikkunat sininen metalliprofiili -sokkeli tumman siniharmaaksi maalattu betoni As. Oy Martinteeri (Laajavuorenkuja 1) - rak.tsto A. Puolimatka rak. 1972-1973 -vuonna 1997 suuria muutoksia julkisivuun. mm. uuden malliset parvekkeet, porrashuoneiden katos, julkisivuverhoilu, porrashuoneiden kohdalla ja julkisivussa räystäällä uusia kaari-aiheita, ikkuna-aukotus As Oy Launon-Salpa (Raappavuorenrinne 1) rak. 1972-7 krs lamelli -kadun puoleinen julkisivu pesubetoni muuri, jota jaksottaa porrashuoneiden ikkunoiden pystysuora nauha, jossa laudoitusta. Päädyt aukottomia. -parvekekaiteet maalattu kirkkaan keltaisiksi. (alkuperäinen väri?) As Oy Villen-Salpa (Raappavuorenkuja 4) rak.1973 -vaalean vihreäksi maalatut parvekekaiteet (alkup. väri?) As Oy Kaukon-Salpa (Raappavuorenkuja 6) rak. 1973 -parvekekaiteet keltaiset -v.1997 rakennettu sisäänkäyntikatokset As Oy Aarren-Salpa (Raappavuorenkuja 8) rak 1972-1987 harjakatot -julkisivujen väri muutettu 1997, samalla rakennettu sisäänkäyntikatokset As Oy Pertin-Salpa (Raappavuorenkuja 10) rak. 1972 As Oy Laajavuorenkuja 12 rak. 1971 -Ensimmäinen rakennus Suomessa, jossa aravavuokratalo muutettu asumisoikeustaloksi.
-parvekkeet maalattu 1995? vaaleansiniseksi. As Oy Eskon-Salpa (Laajavuorenrinne 3) rak. 1971 -sisäänkäyntikatokset rakennettu 1996? As Oy Veikon-Salpa (Laajavuorenkuja 8) rak. 1971-1992 muutettu julkisivun väritys, parvekelinjojen vesikaton väritys ja materiaalin muutos As Oy Onnin-Salpa (Laajavuorenrinne 4) rak. 1971-72 -1997 rakennusten päätyihin tehty tiiliverhous ja betoniosat maalattu As Oy Jukan-Salpa (Laajavuorenrinne 6) rak. 1972 -maalattu vuosina 1993-1997 As Oy Raiviosuonmäki 5 rak. 1970 -alkuperäinen vesikatto tuhoutui tulipalossa ja rakennettiin uudelleen 1994. As Oy Osmon-Salpa (Raiviosuonmäki 2) rak. 1971 As Oy Olavin-Salpa (Raiviosuonrinne 2) rak. 1974-1996 julkisivuihin kivirouhepintainen rakennuslevy, ikkunat uusittu As Oy Jaakon-Salpa (Laajaniitynkuja 1) rak. 1973 As Oy Eeron-Salpa (Laajaniitynkuja 3) rak. 1975 As Oy Kimmon-Salpa (Laajaniitynkuja 5) rak. 1974-1997 julkisivujen ohutrappaus, värisävyt noudattavat vanhaa väritystä.
As Oy Pekan-Salpa (Raappavuorenkuja 9) rak. 1973-74 -1997 betonirakenteiset parvekekaiteet korvattu alumiinikaiteilla. As Oy Niilon-Salpa (Raappavuorenkuja 3) rak. 1974-1994 tasakatto muutettu aumakatoksi As Oy Paulin-Salpa (Raappavuorenreuna 8) rak.1970 -Vuosina 1993-94 tehty isoja julkisivumuutoksia. Muun muassa betoniset kaiteet korvattu metallisilla, väritys muutettu, parvekkeiden umpiovet ikkunaoviksi, päätyjulkisivujen verhoilu kivirouhepintaisin rakennuslevyin. Vrt. Martin-Salpa, jonka julkisivumuutokset on toteutettu samoin ratkaisuin. As Oy Martin-Salpa (Laajametsänkuja 4) rak.1969 -kts. Paulin-Salpa As Oy Mikon-Salpa (Laajametsänkuja 6) rak.1971 As Oy Erkin-Salpa (Laajaniityntie 8) rak.1970-1995 julkisivumuutoksia: rappaus ja maalaus As Oy Tapion-Salpa (Laajaniityntie 10) rak.1970-71 -1995 julkisivumuutoksia: rappaus ja maalaus As Oy Salpalehto (Laajaniityntie 12) rak.1969-1995 julkisivumuutoksia: rappaus ja maalaus As Oy Kivivuorenkuja 2 rak.1970-1972 -1997 julkisivumuutoksia As Oy Kivivuorenkuja 4
rak. 1970 -alun perin valkoinen, nykyisin beige väritys As Oy Kivivuorenkuja 5 rak. 1971 -julkisivuverhoilu kiviainespintaisin rakennuslevyin. As Oy Kivivuorenkuja 3 rak. 1973 -julkisivut maalattu 1997 As Oy Kivivuorenkuja 1 rak. 1973-74 As Oy Raikukuja II (Raikukuja 4 A ja B) rak. 1975 (kolmas rakennus tontilla rakennettu 1989) As Oy Kukinkuja 8 rak. 1983 Kukinkuja 10 rak. 1984 As Oy Raikurinne 1 rak. 1975 Raikurinne 2 1980-81 VATRO Oy / Kukinkuja 2 rak. 1974 As Oy Lintukallionrinne 1 rak. 1973 As Oy Lintukallionrinne 3 rak. 1974 As Oy Kukinkuja 3
rak.1971-72 Kauppakeskukset: Martinkeskus: Päivätty 1970, Arkkitehti: Erkki Karvinen Rakennushistorialliset arvot: Erittäin tyypillinen ja onnistunut oman rakennusaikansa tämän rakennustyypin edustaja, niin materiaaleiltaan, massoittelultaan kuin julkisivujen käsittelyltäänkin. Puolustaa myös paikkaansa kaupunkisuunnittelullisesti, merkittävä julkinen rakennus aluerakennuskohteen sisällä. Historialliset arvot: Ilmentää hyvin aikakautensa kauppakeskus- / ostoskeskusrakentamista. On mahdollista sovittaa myös uusiin tarpeisiin. Säilyneisyysarvot: On säilyttänyt erittäin hyvin alkuperäisiä ominaispiirteitään. Keskusaulan avoimuus on jonkin verran kärsinyt myöhemmistä muutoksista. Alkuperäinen toiminta sisältäen liiketiloja on jatkunut tähän päivään. Rakennustaiteelliset, esteettiset ja visuaaliset arvot: Kohteen on suunnitellut kokenut arkkitehti Erkki Karvinen, joka suunnitteli pääkaupunkiseudulle monia ostoskeskuksia. Ostoskeskuksessa on toteutettu komeita arkkitehtonisia aiheita. Se on kuitenkin kokonaisuutena hieman epätasainen. Erityisesti mainitsemisen arvoista on korkea keskusaula, jonka päädyissä ja eteläsivulla on suuret yläikkunat, joista osassa on värillistä lasia. Ympäristölliset ja maisemalliset arvot: Paikallisesti merkittävä, kaupunkikuvallista arvoa sisältävä rakennus. Sopii hyvin ympäristöönsä. Aluerakentamiskohteen luonteenomainen osa. Rakennettiin aluerakentamisen aikaisessa vaiheessa Rak.tsto Viljo A. Kyllösen urakoimana. -Martinkeskus sijoittuu liikerakennusten historiassa varhaisten ostoskeskusten jälkeiseen vaiheeseen liikerakennuksiin, jotka syntyivät palvelemaan laajempaa aluetta, kun aluerakentamisen yhteydessä rakennetut ostarit (suunniteltu tulevan metroradan varrelle). Martinkeskus voidaan lukea varhaiseksi kauppakeskukseksi. Kauppakeskuksena Martinkeskus oli Suomen yksi ensimmäisiä ja suurimpia kauppakeskuksia. Se poikkeaa Vantaalla muista ostoskeskuksista. Varhaisempi esimerkki kauppakeskuksesta löytyy Tapiolasta
Aarne Ervin Heikintori. Heikintoria leimasi kuitenkin vielä modernismin pyrkimys avoimiin rakenteisiin, josta kertoo lasi-ikkunoiden käyttö myös ulkoseinissä, jolloin koko alakerta on läpinäkyvää, avointa tilaa. Martinkeskuksessa julkisivut ovat umpinaiset, jolloin sisätilan merkitys itsenäisenä elementtinä kasvaa. Yhteys ulkomaailmaan tapahtuu ylhäällä sijaitsevan ikkunarivistön välityksellä, josta onkin tullut määrittävä elementti kauppakeskukselle. Ikkunalistaa on korostettu osittain värillisillä ikkunoilla, jotka ovat satunnaisesti järjesteltyjä. -Paradigman muutos suunnittelussa, joka konkreettisesti näkyy betoniarkkitehtuurin lisääntymisenä, ikkuna-aukkojen pienenemisenä, massoittelun jakautumisena eri kokoisiin rakennusosiin. Avoimesta rakennustavasta irrottautuminen liittyy myös tiiviin kaupunkirakenteen arvostamiseen ns. kompaktikaupunki-ideologiaan. Kaupunginmuseon näkemyksen mukaan rakennusta ei tulisi purkaa; se sisältää monen tasoisia arvoja, joita tulisi vaalia ja joiden menettäminen olisi erittäin valitettavaa erityisesti kaupunginosan kannalta. Ostoskeskus on osa alueen identiteettiä. Se kertoo historiasta ja ajan hengestä. Nämä ovat arvoja, joita on nostettu esiin myös Vantaan arkkitehtuuristrategiassa. (Kommentti 23.10.2009) Kuva: Vantaan kaupunginmuseo / Anne Vuojolainen 2013
Laajavuorentien liikerakennus: Kuva: Vantaan kaupunginmuseo 2007 Luokitustunnus B Rakennettu 1975 Arkkitehti: Jorma Lahti / Rak.tsto A. Puolimatka Oy Alun perin kaksi liiketilaa sisältänyt liikerakennuksen omaan aikaansa sitovat suunnittelu ideat - suuret näyteikkunat ja räystäslippa, ovat myöhemmässä muutoksessa kärsineet. Näyteikkunat ovat peitetty kasetoinnilla, joka muuttaa rakennuksen luonteen hallimaiseksi. Näin ollen sen rakennushistorialliset arvot ovat nykyasussaan vaatimattomat.
Koulut ja päiväkodit: Martinlaakson yläaste ja lukio Rakennettu 1973 Arkkitehti Arno Savela 1972 pidetyn kutsukilpailun tuloksena (kts. Arkkitehtilehden kilpailuliite 6-7/72) Vantaan moderni rakennuskulttuurikohde luokitustunnuksella A1, eli se on Vantaan rakennusperinnön kannalta merkittävä. Tavoitteena on säilyttää kohde ja kunnostaa se alkuperäistä arkkitehtuuria kunnioittaen ja mahdollisesti palauttaen. Rakennushistoriallinen selvitys tehty 2007: -Vastaa pohjaltaan ja julkisivuiltaan rakennusajankohtansa suunnitteluihanteita. Suunnitteluratkaisut perustuivat ainekoulujärjestelmän toiminnallisiin lähtökohtiin. Koska koulumuodon uudistus oli myös uusi asia, voidaan Martinlaakson yhtenäiskoulua pitää edelläkävijärakennuksena ainemuotoisen opetuksen ehdoilla tehdyssä suunnittelussa. Myös rakennuksen monikäyttöisyys oli yksi suunnittelun lähtökohdista. -Kuuluu korkeiden ja väritykseltään onnistuneiden sisätilojensa ja väljien käytäviensä ansiosta 1970-luvun koulurakentamisen kärkipäähän. -Arkkitehtoninen arvo 1970-luvun koulurakennusten joukossa kiistaton. Kuva: Vantaan kaupunginmuseo / Mikko Mälkki 2007
Laajavuoren koulu (puretaan) Rakennettu 1971 Arkkitehti: Olavi Puusaari Luokitustunnus B Mårtensdal lågstadieskola (Laajavuorenkuja 4) Rakennettu 1976 Perusparannus vuonna 2006. Luokitustunnus B -Korvasi Viinikkalan kaupunginosassa (Voudintie 1) sijaitsevan Vantaankosken ruotsinkielisen kansakoulun toiminnot. Voudintien rakennus muutettiin kurssikeskukseksi. Kuvat: Vantaan kaupunginmuseo 2006 Kivimäen ala-aste (Lintukallionkuja 6) Rakennettu 1979. Arkkitehti Jarmo Bäckström Luokitustunnus B Kukinpolun päiväkoti (Raikukuja 6) Rakennettu 1976 Luokitustunnus B
Martinlaakson asemat Martinlaakson kaupunginosassa sijaitsee kaksi rautatieasemaa / -seisaketta. Martinlaakson asema ja Vantaankosken asema. Vantaankosken aseman rakenteet ovat uusittu 2012. Martinlaakson asema (ja purettu liikekeskus) Vampatissa A?, eli arvottaminen kesken ja luokitus väliaikainen. Vantaan moderni rakennuskulttuuri -inventointi A2 Valmistunut 1975 Arkkitehtitoimisto Into Pyykön suunnittelema rautatieasema kuului yhteen vieressä sijainneen Martinlaakson aseman liikekeskuksen kanssa. Kokonaisuuden toisen osan häviäminen vaikuttaa kulttuurihistorialliseen arvoon sitä heikentäen. Kaupunginmuseo on lausunut liikekeskuksesta 25.6.2009 (M.M.) näkemyksen mukaan rakennuksella on rakennushistoriallista arvoa oman aikakautensa edustajana, mutta ei siinä määrin, että olisi perusteltua esittää rakennuksen suojelua asemakaavassa" Muut kohteet Nuorisotalo (Martinlaaksonpolku 3) -Nuorisotalo on rakennettu vuonna 1977 -luokitus A2 -Suunnittelija Vantaan kaupungin rakennusviraston arkkitehti Pauli Sulonen -vireillä asemakaavan muutos (002159), joka mahdollistaa nuorisotalon purkamisen. kaupunginmuseo lausunut osallistumisvaiheessa, että rakennuksella on rakennushistoriallista arvoa oman aikakautensa edustajana. Se istuu hyvin Martinlaaksonpolun maisemaan ja on selkeä pari kävelytien toisella puolella olevalle Martinlaakson koululle. -Rakennuksesta teetetty rakennushistoriallinen selvitys, jonka pohjalta suojeluperusteet tulee määritellä.
Uimahalli (Martinlaaksonkuja 2) Kuva: Vantaan kaupunginmuseo / Anne Vuojolainen 2012 Vuonna 1972 rakennettu uimahalli sijoittuu yhteneväisenä ympäröivään Martinlaakson Laajavuoren alueen rakennuskantaan. Alueelle tyypillisiä pesubetonisia rakennuksia koristaa kirkkaat tehostevärit joko maalattuina tai profiilipelti pintoina. Uimahallissa tehosteväri on kirkkaan sininen. Rakennus on arvioitu Vantaan moderni rakennuskulttuuri -inventoinnissa luokitustunnuksella B, joten niiden suojeluperusteet kaipaavat vielä lisäselvitystä. Martinus-sali (Martinlaaksontie 36) -Rakennettu 1987 -luokitustunnus A?. Rakennuksen nuori ikä huomioon ottaen rakennushistoriallinen arvottaminen vielä kesken.
Muuntamo (Kivimäentie 8) Kuva: Vantaan kaupunginmuseo / 2008