30.1.2014 A7-0047/33 Tarkistus 33 Zbigniew Ziobro, Jacek Włosowicz, Jacek Olgierd Kurski EFD-ryhmän puolesta Mietintö Anne Delvaux, Konrad Szymański Ilmasto- ja energiapolitiikan puitteet vuoteen 2030 COM(2013)0169 2013/2135(INI) A7-0047/2014 Vaihtoehtoinen päätöslauselmaesitys (työjärjestyksen 157 artiklan 4 kohta) päätöslauselmaesitykselle, joka ei liity lainsäädäntöön, A7-0047/2014 Euroopan parlamentin päätöslauselma ilmasto- ja energiapolitiikan puitteista vuoteen 2030 Euroopan parlamentti, joka ottaa huomioon 22. tammikuuta 2014 annetun komission tiedonannon Ilmasto- ja energiapolitiikan puitteet vuosille 2020 2030 (COM(2014)0015), jossa tavoitteeksi asetetaan hiilidioksidipäästöjen vähentäminen päästökauppajärjestelmään kuuluvilla aloilla 43 prosentilla vuoden 2005 tasosta vuoteen 2030 mennessä nostamalla direktiivissä 2003/87/EY vahvistettu vuotuinen lineaarinen vähennyskerroin 2,2 prosenttiin, ottaa huomioon 22. tammikuuta 2014 annetun komission ehdotuksen päätökseksi unionin kasvihuonekaasupäästöjärjestelmän markkinavakausvarannon perustamisesta ja toiminnasta sekä direktiivin 2003/87/EY (COM(2014)0020) muuttamisesta, ja toteaa, että kyseisessä ehdotuksessa otetaan käyttöön veropoliittinen väline, jossa hiilipäästöistä peritään ennalta määrättyjä EU:n laajuisesti yhdenmukaistettuja maksuja ja joka muistuttaa hiilidioksidiveroa, ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) ja erityisesti sen 192 artiklan 2 kohdan c alakohdan ja 194 artiklan, ottaa huomioon Lissabonin sopimuksen hyväksyneen hallitustenvälisen konferenssin päätösasiakirjaan liitetyn julistuksen N:o 35 1, joka koskee SEUT:n 194 artiklaa, ottaa huomioon ilmastonmuutosta koskevan YK:n puitesopimuksen (UNFCCC) osapuolten 19. konferenssin päätöksen Further advancing the Durban Platform (CP.19) 2 kohdan b alakohdan, ottaa huomioon Kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön (ICAO) yleiskokouksen 38. istunnon täytäntöönpanokomitean kertomuksen, jossa kansainvälisten 1 EUVL C 326, 26.10.2012, s. 351.
lentoyhtiöiden osalta tehdään poikkeus EU:n päästökauppajärjestelmästä ja lykätään kaikki toimet vuoteen 2020, ottaa huomioon 13. lokakuuta 2003 annetun direktiivin 2003/87/EY 1, jolla perustetaan ilmastonmuutosta koskevaan YK:n puitesopimukseen liitetyssä Kioton pöytäkirjassa vahvistettuihin oikeudellisiin sitoumuksiin perustuva päästökauppajärjestelmä, ottaa huomioon 25. huhtikuuta 2002 annetun neuvoston päätöksen 2002/358/EY 2 ilmastonmuutosta koskevaan Yhdistyneiden kansakuntien puitesopimukseen liitetyn Kioton pöytäkirjan hyväksymisestä, ottaa huomioon vuonna 1992 tehtyyn ilmastonmuutosta koskevaan Yhdistyneiden kansakuntien puitesopimukseen 1997 liitetyn Kioton pöytäkirjan, jossa vahvistettiin oikeudellisesti sitovat sitoumukset ja päästökauppa CO 2 -päästöjen vähentämiseksi, ottaa huomioon 15. joulukuuta 1993 annetun neuvoston päätöksen 94/69/EY 3, jolla hyväksyttiin ilmastonmuutosta koskeva Yhdistyneiden kansakuntien puitesopimus, ottaa huomioon Yhdistyneiden Kansakuntien ympäristö- ja kehityskonferenssin (UNCED) kanadalaisen pääsihteerin Maurice F. Strongin Riossa järjestämässä UNCED:in konferenssissa ehdotetun kansainvälisen ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden kansakuntien puitesopimuksen, ottaa huomioon 17. kesäkuuta 1987 annetun Yhdistyneiden Kansakuntien ympäristöohjelman neuvoston (UNEP) päätöksen (Global Climate Change), jossa hyväksyttiin yksimielisesti päätösehdotus UNEP/GC.14/L.37/Add.1 - C, joka sisältää Yhdysvaltojen esittämän tekstin ja jonka nojalla myöhemmin (vuonan 1988) perustettiin hallitustenvälinen ilmastonmuutospaneeli (IPCC), ottaa huomioon Kanadan ulkomaanavusta vastanneen apulaisministerin Maurice F. Strongin vuonna 1972 järjestämän YK:n ympäristökonferenssin (Tukholman kestävän kehityksen konferenssi), jossa perustettiin UNEP, ottaa huomioon, että Yhdysvaltojen osuus maailman CO 2 -päästöistä vuonna 1990 oli 36 prosenttia, mutta että Yhdysvallat ei ole ratifioinut Kioton pöytäkirjaa, ottaa huomioon, että Kanada vetäytyi Kioton pöytäkirjasta 12. joulukuuta 2011, ottaa huomioon, että Kioton pöytäkirjan voimassaoloaika päättyi 31. joulukuuta 2012, eivätkä maailman suurimmat CO 2- päästöjen aiheuttajat ole tehneet eivätkä ratifioineet sitovaa kansainvälistä sopimusta, ottaa huomioon komission suunnitelman EU:n päästökauppajärjestelmän yhdistämisestä Australian hiilipäästöjen vähentämisjärjestelmään ja suunnitelman epäonnistumisen Australian hallituksen päätettyä 15. lokakuuta 2013 lakkauttaa hiilidioksidiveron 1. heinäkuuta 2014, 1 2 3 EUVL L 275, 25.10.2003, s. 32. EUVL L 130, 15.5.2002, s. 1. EUVL L 33, 7.2.1994, s. 11.
ottaa huomioon vuonna 1997 tehdyssä Kioton pöytäkirjassa vahvistetut ei-sitovat tavoitteet Kiinalle, maailman suurimmalle kasvihuonekaasupäästöjen aiheuttajalle, jonka päästöt ovat komission tiedonannon COM(2014)0015 mukaan kasvaneet 290 prosenttia vuodesta 1990, ottaa huomioon jäsenvaltioiden valtion- ja hallitusten päämiesten 22. toukokuuta 2013 hyväksymät Eurooppa-neuvoston päätelmät, A. ottaa huomioon, että 22. toukokuuta 2013 pidetyn Eurooppa-neuvoston kokouksen päätelmien mukaan Kohtuuhintaisen ja kestävän energian toimitus talouksillemme on elintärkeää. ja EU:lle pitäisi antaa mahdollisuus edistää kilpailukykyään ja vastata korkeiden hintojen ja kustannusten asettamaan haasteeseen ; B. toteaa, että Yhdistyneiden Kansakuntien ympäristö- ja kehityskonferenssin ja ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden Kansakuntien puitesopimuksen kaltaiset Yhdistyneiden Kansakuntien ympäristöohjelman aloitteet ovat toimineet perustana Kioton pöytäkirjalle ja viime kädessä päästökauppaa koskevalle direktiiville 2003/87/EY ja sen uudistamiselle (direktiivi 2009/29/EY) vuoden 2008 ilmasto- ja energiapaketissa; C. ottaa huomioon, että Kioton pöytäkirjassa tehtiin suurimpien CO 2 -päästöjen aiheuttajien, kuten Kiinan ja Intian, osalta poikkeus CO 2 -päästöjen vähentämistavoitteiden sitovasta luonteesta; D. ottaa huomioon, että Yhdysvallat ei ratifioinut Kioton pöytäkirjaa; E. ottaa huomioon, että Kanada vetäytyi Kioton pöytäkirjasta sen ratifioinnin jälkeen; F. ottaa huomioon, että Kioton pöytäkirjan voimassaoloaika päättyi 31. joulukuuta 2012; G. ottaa huomioon, että vain EU:n ja EFTA:n jäsenvaltiot Euroopan talousalueella päättivät pidentää Kioton sitoumuksiaan vuoteen 2020 asti (KP 2); H. ottaa huomioon, että maailman suurimmat CO 2 -päästöjen aiheuttajat, kuten Yhdysvallat, Japani, Kanada, Kiina ja Intia nimenomaisesti kieltäytyivät sitoutumasta Kioton pöytäkirjan toiseen velvoitekauteen, minkä vuoksi Euroopan maat ovat ainoita Yhdistyneiden kansakunnan ilmastonmuutosohjelmaan sitoutuneita maita; I. ottaa huomioon, että ilmastonmuutosta koskevan YK:n puitesopimuksen osapuolten viimeisimmän konferenssin (COP 19) päätöksistä ilmenee maailmanmarkkinoilla keskenään kilpailevien talouksien haluttomuus tehdä kasvihuonekaasujen vähentämistä koskevia sitoumuksia tulevaisuudessa; J. ottaa huomioon, että ilmastonmuutosta koskevan YK:n puitesopimuksen osapuolten viimeisimmän konferenssin (COP 19) päätelmien päätöksessä 2 b kehotetaan kaikkia osapuolia vain aloittamaan ja tehostamaan valmisteluja kotimaassa kansallisesti päätettyjen vähennystavoitteiden saavuttamiseksi, ilman että tämä vaikuttaa niiden panoksen oikeudelliseen luonteeseen, ja todetaan, että tämä tehdään hyväksymällä pöytäkirja, jokin muu oikeudellinen väline tai sovittu lainvoimainen tulos kaikkiin
osapuoliin sovellettavan yleissopimuksen mukaisesti, jotta saavutetaan yleissopimuksen 2 artiklan mukainen tavoite; toteaa että lisäksi niitä kehotetaan ilmoittamaan toimistaan hyvissä ajoin ennen osapuolten 21. konferenssia (joka pidetään vuoden 2015 ensimmäisen neljänneksen aikana ja johon osallistuvat siihen valmiit osapuolet) tavalla, joka lisää selkeyttä ja avoimuutta ja auttaa paremmin ymmärtämään suunniteltuja toimia, ilman että se vaikuttaa niiden oikeudelliseen luonteeseen; toteaa, että kaikki tämä toteutetaan ei-sitovasti, koska sitoumukset voisivat johtaa kansainvälisesti lainvoimaisen sopimuksen tekemiseen; K. toteaa, ettei José Manuel Barroson ja Connie Hedegaardin edustama komissio ole onnistunut saamaan kansainvälisiä kumppaneita vakuuttuneiksi siitä, että niiden olisi osallistuttava ilmailua koskevaan EU:n päästökauppajärjestelmään; L. toteaa, että eurooppalaisia lentoyhtiöitä on kuormitettu niiden toiminnasta perittävillä lisäkustannuksilla, kun niitä on vaadittu ostamaan CO 2 -päästöoikeuksia ilmailua koskevassa EU:n päästökauppajärjestelmässä; M. toteaa, että sähkön hinta on noussut useimmissa Euroopan unionin jäsenvaltioissa; N. toteaa, että CO 2 -päästöt lisääntyvät, koska maailman suurimmat ja dynaamisimmat kansantaloudet eivät ole ilmastopolitiikassaan päättäneet rajoittaa niitä; O. toteaa, että EU:n ilmastopolitiikka heikentää edelleen useimpien jäsenvaltioiden teollisuuden perustaa ja tuottavuutta; P. toteaa, että kaikenlaisten fossiilisten polttoaineiden saanti ja halpa sähköntuotanto ovat talouden perusta; Q. ottaa huomioon, että hiilen tuotanto ja kulutus on edelleen kasvanut koko maailmassa ja että maailmanlaajuinen hiilen kysyntä on kaksinkertaistunut vuodesta 1980; R. toteaa, että Kioton pöytäkirjan voimassaolon päättymisen jälkeen Euroopan unioni ja Euroopan talousalueeseen kuuluvat jäsenvaltiot ovat lähes ainoita maita, joiden on lakisääteisesti vähennettävä CO 2 -päästöjä; 1. hylkää komission 22. tammikuuta 2014 parlamentille ja neuvostolle tekemän ehdotuksen vuoden 2008 ilmasto- ja energiatavoitteiden muuttamisesta, mukaan luettuina päästökauppajärjestelmän uudistaminen ja vuosien 2020 2030 vähennystavoite; 2. hylkää EU:n suunnitelmat ilmasto- ja energiapolitiikan puitteiksi vuoteen 2030 ja sen CO 2 -päästöjen vähennystavoitteet sekä kaikki vastedes mahdollisesti esitettävät ilmastoa ja ilmaston lämpenemistä koskevat ohjelmat; 3. toteaa, että EU taistelee yksin ilmaston lämpenemistä vastaan Kioton pöytäkirjan voimassaolon päätyttyä; 4. toteaa, että suurimmat päästöjen aiheuttajat ovat ilmoittaneet olevansa haluttomia sitoutumaan sitoviin CO2-päästöjen vähennystavoitteisiin YK:n tasolla;
5. muistuttaa, että jäsenvaltioiden kilpailukyky suhteessa teollisuusmaihin ja kehitysmaihin on heikentymässä, mikä johtuu sähkön hinnan noususta sekä veroista ja maksuista, jotka ovat suoraan ja epäsuorasti aiheutuneet siitä, että kansalliset hallitukset on pakotettu toteuttamaan vääränlaista EU-politiikkaa; 6. pyytää komissiota antamaan parlamentille selvityksen EU:n ilmastopolitiikasta kullekin yksittäiselle jäsenvaltiolle aiheutuneista todellisista kustannuksista siitä alkaen kun sitä alettiin toteuttaa Eurooppa-neuvoston hyväksyttyä 12. joulukuuta 2008 lopullisesti direktiivit 2009/29/EY ja 2009/28/EY; 7. muistuttaa komissiota siitä, että jäsenvaltioilla on oikeus päättää energianlähteistään, sähköntuotantomenetelmästään, polttoaineen valinnastaan ja polttoaineen tuonnistaan sekä siitä, miten ne käyttävät näitä energianlähteitä; 8. kehottaa komissiota pidättäytymään esittämästä ilmastonsuojelua tai energiaa koskevaa lainsäädäntöä tai lainsäädäntöehdotuksia; 9. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle. Or. en