Tuulivoimapuisto Tyrinselkä Oy Ypäjän Jokioisten Tyrinselän tuulivoimapuiston pesimälinnusto-, viitasammakko- ja liito-oravaselvitys 2013 AHLMAN GROUP OY Raportteja 52/2013
sisällysluettelo Johdanto... 4 Raportista... 4 Selvitysalueen yleiskuvaus... 4 Työstä vastaavat henkilöt... 5 Metsojen soidinpaikkaselvitys... 6 Tutkimusmenetelmät... 6 Metsojen elintavoista... 7 Tulokset ja päätelmät... 7 Pesimälinnustoselvitys... 8 Tutkimusmenetelmät... 8 Sovellettu kartoituslaskenta... 8 Linjalaskenta... 9 Pistelaskenta... 10 Yölaulajalaskenta... 10 Epävarmuustekijät... 11 Tulokset ja päätelmät... 12 Lajikohtaista tarkastelua... 16 Viitasammakkoselvitys... 21 Viitasammakon tunnistaminen... 21 Viitasammakon elinpiiristä... 21 Viitasammakko lainsäädännössä... 22 Tutkimusmenetelmät... 22 Tulokset ja päätelmät... 22 Tähän raporttiin suositetaan viittaamaan seuraavasti: Ahlman, S. 2013: Ypäjän Jokioisten Tyrinselän tuulivoimapuiston pesimälinnusto-, viitasammakko- ja liito-oravaselvitys 2013. Ahlman Group Oy. 2
Liito-oravaselvitys... 23 Tutkimusmenetelmät... 23 Liito-oravan elinpiiristä... 23 Liito-orava lainsäädännössä... 23 Tulokset ja päätelmät... 24 Kirjallisuus... 25 Liitteet... 27 Liite 1. Linjalaskentatulosten yhteenveto... 27 Liite 2. Linjalaskentojen linjakohtaiset havainnot... 28 Liite 3. Pistelaskentojen paikkakohtaiset havainnot... 29 Liite 4. Liito-oravahavaintojen yhtenäiskoordinaatit lisätietoineen... 32 3
JOHDANTO Tämä raportti esittelee Megatuuli Oy:n Ahlman Group Oy:ltä tilaaman Ypäjän ja Jokioisten Tyrinselän tuulivoimapuisto pesimälinnusto-, viitasammakko- ja liito-oravaselvityksen tulokset, joiden perusteella voidaan arvioida voimaloiden mahdollisia haittavaikutuksia kyseisiin eliöryhmiin. Megatuuli Oy:n tytäryhtiö Tuulivoimapuisto Tyrinselkä Oy suunnittelee 11 tuulivoimalan rakentamista Tyrinselän alueelle, joka sijaitsee Ypäjällä ja Jokioisissa Varsinais-Suomessa. Tuulivoimapuisto koostuu tuulivoimaloista perustuksineen, niitä yhdistävistä maakaapeleista, kantaverkkoon liittymisasemasta sekä tuulivoimaloita yhdistävistä teistä. Hankkeeseen sovelletaan todennäköisesti YVA-lain (486/1994, muutettu 458/2006) mukaista ympäristövaikutusten arviointimenettelyä. Osana tuulivoimapuistohanketta toteutettiin lintujen pesimäaikainen selvitys, liito-oravainventoinnit sekä viitasammakkokartoitus. Raportista Tässä raportissa esitetään huhtikuun alun ja kesäkuun lopun välisenä aikana 2013 toteutettujen pesimälinnusto-, viitasammakko- ja liito-oravainventointien tulokset. Raportti käsittää yleis- ja pohjatietojen lisäksi kuvaukset tutkimusmenetelmistä sekä inventointien tulokset ja mahdolliset maankäyttösuositukset. SELVITYSALUEEN YLEISKUVAUS Suunniteltu hankealue sijaitsee noin seitsemän kilometriä pohjoiseen Ypäjän keskustaan nähden. Loimaan keskusta sijaitsee puolestaan noin 13 kilometriä alueen länsipuolella ja Humppilan keskusta kuusi kilometriä koillispuolella. Lähimpiä kyläkeskittymiä ovat länsipuolen viljelysalueilla olevat Katinhäntä, Ypäjänkylä ja Nopola, pohjoispuolella oleva Vitikka, koillispuolella oleva Taipale sekä eteläpuolen Kartanonkylä (kuva 1). Hankealue on noin 990 hehtaarin laajuinen metsäinen kokonaisuus, jota ympäröi hyvin laajat viljelysalueet kaikilla ilmansuunnilla. Eteläpuolella hankealueen ja peltojen välissä on metsämaita, mutta muuten Tyrinselkää voidaan kuvata viljelysmaiden keskellä sijaitsevaksi metsäsaarekkeeksi. Tyrinselän tuulivoimapuiston alueella on pääosin voimakkaasti käsiteltyä havumetsää, kuten kuivaa, kuivahkoa ja tuoretta kangasta, laajoja hakkuualoja, taimikoita sekä ojitettuja soita. 4
c Maanmittauslaitos kopiointilupa: 723/KP/10 Project 0 km 0.5 km 1 km 1:20 000 Megatuuli Oy Teknobulevardi 3-5 01530 VANTAA +358 440 330 497 Suunnittelu@megatuuli.fi 2 km 101.Tyrinselkä Description Municipality Ypäjä/Jokioinen Date Wind Farm Environmental Study Scale 2013-05-27 1:20000 Drawing N:o 101-3 Kuva 1. Tyrinselän tuulivoimapuiston hankealue (sininen katkoviiva). TYÖSTÄ VASTAAVAT HENKILÖT Ypäjän Jokioisten Tyrinselän tuulivoimapuiston liito-orava-, viitasammakko- ja pesimälinnustoselvityksestä vastasi biologi (FM) ja luontokartoittaja Hanna Tuominen. Kevätmuutontarkkailun yhteydessä kerätyistä reviiritiedoista vastasi luontokartoittaja Sami Luoma. Raportin laati luontokartoittaja Santtu Ahlman. 5
metsojen soidinpaikkaselvitys tutkimusmenetelmät Metsojen soidinpaikkoja inventoitiin Metsoparlamentin (www.metsoparlamentti.fi) virallisen ohjeistuksen mukaan. Maastotyöskentelyssä inventoitiin tutkimusalueen kaikki soidinpaikoiksi soveliaat kohteet sekä tuulivoimaloiden sijoitusalueet (kuva 1). Maastotyöt tehtiin lumiseen aikaan jälkien löytämiseksi 11.4., 12.4. ja 15.4. noin klo 5.00 12.00 välisenä aikana hyvällä säällä. Maastoinventoinneissa tarkastettiin kohteita seuraavasti: Yhtenäiset, yli kymmenen hehtaarin metsäalueet Vanhat ja luonnontilaiset havumetsät, joissa puustorakenne harva ja maastoeroja Rämeitä reunustavat metsät Myös yli 30-vuotiaat ensiharventamattomat männiköt Karttapohjille merkittiin seuraavat havainnot: Kävely- ja muut jäljet Siipien vetämisjäljet Hakomismännyt ja ruokailupuut Jätökset Havaitut yksilöt Päiväreviirit Varsinaiset soidinpaikat Käytännössä inventointien aikana pyrittiin tarkastamaan kaikkien soveliaiden kohteiden lumijäljet, jotta mahdolliset soidinalueet voidaan haarukoida tarkemmin tai poissulkea. Erityistä huomiota kiinnitettiin siipien vetojälkiin, sillä ne liittyvät oleellisesti soitimeen. Yksittäistä jälkeä ei kuitenkin voida tulkita soidinalueeksi. Lisäksi siipijälkiä voi löytää myös koiraan päiväreviiriltä, joka on soidinpaikan läheisyydessä. Soidin huipentuu vasta huhtikuun jälkipuoliskolla, joten tarpeen vaatiessa paikalla olisi käyty etsimässä soidintavia lintuja myöhemmin, mikäli lumijälkiä olisi löytynyt. 6
metsojen elintavoista Metso on suurin metsäkanalintumme, joka suosii elinpiirinään tyypillisesti luonnontilaisia ja vanhoja havumetsiä. Se on varsin paikkauskollinen laji, jonka on todettu rengastusaineistojen perusteella siirtyneen yleensä korkeintaan alle kymmenen kilometrin matkan (Saurola ym. 2013). Suurimmat tunnetut siirtymät ovat kuitenkin peräti 52, 45 ja 26 kilometriä, mutta tällaiset ovat hyvin poikkeuksellisia. Metso pariutuu ryhmäsoitimella, jossa on muutama koiraslintu parittelemassa useiden naaraiden kanssa. Soidinpaikka on lajin kannalta tärkeä osa sen elinympäristöä, ja se on elinehtona vakaalle metsokannalle. Soidinalan laajuus riippuu sitä käyttävän yksilöiden lukumäärästä, minkä vuoksi se voi vaihdella muutamasta hehtaarista jopa kymmeniin hehtaareihin. Suomen tuorein kannanarvio on 250 000 paria (Saurola ym. 2013), mutta laji on taantunut merkittävästi eteläisestä Suomesta. Esimerkiksi Varsinais-Suomesta ja Rauman seudulta tunnetaan vuosilta 2000 2008 yhteensä 80 eri soidinaluetta, joista vain 57 oli käytössä vuosina 2007 2008. Ypäjältä tai Jokioisista ei tunnettu yhtään soidinkohdetta (Kunttu & Vasko 2009). tulokset ja päätelmät Maastoinventointien aikana hankealueelta löydettiin useita ulostepaikkoja ja kävelyjälkiä, mutta hankiaikaan siivenvetojälkiä ei havaittu. Soidin alkoi ilmeisesti myöhäisen kevään vuoksi hieman myöhässä, minkä vuoksi soidinhavaintoja tehtiin vähintään kuudesta koiraasta ja kahdesta naaraasta vasta toukokuun alussa. Tutkimusalueella pesii kolme metsoparia, joista kaksi varsin lähellä soidinaluetta. Todennäköisesti ne käyttävät soitimeen kuvassa 2 esitettyjä rajausta. Soidinalueen vuoksi koillispuolelle suunniteltu mahdollinen turbiini numero 9 suositetaan siirrettävän hieman kauemmaksi. Kuva 2. Metsojen soidinalue (punainen rajaus). 7
pesimälinnustoselvitys tutkimusmenetelmät sovellettu kartoituslaskenta Hankealueella tehtiin 18 kartoituslaskentaa, joista kaksi toteutettiin linjalaskentojen ohessa, kolme metsojen soidinpaikkaselvityksen ohessa ja viisi liito-oravainventointien aikana. Laskentapäivät ja niiden tarkoitukset esitetään taulukossa 1. Reviiritietoja kerättiin myös kevätmuutontarkkailun ohessa 28.3., 5.4., 11.4., 21.4., 24.4., 29.4., 1.5., 7.5., 8.5. ja 12.5. (Ahlman & Luoma 2013). Kartoituslaskennat toteutettiin koko hankealueen osalta otollisilta kohteilta, jolloin painopisteenä olivat uhanalaiset, EU:n lintudirektiivin liitteen I-lajit sekä Suomen erityisvastuulajit. Kartoituslaskennassa merkittävien lajien reviirit merkittiin kartalle paikan päällä maastossa ja sijainti varmistettiin GPS-vastaanottimen avulla. Maastotyöt tehtiin aamuisin noin klo 4 11 välisenä aikana. Pareiksi tulkittiin seuraavat havainnot: laulava koiras, varoitteleva koiras, nähty koiras, varoitteleva naaras, nähty naaras, varoitteleva pari ja nähty pari. Hankealueesta suuri osa oli kartoituslaskennan osalta varsin haasteetonta, sillä erityisen hyviä biotooppeja (esimerkiksi vanha kuusikko, lehto tai mosaiikkimainen vesistö) ei hankealueella juuri ole. Potentiaalisilta paikoilta löytyi vain vähäisesti harvalukuista tai uhanalaista lajistoa, sillä kokonaisuutena hankealue on hakkuiden pirstomaa talousmetsää. Taulukko 1. Maastoinventointien päivämäärät ja tarkoitukset. PVM Sovellettu kartoituslaskenta Metsojen soidinpaikkainventointi Liito-oravainventointi Linjalaskenta Pistelaskenta Viitasammakkokartoitus Yölaulajainventointi 11.4. x - x - - - - 12.4. x - x - - - - 15.4. x - x - - - - 22.4. - x x - - - - 23.4. - x x - - - - 28.4. - x x - - - - 6.5. - x x - - - - 7.5. - - x - - x - 10.5. - - x - - - - 13.5. - x x - - x - 21.5. - - x - - - - 22.5. - - x - - - - 30.5. - - x x - - - 6.6. - - x x - - - 12.6. - - x - x - - 13.6. - - x - x - - 17. 18.6. - - x - - - x 25. 26.6. - - x - - - x 8
A B E F D C H G Kuva 3. Tyrinselän linjalaskentareitit (punaiset viivat). c M 7 Project 101.Tyrinselkä linjalaskenta Hankealueella tehtiin kaksi linjalaskentaa, jotka olivat noin 6,0 ja 6,2 kilometriä pitkiä (kuva 3). Linjan suunniteltiin siten, että reitit kattoivat mahdollisimman laajan pinta-alan tuulivoimawind Farm Environmental Study 0 km 0.5 km 1 km 2 km 1:20 000 puiston alueelta (taulukko 2). Laskennat suoritettiin aikaisin aamulla klo 4 10 välisenä aikana 30.5. ja 6.6. Linjalaskennalla pystytään laskemaan suuntaa antavasti alueen lintutiheys ja siinä merkitään ylös pääsarkaan (alle 25 metrin päässä havaitut linnut) ja apusarkaan (yli 25 metrin päässä havaitut linnut). Lintutiheys laskettiin myös lajikohtaisesti, mutta siihen on syytä suhtautua varauksella, koska aineisto on pieni ja monet lajit (esimerkiksi käki ja korppi) havaitaan lähes aina apusaralla. Tiheydet ovat siten esimerkinomaiset, eivätkä esitä lajien todellisia parimääriä. Megatuuli Oy Teknobulevardi 3-5 01530 VANTAA +358 440 330 497 Suunnittelu@megatuuli.fi 9 Description Mu Dat Sca
pistelaskenta Pistelaskennat tehtiin 12.6. ja 13.6. hankealueella yhteensä 19 paikalta (kuva 4). Pistelaskennassa merkitään ylös kaikki viiden minuutin aikana havaitut lintuyksilöt pää- ja apusarkaan (kuten linjalaskennassa). Pisteille saavuttiin GPS-vastaanottimeen syötettyjen koordinaattien avulla. Pistelaskennalla pystytään laskemaan suhteellisia tiheyksiä, mutta ei absoluuttisia tiheyksiä. Vertailu onnistuu esimerkiksi habitaattien välillä. Pistelaskentojen jälkeen aamulla tehtiin kartoituslaskentoja. yölaulajalaskenta Yöaktiivisia lajeja inventoitiin lepakkoselvityksen yhteydessä. Yölaulajalaskennat keskittyivät pimeimpään aikaan noin klo 22.00 4.00 väliselle ajanjaksolle 17. 18.6. ja 25. 26.6. Paritulkinnat tehtiin samalla tavalla kuin kartoituslaskennoissa. Tyrinselän kaltaisella paikalla yölaulajainventoinneissa etsitään lähinnä kehrääjiä. Lajit, joista kerättiin kaikki reviirihavainnot: Vesilinnut Metsä-, pelto- ja rantakanat (ei fasaani) Kahlaajat (ei metsäviklo, taivaanvuohi ja lehtokurppa) Käki ja pöllöt Tikat (ei käpytikka) ja kivitasku Niittykirvinen ja keltavästäräkki Sirkkalinnut Sirittäjä ja idänuunilintu Lepinkäiset ja kuhankeittäjä Järripeippo ja nokkavarpunen Peltosirkku ja pohjansirkku Päiväpetolinnut Kurki Lokit ja tiirat Uuttukyyhky ja turkinkyyhky Kehrääjä ja tervapääsky Kangaskiuru ja törmäpääsky Peukaloinen, satakieli ja leppälintu Viita-, luhta- ryti- ja rastaskerttunen Pikkusieppo ja pyrstötiainen Korppi ja mustavaris Isokäpylintu ja punavarpunen Taulukko 2. Linjalaskentojen kulmapisteiden yhtenäiskoordinaatit. Reittipiste Yhtenäiskoordinaatit A 6757650 3298987 B 6757632 3300177 C 6755608 3299214 D 6755916 3298534 E 6756577 3300520 F 6756319 3301469 G 6754432 3299668 H 6755274 3299630 10
10 12 11 13 4 2 3 14 5 15 1 16 17 6 7 18 19 8 9 Kuva 4. Tyrinselän tuulivoimapuiston pistelaskentakohteet (vihreät pallot). c M 72 Project EPÄVARMUUSTEKIJÄT Megatuuli Oy Teknobulevardi 3-5 01530 VANTAA +358 440 330 497 Suunnittelu@megatuuli.fi 101.Tyrinselkä Description 0.5 km 1 km 2 km 11 Dat Wind Farm Environmental Study 1:20 000 Linnustoa inventoitiin pesimäaikana 16 päivän ja kahden yön aikana. Lisäksi reviiritietoja kerättiin kymmenenä päivänä kevätmuutontarkkailun ohessa. Alueen pinta-alaan ja yksipuolisiin elinympäristöihin nähden linnustoselvitystä voidaan pitää erittäin kattavana. Suurella todennäköisyydellä kaikki huomionarvoisten lajien reviirit on löydetty. 0 km Mun Sca
Tulokset ja päätelmät Tyrinselän suunnitellun tuulivoimapuistoalueen pesimälinnusto saatiin selvitettyä erittäin kattavasti kartoitus-, linja- ja pistelaskennoin (taulukko 1). Lisäksi havaintoaineistoa kertyi lepakkoinventointien yhteydessä. Pesimätiheydet ovat hieman tavanomaista korkeampia, mikä johtuu hankealueen biotoopeista. Alueella on kuitenkin vain hyvin pienialaisesti vanhemman ikäluokan metsää, ja tiheys johtunee ns. reunavaikutuksessa, kun erilaisten biotooppien vaihettumisvyöhykkeitä on runsaasti rikkonaisuuden vuoksi. Tutkimusalueelta löydettiin yhteensä 50 lajin reviirit (taulukko 3), joista valtaosa on hyvin tavallisia pesimälajeja. Lajistoon lukeutuu yhdeksän huomionarvoista lajia: telkkä, pyy, teeri, metso, palokärki, niittykirvinen, leppälintu, sirittäjä ja pikkulepinkäinen. Huomionarvoisista lajeista viisi on EU:n lintudirektiivin I-liitteen lajeja, neljä Suomen erityisvastuulajeja ja neljä valtakunnallisessa uhanalaisuusluettelossa silmälläpidettäviä (NT). Alueella pesivillä lajeilla on vastaavia elinympäristöjä runsaasti tutkimusalueen ulkopuolella, minkä vuoksi suurinta osaa ei tarvitse huomioida erityisesti hankkeessa. Kokonaisuudessaan hankealueen pesimälajisto on tavanomaista, eikä merkittäviä reviirikeskittymiä ole lainkaan. Lintujen tavanomaisuudesta kertovat hyvin myös linjalaskentatulokset. Tyrinselän tuulivoimapuistoalueelta ei voida osoittaa erityisiä linnustolle arvokkaita alueita, mutta kosteikkokohteet suositetaan säilyttämään mahdollisimman luonnontilaisina monimuotoisuuden ylläpitämiseksi. Myös metsojen soidinalue (kuva 2) suositetaan säilyttämään ennallaan. 12
Tyrinselän tuulivoimapuiston alueelta laskettiin lintuja kahdelta linjalta (kuva 3), jotka olivat pituudeltaan 6,0 ja 6,2 kilometriä. Reviirihavaintoja kirjattiin yhteensä 596, jotka jaettiin pää- ja apusarkahavaintoihin havaintoetäisyyden mukaan (katso tutkimusmenetelmät > linjalaskenta). Havaintoaineiston avulla laskettiin kullekin alueella havaitulle lajille keskitiheys neliökilometriä kohden. Tutkimussarkatiheys (pääsarka + apusarka) laskettiin seuraavalla kaavalla: lajikohtainen kuuluvuuskerroin x tutkimussarkahavainnot / laskentakilometrit (Rajasärkkä 2005). Kuuluvuuskertoimina käytettiin Muuttuva pesimälinnusto -teoksessa esitettyjä peruskertoimia (Väisänen ym. 1998). Lopullinen lajikohtainen tiheys korjattiin y-kertoimella (0,961), joka puolestaan laskettiin seuraavalla kaavalla: 0,0302 x 9,180 (maalinnuston pääsarkahavainnot / laskentakilometreillä) + 0,684 (Järvinen & Väisänen 1983). Linjalaskennat antavat vertailukelpoista ja helposti toistettavaa aineistoa, jonka avulla voidaan seurata lintukantojen vaihteluja. Laskennoissa havaitaan keskimäärin noin 60 prosenttia todellisesta yksilömäärästä, joten ne eivät anna absoluuttista kuvaa alueen linnustosta. Tiheyslaskentakaavojen avulla voidaan kuitenkin arvioida alueen lajiston rakennetta melko hyvin. Tulosten valossa hankealueella ja sen lähistöllä pesi 176,51 paria (liite 1) neliökilometriä kohden. Se on hieman tavanomaista korkeampi lukema, mutta ei kuitenkaan erityisen korkea. Metsämaiden perustiheys on yleensä 100 200 paria ja rehevissä lehdoissa se voi kohota jopa 400 600 pariin per neliökilometri. Tutkimusalueen runsaimpia lajeja olivat peippo (33,87 paria / km 2 ), pajulintu (30,15) ja talitiainen (17,99). Nämä kolme lajia muodostivat 46 prosenttia kokonaisparimäärästä. Peruslajeja olivat myös punarinta, sinitiainen, hippiäinen ja keltasirkku. Linjalaskennoissa kirjattiin reviirihavaintoja yhteensä 38 lajista. 13
Taulukko 3. Hankealueella havaitut reviirilajit maastotöiden aikana. NT = Silmälläpidettävä. Runsausluokat ovat: 1 = harvalukuinen, 2 = tavallinen ja 3 = runsaslukuinen. Laji Tieteellinen nimi Uhanalaisuusluokitus EU:n direktiivilaji Vastuulaji Parimäärä Runsaus Sinisorsa Anas platyrhynchos - - - 1 - Telkkä Bucephala clangula - - x 7 - Pyy Bonasa bonasia - x - 9 - Teeri Tetrao tetrix NT x x 1 - Metso Tetrao urogallus NT x x 3 - Taivaanvuohi Gallinago Gallinago - - - - 1 Lehtokurppa Scolopax rusticola - - - - 2 Metsäviklo Tringa ochropus - - - - 1 Sepelkyyhky Columba palumbus - - - - 2 Käki Cuculus canorus - - - 9 - Palokärki Dryocopus martius - x - 3 - Käpytikka Dendrocopos major - - - - 2 Haarapääsky Hirundo rustica - - - - 1 Metsäkirvinen Anthus trivialis - - - - 3 Niittykirvinen Anthus pratensis NT - - 2 - Västäräkki Motacilla alba - - - - 1 Peukaloinen Troglodytes troglodytes - - - 6 - Rautiainen Prunella modularis - - - - 1 Punarinta Erithacus rubecula - - - - 3 Leppälintu Phoenicurus phoenicurus - - x 1 - Mustarastas Turdus merula - - - - 2 Räkättirastas Turdus pilaris - - - - 1 Laulurastas Turdus philomelos - - - - 3 Punakylkirastas Turdus iliacus - - - - 1 Kulorastas Turdus viscivorus - - - - 1 Lehtokerttu Sylvia borin - - - - 2 Hernekerttu Sylvia curruca - - - - 1 Pensaskerttu Sylvia communis - - - - 1 Sirittäjä Phylloscopus sibilatrix NT - - 6 - Tiltaltti Phylloscopus collybita - - - - 2 Pajulintu Phylloscopus trochilus - - - - 3 Hippiäinen Regulus regulus - - - - 2 Harmaasieppo Muscicapa striata - - - - 1 Kirjosieppo Ficedula hypoleuca - - - - 1 Hömötiainen Parus montanus - - - - 1 Töyhtötiainen Parus cristatus - - - - 1 Kuusitiainen Parus ater - - - - 1 Sinitiainen Parus caeruleus - - - - 2 14
Laji Tieteellinen nimi Uhanalaisuusluokitus EU:n direktiivilaji Vastuulaji Parimäärä Runsaus Talitiainen Parus major - - - - 3 Puukiipijä Certhia familiaris - - - - 1 Pikkulepinkäinen Lanius collurio - x - 1 - Närhi Garrulus glandarius - - - - 1 Varis Corvus cornix - - - - 1 Korppi Corvus corax - - - 1 - Peippo Fringilla coelebs - - - - 1 Viherpeippo Carduelis chloris - - - - 1 Vihervarpunen Carduelis spinus - - - - 1 Pikkukäpylintu Loxia curvirostra - - - - 1 Punatulkku Pyrrhula pyrrhula - - - - 1 Keltasirkku Emberiza citrinella - - - - 3 Yhteensä 50 lajia 15
Lajikohtaista tarkastelua Tässä osiossa käsitellään Tyrinselän tuulivoimapuiston alueella maastotöiden aikana havaittuja huomionarvoisia tai muuten mielenkiintoisia lajeja. Lajiluettelossa käytetään termeinä sekä reviiriä että pesiviä paria. Molemmat tarkoittavat kuitenkin pesimähavaintoja. Merkittävien lajien reviirit esitetään reviirikartoissa sivulla 18 20. Kustakin lajista esitetään suomalaisen nimen lisäksi tieteellinen nimi. Palstan oikeassa reunassa on merkitty punaisella hakasulkuihin lajin mahdollinen uhanalaisuusluokitus (NT = silmälläpidettävä, L = lintudirektiivin laji ja V = Suomen erityisvastuulaji). Sinisorsa (Anas platyrhynchos) Mykyrilammelta tulkittiin pesivä pari (reviirikartta 1). Sinisorsa on hyvin tavallinen pesimälaji Suomessa, joka pesii monenlaisissa kosteikoissa. Telkkä (Bucephala clangula) [V] Mykyrilammelle, Äijälammelle ja Kaitalammelle asettui pesimään yhteensä seitsemän paria (reviirikartta 1). Telkkä on hyvin tavallinen sorsalintu maassamme. Toisinaan se pesii hyvin kaukana lähimmästä vesialueesta, mikäli sopiva luonnonkolo on tarjolla. Telkkä on Suomen erityisvastuulaji. Pyy (Bonasa bonasia) [L] Hankealueella oli yhteensä yhdeksän reviiriä (reviirikartta 1). Pyy viihtyy kuusivaltaisissa havu- ja sekametsissä, joissa esiintyy leppää ruokailua varten. Se on EU:n lintudirektiivin I- liitteen laji Teeri (Tetrao tetrix) [L] [NT] [V] Alueella tulkittiin pesivän vain yksi pari (reviirikartta 1). Rajauksella ja sen lähiympäristössä havaittiin kartoitusten aikana useita soidintavia koiraita, mutta valtaosa niistä pesi toisaalla. Teeren soidinpaikat ovat avoimia, usein soita, turvetuotantoalueita, peltoja tai hakkuuaukkoja. Se on EU:n lintudirektiivin I-liitteen laji, uhanalaisuusluokituksessa silmälläpidettävä (NT) ja Suomen erityisvastuulaji. Metso (Tetrao urogallus) [L] [NT] [V] Alueella pesi kolme paria, mikä on varsin suuri lukema Varsinais-Suomessa yhdelle metsäalueelle (reviirikartta 1). Metson tyypillisiä elinympäristöjä ovat iäkkäämmät havumetsät. Se on EU:n lintudirektiivin I-liitteen laji, Suomen erityisvastuulaji ja valtakunnallisessa uhanalaisuusluokituksessa silmälläpidettävä (NT). Käki (Cuculus canorus) Alueella oli yhdeksän kukkuvaa käkeä (reviirikartta 2). Laji on kuulunut aiemmin alueellisesti uhanalaisten listaan, mutta tuoreimmasta luettelosta se on poistettu. Käki on loisiva laji, joka munii muun muassa leppälintujen, harmaasieppojen ja västäräkkien pesiin. 16
Palokärki (Dryocopus martius) [L] Alueella oli yhteensä kolme pesimäpiiriä (reviirikartta 2). Laji on hyvin kuuluva reviirillään, joka on kooltaan yleensä melko laaja. Palokärki on EU:n lintudirektiivin I-liitteen laji. Niittykirvinen (Anthus pratensis) [NT] Länsiosassa Kolinsuon laiteilla ja itäosassa Äijälamminsuolla oli pesivä pari (reviirikartta 2). Niittykirvinen on selvästi taantunut laji, joka pesii viljelysalueilla ja avosoilla. Se on valtakunnallisessa uhanalaisuusluettelossa silmälläpidettävä (NT). Peukaloinen (Troglodytes troglodytes) Alueella lauloi peräti kuusi yksilöä (reviirikartta 2). Peukaloista voidaan pitää vanhojen metsien indikaattorilajina, joka on harvalukuinen pesijä lähes kaikkialla. Toisaalta se voi asettua pesimään myös vaatimattomille hakkuualueille. Leppälintu (Phoenicurus phoenicurus) [V] Ainoa pesivä pari havaittiin Kärrinkallioilla (reviirikartta 2). Laji pesii vanhemmissa metsissä, asutuksen piirissä ja runsaimmin mäntykankailla. Leppälintu on Suomen erityisvastuulaji. Sirittäjä (Phylloscopus sibilatrix) [NT] Hankealueella oli kuusi reviiriä (reviirikartta 3). Sirittäjän tapaa tyypillisesti valoisista lehti- ja sekametsistä sekä lehdoista. Se on valtakunnallisessa uhanalaisuusluokituksessa silmälläpidettävä (NT). Sirittäjä on taantunut viime vuosina. Pikkulepinkäinen (Lanius collurio) [L] Alueen pohjoisosassa Mustakansassa oli yksi elinpiiri (reviirikartta 3). Pikkulepinkäinen on pensaikkomaiden laji, joka suosii elinpiireinään muun muassa pieni peltojen laiteilla olevia pajukoita. Hakkuualat ovat nykyään yhä useamman parin elinympäristönä. Pikkulepinkäinen on EU:n lintudirektiivin I-liitteen laji. Korppi (Corvus corax) Lounaisosassa Pirinnotkon läheltä merkittiin yksi reviiri (reviirikartta 3). Korppi on monenlaisten metsämaiden pesimälaji, jonka reviiri on yleensä hyvin haastava tulkita, sillä linnut liikkuvat erittäin laajalla alueella. 17
Reviirikartta 1. Sinisorsan (1 pari), telkän (7 pr), pyyn (9 pr), teeren (1 pr) ja metson (3 pr) reviirit. Sinisorsa Teeri Telkkä Metso Pyy c M 72 Project 0 km 0.5 km 1 km 1:20 000 2 km 18 Megatuuli Oy Teknobulevardi 3-5 01530 VANTAA +358 440 330 497 Suunnittelu@megatuuli.fi 101.Tyrinselkä Description Mun Dat Wind Farm Environmental Study Sca
Reviirikartta 2. Käen (9 paria), palokärjen (3 pr), niittykirvisen (2 pr), peukaloisen (6 pr) ja leppälinnun (1 pr) reviirit. Käki Peukaloinen Palokärki Leppälintu Niittykirvinen c M 72 Project 0 km 0.5 km 1 km 1:20 000 2 km 19 Megatuuli Oy Teknobulevardi 3-5 01530 VANTAA +358 440 330 497 Suunnittelu@megatuuli.fi 101.Tyrinselkä Description Mun Dat Wind Farm Environmental Study Sca
Reviirikartta 3. Sirittäjän (6 paria), pikkulepinkäisen (1 pr) ja korpin (1 pr) reviirit. Korppi Sirittäjä Pikkulepinkäinen c M 72 Project 0 km 0.5 km 1 km 1:20 000 2 km 20 Megatuuli Oy Teknobulevardi 3-5 01530 VANTAA +358 440 330 497 Suunnittelu@megatuuli.fi 101.Tyrinselkä Description Mun Dat Wind Farm Environmental Study Sca
viitasammakkoselvitys viitasammakon tunnistaminen Viitasammakko (Rana arvalis) muistuttaa ulkonäöltään huomattavasti sammakkoa (Rana temporaria), mutta se voidaan erottaa tiettyjen tuntomerkkien avulla. Viitasammakko on teräväkuonoinen ja takajalkojen räpylöiden ulkopuolelle jää 2,5 3 varvasluuta. Sammakolla niitä on korkeintaan kaksi. Lisäksi jalkapohjan sisäsyrjässä on kova ja kookas metatarsaalikyhmy (jalkapöydän luu), joka on vähintään puolet sisimmän varpaan pituudesta. Värituntomerkit ovat haastavampia, mutta kutevilla koirailla on usein sinertävä kurkku. Toisinaan lähes koko ruumis saattaa olla varsin selvästi sinertävän sävyinen. Parhain tuntomerkki on koiraan tunnusomainen soidinääni voup, voup, voup.... Se on hidastempoinen ääni, joka muistuttaa uppoavaa pulloa. Lajin havaitsee parhaiten nimenomaan soidinäänen perusteella, sillä elintavoiltaan se on varsin piilotteleva ja arka. Laji voidaan tunnistaa myös melko luotettavasti mätimunista eli kudusta. Viitasammakolla ne kelluvat välivedessä ja ovat jokseenkin pieniä. Sammakon kutu on tyypillisesti selvästi kookkaampaa ja se on aivan veden pinnassa. Rupikonnan (Bufo bufo) kutu on usean metrin mittaista helminauhaa, joka poikkeaa suuresti viitasammakon ja sammakon mätimunista. viitasammakon elinpiiristä Viitasammakko on mieltynyt erityisesti reheviin vesistöihin, ja sitä pidetäänkin usein nimenomaan rehevien lintujärvien lajina. Se suosii kuitenkin myös hieman karumpia lampareita, mutta kutupaikaltaan se vaatii riittävästi suojaisaa kasvillisuutta. Pienet kosteat painanteet tai vaikkapa ojat eivät sille kelpaa muuta kuin liikkumisreitiksi. Viitasammakko on hyvin paikkauskollinen laji, joka pysyttelee vain muutaman neliökilometrin alueella läpi vuoden. Talvehtimaan viitasammakot hakeutuvat huomaamattomasti syys-lokakuussa, jolloin ne katoavat sopivien vesistön pohjiin muun muassa kivien alle. Viitasammakot kerääntyvät muiden sammakoiden tavoin ryhmäsoitimelle jo hyvin varhain keväällä, kun jääpeite sulaa ja yöpakkaset laantuvat. Sopivia kutupaikkoja ovat muun muassa rehevät luhtarannat, ilmaversoiskasvillisuuden laiteilla olevat suojaisat sopukat ja muut vastaavat paikat. Mätimunaklimpit ovat usein vesirajalla vesisammalten ja muun kasvillisuuden lomassa. Viitasammakoiden liikehtimistä on tutkittu hyvin vähän, mutta eräiden eurooppalaisten tutkimusten (Kovar ym. 2009) mukaan keskimääräinen liikkumismatka on noin 1 000 metriä. Liikkumisreitteinä ne käyttävät usein kosteita ja suojaisia ojia, mutta esimerkiksi kuiville mäntykankaille ne nousevat ilmeisesti harvoin. Kesänsä viitasammakot viettävät vesistöjen lähellä rannoilla, rantapensaikoissa, tuoreissa metsissä, soilla ja pelloilla. Ravinnonsaantimahdollisuudet vaikuttavat lajin elinpiirin valintaan. Kutupaikoilta poistuvien ja niillä kesää viettävien yksilöiden prosentuaalisia suhteita ei tiedetä. Todennäköisesti viitasammakot pysyttelevät mahdollisimman lähellä kutu- ja talvehtimispaikkoja jotka voivat sijaita samalla järvellä mikäli ravintoa on riittävästi tarjolla. Viitasammakon kudusta kehittyy toukkia noin kolmessa viikossa. Toukkavaihe kestää keskimäärin 2 3 kuukautta, riippuen kesän sääolosuhteista. Toukkien muodonmuutoksen jälkeen pienet sammakot nousevat yleensä maalle, mutta niiden liikehtimisestä on niukasti tietoja saatavilla. 21
viitasammakko lainsäädännössä Viitasammakko kuuluu EU:n luontodirektiivin liitteen IV(a) mukaisiin lajeihin, joihin kuuluvien yksilöiden luonnossa selvästi havaittavien lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on uuden luonnonsuojelulain (49 ) mukaisesti kielletty. IV(a)-liitteen lajit ja niiden elinympäristöt ovat tiukasti suojeltuja. Luonnonsuojelulain mukaan paikallinen ELY-keskus voi yksittäistapauksissa myöntää poikkeusluvan, vaikka toiminta aiheuttaisikin varmuudella haittaa direktiivilajille. Edellytyksenä on kuitenkin se, että hanke koskee yleistä etua ja muuta tyydyttävää ratkaisua ei ole. Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton (IUCN) uhanalaisuusluokituksessa viitasammakko on elinvoimainen (LC, Least Concern). Suomalaisessa uhanalaisuusluokituksessa viitasammakkoa ei ole luokiteltu uhanalaiseksi tai vaarantuneeksi lajiksi (Rassi ym. 2010). tutkimusmenetelmät Viitasammakkoselvityksen maastoinventoinnit tehtiin 7.5. ja 13.5., jolloin kierrettiin läpi kaikki alueen vesistökohteet: Ämpärlammi, Kaitalammi, Äijälammi ja Mykyrilammi sekä muutama hyvin pienialainen ja nimetön lampare. Maastotyöt keskittyivät varhaiseen aamuun ja aamupäivään, yleensä klo 4.30 12.00 väliseen aikaan. Kullakin käyntikerralla kierrettiin läpi sopivat paikat hiljaa ja rauhallisesti. Inventointien aikana pysähdyttiin tietyin välimatkoin useiksi minuuteiksi, sillä viitasammakot ovat hyvin arkoja ja voivat säikähtäessään pysytellä pitkään piilossa. tulokset ja päätelmät Tutkimusalueella ei nähty yhtään viitasammakkoa, eikä soidinpulputusta kuultu yhdelläkään vesistökohteella. Tulosten perusteella voidaan todeta, että ainakaan vuonna 2013 laji ei esiintynyt Tyrinselällä. Lajia ei tarvitse näin ollen huomioida lainkaan maankäytön suunnittelussa. 22
Liito-oravaselvitys tutkimusmenetelmät Tyrinselän tuulivoimapuiston alue kierrettiin huolella läpi 22.4., 23.4., 28.4., 6.5. ja 13.5., jolloin etsittiin liito-oravien jätöksiä puiden runkojen tyviltä. Inventoinnit tehtiin ajankohtana, jolloin lumet olivat sulaneet riittävästi. Näin ollen mahdollisien jätöksien löytämiseen oli erinomaiset edellytykset. Alueelta tutkittiin kaikkien järeähköjen leppien, raitojen, haapojen ja kuusten sekä tarvittaessa myös muiden puulajien tyvet. LIito-oravan elinpiiristä Liito-orava asettuu mieluiten kuusivaltaiseen metsään, jossa on riittävästi lehtipuita seassa. Kesällä se syö pääosin lehtipuiden lehtiä, suosituimpia ovat koivut, lepät ja haapa. Syksyllä ravinto koostuu lähinnä havupuiden silmuista sekä koivun ja lepän norkoista. Vastaavaan ravintoon se turvautuu myös talvella. Monipuoliset ravintovaatimukset määräävät lajin elinympäristön sijoittumista. Lisäksi sopivia pesäpaikkoja kuten vanhoja tikankoloja tai risupesiä täytyy olla riittävästi tarjolla. Liito-oravien reviirit ovat varsin laajoja, erityisesti koirailla, joiden elinpiirin keskimääräinen pinta-ala on noin 60 hehtaaria. Naarailla on huomattavasti pienempi reviiri, vain noin kahdeksan hehtaaria. Molemmat sukupuolet käyttävät useita eri koloja, ja niiden reviireillä on tärkeitä ydinalueita. Aikuiset yksilöt ovat varsin paikkauskollisia ja liikkuvat vain pakon edessä uusille alueille. Nuoret yksilöt sen sijaan levittäytyvät uusille alueille säännöllisesti (dispersaali). Levittäytymisen vuoksi elinvoimaisen reviirin on oltava yhteydessä laajempiin metsäalueisiin niin sanottujen ekologisten käytävien kautta. Mikäli metsät ovat eristäytyneitä saarekkeita, ei liitooravilla ole edellytyksiä elinvoimaisiin pesimäkantoihin. Lisääntymismetsien välillä tulisi olla vähintään kymmenen metriä korkeaa puustoa, mieluummin vielä korkeampaa. Hakkuuaukot ja taimikot eivät ole liito-oravalle kelvollisia liikkumisreittejä. Liito-orava lainsäädännössä Liito-orava kuuluu EU:n luontodirektiivin liitteen IV(a) mukaisiin lajeihin, joihin kuuluvien yksilöiden luonnossa selvästi havaittavien lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on uuden luonnonsuojelulain (49 ) mukaisesti kielletty. 23
tulokset ja päätelmät Tyrinselän tutkimusalueelta löydettiin yksi liito-oravan elinpiiri Vahteristosta. Reviiriltä löydettiin myös pesäkolo ja papanoita 20 rungon tyveltä (liite 4). Kuvassa 5 esitetään luonnonsuojelulain suojaama reviirikuvio, johon on rajattu mukaan pieni lampare, sillä rannat ovat liitooraville tärkeitä. Reviirin lisäksi kaakkoispuolelle suositetaan jätettävän pienehkö soveliaan elinympäristön alue. Vastaavasti lounaispuolelle suositetaan jätettävän niin ikään soveliaan elinympäristön vyöhyke, jota pitkin liito-oravat pystyvät kulkemaan tuulivoimapuistoalueen ulkopuolelle läheiselle luonnonsuojelualueelle. Lähelle on suunniteltu yhtä mahdollista turbiinia (nro 6), joka voidaan toteuttaa paikalle, vaikka kaakkoispuolen suojavyöhyke säilytetään. Kuva 5. Vahteriston liito-oravan reviiri (punainen alue) sekä kuviot (vihreät alueet), jotka suositellaan säilytettävän muun muassa liikkumismahdollisuuksien vuoksi. 24
KIRJALLISUUS Ahlman, S. & Luoma, S. 2013: Ypäjän Jokioisten Tyrinselän tuulivoimapuiston lintujen kevätmuuttoselvitys 2013. Ahlman Group Oy. Helle, P., Lindén, H., Aarnio, M. & Timonen, K. 1999: Metso ja metsien käsittely. Metsähallituksen metsätalouden julkaisuja 20. Jakobsson, N. (toim.) 2008: Ympäristön- ja luonnonsuojelu 2008. Lakikokoelmat. Edita Publishing Oy. Helsinki. Jokinen, A., Nygren, N., Haila, Y. & Schrader, M. 2007: Yhteiseloa liito-oravan kanssa. Liito-oravan suojelun ja kasvavan kaupunkiseudun maankäytön tarpeiden yhteensovittaminen. Suomen ympäristö 20/2007. Pirkanmaan ympäristökeskus. Kovar, R., Brabec, M., Vita, R. & Bocek, R. 2009: Spring migration distances of some Central European amphibian species. Amphibia-Reptilia 30: 367 378. Kunttu, P. & Vasko, V. 2012: Metsojen soitimet Varsinais-Suomessa ja Rauman seudulla 2000-luvulla. Ukuli 1/2009. Kwet, A. 2009: European Reptile and Amphibian Guide. New Holland Publishers. United Kingdom. Metsoparlamentti: Kuinka löydän metsojen soidinpaikan? 9.4.2013 <http://www.metsoparlamentti.fi/soidinpaikkaesite.pdf>. Pöntinen, B. 2001: Liito-orava, Flygekorren. Omakustanne. Kirjapaino Stencca. Vaasa. Rajasärkkä, A. 2005: Linjalaskenta. Eripainos monisteesta: Rytkönen, S., Leppäjärvi, M., Rajasärkkä, A., Siekkinen, J., Várkonyi, G. & Välimäki, P. 2005: Maaeläimistön tuntemus ja ekologia. Biologian laitoksen monisteita 1/2005. Oulun yliopisto. 25
Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.) 2010: Suomen lajien uhanalaisuus Punainen kirja. Ympäristöministeriö ja Suomen ympäristökeskus, Helsinki. Saurola, P., Valkama, J. & Velmala, W. 2013: Suomen Rengastusatlas. Osa 1. Luonnontieteellinen keskusmuseo ja ympäristöministeriö. Helsinki. Sierla, L., Lammi, E., Mannila, J. & Nironen, M. 2004: Direktiivilajien huomioon ottaminen suunnittelussa. Suomen Ympäristö 742. Ympäristöministeriö. Söderman, T. 2003: Luontoselvitykset ja luontovaikutusten arviointi kaavoituksessa, YVA-menettelyssä ja Natura-arvioinnissa. Ympäristöopas 109. Suomen ympäristökeskus. Helsinki. Ympäristöministeriö a) lintudirektiivin I-liitteen mukaiset lajit http://www.ymparisto.fi/default.asp?node=9046&lan=fi Ympäristöministeriö b) luontodirektiivin II, IV ja V -liitteiden lajit http://www.ymparisto.fi/default.asp?node=9045&lan=fi#a7. Ympäristöministeriö 2001: Liito-oravan (Pteromys volans) biologia ja suojelu Suomessa. Suomen ympäristö 459. Oy Edita Ab. Helsinki. Ympäristöministeriö 2005: Liito-oravan huomioon ottaminen kaavoituksessa. Moniste 16 s. 26
liite 1. Linjalaskentatulosten yhteenveto. Laji Pääsarka Apusarka Tutkimussarka Pääsarkatiheys Tutkimussarkatiheys Parimäärä y-korjauskertoimella Pyy 1 2 3 0,61 2,89 2,89 Teeri - 1 1-0,20 0,20 Kurki - 1 1-0,05 0,05 Taivaanvuohi - 1 1-0,16 0,16 Lehtokurppa 1 2 3 0,61 3,46 3,46 Metsäviklo 4 11 15 6,56 2,38 2,38 Sepelkyyhky 1 11 12 0,61 1,59 1,59 Käki 3 21 24 4,92 1,05 1,05 Palokärki 2 2 4 3,28 0,34 0,34 Käpytikka 5 11 16 8,2 5,24 5,24 Haarapääsky 2-2 3,28 0,31 0,31 Metsäkirvinen 4 19 23 6,56 5,22 5,02 Peukaloinen 2 2 4 3,28 1,24 1,19 Rautiainen 1 2 3 0,61 0,90 0,86 Punarinta 4 19 23 6,56 8,05 7,74 Mustarastas 4 18 22 6,56 9,15 8,79 Laulurastas 4 18 22 6,56 4,67 4,49 Kulorastas - 3 3-0,54 0,52 Lehtokerttu 3 7 10 4,92 3,24 3,11 Hernekerttu 2 3 5 3,28 1,75 1,68 Sirittäjä 2-2 3,28 0,74 0,71 Tiltaltti 7 17 24 11,48 5,86 5,63 Pajulintu 13 111 124 21,31 31,37 30,15 Hippiäinen 4 9 13 6,56 7,55 7,26 Kirjosieppo 2 1 3 3,28 0,96 0,92 Hömötiainen 1 4 5 0,61 2,74 2,63 Töyhtötiainen - 1 1-0,65 0,62 Sinitiainen 2 9 11 3,28 7,79 7,49 Talitiainen 7 35 42 11,48 18,72 17,99 Puukiipijä 2 1 3 3,28 1,92 1,85 Pikkulepinkäinen 1-1 0,61 0,60 0,60 Närhi 2 2 4 3,28 2,12 2,04 Varis - 1 1-0,10 0,10 Korppi - 3 3-0,16 0,15 Peippo 17 95 112 27,87 35,24 33,87 Vihervarpunen 4 17 21 6,56 5,49 5,28 Punatulkku 1 2 3 0,61 0,94 0,90 Keltasirkku 4 22 26 6,56 7,25 7,25 Yhteensä 112 484 596 176,45 182,63 176,51 27
liite 2. Linjalaskentojen linjakohtaiset havainnot. Linja 1 (länsi) Laji 6,0 km Pääsarka 30.5. Apusarka Linja 2 (itä) Laji 6,2 km Pääsarka 6.6. Apusarka Pyy 1 1 Teeri - 1 Teeri - 1 Lehtokurppa 1 2 Kurki - 1 Metsäviklo 2 6 Taivaanvuohi - 1 Sepelkyyhky - 6 Metsäviklo 2 5 Käki 1 8 Sepelkyyhky 1 5 Palokärki 1 1 Käki 2 13 Käpytikka 3 8 Palokärki 1 1 Metsäkirvinen 2 12 Käpytikka 2 3 Rautiainen - 1 Haarapääsky 2 - Punarinta 1 10 Metsäkirvinen 2 7 Mustarastas 1 8 Peukaloinen 2 2 Laulurastas 2 11 Rautiainen 1 1 Kulorastas - 3 Punarinta 3 9 Lehtokerttu 1 5 Mustarastas 3 10 Sirittäjä 1 - Laulurastas 2 7 Tiltaltti 4 5 Lehtokerttu 2 2 Pajulintu 7 54 Hernekerttu 2 3 Hippiäinen 1 3 Sirittäjä 1 - Kirjosieppo 1 - Tiltaltti 3 12 Hömötiainen 1 3 Pajulintu 6 57 Töyhtötiainen - 1 Hippiäinen 3 6 Sinitiainen 1 5 Kirjosieppo 1 1 Talitiainen 4 18 Hömötiainen - 1 Puukiipijä 1 - Sinitiainen 1 4 Närhi 1 2 Talitiainen 3 17 Varis - 1 Puukiipijä 1 1 Korppi - 2 Pikkulepinkäinen 1 - Peippo 12 52 Närhi 1 - Vihervarpunen 2 8 Korppi - 1 Punatulkku - 1 Peippo 5 43 Keltasirkku 3 14 Vihervarpunen 2 9 Punatulkku 1 1 Keltasirkku 1 8 Yhteensä 58 233 Yhteensä 54 251 28
LIITE 3. Pistelaskentojen paikkakohtaiset (kuva 4) havainnot. Piste 1 (12.6.) Alle 50 m Yli 50 m Piste 4 (12.6.) Alle 50 m Yli 50 m Fasaani - 1 Sepelkyyhky - 1 Ruisrääkkä - 1 Kurki - 1 Kurki - 1 Metsäkirvinen - 1 Punarinta 1 - Laulurastas 1 - Mustarastas - 1 Mustarastas - 1 Laulurastas - 1 Palulintu - 2 Pajulintu - 1 Hippiäinen 1 - Sinitiainen - 1 Talitiainen - 1 Talitiainen 1 - Peippo 1 1 Peippo - 1 Piste 5 (12.6.) Alle 50 m Yli 50 m Keltasirkku - 1 Kurki - 1 Piste 2 (12.6.) Alle 50 m Yli 50 m Käpytikka - 1 Kurki - 1 Punarinta - 1 Sepelkyyhky - 1 Metsäkirvinen - 1 Käpytikka 1 - Laulurastas - 1 Punarinta 1 - Mustarastas - 1 Mustarastas - 1 Pajulintu - 1 Laulurastas - 2 Närhi - 1 Sirittäjä 1 - Peippo - 1 Pajulintu - 2 Piste 6 (12.6.) Alle 50 m Yli 50 m Hippiäinen 1 - Käki - 1 Töyhtötiainen 1 - Palokärki - 1 Talitiainen - 1 Metsäkirvinen 1 1 Peippo 1 - Laulurastas - 1 Piste 3 (12.6.) Alle 50 m Yli 50 m Lehtokerttu - 1 Sepelkyyhky - 1 Pajulintu - 1 Käki - 1 Talitiainen 2 - Palokärki 1 - Peippo 1 2 Metsäkirvinen 1 - Keltasirkku 2 - Peukaloinen 1 - Piste 7 (12.6.) Alle 50 m Yli 50 m Laulurastas - 1 Sepelkyyhky - 1 Pajulintu - 2 Käki - 1 Talitiainen 1 2 Punarinta 1 - Närhi 1 - Metsäkirvinen - 1 Korppi - 1 Mustarastas - 1 Peippo - 1 Tiltaltti - 1 Pajulintu - 1 Talitiainen - 1 Peippo 1 1 29
Piste 8 (12.6.) Alle 50 m Yli 50 m Piste 12 (13.6.) Alle 50 m Yli 50 m Palokärki - 1 Käki - 1 Metsäkirvinen - 1 Punarinta 1 - Pajulintu - 2 Lehtokerttu - 1 Talitiainen - 1 Pajulintu 1 1 Peippo 1 1 Talitiainen - 1 Piste 9 (12.6.) Alle 50 m Yli 50 m Peippo - 1 Palokärki 1 - Piste 13 (13.6.) Alle 50 m Yli 50 m Käpytikka 1 - Teeri - 1 Metsäkirvinen - 1 Taivaanvuohi - 1 Mustarastas - 1 Sepelkyyhky - 1 Pajulintu - 1 Käki - 2 Hömötiainen - 1 Punarinta 1 - Talitiainen - 2 Laulurastas - 1 Peippo - 3 Tiltaltti - 1 Keltasirkku - 1 Pajulintu - 1 Piste 10 (13.6.) Alle 50 m Yli 50 m Talitiainen 1 - Sepelkyyhky - 1 Peippo 1 - Käki - 1 Keltasirkku - 1 Palokärki - 1 Piste 14 (13.6.) Alle 50 m Yli 50 m Käpytikka - 1 Käki - 1 Peukaloinen 1 - Käpytikka - 1 Laulurastas - 1 Punarinta 1 - Hernekerttu 1 - Laulurastas - 1 Pajulintu 1 2 Mustarastas - 1 Hippiäinen 1 - Pajulintu 1 1 Talitiainen - 1 Talitiainen - 1 Peippo - 1 Peippo - 1 Piste 11 (13.6.) Alle 50 m Yli 50 m Piste 15 (13.6.) Alle 50 m Yli 50 m Käki - 1 Hiirihaukka - 1 Käpytikka 1 - Metsäkirvinen 1 - Metsäkirvinen - 1 Punarinta 1 - Laulurastas - 1 Pajulintu - 1 Mustarastas - 1 Hömötiainen 1 - Lehtokerttu - 1 Närhi 1 - Sirittäjä - 1 Peippo 1 1 Tiltaltti - 1 Peippo - 2 Vihervarpunen 1-30
Piste 16 (13.6.) Alle 50 m Yli 50 m Metsäviklo 1 - Sepelkyyhky - 1 Käki - 1 Käpytikka 1 - Mustarastas - 1 Hernekerttu - 1 Pajulintu 1 - Peippo 1 1 Piste 17 (13.6.) Alle 50 m Yli 50 m Sepelkyyhky - 1 Käki - 1 Käpytikka - 1 Punarinta 1 - Mustarastas 1 - Pajulintu - 2 Peippo - 2 Keltasirkku 1 - Piste 18 (13.6.) Alle 50 m Yli 50 m Käpytikka - 1 Metsäkirvinen 1 - Punarinta 1 - Laulurastas - 1 Mustarastas - 1 Pajulintu 1 - Närhi 1 - Varis - 1 Peippo - 2 Piste 19 (13.6.) Alle 50 m Yli 50 m Metsäkirvinen - 1 Punarinta 1 - Laulurastas - 1 Talitiainen 1 - Peippo 1 - Vihervarpunen 1 - Keltasirkku - 1 31
liite 4. Liito-oravahavaintojen yhtenäiskoordinaatit lisätietoineen. GRID N / lat E / lon N / E Paikka Havainto Papanoita Puulaji Lisätiedot Pvm Havainnoitsija 6756381 3298416 67 563 813 298 416 Vahteristo Liito-orava 300 Haapa 13.5.2013 Hanna Tuominen 6756318 3298584 67 563 183 298 584 Vahteristo Liito-orava 10 Haapa 13.5.2013 Hanna Tuominen 6756388 3298640 67 563 883 298 640 Vahteristo Liito-orava 50 Haapa 13.5.2013 Hanna Tuominen 6756336 3298703 67 563 363 298 703 Vahteristo Liito-orava 10 Haapa 13.5.2013 Hanna Tuominen 6756316 3298746 67 563 163 298 746 Vahteristo Liito-orava 10 Haapa 13.5.2013 Hanna Tuominen 6756318 3298752 67 563 183 298 752 Vahteristo Liito-orava 250 Haapa 13.5.2013 Hanna Tuominen 6756237 3298724 67 562 373 298 724 Vahteristo Liito-orava 70 Kuusi 13.5.2013 Hanna Tuominen 6756155 3298802 67 561 553 298 802 Vahteristo Liito-orava 20 Kuusi 13.5.2013 Hanna Tuominen 6756315 3298848 67 563 153 298 848 Vahteristo Liito-orava 70 Kuusi 13.5.2013 Hanna Tuominen 6756362 3298840 67 563 623 298 840 Vahteristo Liito-orava 100 Haapa Pesäkolo 13.5.2013 Hanna Tuominen 6756363 3298847 67 563 633 298 847 Vahteristo Liito-orava 10 Haapa 13.5.2013 Hanna Tuominen 6756362 3298833 67 563 623 298 833 Vahteristo Liito-orava 250 Haapa 13.5.2013 Hanna Tuominen 6756356 3298816 67 563 563 298 816 Vahteristo Liito-orava 10 Kuusi 13.5.2013 Hanna Tuominen 6756401 3298809 67 564 013 298 809 Vahteristo Liito-orava 10 Kuusi 13.5.2013 Hanna Tuominen 6756385 3298725 67 563 853 298 725 Vahteristo Liito-orava 700 Haapa 13.5.2013 Hanna Tuominen 6756413 3298682 67 564 133 298 682 Vahteristo Liito-orava 10 Kuusi 13.5.2013 Hanna Tuominen 6756449 3298699 67 564 493 298 699 Vahteristo Liito-orava 100 Haapa 13.5.2013 Hanna Tuominen 6756444 3298721 67 564 443 298 721 Vahteristo Liito-orava 80 Kuusi 13.5.2013 Hanna Tuominen 6756389 3298606 67 563 893 298 606 Vahteristo Liito-orava 30 Kuusi 13.5.2013 Hanna Tuominen 6756465 3298438 67 564 653 298 438 Vahteristo Liito-orava 100 Kuusi 13.5.2013 Hanna Tuominen 32
33