SOSIAALI- JA TERVEYSALAN AIKUISOPISKELIJAN JAKSAMINEN OPINTOJEN ALKUVAIHEESSA

SOSIAALI- JA TERVEYSALAN AIKUISOPISKELIJAN JAKSAMINEN OPINTOJEN ALKUVAIHEESSA Katja Jokela Opinnäytetyö, syksy 2007 Diakonia-ammattikorkeakoulu/Länsi Porin toimipaikka Hoitotyön koulutusohjelma Sairaanhoitaja (AMK)

TIIVISTELMÄ Katja Jokela. Sosiaali- ja terveysalan aikuisopiskelijan jaksaminen opintojen alkuvaiheessa. Pori, syksy 2007, 32 s., 2 liitettä. Diakonia-ammattikorkeakoulu Länsi, Porin toimipaikka. Hoitotyön koulutusohjelma, sairaanhoitaja (AMK). Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää sosiaali- ja terveysalan aikuisopiskelijan jaksamista opintojen alkuvaiheessa. Tavoitteena oli selvittää mitä mieltä aikuisopiskelija on omasta jaksamisestaan sekä mitkä asiat vaikuttavat aikuisopiskelijan jaksamiseen. Tutkimusaineisto kerättiin Diakonia-ammattikorkeakoulun Lännen Porin toimipaikasta. Tutkimukseen valittiin aikuisopiskelijaryhmä, joka oli aloittanut opintonsa syksyllä. Tutkimus toteutettiin kyselytutkimuksena. Kyselyyn vastasivat kaikki ryhmän 31 opiskelijaa, joten vastausprosentti oli 100. Kyselylomakkeessa oli sekä strukturoituja että avoimia kysymyksiä. Vastaukset analysoitiin Excel-taulukko-ohjelman sekä sisällönanalyysin avulla. Tutkimustulosten mukaan suurin osa vastanneista oli yli 40-vuotiaita, 55%. Tutkimusjoukossa ei ollut yhtään alle 25-vuotiaita. Kaikki olivat naisia ja kaikilla opinnot olivat kestäneet alle vuoden. Vastanneista aikuisopiskelijoista yli puolet vastasi talouteensa kuuluvan vähintään kaksi lasta. Palkallisessa työssä opiskelun aikana 25-30-vuotiaista kävi 80 % ja yli 40-vuotiaista 75 %. Toisaalta eniten taloudellisia huolia kokivat 25-30- vuotiaat opiskelijat. Yli puolella vastaajista oli pidempi kuin 100 kilometrin koulumatka ja neljä vastasi koulumatkan olevan yli 200 kilometriä. Aikuisopiskelijat kokivat tämän hetkisen jaksamisensa melko hyväksi. Ulkopuolelta saatu tuki auttaa jaksamaan. Tulevaisuuden harjoittelut vähän mietityttävät. Aikuisopiskelijoilla on kuitenkin korkea motivaatio, joka vie opiskeluissa eteenpäin. Asiasanat: aikuisopiskelija, jaksaminen

ABSTRACT Katja Jokela. Adult Students` Coping in Diak.. 32 p., 2 appendices. Language:Finnish. Pori, Autumn 2007. Diaconia University of Applied Sciences. Degree Programme in Nursing, Option in Nursing. The purpose of this study was to find out how adult students in the fields of health and social services coped at the beginning of their studies. Data were collected in Diaconia University of Applied Sciences (Diak), West, Pori Unit. In all, 31 adult students answered the questionnaires. The response rate was 100 %. The questionnaires consisted of both structured and open questions. The structured answers were analyzed by the Excel program. The open answers were analyzed by using content analysis. According to the results, most of the respondents were women at the age of over 40; over a half of the students had more than one child still living at home. The study showed that 75 % of over 40-year-olds and 80 % of 25-30-year-olds worked while studying. Those who had the biggest problems with money were 36-40 years old. Over 100 kilometres was a common distance from home to the school. Keywords: Adult student, coping

SISÄLLYS TIIVISTELMÄ ABSTRACT 1 JOHDANTO 2 TUTKIMUKSEN KESKEISET KÄSITTEET 6 2.1. Aikuisopiskelija 6 2.1.1. Aikuiskoulutus 7 2.1.2. Sosiaali- ja terveysalan koulutus 8 3.1.3. Aikuisopiskelijan tukimuotoja 11 2.2. Jaksaminen 12 3 AIKAISEMPIA TUTKIMUKSIA 14 4 TUTKIMUKSEN TARKOITUS JA TUTKIMUSONGELMAT 15 5 TUTKIMUKSEN TOTEUTUS 16 5.1. Aineiston keruu 16 5.2. Aineiston käsittely ja analysointi 17 6 TUTKIMUSTULOKSET, TULOSTEN TARKASTELU JA JOHTOPÄÄTÖKSET 17 7 TUTKIMUKSEN LUOTETTAVUUS JA EETTISYYS 22 8 POHDINTA 23 LÄHTEET 25 LIITTEET 28 Liite 1. Tutkimuslupa 28 Liite 2. Kyselylomake 29

1 JOHDANTO Aikuisena opiskeluun on monia hyviä syitä. Koulunkäynti on saattanut jäädä kesken tai vanhat taidot kaipaavat uusimista. Joku saattaa vaihtaa kokonaan ammattia tai tarvitsee koulutusta saadakseen töitä. Aikuiskoulutus on suunniteltua ja järjestettyä koulutusta aikuisille. Koulutus voi olla omaehtoista, henkilöstö- tai työvoimapoliittista koulutusta. Opiskelu voi tapahtua joko omalla ajalla, työn ohessa tai työssä. Nykyään on tarjolla monenlaisia opiskelumahdollisuuksia aikuisille. Vuosittain aikuisopiskeluun osallistuu noin 1,7 miljoonaa suomalaista. (Opetushallitus 2007, 13.) Opiskeluaikaa on usein kuvattu yhdeksi elämän parhaista ajanjaksoista. Opiskelu ei kuitenkaan aina ole mukavaa. Opiskeluun liittyy monia asioita, kuten tentit, tiimityöt, etätehtävät, luennot ja oppimateriaalien hankinta. Aikuisopiskelijan ajankäyttöön vaikuttaa usein myös perhe ja työ. Tutkimuksen aiheena on sosiaali- ja terveysalan aikuisopiskelijan jaksaminen opintojen alkuvaiheessa. Aihe on kiinnostava ja ajankohtainen opiskelijamäärien kasvaessa. Nykypäivän työyhteisöt vaativat myös yhä enemmän ja enemmän työntekijöiltään. Muuttuvassa yhteiskunnassa on tärkeää pysyä mukana. Yhä useammissa ammateissa vaaditaan uudelleen kouluttautumista. On myös aloja, jotka vähentävät tai koneellistavat toimintaansa, jolloin työntekijöitä jää työttömiksi ja uudelleen kouluttautuminen tulee ajankohtaiseksi. Tutkimuksessa käytetään kahta avainsanaa, jotka ovat aikuisopiskelija ja jaksaminen. Jaksaminen on laaja käsite, joten sitä käsitellään myös hyvinvointi-sanan pohjalta. Opiskelu on verrattavissa työhön, joten työuupumus-käsite kuuluu myös siihen. Tutkimuksen tavoitteena on saada tietoa sosiaali- ja terveysalan aikuisopiskelijoiden jaksamisesta opintojen alkuvaiheessa. Tutkimustulokset tuovat tietoa siitä mitä pitäisi parantaa, jotta aikuisopiskelijat jaksaisivat paremmin.

6 2 TUTKIMUKSEN KESKEISET KÄSITTEET Käsitteiden määrittely on ensiarvoisen tärkeää tutkimusongelmaa muotoiltaessa. Käsitteiden avulla tutkimusalue tarkentuu. (Krause & Kiikkala 1996, 59.) 2.1. Aikuisopiskelija Aikuiselle opiskelu on usein motivoivaa ja haasteita antavaa. Opiskelun aloittaminen saattaa olla aikuiselle vaikea päätös, mutta yleensä aikuisten monipuoliset elämänkokemukset auttavat. Aikuisten tavoitteet ovat yleensä selkeät opiskelun suhteen. Aikuisopiskelija on jo useimmiten perheellinen toisin kuin nuorisoasteen opiskelija. Nykyään on hyviä vaihtoehtoja, joilla mahdollistetaan työn ja opiskelun yhdistäminen. Aikuisena opiskeleva saattaa olla työsuhteessa opintojen aikana, opintovapaalla tai vuorotteluvapaalla. (Opetushallitus 2007, 13.) Varhaisaikuisuudessa, joka käsittää noin 22-40-vuotiaat, valmistutaan ammattiin, aloitetaan työelämä ja solmitaan parisuhde. Perheen perustaminen kuuluu myös tähän vaiheeseen. Varhaisaikuisuudessa tehdään koko elämän ja minuuden kannalta ratkaisevia päätöksiä. Ensimmäinen koulutusvalinta vaikuttaa pitkälti tulevaan työuraan ja myöhemmin tarjolla oleviin vaihtoehtoihin. (Vuorinen 1998, 238; 246-247.) Useat aikuiset toimivat aktiivisesti elämän eri alueilla. Kaikki eivät kuitenkaan pärjää hyvin. Joillekin saattaa tulla juuri tässä elämänvaiheessa suuria ongelmia. Työelämästä syrjäytyminen saatetaan kokea omakohtaiseksi avuttomuuden tunteeksi, vaikkei syy olisikaan itsessä. Parisuhteessa epäonnistuminen tai ilman parisuhdetta jääminen lisäävät yksinäisyyttä. Useimmiten 40-50-vuotias on fyysisesti hyvässä kunnossa. Perheelämässä siirrytään siihen vaiheeseen, jossa omat lapset alkavat itsenäistymään. Keskiikäinen nauttii elämästään, jos parisuhde on tyydyttävä ja hänellä on työ, josta nauttii. Keski-ikäisellä saattaa olla toisaalta huolta omista ikääntyvistä vanhemmistaan ja myös omista lapsistaan, jotka etsivät paikkaansa maailmassa. (Vuorinen 1998, 254-257.)

7 Perhe-elämässä saatetaan kokea suuria muutoksia. Avioliitot päätyvät yhä useammin eroon. Toisaalta avoliitot ovat selkeästi lisääntyneet. Uusperheiden mukana tulevat uudet haasteet ja ongelmat. Suurin osa aikuisiästä kuluu työelämässä. Mielenterveydelle on tärkeää, että on ansiotyö. Työttömyys saattaa aiheuttaa mielenterveysongelmia. Nykypäivänä työelämän muutokset, kuten osa-aikatyö ja pätkätyö, vaativat sopeutumista yksilöiltä ja perheiltä. (Lehtinen 2000, 245; 247.) Ihminen itse on aktiivisesti mukana omassa kehityksessään. Omaa elämänkulkuaan ohjatessaan ihminen luo erilaisia keinoja tavoitteidensa saavuttamiseksi. Keinoja luodaan ihmissuhteissa, koulussa ja työelämässä. (Nurmi & Salmela-Aro 2000, 92; 94.) Yleisesti oppimisen katsotaan kuuluvan lapsuuteen ja nuoruuteen. Nykyisin käsite on laajentunut myös aikuisikään. Työpaikan tai toiminta-alan vaihdot vaativat jatkuvaa oppimista eläkeikään asti. Vanhemmat ihmiset oppivat uusia taitoja ja tietoja, vaikkakin hitaammin kuin nuoret. (Ahonen, Lyytinen H., Lyytinen P., Nurmi, Pulkkinen & Ruoppila 2006, 179.) 2.1.1. Aikuiskoulutus Aikuisille järjestetty koulutus voi olla tutkintoon valmistavaa tai tutkintoon johtavaa koulutusta. Perus- ja lukiokoulutusta järjestetään myös aikuisille. Yliopistot, ammattikorkeakoulut, ammatilliset oppilaitokset ja kansanopistot järjestävät aikuiskoulutusta. Lisäksi on aikuislukioita ja opintokeskuksia, jotka järjestävät aikuisille suunnattua koulutusta. Suurin osa aikuisista opiskelee työn ohessa. Opiskelumahdollisuuksia yritetään parantaa itseopiskelun ja etäopiskelun avulla. Opiskelu voi olla päätoimista tai osaaikaista. Usein lähiopetusta annetaan iltaisin ja viikonloppuisin. (Opetushallitus 2007, 13.)

8 2.1.2. Sosiaali- ja terveysalan koulutus Diakonia-ammattikorkeakoulussa koulutusta annetaan sekä nuorten koulutuksena että aikuiskoulutuksena. Diakonia- ammattikorkeakoulussa on kolme suuntautumisvaihtoehtoa: hoitotyön, diakonisen hoitotyön ja terveydenhoitotyön suuntautumisvaihtoehdot. Sairaanhoitajaksi (AMK) opiskellaan hoitotyön koulutusohjelmassa. Hoitotyön suuntautumisvaihtoehto on laajuudeltaan 210 opintopistettä. Sairaanhoitaja toimii eettisyyden, oikeudenmukaisuuden ja lähimmäisyyden periaatteiden mukaisesti. Sairaanhoitaja on hoitotyön asiantuntija, joka toteuttaa näyttöön perustuvaa hoitotyötä. (Diakoniaammattikorkeakoulu 2007 a.) Sairaanhoitaja-opinnoissa opiskelija saa valmiudet suunnitella, toteuttaa, arvioida ja kehittää eri-ikäisen potilaan tai asiakkaan hoitoa yhdessä hänen ja hänen läheistensä kanssa. Opinnoissa painottuu potilaan ja hänen perheensä voimavarojen vahvistaminen elämän muutostilanteissa, kriiseissä ja sairauden aikana. Osaaminen vahvistuu erilaisissa hoitotyön perus- ja erityisosaamista vaativissa toimintaympäristöissä. Lisäksi valmistuvilla sairaanhoitajilla on valmius vastata erikoissairaanhoitoa tarvitsevien potilaiden välittömän hoidon tarpeisiin nopeasti muuttuvissa tilanteissa. Heillä on valmius osallistua erilaisten työryhmien ja verkostojen työskentelyyn, niiden koordinointiin ja kehittämiseen. (Diakonia-ammattikorkeakoulu 2007 a.) Helsingin ammattikorkeakoulussa opiskelu etenee juonneopetussuunnitelman mukaisesti. Opetussuunnitelma muodostuu yhdeksästä eri lukuvuosille hajautetusta juonteesta, joiden sisältö rakentuu ammatin keskeisten osaamisalueiden mukaan. Kuhunkin juonteeseen kuuluvat valmiudet syvenevät ja kehittyvät opintojen edetessä. Ammattitaitoa edistävissä harjoitteluissa vahvistetaan erityisesti kyseiseen juonteeseen liittyvää osaamista. Käytännön toimintaympäristöön liittyvien teoreettisten opintojen suorittaminen on edellytys harjoittelun suorittamiselle. Sairaanhoitaja edistää terveyttä ja ehkäisee sairauksia. Sairaanhoitaja myös tukee, ohjaa ja kuntouttaa eri tavoin sairastuneita ja heidän läheisiään. Hoitotyössä sairaanhoitajalta vaaditaan ajantasaista hoitotieteen osaamista. Oleellista on osata hankkia ja arvioida kriittisesti tietoa ja käyttää sitä oman toiminnan perusteena. On myös kyettävä arvioimaan ja kehittämään työyhteisöä. (Stadia 2007 a.)

9 Sairaanhoitajan toteuttama hoitotyö on samanaikaisesti terveyttä edistävää ja ylläpitävää, että sairauksia ehkäisevää ja parantavaa. Sairaanhoitaja tukee elämänkulun eri vaiheissa olevien ihmisten ja yhteisöjen voimavaroja. Sairaanhoitaja on asiakkaansa etujen valvoja silloin, kun asiakas ei siihen itse kykene. Hänellä on myös valmiuksia olla aidosti läsnä erilaisissa vaikeissa elämäntilanteissa, kuten sairastumisen, vammautumisen ja kuoleman kohdatessa. Hänellä on valmiuksia myös diakonisen hoitotyön menetelmien soveltamiseen ja käyttöön. (Diakonia-ammattikorkeakoulu 2007 a.) Sairaanhoitajan tutkintonimike edellyttää EU-direktiivin 2005/36/EY sekä Opetusministeriön vuonna 2001 Ammattikorkeakoulusta terveydenhuoltoon -asiakirjan toteutumista. Asiakirjat edellyttävät muun muassa seuraavien opintokokonaisuuksien toteutumista: aikuisten terveys ja sairaus, ikääntyneiden terveys ja sairaus, mielenterveyden edistäminen, monikulttuurinen ammatillisuus sekä työ, työyhteisöt ja johtaminen. (Diakoniaammattikorkeakoulu 2007 b.) Sosionomi toimii alansa tehtävissä sosiaali- ja terveydenhuollossa sekä kansalaisjärjestöjen palveluksessa. Satakunnan ammattikorkeakoulun sosiaalialan koulutusohjelma tarjoaa suuntautumisvaihtoehdoiksi erityiskasvatuksen, vammaisten ohjauksen, seniorityön sekä sosiaalipedagogisen lapsi- ja nuorisotyön. Lisäksi tarjolla on päihde- ja mielenterveystyö. Aihealueita, jotka sisältyvät opintoihin, ovat yhteiskuntatieteelliset aineet, sosiaalialan ammatillinen työ, ammatillinen vuorovaikutus, ryhmäprosessit, monikulttuurinen työ ja työyhteisön kehittäminen. Opiskeluun kuuluu myös tiedonhankinta-, kieli- ja viestintäopintoja. Opiskeluun kuuluu ohjattua harjoittelua, jossa pystytään soveltamaan aiemmin opittuja asioita käytännössä. (Satakunnan ammattikorkeakoulu 2007.) Sosionomi on sosiaalialan ammattilainen. Sosionomin työnkuvaan kuuluu eri-ikäisten ihmisten ohjaus- ja kasvatustyö. Lisäksi työ saattaa sisältää palvelujen suunnittelua ja organisointia. Sosionomi tukee ja kehittää yhdessä asiakkaiden kanssa omia voimavaroja vahvistavaa toimintaa. Sosionomiksi (AMK) opiskellaan sosiaalialan koulutusohjelmassa. Diakonia-ammattikorkeakoulussa koulutusta annetaan sekä nuorten että aikuisten koulutuksena. Suuntautumisvaihtoehtoja on kolme: sosiaali- ja kasvatusalan sekä diakonisen sosiaalityön suuntautumisvaihtoehdot. Opintokokonaisuudet on nimetty ammattityössä kohdattavien ilmiöiden mukaan. Ilmiöitä lähestytään eri ammattialojen

10 ammatillisen osaamisen ja eri tieteenalojen näkökulmista. Opintokokonaisuuksista muodostuu kokonaiskuva sosiaali-, terveys-, kasvatus- ja diakonia-alasta. Opintokokonaisuudet on jaettu opintojaksoihin, jotka on nimetty ydinosaamisalueiden mukaan. (Diakonia-ammattikorkeakoulu 2007 c.) Koulutuksen lähtökohtana on sosiaali-, terveys-, kasvatus- ja diakonia-alan ammatillisen osaamisen laaja-alainen yhteinen perusta, jolle myös aloille ominainen ammatillinen osaaminen pohjaa. Osa opinnoista suoritetaan yksikössä opiskelevien eri suuntautumisvaihtoehtojen opiskelijoiden kanssa moniammatillisena yhteisopetuksena. Diakin eri yksiköiden opiskelijoiden kesken voidaan myös järjestää verkko-opetusta. (Diakoniaammattikorkeakoulu 2007 c.) Yleisenä tavoitteena hoitotyön ja sosiaalialan koulutusohjelmissa on asiakas- ja yhteisölähtöisyyden edistäminen. Se korostaa ihmisen oikeutta ja mahdollisuutta tehdä omaa elämää koskevia ratkaisuja. Ammattilaisen ensisijaisena tehtävänä on tukea yksilön ja yhteisöjen voimavarojen käyttöä ja selviytymistä niin arjessa kuin kriisitilanteissa. Yhteisölliset työtavat korostuvat koulutusohjelmissa. Opintojaksojen keskeiset tavoitteet on esitetty opetussuunnitelmassa. Harjoittelun tavoitteena on perehdyttää opiskelija ohjatusti erityisesti ammattiopintojen kannalta keskeisiin käytännön työtehtäviin. Lisäksi tietoja ja taitoja sovelletaan työelämässä Harjoittelupaikat sovitaan edellä mainitun mukaisesti. Harjoittelujaksot sijoittuvat pääsääntöisesti opintokokonaisuuksien sisään ja palvelevat koko opintokokonaisuuden tavoitteita. (Diakonia-ammattikorkeakoulu 2007 b.) Sosionomin asiantuntijuus on kykyä ymmärtää ja eritellä asiakkaan tai asiakasryhmän arkielämän jatkuvuutta, osallisuutta ja toimintakykyä yksilön ja yhteiskunnan tasolla. Sosionomit sijoittuvat julkiselle sektorille sosiaalialan asiantuntijuutta edellyttäviin tehtäviin. Sosionomi vastaa työtehtävissään ihmisten konkreettisiin tarpeisiin luoden rakenteita arjen mielekkäälle, turvalliselle ja toimintakykyä lisäävälle toteutumiselle. Hän ymmärtää laaja-alaisesti ihmisten elämäntilanteita. Sosionomilla on valmiudet edistää ja vahvistaa asiakkaan subjektiutta sekä tukea häntä itsenäiseen arjesta selviytymiseen. Sosionomi osaa moniammatillisen verkoston kanssa arvioida asiakkaan sosiaaliset, psyykkiset ja fyysiset voimavarat ja kehitykselliset tavoitteet. Sosionomin ydinosaamis-

11 ta on yhteiskunnallinen vaikuttaminen sekä sosiokulttuurinen osaaminen. Hänellä on lisäksi hyvät vuorovaikutus- ja viestintätaidot. (Diakonia-ammattikorkeakoulu 2007 c.) AMK-tutkinnon suorittaneella sosionomilla on opintojen suuntautumisen mukaan mahdollisuus toimia eri työaloilla monenlaisissa tehtävissä, esimerkiksi perhe- ja lastensuojelutyössä, ehkäisevässä sosiaalityössä, varhaiskasvatuksessa, päihde- ja kriminaalityössä. (Diakonia-ammattikorkeakoulu 2007 c.) 2.1.3. Aikuisopiskelijan tukimuotoja Työ- ja virkasuhteessa olevalla työntekijällä on oikeus opintovapaaseen, jos päätoiminen palvelussuhde samaan työnantajaan on kestänyt vuoden. Palvelussuhde voi olla yhdessä tai useammassa jaksossa. Opintovapaan voi käyttää yhdessä tai useammassa jaksossa. Työntekijä voi jaksottaa vapaan myös niin, että hän on osan työpäivästä työssä ja osan opintovapaalla. Opintovapaa on palkatonta, ellei siitä ole toisin sovittu työnantajan kanssa. (Työministeriö 2007 a.) Opintovapaajärjestelmä parantaa työelämässä toimivan väestön koulutus- ja opiskelumahdollisuuksia. Opintovapaalla oleva voi vapaasti valita opintonsa. Niiden ei tarvitse liittyä työnantajan toimintaan. Työntekijöillä, virkamiehillä ja viranhaltijoilla on samat oikeudet opintovapaaseen. Opintovapaalaki säätää opintovapaasta. Opintovapaata voi saada viiden vuoden aikana enintään kaksi vuotta. (Työministeriö 2007 b.) Vuoden 2003 alusta tuli voimaan vuorotteluvapaalaki, joka on voimassa vuoden 2007 loppuun. Laki edistää työntekijän työssä jaksamista ja tarjoaa samalla työttömälle työnhakijalle mahdollisuuden saada työkokemusta määräaikaisen työn avulla. Työnantaja saa vastaavasti uutta osaamista työyhteisöön. Vuorotteluvapaa sovitaan työnantajan ja työntekijän kesken. Vuorotteluvapaan voi käyttää haluamallaan tavalla. (Työministeriö 2007 b.) Työntekijällä on oikeus vuorotteluvapaaseen, jos hänen työsuhteensa on kestänyt yli vuoden ja ollut kokoaikainen. Työhistorian on oltava vähintään 10 vuotta. Siihen lasketaan muun muassa perhevapaat ja yrittäjätyö. Vuorotteluvapaa on enintään 359 päivää ja

12 sitä on pidettävä yhtäjaksoisesti vähintään 90 päivää. Vuorotteluvapaan korvaus on 70 prosenttia siitä työttömyyspäivärahasta, johon työntekijällä olisi oikeus työttömäksi jäädessään. Jos työntekijällä on vähintään 25 vuotta työhistoriaa, korvaus on 80 prosenttia työttömyyspäivärahasta. (Palvelualojen ammattiliitto 2007.) Aikuiskoulutustuki on tukimuoto vähintään viisi vuotta työelämässä olleelle. Aikuiskoulutustuki tukee palkansaajien ja yrittäjien omaehtoista koulutusta. Aikuiskoulutustuen myöntäminen vaatii opintovapaata sekä ansionmenetystä opintovapaalta. Tuen myöntäminen edellyttää, että henkilö on työskennellyt samalla työnantajalla vähintään vuoden, joko yhdessä tai useammassa jaksossa. Kokonaisuudessaan työhistorian tulee olla vähintään viisi vuotta ennen opintovapaan alkamista. Enimmillään tukea voidaan myöntää noin 18 kuukaudelle. Aikuiskoulutustukea saava ei voi saada opintorahaa eikä asumislisää. Kansaneläkelaitokselta voi kuitenkin hakea opintolainan. Aikuisopiskelija voi rahoittaa opintonsa opintotuella tai aikuiskoulutustuella. Muita tukimuotoja ovat vuorottelukorvaus tai työttömälle työnhakijalle myönnettävät koulutustuki tai koulutuspäiväraha. Opiskelu voi olla myös oppisopimuskoulutusta tai työvoimapoliittista koulutusta. Opintotukea eli opintorahaa, asumislisää ja opintolainan valtiontakausta haetaan Kansaneläkelaitokselta tai yliopiston opintotukilautakunnalta. (Kela 2007.) 2.2. Jaksaminen Joudumme nykyään jakamaan voimavarojamme moneen suuntaan. Työ ja perhe vaativat oman osansa. Yksi jaksamiseen vaikuttavista asioista on lisääntynyt tietokuormitus, joka kuormittaa aivoja. Tietoa tulee niin paljon paperilla, e- maililla ja puhelimitse ettemme pysty hallitsemaan sitä. Liiallinen tarjonta tekee priorisoinnin vaikeaksi. Joudumme itse tekemään valintamme. Jaksamiseen vaikuttaa se, onnistummeko tekemään oikeita valintoja. Uudet sähköiset työtavat ovat uhkana vuorovaikutukselle. (Hämäläinen 2001, 44-45.) Kun ihmisellä on perusasiat kunnossa (työ, perhe ja harrastukset), on tärkeää löytää aikaa myös itselleen. Oman kunnon hoitamisella on suora vaikutus jaksamiseen ja hyvinvointiin. (Hämäläinen 2001, 46.)

13 Uupumus ei ole pelkästään nykyajan ilmiö, vaan sitä on ilmennyt jo aikaisempina aikakausina osana palvelevaa sosiaalityötä. Kutsumususkolla oli keskeinen vaikutus naisen työhön 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun diakoniatyössä. Diakonissa ei rakastanut tarpeeksi, jos hän ei jaksanut. Jumalan katsottiin olevan vastuussa jaksamisesta. Diakonissalaitoksissa kutsumusväsymys kiellettiin. Sisar ei voinut uupua, jos kutsumus oli aito. Jaksamattomuus kyseenalaisti henkilökohtaisen kutsumuksen. (Kauppinen-Perttula 2004, 34-36.) Kaiken muutoksen keskellä jotkut toimintatavat ja ratkaisut näyttävät yllättävän samanlaisilta nykyään ja sata vuotta sitten. Naiset sitoutuvat yhä hoivatyöhön. Hoivatyöllä on naisleima ja kovat vaatimukset. Uupumusta näkyi kuitenkin jo 1900-luvun hoivatyöntekijöillä. Toisaalta sairaanhoitajien työssä jaksamisen ongelmat olivat tuttu aihe mediassa ja työpaikkatutkimuksissa 2000-luvun alussa. (Rantalaiho 2004, 236.) Työuupumus kehittyy työssä ja se on vakava kolmitahoinen stressioireyhtymä. Vaihetta, jossa ihminen tunnistaa paineisen olon, kutsutaan hälytysvaiheeksi. Tällöin ihminen pyrkii lisäämään suorituskykyään tekemällä enemmän. Vastustusvaiheessa stressitilanne on jatkunut liian pitkään. Elimistö kehittää jonkin sairauden tai oireen merkiksi tästä. Kolmas vaihe on uupumus. Tällöin stressi on päätepisteessä. Elimistön psyykkiset tai fyysiset toimintamekanismit lakkaavat toimimasta ja voi seurata jopa kuolema. (Flinck 2005, 55.) Aikuisen ihmisen elämän keskeisimpiä asioita on työ. Opiskelu on myös työtä. Työstä saadaan tyydytystä, mutta se voi myös kuormittaa tekijäänsä. Työelämässä ilmeneviä jaksamisongelmia kuvataan työuupumus-käsitteellä, josta on tullut yleisnimike monenlaiselle oirehtimiselle. Työuupumus syntyy, kun yksilön voimavarat ja vaatimukset eivät ole tasapainossa. Epätasapaino omien voimavarojen ja työn vaatimusten välillä saattaa aiheuttaa ahdistusta ja uupumista. Hoitotehtävissä työskentelevät ihmiset ovat uupumukselle alttiita, koska he haluaisivat auttaa ihmisiä, mutta omat voimavarat eivät riitä. (Ahonen ym. 2006, 194-195.)

14 3 AIKAISEMMAT TUTKIMUKSET Opiskelijoista tehtyjä tutkimuksia löytyi jonkun verran. Pelkästään aikuisopiskelijoita käsitteleviä ei niinkään. Aikuisen oppimista ja aikuisopiskelua käsittelevää kirjallisuutta löytyy melko paljon. Sari Laine, Merita Malin, Anna Murtokanta ja Annukka Valli-Jaakkola ovat tehneet opinnäytetyönä hyvinvointitutkimuksen opiskelijan hyvinvoinnista. Tutkimus on tehty Diakonia-ammattikorkeakoulun Porin toimipaikassa vuonna 2004. Tutkimukseen osallistui sekä nuoriso- että aikuisopiskelijoita. Tutkimuksesta käy ilmi, että liikunnalla on suuri merkitys hyvinvointia edistävänä tekijänä. Vähiten opiskelijoita kiinnosti hengellinen hyvinvointi. (Laine, Malin, Murtokanta & Valli-Jaakkola 2004.) Kaarina Nurmi on tehnyt väitöskirjan Miksi aikuinen opiskelee?. Väitöskirja on tarkastettu Turun yliopistossa vuonna 1995. Väitöskirja käsittelee tutkintotavoitteisen opiskelun etuja ja haittoja aikuisen elämänkokonaisuudessa. Tutkimuksessa ilmenneitä haittoja oli muuan muassa vapaa-ajan menetys, poissaolo kotoa, oppimisvaikeudet sekä taloudelliset uhraukset. Opiskelun haitat koettiin kuitenkin pienemmiksi kuin edut. Tulos oli odotettu, koska ei aikuinen lähde vuosia kestävään opiskeluun mukaan, jos hän arvioi haitat etuja suuremmiksi. ( Nurmi 1995, 173.) Taru Berndtson on tutkinut opiskelijoiden toimeentuloa ja toimeentulon ongelmia vuonna 2003. Tutkimuksessa selvitettiin korkeakouluopiskelijoiden työssäkäyntiä, opiskelua, tuloja ja menoja sekä tulevaisuudenodotuksia. Tutkimus toteutettiin kyselytutkimuksena Internetin välityksellä. Otoksessa oli mukana noin joka viideskymmenes opiskelija Suomen 29 ammattikorkeakoulusta ja 20 yliopistosta. Tutkimuksen mukaan yli puolet kävi töissä lukukausien aikana. Ylivoimaisesti tärkein meno oli asuminen ja toiseksi tärkein oli ruoka. Todella vaikeaksi toimeentulonsa koki noin kuusi prosenttia. Käytettävissä olevilla varoilla oli selvä yhteys toimeentulonsa vaikeaksi kokemiselle. (Berndtson 2003, 3.)

15 4 TUTKIMUKSEN TARKOITUS JA TUTKIMUSONGELMAT Tutkimuksen tarkoituksena on tutkia sosiaali- ja terveysalan aikuisopiskelijan jaksamista. Tavoitteena on saada tietoa asioista, jotka vaikuttavat aikuisopiskelijan jaksamiseen. Tutkimuksessa tulee esille myös aikuisopiskelijan oma mielipide omasta jaksamisestaan. Aihe on ajankohtainen, koska aikuisopiskelijoita on yhä enemmän ja enemmän. Muuttuvassa yhteiskunnassa on tärkeää pysyä mukana. Yhä useimmissa ammateissa vaaditaan uudelleen kouluttautumista. On myös aloja, jotka vähentävät tai koneellistavat toimintaansa, jolloin työntekijöitä jää työttömiksi ja uudelleen kouluttautuminen tulee ajankohtaiseksi. Tutkija muotoilee tutkimusongelmat, joihin hän tutkimuksen avulla vastaa. Tutkimusongelmat tulee täsmentää mahdollisimman selkeästi. Kun tutkimusongelma on selkeästi ilmaistu, saadaan selkeitä vastauksia. (Krause & Kiikkala 1996, 60-61.) Tämän tutkimuksen tutkimusongelmat ovat: 1. Mitä mieltä sosiaali- ja terveysalan aikuisopiskelija on omasta jaksamisestaan? 2. Mitkä asiat vaikuttavat sosiaali- ja terveysalan aikuisopiskelijan jaksamiseen?

16 5 TUTKIMUKSEN TOTEUTUS 5.1. Aineiston keruu Tutkimukselle haettiin tutkimuslupa Diak Lännen Porin toimipaikan johtaja Kirsi Sirolalta (Liite 1). Tutkimus suoritettiin kyselyn avulla (Liite 2) Diakoniaammattikorkeakoulun Lännen Porin toimipaikassa lokakuussa 2007. Tutkija jakoi kyselylomakkeet 31:lle paikalla olleelle sosiaali- ja terveysalan aikuisopiskelijalle tunnin alussa. Vastaajat saivat 15 minuuttia aikaa vastata kysymyksiin. Tutkija tiesi vastausprosentista tulevan korkean, koska vastaukset oli tarkoitus palauttaa heti tutkijalle. Palauttaminen heti säästi myös tutkijan aikaa. Tutkija selvitti kyselyn tarkoituksen tutkittaville sekä painotti, ettei tutkittavien henkilöllisyys tule tutkimuksen missään vaiheessa esiin. Tutkimuksessa käytettiin kyselylomaketta, joka sisälsi 14 kysymystä. Taustakysymyksiä oli viisi. Taustakysymykset selvittivät vastaajan sukupuolen, iän, perhekoostumuksen, koulumatkan pituuden sekä opintojen keston. Kysymykset 6-8 vastasivat ensimmäiseen tutkimusongelmaan eli omaan mielipiteeseen omasta jaksamisestaan. Kysymykset 9-13 vastasivat toiseen tutkimusongelmaan eli jaksamiseen vaikuttaviin tekijöihin. Kysymys 14 oli avoin kysymys, johon sai kirjoittaa ajatuksia liittyen aikuisopiskelijan jaksamiseen. Tutkija oli suorittanut esikyselyn viidelle henkilölle. Tältä pohjalta kysymyksiä muutettiin paremmin tutkimusongelmiin vastaaviksi. Kyselytutkimuksen etuna pidetään laajan tutkimusaineiston saatavuutta. Kyselytutkimuksen avulla voidaan myös kysyä monia asioita. Kyselylomakkeen huolellinen suunnittelu auttaa aineiston käsittelyssä. (Hirsjärvi, Remes & Sajavaara 2005, 184; 188.)

17 5.2. Aineiston käsittely ja analysointi Aineiston käsittely ja analysointi aloitetaan mahdollisimman pian keruuvaiheen jälkeen. Aineisto inspiroi tutkijaa, ja aineistoa voidaan tarvittaessa täydentää. Tilastollista analyysiä käytetään usein selittämiseen pyrkivässä lähestymistavassa. (Hirsjärvi, Remes & Sajavaara 2005, 211-212.) Aineistoon tutustuttiin ensin lukemalla kaikkien vastaukset läpi. Kyselylomakkeet käytiin läpi ja vastaukset kirjoitettiin tyhjään kyselylomakkeeseen oikeille paikoille. Kukin muuttuja laskettiin manuaalisesti jokaiselta kyselylomakkeelta. Tämän jälkeen luvut syötettiin Excel-taulukko-ohjelmaan, jonka avulla vastauksia pystyttiin kuvaamaan graafisesti. Kvantitatiivisten vastausten käsittely voidaan tehdä muuttamalla muuttujat eli vastaukset taulukkomuotoon, jolloin niitä voidaan käsitellä tilastollisesti tietokoneen avulla. (Hirsjärvi, Remes & Sajavaara 2005, 131.) Avoimet kysymykset kirjattiin sanasta sanaan ylös, jotta niitä voitaisiin käyttää lainauksina tekstissä. 6 TUTKIMUSTULOKSET, TULOSTEN TARKASTELU JA JOHTOPÄÄTÖKSET Tutkimukseen osallistui 31 aikuisopiskelijaa (n=31). Vastaajat jaettiin viiteen ikäryhmään: 20-24-vuotiaita oli 0 %, 25-30-vuotiaita 16% (n=5), 31-35-vuotiaita oli 6 % (n=2), 36-40-vuotiaita oli 23 % (n=7) ja yli 40-vuotiaita oli 55 % (n=17) vastaajista. Kaikki vastaajat olivat naisia ja opinnot olivat kestäneet alle vuoden. Suurin osa vastaajista oli perheellisiä, vain yksi vastasi asuvansa yksin. Tutkimustulosten mukaan yli puolella vastaajista (n=18) talous koostui vähintään kahdesta lapsesta. Palkallisessa työssä opiskelun ohessa kävi 25-30-vuotiaista 80 % (n=25) ja yli 40- vuotiaista 75 % (n=23). Yli 100 kilometrin koulumatka oli 45 %:lla (n=14) vastaajista. Kysymyksessä numero kuusi pyydettiin aikuisopiskelijaa arvioimaan omaa jaksamistaan janalle välille yksi ja viisi. Yksi tarkoitti, että jaksaa erittäin huonosti ja viisi tar-

18 koitti erittäin hyvin jaksamista. 12 aikuisopiskelijaa vastasi jaksavansa numero kolmen edestä ja neljä vastasi jaksavansa erittäin hyvin tällä hetkellä. Lähipäiviä on liikaa. Erityisesti to-ilta on raskas, kun tulee koululle kaukaa. To-illan väsymys vaikuttaa myös pe-la-päivien lähiopiskeluun. On vaikea sovittaa omaan aikatauluun näin paljon lähipäiviä, koska työssä ansaitut lomapäivät eivät riitä opiskeluun käyttämiseen. Tämähän on aikuisopiskelua, joten yhteensovittaminen pitäisi olla helpompaa. Suurin osa aikuisopiskelijoista tunsi halua menestyä opinnoissaan. He kokivat myös itsensä itsevarmoiksi ja joustaviksi. Monet kokivat toisinaan olonsa väsyneeksi. Masentuneeksi ei juuri kukaan tuntenut itseään. Opiskelu muodostuu erilaisista kokonaisuuksista. Kyselylomakkeessa oli kysymys numero kahdeksan, jossa kysyttiin eri asioiden kuormittavuudesta. Kolme vastaajaa koki verkko-opiskelun erittäin paljon kuormittavaksi. Enemmän koulun ohjaamista, koska pitkä aika edellisestä opiskelusta ja kaikki uutta. vauhti, asioiden ja oppimisen syventämisen mahdollistaminen aika pintapuolista vielä. Opintojen rakenteista, tehtävien ja tenttien päällekkäisyydet. Hurja Iltaopiskelun koki 16 vastaajaa melko paljon kuormittavaksi. Monimuotokoulutuksessa olisi varaa kehittää läsnäolopäiviä ja tehtävien ja tenttipäivien limittämistä sopivasti. Ettei tulisi päällekkäisyyksiä, kuten nyt. To-iltatunnit tuntuvat turhilta, varsinkin pitkänmatkalaisista. Ja syysloma olisi aivan paikallaan. Kouluun tulee lähteä torstaina ja yöpyä lauantaihin asti. Viikonloppuopiskelun koki 14 vastaajaa melko paljon kuormittavaksi.

19 Asumisen mahdollisuus täällä läsnäolojen aikana. Tentit tuntuivat vastaajista eniten kuormittavilta kirjallisten yksilö- ja tiimitehtävien lisäksi. Taustojen/työkokemusten laajempi huomioonottaminen verrattuna entisten tutkintojen huomioonottamiseen. Joustavuutta lisää läsnäoloihin. Enemmän nettiin luentoja+tehtäviä (ei siis tarvetta läsnäoloon). Tentit, onko pakollisia tässä muodossa? Sitä voisi kehittää. Ryhmätyöt ja niiden toteuttaminen vaikeaa; tulisi olla mahdollisuus tehdä kirjalliset työt yksin. Uskon, että kaikilla kuitenkin on kokemusta ryhmä- tai tiimityöskentelystä. Harjoittelujaksoista ryhmällä ei vielä ollut kokemuksia, koska opiskelu oli niin alussa. Muutama vastaaja ajatteli harjoittelua kuormittavana, koska taloudellinen tilanne heikkenee silloin. Pakolliset yhtämittaiset kahdenkin kuukauden työharjoittelut eivät sovi työelämän ohella opiskeluun. Vaikea irrottautua työstä, taloudellinen tilanne vaikuttaa myös. Harjoitteluajat tulisi voida suorittaa myös kesällä tai työn ohessa. Eniten tukea opintojen aikana koki saavansa puolisoltaan 13 vastaajaa, kahdeksan vastaajaa koki eniten tukea tulevan opiskelutovereilta. Koti ja perhe vie suuren osan aikaani. Perheen tuki tärkeä. Pienten lasten äitinä myös isovanhemmat tärkeitä.

20 70 60 50 40 30 20 on taloudellisia huolia % ei taloudellisia huolia % 10 0 20-24 25-30 31-35 36-40 >40 Kuvio 1. Taloudellinen tilanne. Eniten taloudellisia huolia oli 25-30-vuotiailla (60 %). Toiseksi eniten taloudellisia ongelmia kokivat 31-35-vuotiaat (50 %). Vähiten talouteen liittyviä ongelmia oli 36-40- vuotiailla (30 %). Itse olen ratkaissut opiskeluajan niin etten tee töitä kuin satunnaisesti. Rahallisesti on tiukkaa, se stressaa. En kuitenkaan voisi kuvitella jaksavan opiskella, jos kävisin töissä, hoitaisin kodin jne. Mieheni osallistuu kotitöihin. Harjoittelun palkattomuus. Perheellisenä ja lainoja omaavana taloudellinen tilanne on melkein mahdoton harjoittelujen aikana (taloudellinen tuki). Aikuisopiskelijalle tulisi taata kohtalainen toimeentulo, Kelan tuki on naurettavan vähän, valtion tulisi lisätä aikuisopiskelijan tukimuotoja. Erityisesti hoito- ja sosiaalialalla, koska tulevaisuuden henkilökuntatarve niin suuri. Harjoittelut palkalliseksi, jos itse sellaisen harjoittelupaikan löytää; harjoittelua myös loma-aikoina, jos palkatonta.