ANSIOTULOTUEN VAIKUTUS TYÖN TARJONTAAN

TAMPEREEN YLIOPISTO Talousieeiden laios ANSIOTULOTUEN VAIKUTUS TYÖN TARJONTAAN Kansanalousiede Pro gradu -ukielma Elokuu 2009 Ohaaa: Jari Vainiomäki Olli Kärkkäinen

TIIVISTELMÄ Tampereen yliopiso Talousieeiden laios KÄRKKÄINEN, OLLI: Ansioulouen vaikuus yön aronaan Pro gradu -ukielma: 74 sivua, 9 liiesivua Kansanalousiede Elokuu 2009 Avainsana: uloverous, opimaalinen uloverous, yön arona, Earned Income Tax Credi Korkea sosiaaliurvan aso yhdiseynä progressiiviseen veroukseen saaaa aiheuaa sen, eä yöneko ei aina ole kannaavaa. Joissain apauksissa henkilön neoulo vähenevä siirryäessä yöömyydesä yöelämään. Kannusinloukkua on onnisuu Suomessa vähenämään vero- a sosiaaliurvauudisuksilla, mua ne ova yhä ongelma muun muassa yksinhuolaille. Yhdysvalloissa kannusinloukkua on kyey vähenämään Earned Income Tax Credi -ansioulouen avulla. Tuki kasvaaa pienipalkkaisen yönekiöiden neouloa a sien lisää kannusimia yön vasaanoamiseen. EITC-uella on havaiu olevan posiiivisia vaikuuksia varsinkin yksinhuolaaäiien yön aronaan, mua naimisissa olevien naisen yön aronaan EITC on vaikuanu vähenäväsi. Tässä ukielmassa arkasellaan EITC-yylisen ansioulouen vaikuuksia yön aronaan sekä eoreeisesi eä empiirisesi. Teoreeisesi ansiouloukea arkasellaan yön aronnan eorian a opimaalisen uloverouksen näkökulmasa. Ansioulouki lisää yön aronnan eorian mukaan yön aronaa pieniuloisilla, mua vähenää siä keski- a suuriuloisilla. Ansioulouen kokonaisvaikuus riippuu näiden kahden vasakkaisen vaikuuksen keskinäisesä suheesa. Opimaalisen uloverouksen näkökulmasa ansioulouen opimaalisuus yheiskunnan hyvinvoinnin mielessä riippuu käyeysä mallisa. Mallissa, ossa huomioidaan ainoasaan pääös yöunien määräsä, ei ansioulouki voi olla opimaalinen koska se aiheuaa pieniuloisille yönekiöille negaiivisen marginaaliveroaseen. Opimaalinen uloveroäreselmä muuuu huomaavasi, os mallissa huomioidaan yöunipääöksen lisäksi myös yönekiän pääös siiä ekeekö hän öiä ollenkaan. Silloin opimaalinen uloveroäreselmä riippuu yöunien ouson a osallisumisouson välisesä suheesa a ansioulouki voi olla opimaalinen ulonsiiromuoo. Empiirisissä ukimuksissa on osallisumisouson havaiu olevan merkiävää naisilla a varsinkin yksinhuolaaäideillä. Tukielman empiirisessä osuudessa ukiaan JUTTA-mikrosimulaaiomallin avulla kuinka EITCyylinen ansioulouki vaikuaisi ulonakoon a yöneon kannusimiin Suomessa. Työneon kannusimia miaaan yöllisymisveroaseilla a efekiivisillä marginaaliveroaseilla. Simulaaiossa muueaan kunnallisverouksen ansioulohyviysä enemmän EITC-uen kalaiseksi. Kaikki kolme ukiavaa ansiouloukipakeia pyrkivä paranamaan eenkin lapsiperheiden asemaa. Kaikki ansiouloukipakei paranava hieman yön vasaanoamisen a lisäyön ekemisen kannusimia. Muuokse ova kuienkin pienempiä kuin vaihoehoisessa muuospakeissa, ossa pienenneään asumisuen omavasuuosuuksia. Ansiouloukimuuosen odoeua vähäisemmä vaikuukse yöneon kannusimiin voidaan osiain seliää käyeyn ukimusmeneelmän raoiuksilla.

Sisällyslueelo 1. Johdano... 1 2. Työn aronnan eoria... 4 2.1. Tuloverouksen vaikuus yön aronaan... 4 2.1.1. Työn aronnan saainen perusmalli... 4 2.1.2. Suheellisen uloveron vaikuus yön aronaan... 6 2.1.3. Työn arona epälineaarisen budeiraoieen valliessa... 8 2.2. Opimaalisen uloverouksen eoria... 14 2.2.1. Saezin mallin esiely... 15 2.2.2. Opimaalinen ulovero pelkkä osallisumispääös... 17 2.2.3. Opimaalinen ulovero pelkkä yömääräpääös... 20 2.2.4. Opimaalinen ulovero yhdisey malli... 22 2.3. Työn aronnan ouso... 23 3. Earned Income Tax Credi... 26 3.1. Hisoria a rakenne... 26 3.1.1. EITC-äreselmän hisoria... 26 3.1.2. EITC:n rakenne... 27 3.1.3. EITC:n vaikuus ulonakoon... 28 3.2. Empiirisiä uloksia EITC:n kannusinvaikuuksisa... 29 3.2.1. EITC:n vaikuusen esimoini... 29 3.2.2. Empiirisen ukimusen uloksia... 32 4. Verouksen a ulonsiiroen vaikuus yön aronaan... 36

4.1. Mikrosimulaaio ehokkaasa ulonsiiromuodosa Euroopassa... 36 4.1.1. Tukimuksen eoreeinen ausa... 36 4.1.2. Kahden ulonsiiromuodon välise ehokkuusero... 43 4.2. Työneon kannusime Suomessa... 47 4.3. Opimaalinen uloverous Isossa-Brianniassa... 52 5. Mikrosimulaaio ansioulouen vaikuuksisa Suomessa... 57 5.1. Muuospakeien sisälö... 57 5.2. Pakeien kusannukse a vaikuukse ulonakoon... 59 5.3. Pakeien kannusinvaikuukse... 61 6. Johopääökse... 67 LÄHTEET... 70 LIITTEET... 75 LIITE 1: Työn aronnan ousoesimaaea... 75 LIITE 2: Immervollin e al. EUROMOD-simulaaion uloksia... 79 LIITE 3: Kuvioia ansiouloukimuuoksisa... 82

1. Johdano Työneon kannaavuus on sanapari, oka esiinyy lähes poikkeuksea verouudisusen peruseluissa. Työn ulisi olla ekiälleen kannaavaa a verouksen ulisi kannusaa yöikäisiä ihmisiä öihin. Työneon kannaavuuden eseenä ova kannusinlouku, oiden osasyyllisinä on pidey korkeaa sosiaaliurvan asoa yhdiseynä progressiiviseen veroukseen. Kannusinloukkua esiinyy varsinkin lapsiperheillä a niiden akia yön ekeminen ei aina ole aloudellisesi kannaavaa. Kannusinloukkua on kahdenlaisia, yöllisymisloukkua a uloloukkua. Työllisymislouku oimiva eseenä yön vasaanoamiselle a ulolouku lisäyön ekemiselle. Näisä kahdesa yöllisymislouku ova ollee suurempi ongelma. Verouudisusen avulla on Suomessa onnisuu vähenämään yöllisymisloukkua, mua niiä esiinyy edelleen eenkin yksinhuolaaalouksissa. Yhdysvalloissa on onnisuu vähenämään yöllisymisloukkua Earned Income Tax Credi - ansioulouen avulla. Järeselmän avulla maalapalkkaisille yönekiöille makseaan palkan päälle ulevaa ukea valion oimesa. Ansioulouki ekee maalapalkkayön vasaanoamisesa kannaavampaa, mua se vähenää lisäyön ekemisen kannusimia keskiuloisilla, oilla makseu uki pienenee uloen nousessa. Ansioulouella on havaiu olevan posiiivisia kannusinvaikuuksia varsinkin naisen yön aronaan. EITC-uen posiiivisen kokemusen myöä on samanyylisiä ansiouloukimallea oeu käyöön myös muissa maissa. Suomessa samankalaisiin kannusinvaikuuksiin pyriään kunnallisen ansioulovähennyksen a valionverouksen yöulovähennyksen avulla. Tämän ukielman avoieena on arkasella EITC-yylisen ansioulouen vaikuuksia yön aronaan sekä eoreeisesi eä empiirisesi. Ansiouloukea arkasellaan eoreeisesi yön aronnan eorian a opimaalisen uloverouksen näkökulmasa. Verous a ulonsiirro vaikuava yksilön pääökseen yön aronnasa. Vaikuukse riippuva käyeysä vero- a ulonsiiroäreselmäsä a yksilön uloasosa. Ansioulouki lisää eorian mukaan yön aronaa pieniuloisilla, mua vähenää siä keski- a suuriuloisilla. Ansioulouen kokonaisvaikuus yön aronaan riippuu näiden vasakkaisen vaikuusen keskinäisesä suheesa. Opimaalisen uloverouksen eorian avoieena on ukia minkälainen vero- a ulonsiiroäreselmä ohaisi yheiskunnan kannala parhaaseen ilaneeseen. Opimaalisen uloverouksen eoria on pikään perusunu James Mirrleesin (1971) kehiämään malliin, onka avulla arkaseluna EITC-yylise ansiouloue eivä voi olla opimaalisia, koska ne aiheuava pieniuloisille negaiivisen marginaaliveroaseen. Mirrlees-malli oleaa kaikkien yksilöiden olevan yöelämässä eikä huomioi 1

yksilön pääösä siiä osallisuuko hän yömarkkinoille lainkaan. Opimaalinen uloveroäreselmä muuuu huomaavasi, os opimaalisen uloverouksen mallissa huomioidaan yöunipääöksen lisäksi myös yönekiän osallisumispääös. Emmanuel Saezin (2002) kehiämässä mallissa huomioidaan sekä osallisumispääös eä pääös ehyen yöunien määräsä. Kun molemma vaikuukse yön aronaan oeaan huomioon, saaava negaiivise marginaaliveroasee a sien myös ansiouloukimuodo olla opimaalisia. Mallissa, oka huomioi myös osallisumispääöksen, opimaalinen ulonsiiromuoo riippuu yheiskunnan ulonakopreferensseisä sekä osallisumisouson a yöunien ouson välisesä suheesa. Empiirisissä ukimuksissa on osallisumisouson havaiu olevan merkiävää naisilla a varsinkin yksinhuolaaäideillä. Tukielmassa käydään myös läpi empiirisiä ukimuksia ansioulouen vaikuuksisa. Yhdysvalloissa Earned Income Tax Credi -uella on ukiu olleen posiiivisia vaikuuksia yön aronaan yksinhuolailla, mua uen vaikuus avioliiossa olevien naisen yön aronaan on ollu negaiivinen. EITC-uella on mahdollisesi kannusinvaikuuksia myös koialouksien muihin pääöksiin kuin yön aronapääökseen. Tukimuksissa on selviey muun muassa ansioulouen kannusinvaikuuksia siviilisääyyn a lasen lukumäärään. Tämän lisäksi on ukiu vaikuaako ansioulouki maalapalkkaisen yöpaikkoen palkkaasoon. Mikrosimulaaio on hyödyllinen meneelmä vero- a ulonsiiroäreselmien vaikuuksia arvioiaessa. Mikrosimulaaiomallien avulla voidaan ukia kuinka erilaise vero- a ulonsiiroäreselmä vaikuava yksiäisen koialouksien uloihin a koko valion uloihin a menoihin. Niiden avulla voidaan arvioida erilaisen poliiikkamuuosen vaikuuksia. Mikrosimulaaiomalli mahdollisava myös opimaalisen ulovero- a ulonsiiromallien esimoimisen eri maiden aineisoilla. Tää ukielmaa varen oeueussa mikrosimulaaiossa on käyey Kelan, Palkansaaien ukimuslaioksen a Åbo Akademin yheisyössä kehiämää JUTTAmallia. Mikrosimulaaion avulla pyriään selviämään kuinka EITC-yylinen ansioulouki vaikuaisi yöneon kannusimiin a ulonakoon Suomessa. Tukiuilla ansiouloukipakeeilla on posiiivisia kannusinvaikuuksia yksinhuolaien a muiden lapsiperheiden yöllisymiseen. Vaikuukse ova kuienkin pienempiä kuin verailukohana olleen asumisukipakein vaikuukse. Työllisymisloukuisa kärsivä enien yksinhuolaaaloude, oiden asemaa kyeiin paranamaan parhaien asumisukea muuamalla. Ansiouloukipakeien oleeua vähäisemmä vaikuukse seliyvä osiain käyeyn mikrosimulaaion raoiuksilla. Tämä ukielma rakenuu sien, eä aluksi luvussa 2 selvieään yön aronnan eoriaa, opimaalisen uloverouksen eoriaa a esimaaea yön aronnan ousoisa. Luvussa 3 käydään läpi Earned Income Tax Credi -äreselmän hisoriaa, rakennea a sen vaikuuksia yön aronaan a 2

ulonakoon. Eri maiden aineisolla ehyä mikrosimulaaioukimuksia vero- a ulonsiiroäreselmien vaikuuksisa a ukimusen uloksia esiellään luvussa 4. Luvussa 5 esiellään ää ukielmaa varen ehdyn mikrosimulaaion uloksia ansioulouen vaikuuksisa Suomessa. Viimeisenä luvussa 6 ova ohopääökse. 3

2. Työn aronnan eoria Työn aronnan eoria on kuluaan eorian sovellus. Se pyrkii kuvaamaan siä, kuinka yksiäinen yönekiä ekee opimaalisen valinnan yön a vapaa-aan välillä. Työn aronnan eorian avulla voidaan muun muassa ukia kuinka erilaise vero- a sosiaaliurvaäreselmä vaikuava yön aronaan. Erilaisia veroäreselmiä suunnielaessa on ärkeää ieää kuinka uudisukse vaikuava yönekiöiden valinoihin a sien myös valion verouloihin. Tämä luku akauuu kolmeen osaan. Ensimmäisessä osassa käydään läpi erilaisen uloveroen a sosiaaliavususen vaikuuksia yön aronaan saaisen yön aronamallin apauksessa. Toisessa osassa esiellään opimaalisen uloverouksen eorian lähökohia a sen vaikuuksia vero- a sosiaaliurvaäreselmien verailussa. Kolmannessa osassa käydään läpi yön aronnan ouson esimaaea. Jousoen avulla voidaan ehdä ohopääöksiä siiä, kuinka aloudellisilla kannusimilla voidaan vaikuaa yön aronnan pääöksiin. 2.1. Tuloverouksen vaikuus yön aronaan Tässä luvussa käydään läpi yön aronnan perusmallia a sen sovelluksia verouksen vaikuuksia ukiaessa. Perusmallin lisäksi esiellään progressiivisen verouksen malli, sekä mallea, oissa on huomioiu sosiaaliavusukse a EITC-yylise ansiouloue. Luvussa keskiyään pelkäsään yksinkeraisimpaan saaiseen apaukseen, ossa yksilö ekevä pääöksensä isenäisesi ilman epävarmuua. 2.1.1. Työn aronnan saainen perusmalli Työn aronnan saaisessa perusmallissa yönekiä valiseva opimaalisen määrän yöä a vapaaaikaa sien, eä valina maksimoi yönekiän hyöyfunkion arvon. Oleeaan okaisella yksilöllä olevan kvasi-konkaavi hyöyfunkio muooa U C, L, X ), (2.1) ( 4

ossa C on periodin kuluus, L on vapaa-aan määrä periodissa a muuuassa X on huomioiu kaikki havaiavissa oleva a havaisemaoma ausamuuua. Yksilö maksimoi hyöyfunkioaan budeiraoieen C w L Y w T (2.2) valliessa, ossa Y on muu kuin yöulo, T on käyeävissä oleva kokonaisaika, w on palkka a yksi kuluushyödyke on numeraire. Budeiraoieen oikea puoli on ns. äysi ulo M Y w T, olla kuluaa osaa kuluushyödykkeiä a vapaa-aikaa. uloisa. (Blundell & MaCurdy 1999, s.1588 1589.) Y muodosuu pääomauloisa a muisa Yksilön maksimoidessa hyöyfunkionsa arvoa ensimmäisen aseen ehdo ova U C ( C, L, X ), U L C, L, X ) w (, (2.3) ossa on uloen raahyöy. Palkka pienemmällä palkalla yksilö ei ee öiä. w R, olloin U L ( C, L, X ) w on reservaaiopalkka, oa Yhälö (2.3) voidaan esiää myös raakorvaavuusaseen (MRS) avulla. Poisamalla ermi ensimmäisen aseen ehdoisa saadaan yhälö U L / U MRS ( C, L, X ) w. (2.4) C L Ensimmäisen aseen ehdo rakaisemalla saadaan Marshallilaise kysynäfunkio: Merkiään yöaikaa H, saadaan yöaika yhälösä C C W, M, X ), L L( W, M, X ) T. (2.5) ( T L. Jos lisäksi käyeään äysiulon M riippuvuua muisa uloisa Y H H w, Y, X ). (2.6) ( Edellä esiellyisä yhälöisä saadaan määrielyä yön aronnan palkkaouso. Marshallin (kompensoimaon) palkkaouso on muooa K u ln( H )/ ln( w ). (2.7) 5

Jos Hicksin (kompensoiua) palkkaousoa merkiään ermillä palkkaouso yheydessä oisiinsa Slusky-yhälön mukaisesi K c, ova Marshallin a Hicksin K u w H ln( H ) Kc, (2.8) Y ln( Y ) ossa suhde 1999, s. 1589.) w H / Y keroo yöuloen määrän suheessa muihin uloihin. (Blundell & MaCurdy Työnekiän pääösä yön aronnasa kuvaaan graafisesi kuviossa 1. Koska yksinkeraisessa saaisessa mallissa kaikki ulo käyeään kuluukseen, voidaan verikaalisela akselila lukea sekä yönekiän ulo eä kuluus periodilla. Opimaalinen yön arona a kuluus löyyy piseesä A, ossa yksilön indifferenssikäyrä sivuaa budeiraoiea. Kuvio 1: Työn arona Käyeävissä oleva ulo A Y Vapaa-aika Työunni T 2.1.2. Suheellisen uloveron vaikuus yön aronaan Palkan korous vaikuaa yön aronaan kahdella avalla. Subsiuuiovaikuuksen akia korkeampi palkka ekee yösä vapaa-aikaa houkuelevampaa. Tulovaikuus puolesaan kasvaaa vapaa-aan kysynää, os vapaa-aan oleeaan olevan normaalihyödyke. Palkan alennus aiheuaa puolesaan 6

päinvasaise vaikuukse yön aronaan. Suheellinen ulovero vaikuaa yön aronaan samalla avalla kuin palkan alennus. Muueaan yön aronnan perusmallia sien, eä lisäään malliin suheellinen vero. Jäeään myös yksilöllisiä ausamuuuia kuvaava ermi X pois yksinkeraisuuden vuoksi. Veron käyöönoon älkeen budeiraoie yöunien H suheen on muooa C ( 1 )( wh Y ) ch R, (2.9) ossa muia uloa Y veroeaan samalla veroaseella kuin yöuloa wh. Määrieään neopalkka c ( 1 ) w a R ( 1 ) Y. (Salanié 2002, s. 38.) Veron lisäämisellä on kolme vaikuusa. Pienenämällä muia uloa R vero vähenää käyeävissä olevia uloa a sien lisää yön aronaa. Veron käyöönoo vähenää myös yösä saaavaa neopalkkaa c a sien lisää yön aronaa ulovaikuuksen kaua. Toisaala veron aiheuama veroen älkeisen palkan pieneneminen ekee vapaa-aasa yönekoa houkuelevampaa. Kaksi ensin mainiua vaikuusa ova ulovaikuuksia, oka riippuva keskimääräisesä veroaseesa, kun puolesaan kolmas vaikuus on subsiuuiovaikuus, oka riippuu marginaaliveroaseesa. Suheellisen veron apauksessa ällä ei kuienkaan ole merkiysä. Tarkasellaan seuraavaksi formaalisi veron käyöönoon vaikuuksia yön aronaan. H H c c H R R. (2.10) Slusky-yhälö on ällöin H c S H H R, (2.11) ossa S > 0 on subsiuuiovaikuus, eli yön aronnan kompensoiu derivaaa neopalkan suheen: H S. (2.12) c U Edellä esieyisä yhälöisä seuraa H H ws ( wh Y ). (2.13) R Yhälön (2.13) oikean puolen ensimmäinen ermi kuvaa subsiuuiovaikuusa a se on negaiivinen. Toinen ermi kuvaa kaha eri ulovaikuusa a se on posiiivinen os vapaa-aika on 7

normaalihyödyke. Tulovaikuus kerroaan kokonaisuloilla, oen äsä voidaan pääellä ulovaikuuksen olevan maalauloisilla normaalia pienempi. Täsä seuraa, eä pieniuloisilla veron negaiivinen vaikuus yön aronaan saaaa olla suurempi kuin suuriuloisilla, ceeris paribus. (Salanié 2002, s. 39.) Suheellisen veron käyöönooa on kuvau graafisesi kuviossa 2. Ennen veron käyöönooa budeisuoran vakioermi on Y a kulmakerroin on wh (ana AB). Veron käyöönoon älkeen uuden budeisuoran vakioermi on R ( 1 ) Y a kulmakerroin on c ( 1 ) wh (ana CD). Kuvio 2: Suheellinen veroäreselmä Kuvio 3: Progressiivinen veroäreselmä Käyeävissä oleva ulo B D A C Vapaa-aika Työunni Käyeävissä oleva ulo H H 2 H 1 H 0 Lähde: Blundell & MaCurdy 1999 2.1.3. Työn arona epälineaarisen budeiraoieen valliessa Lineaarinen budeiraoie kuvaa huonosi yksilön odellisuudessa kohaamaa raoiea. Progressiivinen verous a erilaise ulonsiirro aiheuava sen, eä budeiraoie ei ole lineaarinen, mua odellisa raoiea voidaan kuvaa paloiain lineaarisella budeiraoieella. 8

Kuviossa 3 on kuvau progressiivisa veroäreselmää, ossa on kolme eri veroasea. Yksilön kohaama veroase riippuu siiä, kuinka mona unia öiä yksilö ekee. Välillä H 0, H1 veroase on A (osa 1), välillä 2 A B C H 1, H veroase on B (osa 2) a välillä H 2, H veroase on C (osa 3),. Kunkin osan neopalka ova c (1 A ) w (osa 1), c (1 B ) w (osa 2) a 1 c (1 C ) w (osa 3). (Blundell & MaCurdy 1999, s.1619 1620.) 3 2 Yksilön ulo kohdassa H 0, olloin yksilö ei ee öiä, on y Y ( Y ), ossa muuua D on 1 D verovähennys a verofunkio () kuvaa yöä ekemäömän yksilön muisa uloisa maksamia veroa. Budeiraoieen eri osien viruaaliulo saadaan laskeua kaavalla y y. Paloiain lineaarisen budeiraoieen apauksessa yksilön 1 ( c 1 c ) H 1 opimoiniongelmassa maksimoidaan hyöyfunkioa U(C,H) seuraavan budeiraoieen valliessa. C, H 0, y 1 C c H, H 0 H H1, 1 y 1 C c2 H y 2, H 1 H H 2, C c3h y 3, H 2 H H3, C c H, H H. (2.14) 3 y 3 Maksimoiniongelman rakaisu on kaksivaiheinen. Ensin määrieään yöaan H valina ehdollisena budeiraoieen ieyyn osaan ai aiekohaan. Täsä saadaan rakaisu H = 0, H = 0 (alaraa), H f ( c1, y1, v), 0 H H 1 (osa 1), H H 1, H 1 H (aiekoha 1), H f ( c2, y 2, v), H 1 H H 2 (osa 2), H H 2, H 2 H (aiekoha 2), H f ( c3, y3, v), H 2 H H3 (osa 3), H H, H H (aiekoha 3 = yläraa), (2.15) 9

ossa ermi funkio f kuvaa opimaalisa yön aronapääösä a ermi v kuvaa yksilöiden preferenssien heerogeenisuua. Toisessa vaiheessa määrieään missä osassa ai aiekohdassa yksilö siaisee. Valina oeueaan seuraavien ehoen avulla: 0, os f c, y, v) 0, ( 1 1 (osa 1), os, H0 f ( c1, y1, v) H1, (aiekoha 1), os f c, y, v) H f ( c, y, ), ( 2 2 1 1 1 v (osa 2), os H 1 f ( c2, y 2, v) H 2, (aiekoha 2), os f c, y, v) H f ( c, y, ), ( 3 3 2 2 2 v (osa 3), os H 2 f ( c3, y3, v) H3, (aiekoha 3)., os. f ( c3, y3, v) H. (2.16) Näiden kahden vaiheen avulla saadaan määrieyä opimaalise arvo yöunneille H a kuluukselle C, oka maksimoiva yksilön hyöyfunkion arvon. (Blundell & MaCurdy 1999, s. 1630 1631.) Pieniuloisille makseava sosiaaliavusukse aiheuava myös budeiraoieen epälineaarisuuden. Oleeaan ensiksi yksinkerainen sosiaaliurvaohelma, osa saaava avusus vähenee uloen kasvaessa. Kun huomioidaan sosiaaliurva, niin yksilö pyrkii maksimoimaan hyöyfunkioaan U(C,H,v) budeiraoieen ollessa C wh Y B( I( H )), ossa sosiaaliavusus määräyyy funkiosa G bwh, G bwh 0, B ( I( H)) (2.17) 0, muulloin. G on äysimääräinen avusus, onka saava yksilö, oilla ei ole miään uloa a b on avusuksen vähenemisase uloen wh kasvaessa. Budeisuorassa on aiekoha piseessä H 1 G / bw, ossa sosiaaliavusus lakkaa a marginaalipalkka kasvaa arvoon w. Budeiraoie on siis paloiain lineaarinen funkio, ossa on kaksi erilaisa osaa. Osassa 1 ehdy yöunni H < H 1, neopalkka c 1 (1 b) w a viruaaliulo y1 Y G. Osassa 2 ehdy yöunni H > H 1, neopalkka c2 w a viruaaliulo y 2 Y. (Blundell & MaCurdy 1999, s. 1638.) Kuviossa 4 kuvaaan sosiaaliurvan käyöönoon aiheuamia vaikuuksia yön aronaan. Ennen sosiaaliurvan käyöönooa yksilön kohaama budeiraoie on ana AE. Sosiaaliurvan 10

käyöönoon älkeen budeiraoie on CDE. Väli AC kuvaa äysimääräisen avusuksen G suuruua. Janalla CD, olloin yksilö saa sosiaaliurvaa budeiraoieen kulmakerroin on (1-b)w a vakioermi on äysimääräinen sosiaaliurva G. Janalla DE, olloin yksilö ei saa enää sosiaaliurvaa, budeiraoieen kulmakerroin on -w. Kuviossa on kuvau nuolilla sosiaaliurvan käyöönoon aiheuamia vaikuuksia yön aronaan. Molemma vaikuukse vähenävä yön aronaa. Työnekiöiden kannaaa vähenää ehdyn yön määrää, koska pienemmillä yöuloilla saa enemmän sosiaaliavusuksia. Osa yönekiöisä, oka ekivä vain vähän öiä ennen sosiaaliurvan käyöönooa, ääyyy kokonaan pois yömarkkinoila sosiaaliurvan varaan. (Moffi 2002, s. 12 13). Kuvio 4: Sosiaaliurvaäreselmä Kuvio 5: Sosiaaliavusuksen G kasvaaminen Käyeävissä oleva ulo E D 2 1 C Käyeävissä oleva ulo E D 3 D 2 1 C C A A Vapaa-aika Vapaa-aika Lähde: Moffi 2002 Lähde: Moffi 2002 Tarkasellaan seuraavaksi sosiaaliurvan muuosen vaikuusa yön aronaan. Vaihoehoisina muuoksina ova sosiaaliavusuksen G kasvaaminen a sosiaaliurvan vähenemisaseen b pienenäminen. Kuviossa 5 on kuvau sosiaaliavusuksen kasvaamisen vaikuuksia yön aronaan. Täysimääräinen avusus G kasvaa anasa AC anaan AC. Kaikki kolme nuolella kuvaua vaikuusa vähenävä yön aronaa. Korkeampien sosiaaliavususen vuoksi yhä useamman yönekiän kannaaa vähenää ehdyn yön määrää. Nuolilla 2 a 3 esieyissä yön aronnan muuoksissa on negaiivisen ulovaikuuksen lisäksi negaiivinen subsiuuiovaikuus. (Moffi 2002, s. 13 14.) 11

Sosiaaliavususen vähennysaseen b pienenämisä on havainnolliseu kuviossa 6. Ennen veronlaskua vähennysase b = 1,0, oa kuvaa ana CD. Ennen vähennysaseen pienenämisä kaikki ne, oka olisiva ilman sosiaaliurvaa analla AD, ova piseessä C. Työneko kannaaa vasa piseen D vasemmalla puolella. Vähennysaseen laskemisen älkeen uudeksi budeiraoieeksi muodosuu CD E. Vähennysaseen pienenäminen ekee yöneosa kannaavampaa pienemmilläkin uloilla a saa osan yöömisä siirymään yömarkkinoille (vaikuus 1). Toisaala sosiaaliurvaa myönneään yhä suuremmille uloille, onka vuoksi osan yönekiöisä kannaaa vähenää yön määräänsä pääsäkseen sosiaaliurvan piiriin (vaikuukse 2 a 3). Koska vähennysaseen pienenäminen kannusaa osaa yksilöisä kasvaamaan yön aronaansa a osaa vähenämään siä, ei vähennysaseen pienenämisen kokonaisvaikuuksen suunnasa voi ehdä pelkän eoreeisen arkaselun peruseella yksiselieisiä ohopääöksiä. (Moffi 2002, s. 13 14.) Kuvio 6: Vähennysaseen b pienenäminen Käyeävissä oleva ulo E D 3 D 2 1 C Vapaa-aika A Lähde: Moffi 2002 Tarkasellaan ansioulouen käyöönoon vaikuuksia yön aronaan. Kuviossa 7 on kuvau EITCyylisen ansioulouen käyöönoon vaikuuksia yön aronaan.. Yksinkeraisessa mallissa ilman ansiouloukea yönekiän budeiraoie on ana AE. Kun ansioulouki oeaan käyöön, muuuu budeiraoie sien, eä se kulkee ässä apauksessa piseiden A, B, C, D a E välillä. Jana AB on ansioulouen vaihe, ossa makseu uki kasvaa uloen kasvaessa, ana BC on vaihe, ossa uki pysyy vakiona a ana CD on vaihe ossa uki vähenee. 12

Ansioulouki vaikuaa yön aronaan kahdella eri avalla. Ensimmäinen vaikuus liiyy yönekiän pääökseen osallisua yömarkkinoille. Henkilön I indifferenssikäyrä ilman ansiouloukea on I U 0. Alkuilaneessa henkilö I ei osallisu yömarkkinoille. Budeiraoieen muuuessa ansioulouen vuoksi henkilön I hyöy kasvaa a indifferenssikäyrä on uudessa ilaneessa I U 1. Uudessa ilaneessa henkilö I osallisuu yömarkkinoille, koska ansioulouen käyöönoo on lisänny maalapalkkaisen yön vasaanoamisen kannaavuua. (Hoz & Scholz 2001.) Kuvio 7. EITC:n vaikuukse yön aronaan. E III U 0 III U 1 D Käyeävissä oleva ulo C II U 0 II U 1 B 0 Vapaa-aika Työunni A I U 1 I U 0 Lähde: Hoz & Scholz 2001, s.73. Toinen ansioulouen vaikuus liiyy öissä olevan yönekiän pääökseen ehyen yöunien määrään. Tämä vaikuus riippuu siiä, millä uloasolla yönekiä on suheessa EITC-käyrään. Henkilö II a III osallisuva yömarkkinoille o ennen ansioulouen käyöönooa. Ansioulouen käyöönoo ei vaikua heidän osallisumispääökseensä. Henkilön II pääökseen ehdyisä yöunneisa ansioulouen käyöönoon älkeen kohdisuu pelkkä ulovaikuus. Jos vapaa-aan 13

aaellaan olevan normaalihyödyke, vähenää henkilö II ehyen yöunien määrää. Henkilö III on ansioulouen vaiheessa, ossa makseu uki vähenee uloen kasvaessa. Hänen kannaaa vähenää ehyen yöunien määrää, oa hän olisi oikeueu uen saamiseen. Tämän akia henkilön III valinaan kohdisuu negaiivinen subsiuuiovaikuus. Lisäksi, os vapaa-aika on normaalihyödyke, kohdisuu valinaan myös negaiivinen ulovaikuus. Näiden vaikuusen akia henkilö III vähenää ehyen yöunien määrää EITC:n käyöönoon älkeen. (Hoz & Scholz 2001.) 2.2. Opimaalisen uloverouksen eoria Opimaalinen uloveromalli riippuu yheiskunnan preferensseisä. Valio ekee pääöksen alouden ehokkuuden a asaisen ulonaon välillä. Jos valio arvosaa asaisa ulonakoa ehokkuua enemmän, on opimaalisessa uloveromallissa korkea veroase a suuri- a keskiuloisila siirreään suuri osa heidän uloisaan pieniuloisille. Jos valio puolesaan arvosaa ehokkuua asaisa ulonakoa enemmän, on opimaalisessa uloveromallissa maala veroase. Perineisesi pohoismaissa valio ova arvosanee asaisa ulonakoa enemmän, a muun muassa anglosaksisissa maissa valio ova vasaavasi arvosanee ehokkuua enemmän. Opimaalisen uloverouksen ukimus on pikään perusunu James Mirrleesin vuonna 1971 kehiämään eoriaan. Siinä yönekiä ekee valinnan vapaa-aan a yöneon välillä pyrkien maksimoimaan hyöyasonsa. Mirrleesin eorian mukaan opimaalinen uloveromalli on negaiivisen uloveron yylinen malli, ossa kaikille makseaan suuri könäsumma-avusus oka veroeaan pois uloen kasvaessa. Marginaaliveroasee ova opimirakaisussa korkeia sekä pieniuloisilla eä suuriuloisilla. Opimirakaisussa ei voi olla negaiivisia marginaaliveroaseia millään uloasolla. Täsä seuraa se, eä EITC-yylise ansiouloue eivä voi olla opimaalisia, koska niiden akia pieniuloisen yönekiöiden marginaaliveroase on negaiivinen. (Saez 2002.) Mirrleesin eorian mukaisessa mallissa yönekiä ekevä pääöksen pelkäsään siiä, kuinka mona unia yöä he ekevä (inensive margin). Mallissa ei oea huomioon yönekiän pääösä siiä osallisuuko hän yömarkkinoille laisinkaan (exensive margin). Empiirisissä ukimuksissa osallisumispääöksen on kuienkin havaiu olevan merkiävää varsinkin pieniuloisilla (ks. Eissa & Liebman 1996, Mayer & Rosenbaum 2001, Meghir & Phillips 2008.) Emmanuel Saez (2002) kehii yksinkeraiseun opimaalisen uloverouksen mallin, ossa huomioidaan sekä yönekiän osallisumispääös eä pääös ehdyisä yöunneisa. Siinä 14

opimaalise veroasee riippuva yheiskunnan ulonakopreferensseisä, osallisumisousosa a yöunien ousosa. 2.2.1. Saezin mallin esiely Saez ekee malliinsa muuamia yksinkeraisavia oleuksia, oka on hyvä huomioida mallia arkaselaessa. Ensiksikin mallissa arkasellaan verousa pelkäsään yksilöasolla. Tämän vuoksi malli ei huomioi kahden ulonsaaan koialouksien kohaamia kannusinongelmia. Toinen yksinkeraisava oleus on, eä valio perusaa ulonakopääöksensä ainoasaan yönekiän havaiuun uloasoon. Tulonakopääösä ehdessä ei siis huomioida yönekiän ausaekiöiä, kuen esimerkiksi lasen määrää ai yönekiän ikää. Kolmas asia, oka on hyvä oaa huomioon Saezin kehiämää mallia arkaselaessa, on se eä yön aronnan pääöksissä ei huomioida ulovaikuusa. Sien esimerkiksi kaikille yönekiöille myönney könäsumma-avusus ei vaikua pääökseen yön aronnasa. Saezin mallissa valio maksimoi yheiskunnan hyvinvoinifunkioa, onka lähökohana ova yksiäisen ihmisen hyöyfunkio. (Saez 2002, s.1043 1044.) Saezin diskreeissä mallissa yönekiä voi valia I + 1 eri ammaisa. Työömän palkka w 0 0 a yönekiöiden palkka vaadiavan kyvykkyyden mukaan sien, eä w i riippuu yönekiän ammaisa I. Ammaeisa saaava palka kasvava 0 w1... w. Palka ova mallissa kiineiä. Valio havaisee yönekiöilä ainoasaan uloason, oen verous voi perusua pelkäsään ieoon ansaiuisa uloisa. Eri ammairyhmien maksamia neoveroa merkiään ermillä T i. Siihen sisälyvä sekä makseu vero eä saadu ulonsiirro, oen T i voi olla myös negaiivinen, os kyseisessä ammairyhmässä yönekiä saava enemmän ulonsiiroa, kuin he maksava veroa. Veroen älkeisä uloa ammaissa i merkiään c i i i I w T. (Saez 2002, s. 1044.) Kun koko yöikäinen väesö normalisoidaan lukuun 1, merkiään ermillä h i ammaissa i olevien osuua koko populaaiosa sien, eä h h... h 1. Yksiäisen ihmisen preferenssi ova 0 1 I heerogeenisia a he valiseva ammainsa i sen peruseella, mikä on kusakin ammaisa saau veron älkeinen ulo c i. Ammaissa i olevien osuus h i riippuu kaikkien ammaien veron älkeisesä ulosa: h h c, c, c ). i i ( 0 1 I 15

Valio määriää vero T i sien, eä yheiskunnan hyvinvoinifunkio maksimoiuu. Keräyillä veroilla ulee kusanaa kaikki ulonsiirro a valion kuluus. Jos oleeaan, eä valion kuluus henkilöä kohi on kiineä määrä H, niin valion budeiraoieeksi muodosuu I i0 h T i i H. (2.18) Yheiskunnan hyvinvoinifunkio voidaan esiää kullekin ammairyhmälle anneuilla marginaalisilla sosiaalisilla painokeroimilla g i. Painokerroin g i keroo ammaissa i olevalle henkilölle ulkisisa varoisa anneun ylimääräisen euron hyöyarvon. Näiden painokeroimien avulla voidaan kuvaa yheiskunnan preferensseä ulonaon suheen. Jos yheiskuna arvosaa asaisa ulonakoa, niin se arvosaa enemmän pieniuloisille anneua ulkisia varoa a silloin g i pienenee i:n kasvaessa. Yksi kiinnosava arkaselukoha sosiaalisissa painokeroimissa on verailu yöömien painokeroimen g 0 a pienipalkkaisimman ammain painokeroimen g 1 välillä. Näiä painokeroimia arkaselemalla voidaan ehdä ohopääöksiä siiä, kuinka yheiskunnassa suhauduaan yöömyyeen. Jos yöömyyden koeaan olevan yöömäsä isesä riippumaona a yöömien kasoaan arvisevan enemmän yheiskunnan ukea, niin g 0 > g 1. Jos yöömien koeaan ise aiheuavan yöömyyensä laiskuudellaan a haluaan ukea yössäkäyviä köyhiä enemmän, niin g 1 > g 0. Sosiaalise paino eivä ole mallissa eksogeenisia muuuia, vaan ne riippuva käyössä olevasa veroaseikosa (c 0,, c I ). Saez määriää sosiaalise paino numeerisissa simulaaioissa käyeävissä olevien uloen suheen vähenevänä funkiona: g g( c ) p, ossa p on ulkisen varoen marginaaliarvo. Funkio g() on i i / eksogeeninen a se kuvaa yheiskunnan preferensseä ulonaon suheen. Saezin mallissa ei huomioida ulovaikuusa, eli kaikille ammaeille anneu könäsumma R ei vaikua yönekiöiden pääöksiin ammaien suheen. Sien se ei vaikua myöskään eri ammairyhmien suheellisiin osuuksiin h i. Kun ulovaikuusa ei oea huomioon, niin ulkisen varoen yhden euron marginaalinen lisäys on hyöyarvolaan yhä suuri kuin kaikille ammairyhmille asan aeu ylimääräinen euro. Sen vuoksi I i0 h i g i 1. (2.19) Yhälösä (2.19) seuraa, eä sosiaalisen painokerroinen eri ammaien suheellisilla osuuksilla painoeu keskiarvo on 1. Sien ammairyhmille, oilla g i > 0 anneua ulkisia varoa arvoseaan 16

keskimääräisä enemmän a puolesaan ammairyhmille, oilla g i < 0 anneua ulkisia varoa arvoseaan keskimääräisä vähemmän. Saez arkenaa yleisä mallia koskemaan kolmea erilaisa pääöksenekoapaa, oilla yönekiä määriää yön aronansa. Ensimmäisessä mallissa huomioidaan pelkäsään yönekiän osallisumispääös. Toisessa mallissa yönekiä ekee pääöksen pelkäsään ehyen yöunien määräsä. Kolmannessa mallissa huomioidaan sekä osallisumispääös eä pääös ehdyisä yöunneisa. Saez määriää opimaalisia uloveroaseia näisä kolmesa mallisa. (Saez 2002, s. 1044 1047.) 2.2.2. Opimaalinen ulovero pelkkä osallisumispääös Ensimmäisessä Saezin kuvaamassa mallissa yönekiä ekevä pääöksen ainoasaan siiä osallisuvako he yömarkkinoille vai eivä (exensive margin). Osallisumispääöksen on empiirisesi havaiu olevan merkiävää varsinkin pieniuloisen yön aronnassa. Osallisumispääösä voidaan kuvaa mallilla, ossa okaisella yönekiällä on iey osaamisase i. Työnekiä pääää ekeekö hän öiä osaamisaseaan vasaavassa ammaissa i vai onko hän yöömänä. Osallisumispääös riippuu veroen älkeisen uloen suheesa öissä c i a yöömänä c 0. Kun ulovaikuusa ei huomioida, niin osallisumispääös riippuu ainoisaan erouksesa c i c 0. Jos käyeävissä oleva ulo on yöömänä suurempi kuin ammaissa i, niin kukaan ei ee öiä ammaissa i. Maemaaisesi ilmaisuna h i (c i c 0 ) = 0, kun c i < c 0. Täsä seuraa, eä valion ei ole koskaan opimaalisa aseaa yöömyydesä saaavaa neouloa suuremmaksi, kuin ammaisa i makseava neoulo. Oleeaan siis, eä c i c0, i =1,, I. Veroen älkeisen uloen vaikuusa yönekiän osallisumispääökseen voidaan kuvaa osallisumisouson avulla. Osallisumisouso määriellään sien, eä ci c0 hi i, i 1,, I. (2.20) h ( c c0 ) i i Osallisumisouso keroo kuinka mona prosenia ammain i yönekiöisä pääää siiryä yöömiksi, kun yösä saaavan ulon a yöömänä saaavan ulon välinen erous vähenee yhdellä prosenilla. (Saez 2002, s. 1047 1048.) 17

Opimaalisen veroaseikon ohaminen lähee ammain i veroaseeseen T i ehäväsä pienesä muuoksesa dt i. Veromuuos vaikuaa kahdella eri avalla verouloihin. Veroulo kasvava määrällä h i dt i, koska ammaissa i oimiva yönekiä maksava muuoksen dt i verran enemmän veroa. Kasvanee vero vähenävä yönekiöiden veroen älkeisä uloa ammaissa i. Vähenyneiden käeen äävien uloen aiheuamaa koko yheiskunnan hyvinvoiniappioa voiiin kuvaa sosiaalisen painokeroimien g i avulla. Kun huomioidaan sosiaalise painokeroime g i, niin yheiskuna arvosaa kasvanua verouloa määrän (1 g i )h i dt i. Toisaala käyäyymisvaikuus pienenää keräyen veroen määrää. Kasvaneiden veroen vuoksi yömarkkinoila poisuu dh i yönekiää. Yhälösä (2.20) seuraa eä dhi hi idti /( ci c0 ). Jokainen yömarkkinoila poisuva yönekiä aiheuaa veronmeneyksen T i T 0, oen käyäyymisvaikuuksen aiheuama vähennys verouloihin on sien T T ) h dt /( c ). ( i 0 i i i i c0 Tasapainopiseessä molempien vaikuusen summan ulee olla 0. Termeä siirelemällä saadaan opimaalisen veroaseikon funkioksi T c i i T c 0 0 1 (1 g i i ). (2.21) Yhälöiden (2.21) a (2.18) avulla saadaan määrieyä opimaalise veroasee T i ammaeille i = 0, 1,, I. (Saez 2002, s.1048 1049.) Oleeaan valion preferoivan ulonakoa sien eä g g... g 0 1 I. Yhälösä (2.19) voidaan pääellä, eä ilman ulovaikuusa painoen g i keskimääräinen arvo on 1. Sien on olemassa okin i*, olla g 1, kun i i * a g 1, kun i i *. Valio haluaa siis siirää uloa suuriuloisila ( i i * ) i i pieniuloisille ( i i * ). Yhälösä (2.21) voidaan pääellä, eä ällöin T i T 0 0, kun i i * a T i T 0 0, kun i i *. Kun i * 0, niin valion ulonsiirro ova suurempia pieniuloisille yönekiöille ( 1 i i *) kuin yöömille (i 0 ). Koska valio haluaa ässä mallissa siirää uloa pieniuloisille, se anaa pienipalkkaisille yönekiöille verouen T i, oka on suurempi kuin yöömille makseava T 0. Valion kannaaa siis oaa käyöön iey könäsummauki T 0, onka lisäksi pieniuloisille yönekiöille makseaan veroukea, onka akia maalapalkkaisen 18

yönekiöiden marginaaliveroase on negaiivinen. Molemma ue rahoieaan keski- a suuriuloisen veroilla. (Saez 2002, s.1049 1050.) Pieniuloisille makseava suuremma ue voidaan perusella seuraavasi. Aaellaan ilannea, ossa valio maksaa yöömille suurempia ulonsiiroa kuin pienipalkkaisille yönekiöille, oiden palkka on w 1. Tällaisena veroäreselmänä oimii esimerkiksi negaiivisen uloveron yylinen perusulomalli, ossa kaikille kansalaisille makseaan iey könäsummauki, oka veroeaan uloen kasvaessa pois. Kun pienipalkkaisen yönekiöiden saamia ulonsiiroa kasvaeaan yhdellä eurolla vähenevä keräy veroulo yhdellä eurolla, mua siiä saau hyvinvoinihyöy on arvolaan g 1 euroa. Hyöy on suurempi kuin 1 kun g 1 > 1, eli silloin kun valio arvosaa pieniuloisille aeua euroa enemmän kuin kaikille ulonsaaille aeua euroa. Pieniuloisen kasvanu käeen äävä ulo saa osan yöömisä siirymään pienipalkkaiseen yöhön, oka perusulomallissa kasvaaa valion verouloa. Sien valion kannaaa kasvaaa pienipalkkaisille yönekiöille makseavia ukia a ilanne, ossa yöömille makseaan suurempia ukia kuin pienipalkkaisille yönekiöille ei voi olla opimaalinen. (Saez 2002, s.1049 1050.) Kahdessa erikoisapauksessa ei ole opimaalisa maksaa pienipalkkaisille suurempia ukia kuin yöömille. Jos valio arvosaa lähes pelkäsään huono-osaisimpien hyvinvoinnin paranamisesa, ova kaikki paino g 1, g 2,, g I < 0. Ainoasaan g 0 on suurempi kuin yksi. Silloin i* = 0 a T i T0 kaikilla i:n arvoilla a opimaalinen uloveromalli on negaiivisen uloveromallin kalainen. Toinen erikoisapaus on ilanne, ossa valio ei preferoi ulonsiiroa ollenkaan. Silloin opimaalisessa veromallissa ei ole ollenkaan könäsummaukea a paino g i ova vakioia, onka akia kaikki maksava veroa könämäärän H. Jos mallissa huomioiaisiin myös ulovaikuukse, yön arona ei riippuisi enää pelkäsään erouksesa c i c0, vaan myös ermin c 0 suuruudesa. Silloin sosiaalisen painokeroimien g i keskiarvo ei voi olla enää 1 a yhälö (2.19) ei päde. Täsä huolimaa loppuulokse eivä muuu a yhälösä (2.21) voidaan määriää opimaalise veroasee. Sien yöömien ukia suuremma ue pieniuloisille ova opimaalisia myös ulovaikuuksien kanssa, kunhan pienipalkkaisen yönekiöiden sosiaalise painokeroime ova suurempia kuin yksi. (Saez 2002, s.1050 1051.) 19

2.2.3. Opimaalinen ulovero pelkkä yömääräpääös Toinen Saezin esielemä opimaalisen uloveron malli huomioi pelkäsään yönekiän pääöksen siiä kuinka palon yöä hän ekee (inensive margin). Työnekiä ei ässä mallissa ee pääösä osallisumisesaan yömarkkinoille. Saez käyää mallinsa lähökohana Pikeyn (1997) kehiämää diskreeiä versioa Mirrleesin (1971) mallisa. Taroun yön määrää voidaan kuvaa diskreeissä mallissa sien, eä os ammaisa i saaava ulo vähenee suheessa pienipalkkaisempaan yöhön i 1, osa ammain i yönekiöisä pääää vähenää yömääräänsä a siiryy ammaiin i 1. Jos ulovaikuuksia ei oea huomioon, niin funkio h i voidaan esiää muodossa h i ( ci 1 ci, ci ci 1). Kun erous ci1 ci kasvaa määrän dc muiden erousen c 1 c i pysyessä vakiona, siiryy osa yönekiöisä ammaisa i ammaiin i + 1, lisäen sien yömääräänsä. Käyäyymisvaikuuksia voidaan kuvaa yömäärän ousolla, oka on muooa ci ci 1 hi i. (2.22) h ( c c 1) i Jouso keroo kuinka mona prosenia ammain i yönekiöiden arona kasvaa, kun erous c i c i 1 kasvaa yhdellä prosenilla. (Saez 2002, s.1051 1052.) i i Opimaalisen uloveroaseikon ohaminen lähee veroukseen ehäväsä pienesä muuoksesa, onka vuoksi ammaeisa i a i 1 saaavan käeen äävän ulon suhde muuuu. Oleeaan, eä valio nosaa veroa määrän dt ammaeissa i, i + 1,, I; dt i = dt i + 1 = dt I = dt. Veroaseen kasvaus muuaa erousa c i c i 1, mua muu eroukse c c 1, i eivä muuu. Veromuuos kasvaaa verouloa [ h h 1... h dt euroa. Kun huomioidaan sosiaalise painokeroime g i, niin i i I ] yheiskuna arvosaa kasvanua verouloa määrän [( 1 gi ) hi (1 gi 1) hi 1... (1 g I ) hi ] dt. Käyäyymisvaikuus puolesaan vähenää valion verouloa. Veromuuoksen akia dh h dt /( c c 1) yönekiää vaihaa ammaisa i ammaiin i 1, oka vähenää valion i i i i i verouloa määrän ( i Ti 1 T ) dh. (Saez 2002, s.1052 1053.) i 20

Tasapainopiseessä molempien vaikuusen summan ulee olla 0. Termeä siirelemällä saadaan opimaalisen veroaseikon funkioksi 1 g h 1 g h... g Ti Ti 1 1 i i i1 i1 1 ci ci 1 i hi I h I. (2.23) Kun sosiaalise painokeroime g i eivä kasva uloason kasvaessa, seuraa yhälösä (2.19), eä ( 1 g ) h (1 g ) h 0, i > 0. Sien yhälösä (2.23) voidaan pääellä, eä makseuen i i I I veroen määrä T i kasvaa ammairyhmää kuvaavan ermin i kasvaessa. Täsä seuraa, eä negaiivise marginaaliveroasee eivä voi olla opimaalisia inensiivisessä mallissa. Tää ohopääösä voidaan perusella seuraavasi. Aaellaan veroaseikossa olevan negaiivinen marginaaliveroase uloen w i a w i-1 välillä. Kasvaamalla hieman marginaaliveroasea, valio vähenää yöneon kannusimia. Marginaaliveroaseen ollessa negaiivinen yönekiä, oka siiryvä palkasa w i palkkaan w i-1, pääyvä kuienkin maksamaan enemmän veroa. Kasvanu marginaalivero anaa valiolle mahdollisuuden kerää lisää verouloa kaikila uloasoa w i korkeammila uloasoila, mikä on hyödyllisä asaisa ulonakoa arvosavalle yheiskunnalle. Tarkasellaan seuraavaksi marginaaliveroaseia pieniuloisilla. Yhälön (2.19) avulla saadaan muokaua yhälö (2.23) ammaille i = 1 muooon T1 T0 1 g 0 1 h c1 c0 1 h1 0. (2.24) Yhälösä (2.24) huomaaan, eä miä suurempi on yöömien sosiaalinen painokerroin g 0, siä suurempi on marginaaliveroase uloakauman alapäässä. Paras apa saada kohdiseua yöömille mahdollisimman suuri könäavusus T 0 on veroaa avusus mahdollisimman nopeasi pois uloen nousessa. Negaiivise marginaaliveroasee voiva yhälön (2.24) mukaan olla opimaalisia ainoasaan silloin os g 0 < 1. Tällaisessa yheiskunnassa yöömille anneua ulonsiiroa arvoseaisiin vähemmän kuin kaikille asaisesi aeua ulonsiiroa. Tää erikoisapausa lukuun oamaa inensiivisessä mallissa opimaalinen veroaseikko olisi negaiivisen uloveron yylinen, ossa kaikille makseaisiin könäsumma-avusus, oka veroeaisiin nopeasi pois uloen kasvaessa. (Saez 2002, s.1053 1054.) 21

2.2.4. Opimaalinen ulovero yhdisey malli Kolmannessa Saezin esielemässä mallissa yhdiseään kaksi edellä esieyä vaikuusa. Yhdiseyssä mallissa yönekiä ekee sekä osallisumispääöksen eä pääöksen siiä kuinka palon yöä hän ekee. Pelkän osallisumispääöksen sisälävässä mallissa ammaissa i oimivien yönekiöiden määrä riippuu erouksesa c i c0. Pelkän yömääräpääöksen sisälävässä mallissa puolesaan ammaissa i oimivien yönekiöiden määrä riippuu erouksisa c i c i 1 a ci ci 1. Yleisessä mallissa, ossa mukana ova molemma vaikuukse, yön arona ammaissa i on sien h c c, c c, c c ). (Saez 2002, s. 1054.) i ( i 0 i1 i i i1 Opimaalinen veroaseikko saadaan ohdeua samalla avalla kuin kahdessa aikaisemmassa mallissa. Osallisumisouson uloveromalli on i a yömäärän ouson i avulla määriely opimaalinen T c i i T c i1 i1 1 h i i I 0 h 1 g 1 c c0 T T. (2.25) Yhdiseyn mallin yhälö (2.25) on ideninen inensiivisen mallin yhälön (2.23) kanssa, os ˆ 0 c0 painokeroime g korvaaan painokeroimilla g g ( T T ) /( c ). Täsä seuraa, eä osallisumispääöksen lisääminen kasvaaa painokeroimen arvoa niillä yönekiöillä, oka ova aipuvaisia äämään pois yömarkkinoila a oka saava pienempiä neoulonsiiroa kuin yöömä (T > T 0 ). Yhälösä (2.25) saadaan molemma aiemmin esielly erikoisapaukse aseamalla oko osallisumisouso i ai yömäärän ouso i nollaksi. Sien opimaalinen uloverorakenne riippuu näiden kahden ouson välisesä suheesa. Jos osallisumisouso on huomaavasi suurempi kuin yömäärän ouso, opimaalinen uloveromalli on EITC-yylinen ansiouloukimalli, ossa pieniuloisilla saaaa olla negaiivinen marginaaliveroase. Jos puolesaan yömäärän ouso on suurempi kuin osallisumisouso, opimaalinen uloveromalli on negaiivisen uloveron yylinen, ossa kaikille makseaan könäsummauki, oka veroeaan nopeasi pois uloen nousessa. (Saez 2002, s.1054 1055.) 22

2.3. Työn aronnan ouso Suuri osa yön aronnan ukimuksesa on keskiyny palkkaouson ukimiseen. Pyrkimyksenä ukimuksissa on selviää kuinka muuokse palkoissa vaikuava yön aronaan. Palkkaousoa määrieäessä voidaan huomioida myös verous a makseu sosiaaliue, olloin on mahdollisa arvioida veroäreselmän muuosen vaikuuksia yön aronaan. Cosas Meghir a David Phillips (2008) kokosiva ukimuksessaan yheen erilaisin meneelmin saaua esimaaea yön aronnan ousoille. Koska palkkaouson esimoinnissa käyey meneelmä eroava oisisaan, ei ousolle voida määriää yksiäisä keskimääräisä arvoa. Tukimusulosen avulla voidaan kuienkin pääellä missä mialuokassa odellise ouso ova. Yksilö, oka arvosava vapaa-aikaa keskimääräisä vähemmän ekevä enemmän öiä. He ova myös odennäköisesi käyänee enemmän aikaa opiskeluun, a sen vuoksi heillä on korkeampi uoavuus a sien myös suurempi unipalkka. Progressiivisen veroäreselmän apauksessa näillä henkilöillä on korkeampi marginaaliveroase kuin vähemmän öiä ekevillä. Syy korkeampaan marginaaliveroaseeseen on siis yksilön halukkuus ehdä enemmän öiä. Tämä aiheuaa ongelman yöneon kannusinen a ehdyn yön määrän välisen kausaalisuuden selviämisessä. Endogeenisuusongelman aiheuama harha palkkaouson esimoinnissa voi oko kasvaaa ai pienenää esimoiua ousoa. Koska harhan suunaa ei voida ieää ennen esimoinia, on sen huomioini vaikeaa. Palkkaouson luoeava esimoini vaaii, eä malli on ousava a huomioi yönekiöiden heerogeenisuuden. Mallin ulee myös huomioida yöneon kiineä kusannukse, vero a euude. (Meghir & Phillips 2008, 22 24.) Naisen yön arona Taulukossa 1 (LIITE 1) on koouna eri ukimuksissa saaua esimaaea avioliiossa olevien naisen palkkaousosa. Vaihelu eri meneelmillä saaduissa esimaaeissa on suura. Kaikki esimoidu palkkaouso ova kuienkin posiiivisia a vain harva on suurempi kuin 1. Vuosiasolla esimoidu ouso ova keskimäärin suurempia kuin viikkoasolla esimoidu. Vuosiasolla yönekiä voi vaihdella ehyen yöviikkoen a viikkoyöunien määrää. Vuosiasolla yönekiällä on siis suurempi mahdollisuus vaiheluun, kuin viikkoasolla. Kiineiden kusannusen huomioimisella on vaikuusa palkkaousoon. Palkkaouso ova keskimäärin suurempia ukimuksissa, oissa ei huomioida yöneon kiineiä kusannuksia. 23

Vuosiasolla naisen palkkaouso on noin 1. Viikkoasolla palkkaouso on huomaavasi pienempi. Blundell e al. (1998) ukiva palkkaousoa viikkoasolla sien, eä ukimuksessa aoeliin naise nuorimman lapsen iän mukaan. Palkkaouso oli suurina naisilla, oilla oli pieniä lapsia. Muilla naisilla palkkaouso oli hyvin pieni, keskimäärin 0,13. Esimoidu uloouso oliva pieniä lähes kaikissa ukimuksissa. Vaiheluväli oli -0,1-0,3. Vuosiasolla palkkaousossa huomioidaan osiain myös yönekiän osallisumispääös, koska yönekiä voi olla vain osan vuodesa öissä. Viikkoasolla palkkaousossa vaikuaa käyännössä vain pääös ehyen unien määräsä. Taulukossa 2 (LIITE 1) on uloksia naisen esimoiduisa osallisumisousoisa. Esimoidu osallisumisouso ova keskimäärin suurempia kuin yöunien palkkaouso. Suuren osallisumisouson avulla voidaan seliää osiain viikoiaisen yöunien a vuouisen yöunien palkkaousoen eroa. (Meghir & Phillips 2008, 24 26.) Yksinhuolaaäidi ova eriyisryhmä, koska he ova usein köyhiä a yöllisymisloukkuun ouuminen on yksinhuolaaäideille keskimääräisä odennäköisempää. Yksinhuolaaäiien yöneon kannusimia onkin pyriy paranamaan erilaisilla veroukimuodoilla. Tieo siiä, kuinka ousavaa on yksinhuolaaäiien yön arona, on ärkeää veroukien vaikuuksien arvioimisessa. Tuloksia yksinhuolaaäiien esimoiduisa ousoisa on koou aulukkoon 3 (LIITE 3). Eissa a Liebman (1996) esimoiva osallisumisousoksi 1,16 käyäen differences-in-differences - meneelmää ukiessaan EITC-äreselmän laaennuksen vaikuuksia yön aronaan. Brewer e al. (2005) saiva Iso-Briannian aineisolla osallisumisousoksi 1,02. Muissakin ukimuksissa yksinhuolaaäiien osallisumisouso on ollu merkiävää. Täsä voidaan pääellä, eä rahallisilla kannusimilla voidaan lisää yksinhuolaaäiien yöllisyyä a sien paranaa näiden koialouksien hyvinvoinia pikällä ähäimellä. (Meghir & Phillips 2008, 27 28.) Miesen yön arona Usein havaiu ominaispiirre miesen yön aronnassa on se, eä suurin osa miehisä ekee äysiaikaisa yöä. Tehdyissä yöunneissa on vaihelua myös miehillä, mua on olemassa iey yöunien alaraa, onka yläpuolelle suurin osa miehisä sioiuu. Esimerkiksi Iso-Brianniassa suurin osa miehisä ekee öiä vähinään 35 unia viikossa. Yksi syy yöunien keskiymiseen on yömarkkinoiden äykkyys, oka vähenää mahdollisuuksia osa-aikaiseen yönekoon. Taulukossa 4 (LIITE 1) on koouna miesen yön aronnan esimoiua ousoa. Jouso ova hyvin pieniä a 24

lähellä nollaa. Miesen yöunien aronaan ei siis voida vaikuaa uuri lainkaan aloudellisilla kannusimilla. (Meghir & Phillips 2008, 28 29.) Miesen osallisumisase yömarkkinoille on hisoriallisesi kasouna ollu aina suuri. Täsä ohuen miesen osallisumisousoa on ukiu vain vähän. Meghir a Phillips (2008) ukiva miesen yön aronnan ousoa eri kouluusasoilla. He havaisiva osallisumisouson olevan maalan kouluusason miehillä korkeampaa kuin aikaisemmissa ukimuksissa. Myös keskiason kouluusaseen suorianeilla miehillä osallisumisouso oli merkisevää. Korkean kouluusason miehillä osallisumisouso ei puolesaan ollu merkisevää. Tuloksisa voidaan pääellä, eä aloudellisilla kannusinpakeeilla voidaankin ehkä vaikuaa maalan a keskiason kouluusaseen miesen osallisumispääökseen. (Meghir & Phillips 2008, 38 40) 25

3. Earned Income Tax Credi Earned Income Tax Credi on Yhdysvalalainen ansiouloukiäreselmä, olla on havaiu olevan posiiivisia kannusinvaikuuksia varsinkin yksinhuolaien yön aronaan. Tuki on huomaavasi suurempi lapsiperheille kuin lapseomille koialouksille. Tukea myönneään ansioyöä ekeville Yhdysvaloen kansalaisille. Tuen määrä kasvaa uloen nousessa ieyyn uloraaan asi. Tuloraan älkeen uki pysyy maksimimääräisenä ylempään uloraaan asi, onka älkeen uloen kasvaessa uki pienenee kohi nollaa. Tuen määrään vaikuaa lasen lukumäärä. Tuen voi saada vuosiain oko koko uen kerralla, ai useammassa osassa vuoden miaan. Suurin osa uen saaisa valisee kerran vuodessa makseavan uen. EITC-ukea haeaan veroilmoiuksen yheydessä, onka vuoksi sen hallinnoinikusannukse ova huomaavasi pienempiä kuin Yhdysvaloen muissa sosiaaliurvaohelmissa. Tuki vähenneään valiolle makseavisa uloveroisa. Jos EITC-uki on suurempi kuin yönekiän vero yheensä, makseaan loppuosa sili yönekiälle. EITC:n akia maalapalkkaisilla yönekiöillä saaaa siis olla negaiivinen marginaaliveroase. Tämä eroaa EITC:n perineisisä veroukimuodoisa. EITC:n havaiu posiiivise kannusinvaikuukse Yhdysvalloissa on saanu mone muu maa oamaan samalla periaaeella oimivan ansioulouen käyöön. Muun muassa Iso-Brianniassa, Kanadassa a Uudessa Seelannissa on oeu käyöön kyseisen kalainen äreselmä. Järeselmissä on eroa. Esimerkiksi Iso-Briannian Working Tax Credi -äreselmässä yönekiän äyyy ehdä öiä iey määrä unea viikossa, oa hän voi saada ukea. 3.1. Hisoria a rakenne 3.1.1. EITC-äreselmän hisoria 1960-luvun lopulla a 1970-luvun alussa Yhdysvalloissa pyriiin löyämään keinoa köyhyyden vähenämiseen. Presideni Nixon kannai negaiivisen uloveron mallia, oka oeiin käyöön 1969 alkaen. Osa senaaoreisa pii negaiivisa uloveroa ongelmallisena, koska sillä koeiin olevan negaiivisia kannusinvaikuuksia maalapalkkaisen yönekiöiden yön aronaan. Negaiiviselle 26

uloverolle haluiin kehiää vaihoeho, oka auaisi niiä köyhiä, oka ova halukkaia yöhön. Tää arkoiusa varen kehieiin Earned Income Tax Credi -äreselmä, oka oeiin senaaori Russell Longin aloieesa väliaikaisesi käyöön vuonna 1975. Negaiivisesi uloverosa oli pääey luopua o ää ennen vuonna 1972. Alkuperäinen EITC-uki ei ollu kovin suuri. Perheellinen yönekiä sai ukea eninään 400$ vuodessa. (Hoz & Scholz 2001.) EITC liieiin veroäreselmään pysyväsi vuonna 1978. Samalla mahdolliseiin uen nosaminen osissa vuoden aikana, kun ää ennen uki oli makseu könäsummana veronpalauuksen yheydessä. 1980-luvulla ehdyisä muuoksisa suurin oli vuoden 1987 verouudisuksessa ehy uen vähenemisaseen pienenäminen. Se kasvai EITC-ukeen oikeueuen alouksien määrää. EITC-ansioulouen luonne muuui 1990-luvulla ehdyissä verouudisuksissa. Siihen asi uki oli ollu vain pieni kannusin yöllisymisen edisämiseen, mua presideni Clinonin aloieesa uki kasvaeiin ärkeäksi apukeinoksi Yhdysvaloen köyhyyden vasaisessa aiselussa. Tavoieena ukien kasvaamisessa oli, eä EITC:n a muiden ukien avulla äyspäiväisesi minimipalkalla öiä ekevä perhe noseaisiin köyhyysraan yläpuolella. EITC:n ukien kasvaamisen myöä sen kusannukse lähes kolminkeraisuiva. 90-luvun verouudisuksissa EITC laaenneiin koskemaan myös lapseomia alouksia, osin uki on lapseomille alouksille huomaavasi pienempi. (Hoz & Scholz 2001.) 2000-luvulla äreselmään on ehy korauksia, oiden arkoiuksena on ollu vähenää ukihuiausen mahdollisuua a paranaa avioparien asemaa ukiäreselmässä. Aviopari saava nykyisin ienaa hieman enemmän ennen kuin heidän saama ansioulouki alkaa vähenyä. EITC on nykyisin Yhdysvaloen suurin yksiäinen ukiäreselmä yössäkäyville köyhille. Presideni Obaman kaudella EITC-ukea on paranneu aviopareille a kolmen ai useamman lapsen koialouksille. Uudisukse oliva osa Yhdysvaloen alouden elvyyspakeia a ne vakinaiseiin vuoden 2010 budeissa. 3.1.2. EITC:n rakenne EITC koosuu kolmesa vaiheesa. Pienimmillä uloilla uki kasvaa uki kasvaa uloen nousessa kasvuaseen mukaisesi. Vuonna 2009 kasvuase on 34 prosenia yhden lapsen koialouksille, 40 prosenia kahden lapsen koialouksille, 45 prosenia kolmen ai useamman lapsen koialouksille a 7,65 prosenia koialouksille ilman lapsia. Tuen kasvuvaihea seuraa asainen uloalue, olloin koialous saa äyden uen. Vuonna 2009 äysi uki oli 3043 dollaria vuodessa yhden lapsen koialouksille, 5028 dollaria vuodessa kahden lapsen koialouksille, 5657 kolmen ai useamman 27