Aiheutuneiden vahinkojen tunnuslukujen laskentaperusteet ja tulkintaohjeet

Aiheutuneiden vahinkojen tunnuslukujen laskentaperusteet ja tulkintaohjeet Paloturvallisuusseurannan kehittäminen Sami Häkkinen Suomen Palopäällystöliitto

Sisältö 1. Alkusanat ja johdanto... 3 2. Palokuolemat... 4 3. Tulipalojen terveyshaitat... 5 4. Syttyneet tulipalot... 6 5. Tahalliset tulipalot... 6 6. Asuinrakennuspalot... 7 7. Suurpalot... 8 8. Taloudelliset vahingot... 9 9. Palot omaisuusvahingoiltaan merkittävimmissä rakennustyypeissä... 10 10. Syttymissyyt... 11 Lähteet... 14 Liite 1. Pelastustoimen tasapainotettu tuloskortti... 16 Liite 2. Pelastustoimen resurssi- ja onnettomuustilaston Mittarit-välilehti... 19 Liite 3. Syttymistaajuustiheys rakennustyypeittäin ja rakennuksen iän mukaan (PRONTO; Rakennukset (lkm, m2) käyttötarkoituksen ja rakennusvuoden mukaan 31.12.2007)... 20 Liite 4. Rakennuspalovahingot rakennustyypeittäin 2005-2009... 21

3 1. Alkusanat ja johdanto Pelastustoimen tasapainotettu tuloskortti on syntynyt vuonna 2008 alkaneessa Tilastollisen paloturvallisuusseurannan kehittäminen -hankkeessa, jossa etsittiin tunnuslukuja Suomen paloturvallisuustilanteen seuraamiseksi. Luvuilla on lähtökohtaisesti kolme vertailutasoa: valtakunnallinen, verrokkiryhmän taso ja oma kronologia. Joidenkin esimerkiksi rakennuskantaa koskevien lukujen osalta kronologista vertailutietoa ei kuitenkaan ole saatavilla. Mittareiden käytön vakiintuessa käyttöön voidaan ottaa myös muita tarpeellisiksi osoittautuvia vertailukohtia kuten tavoitetaso, ennustetun kehityksen taso, jos valittuihin toimenpiteisiin ei ryhdytä, tai kansainväliset vertailutasot. Kaikissa luvuissa valtakunnallisena vertailukohtana käytetään lähtökohtaisesti Manner-Suomen lukuja, ja Ahvenanmaa jätetään tarkastelun ulkopuolelle. Tunnusluvut jaetaan kolmeen eri luokkaan: toiminnan, toimintaympäristön ja vahinkomittareihin. Tässä osajulkaisussa keskitytään vahinkomittareihin (otsikko 1 liitteessä 1). Aiheutuneiden vahinkojen tunnusluvut mittaavat pelastustoimen toimien ja toimintaympäristön muutosten yhteisvaikutusta. Näinpä vahinkotilastoilla voidaan arvioida pelastustoimen toimien onnistumista, jos kyetään arvioimaan toimintaympäristön muutosten ja sattuman vaikutus tilastoihin. Toimien vaikutusten arviointi ei kuitenkaan ole itsetarkoituksellista vaan tapa tuottaa tietoa toiminnan kehittämiseksi. Näin ollen myös riittää, jos kahdesta vaihtoehtoisesta toimintatavasta toinen voidaan osoittaa toista tuloksellisemmaksi, vaikka ei tiedettäisikään toimintatapojen tarkkaa vaikutusta onnettomuuksien määrään ja laatuun. Tämä julkaisu on ensimmäinen osa paloturvallisuuden tasapainotetun tuloskortin käyttöön tarkoitettuja oppaita ja kuuluu osaksi Paloturvallisuusseurannan kehittäminen -hanketta (SMDnro/2011/46). Oppaan ensisijainen tarkoitus on tukea pelastuslaitosten mittariston käyttöönottoon liittyvää työtä. Toissijaisesti oppaaseen on koottu tieto kaikkien tunnuslukujen laskentaperusteista jatkokehittämistä ja tutkimuksellisia tarpeita varten. Mittarit ovat käytettävissä PRONTOn Parametritilastojen Mittarit-osiosta (liite 2). Helsingissä 26.5.2011 Sami Häkkinen

4 2. Palokuolemat Sisäisen turvallisuuden ohjelma (2008, 25) nimeää kaksi paloturvallisuusmittaria: palokuolemat ja tulipaloista aiheutuneet taloudelliset vahingot. Palokuolemien käytön tarkoituksenmukaisuutta paloturvallisuuden mittarina on arvioitu hankkeeseen liittyvässä diplomityössä (Häkkinen 2008, 73-77). Koska kyse on kuitenkin toisesta pelastustoimen keskeisimmistä tavoitteista (Sisäisen turvallisuuden ohjelma 2008, 25), on palokuolemien kehitystä syytä seurata osana paloturvallisuuden muuta kehitystä. Tunnusluku muodostetaan ottamalla tarkasteluajanjakson PRONTOon kirjatuista palokuolemista vuosittainen keskiarvo ja jakamalla se väestöpohjalla 100 000 asukasta kohden. Tunnusluku on analoginen kuolemaan johtaneiden työtapaturmien vakiintuneen laskentatavan kanssa (Tapaturmasuhde). Väestöpohja saadaan Väestörekisterikeskuksesta (Henkilötietolain 10 :n mukainen rekisteriseloste). Vuoden väestöpohjana käytetään edellisen vuoden viimeisen päivän (31.12.) asukaslukua kyseisellä alueella (Pauha 2010). Mittari on Pelastustoimen resurssi- ja onnettomuustilastossa (PRONTO) automaattisena poimintana (liite 1). Palokuolemien lähdetietona käytetään PRONTOa. Pitkään kronologiseen vertailuun (ennen vuotta 2005) on luotettavampaa käyttää Tilastokeskuksen 3-numerotason luokiteltua kuolemansyytilastoa (Kuolleet peruskuolemansyyn (3-num. luokitus), iän ja sukupuolen mukaan 1998-2009), mutta tällöin vertailu pitää tehdä manuaalisesti. Myös ikäluokiteltu tieto palokuolemista on tarkempaa Tilastokeskuksen tilastoissa. Tilastokeskuksen tietoihin perustuvissa tarkasteluissa käytetään luokituksia X00-X09, X76 ja X97. Kun palokuolemia käytetään paloturvallisuuden mittarina, tarkoituksenmukaisin tarkastelutaso on valtakunnallinen taso. Pelastuslaitosten tasolla vuosittaiset vaihtelut ovat niin suuria, että mittari kertoo huonosti tosiasiallisesta paloturvallisuuden tasosta edes useamman vuoden keskiarvona. Kronologisessa tarkastelussa vuoden ajanjakso on jopa valtakunnallisissa tilastoissa liian altis satunnaisvaihteluille. Jotta tarkastelu olisi luotettava mutta kannustava, kolmen vuoden keskiarvo on tarkasteluajanjaksoksi tarkoituksenmukaisin. Palokuolemien havaittavasta kausittaisesta luonteesta johtuen palokuolemissa ei tule tarkastella osavuosia vaan esimerkiksi kalenterivuosia tai n*12 kuukauden juoksevia keskiarvoja (n = (1, 2), 3, 4 ) (Häkkinen 2008, 77; PRONTO). Jos tarkastellaan vain osavuotta, tulee sitä vertailla aiempien vuosien vastaavaan ajankohtaan kausiluonteen huomioimiseksi. Korkea tai matala palokuolemasuhde ei ole itsessään pelastustoimen alueen tasolla luotettava paloturvallisuuden mittari. Pienen väestöpohjan vuoksi Itä-Uudellamaalla, Keski-Pohjanmaalla, Jokilaaksoissa ja Kainuussa kaksi palokuolemaa on vuositasolla liikaa. 12 pelastustoimen alueella kolme vuosittaista palokuolemaa tarkoittaa valtakunnallista korkeampaa palokuolemasuhdetta, mikä ei kuitenkaan välttämättä kerro huonontuneesta paloturvallisuuden

5 tasosta. Palokuolemien vähentäminen on kuitenkin niin keskeinen tavoite pelastustoimessa, että lukua on syytä seurata osana pelastustoimen toiminnan, toimintaympäristön ja tuloksellisuuden arviointia. Jos kuolemia on paljon, onnettomuuksien ehkäisyssä tulee ensisijaisesti keskittyä asuinrakennusten paloturvallisuuteen (Häkkinen 2008, 76). Palontutkinta ja syytilastointi tuottavat puolestaan tietoa onnettomuuksien ehkäisyn toimenpiteiden valintaan. 3. Tulipalojen terveyshaitat Jotta pelastustoimi saisi käyttökelpoista tietoa tulipalojen henkilövahingoista, niiden kehityksestä ja onnettomuuksien ehkäisyn tehokkuudesta, tarvitaan PRONTOn palokuolema- ja loukkaantumistilastoja syvällisempää tietoa tulipalojen terveyshaitoista. Tähän tarkoitukseen Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) netti-hilmon ICD 10 -luokitellut tiedot antavat riittävän pohjan. Luokitus T20-T32 Palovammat ja syöpymät on tarkin luokitus, jolla netti-hilmon kautta on saatavissa tietoa tulipalojen aiheuttamista terveyshaitoista kuntatasolla. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos voi tuottaa pelastustoimelle tarkempia tilastoja, joissa käytetään ulkoisena syydiagnoosina samoja luokituksia kuin palokuolemissa (X00-X09, X76, X97 ja Y26) (Haikonen 2011). Terveyden ja hyvinvoinnin laitos tekee aihealueeseen liittyvää tutkimushanketta, jossa tuotetaan ohessa tulipalojen terveyshaittojen mittareita (PTK 2011). Työssä käytetään Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen pelastustoimelle erikseen tuottamia tilastoja, joissa luokitus on sama kuin palokuolemissa. Niissä tarkastelu voidaan tehdä tarkimmillaan pelastustoimen alueen tasolla, koska hoitopäivämäärät ovat kuntatasolla liian pieniä. Tunnusluku lasketaan jakamalla aikayksikön tulipaloista aiheutuneet hoitopäivät väestöpohjalla 1000 asukasta ja vuotta kohden. Myös työtapaturmien laskennassa käytetään samaa suhteutusta (Tapaturmasuhde). Maantieteellisinä tarkastelutasoina voidaan käyttää koko maata ja pelastustoimen alueita. Esimerkiksi Itä-Savon sairaanhoitopiirissä tulipalot aiheuttivat vuosina 2003-2006 yhteensä vain 82 hoitopäivää, mikä on tilastollisen tarkastelun kannalta vähän (Häkkinen 2008, 78), joten ajanjakso ja/tai alue kannattaa valita tarvittaessa laajemmaksi. Vuoden 2008 valtakunnallisen tason mukaiset luokittelut ovat taulukossa 1. Taulukko 1. 1 Tulipalojen aiheuttamat hoitopäivät 2008 (X00-X09, X76, X97 ja Y26) (Haikonen 2011) Luokkarajat 80 % 90 % 100 % 110 % 120 % Hoitopäivät (vuodessa 1000 henkilöä kohti) 0,62 0,70 0,78 0,86 0,94

6 4. Syttyneet tulipalot Vaikka kaikki tulipalot eivät ole vahingoiltaan ja vahinkopotentiaaliltaan samanlaisia (Hale et al. 2000; Häkkinen 2008, 5, 65; PRONTO), antaa tulipalojen kokonaismäärä kuvan toimintaympäristöstä ja olosuhteista sekä makrotason onnettomuuksien ehkäisyn toimenpiteiden toimivuudesta kulloisellakin tarkasteluajanjaksolla. Tunnusluku lasketaan analogisesti tapaturmasuhteen kanssa suhteuttaen tulipalojen määrä alueen väestöpohjaan ja kuluneeseen aikaan 1000 asukasta ja vuotta kohden (Tapaturmasuhde). Tulipaloja voidaan tarkastella koko maan, pelastustoimen alueen tai kunnan tasolla. Kuntatasolla tulee arvioida riittävää tarkasteluajanjaksoa, mutta maan ja alueiden tasolla voidaan tarkastella vuotta tai jopa osavuotta. Mittari löytyy PRONTOsta automaattisena poimintana (liite 1), ja oletusarvoisesti vertaillaan edellisen vuoden tulipalosuhdetta kolmen aiemman vuoden keskiarvoon. Mikäli tarkastelussa käytetään osavuotta, tulipalojen kausiluonteen vuoksi pitää tarkastella aiempien vuosien vastaavaa ajankohtaa. Mikäli tulipalojen kokonaismäärässä on tapahtunut merkittävää nousua tai laskua, on syytä tarkastella, missä onnettomuustyypeissä muutos on tapahtunut. Maastopaloissa määrän vuosittaiset muutokset voivat olla seurausta sääoloista, rakennuspaloissa kronologinen vertailu ennen vuotta 2009 ja sen jälkeen on vaikeaa onnettomuustyyppiluokittelun muutoksen takia. Muuten muutokset rakennuspaloissa ja rakennuspalovaaroissa ovat pelastustoimen toiminnan kannalta kaikkein kiinnostavimpia. Rakennuspalojen ja -vaarojen lisäksi muissa tulipaloissa ja liikennevälinepaloissa tärkeintä on tarkastella tulipalojen syttymissyitä, jotka auttavat ymmärtämään muutosten taustaa. 5. Tahalliset tulipalot Tahallisten tulipalojen ennaltaehkäisemisen keinot ovat hyvin erilaiset kuin tahattomien tai edes tuottamuksellisten tulipalojen torjunnassa. Toimenpiteiden valinnan kannalta on siis olennaista tietää, kuinka merkittävä ongelma tahalliset tulipalot ovat kokonaisuuden kannalta. Tulipalon tahallisuutta ei ole voitu arvioida vuosina 2007-2009 yhteensä 4 208 tapauksessa. Lisäksi 17 105 tulipaloselosteesta puuttuu tieto tulipalon tahallisuudesta. Näin ollen 49 prosentissa tulipaloista tahallisuutta ei ole arvioitu. Tahallisten osuutta on tarkoituksenmukaisinta verrata tahattomiksi ja tuottamuksellisiksi arvioituihin tulipaloihin eikä kaikkiin (myös arvioimattomiin) tulipaloihin. Tahallisten tulipalojen osuus oli näin ollen vuosina 2007-2009 koko maassa 8 649 / 22 481 * 100 % = 38 %. Tulipaloja voidaan tarkastella koko maan, pelastustoimen alueen tai kunnan tasolla. Kuntatasolla tulee arvioida riittävää tarkasteluajanjaksoa, mutta maan ja alueiden tasolla voidaan

7 tarkastella vuotta tai jopa osavuotta. Mittari löytyy PRONTOsta automaattisena poimintana (liite 1), ja oletusarvoisesti vertaillaan edellisen vuoden tulipalosuhdetta kolmen aiemman vuoden keskiarvoon. Mikäli tarkastelussa käytetään osavuotta, tulipalojen kausiluonteen vuoksi pitää tarkastella aiempien vuosien vastaavaa ajankohtaa. Mikäli tahallisten tulipalojen suhteellinen osuus on muuttunut, tulee huomioida, onko tulipalosuhde muuten muuttunut. Tahallisten osuuden kasvu voi johtua tahattomien tulipalojen ehkäisytyön onnistumisesta, mutta tahallisten tulipalojen kasvun taustalla voi olla myös ilkivaltana ilmenevää henkistä pahoinvointia ja/tai vakuutuksen kautta tavoiteltava rikollinen hyötynäkökulma. Edellä mainittuun voidaan vaikuttaa parhaiten yhteistyöllä sosiaali- ja nuorisotoimen kanssa, jälkimmäiseen Karvisen (1996) rutiiniaktiiviteorian mukaisesti vähentämällä rikoksesta saatavaa hyötyä, lisäämällä kiinnijäämisen riskiä ja poistamalla rikokselle otollisia tilaisuuksia. 6. Asuinrakennuspalot Asuinrakennuksissa sattui 83 prosenttia vuosien 2007-2009 palokuolemista (PRONTO). Edellä mainituista palokuolemien seurannan ongelmista johtuen henkilövahinkoja on hyvä seurata myös välillisesti asuinrakennuspalojen määrällä. Rakennuksissa vertailukohtana on yleisempää ja tarkoituksenmukaisempaa käyttää kerrosalaa asukasluvun sijaan (Tillander et al. 2009, 21). PRONTOssa rakennusluokitus noudattaa Tilastokeskuksen luokittelua 1994 (Rakennusluokitus 1994). Asuinrakennukset jakaantuvat seuraavasti: 01 Erilliset pientalot 02 Rivi- ja ketjutalot 011 Yhden asunnon talot 012 Kahden asunnon talot 013 Muut erilliset pientalot 021 Rivitalot 03 Asuinkerrostalot 022 Ketjutalot 032 Luhtitalot 039 Muut asuinkerrostalot

8 Tunnusluvussa asuinrakennuksissa sattuneet rakennuspalot ja rakennuspalovaarat suhteutetaan alueen kerrosneliöitä ja vuotta kohden. Tunnusluvussa erillisten pientalojen, rivi- ja ketjutalojen sekä asuinkerrostalojen rakennuspalot ja rakennuspalovaarat on laskettu yhteen ja jaettu yhteenlasketulla kerrosalalla. Tunnusluvun yksikkö on 10 eli rakennuspalojen ja - palovaarojen määrä miljoonaa kerrosneliötä kohden kyseisessä rakennustyypissä kyseisellä alueella. Kerrosalatieto on saatavilla Tilastokeskuksen StatFin-palvelusta jaoteltuna erillisiin pientaloihin, rivi- ja ketjutaloihin sekä asuinkerrostaloihin. Tarkemmassa tarkastelussa näiden luokkien syttymistaajuustiheyksiä voidaan tarkastella erikseen (liite 3). Koko maan ja pelastustoimen alueen tasolla tarkastelu tehdään vertaamalla edellisen vuoden rakennuspalo(vaara)tilastoja aiempiin kolmeen vuoteen. Kerrosalatiedot on saatavilla ainoastaan ajankohdalta 31.12.2007. Yksinkertaisuuden vuoksi kerrosalaa voidaan käsitellä alueen staattisena ominaisuutena. Tarkemman lopputuloksen tuottaisi, jos arvioidaan kerrosalojen muutosta tarkasteluajanjaksolla asukasluvun muutosten perusteella. Se ei ole kuitenkaan vaivaan ja hyötyyn nähden välttämätöntä tai edes järkevää. Asuinrakennuspalojen ja -palovaarojen määrän tarkastelussa käytetään PRONTOn tilastoja ja erittelyssä käytetään rakennusselosteen rakennustyyppiluokitusta. Korkea asuinrakennuspalosuhde enteilee suuria tulipalojen aiheuttamia henkilövahinkoja. Henkilövahingot ovat kuitenkin niin satunnaisia tapahtumia, että niiden tilastollinen luotettavuus paloturvallisuusmittarina on kyseenalainen etenkin lyhyellä aikavälillä. Asuinrakennuspalojen torjunnassakin toimenpiteiden kohdentamisen tärkeimpänä perustana ovat tulipalojen syttymissyyt. Valtakunnallisesti tärkeimmät syttymissyyt ovat rakennuspalojen ja rakennuspalovaarojen yhteenlasketulla määrällä arvioiden 1) valvomaton ruoanvalmistus, 2) sähkölaitteen tai asennuksen vika, häiriö tai huollon laiminlyönti, 3) koneen tai laitteen vika, häiriö tai huollon laiminlyönti, 4) nokipalo, 5) muu ruoanvalmistus, 6) tahallaan sytytetty palo ja 7) savuke tai muu tupakka-aine. (PRONTO) Alueellisten ja valtakunnallisten onnettomuuksien ehkäisykampanjoiden ja -toimenpiteiden mittariksi voisikin ottaa tiettyjen syttymissyiden aiheuttamien tulipalojen ja erityisesti rakennuspalo(vaaro)jen absoluuttisen ja suhteellisen määrän, joilla pystytään arvioimaan paremmin yksittäisten toimenpiteiden vaikuttavuutta ja tuloksellisuutta. 7. Suurpalot Suurpaloilla ei ole valtakunnallista määritelmää ja eri tahojen näkemykset määritelmät eroavat suuresti (Häkkinen 2010). Tämä tunnusluku käyttää PRONTOn määritelmää, jonka mukaan suuronnettomuuden pitää täyttää joku seuraavista kolmesta ehdosta:

9 1) onnettomuudessa kuolee vähintään viisi henkilöä, 2) onnettomuudessa kuolee ja loukkaantuu yhteensä vähintään kymmenen henkilöä tai 3) arvioidut omaisuusvahingot ovat vähintään 500 000 euroa (PRONTO). Pelastustoimen onnettomuustietokantaan kirjattavista suurpaloista suurin osa täyttää edellä mainituista kriteereistä vain viimeksi mainitun (PRONTO). Suurpaloja tapahtuu niin harvoin, että niiden tarkasteleminen muilla kuin valtakunnallisella tasolla on tilastollisesti epämielekästä. PRONTOn suurpalolistauksen mukaan vuosina 2005-2009 sattui yhteensä 285 suuronnettomuutta eli keskimäärin 57 suuronnettomuutta vuodessa vaihdellen välillä 43 72. Tunnusluvussa suuronnettomuuksien lukumäärä on suhteutettu kutakin vuotta edeltävän vuoden viimeisen päivän väestömäärään ja jaettu 100 000 henkilölle kuten työtapaturmakuolematilastoissa (Tapaturmasuhde). Tunnusluku on ilmaistu vuotta kohden. Suuronnettomuuksien määrän antama informaatio paloturvallisuudesta on satunnaisuutensa vuoksi kovin rajallinen. Palokuolemien tavoin kyse on siitä jäävuoren huipusta, jonka pohjalla ovat tietyissä rakennustyypeissä sattuneet tulipalot (ks. luku 9). Suuronnettomuuksien määrä auttaa ymmärtämään, ovatko taloudellisten vahinkojen muutokset seurausta yksittäisistä suurista tapahtumista vai siitä, että tavalliset tulipalon kohteeksi joutuvat huoneistot ja muu omaisuus ovat keskimäärin kalliimpia kuin ennen. Toisaalta suuronnettomuuksien määrän kasvu voi olla osittain seurausta myös omaisuuden nimellisarvon kasvusta. Nykyisin monet omakotitalot ylittävät arvoltaan jo itsessään suuronnettomuuden rajana pidetyn 500 000 euroa. 8. Taloudelliset vahingot Tulipalojen taloudelliset vahingot ovat toinen Sisäisen turvallisuuden ohjelman (2008, 25) mainitsema paloturvallisuusmittari palokuolemien ohella. Taloudelliset vahingot kertovat toisaalta tulipalojen määrästä ja toisaalta onnettomuuksien vakavuudesta, joten sillä voidaan tarkastella pinnallisella tavalla sekä vahinkojen torjunnan että onnettomuuksien ehkäisyn onnistumista. Taloudellisissa vahingoissa huomioidaan PRONTOn onnettomuusselosteen omaisuusvahingot ja rakennusselosteen rakennus- ja irtaimistovahingot. Vahingot on laskettu euroina vuodessa asukasta kohden. Mittari ei huomioi esimerkiksi maastopaloissa tuhoutuneiden metsien omaisuusarvoja (Ketola 2010), ja jokaisena vuonna 2006-2009 yli 40 prosentissa tulipaloista taloudelliset vahingot oli arvioitu nollaksi euroksi (PRONTO). Lukuihin liittyy näin ollen merkittäviä virhelähteitä.

10 Jotta luvut antaisivat paremmin suuntaa vahinkotodellisuudesta, tulipalojen keskimääräisiä vahinkoja voi arvioida jättämällä nolla-syötöt tulipalotyypeittäin tarkastelun ulkopuolelle ja kertomalla tulipalojen määrä keskimääräisillä vahingoilla, jolloin myös nolla-syötöille tulee arvioitu hintalappu. Kokonaisuuden arvioinnissa on hyvä käyttää myös vakuutuslaitosten tuottamia vahinkotilastoja (Palovahinkotilastot). Mikäli taloudelliset vahingot ovat muuttuneet, tulee selvittää, miten paljon yksittäiset tapaukset (eli suurpalot) ovat vaikuttaneet muutokseen. Jos vahinkojen muutos ei selity yksittäistapauksilla, on syytä selvittää, missä rakennustyypeissä on tapahtunut suurin muutos tai missä rakennustyypeissä alueellinen tilanne eroaa valtakunnallisesta tilanteesta. Kun tiedetään missä onnettomuuksissa vahingot ovat suurempia ja ennen kaikkea mikä erojen taustalla on, toimenpiteet asiantilan korjaamiseksi voidaan kohdentaa tarkoituksenmukaisesti. 9. Palot omaisuusvahingoiltaan merkittävimmissä rakennustyypeissä Pareto-periaatteen mukaan 20 prosenttia muuttujista tuottaa 80 prosenttia tuloksista (Craft & Leake 2002). Sama periaate pätee tulipaloihin (Häkkinen 2008, 65-66; Tillander et al. 2009, 78). Näin ollen toimenpiteiden kohdentamisen kannalta on tärkeää tunnistaa ne tulipalot, jotka ovat vahingoiltaan merkittävimpiä. Rakennuspaloissa sattuu suurin osa tulipalojen omaisuusvahingoista ja niissäkin vahingot keskittyvät tiettyihin rakennustyyppeihin (Häkkinen 2008, 65-66; PRONTO). Joissain rakennustyypeissä on sattunut merkittäviä yksittäisiä vahinkoja, mutta rakennuspaloja on ollut niin vähän, että ne on jätetty tarkastelun ulkopuolelle (esim. uimahallit) (liite 4). Liitteessä 4 tummennetut rakennustyypit ovat vuosien 2005-2009 tilastojen mukaiset kalleimmat rakennustyypit. Rakennuspaloja on sattunut kussakin tummennetussa rakennustyypissä Suomessa keskimäärin vähintään kymmenen vuodessa ja keskimääräiset vahingot per palo ovat olleet yli 100 000 euroa. Mukaan on laskettu myös rakennustyypit, joissa on sattunut vähemmän kuin kymmenen tulipaloa vuodessa, mutta ne ovat olleet huomattavan kalliita (> 400 000 euroa / palo). Nämä rakennustyypit ovat vuosien 2005-2009 tilastoissa Kirkko, kappeli, luostari tai rukoushuone ja Tutkimuslaitosrakennus. Kalleimpien rakennustyyppien määrittelyssä tulee käyttää koko maan tilastoa ja riittävän pitkää tarkasteluajanjaksoa (3-5 v). Vuosien 2005-2009 tilastojen mukaan kalleimmat rakennustyypit em. kirkkojen ja tutkimuslaitosten lisäksi ovat: ammatillisen oppilaitoksen rakennukset, lasten päiväkodit, muut myymälärakennukset, muut teollisuuden tuotantorakennukset,

11 myymälähallit, navetat, sikalat, kanalat yms., seura- ja kerhorakennukset, teollisuus- ja pienteollisuustalot, teollisuushallit ja teollisuusvarastot (liite 4). Tunnusluku lasketaan jakamalla em. rakennustyypeissä sattuneet tulipalot vuotta ja 1000 asukasta kohden. Pelastuslaitoksille tarjottavassa jalkauttamispaketissa lasketaan myös ko. rakennustyypeissä sattuneista rakennuspaloista aiheutuneet euromääräiset vahingot asukasta kohden, jolloin voidaan myös arvioida vahinkojen torjunnan tehokkuutta. Jos luku on vertailutasojaan korkeammalla tasolla, on oletettavaa, että alueella on myös korkeat tulipalojen aiheuttamat omaisuusvahingot. Jos näin ei kuitenkaan ole, voidaan tulkita, että alueella sattuneet palonalut saatu keskimääräistä nopeasti hallintaan ja vahinkojen torjunta on ollut onnistunutta. Jos alueella on sattunut suhteellisen vähän paloja omaisuusvahingoiltaan merkittävimmissä rakennustyypeissä, on palojen vahinkopotentiaalikin pienempi ja omaisuusvahingot oletettavasti vertailutasoja pienempiä. 10. Syttymissyyt Syttymissyy-mittarilla täsmennetään valitun alueen ja aikajakson riskiprofiilia. Kuten tulipalosuhdemittarissa syttymissyiden yleisyyttä verrataan väestömäärään, jolloin nousee esiin kullakin alueella esiintyviä erityisriskejä. Syiden jaottelussa käytetään PRONTOn vuoden 2009 syttymissyyluokittelua, mutta työssä on hyödynnetty myös Pelastustoimen taskutilastossa käytettyä rakennuspalojen syttymissyyluokittelua (Pelastustoimen taskutilasto 2005-2009, 13). Tuota luokittelua on muutettu taulukon 2 mukaisesti. Tunnuslukujen laskennassa on käytetty vuoden 2010 tilastoja. Luvut ovat vain osin vertailukelpoisia vuosien 1996-2008 syttymissyyluokituksen kanssa, joten kronologisesta vertailusta puuttuu joitain taulukon 2 syttymissyitä. Taulukko 2. 2 Syttymissyyluokittelu Valtakunnallinen Verrokkiryhmä 1 Verrokkiryhmä 2 Verrokkiryhmä 3 Verrokkiryhmä 4 Ruoanvalmistus 0,209 0,233 0,172 0,193 0,205 Tahallaan sytytetty palo 0,224 0,231 0,263 0,184 0,230 Lasten tulenkäsittely 0,048 0,046 0,065 0,043 0,039 Tulityö 0,039 0,025 0,055 0,050 0,046 Savuke tai muu tupakka-aine 0,143 0,136 0,181 0,122 0,157 Kone, laite tai prosessi 0,615 0,456 0,762 0,695 0,813 Tulisija, hormi (ei nokipalot) 0,101 0,054 0,099 0,154 0,163

12 Nokipalo 0,077 0,047 0,092 0,109 0,093 Salama 0,108 0,056 0,107 0,143 0,216 Hankauslämpö, itsesyttymä, räjähdys 0,094 0,041 0,101 0,151 0,149 Ilotulite, pyrotekniset tuotteet 0,024 0,03 0,019 0,021 0,018 Kynttilä, ulkotuli 0,027 0,025 0,026 0,031 0,025 Roskien poltto 0,113 0,065 0,152 0,140 0,177 Nuotio, grilli 0,122 0,123 0,123 0,118 0,125 Kulotus 0,034 0,014 0,023 0,052 0,079 Kuuma esine tai tuhka, kipinä 0,101 0,069 0,117 0,122 0,147 Muu tunnettu syy 0,388 0,375 0,405 0,361 0,458 Syy tuntematon 0,350 0,345 0,314 0,345 0,424 Ruoanvalmistukseen on laskettu mukaan PRONTOn syttymissyyt: valvomaton ruoanvalmistus (nakit ja muusi) ja muu ruoanvalmistus. Kone, laite tai prosessi tarkoittaa syttymissyyluokkia: koneen tai laitteen väärä käyttö, sähkölaitteen tai -asennuksen vika, häiriö tai huollon laiminlyönti, koneen tai laitteen vika, häiriö tai huollon laiminlyönti, tuotantoprosessin häiriö ja kipinä koneesta tai laitteesta. Tulisija ja hormi (ei nokipalot) sisältää luokat: kipinä tai kekäle tulisijasta tai hormista, vaurio tulisijassa tai hormissa ja riittämätön suojaetäisyys. Hankauslämpö, itsesyttymä, räjähdys -luokka sisältää nimensä mukaisesti syttymissyyt hankauslämpö, itsesyttymä ja räjähdys. Kuuma esine tai tuhka, kipinä sisältää puolestaan luokat: kuuma tai hehkuva esine tai tuhka ja mekaaninen kipinä, iskukipinä. Muihin tunnettuihin syihin lukeutuu: tulitikku, muu tulentekoväline, muu luonnonsyy, uudelleensyttyminen ja

13 muu syy. Syy tuntematon -luokkaan jää: ei voida arvioida, tietoa ei ole kirjattu ja tietoa ei ole kysytty. Muut PRONTO-syttymissyyt ovat taulukossa 2 omalla nimellään. Taulukon luvuissa on luettu mukaan kaikki tulipalotyypit (rakennuspalot, rakennuspalovaarat, maastopalot, liikennevälinepalot ja muut tulipalot). Mittarissa voidaan myös rajoittua tarkastelemaan tiettyjä tulipalotyyppejä, jolloin saadaan tietoa esim. alueen rakennuspalo(vaaro)jen riskiprofiilista.

14 Lähteet Craft, R. C. & Leake, C. 2002. The Pareto principle in organizational decision making. Management Decision. 40, 8, 729-733. Haikonen, K. 21.1.2011. Yksityinen tiedonanto. Hale, A.R., Guldenmund, F., Goossens L.H.J. & Bellamy, L.J. 2000. Modelling of major hazard management systems a a basis for developing and evaluating tailored audits. In: P.R. Mondelo, M. Mattila, W. Karwowski (eds.) Proceedings ORP 2000, First International Conference on Occupational Risk Prevention, Tenerife, Canary Islands, Spain, 23-25 February 2000 Universitat Politecnica de Catalunya, Barcelona, 2000, p. 7-20 Henkilötietolain 10 :n mukainen rekisteriseloste. PRONTO (Pelastustoimen resurssi- ja tapaturmatilasto). Saatavissa: https://prontonet.fi/pronto3/ohjeet1/tjseloste.htm. Viitattu 29.12.2010. Häkkinen, S. 2008. Tilastollisen paloturvallisuusseurannan kehittäminen. Tampereen teknillinen yliopisto. 109 s. + liitt. 29 s. Saatavissa: http://www.pelastuslaitokset.fi/filewrap.php?c=&f=tilastollisen_paloturvallisuusseurannan_keh ittaminen.pdf. Viitattu 26.5.2011. Häkkinen, S. 2010. Suuronnettomuuksien torjunta vaatii yhteistä näkemystä. Pelastustieto 3/2010. s. 60. Karvinen, E. 1996. Rikosten suunnittelu ja kiinnijäämisriski. Poliisin oppikirjasarja 7/96. Helsinki 1996. Kuolleet peruskuolemansyyn (3-num. luokitus), iän ja sukupuolen mukaan 1998-2009. StatFin-tilastotietokanta. Tilastokeskus. Saatavissa: http://pxweb2.stat.fi/dialog/varval.asp?ma=050_ksyyt_tau_105_fi&ti=6%2e+kuolleet+perus kuolemansyyn+%283%2dnum%2e+luokitus%29%2c+i%e4n+ja+sukupuolen+mukaan+19 98%2D++2009&path=../Database/StatFin/ter/ksyyt/&lang=3&multilang=fi. Viitattu 29.12.2010. Palovahinkotilastot. Finanssialan Keskusliitto. Saatavissa: http://www.fkl.fi/modules/system/stdreq.aspx?p=2978&vid=default&sid=1889391299631 76&A=process%3aida.aspx%3acaller%3dopenDocument%3aprm1%3dwwwuser_fkl%3adoc id%3d1009163%3asec%3d%3aext%3d.pdf&s=1&c=54928. Viitattu 3.1.2011. Pauha, S. 2010. Yksityinen tiedonanto 29.12.2010.

15 Pelastustoimen taskutilasto 2005-2009. 32 s. Saatavissa: http://www.intermin.fi/pelastus/images.nsf/files/496a8ae7fd8a32fbc225774600377262/ $file/pelastustoimen%20taskutilasto2005-2009.pdf. Viitattu 9.5.2011. PRONTO (Pelastustoimen resurssi- ja tapaturmatilasto) -tietojärjestelmä. Sisäasiainministeriö. Saatavissa: http://prontonet.fi. Viitattu 18.11.2010. PTK 2011. Pelastustoimen tutkimus- ja kehittämishankkeet 2011. Pelastusopisto. Saatavissa: http://www.pelastusopisto.fi/pelastus/home.nsf/pages/bd55f14398da80fcc2257862002 15A7C?opendocument. Viitattu 2.5.2011. Rakennukset (lkm, m2) käyttötarkoituksen ja rakennusvuoden mukaan 31.12.2007. StatFin. Tilastokeskus. Saatavissa: http://pxweb2.stat.fi/dialog/varval.asp?ma=010_rak_tau_101_fi&ti=rakennukset+%28lkm%2 C+m2%29+k%E4ytt%F6tarkoituksen+ja+rakennusvuoden+mukaan+31%2E12%2E2007&p ath=../database/statfin/asu/rak/&lang=3&multilang=fi. Viitattu 10.1.2011. Rakennusluokitus 1994. Käsitteet ja määritelmät. Tilastokeskus. Saatavissa: http://www.tilastokeskus.fi/meta/luokitukset/rakennus/001-1994/index.html. Viitattu 30.12.2010. Sisäisen turvallisuuden ohjelma. 2008. Valtioneuvoston yleisistunto 8.5.2008. Saatavissa: http://www.intermin.fi/intermin/hankkeet/turva/home.nsf/files/sto%20080508/$file/sto%20 080508.pdf. Viitattu 28.12.2010. Tapaturmasuhde. Käsitteet ja määritelmät. Tilastokeskus. Saatavissa: http://www.tilastokeskus.fi/meta/kas/tapaturmasuhde.html. Viitattu 30.12.2010. Tillander, K., Oksanen, T. & Kokki, E. 2009. Paloriskin arvioinnin tilastopohjaiset tiedot. VTT Tiedotteita - Research notes 2479. Saatavissa: http://www.vtt.fi/inf/pdf/tiedotteet/2009/t2479.pdf. Viitattu 30.12.2010.

16 Liite 1. Pelastustoimen tasapainotettu tuloskortti 1. Aiheutuneet vahingot Palokuolemat Tulipalojen terveyshaitat Syttyneet tulipalot Tahalliset tulipalot Asuinrakennusten palot Suurpalot Taloudelliset vahingot Palot merkittävimmissä rakennustyypeissä 2. Toimintaympäristö Sukupuoli(jakauma) Kaupunkiasuminen Yksinasuminen Työllisyys

17 Yli 55-vuotiaiden osuus (%) Rakennuksen ikä Koulutustasomittain Päihteiden käyttö Pientalovaltaisuus Pienituloisuus Syrjäytyminen 3. Turvallisuusviestintä Pelastustoimen tiedollisen ja taidollisen koulutuksen määrä asukasta kohden (ka 2007-09, min) Turvallisuusviestinnän henkilötyöaika / 1000 as. (ka 2007-09) (Täytetty niin satunnaisesti, että käytetään tapahtumien kestoa Näkyvyyden edistämisen osuus viestintään käytetyistä työtunneista Taidollisen koulutuksen osuus viestintään käytetyistä työtunneista Tiedollisen koulutuksen osuus viestintään käytetyistä työtunneista Erityisriskiryhmille tarjotun viestinnän osuus kaikesta viestinnästä Muille erityisen kiinnostaville kohderyhmille tarjotun viestinnän osuus kaikesta viestinnästä Turvallisuusviestinnän kustannustehokkuus Niiden tapahtumien osuus, joista on kerätty palautetta Palautteesta saadut kehittämisehdotukset ja niiden toteuttaminen Palautteesta saatu numeerinen arvosana Kyselytutkimusten (esim. Pelastusasenteet-tutkimus) arvio turvallisuusviestinnästä Internetiin ja sosiaalisiin medioihin käytetyt resurssit Internet-, Facebook- ja muiden sivustojen kävijämäärät Yhteydenottoja ja viestejä Internetin ja sosiaalisten medioiden kautta 4. Paloturvallisuuteen liittyvä valvonta ja huolto Nuohous Valvonnan suuntaamisen tarkoituksenmukaisuus Ennaltaehkäisytyön resursointi Valvonnan toteutuminen (tehdyt tarkastukset suhteessa suunnitelmaan, perusteet poikkeamille, muu ennaltaehkäisy) Valvonnan vaikuttavuus (asiakaspalautteeseen ja itsearviointiin perustuva arvio tarkastusten onnistumisesta) Valvontasuunnitelman perusteet (tarkastusvälien pidentäminen tai lyhentäminen) 5. Tutkimus ja kehittäminen Tutkimukseen ja kehittämiseen käytetyt henkilö- ja taloudelliset resurssit Henkilöstön koulutus Pelastuslaitosten arvio tutkimus- ja kehittämistoiminnasta Lehtiseuranta ja Pelastusasenteet-tutkimus Julkaisujen ja hankkeiden määrä Strategian 2015 ja PETUn toteutuminen

18 Pelastustoimen tutkimuksen koordinointi Tutkimuksen jalkauttaminen PRONTOn (riittävä) vastausprosentti 6. Toimintaympäristön kehittyminen Asuntotuotanto Väestön ikääntyminen Sprinklattujen asuntojen ja erityiskohteiden osuus Kaupungistuminen ja pientalovaltaisuus Yritysyhteistyö ja omatoiminen varautuminen 7. Henkilöstön toimintakyky, osaaminen ja hyvinvointi Henkilöstön määrä FireFit-mitattu henkilöstön toimintakyky Savusukelluskelpoisuus (päätoimiset operatiiviset, %) Savusukelluskelpoisuus (sivutoimiset, %) Sairaspoissaolot (pv/htv) Tapaturmat Työyhteisön hyvinvointi ja ilmapiiri (kartoitus) Henkilöstön vaihtuvuus Osaamisen taso ja asetettujen tavoitteiden täyttyminen Koulutus- ja kehittämistavoitteiden täyttyminen Järjestetyn ja osallistutun koulutuksen määrä (ktpv:t) Henkilöstön kehittämisen resursointi 8. Resursointi ja kustannukset Kootaan 2011-2012 yhteistyössä pelastuslaitosten kumppanuusverkoston tukipalveluiden palvelualueen henkilöstö- ja taloustyöryhmän kanssa 9. Pelastustoiminta ja vahinkojen torjunta Teetetään mittarit erillisenä selvityksenä 10. Viranomaisyhteistyö ja kunnallinen turvallisuustyö Viranomaisyhteistyön valvontasuunnitelman mukaisuus Moniviranomaisvalvonnan osuus kaikesta valvonnasta Sosiaalisten palveluiden ja tukiasumisen kattavuus erityisriskiryhmistä

Liite 2. Pelastustoimen resurssi- ja onnettomuustilaston Mittarit-välilehti 19

Liite 3. Syttymistaajuustiheys rakennustyypeittäin ja rakennuksen iän mukaan (PRONTO; Rakennukset (lkm, m2) käyttötarkoituksen ja rakennusvuoden mukaan 31.12.2007) 20 Syttymistaajuustiheys rakennustyypeittäin Erilliset pientalot Rivi- ja ketjutalot Asuinrakennukset Asuinkerrostalot Liikerakennukset Toimistorakennukset Liikenteen rakennukset Hoitoalan rakennukset Kokoontumisrakennukset Opetusrakennukset Teollisuusrakennukset Varastorakennukset Muut rakennukset n 14 011 7 641 1 387 4 983 1 328 322 412 712 390 441 3 189 1 543 4 047 Yhteensä 7,6 7,5 6,2 8,1 8,0 2,6 5,3 10,2 6,6 3,7 10,5 13,7 325,4-1920 12,6 13,8 11,6 7,7 13,1 3,4 22,0 9,4 11,4 4,7 10,4 109,0 376,8 1921-1939 11,4 12,9 10,1 9,1 9,7 2,9 11,8 10,9 10,9 3,9 8,1 71,7 316,5 1940-1959 13,1 13,6 12,5 10,6 11,9 2,4 7,6 8,7 10,6 2,2 11,6 68,7 494,3 1960-1969 7,7 8,0 6,0 7,8 8,8 2,6 5,8 10,4 4,2 3,6 9,3 20,3 298,5 1970-1979 6,9 5,6 7,4 8,2 7,2 2,5 4,7 9,0 6,2 4,4 8,6 8,0 285,6 1980-1989 5,6 4,4 5,7 8,7 6,5 2,6 5,3 9,3 4,5 2,7 10,2 7,6 178,9 1990-1999 5,7 4,2 6,7 8,1 8,9 2,8 3,8 12,4 4,4 5,1 11,4 8,8 361,6 2000-2007 *korjattu 5,7 5,5 4,8 6,3 8,2 2,7 5,7 19,9 7,8 7,4 22,0 9,6 588,1

21 Liite 4. Rakennuspalovahingot rakennustyypeittäin 2005-2009 Palojen määrä Kaikki yhteensä Poistettu ne palot, joissa vahingot 0 Omaisuus-, rakennus- ja irtaimistovahi ngot ( ) vahingot / palo ( ) Koko maa 2005 2006 2007 2008 2009 Ammatillisen oppilaitoksen rakennus 7 15 5 14 20 61 47 7620392 162136 Asuntola yms. 14 5 15 26 65 125 68 1859775 27350 Eläinsuoja, ravihevostalli, maneesi yms. 11 6 8 8 13 46 42 2877690 68516 Hotelli yms. 26 22 25 19 51 143 87 1862700 21410 Järjestön, liiton, työnantajan yms. opetusrakennus 1 1 1 2 5 3 117000 39000 Jäähalli 2 3 2 4 4 15 12 517073 43089 Kahden asunnon talo 54 62 56 77 109 358 289 13660369 47268 Kasvihuone 6 7 6 5 5 29 24 3924520 163522 Kauppavarasto 2 4 8 7 7 28 18 1979660 109981 Kehitysvammaisten hoitolaitos 3 4 5 4 12 28 19 68850 3624 Keskussairaala 6 7 3 3 9 28 21 435500 20738 Ketjutalo 5 5 8 3 9 30 25 939451 37578 Kirjasto tai arkisto 3 2 6 11 9 54440 6049 Kirkko, kappeli, luostari tai rukoushuone 5 6 2 8 5 26 18 7668820 426046 Korkeakoulurakennus 6 2 3 4 5 20 16 1865230 116577 Kulkuneuvojen suoja- tai huoltorakennus 49 50 58 40 51 248 216 12078893 55921 Lasten päiväkoti 6 5 12 10 20 53 45 4954292 110095 Lasten- tai koulukoti 2 3 2 2 7 16 15 242290 16153 Liike- tai tavaratalo, kauppakeskus 33 33 51 38 70 225 170 9630910 56652 Loma-, lepo- tai virkistyskoti 4 4 2 3 3 16 13 2835820 218140 Luhtitalo 31 41 47 37 61 217 177 2693795 15219 Monitoimihalli tai muu urheiluhalli 2 4 4 3 4 17 15 188600 12573 Museo tai taidegalleria 1 1 1 6 9 6 511940 85323 Muu asuinkerrostalo 584 517 597 857 1380 3935 2936 56117763 19114 Muu asuntolarakennus 9 2 2 3 12 28 22 254560 11571 Muu erillinen pientalo 64 63 52 45 56 280 217 11595905 53437 Muu huoltolaitosrakennus 16 11 9 13 44 93 55 1347173 24494

Muu kokoontumisrakennus 14 17 15 10 23 79 60 5359275 89321 Muu liikenteen rakennus 3 6 3 2 11 25 18 666940 37052 Muu maa-, metsä- tai kalatalouden rakennus 59 70 50 54 71 304 259 16045510 61952 Muu majoitusliikerakennus 5 8 9 3 14 39 29 4887980 168551 Muu myymälärakennus 33 42 29 42 60 206 158 16346267 103457 Muu sairaala 17 14 17 12 13 73 47 3392026 72171 Muu teollisuuden tuotantorakennus 137 162 170 169 144 782 582 77134252 132533 Muu terveydenhuoltorakennus 2 6 2 7 14 31 21 177545 8455 Muu urheilu- tai kuntoilurakennus 8 14 12 8 9 51 39 2170390 55651 Muu uskonnollisen yhteisön rakennus 2 5 1 6 2 16 13 2739800 210754 Muu varastorakennus 191 233 213 201 198 1036 883 25791743 29209 Muualla luokittelematon opetusrakennus 2 1 1 4 8 5 87900 17580 Muualla luokittelematon rakennus 117 139 145 167 153 721 551 10191142 18496 Muualla luokittelematon sosiaalitoimen rakennus 1 5 3 5 14 12 1368515 114043 Myymälähalli 13 8 9 20 42 92 71 7759146 109284 Navetta, sikala, kanala yms. 74 78 67 75 75 369 294 36792101 125143 Näyttelyhalli 5 1 6 2 15500 7750 Paloasema 2 2 2 2 8 7 78970 11281 Pysäköintitalo 2 1 1 1 2 7 7 1748300 249757 Rautatie- tai linjaautoasema, lento- tai satamaterminaali 4 12 5 3 7 31 22 2672050 121457 Ravintola yms. 21 22 32 36 53 164 128 11555400 90277 Rivitalo 160 165 173 197 380 1075 809 29010798 35860 Saunarakennus 327 330 290 287 329 1563 1395 19334088 13860 Seura- tai kerhorakennus yms. 10 8 10 10 15 53 42 5006677 119207 Seurakuntatalo 2 2 1 6 5 16 10 111500 11150 Talousrakennus 107 137 147 166 167 724 627 11150040 17783 Teatteri, ooppera-, konsertti- tai kongressitalo 2 2 3 1 8 7 455000 65000 Tennis-, squash- tai sulkapallohalli 1 1 3 5 4 13780 3445 Teollisuus- tai pienteollisuustalo 43 40 48 41 59 231 183 22287491 121790 Teollisuushalli 170 206 231 232 297 1136 873 181106141 207453 Teollisuusvarasto 14 12 17 31 21 95 71 14957090 210663 Terveydenhuollon 1 2 2 6 14 25 16 133370 8336 22

23 erityislaitos Terveyskeskus 5 6 12 8 18 49 34 172066 5061 Tietoliikenteen rakennus 1 1 1 3 2 3200 1600 Toimistorakennus 52 38 40 63 74 267 193 6309902 32694 Turkistarha 3 3 6 6 647000 107833 1076 Tutkimuslaitosrakennus 2 4 6 3 6 21 20 21520323 016 Uimahalli 2 1 1 1 5 5 1676500 335300 Vanhainkoti 15 15 17 30 68 145 81 354735 4379 Vankila 11 4 9 8 7 39 29 119473 4120 Vapaa-ajan asuinrakennus 148 189 173 173 197 880 784 30657656 39104 Viljankuivaamo ja viljan säilytysrakennus 21 31 38 34 25 149 121 7325145 60538 Voimalaitosrakennus 28 31 39 43 59 200 143 4370010 30560 Vuokrattava lomamökki tai -osake 5 3 6 9 7 30 23 1216545 52893 Väestönsuoja 1 2 1 1 1 6 5 75431 15086 Yhden asunnon talo 831 963 928 1014 1394 5130 3652 144836139 39659 Yhdyskuntatekniikan rakennus 7 11 8 15 21 62 43 3311240 77006 Yleissivistävän oppilaitoksen rakennus 39 35 43 35 84 236 183 12221173 66782 (tyhjä) 15 32 6 3 44 100 26 60 750 2 337 Kaikki yhteensä 3671 3998 4024 4485 6233 22 411 17 180 893 327 426 51 998