Suomenselän ja maanselän alueiden -suojelu ja ennallistamisesitys Helmikuu 2016 ID 5009 Korpineva-Jonasuo, Pyhäjärvi, Pohjois-Pohjanmaa
Sijainti Aluekokonaisuus sijaitsee Pyhäjärven kunnan eteläosassa, muutamia kilometrejä koilliseen Liitonjärvestä. Kohteen keskellä sijaitsee Lehtoniemen luonnonsuojelualue (11 ha). Pinta-ala Kohteen pinta-ala on 1148 ha. Maanomistus Valtio omistaa kohteen länsi- ja keskiosan ja UPM itäosan palstat Pahakalan itä- ja kaakkoispuolella, Särkijärven itäpuolella, Jonasuon keskeisen osan sekä Jonasuon itäosan palstat. Jonasuon koillispuolinen palsta (teerisuo) yksityinen, kuten myös palstat Jonasuon lounaispuolella Kumpumäen ympäristössä. Yleiskuvaus Kohde muodostuu useista lähekkäisistä, pääosin ojittamattomista laajemmista suoaltaista (Korpineva, Solonnevan pohjois- ja eteläosat, Kokkoneva, Jonasuo) sekä näitä yhdistävistä suo- ja metsämosaiikeista. Aluekokonaisuutta monipuolistavat sen luoteisosassa sijaitseva lähderikas Haukipuron korpikokonaisuus, useat lammet (mm. Pahakala, Haukilammet) sekä Särkijärven rantaalueet. Kohteen länsiosa on valtion talousmetsää, itäosan omistaa metsäyhtiö UPM. Alueen arvokkaimmat metsät löytyvät Haukipuron varsilta, Särkijärven länsirannalta, Pienten Haukilampien ympäristön suometsäsaarekkeista sekä Jonasuon reuna-alueiden rakkaisista vanhoista männiköistä. Puustorakenteeltaan luonnontilaisen kaltaisten metsien lisäksi rajauksessa on mukana kohtalaisen paljon rajauksen yhtenäisyyden kannalta tärkeitä tavanomaisempia talousmetsiä, osa näistä on puustorakenteeltaan melko monipuolisia. Kohteen suoluonto on säilynyt maakuntien eteläosan yleiseen tasoon nähden hyvin luonnontilaisena ja alue onkin todettu soiden osalta valtakunnallisesti arvokkaaksi. Jäljempänä on kuvattu alueen eri osien metsien ja soiden luonnetta osa-alueittain (Korpineva, Solonneva, Haukipuron ympäristö, Ison Haukilammen länsi-, luoteis- ja eteläpuoli, Pienten Haukilampien ympäristö, Kokkoneva-Pahakala, Pahakalan ja Särkijärven väli, Särkijärven länsiranta ja Jonasuon alue). Korpineva, osa Solonnevasta sekä pääosa Pahakalan ympäristön, Särkijärven länsipuolen ja Iso Haukilammen ympäristön valtion soista on todettu valtakunnallisesti arvokkaaksi soidensuojelun täydennysohjelman valmistelussa. Kohteen esitetty moniosainen suojelurajaus on kuitenkin epätyydyttävä niin suo- kuin metsäluonnonkin osalta, joten alueet (noin 320 ha) on sisällytetty rajaukseen. Vain osa alueesta on päätetty suojella lakisääteisenä suojelualueena ja valtaosa jää metsätalouden taseeseen maankäyttökohteena. SuoMaa-hankkeen suojeluesitystä tehtäessä lopullista suojeluratkaisua ei oltu vielä tehty Metsähallituksen ja ministeriöiden kesken. Korpineva Korpineva on melko luonnontilaisena säilynyt vedenjakajaseudun nevavaltainen suoalue, jolla esiintyy sekä minerotrofista aapasuokasvillisuutta (välipintaisia aapasoita) että ombrotrofista keidassuokasvillisuutta (viettokeidasosa). Alueella vallitsevat oligotrofiset ja ombrotrofiset suot, mutta myös keskiravinteisuutta löytyy suon länsi-, etelä- ja kaakkoislaidasta. Suolta on havaintoja ainakin seuraavista suotyypeistä: kuljuneva, ombrotrofinen lyhytkorsineva, oligotrofinen lyhytkorsineva, oligotrofinen saraneva, mesotrofinen saraneva, oligotrofinen
lyhytkorsiräme, oligotrofinen sararäme, mesotrofinen sararäme, mesotrofinen sarakorpi, tupasvillakorpi, keidasräme, rahkaräme ja tupasvillaräme. Suon kaakkoisosassa on luonnontilainen vajopiilopuro, johon liittyy pieni arokosteikko. Lisäksi mesotrofisia lähdesoita löytyy Isomäen juurelta sekä suon eteläosasta. Korpinevan pohjois-, itä- ja eteläreunoja on ojitettu, mutta varsinkin länsi- ja luoteisreuna on säilynyt hyvin. Ojitetut reunat eivät ole laajemmin vaikuttaneet ojittamattomiin suon osiin ja pääosa ojitusalueistakin näyttää jääneen ojikko- ja muuttumatasolle. Solonneva Solonnevan pohjois- ja eteläosa ovat säilyneet ojittamattomina ja melko luonnontilaisina, mutta suon keskiosa on ojitettu. Etelä- ja pohjoisosan suolaikkuihin sisältyy merkittäviä määriä ehyttä, ojittamatonta reunaa, minkä takia osa-alueiden suoluonne on yllättävänkin hyvin säilynyt. Suon pohjoisosan laikusta löytyy ainakin oligotrofista lyhytkorsinevaa ja -rämettä, oligotrofista Sphagnum-rimpinevaa, oligotrofista saranevaa, - rämettä ja -korpea sekä rahkarämettä. Suoalueen eteläosasta löytyy vastaavien karujen neva- ja rämetyyppien lisäksi reheviä soita ja korpia. Alueen eteläosassa on mesotrofinen lähteikkö, josta saa alkunsa lähdevaikutteinen luonnontilainen noro. Noron ympärillä on mesotrofista rimpinevarämettä, suon itäosasta löytyy mesotrofista rimpinevaa, lähteistä ruoho- ja heinäkorpea sekä korpirämettä. Ojittamattoman suoalueen pohjoisosan saareke on ympäristöineen lähinnä metsäkortekorpea sekä ruoho- ja heinäkorpea. Suoalueen rajaukseen sisällytetyt ojitusalueet Solonnevan keski- ja eteläosasta ovat lähinnä ennallistamiskelpoisiksi arvioituja rämemuuttumia sekä puolukkaturvekankaita. Haukipuro ja sen ympäristön korvet ja metsät Haukipuro virtaa mutkittelevassa uomassa Haasianmäki-Iso Asikkamäen sekä Tolvanmäen välisessä notkelmassa. Puroa on aikanaan paikoin jonkin verran kaivettu, mutta uoma on maastokäynnin perusteella palautunut luonnontilaisen kaltaiseksi. Osa-alueen etelä- ja keskiosasta paikallistettiin ainakin kuusi lähdettä tai lähteistä tihkupintaa, joista lähtevät pienet purot ja norot laskevat Haukipuroon. Puron varressa on laajalti vesitaloudeltaan luonnontilaisen kaltaista tai sitä lähenevää korpimosaiikkia, johon sisältyy ainakin puolukka-, mustikka- metsäkorte- ja kangaskorpia, lähteiden ja lähdepintojen ympärillä on myös lähdekorpia sekä ruoho- ja heinäkorpia. Paikoin on myös korpi- ja isovarpurämeitä. Kämppäneva on ojitettua isovarpurämettä, jonka ojat ovat umpeutumassa. Korpialueiden puusto on luonnontilaisen kaltaista ja myös lahopuuta on monin paikoin runsaasti. Haukipuron länsipuolen kangasmaalla on louhikkoisia, osin soistuneita tuoreita ja kuivahkoja kankaita, joilla kasvaa varttunutta, harventamatta jäänyttä luonnontilaisen kaltaista viiden puulajin sekametsää. Metsiin on alkanut jo muodostumaan lahopuuta. Ison Haukilammen länsi-, luoteis- ja eteläpuoli Ison Haukilammen luoteispuolella on säilynyt kaakkoluodesuuntainen karuja nevoja, runsaspuustoisia rämeitä sekä usein eriasteisesti soistuneita kangasmetsiä sisältävä juote, jota monipuolistaa pieni suolampi. Lammen luoteispuolella on lahopuustoisia rämeitä ja kangasmetsiä, selkeitä METSO-arvoja löytyy myös Haasianmäen itärinteen reunasta, Ison Haukilammen länsipuolelta. Edustava on myös Ison Haukilammen lounaisosasta lähtevä Haukipuron latvaosa lähimetsineen.
Haasianmäen rinteen alla kulkevan ojittamattomien rämeiden ketjun (joka alkaa Tuliniemen länsipuolelta) luontoarvoja ei ole maastossa selvitetty. Ilmakuvan perusteella suot vaikuttavat vesitaloudeltaan säilyneiltä ja mahdollisesti vanhapuustoisilta. Soiden lähimetsissä on nuoria, varttuneita ja vanhoja metsiä. Pienten Haukilampien ympäristö Osa-alue on lähes luonnontilaisten soiden, lampien (3 kpl) ja luonnontilaltaan vaihtelevien kangasmaasaarekkeiden mosaiikki. Kangasmetsissä on vallitsevien kuivahkojen kankaiden ohella kuivia ja tuoreita kankaita, osa metsistä on harvennettuja, osa puustoltaan luonnontilaisen kaltaisia. Alueen edustavimmat metsät (METSO I ja II) löytyvät Lehtoniemen suojelualueen sekä Pienten Haukilampien välistä, eteläisemmän nimettömän pikkulammen lounais- ja kaakkoispuolen kankailta, nimettömästä pikkulammesta muutamia satoja metrejä koilliseen olevilta kankailta (jotka rajoittuvat pohjoisessa sähkölinjaan) sekä Särkinevan koillispään kankaalta. Kangasmetsien välissä ja suon laidoilla on vanhapuustoisia isovarpu-, kangas- ja korpirämeitä, suoalueiden keskiosista löytyy ainakin oligotrofisia lyhytkorsi- ja suursara- ja rimpinevoja sekä lyhytkorsi-, tupasvilla- ja rimpinevarämeitä. Kokkoneva Kokkonevan osa-alue sisältää pääosin luonnontilaisena säilyneen Kokkosuon, Pahakalan lounais- ja länsipuoliset kangasmaat sekä suon lounaisosan pienen ojikkoalueen. METSO-arvoja on alueella lähinnä Pahakalan lounaispuolisen kangasmaan pohjoisosalla (luonnontilaisen kaltainen vanhahko mäntyvaltainen kangas), siitä kaakkoon sijaitsevalla pienellä, vanhaa puustoa kasvavalla metsäsaarekkeella sekä Kokkosalon reunan täysin kelottuneella, maisemallisesti näyttävällä rämeellä. Vaikka osa-alueen metsät ovatkin suurelta osin nuoripuustoisia, antavat ehyet soiden ja metsien reunavyöhykkeet osa-alueelle myös metsiensuojeluarvoa. Kokkonevan alueen soilla vaihtelevat heikosti rahkoittuneet neva- ja rämealueet sekä vetisemmät nevat. Pääosan suosta muodostavat oligotrofiset lyhytkorsinevat, Sphagnum-rimpinevat sekä oligotrofiset lyhytkorsirämeet. Lisäksi suolta löytyy ainakin rahka-, tupasvilla- ja sararämettä sekä saranevaa. Pahakalan ja Särkijärven väli Alueen metsät ovat pääosin nuoripuustoisia ja lammen pohjoispuoliselle kankaalle on tehty 2000luvulla myös yksittäinen avohakkuu. Kankaiden ja soiden reunat ovat kuitenkin hyvässä kunnossa ja paikoin on myös keloja. Matinahonlehdon koillisosasta löytyy myöskin kuvio vanhaa männikköä, jossa järeitä mäntymaapuita ja pystykeloja. Soilta löytyy ainakin oligotrofisia lyhytkorsinevoja ja rahkarämeitä. Särkijärven länsiranta Särkijärven länsirannalla on säilynyt suojeluarvoiltaan merkittäviä kangasmetsiä, rämeitä ja korpia. Järven länsilounaisrannan kangasmetsä on eteläosaltaan kivikkoista kuivaa kangasta, jonka eteläosassa on laajalti runsaspuustoista kangas- ja isovarpurämettä (ojan pohjoispuolella myös kelokkoista tupasvillarämettä). Sekä kangasmaa että rämeet ovat puustoltaan lähes luonnontilaisia. Keloja, järeitä palokantoja sekä kilpikaarnaisia aihkimäntyjä on näkyvästi, paikoin jopa runsaasti. Lahopuun määrä on arviolta noin 10-15 kuutiometriä/ha. Järven lähellä on vanha- ja lahopuustoisia muurain-, puolukka- ja mustikkakorpia sekä korpirämeitä, jotka pohjoisempana muuttuvat rannassa
kelokkoiseksi isovarpurämeeksi sekä myöhemmin runsaasti koivu- ja mäntylahopuuta sisältäviksi vanhoiksi mänty- ja koivumetsiksi. Ison kangasmaasaarekkeen keskiosassa on laaja kuvio nuorta (noin 20 v) koivu- ja haapavaltaista metsää. Järven luoteisrannassa on vaihtelevat puustorakenteeltaan luonnontilaisen kaltaiset kuivahkon kankaan vanhapuustoiset mänty- ja koivumetsät sekä erilaiset rämeet. Kangasmetsissä on merkittävästi (> 5 kuutiometriä/ha) eri-ikäistä mänty- ja koivulahopuuta. Rämeissä on mm. sara-, lyhytkorsi-, tupasvilla- ja isovarpurämeitä. Palstan rajalla järven pohjoispäässä on myös ennallistamiskelpoista mustikka- ja metsäkortekorpimuuttumaa. Jonasuo Jonasuolla on säilynyt edustava suosysteemi, joka sisältää rimpinevoja ja välipintaisia nevoja sisältävän aapasuo-osan sekä siihen liittyviä puustoisia soita. Yhtenäisempää suokokonaisuutta täydentävät eri puolilla rajausta esiintyvät piensuot. Jonasuon länsiosassa on edustava metsäkeidastyyppinen puustoisten soiden alue, joka sisältää tupasvillarämettä, isovarpurämettä ja rahkarämettä. Jonasuon pohjoisosassa (Jonasuo-karttasanan pohjoispuolella) on karuja ja keskireheviä nevoja ja rämeitä. Vetisimmillään suo on oligotrofista rimpinevaa. Jonasuon pohjoisosasta löytyy myös reheviä suotyyppejä, joiden skaala ulottuu villapääluikkaa ja siniheinää kasvavista mesotrofisista rimpinevarämeistä ja sararämeistä suon laidan kapeisiin, tervaleppää kasvaviin ruoho- ja heinäkorpiin. Siirryttäessä itään päin suon pohjoisosasta löytyy ainakin oligotrofisia lyhytkorsinevoja, lyhytkorsirämeitä sekä tupasvillarämeitä. Jonasuon keskiosan rimpinevat ovat lähinnä Sphagnum-rimpinevaa. Suon itäosassa on tupasvilla- ja sararämettä. Jonasuon eteläosassa tapaa suotyypeistä ainakin oligotrofista saranevaa ja lyhytkorsinevaa, pallosararämettä, tupasvillarämettä sekä pienen erillisen Sphagnum-rimpinevan. Kangasmaiden laiteilla on yleisesti kaistale vanhapuustoista kangasrämettä. Suon eteläisimmässä piikissä on rahkarämettä. Mainitsemisen arvoinen on myös tästä hieman koilliseen sijaitseva, kangasmaiden välissä sijaitseva kangasräme, jonka puusto on poikkeuksellisen luonnontilaista (0-300 v mäntyjä, palokoroja, keloja, mäntymaapuita ). Jonasuon lounaisosassa on oligotrofista saranevaa ja rämettä. Aluerajauksen länsiosasta soita löytyy Särkijärven eteläpuolelta, Kivijärven ympäriltä sekä Särkipuron varrelta. Särkijärven eteläpuolen suot ovat lähinnä rahkarämettä, puron pohjoispuolella on komeaa isovarpurämettä. Kivijärven ympäristön suot ovat nevoja, joiden luonnetta ei ole tarkemmin selvitetty. Särkipuron varressa (muutamia satoja metrejä kaakkoon itse järvestä) on monipuolista sekametsää kasvavia muurainkorpia, mustikkakorpia, ruoho- ja heinäkorpia sekä nevakorpia. Puron länsipuolen laajempi suo on itäosaltaan isovarpurämettä, mutta länsiosa on laajalti lähteistä nevakorpea, jossa kasvaa runsaasti pajuja, järvikortetta ja kurjenjalkaa. Lähteisyydestä kertovat ennen kaikkea runsaana esiintyvät kalvaskuirisammalvaltaiset hetteet. Aluerajauksen kaakkoisosan (metsäautotien eteläpuoli) puustoisten soiden alueen luonnetta ei ole tarkemmin selvitetty. Alue on sisällytetty mukaan rajaukseen kartta- ja ilmakuvatulkinnan perusteella. Jonasuon aluerajaukseen sisältyy tavanomaisempien, eriasteisesti hoidettujen talousmetsien lisäksi eräitä metsiä, joiden luonnontilaisuuden aste ja siten myös luonnonsuojelullinen merkitys on huomattavan korkea. Edustavimmat metsät sijoittuvat Jonasuon länsiosan puustoisten soiden alueen etelä- ja pohjoispuolelle. Suon eteläpuolella on eri-ikäisrakenteista kuivahkoa-kuivaa kangasta, jossa 150 250-vuotiaiden mäntyjen alla kasvaa noin 50-vuotiasta mänty- ja koivupuustoa. Metsässä on
huomattavia määriä vanhaa mäntylahopuuta niin pystyssä kuin maassa sekä jonkin verran myös tuoreempaa mänty- ja koivulahopuuta. Lahopuun kokonaismäärä hehtaarilla lienee vähintään 15 kuutiometriä hehtaarilla. Alueella on myös vanhoja palokantoja ja -keloja, mikä lisää luonnonmetsän vaikutelmaa. Kyseessä on edustavuusluokka I:n METSO-kohde. Samalla kohdalla suon pohjoislaidassa on säästetty usean hehtaarin laajuinen METSO I-luokan metsäkohteiden mosaiikki, joka sisältää vanhapuustoisia kivikkoisia kuivahkoja ja kuivia kankaita, rakkakivikoita, soistuneita kankaita sekä pienialaisemmin vanha- ja lahopuustoisia kangas- ja isovarpurämeitä. Alueella on näkyvästi niin vanhoja kilpikaarnaisia mäntyjä, keloja, palon jälkiä kuin vanhoja mäntymaapuitakin. Mäntylahopuun määrä osa-alueella lienee keskimäärin noin 15 kuutiometriä hehtaarilla. Puuston rakenne koko osa-alueella on hyvin luonnontilainen. Jonasuon itäosassa suon pohjoislaitaan on jätetty vaihtelevan levyinen vyöhyke vanhaa kuivan kankaan männikköä. Metsä on reunoiltaan soistunutta ja puustossa on näkyvästi kilpikaarnaisia mäntyjä, keloja, palokantoja sekä jonkin verran muuta mänty- ja koivulahopuuta. Aluetta täydentää idempänä hieno rakkakivikko, jonka lähialueilla on luonnontilaista männikköä ja näkyvästi mäntylahopuuta. Suon pohjois- ja koillisosan reunametsät ovat METSO-kohteina edustavuusluokkaa I-II. Teerisuon lounaispuolella (rajauksen itäosassa) suohon rajautuu puustorakenteeltaan luonnonmukaisia, joskin jossakin vaiheessa kevyesti harvennettuja kuivan kankaan varttuneita ja päätehakkuuikäisiä männiköitä. Metsissä on jonkin verran erirakenteisuutta, jonkin verran keloja, äskettäin kuolleita pystymäntyjä, palokeloja, sekä vaihtelevia määriä vanhaa mäntymaapuuta. Etenkin eteläpuolen reunametsä on suohon rajoittuvalta laidaltaan vahvasti soistunut. Metsiä voidaan pitää METSO-ohjelman edustavuusluokka II:n mukaisina kohteina. Jonasuon eteläosassa on edellä kuvatun kaltaista päätehakkuuikäistä lähenevää, aikanaan kevyesti harvennettua männikköä, jossa on jonkin verran pysty- ja maalahopuuta. Metsää voi pitää joko edustavuusluokan II tai III METSO-kohteena. Edellä kuvatun metsän länsipuolella on puustoltaan erittäin luonnontilainen kangasrämejuote, johon liittyy länsipuolelta vanhaa, reunoiltaan soistunutta kuivan kankaan männikköä. Osaa metsästä on kevyesti harvennettu, osa on rakenteeltaan luonnontilaisen kaltaista. Metsässä on näkyvästi keloja ja palokantoja, paikoin on myös palokoroisia ikimäntyjä sekä näkyvästi mäntymaapuuta. Metsää voi pitää METSO-kohteena edustavuusluokka I-II kohteena. Jonasuon keskellä sijaitseva parin hehtaarin laajuinen metsäsaareke on melko luonnonmukaista, kivikkoista kuivahkoa kangasta, jossa kasvaa varttunutta mäntyä ja koivua sekä jokunen haapa. Metsää ei ole äskettäin harvennettu, mistä syystä saarekkeeseen on muodostunut näkyvästi ohutta mäntylahopuuta, lisäksi maassa lahoaa jokunen järeä aikaisemman puusukupolven mäntylahopuu. Saarekkeen reunoilla on kangasrämettä. Luonteeltaan vastaavan kaltainen on saarekkeen eteläpuolella sijaitseva alle hehtaarin metsäsaareke. Suosaarekkeiden voi katsoa täyttävän METSOohjelman edustavuusluokka II:n kohteen kriteerit, pienempi saareke on lisäksi metsälain 10 :n mukainen kohde. Luonnonsuojeluarvoja omaavia metsiä on myös alueen länsiosassa Kivijärvi-Särkijärven alueella. Särkipuron ympäristössä on puustorakenteeltaan luonnontilaisen kaltaista, hyvin kivikkoista kuivahkoa kangasta (aivan puron varsi rehevämpää), jossa kasvaa eri-ikäistä mäntyä ja koivua. Metsässä on näkyvästi koivu- ja mäntylahopuuta. Noin 100 metriä Särkijärvestä kaakkoon olevalla mäellä kasvaa melko luonnonmukaista vajaa 100-vuotiasta mäntyvaltaista metsää. Metsässä lahoaa näkyvästi mäntylahopuuta, näiden joukossa on niin nykyisen kuin aikaisemmankin puustosukupolven lahopuita. Metsä täyttänee METSO-ohjelman edustavuusluokka II:n kohteen kriteerit.
Särkijärven ja Kivijärven välissä sijaitsevalla mäellä kasvaa komeaa uudistusiän saavuttanutta männikköä. Mäen pohjoisosa on kuivahkoa kangasta, etelämpänä kyseessä on kuiva kangas. Kuvion pohjoisosassa on männyn joukossa näkyvästi koivua, lisäksi tällä osalla on muutamia kuutiometrejä mänty- ja koivulahopuuta. Metsää on harvennettu useita vuosikymmeniä sitten, mutta jonkinasteista erirakenteisuutta esiintyy silti. Eteläosan kuivan kankaan männikkö on selvästi tasarakenteisempaa. Ikänsä ja sijaintinsa puolesta mäki on METSO-kohteena hyvä edustavuusluokan III-kohde, mutta sen maisemallinen arvo on huomattava. Kivijärven lounais- ja eteläpuolella on varttunutta/uudistuskypsää erirakenteista männikköä, jonka seassa kasvaa koivua ja pihlajaa. Harventamattomuuden, yksittäisten aiemman puusukupolven puiden olemassaolon sekä mäntylahopuuston näkyvän esiintymisen vuoksi alueen voi katsoa olevan METSO-kohteena edustavuusluokkaa II. Samalla se liittyy suoraan Kivijärven luonnontilaiseen suohon, mikä lisää sen maisema-arvoa. Kivijärven itäpuolella, tien molemmilla puolilla on myös uudistuskypsää männikköä. Erityisesti itäpuoli on aukkoinen, ja alueella on myös joitakin vanhoja palokantoja sekä maapuuta, vaikka myös vanhojen harvennusluonteisten hakkuiden jälkiä näkyy. Lahopuuta on melko niukasti. Aluerajauksen kaakkoisosan luonnetta ei ollut aikataulusyistä mahdollista käydä lävitse maastossa. Ilmakuvatarkastelun perusteella alueella näyttäisi olevan puustoisten soiden ja luonnontilaisilta vaikuttavien rakka-alueiden lisäksi runsaspuustoisempia kangasmetsiä, joissa ei näy selviä harvennuksen jälkiä. Myös Kivijärven kaakkoispuolelta rajaukseen on sisällytetty ilmakuvatulkinnan perusteella potentiaalisesti arvokas piensoiden, rakkojen ja runsaspuustoisten kangasmetsien mosaiikki. METSO-arvot ja muut erityiset luontoarvot Kohteella on säilynyt useita satoja hehtaareita sellaisia kangasmetsiä, korpia tai rämeitä, joilla on selvää merkitystä METSO-ohjelman tavoitteiden kannalta (luokkien I, II ja III kangasmetsät ja korvet sekä luokan I vanha- ja lahopuustoiset rämeet). METSO-kohteena aluetta voi pitää valtakunnallisesti merkittävänä. Erityisen merkittäviä luonnonsuojelubiologisesti ovat alueelta havaitut mäntylahopuujatkumoltaan edustavat metsiköt, jollaiset on käytännössä hävitetty pääosasta Pohjois-Pohjanmaan etelä- ja länsiosaa. Jonasuo sekä länsipuolisten soiden kokonaisuus on todettu soina valtakunnallisesti arvokkaaksi vuosina 2013-2015 valmistellussa soidensuojelun täydennysohjelman valmistelussa. Alueella on sekä välipintaisia keskiboreaalisen vyöhykkeen aapasoita (EN) että eteläisiä viettokeitaita (VU), lisäksi sen alueella esiintyy erilaisia paikallisia suoyhdistymiä, piensuokeskittymiä sekä suometsämosaiikkeja. Suotyypeistä alueelta on havaintoja noin kahdestakymmenestä EteläSuomessa silmälläpidettävästä, vaarantuneesta tai erittäin uhanalaiseksi arvioidusta neva-, räme- tai korpiluontotyypistä. Alueella on myös huomattavia vesistöjen ja pienvesien suojeluarvoja, sillä rajaukseen sisältyy erämaisten suolampien lisäksi lukuisia lähteitä sekä useampi kilometri pääosaltaan luonnontilaisen kaltaisen Haukipuron latvaosaa. Lajisto Alueen lajistollinen merkitys tunnetaan hyvin huonosti. 2010 heinäkuussa tehdyllä maastokäynnillä Ison ja Pienen Haukilammen alueelta tehtiin havaintoja kalasääsken pesästä (D1), pohjantikkapoikueesta (D1, EVA) ja ruskosuohaukasta (D1). Särkijärven länsirannalta havaittiin metsopoikue (RT, D1, EVA) ja Jonasuolta riekkopoikue (VU, RT).
Solonnevan reheviltä soilta ja lähteen vaikutusalueelta on Pohjois-Pohjanmaan suoselvityksessä havaittu suopunakämmekkää (VU), punasirppisammalta (RT), rimpivihvilää (RT), hetekinnassamalta (NT), särmälähdesammalta (EVA) ja kurjenrahkasammalta (EVA). Alueen korvesta on kesältä 2010 havainto myös raidankeuhkojäkälästä (NT). Korpinevalta on 2000-luvulla tehty havaintoja ainakin kalalokista, kapustarinnasta (D1), keltavästäräkistä (NT), kurjesta (D1),laulujoutsenesta (D1), leppälinnusta (EVA), lirosta (NT, RT, D1, EVA), metsosta (RT, D1, EVA), metsäviklosta, niittykirvisestä (NT), palokärjestä (D1), pikkukuovista (EVA), teerestä (D1, EVA) ja valkoviklosta (D1). Alueen rehevimmiltä soilta havaittuun lajistoon kuuluvat harajuuri, letto- ja kiiltolehväsammal sekä lettorahkasammal. Jonasuon luoteisreunan louhikkomailta on lisäksi havaittu kangasmäntykukkaa (Matti Kulju 2000). Laji on Pohjois-Pohjanmaalla melko harvinainen Yhteenveto suojeluarvoista Kyseessä on suojelualueverkoston valtakunnallisen kehittämisen kannalta erittäin merkittävä aluekokonaisuus, jolla on huomattavia suo-, metsä- ja vesistöarvoja. Korpineva-KokkonevaSolonneva ja Jonasuo on todettu soina valtakunnallisesti merkittäviksi vuosina 2012-2015 valmistellun soidensuojelun täydennysohjelman inventoinneissa. Kohdetta voi pitää valtakunnallisesti arvokkaana myös metsiensuojeluverkoston kehittämisen kannalta. Alueen arvoa nostaa sen sijainti Pyhäjärven eteläosasta, josta puuttuvat tällä hetkellä kokonaan kunnolliset metsien- ja soidensuojelualueet. Muuta Valtion omistama alueen länsi- ja keskiosa sisältyy vuonna 2012 julkaistuun viiden valtakunnallisen suojelujärjestön (BirdLife Suomi, Greenpeace, Luonto-Liitto, Suomen luonnonsuojeluliitto ja WWF) Kansallisomaisuus turvaan-suojeluesitykseen (kohde 359: Ison Haukilammen metsät ja suot). Jonasuon ja ympäröivien metsien suojelua on puolestaan esitetty v. 2011 alueen omistavalle UPM:lle Greenpeacen, Luonto-Liiton ja Suomen luonnonsuojeluliiton toimesta. Tietolähteet Päätietolähteenä on toiminut koosteen tekijän (Keijo Savola) yhdessä Tiina Jalkasen ja Jaakko Junikan kanssa alueelle 17-18.7.2010 tekemät maastoselvitykset sekä niiden pohjalta Metsähallitukselle (2012) ja UPM:lle (2011) valmistellut suojeluesitykset. Lisäksi täydentävinä tietolähteinä on käytetty Pohjois-Pohjanmaan liiton 2010-luvun suoselvityksiä, PyhäjärviHaapajärvi-Kärsämäen alue-ekologista suunnitelmaa (2000), GTK:n Pyhäjärven turvevararaportti (1986) sekä tuoreinta käytössä ollutta ilmakuvaa (2015). Yhteystiedot Suomen Luonnonsuojeluliitto ry sähköposti: suomaa@sll.fi verkkosivut: www.sll.fi/suomaa