Nro 1 / 2014 Ooppera & Baletti Baletinjohtaja vie tanssia kansalle Maailman paras ooppera Lepakko ilahduttaa syksyllä Suomen Kansallisoopperan ja Kansallisbaletin asiakaslehti 21. vuosikerta
Suomen Kansallisoopperan ja Kansallisbaletin asiakaslehti 1/2014 Vastaava toimittaja HEIDI ALMI Toimitussihteeri HELI RISLAKKI Toimitus HEIDI ALMI, JUSSI ILTANEN, JUHANI KOIVISTO, HELI RISLAKKI press@opera.fi Tätä numeroa avustivat ANU AHOLA, HANNELE JYRKKÄ, KATRI KAPANEN, AULI SÄRKIÖ Ulkoasu AGENCY LEROY Kannessa KENNETH GREVE Kansikuva HEIKKI TUULI Ilmoitusmyynti Sari Salaja sari.salaja@opera.fi (09) 4030 2458 Painos 55 000 kpl Painopaikka FORSSA PRINT ISSN 2341-8907 (Painettu) ISSN 2341-8915 (Verkkojulkaisu) SUOMEN KANSALLISOOPPERA Helsinginkatu 58, 00251 Helsinki PL 176, 00251 Helsinki (09) 403 021 www.ooppera.fi Ooppera & Baletti ilmestyy kaksi kertaa vuodessa. Seuraava numero ilmestyy lokakuussa 2014.
KAROLIINA BÄRLUND Ensimmäinen kauteni, olkaa hyvä! Jotain vanhaa, jotain uutta, jotain lainattua Hyvässä oopperakaudessa pitää olla aineksia kuin vanhassa sanonnassa hääonnea tuovista asioista. Perinteitä pitää vaalia, samalla on uskallettava tavoitella jotain ennennäkemätöntä, ja lainata kannattaa silloin kun saa jotain ensiluokkaista. Vanhoja ja toivottuja klassikoita ovat Figaron häät ja pitkään odotettu operetti Lepakko, mutta ne saavat ensi kaudella tuoreen toteutuksen. Uutta oopperaa on KAIJA SAARIAHON Émilie, ja uutta on myös Ovelan ketun toteutuksessa, sillä maineikas muotoilija KLAUS HAAPANIEMI esittäytyy nyt ensimmäistä kertaa oopperan visualisoijana. Lainattua on Nürnbergin mestarilaulajat, sillä näin saimme mestariohjaaja HARRY KUPFERIN kiitetyn tuotannon Zürichin oopperasta. Itse asiassa vanhasta sanonnasta ei puutu edes loppuosa MARCO ARTURO MARELLIN aiemmista töistä voi arvata, että Lepakossa hehkuu kyllä sininenkin. Suomen Kansallisooppera haluaa tälläkin kaudella olla nimensä mukaisesti koko Suomen ooppera. Kahden oopperan kiertue lähtee Pohjois-Suomeen, joulukonsertteja järjestetään kirkoissa, koululaisoopperoita nähdään eri puolilla maata, ja oopperatalossa on ohjelmaa kaikille syli-ikäisistä senioreihin. Ja tietenkin huippusuositun balettimme tarjonta on yhtä monipuolista kuin aina ennenkin. TERO SAARISEN Kullervossa SIBELIUKSEN musiikkiin pääsemme vieläpä yhdistämään baletin ja oopperan voimat. Tällainen on ensimmäinen kokonaan suunnittelemani oopperakausi ja seuraavina vuosina on tulossa paljon kiinnostavaa Oopperan kummituksesta lähtien. Tervetuloa löytämään juuri sinua koskettava esitys! Lilli Paasikivi Kansallisoopperan taiteellinen johtaja
Tässä numerossa Ooppera & Baletti Nro 1/2014 Figaron häät: Maailman paras ooppera Lepakko: Operetti tulee, ihanaa! Baletinjohtaja Kenneth Greve Horečná Godani Robbins: Tanssin urbaanit utopiat Vauvojen taidetuokio Tango! Buenos Airesista Seinäjoelle Kansallisbaletin nuorisoryhmä Oopperan kummitus 8 13 16 20 22 24 Anna palautetta Oopperalle! (09) 4030 2210 palautteet@opera.fi www.ooppera.fi > Anna palautetta www.facebook.com/ooppera www.youtube.com/oopperakanava Tilaa lehti maksutta kotiosoitteeseesi: liput@opera.fi tai (09) 4030 2210
6
Kellon ympäri 13:40 Pääharjoitus lähenee loppuaan. Kulisseissa on keskittynyt ja odottava tunnelma. Seurataan näyttämön tapahtumia, pidetään lihaksia lämpiminä, muistellaan askelia. Takana on viikkojen työ harjoitussalissa, ja nyt kokonaisuus alkaa vihdoin hahmottua. Ensimmäiseen esitykseen on muutama päivä aikaa. SAKARI VIIKA
Figaron häät, ensi-ilta 29.8.2014 8
9 Figaron häät Maailman paras ooppera Ohjaaja Anna Kelo on vakuuttunut. Figaron häät on maailman paras ooppera. Libreton ja musiikin yhteistyö on saumatonta, kaikki elementit osuvat yhteen ja tekevät teoksesta täydellisen. Mozartilla ja da Pontella on ollut selvästi suuri inspiraatio. Libreton tematiikka ja läpi koko teoksen jatkuva järisyttävän upea musiikki henkivät sitä, että tämä ooppera on tehty, koska se todella haluttiin tehdä. Teksti JUHANI KOIVISTO Kuvat MARICA ROSENGÅRD, STAFFAN SUNDSTRÖM Mari Palo debytoi syksyllä Figaron häiden Kreivittären roolissa.
10 W. A. Mozart Figaron häät Ensi-ilta 29.8.2014 Musiikinjohto Susanna Mälkki / Marco Ozbi c Ohjaus Anna Kelo Kreivi Almaviva Kreivitär Almaviva Tommi Hakala / Ola Eliasson Mari Palo / Anna Immonen Lavastus Jani Uljas Figaro Jussi Merikanto / Heikki Aalto Puvut Erika Turunen Susanna Hanna Rantala / Tuuli Takala Valaistus Mikki Kunttu Cherubino Melis Jaatinen / Ann-Marie Heino Don Bartolo Koit Soasepp / Jyrki Korhonen Marcellina Päivi Nisula / Sari Nordqvist Don Basilio Ilkka Hämäläinen / Petri Bäckström Ohjaaja Anna Kelon mielestä oopperan tulee koskettaa jollain muulla kuin älyllisellä tasolla. "Jos ooppera naurattaa tai itkettää, se on onnistunut."
Figaron häät "Halusin rakentaa ihmissuhdesekoilujen Pandoran lippaan." Niin paljon kuin ANNA KELO Figaron häitä arvostaakin, hän epäröi aluksi sen ohjaamista. Ajattelin, että minulla ei ole uutta sanottavaa, Figaron häät on tehty jo niin monella tavalla, Anna Kelo sanoo. Sikäli Figaron häät ei ollut haastava, että se on niin erinomaisesti rakennettu teos. Anna Kelon mielestä ohjaajan täytyykin olla todella huono, jos onnistuu sen pilaamaan. Vain yliyrittämisellä siinä voisi onnistua. Libretisti DA PONTE ja MOZART ovat tehneet aivan sairaan hyvää työtä! Jos alkaa kuvitella olevansa nerokkaampi kuin he, niin sitten menee pieleen. Tässä tuotannossa päädyttiin siihen, että teos pidetään omassa aikakaudessaan 1700-luvun lopulla. Halusin tehdä tämän epookissa ihan itseäni haastaakseni. Se on huomattavasti vaikeampaa kuin nykyaikaistaminen, ei ole yhtä johtoajatusta tai konseptia, joka veisi tarinaa eteenpäin. Pitää tehdä käsityötä, jotta jokaisesta kohtauksesta tulisi kiinnostava. Musiikki on tärkeintä Figaron häät sisältää valtavan määrän paitsi näkyvää, myös piilotetumpaa sisältöä. Anna Kelo kertoo, että hänen opiskellessaan Moskovassa partituurin tarjoamien merkitysten analysointiin käytettiin kokonainen vuosi. Ohjaajan on syytä tuntea teos läpikotaisin, vaikka yleisö ei kaikkia hienouksia ehtisi havaita. Ei taidetta tarvitse ymmärtää, Anna Kelo sanoo. Että siitä tulisi merkittävää, sen täytyy koskettaa jollain muulla kuin älyllisellä tasolla. Jos ooppera naurattaa tai itkettää, se on onnistunut. Musiikki on oopperassa tärkeintä. En välttämättä usko, mitä henkilöt sanovat vaan uskon siihen musiikkiin, mikä on sanojen taustalla. Roolihenkilön ei oikeastaan pidä kuulla sitä musiikkia roolia esittäessään, enkä siksi halua kuvittaa musiikkia. Musiikki maalaa tunnemaisemaa, ja jos musiikki on ohjauksessa ymmärretty, esitys herättää tunteita. Kahden kerroksen väkeä Figaron häitä toteuttaa sama työryhmä kuin Anna Kelon edellisessä ohjauksessa, AARRE MERIKANNON Juhassa. Lavastajana on JANI ULJAS ja pukusuunnittelijana ERIKA TURUNEN. Koska tässä käsitellään kahden kerroksen väkeä, tässä todella ollaan talon eri kerroksissa, Anna Kelo kuvaa. Puvut ovat epookkia, mutta uusin keinoin. Tämä ei ole missään nimessä dokumentti. En pyri siihen, että kaikki kumarrukset olisivat oikein, se ei ole kiinnostavaa. Haluan antaa vaikutelman 1700-luvusta, mutta ihmiset voivat käyttäytyä kuin modernit ihmiset. Nykyaikaan siirrettynä köyhien ja rikkaiden vastakkainasettelu voisi olla kiinnostava, mutta nyt haluttiin jättää yhteiskunnallisen aspekti vähemmälle. Figaron häät on runsas ja monipuolinen tarina ihmissuhteista ja rakkaudesta, ja sellaisena se voi koskettaa nykypäivän ihmistä. Halusin rakentaa ihmissuhdesekoilujen Pandoran lippaan. Tärkeintä on kertoa tarina sillä tavalla, että se ymmärretään ja se koskettaa. Yritän tehdä mahdollisimman hyvää viihdettä, niin kauhealta kuin sen sanominen voikin kuulostaa. Yksi hullu päivä luokkayhteiskunnassa Palvelija Figaro haluaa naimisiin Susannan kanssa, mutta kreivikin on ihastunut Susannaan ja haluaa estää häät. Juonta ovat mutkistamassa myös kreivittäreen rakastunut Cherubino sekä Marcellina, jonka kanssa Figaro on lupautunut naimisiin, jos ei saa velkaansa maksetuksi. Figaron häät (ensi-ilta 1786) on yhdistelmä vakavia asioita ja hersyvää huumoria. Aikanaan sitä pidettiin jopa vallankumouksellisena, nousevathan siinä palvelijat isäntäänsä vastaan ja naiset liittoutuvat yli luokkarajojen. Nyt Figaron häistä voidaan nauttia huippuunsa viritettynä komediana, jossa yllättävät käänteet seuraavat toisiaan ja yhden hullun päivän aikana ehtii tapahtua uskomattoman paljon. Figaron häistä tuli W. A. MOZARTIN (1756 1791) suurin oopperamenestys. Myöhemmille oopperasäveltäjille se on ollut ihailtu esikuva musiikin, tekstin ja toiminnan yhteistyöstä.
12 Figaron häät Helmikuisena päivänä helsinkiläisessä studiossa siirrytään parisataa vuotta ajassa taakse päin, kun Mari Palo muuntuu Figaron häiden kreivittäreksi
Lepakko Operetti tulee, ihanaa! Mutta mitä se operetti oikein on? Se selviää helposti: ajatelkaa suomalaista marraskuuta, jäätävää räntää, kengät kastelevaa loskaa, maassa maatuvia lehtiä ja puiden mustilla oksilla mykkinä hytiseviä variksia. Juuri sitä operetti ei ole. Lepakko tulee syksyn synkkyyteen 28.11. Eikä hetkeäkään liian aikaisin. Teksti JUHANI KOIVISTO Kuvat KANSALLISOOPPERAN ARKISTO TAUSTAKUVA MARCO ARTURO MARELLI
14 "Kaikki on samppanjan syytä, siinä on tarinan opetus!" Lepakko, ensi-ilta 28.11.2014 Jokainen tietää, mitä operetti on, paitsi jos joutuu selittämään mitä se on. Sananmukaisesti määriteltynä se on pieni ooppera. Pajatso ei kuitenkaan ole operetti sen paremmin kuin Viittakaan. Tiedetään, että operetissa on puhuttua dialogia. MOZARTIN Taikahuilu ei silti ole operetti. Opereteissa on usein koominen juoni, mutta sellainen on myös sangen kaukana operetista olevassa Nürnbergin mestarilaulajissa. Operetit sijoittuvat usein Wieniin. Paitsi Lepakko ja Iloinen leski ja Mustalaisruhtinatar ja Hymyn maa ja kaikki suosikkioperetit. Opereteissa on monasti väärinkäsityksiä, jotka perustuvat siihen, että valeasuista henkilöä ei tunnisteta. STRAUSSIN Ruusuritari ei silti käy operetista. Musiikki on usein rytmikästä ja tarttuvaa. Silti Carmen ei ole operettia. Operetin määritteleminen on mahdotonta. Sitä pitää vain mennä katsomaan, ja silloin operetin olemus selviää: hilpeää tanssia, tunteikasta musiikkia, hauskoja tapahtumia, romansseja ilman enteitäkään tulevista parisuhdeongelmista. Ja mikä tärkeintä, operetista on aina kaukana kavala maailma. Pariisista Wieniin Operetin juuret ovat syvällä koomisen musiikkiteatterin perinteessä, mutta nykyisessä mielessä se syntyi 1858 Pariisissa, kun JACQUES OFFENBACHIN Orfeus manalassa vauhdikkaine cancan-tansseineen sai valtavan menestyksen. Huvittelunhaluinen yleisö halusi aina vain lisää, ja Offenbach sävelsikin kymmenittäin operetteja. Ranskalaisissa opereteissa oli mukana monenlaista yhteiskunnallista satiiria. Kun operettimuoti levisi Wieniin, satiirin korvasi puhdas elämänilo. Ensimmäinen wieniläinen operettimestari oli JOHANN STRAUSS nuorempi, jonka Lepakko osui vuonna 1874 suoraan kultasuoneen. Cancan sai seurakseen sirosti keinahtelevan valssin ja helmeilevän kepeä wieniläisoperetti oli syntynyt. Operetti valloitti maailman FRANZ LEHÁR oli varsinainen melodian mestari ja hän loi Iloiseen leskeen ja moneen muuhun operettiin lauluja, joiden tarttuvuuden kanssa edes oopperasäveltäjät eivät voineet kilpailla. EMMERICH KÁLMÁN toi operettiin unkarilaissävyjä ja sävelsi Mustalaisruhtinattaressa yhden alan suurista klassikoista. Cancan ja valssi saivat seurakseen tarttuvat laulut ja csárdáksen, ja operetti valloitti maailman. Englannissa tulivat suosioon ARTHUR SULLIVANIN operetit kuten Mikado. Yhdysvalloissakin tehtiin operetteja, mutta samalla otettiin vielä askel uuteen suuntaan. 20-luvulla kehittyi musikaaliksi nimetty uusi musiikkiteatterin muoto, joka sittemmin syrjäytti operetin. Cancan, valssi, csárdás ja melodiset laulut jäivät swingin varjoon. Suomessakin suosiossa Suomessakin operetti on ollut aina suosiossa. 1930-luvulla kimaltavat puvut ja huoleton ilmapiiri saivat unohtamaan lama-ajan arjen, ja Suomalainen Ooppera tuotti operetteja kahden ensi-illan vuosivauhdilla. Myös sotaaikana iloa haettiin opereteista. Kreivitär Mariza vietiin jopa rintaman lähelle ulkoilmaesityksiin. Operettitiheyden ennätys saavutettiin kun vuonna 1943 esitettiin Iloista leskeä kolmessa kuukaudessa 29 kertaa. Iloinen leski onkin Kansallisoopperan kaikkien aikojen eniten esitetty operetti. Toisena tulee Mustalaisruhtinatar ja kolmantena Lepakko. Tiedostavalta 70-luvulta alkaen Kansallisoopperan operettiesitykset harvenivat. Vuoden 1983 Iloisesta leskestä kului 12 vuotta ennen seuraavaa operettia, ja saman verran aikaa kului vuoden 1995 Lepakosta seuraavaan operettiin.
Lepakko Lepakkoa on esitetty Kansallisoopperassa vuodesta 1921 alkaen. Kuvissa Lepakko vuosimallia 1936 ja 1995. Lepakko nousee taas siivilleen JOHANN STRAUSS nuorempaa (1825 1899) on kutsuttu ansaitusti valssikuninkaaksi. Strauss kehitti valsseistaan laajoja taideteoksia, joiden johdanto-osat ovat kuin pieniä sävelrunoja. Taipumukset viittasivat laajempiin muotoihin, ja nähtyään Pariisissa operetteja Strauss löysi oman lajinsa. Lepakon teksti on alun perin lähtöisin ranskalaisesta hupailusta ja monen mutkan kautta siitä syntyi tarina väärinkäsityksistä ja juonista. Nimi on peräisin kepposesta, iloinen seurue kun oli kerran jättänyt tohtori Falken kaupungille lepakoksi puettuna. Toinen näytös keksittiin sijoittaa ruhtinas Orlofskyn suuriin juhliin ja silloin saatiin samppanja kuohumaan ja tanssisävelmät tulvimaan. Lepakko täytti 7.4.2014 tasan 140 vuotta, mutta edelleen se kohoaa vaivattomasti siivilleen ja aina hiukan erilaisena. Tällä kertaa siitä löytää uusia vivahteita MARCO ARTURO MARELLI. Hänen töilleen on aina ollut ominaista suorastaan häikäisevä visuaalisuus, kuten Ruusuritarista sekä Pelléas ja Mélisandesta muistetaan. Kuin kaleidoskooppi Marco Arturo Marelli on aiemmin ohjannut ja lavastanut Wienissä Iloisen lesken, mutta Lepakkoon hän tarttuu nyt ensimmäisen kerran. Kekseliään lavastuksen ideana ovat kolmikulmaiset elementit, jotka kääntyvät ja liikkuvat pitkin näyttämöä. Lavasteiden tanssi luo jatkuvasti vaihtelevia tiloja, ja Marelli vertaakin näkymää kaleidoskooppiin. Lepakko tapahtuu libreton mukaan kylpyläpaikkakunnalla suuren kaupungin lähellä. Tässä tulkinnassa tapahtumien ajankohta sijoittuu jonnekin 1900-luvun puoliväliin, kuten puvuista voi päätellä. Katsojan on tärkeätä tuntea, että tämä voisi tapahtua juuri hänelle, Marco Arturo Marelli sanoo. Orlofskyn palatsissa tapeteissakin on kuohuviinipullojen kuvia, niin keskeinen tuo aihe on Marellin mielestä: Kaikki on samppanjan syytä, siinä on tarinan opetus! Marco Arturo Marelli vakuuttaa, että kaikki tapahtuu nyt aidossa wieniläisessä hengessä ja Lepakossa tulee olemaan kaikkea, mitä kunnon operetissa pitää: Liikettä, henkevyyttä, pyörteitä, iloa! Johann Strauss Lepakko Musiikinjohto Alfred Eschwé / Kurt Kopecky Ohjaus, lavastus ja valaistus Marco Arturo Marelli Gabriel von Michael Kraus / Eisenstein Jyrki Anttila Rosalinde Alexandra Reinprecht / Miina-Liisa Värelä Ensi-ilta 28.11.2014 Puvut Dagmar Niefind Frank Esa Ruuttunen Ruhtinas Orlofsky Tai Oney / Ann-Marie Heino Dr. Falke Jaakko Kortekangas Dr. Blind Juha Riihimäki / Petri Bäckström Adele Claudia Goebl / Hanna Rantala Frosch Timo Torikka
16 Kenneth Greve
Kenneth Greve Nuoret pitävät baletinjohtajan vauhdissa Kenneth Greve on työskennellyt Suomen Kansallisbaletin taiteellisena johtajana lähes kuusi vuotta. Syksyllä työ jatkuu vielä neljällä lisävuodella. On aika selvittää, mikä tanskalaiselle johtajalle ja tanssijalle on tärkeintä juuri nyt ja lähitulevaisuudessa. Sekin tietysti kiinnostaa, ovatko intensiiviset johtajavuodet muuttaneet 45-vuotiaan Greven suhtautumista tanssiin ja ehkä laajemminkin. Teksti HANNELE JYRKKÄ Kuvat KAROLIINA BÄRLUND, MIRKA KLEEMOLA, KENNETH GREVEN ARKISTO, SAKARI VIIKA KENNETH GREVE myöntää heti punnitsevansa menestystä nykyään toisella tapaa kuin aloittaessaan työnsä. En tiedä millaisena baletinjohtajana minut muistetaan, mutta jos onnistun tuomaan tanssin ihmisten elämään, tunnen saavuttaneeni jotakin tärkeää. Nuorena olin itsekeskeisempi. 16 vuotta ensitanssijana, opettajana ja balettimestarina Tanskan Kuninkaallisessa baletissa työskennellyt, maailmallakin tanssinut ja Pariisin oopperan baletissa tähtitanssijaksi nimitetty taiteilija alkoi saada uudenlaisia visioita jo pian pestinsä alettua. Yhtenä kesäpäivänä töissä hän näki ikkunasta, miten Töölönlahden puistotapahtumassa tanssittiin koko päivä. Greve jäi katselemaan, kuinka ihmiset nauttivat tanssimisesta ja hänelle oli toistuvasti hoettu suomalaisten olevan ennen muuta jääkiekkokansaa. Syntyi idea jalkauttaa balettikin kenen tahansa ulottuville. Nykyään olen onnellinen, kun näen katsojien eläytyvän ja reagoivan kokemaansa, vaikka sitten siihen, että äänentoisto on liian voimakasta. Tietysti toivon, että enemmän olisi hyviä kuin huonoja elämyksiä. Mieluummin kuitenkin monenlaisia reaktioita kuin välinpitämättömyyttä, Greve sanoo ja mutustelee banaania myöhäisen lounaan sijaan. Tämä baletinjohtaja tietää ihmisten reaktiot, vaikka ei ymmärtäisikään suomenkielisiä kommentteja. Hän nimittäin katsoo vakiopaikaltaan lähes kaikki tanssinäytökset, noin 80 esitystä vuodessa. Esiintyjät ovat minun ryhmäni. Viisi kuusi esitystä kaudessa jää näkemättä, mutta muuten istun katsomossa minähän rakastan balettia! Ja haluan nähdä, että kokonaisuus toimii. Katsoja ei aina huomaa vajaaksi jäävää piruettia, mutta rikkinäisen lampun hän näkee. Greve on myös kuljettanut balettia ulos talosta, kuten haaveilikin. Hän on ilahtunut siitä, että moni tanssijoista on lähtenyt kesälomallaankin kiertueille ympäri Suomea. Tanssijat ovat esiintyneet myös Hartwall Areenalla baletin 90-vuotisjuhlien aikaan, miljoonayleisön tavoittaneessa Tanssii tähtien kanssa -tv-kisassa, Angry Birds -hankkeessa kansainvälisessä Slush-yritystapahtumassa ja kouluissa. Kansallisbaletti kylässä -projektin alettua syksyllä 2013 vierailuja on tehty tanssikouluihin. Näin harrastajat pääsevät treenaamaan ja esiintymään ammattilaisten kanssa. Liikkeen ja teknologian liitto Greve sanoo jatkavansa työtään innolla, koska ympärillä on innovatiivista porukkaa ja paljon nuoria. Minähän olen baletin maailmassa dinosaurus! Olen 45 ja hypin välillä edelleen lavallakin kuin old fool, heittää Greve, joka tosiasiassa treenaa edelleen säännöllisesti ja esiintyykin taas toukokuussa Kenneth & Friends -gaalassa. Nuorilta saan ideoita. Heitä riittää balettikoulussamme ja tanssiryhmässäkin. He kertovat mielellään mitä pitäisi tehdä, kun vain osaa kuunnella. Ei minulla ole varaa menettää nuoria tai vieraannuttaa heitä taiteesta. Moninaisuuden salliminen auttaa myös ymmärtämään paremmin nykypäivää. Nyt työn alla on pilottiprojekti So You Think You Can Move, jossa tanssia ja teknologiaa yhdistämällä houkutellaan liikkumaan varsin haastavaa ryhmää, 13-vuotiaita koululaisia. VILLE VALKONEN Pienestä Suomalaisesta Balettiseurueesta on helmikuisen haastattelun aikaan alkanut tehdä 15 minuutin mittaista koreografiaa, jonka osioita talon tanssijat opettavat koululuokille kevään aikana. Nuoret saavat liikkua haluamallaan tavalla, oli se sitten balettia, breakia, hip hopia tai nykytanssia. Lopuksi he kuvaavat toistensa tanssit, jotka ladataan YouTubeen ja projektin nettisivuille. Sitten katsotaan, kuka toteuttaa homman parhaiten tai on luonut jotakin uutta. Greve tunnetaan myös aktiivisesta otteestaan Kansallisoopperan balettioppilaitoksen kehittäjänä. Erityisesti hän on yrittänyt houkutella poikia tanssin perusopetukseen ja ammatilliseen koulutukseen. Koulussa on nykyään 145 tyttöä ja 37 poikaa. Greve itse keksi tanssin hienouden kertaheitolla nähtyään 7-vuotiaana tv:stä Joutsenlammen. Ei se älyllisesti ollut kovin syvällinen herätys. Tajusin
18 vain baletin olevan unelmamaailma. Vahva miestanssija pystyi hyppimään upeasti ja sai tanssia 24 naispuolisen joutsenen kanssa kauniin musiikin pauhussa! Kysyin isältäni, voiko tuota tehdä työkseen. Sillä tiellä ollaan. Taiteellinen johtaja vierailee itsekin kouluissa tekemässä tanssia tutuksi. Hän sanoo yrittävänsä hälventää ennakkoluuloja ja homofobiaa, joita tanssimiseen edelleen liittyy. Erityisesti nuoremmat pojat intoutuvat Greven mukaan tanssista, mutta innostumaan pitäisi sitten saada myös lasten vanhemmat. Todellisuudessa tanssi on tosi miehekästä työtä pitää olla kestävyyttä, lihaksia ja voimaa. Täytyy vain löytää tasapaino tässä välillä melko feminiinisessä maailmassa. Suurin opetus Ensitanssijasta johtajaksi ponkaissut Kenneth Greve sanoo oppineensa vuosien aikana eniten itse johtajuudesta. Olen opetellut kuuntelemaan. Yritän tehdä tanssijoiden arjesta niin hyvän kuin mahdollista. Eivät kaikki pidä minua edelleenkään nöyränä. Yritän kyllä, ja haluan olla rehellinen siinä, mitä teen. Silloin tiedän tehneeni parhaani, olen turvassa. Se on suurin juttu, jonka nyt tunnen oppineeni. Se on vaikuttanut myös yksityiselämääni. Luen minä kyllä edelleen johtajuusoppaitakin. Miten tämä asenne näkyy balettien tekemisen arjessa? No klassisessa baletissa demokratia ei ole mahdollista! Minun on valittava rooleihin vain yksi Julia ja Romeo. Esityksistä on saatava mahdollisimman hyviä. Yritän kuitenkin kasvattaa kakkua aina niin suureksi kuin suinkin. Baletin suosio on kasvanut viime vuosina. Suosituimpia teoksia on ollut koko perheelle suunnattu, Greven koreografioima Lumikuningatar. Visioimani monenlainen kosketus ihmisiin on kuitenkin vasta saatu vauhtiin. Talon omille näyttämöille on luvassa lisää tarinallisia teoksia. Greve listaa, että ohjelmistossa saisi aina olla klassikkoteoksia lyhyempiäkin baletteja, huumoria ja samastumispintaa lapsille. Ja tietysti klassisen ja nykybaletin nimekkäitä tekijöitä, sopivasti nykytanssia ja riskejäkin. Baletin tehtävä on tarjota tarinoita, jotka nappaavat nykyihmisen mukaan ja saavat silti unelmoimaan. Kenneth Greve syttyi baletille 7-vuotiaana. Menestyksekkään tanssijan uran jälkeen on aika siirtää kokemaansa uusille tanssijapolville baletinjohtajan roolissa.
Kenneth Greve Jos onnistun tuomaan tanssin ihmisten elämään, tunnen saavuttaneeni jotakin tärkeää."
20 GLASS PIECES Horečná Godani Robbins, ensi-ilta 19.9.2014 Horečná Godani Robbins Tanssin urbaanit utopiat Ensi-ilta 19.9.2014 Utopia of Another Continent Kantaesitys Koreografia Musiikki Natália Horečná Mm. Terry Riley, Kronos Quartet, Max Richter (äänite) Spazio-Tempo Koreografia Musiikki Jacopo Godani Siegfried Rossert, Ulrich Müller, 48Nord (äänite) Glass Pieces Koreografia Musiikki Musiikinjohto Jerome Robbins Philip Glass Dalia Stasevska
Horečná Godani Robbins Tanssin urbaanit utopiat Kansallisbaletin uutuusillassa on urbaania energiaa, loistokasta liikettä ja mustaa huumoria. Illan kaikki kolme teosta nähdään ensi kertaa Suomessa ja ne ylistävät tanssijan vartaloa, sen energiaa ja taidokkuutta, jokainen omalla omaleimaisella tavallaan. Yksi illan teoksista kokee syntyhetkensä Helsingissä, sillä kuuma koreografinimi Natália Hore cná luo teoksensa varta vasten Kansallisbaletille. Teksti HEIDI ALMI Teoskuva PAUL KOLNIK/NEW YORK CITY BALLET Merkittävän uran Hampurin baletin ensitanssijana sekä Nederlands Dans Theaterissa luonut NATÁLIA HOREČNÁ on keskittynyt koreografin työhön vuodesta 2012, ja hän on saanut kiitosta niin yleisön kuin arvostelijoidenkin keskuudessa. Horečná yhdistää koreografiassaan klassisen baletin liikesanastoa ja voimakkaita tunnetiloja, ja hän rakastaa mustaa huumoria. Tunteet ovat hänen eliksiirinsä ja rakkaus on usein teosten keskiössä. Horečná haluaa uudessa teoksessaan kuljettaa katsojat matkalle ihmisyyteen ja kysyy: Milloin lakkaamme syyttämästä toisia oman elämämme puutteista ja virheellisistä valinnoista? Milloin uskallamme tehdä toisin, milloin on liian myöhä? Keskieurooppalaiset kriitikot ylistävät Horečnán töitä ja nimeävät tämän niin ANNA TERESA DE KEERSMAEKERIN kuin PINA BAUSCHINKIN manttelinperijäksi. Valovoimainen, kahdella jalalla liikkuvaksi luonnonvoimaksikin tituleerattu Horečná tulee varmasti liikuttamaan useammalla tavalla niin tanssijoita harjoituksissa kuin yleisöä katsomossa. Italialainen tanssija ja koreografi JACOPO GODANI vierailee ensi kertaa Suomessa. Maailmanmaineeseen noussut Godani on luonut teoksia mm. Nederlands Dans Theaterille ja Tanskan Kuninkaalliselle baletille. Intensiivinen ja räjähtävän energinen teos Spazio-Tempo sai kantaesityksensä Dresdenin Semperoperin baletin esittämänä vuonna 2010. Teos on sukua WILLIAM FORSYTHEN tuotannolle, mikä ei ole ihme, työskentelihän Godani Forsythen ryhmän ensitanssijana yhdeksän vuoden ajan. Illan kolmas koreografi JEROME ROBBINS kuuluu tanssimaailman aateliin. Monipuolinen koreografi on usealle tuttu lukuisista Broadway-musikaaleistaan, joista tunnetuimpia ovat Kuningas ja minä, Viulunsoittaja katolla sekä West Side Story, josta hänet palkittiin myös Oscarilla. Robbins loi myös yli 60 balettia, ja Glass Pieces -teoksen kantaesitti New York City Ballet vuonna 1983. Teoksen musiikkina soi otteita viimeksi Helsingin juhlaviikoilla yleisönsä hurmoksiin saaneen minimalismin mestarin, PHILIP GLASSIN samannimisestä teoksesta. Robbins yhdistää urbaania energiaa tihkuvassa teoksessaan postmodernia tanssia klassisen baletin liikekieleen.
22 Tango! Teksti AULI SÄRKIÖ Kuvat KATRI KAPANEN Tangossa ja oopperassa on paljon yhtäläisyyksiä: suuret tunteet, kaukokaipuu, elämä ja kuolema. Tangossa hienot melodiat ja ihmisääni pääsevät kauniisti esiin, aivan kuten oopperassakin. Lilli Paasikivi
Tango! Buenos Airesista Seinäjoelle Tangon kaiho ja riutumus on suomalaisilla veressä. Kevään kynnyksellä Kansallisooppera kutsuu värikkääseen tangospektaakkeliin, jonka seremoniamestarina häärii JORMA UOTINEN. Hän vastaa myös konsertin ohjauksesta. Tango on tunteiden paloa ja väkevyyttä, ja tärkeää on aina myös tarina, hän summaa. Kun LILLI PAASIKIVI kysyi, tehtäisiinkö Oopperaan tangokonsertti, innostuin heti. Alusta alkaen tuntui selvältä, että Oopperan lavalla olisi hyödynnettävä talon kaikkia mahdollisuuksia. Siksi monenlaisten laulajien, bandoneonistien ja orkesterin lisäksi lavalla esiintyy 20 Kansallisbaletin tanssijaa yhdessä koreografiasta vastaavien kilpatanssijoiden KATJA KOUKKULAN ja JUSSI VÄÄNÄSEN kanssa, ja tangotarinoita väritetään näyttämöllisin elementein. Tämä on ennen kaikkea konsertti, ja näyttämötoteutus lähtee kunkin kappaleen dramaturgisesta sisällöstä. Ohjelman läpi rakennetaan silti koko ajan tapahtumia ja tilanteita, eräänlaista orgaanista tarinaa, Uotinen kuvailee. Tango vapauttaa suomalaiset Kuten jo otsikko Tango! Buenos Airesista Seinäjoelle vihjaa, konsertissa suomalainen ja argentiinalainen tangoperinne lyövät kättä. Ylipäätään tapahtuma avaa uusia horisontteja tangon monipuoliseen maailmaan. Laulusolistit ANGELIKA KLAS ja HEIDI PAKARINEN edustavat omalla kohdallaan tangokulttuurien kohtaamista. Vuoden 2013 tangokuningatar Heidi Pakarinen löysi tangomusiikin 13-vuotiaana: Siilinjärven kirjastosta löysin suomitangovinyylin, ja kun kuulin Hiljaisen kylätien kaltaisia vanhoja tangoiskelmiä, tunsin kutsumuksen tulla laulajaksi. Laulaessaan tangoja tanssi-illoissa Heidi rakastaa katsoa tanssivia ihmisiä. Tango yhdistää Heidi Pakarisen, Jorma Uotisen ja Angelika Klasin huhti toukokuussa Oopperassa. Heti kun tango alkaa, ihmiset menevät lähelle toisiaan. Tango antaa luvan läheisyyteen ja kosketukseen. Se on ihana huomata! hän sanoo. Angelika Klasin tausta on vahvasti klassisessa musiikissa, mutta tänä päivänä monet tuntevat hänet vannoutuneena ASTOR PIAZZOLLA -tulkkina. Vuonna 2003 minua pyydettiin argentiinalaisen tangotrion solistiksi. Olin hieman epäileväinen, mutta kun laitoin Piazzollaa soimaan, oli kuin salama olisi iskenyt. Hurahdin täysin argentiinalaisiin konserttitangoihin, Angelika kertoo. Suomalainen ja argentiinalainen tango ovat aivan omanlaisiaan: Suomalainen tangolaulu on kaunista, puhuttelevaa, ja tekstissä käytetään vertauskuvia. Argentiinalainen lauluihanne on käheämpi, raaempi, ja tekstissä sanotaan asiat suoraan: jätit, kuolen, Angelika linjaa. Syykin eroihin löytyy tangon suomalaisesta historiasta: kun tango ensi kerran rantautui Argentiinasta Suomeen, se oli hienojen tanssisalonkien musiikkia. Nykyinen suomitango taas syntyi sota-aikana, kun venäläiset romanssimelodiat ja saksalainen marssimusiikki muodostivat suomalaisen cocktailin. Ja OLAVI VIRRAN kaltaiset laulajat ovat aina olleet suomalaiselle tangolle tärkeitä, sillä suomalainen tango elää tarinoista, Heidi muistuttaa. Argentiinassa taas laulettu ja tanssittu tango ajatellaan tyypillisesti erikseen. Oli muoto mikä hyvänsä, argentiinalaisessa tangossa tapahtuu valtavasti, ja rytmit ja tunnelmat vaihtelevat tiheästi. Tietysti suomalaisen tangon läheisyyskin on eroottista, mutta argentiinalaisessa tangossa leikki ja peli on kaiken ydin, Uotinen sanoo ja demonstroi kiihkeästi loittonevia ja likentyviä tanssijoita. Tango vetoaa, sillä se antaa luvan läheisyyteen ja tunteiden ilmaisuun. Tangon kautta voi elää läpi koko elämän tunneskaalan, Heidi tiivistää. Suomalaiset ovat sosiaalisesti pidättyneitä, mutta se ei tarkoita, etteivätkö he sisimmässään olisi todella temperamenttisia ja sentimentaalisia! Angelika painottaa. Siksi Suomessa rakastetaan tangon, lattaritanssien ja venäläisen musiikin tulisuutta. Itse olen lähtöisin Virosta, eikä siellä ihmisillä ole tällaista kiinnostusta tangoon. Suomalaiset tarvitsevat vapauttavia muotoja kuten sambakarnevaaleja ja tangoa! Uotinen kiteyttää. Tango haastaa tyylikohtaamisiin Tango!-spektaakkelissa visuaaliset lavatapahtumat kuvittavat tangojen tarinoita. Heijastekuvissa vieraillaan Buenos Airesissa, Kotkan ruusu -tango saa ympärilleen kapakkatunnelman, ja MATTI SALMINEN joka muuten aloitti oman laulajanuransa tangolla nimellä Esa Pasa haaveilee Satumaata sumun keskellä. Tarinat tekevät tangoista myös monitulkintaisia. Tangoja eletään hetkessä. Heidi Pakarinen koki tämän väkevästi viime keväänä: Olin risteilyllä esiintymässä, ja kuusipäiväisen Atlantin-ylityksen aikana tanssittiin joka ilta valtavissa mainingeissa. Aloin pohtia, josko pääsemme seuraavaan maakohteeseen Kap Verdelle. Kun lauloin Satumaa-tangoa, se tuli ihan uudella tapaa lähelle! Aavan meren tuolla puolen jossakin on maa... Oi jospa kerran sinne satumaahan päästä vois...' Konsertissa kohtaavat erilaiset laulajat ja tanssijat sekä eri maalaiset ja eri-ikäiset tangokappaleet vanhoista argentiinalaisista tangoista saksalaiseen euroviisutangoon ja suomalaisiin uusiin tangoihin. Kokoonpanot vaihtelevat, ja Heidi Pakarinen pääsee esimerkiksi laulamaan myös avopuolisonsa, tenori MIKA POHJOSEN kanssa. Erilaiset tyylit vuorottelevat sulassa sovussa, ja myös klassiset laulajat pääsevät osoittamaan monipuolisuutensa. Vaikka esimerkiksi minä ja JOHANNA RUSANEN-KARTANO olemme saaneet oopperalaulajan koulutuksen, teemme hyvin monenlaista musiikkia. Haluaisin haastaa kohtaamisiin ja vaihtoehtoihin, Angelika Klas sanoo. Jos kaivataan uutta Olavi Virtaa, iskelmäntekijöiden kannattaisi kääntyä myös klassisten laulajien puoleen. Kolmikko toivoo, että konsertti rikkoisi perinteisiä yleisö- ja tyylirajoja. Haluamme kutsua tangomarkkinoiden yleisön Kansallisoopperaan ja houkutella oopperayleisöä Seinäjoelle, Angelika tiivistää. Ja oopperan vakioyleisölläkin on nyt lupa tykätä tangosta! Uotinen lisää. On tärkeää, että Kansallisoopperan kaltainen instituutio tekee tällaisia avauksia.