Merkittävien ihmisten yhteiskunta. Hymykuopat-hanke kunnan tarpeisiin vastaajana

Merkittävien ihmisten yhteiskunta Hymykuopat-hanke kunnan tarpeisiin vastaajana

MERKITTÄVIEN IHMISTEN YHTEISKUNTA toimittaneet Helena Malmivirta ja Anu Taivainen

Merkittävien ihmisten yhteiskunta Julkaisija Salon kaupunki, Kulttuuripalvelut Toimitus Helena Malmivirta ja Anu Taivainen Taitto Satu-Maaria Mäkipuro Painopaikka Sälekarin kirjapaino 2012 ISBN 978-952-5830-10-1

SISÄLLYSLUETTELO ESIPUHE (sivut 6 7) Muutoksen mahdollisuus (sivut 8 11) projektipäälliköt Helena Malmivirta ja Anu Taivainen Hymyä kulttuurista (sivut 14 15) Varsinais-Suomen taidetoimikunnan pääsihteeri ja Hymykuopat-ohjausryhmän puheenjohtaja Henri Terho MISTÄ LIIKKEESTÄ PIDÄN? Mikroliikkeitä ja helminauhaa tanssikummit vanhainkodin arjessa (sivut 18 23) Läntinen tanssin alukeskus, toiminnanjohtaja Lotta Skaffari Tanssijat ikäihmisten liikkeen ymmärtäjinä (sivut 24 29) Keski-Suomen Tanssin Keskus, tuottaja Pauliina Lapio SANANI, TARINANI Kynä on lämmin korva (sivut 32 37) Turun sanataideyhdistys ry, sanataiteilijat Timo Harju ja Veera Vähämaa Muistot kulttuurihoitona teatterilähtöiset menetelmät vanhustyössä (sivut 38 45) Framil ry Elokuva muistojen kruunaajana (sivut 46 49) Keski-Suomen elokuvakeskus ry, projektikoordinaattori Riikka Polso KUVA kulttuuria vanhuksen arkeen Turussa (sivut 50 53) Helena Malmivirta, Anu Taivainen 4

ILON JA INNON VOIMA Kukkaan puhkeaminen lapsen oikeutena (sivut 56 65) Framil ry ja Salon taiteilijaseura ry, LUOTO-työryhmä Uuden kaupunginosan kyläsuunnitelma (sivut 66 69) Suomusjärvi seura ry, puheenjohtaja Päivi Reponen-Koitto Kaikille kaikkea yhdistys voimavarojen haravoijana (sivut 70 73) Kisko seura ry, puheenjohtaja Jaana Shelby Hymykuopat syvenivät Kouvolassa (sivut 74 77) kulttuuritoimenjohtaja Anne Eriksson, Kouvolan kaupunki Hankasalmen Kulttuuriraitti kulttuurisuunnitelma ikääntyville (sivut 78 81) kulttuurituottaja Ellinoora Auvinen, Hankasalmen kunta OIKEUS TUNTEA Nojatuolimatkat tunteiden, aistien ja liikkeen aktivointi audiovisuaalisen taiteen keinoin (sivut 84 89) ValoAurinko ry, Metsämarja Aittokoski, Tiina Laine Elämysmatkalaukut aistitun todellisuuden tärkeys (sivut 90 95) Salon taiteilijaseura ry Vuosikello työväline arjen kulttuurisuuden viljelyyn (sivut 96 99) projektikoordinaattori Annika Tavasti, Salon kaupunki MERKITTÄVIEN IHMISTEN YHTEISKUNTA Taide eheyttäjänä elämän loppuvaiheessa (sivut 102 109) Luovuus tulevaisuuden turvana (sivut 110 112) Taide hyvinvoinnin rakentajana (sivut 113 117) KT, LTO Helena Malmivirta Kulttuuripalvelua lähellä (sivut 118 126) Helena Malmivirta ja Anu Taivainen 5

ESIPUHE Kulttuuri on keino selviytyä ihmiskuntana. Elämme kulttuureissa jakaen käsityksiä, merkityksiä ja ymmärrystä. Kulttuureissa elää moraalimme, ymmärrys toistemme huolenpidosta, oikeaksi ja vääräksi käsittämämme. Kiitos kulttuurien, sopeudumme ympäröivään, tulemme toimeen keskenämme ja vahvistumme yhteisöinä. Taide on keino selvitä ihmisinä. Taide virittää intuitiomme, vaistomme ja aistimme, mikä turvana olemme kyenneet ratkomaan haasteita läpi lajimme menneisyyden. Taiteilija huomioi, huomaa ja löytää. Kyseenalaistaessaan selvät totuudet hän synnyttää ratkaisuja ja raivaa tietä uudenlaiselle ajattelulle. Kulttuuri ja taide ovat itseisarvoja puolustaessaan elämää, auttaessaan ihmisiä olemaan ihmisiksi ja vahvistaessaan lajimme olemassaoloa, tänään ja tulevien sukupolvien aikana. Vuosina 2009 2012 kymmenellä taiteenja kulttuurialan yhdistyksellä oli mahdollisuus etsiä uusia käytäntöjä, niin kunnan ja kolmannen sektorin yhteistyöhön kuin taiteen ja kotiseututyön toteutustapoihin palveluina. EU:n rakennerahastoista Euroopan sosiaalirahasto ja Lapin ELY keskus mahdollistivat etsivän, tutkivan, taiteen- ja kulttuurityön luovuuden logiikalla, toimivan kehittämisen. Viitekehyksen tarjosi Opetus- ja kulttuuriministeriö Kulttuuri-, liikunta- ja nuorisoalojen kolmas sektori 6

hyvinvointipalvelujen tarjoajana ohjelmallaan. Vertaistuen tarjosivat Kolmas lähde koordinaatiohanke sekä muut ohjelman pilotit. Viisi kuntaa, Forssa, Hankasalmi, Kouvola, Salo ja Turku, toivat mukaan tarpeensa. Ikääntyvä väestö, lasten syrjäytyminen ja sektorirajojen bunkkerit koettiin kunnissa haasteina hyvinvointiyhteiskunnan säilymiselle. Kymmenen kulttuurija taidealan ammattilaisten ja harrastajien yhdistystä kiinnostui ratkaisujen etsimisestä. Tästä syntyi kahden ja puolen vuoden yhteisen oppimisen taival. Kunnat avasivat kohtaamisille tiloja omilla hankkeillaan ja kehittämistarpeillaan. Samaan aikaan, kun Hymykuopissa kasvoi taiteilijoiden ja kulttuuriharrastajien osaaminen, rakensivat kunnat omia rakenteitaan Turun KUVA hankkeessa, Hankasalmen Kulttuuriraitissa ja Salon Arjen kulttuuria ohjelmassa. Uudet, erityisesti vanhus- ja kulttuurityön, yhdistävät palvelut loivat myös Hymykuoppien toimille jatkuvuutta. törmäyttäjä ja erityisesti kulttuurihyvinvointiin sekä soveltavaan taiteeseen liittyvien käsitteiden ja käsitysten määrittäjä. Tämä kirja kertoo etsitystä ja löydetystä. Se on kuvaus mahdollisuudesta rakentaa yhteiskuntaa, joka koostuu merkittävistä ihmisistä ja huomioi osallisuuden yhteiskunnan voimavarana. Kirja liittyy kerronnallaan ihmisyyden voimasta kertovien tarinoiden joukkoon niihin, joissa taiteen- ja kulttuurin voima on todettu vahvaksi sekä vaikuttavaksi. Kirja on kiitos kaikille kumpuilevan hymykuoppaisella tiellä taivaltaneille, upeasti työhönsä sitoutuneille kasvattajille, hoitajille, kulttuurityöntekijöille ja esimiehille kunnissa, harrastajille, taiteilijoille, tuottajille, yhdistystoimijoille sekä tietysti mukana olleille kuntalaisille. Salossa 20.4.2012 projektipäälliköt Helena Malmivirta ja Anu Taivainen Hymykuopat on ollut uuden synnyttäjä, 7

MUUTOKSEN MAHDOLLISUUS projektipäälliköt Helena Malmivirta ja Anu Taivainen Taide- ja kulttuurialalla käydään nyt 2010 luvulla keskustelua siitä, miten tällä työllä voidaan tuottaa hyvinvointia. Etsimme perusteita ammattimme ja harrastustoimintamme merkittävyydestä yhteiskunnalle. Samaan aikaan keskustelu hyvinvointiyhteiskunnan ylläpidon hinnasta ja mahdollisuuksista velloo talouskriisin aallokoissa. Elämme käsitteiden ja käsitysten määrittelyn aikaa. hankkeeseen osallistuneet ovat löytäneet tiloja toimia rinnakkain ja yhteistyöllä vahvistua. Kirja kertoo, miten ihmisten itsensä tuottama hyvinvointi, aitona ennaltaehkäisynä ja ihmisarvon puolestapuhujana, on mahdollisuus yhteiskunnan haasteissa. Keikaus hyvinvointipolitiikan ymmärtämisessä Tämä kirja pohtii sanojen hyvinvointi, osallisuus, kulttuurisesti merkittävä ja taide sisältöjä. Kirja kertoo miten taiteilijat, kulttuuritoimijat, hoitotyön tekijät ja kuntapalvelusuunnittelijat mieltävät sanojen sisällön. Muuttuvien merkitysten avulla Sosiaalipoliittinen keskustelu määrittää jatkuvasti käsitystä sellaisesta hyvästä, joka luo ihmiselle hyvinvointia. Näkemystä on rakennettu sekä resurssi- että tarveteoreettisesta näkökulmasta millaisin voimavaroin, kenen kustantamana ja kenelle 8

yhteiskunta tarjoaa suojaverkkonsa apua. Nyt keskustelussa korostetaan ihmisten osallisuuden merkitystä. Osallisuus edellyttää tilan ja paikan luomista osallistumiselle, jotta yksilöt voivat olla aktiivisia, itse hyvinvointia tuottavia jäseniä. Yhteiskunta tarjoaa tällöin jäsenilleen keinoja, välineitä ja materiaaleja oman kasvun ja itsestä löytyvien voimavarojen esiintuojaksi. Yksilöt voivat ilmaista itseään ja kuulua omaan yhteisöönsä, olla hyväksyttyjä. He ovat kotonaan yhteisössä siihen vaikuttaen ja omaehtoisesti toimien. Yhteiskunta tukee tätä myös silloin, kun yksilön toimintaympäristö muuttuu tai hän tarvitsee toiminnassaan erityistä tukea tai toisenlaista kieltä ollaakseen osallinen. Päästäksemme osallisuuden yhteiskuntaan on hyvinvointipoliittinen ajattelu ja päätöksenteko muutettava tukemaan ihmisenä kasvua käännyttävä ongelmien korjaamisesta ennakointiin. Hymykuopat hanke on toiminut koelaboratoriona tuottaessaan taide- ja kulttuurilähtöisiä menetelmiä sekä tiloja, joilla mahdollistetaan merkityksellisten ihmisten kasvu täyteen mittaansa, koko elämänhistoriansa ajan. Osallisuus yhteisöjen voimavarana Hymykuopat-hanke sivuaa Aristoteleen ihmiskäsitystä. Siinä ihmisen järjellisyys on määritelty harkituksi elämänhallin-naksi, jota harjoittaa ruumiillinen, tunteva, aistiva, haluava, osaava ja ajatteleva, toisia kaltaisiaan tarvitseva ja näiden kanssa yhdessä elävä ja toimiva sekä hallitsemattomille sattumille altis olento. Ihmismieleen varastoituu elämän jatkuvan tasapainon ja epätasapainon vaihtelussa elämäntarinaa jo varhaisista vuosista lähtien. Kertyneet kokemukset heijastelevat jatkuvasti merkitystään suhteessa menneeseen, nykyiseen ja tulevaan. Ihminen on kokonainen oman tarinansa ja kokemustensa summana. Elämänhistoriansa läpikäymisellä yksilö mieltää itselleen tärkeät arjen yksityiskohdat. Näiden huomioiminen palvelujen ja elinympäristöjen suunnittelussa lisäävät elämänlaatua. Ihmisyyden huomioiva yhteiskunta ymmärtää inhimilliset peruskokemukset, syntymä, kasvu ja vanheneminen, voimavaroina. Se ymmärtää, että ihmiselle kulttuurisesti 9

merkittävä, yhteisön kanssa jaettu käsitemaailma, on vankka kulmakivi osallisuuden yhteiskunnan rakentamisessa. Elämänhistorian ja yksilölle tärkeän huomioiminen palkitsevat, koska niiden avulla yksilöt kiinnittyvät yhteisöihin ja haluavat työskennellä yhteisen hyvän puolesta myös itse, osallisina yhteiskunnassaan. Taide vuorovaikutuksen vahvistaja Taide on tapa kokea ja taito ilmaista tapaa olla maailmassa. Taide voi olla pelottavan paljastava tai se voi puhdistaa katharsiksen tunteen avulla. Taide avaa mahdollisuuden kokea voimallisesti taiteessa tapahtuvaa niin vastaanottaen kuin sitä itse tuottamalla. Taiteen rytmi, muoto, väri, harmonia ja disharmonia saavat muodon ilmaisussa erilaisissa kohtaamisen tiloissa. Tilana voi olla teos tai se voi olla vuorovaikutus. Taide on, kokemuksellisen oppimisen ja progressiivisen kasvatuksen uranuurtajan John Deweyn (1934; 1980; 2010) sanoin viestintää puhtaimmassa muodossaan. Taiteella on voima murtaa ihmisiä erottavat esteet, jotka tavallisessa kanssakäymisessä ovat läpipääsemättömiä. Taideilmaisu on enemmän kuin siinä välitetty tunne. Taiteessa kohtaavat erilaiset kokemuksen ulottuvuudet kuten elämänhistoria, käsitykset ja merkitykset. Näin välittömästi koettu voi löytää paikkansa hyvään elämään. Jaettu tunne voi rakentaa siltaa ihmisten välille, esimerkiksi hoidettavan ja hoitajan välisessä suhteessa. Taide on yllättäjä. Kietoutuessaan ihmisten elämään moniaistisena se tuottaa uutta. Taide kutkuttaa samaan aikaan tunne- ja tietotasoamme, työskentelee koko mielemme alueella. Se virittää vuorovaikutusta ihmisen ympäristön ja hänen ajatustensa välillä. Kotona hyvinvointiyhteiskunnassa Hymykuopat hanke on rakentunut kohtaamisista. Niissä ovat ihmiset taiteen ja yhteisöllisen kulttuurityön keinoin, menetelmin, materiaalein ja välinein leikkineet, löytäneet huumorin, iloinneet kauneudes- 10

ta, tutkineet, hakeneet tietoa, tunteneet mielihyvää, välittäneet toisista ihmisistä ja ympärillä olevasta. Kohtaamisissa ihmisten mielipiteitä on kuultu ja niillä on vaikutettu heille suunnattujen palvelujen tuottamiseen. Seuraavilla aukeamilla kerrotaan mitä Hymykuopissa saavutettiin, kun ihmisiä lähestyttiin merkityksellisenä olentona ei sairausstatusten, motoristen ja sosiaalisten häiriöiden tai olemista monilla rajaavilla ehdoilla määriteltyinä ihmisinä. Kohtaamisissa ihmiset ovat saaneet kokea olevansa osa yhteisöä kulttuurinsa edustajina, tärkeitä. Heille on tarjottu mahdollisuus tuoda esiin elämäntarinansa, jotta he voivat näyttää saavuttaneensa sen minkä voivat. He ovat saaneet mahdollisuuden tuoda esiin erityiset taitonsa ja vahvuutensa. Heille on suotu mahdollisuus elää täyttä elämää lapsuudesta vanhuuteen ja tuoda esiin mielipiteensä kuntalaisina. Kohtaamisissa kulttuuritoimijat ovat lähteneet heille vieraaseen maastoon kasvatuksen, opetuksen, terveys- ja sosiaalialan työn alueella. Ammattitaiteilijat ja kulttuurin harrastajat ovat vanhusten, lasten ja nuorten kanssa havainneet, kuinka ihmistoiminnan moninaisuus on häikäisevää ja yllättävää. Siitä muistuttaminen on tuottanut iloa ja intoa myös lähipiirille, omaisille ja muille ammatillisille toimijoille. Tästä on syntynyt toisista välittämisen kulttuuri. Hymykuoppiin osallistuneet ovat kohdanneet yllätyksellisen ja suurelta osin tunnistamattoman ihmismielen voiman. Työtä johdattelevat taiteilijat ja kulttuuritoimijat ovat huomanneet, kuinka monimuotoiseen ajatteluun ja toimintaan eri-ikäiset ihmiset kykenevät. Kohtaamisissa keskipisteessä ovat olleet kaikissa ikäkausissaan ainutlaatuiset ja luovat kansalaiset, joiden ilo ja into ovat hyvinvointiyhteiskunnan hyvää tuottava moottori. 11

HYMYKUOPAT-TOIMINTA TURKU SalO Hyvinvoinnin ketjureaktio Turussa työskenteli neljä ammattitaiteilijoiden yhdistystä, näyttämö- ja esitystaiteen yhdistys Framil ry, Läntisen tanssin aluekeskus, Turun sanataideyhdistys ry sekä mediataiteen ValoAurinko ry. Taiteilijat tekivät yhteistyötä Turun vanhuspalvelujen ympärivuorokautisen KUVA kulttuuria vanhuksen arkeen -hankkeen kanssa. Yhdistykset kehittivät Hyvinvoinnin ketjureaktio -toimintamallia vanhainkotien kulttuurityöksi. Elämysmatkalaukku Luoto Lähikulttuuripalvelut Salon taiteilijaseura ry tutki aistillisuuden merkitystä sairaala- ja vanhainkotiympäristössä Elämysmatkalaukku-työssä. Kisko-seura ry, Salon 4H ry sekä Suomusjärvi-seura ry kehittivät Lähikulttuuripalvelujen, uudenlaisen kotiseututyön, ideaa haja-asutusalueilla. Framil ry toteutti Salon alakouluissa LUOTOA, luovan toiminnan terapeuttisia ryhmiä. 12

FORSSa Luoto LUOTO luovan toiminnan terapeuttiset ryhmät toimivat Forssassa Salon taiteilijaseuran toteuttamana. Taiteilija-toimintaterapeutti-työpari liikkui päiväkodeissa etsien mallia varhaiseen puuttumiseen sekä lasten omien voimavarojen ja osaamisen tukemiseen. Työskentelystä syntyi myös kierrätettävä Elämysmatkalaukku päiväkoteihin. KOUvOla Lähikulttuuripalvelut HanKaSalmi Hyvinvoinnin ketjureaktio Keski-Suomen elokuvakeskus ry ja Keski- Suomen Tanssin Keskus kehittivät yhteisöllisiä Hyvinvoinnin ketjureaktion -menetelmiä, joilla tuetaan vanhustyötä. Samaan aikaan Hankasalmen kunta tuotti Kulttuuriraitti-mallin, jolla se kuntana kykenee toteuttamaan yhteistyötä kolmannen sektorin toimijoiden kanssa ja ohjaamaan sen voimavaroja julkisen sektorin työn tueksi. Kouvolassa tarjottiin alueen harrastajayhdistyksille mahdollisuus kouluttautua kunnalle palvelujen tarjoajiksi. Lähikulttuuripalvelujen koulutukseen osallistui aktiivisesti parikymmentä yhdistystä tai innokasta paikallistoimijaa. 13

HYMYÄ KULTTUURISTA Henri Terho Varsinais-Suomen taidetoimikunnan pääsihteeri Hymykuopat hankkeen ohjausryhmän puheenjohtaja 14 Hymykuopat on alusta lähtien ollut sympaattinen, ihmisenmittainen hanke. Parin vuoden aikana on tehty arvokasta työtä taiteen, kulttuurin ja kuntapalvelujen liitoskohdissa. Hymykuopat on tarjonnut iloa monelle kokijalle ja uutta osaamista monelle tekijälle. Kulttuuri ja taide tarjoavat korvaamattoman lisän hyvinvointiin. Hymykuoppien keskiössä ovat olleet kulttuuri- ja taideyhdistykset ja yhteistyö julkisen sektorin kanssa. Perustehtävä on ollut selkeä: kehittää parivuotisella hankkeella kulttuuriväen osaamista ja palveluja. Hymykuopat ideoitiin Salon kaupungissa tilanteessa, jossa lähdettiin Suomen suurimman kuntaliitoksen jälkeen rakentamaan uutta yhteistyöosaamista. Mukana on ollut useita yhdistyksiä vanhan Salon ytimestä ja liittyneiltä alueilta. Muut kuntapartnerit ovat olleet Turku, Kouvola, Forssa ja Hankasalmi. Peitto ei ole yltänyt koko maahan, mutta valtakunnallista merkitystä hankkeella on eittämättä ollut. Hymykuopat on tarjonnut kymmenille taiteilijoille ja heidän yhdistyksilleen tilaisuuksia kehittää hyvinvointityön osaamista. Työsarka on tuttu jo vuosien takaa, mutta se on saanut 2010-luvulla uutta näkyvyyttä. Uuden nosteen takana ovat mm. valtakunnallinen toimenpideohjelma Taiteesta ja kulttuurista hyvinvointia, jota oli tekemässä neljä ministeriötä, useita asiantuntijaorganisaatioita ja moninainen taiteesta hyvinvointia verkostotyö. Hymykuopissa on ollut mukana tanssija sanataiteilijoita, nukke- ja puheteatterin tekijöitä, elokuva- ja musiikkialojen ammat-

tilaisia ja kuvataiteilijoita. Pilottihankkeissa he ovat tehneet yhteistyötä hoitolaitosten, sosiaalialan yksikköjen sekä opetuksen ja varhaiskasvatuksen henkilökunnan kanssa ja tarjonneet ainukertaisia taide-elämyksiä yksiköiden asiakkaille ja asukkaille. Yhdessä tekeminen on ollut tärkeää: taide ja kulttuuri voivat yhtä lailla olla yhdessä luomista ja kokemista. Taiteilijakuntaa on yhdistänyt osallistamisen tavoite. Mukana on ollut nojatuolimatkoja, runomuotokuvia, elämysmatkalaukkuja, muistojen keräämistä ja musiikkia. Työmenetelmät eivät ole jääneet erillisiksi esityksiksi, vaan taiteilijat ovat olleet osa tavoitteellista hyvinvointityötä. Parhaimmillaan elämänlaatu on saanut uutta virikettä ja toiminta herättänyt hahmottamaan omaa ympäristöään paremmin. Taiteen keinoin on päästy koskettamaan ihmistä lähempää kuin uskotaankaan. tehdään uusia palveluja. Taiteen kentällä on ollut tapana asettaa vastakkain itseisarvoinen taide ja soveltava taide. Niihin on epäilty liittyvän eri-tasoisia taiteellisia kunnianhimoja ja asennetta. Hymykuopat on liikkunut soveltavan taiteen alueella, käyttänyt taidetta välineenä toisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Silloinkin taide itsessään on arvokasta. Taide antaa aina avaran välineen maailman ja oman elinpiirin tarkasteluun. Tavoitteena on myös taiteilijoiden työllistyminen. Hymykuopat tarjosi toimeentuloa monelle taiteilijalle ja osoituksen tilaajille siitä, että hyvästä taidetyöstä kannattaa maksaa. On tarpeellista, että taiteen hyvinvointityö saa jatkua hankekausien ulkopuolellakin. Sitä ei ole yhteiskunnassamme varaa unohtaa. Hanketoiminnan etuna on se, että tiiviiseen jaksoon saadaan vahva panostus kokeilla uusia toimintamalleja. Ongelmana on hankekausien vääjäämätön elinkaari. Parhaimmillaan Hymykuoppien kaltaiset uutta yhteistä osaamista kehittävät hankkeet jäävät elämään yhdistyksissä. Osaaminen löytää uutta kysyntää ja taiteella Salon kaupungin kulttuuritoimi on pitkään tehnyt hyvää työtä kulttuurin hyvinvointityön edistämiseksi. Siitä Hymykuopat on yksi parhaista esimerkeistä. Hankkeen tuloksista ja monipuolisista yhteistyöverkostoista kuuluu suuri kiitos hyvälle hanketiimille ja sen projektipäälliköille Anu Taivaiselle ja Helena Malmivirralle. 15

16 16 Tanssikummit Kaisa Koulu ja Antti Kulmala työskentelemässä vanhusten kanssa. Kuvat Riikka Campomanes

MISTÄ LIIKKEESTÄ PIDÄN? TANSSIN ALUEKESKUKSET Hymykuoppien osatoteuttajista Keski-Suomen Tanssin Keskus sekä Läntinen tanssin aluekeskus ovat yleishyödyllisiä yhdistyksiä, jotka kuuluvat valtakunnalliseen tanssin aluekeskusverkostoon. Niiden tehtävänä on tanssitaiteen saatavuuden ja saavutettavuuden edistäminen ja tanssitaiteilijoiden työllisyyden lisääminen. Vuonna 2004 alkanut aluekeskustyö kattaa koko Suomen kuuden alueellisen keskuksen kautta. 17 17

Turku Hyvinvoinnin ketjureaktio MIKROLIIKKEITÄ JA HELMINAUHAA tanssikummit vanhainkodin arjessa toiminnanjohtaja Lotta Skaffari Läntisen tanssin aluekeskuksen tavoitteena on lisätä taide- ja kulttuuripalvelujen saatavuutta ja saavutettavuutta Varsinais-Suomen ja Satakunnan alueilla. Toiminta tähtää vapaan kentän tanssitaitelijoiden monipuoliseen työllistämiseen, alan osaamisen ja rakenteiden vahvistamiseen sekä alueellisen, valtakunnallisen ja kansainvälisen yhteistyön kehittämiseen ja vakiinnuttamiseen. Päämäärä on laadukkaiden ja monipuolisten kulttuuripalvelujen tar- joaminen eri kohderyhmille asuinpaikasta ja varallisuudesta riippumatta. Läntisen tanssin aluekeskus on toteuttanut eri kohderyhmille suunnattuja tanssilähtöisiä hyvinvointipalveluja vuodesta 2007 lähtien. Taiteilijaosaaminen on yhdistyksessä korkeaa ja alueella on luotu useita valtakunnallisesti merkittäviä konsepteja. 18

Hymykuopissa Läntisen tanssin aluekeskuksen tanssitaiteilijat työskentelivät Turun ympärivuorokautisen vanhustyön yksiköissä erilaisten ryhmien parissa. Tavanomaisten esitysvierailujen ja työpajojen lisäksi tanssitaide vietiin myös vaativimpiin ympäristöihin eristysosastoille ja dementikkojen pariin. Ryhmäkoot vaihtelivat parityöstä osastokohtaisiin tapaamisiin. Toiminta oli säännöllistä ja pitkäkestoista. Tanssikummivierailut toistuivat vähintään viikoittaisina. Taiteilijoiden tapaamisista tuli odotettuja ja läsnäolosta luonteva osa osastojen arkea. Työskentely teatterilavojen ulkopuolella tarjosi taiteilijoille, osallistujille sekä henkilökunnalle uudenlaisia kokemuksia iloa ja onnistumisia, vaikka idea tanssista osana vanhustyötä herätti aluksi kummastusta. Nykytanssi sanana kalskahti oudolta ja vieraalta, ikääntyneiden osallistuminen siihen kuulosti vielä omituisemmalta. Vanhusten kommentit omasta liikkumisesta olivat toisinaan lähes kauhistuneita: Mun tanssit on jo tanssittu, totesi moni. Kokemuksellinen keho Vuodepotilaiden kohdalla ajatus tanssimisesta vaikuttaa lähes absurdilta. Tanssin keskeisin elementti, liike, löytyy kuitenkin kokemuksellisena jokaisesta kehosta tiedämme miltä tuntuu juosta, leikkiä tai loikkia. Jo pelkkä tanssin katsominen tarjoaa mikroliikkumisen kokemuksia. Ikääntynyt liike on pientä ja sen näkeminen edellyttää tarkkaa havainnointikykyä. Tanssijan ammattitaitoon kuuluu kehollinen herkkyys. Tanssijat katsovat liikettä empaattisesti: tunnustelemalla oman kehonsa kartalla, mistä tapahtuu ja miltä näkyvä liike tuntuu. Tanssijoiden poprioseptinen havainnointikyky, kyky tuntea kehon asennot ja liikkeet lihasten, jänteiden ja tasapaino- ja liikereseptorien yhteistoiminnan avulla, on erityisen korkea. Aistiherkkyyden ansiosta tanssitaiteilijat tavoittavat muistisairauspotilaat erinomaisesti. Pieni liike saa suuria ulottuvuuksia vuorovaikutuksesta. Kuvitteellisia helminauhoja punovat sormet tuottavat impulsseja, jotka muuten tai muilta jäävät helposti huomaamatta. 19

Tanssijoilta vanhustyö edellyttää irrottautumista suorituskeskeisestä asenteesta ei enemmän, korkealle ja nopeampaa vaan rauhassa, läsnä ja keskittyneesti. aistimme (elintärkeät tiedon kerääjät) tasapaino- ja liikeaisti (vestibulaariaisti) asentotunto (proprioseptiivinen aisti) tuntoaisti (taktiilinen) näköaisti (visuaalinen) kuuloaisti (auditiivinen) haju- ja makuaistit osastojen erityisvaatimusten mukaisesti. Toiminta eristysosastoilla tapahtuu tarkoin määritetyissä rajoissa. Näissä olosuhteissa henkilökohtaiset tanssihetket käynnistyvät usein arkisesti jutustelemalla. Myös musiikki herättää tanssimuistikuvia, vaikka sekään ei takaa automaattista innostusta. Iäkäs vuodepotilas eristysosastolla vastusti jyrkästi CD:n kuuntelua, koska klassiseen musiikkiin harjaantunut korva kaipasi elävää orkesteria. Tanssikummi työssään liikkeen kapellimestari Tanssikummin muistilista eristysosastolle: Vaatteet naulakkoon, desinfioi kädet, hae CD soitin, huikkaa henkilökunnalle huomenta, desinfioi soitin, kysy hoitajalta mikä huone, avaa ovi, desinfioi kädet, esittäydy, juttele ja muistuttele mitä oltiinkaan tekemässä, desinfioi tuoli, istu alas ja aloita. Hoitotyön toimintaympäristö poikkeaa perusteellisesti tanssiammattien arjesta. Lämmittelyn sijasta on virittäydyttävä fyysisiin ja emotionaalisiin kohtaamisiin Tanssikummi ja iäkäs vuodepotilas keskustelivat ensitapaamisilla musiikista ja siirtyivät vähitellen kuunteluun. Kuuntelu oli aktiivista orkesterin sointia, sävyjä ja vivahteita perusteellisesti pohtivaa. Kapellimestariksi siirtyminen oli pian varsin mutkatonta. Fyysinen toiminta, yhteiset käsiliikkeet, syntyivät luontevana osana keskustelua. Liikkumista syvennettiin mielikuvilla. Tanssitaiteilija johdatteli kehomielikuvia: 20

Entä jos soittajat olisivat ihan pieniä ja ne ois tuolla sängyn jalkopäässä, niin miten niitä vois ohjata? Tai jos tahtipuikko on nenänpäässä, kyljessä tai olkapäässä, miten sitä voisi ohjata? Mitä tapahtuu, kun soittajat siirtyvät vasemmalta oikealle? Entä kun soittavat katossa? Kehon muistijäljet osoittivat kestävyytensä erityisesti dementiatyössä. Liikemuistot menneisyydestä suoristivat selän ja irroittivat otteen tuesta. Liikkeen kautta vanhus kykeni keskittymään yhteiseen todellisuuteen päällekkäisten maailmojen sijasta. Kummitaiteilijoiden käynti aktivoi muistamista. Lentävän tytön perään kyseltiin jo ennen viikoittaista tapaamista. Iäkkään vuodepotilaan ja tanssitaiteilijan kohtaamisista muodostui odotettuja tapahtumia. Kummitaiteilijan saapuessa paikalle, TV oli suljettu, sänky oikeassa asennossa ja vanhus valmiina tanssimaan. Hetket muodostuivat yhdessä liikkumisesta. Niissä oli keskinäistä kunnioitusta. Työn edetessä yhdessä tuotetut liikeradat laajenivat ja kireä perusilme suli. Henkilöhistoriaansa yhdeksänkymmentävuotias herra ei edelleenkään raottanut. Tanssikummi Antti Kulmala työskentelemässä vanhuksen kanssa. Kuva Riikka Campomanes 21

22 Tanssikummi Malwiina Heikkilä työskentelemässä vanhuksen kanssa. Kuvat Niklas Meltio

23

Hankasalmi Hyvinvoinnin ketjureaktio TANSSIJAT IKÄIHMISTEN LIIKKEEN YMMÄRTÄJINÄ tuottaja Pauliina Lapio Keski-Suomen Tanssin Keskus (KSTK) on osa Sisä-Suomen tanssin aluekeskusta. Sen tehtävänä on vahvistaa alueellaan tanssitoimintaa tuottamalla teoksia, tuki- ja välityspalveluita, räätälöimällä ja välittämällä työpajoja sekä järjestämällä festivaaleja ja tapahtumia. Yhdistys toimii tanssin ammattilaisten työnantajana sekä organisoi hanketoimintaa tanssitaiteen alalla. Yhdistys on erikoistunut matkailuun, yritysyhteistyöhön ja hyvinvointiin saavuttaen mainetta näissä myös valtakunnallisessa mittakaavassa. Yhdistys välittäjästä tulkiksi Toiminnan alussa Keski-Suomen Tanssin Keskus kutsui mukaan vanhustyöstä kiinnostuneet tanssin ammattilaiset. Työn tavoitteeksi määriteltiin ikäihmisten kohtaaminen sekä hoitohenkilökunnan ja taiteilijoiden välinen vuoropuhelu tanssin viitekehyksessä. Tanssin Keskuksen osa, hankkeen alussa, oli tilausten vastaanottajan ja välittäjän rooli. Toimintakenttä kuitenkin laajeni. Yhdistyksestä kehkeytyi asiantuntijaelin palvelutalojen toimintamallin ja työpajatoiminnan järjestämisessä. Tuotannollista 24

apua tarvitsivat niin taiteilijat kuin kunnan työntekijät. Yhdistyksen välitystyö muotoutui myös erilaisten toimintakulttuurien, taide ja hoitotyö, vuoropuhelun tulkiksi. Yhteistyön luomista Keski-Suomen Tanssin Keskus on aktiivisesti toteuttanut sosiaali- ja terveysalan sekä taide- ja kulttuurisektorin vuoropuhelua. Taiteen soveltava käyttö on ollut Keski-Suomen Tanssin Keskuksen kantavia voimavaroja jo vuosia ja yhdistys on kehittänyt uusia käytäntöjä ahkerasti. Tanssi on viety sinne, missä ihmiset viettävät normaalia arkea, oli kyseessä palvelutalo, päiväkeskus, päiväkoti tai ikäihmisten kerho. Hymykuopat-hankkeessa tanssitaiteilijat tutustuivat hoivattavien arkeen ja veivät tanssitaiteen lähelle osallistujia. Samalla yhdistys lisäsi erilaisia tanssin alalajeja soveltavan taiteen työpakkiinsa. Maakunnallisena toimija KSTK oli aloittanut toiminnan Hankasalmella jo aiemmin. Yhteistyön kehittyminen Hymykuopissa oli siten luontevaa. menetelmien kirjo käyttöön Sadutan. Kerro satu (tai tarina). Kirjaan sen juuri niin kuin sen minulle kerrot. Lopuksi luen tarinasi ja voit muuttaa tai korjata sitä, mikäli haluat. Keski-Suomen Tanssin Keskus vei Hankasalmelle Hymykuoppien aikana erilaisia tanssin tapoja. Työ hyödynsi ajatusta tarinoiden, kosketuksen ja liikkeen voimasta ikäihmisten hyvinvoinnin perustana. Lapsille suunnattu Leevi Lukutoukka tanssiteos sai uuden elämän Hymykuopissa. Teoksesta muotoutui monisukupolvinen Kirjakontin kertomaa teos, jossa näyttelijä lukee tarinoita tanssijoiden kuvittaessa ne liikkeellä. Teos yhdisti päiväkoti-ikäiset ja ikäihmiset, koska sitä esitettiin paikoissa, jonne kumpikin ryhmä oli tervetullut. Tanssitaiteilija ja tanssitaiteen tohtori Kirsi Heimonen koulutti yhteistyön toteuttajiksi saduttajia. Koulutuksen osallistujat olivat eri-ikäisiä, monenlaisissa elämäntilanteissa olevia naisia, omaishoitajia, tanssitaiteilijoita, työikäisiä, kulttuuri- 25

Huis Huis ne tanssii vaan ikäihminen, mies, Päivärannan palvelukeskus luotseja ja eläkeläisiä. Sadutukseen osallistuneet vapaehtoiset saduttajat kiersivät palvelutaloja koulutuksen jälkeen ja käyttivät menetelmää muistelutuksen apuna. Zodiakin, Uuden tanssin keskuksen, Tanssin Portaat -menetelmä saapui Hymykuoppien myötä Keski-Suomeen. Toimintamalli perustuu tanssin, liikkeen ja kosketuksen vuorovaikutukseen. Se ohjaa myös hoitohenkilökuntaa käyttämään kehollisuutta ja liikettä osana työtään. Noora Nenonen. Kuva Hanna Lappalainen Tanssija Noora Nenonen sovelsi Tanssin Portaita omaishoitajille ja heidän hoidettavilleen, jotta kumpikin voisi olla tanssissa läsnä. Yhteistyö oli erityinen toive omaishoitajilta itseltään. Usein unohdamme, että omaishoitajat ja hoidettavat ovat lähiomaisia keskenään, jolloin hoitosuhdekin on erityinen. Tanssin portaat -menetelmällä tuotiin hoitosuhteeseen mukaan läheisyyttä, muutakin kuin hoidollista kosketusta, ja sanatonta vuorovaikutusta. Vastaanotto oli ylitsevuotavan kiittävä ja palkitseva. Sadutus-koulutuksen osallistujia. Kyyneliltä ja naurulta ei vältytty. Kouluttaja, tanssitaiteen tohtori Kirsi Heimonen toinen vasemmalta. Kuva Pauliina Lapio 26

nää jalat rokkaa! Mikä kosketus tuntuu mukavalle? Miten tanssimme yhdessä tänään? Tanssitaiteilija Noora Nenonen kertoo työskentelystään Hankasalmella. Ollaan kunnantalon Montussa. Yhdeksän ihmistä pyörii ympäri huonetta. Välillä liikutaan, nauretaan ja rauhoitutaan antamaan toiselle hierontaa. Sitten juodaan kahvit ja taas jatketaan pyörimistä, tällä kertaa vauhdikkaamman musiikin saattelemana. Siinä alkavat jalatkin rokkaamaan. Meneillään on omaishoitajien työpaja. Työpajoissa tanssi käsitetään laajana ja avoimena asiana. Tanssia voi olla pikkusormien liike valssin tahtiin tai arkisista askareista syntyvä liikesarja ikkunan pesuineen ja kirnuamisineen. Tärkeintä on yhdessäolo ja omien tarpeiden tunnistaminen. Kosketuksella, liikkumisella ja yhdessä ihmettelemällä etsitään itselle hyvältä tuntuvia tapoja olla omassa kehossa ja ryhmässä muiden kanssa. Oikeita tai vääriä tanssityylejä ei ole. Tärkeintä on itselle mukavan liikkeen löytäminen. Sitä etsivät niin osallistujat kuin vetäjä. Jos kysyisin, lähtisitkö mukaan Tanssin Portaisiin, mitä vastaisit? Ensimmäinen ajatus saattaisi olla, enhän minä osaa tanssia. Tai, että mitä ihmettä ne portaat ovat? Hankasalmelta löytyi rohkeita kokeilijoita, jotka uskaltautuivat mukaan. Kolmen työpajakerran aikana tanssittiin, liikuttiin ja kosketeltiin, tunnusteltiin omaa oloa ja peilattiin toisen liikettä. Keksittiin omia tansseja ja tervehdittiin toisia mitä moninaisimmilla tavoilla. Ja lopuksi halattiin itseä. Selkeistä raameista huolimatta Tanssin Portaat ei ole valmis malli, jonka liikkeet voi opetella yksitellen. Jokaisessa ryhmässä liikettä lähestytään ryhmän tarpeen ja kiinnostuksen mukaan. Itsen kuuntelua, leikkimieltä ja toisten kunnioitusta unohtamatta. Siitä syntyy yhteinen tanssi. Ohjaajan muistiinpanoissa lukee tämän päivän kohdalla: Aivan mahtavaa!!!. Se kertoo kaiken tarpeellisen. 27