KIRJALLINEN KYSYMYS 426/2011 vp Asumistuen maksamisen perusteet Eduskunnan puhemiehelle Kelan hoidettavana on useita asumisen tukijärjestelmiä, kuten eläkkeensaajan asumistuki, yleinen asumistuki, opintotuen asumislisä sekä sotilasavustuksen asumisavustus. Tämä aiheuttaa hankaluutta sekä Kelan että asiakkaiden näkökulmasta. Samojen tietojen erilainen selvittäminen kussakin tukimuodossa on haasteellista ja hämmentävää. Asiakkaan on esimerkiksi hankala arvioida, miten siirtyminen tukimuodosta toiseen vaikuttaa kokonaisuuteen ja maksettavan tuen määrään. Esimerkiksi opiskelijapariskunnan asumisen tuki voi pienentyä, kun heille syntyy ensimmäinen lapsi ja he siirtyvät opintotuen asumislisältä yleisen asumistuen piiriin. Perusteet eri nimikkeillä maksettaville asumisen tukemisille vaihtelevat tukimuodoittain eivätkä yksinomaan asiakkaan tulojen ja asumismenojen mukaan. Opintotuen asumislisää saavan asumisen tuki voi toisaalta olla vuositasolla jopa 2 500 euroa pienempi kuin yleistä asumistukea saavan tuki, vaikka molemmilla on samat tulot ja asumismenot. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Miksi asumisen tukea ei makseta samanlaisilla perusteilla kaikille pienituloisille? Helsingissä 16 päivänä joulukuuta 2011 Maria Tolppanen /ps Versio 2.0
Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Maria Tolppasen /ps näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 426/2011 vp: Miksi asumisen tukea ei makseta samanlaisilla perusteilla kaikille pienituloisille? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Eläkkeensaajan tukea on myönnetty vuodesta 1970 alkaen ja opiskelijoiden asumislisää vuodesta 1978 lukien. Yleistä asumistukea on myönnetty 1940 luvulta alkaen aluksi perheenasuntoavustuksena ja myöhemmin lapsiperheiden asumistukena. Nykyinen asumistukijärjestelmä tuli voimaan vuonna 1975, jolloin tukea myönnettiin lähinnä lapsiperheille. Sittemmin tuki on ulotettu vuodesta 1987 alkaen kaikkiin ruokakuntatyyppeihin ja asunnon hallintamuotoihin. Tukijärjestelmiä on kehitetty menneinä vuosina osana kunkin väestöryhmän toimeentulon tukemista. Tällöin tuen kehittämisessä ovat painottuneet kyseisen väestöryhmän ja sen toimeentuloa turvaavan järjestelmän kehittämistarpeet. Opintotuen asumislisä on vuokralla asuvien lapsettomien opiskelijoiden asumisen tukimuoto. Opintotukeen liittyvää asumisen tukijärjestelmää on kehitetty yksilöllisempään suuntaan siten, että vuoden 2009 alusta lukien luovuttiin puolison tulojen huomioon ottamisesta myönnettäessä asumislisää. Asumislisän määrään vaikuttavat siis vain opiskelijan omat tulot. Puolison tulojen huomioiminen koettiin epäoikeudenmukaiseksi, koska tosiasiassa erityisesti nuorien opiskelijoiden elämäntilanne on usein vielä siten vakiintumaton, että puolisot vastaavat kumpikin omista asumiskustannuksistaan itsenäisesti. Lisäksi opiskelijat asuvat usein niin sanotuissa kimppakämpissä vastakkaista sukupuolta olevan henkilön kanssa, jolloin puolison tulojen huomioimiseen liittyvä asumisolosuhteiden selvittäminen koettiin hankalaksi. Jos opiskelija saa lapsen, hän siirtyy opintotuen asumislisästä yleisen asumistuen piiriin. Tukijärjestelmästä toiseen siirtymisen tarkoituksena ei ole heikentää perheellisen opiskelijan asemaa, vaan ottaa huomioon elämäntilanteessa tapahtuneen muutoksen vaikutus, sillä yleisessä asumistuessa esimerkiksi huomioidaan kattavammin lapsiperheen käyttöön tarvittavan isomman asunnon asumiskustannukset sekä tuen saamisen ympärivuotinen tarve. Toisaalta huomioon otetaan myös esimerkiksi puolison tulot toisin kuin opintotuen asumislisän myöntämisessä. Opintotuen asumislisässä puolestaan huomioitavat enimmäisasumiskustannukset ovat alhaisemmat kuin yleisessä asumistuessa ja asumislisää voi saada vain opiskelukuukausilta. Tukijärjestelmien erilaisista lähtökohdista ja myöntämisperusteista johtuen saattaakin tapauskohtaisesti käydä niin, että asumisen tuen määrä nousee tai laskee tukijärjestelmästä toiseen siirryttäessä. Opintotuen rakenteellista kehittämistä käsitellyt työryhmä on vuonna 2010 julkaistussa muistiossaan käsitellyt myös opiskelijoiden asumisen tukemiseen liittyviä kysymyksiä. Työryhmän johtopäätösten mukaan asumislisäjärjestelmän etuja ovat yksilökohtaisuus ja selkeys, mutta järjestelmän suurimpana heikkoutena nähtiin tuen tason riittämättömyys suhteessa todellisiin asumiskustannuksiin. Työryhmä ei ehdottanut kaikkien opiskelijoiden siirtämistä yleisen asumistuen piiriin. Opintotuen asumislisässä huomioitavien asumismenojen enimmäismäärää on korotettu 2
Ministerin vastaus KK 426/2011 vp Maria Tolppanen /ps viimeksi vuonna 2005. Opetus- ja kulttuuriministeriön koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmassa vuosille 2011 2016 onkin todettu, että valtiontaloudelliset edellytykset asumislisän vuokrakaton korottamiseen selvitetään. Opiskelijoiden siirtäminen yleisen asumistuen piiriin merkitsisi sitä, että osalla ansiotuloja saavista opiskelijoista asumisen tuki alenisi, koska yleisessä asumistuessa huomioitavat tulorajat ovat opintotuen tulorajoja alhaisemmat. Eläkkeensaajat puolestaan saavat asumistukea yleistä asumistukea korkeammista asumismenoista. Yleisen asumistuen uudistamista on hallitusohjelman mukaisesti valmisteltu SATA-komitean ehdotusten pohjalta. Vuosien 2012 2015 kehyslaskelmassa on esitetty asumistuen uudistamista vuoden 2015 alusta alkaen. Yleisen asumistuen uudistusta valmisteltaessa on pyritty varautumaan siihen, että uusi asumistukijärjestelmä voisi soveltua myös eläkkeensaajille ja opiskelijoille. Helsingissä 9 päivänä tammikuuta 2012 Peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardson 3
Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 426/2011 rd undertecknat av riksdagsledamot Maria Tolppanen /saf: Varför betalas inte bostadsbidrag på samma villkor till alla låginkomsttagare? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Bostadsbidraget för pensionstagare har beviljats sedan 1970 och bostadstillägget för studerande från 1978. Allmänt bostadsbidrag har beviljats sedan 1940-talet, först som familjebostadsbidrag och senare som bostadsbidrag för barnfamiljer. Det nuvarande bostadsbidragssystemet infördes 1975 då bidraget i första hand beviljades barnfamiljer. Från och med 1987 utsträcktes bidraget sedan till att omfatta alla typer av hushåll och alla besittningsformer för bostäder. Bidragssystemen har under de senaste åren utvecklats inom ramen för inkomststöden för de enskilda befolkningsgrupperna. Fokus har då lagts på utvecklingsbehoven hos befolkningsgruppen i fråga och det system som tryggar försörjningen. Studiestödets bostadstillägg är ett stöd för boendet för barnlösa studerande som bor på hyra. Det stödsystem för boendet som ingår i studiestödet fick en mer individuell inriktning när man i början av 2009 slutade beakta makens inkomster vid beviljandet av bostadstillägg. Storleken på bostadstillägget påverkas således bara av studerandens egna inkomster. Att beakta makens inkomster ansågs som orättvist, eftersom livssituationen särskilt bland unga studerande de facto fortfarande ofta är instabil och makarna själva svarar för sina boendekostnader. Dessutom bor studerande ofta i s.k. gemensamma boenden tillsammans med en person av motsvarande kön, och i det läget har det visat sig svårt att utreda boendeförhållandena för att kunna beakta makens inkomster. Studerande som får barn omfattas inte längre av studiestödets bostadstillägg utan av allmänt bostadsbidrag. Syftet med övergången från ett bidragssystem till ett annat är inte att försvaga ställningen för studerande som har familj, utan att beakta vilken inverkan den förändrade livssituationen har. Inom det allmänna bostadsbidraget beaktas i högre grad boendekostnaderna bland annat till följd av att barnfamiljer behöver större bostad och bidrag året runt. Däremot vägs också till exempel makens inkomster in till skillnad från hur fallet är när det gäller studiestödets bostadstillägg. De maximala boendekostnader som beaktas för bostadstillägget är å andra sidan lägre än för det allmänna bostadsbidraget och bostadstillägg kan fås bara för studiemånaderna. Bidragssystemen har olika utgångspunkter och principer för beviljande, vilket i vissa fall kan leda till att storleken på stödet för boendet stiger eller sjunker vid övergången från ett bidragssystem till ett annat. Den arbetsgrupp som behandlat den strukturella utvecklingen av studiestödet tog i sin promemoria 2010 också upp frågor med anknytning till stödet för studerandes boende. Enligt arbetsgruppens slutsatser är en av fördelarna med bostadstilläggssystemet den att det är individuellt och tydligt. Den största svagheten med systemet ansågs vara att nivån på stödet är otillräcklig i förhållande till de faktiska boendekostnaderna. Arbetsgruppen föreslog inte att alla studerande skulle gå över till det allmänna bostadsbidraget. 4
Ministerns svar KK 426/2011 vp Maria Tolppanen /ps Det maximala beloppet av boendeutgifter som får beaktas i studiestödet höjdes senast 2005. I utbildnings- och kulturministeriets utvecklingsplan för utbildning och forskning 2011-2016 konstateras det att de statsfinansiella förutsättningarna för att höja hyrestaket för bostadstillägget ska utredas. Om studerandena överförs till det allmänna bostadsbidragssystemet, medför det ett lägre stöd för boendet för en del av de studerande som har förvärvsinkomster, eftersom de inkomstgränser som beaktas inom det allmänna bostadsbidraget är lägre än inkomstgränserna för studiestöd. Pensionstagare i sin tur får bostadsbidrag för högre boendekostnader än inom det allmänna bostadsbidraget. Revideringen av det allmänna bostadsbidraget har med stöd av intentionerna i regeringsprogrammet beretts utifrån förslagen från SATA-kommittén. I ramberäkningen för 2012-2015 ingår ett förslag om att revidera bostadsbidraget från början av 2015. När det allmänna bostadsbidraget beretts har man utgått från tanken att det nya bostadsbidragssystemet bör kunna tilllämpas också på pensionstagare och studerande. Helsingfors den 9 januari 2012 Omsorgsminister Maria Guzenina-Richardson 5