EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO Bryssel 31.10.2007 KOM(2007) 666 lopullinen KOMISSION TIEDONANTO Lisätään tuottavuuden kasvua: Euroopan kilpailukykyraportin 2007 keskeiset viestit {SEK(2007)1444} FI FI
KOMISSION TIEDONANTO Lisätään tuottavuuden kasvua: Euroopan kilpailukykyraportin 2007 keskeiset viestit 1. JOHDANTO Tässä tiedonannossa esitetään Euroopan kilpailukykyraportin 2007 1 tärkeimmät viestit. Siinä keskitytään tuottavuuteen, joka on kilpailukyvyn ja hyvinvoinnin keskeinen vauhdittaja pitkällä aikavälillä. Kilpailukykyraportti suunniteltiin uudelleen vuonna 2006 antamaan vankka analyyttinen perusta Lissabonin strategian mikrotaloudelliselle osiolle. Samalla siinä tarkastellaan edelleen Euroopan teollisuuden kilpailukykyyn liittyviä erityiskysymyksiä. Tänä vuonna raportissa tarkastellaan ensin viimeaikaisia kasvun, tuottavuuden ja työllisyyden kehityssuuntauksia sekä EU:n tasolla että tärkeimmillä talouden sektoreilla ja sen jälkeen esitetään katsaus kasvu- ja työllisyysstrategian mukaisiin mikrotaloudellisiin uudistuksiin. Katsauksessa käsitellään näiden uudistusten tarjoamia mahdollisuuksia tuottavuutta kasvattavina tekijöinä ja keskitytään erityisesti taitoihin kilpailukykytekijänä. Raportissa arvioidaan Euroopan teollisuuden toimialojen suhteellisia vahvuuksia ja heikkouksia ja esitetään lopuksi pitkän aikavälin visio teollisesta tuotannosta Euroopassa. Pyrkimyksenä on asettaa nousevat suuntaukset ja haasteet oikeisiin mittasuhteisiin ja tarkistaa, vastaavatko nykyiset toimintalinjat niitä. Raportissa esitettyä analyysiä tukee parantunut tiedon saatavuus pidemmät aikasarjat ja ensimmäisen EU KLEMS 2 -tietokokonaisuuden julkaiseminen mikä antaa mahdollisuuden tehdä uusia johtopäätöksiä. 2. YLEINEN KILPAILUKYKYTILANNE Euroopan talous parantunut laajalti Euroopan talouden elpyminen on vahvempaa kuin viime vuonna odotettiin: EU:n reaalinen bruttokansantuote (BKT) kasvoi 3,0 prosenttia vuonna 2006 eli nopeimmin sitten vuoden 2000. Sekä tuottavuuden että työllisyyden kasvun vauhdittuminen tuki tätä parannusta. Tuottavuuden kasvun vahvistumisen perustana on kokonaistuottavuuden vahvistunut kasvu (ks. laatikko). Tilanteen parantuminen on laaja-alaista: lähes kaikki uudet jäsenvaltiot ja ne jäsenvaltiot, joiden BKT henkeä kohti ja tuottavuus ovat suhteellisen alhaisia, ovat kuromassa kuilua umpeen talouden ja tuottavuuden kasvun suhteen. Piristyminen on silminnähtävää talouden eri sektoreilla. Erityisesti palvelusektorin merkitys on huomattava EU:n BKT:n kasvun 1 2 Komission yksiköiden valmisteluasiakirja SEC(2007), European Competitiveness Report 2007 (Euroopan kilpailukykyraportti 2007). Kasvua ja tuottavuutta koskevaan EU:n KLEMS-tietokantaan liittyvän tutkimushankkeen tarkoituksena on luoda tietokanta toimenpiteistä, joita on toteutettu toimialatasolla talouskasvun, tuottavuuden, työpaikkojen luomisen, pääoman muodostuksen ja teknisen kehityksen hyväksi kaikissa Euroopan unionin jäsenvaltioissa vuodesta 1970 alkaen. FI 2 FI
kannalta myös siksi, että sen paino on suuri kokonaistaloudessa. Kaikki teollisen tuotannon sektorit tupakkaa lukuun ottamatta kasvoivat vuonna 2006 huomattavasti nopeammin kuin edeltävinä viitenä vuotena, ja vaikuttivat siten osaltaan yleiseen kasvun vauhdittumiseen EU:ssa. Tuottavuuskuilu EU:n ja Yhdysvaltojen välillä on alkanut kutistua Tiedot Euroopan talouden kehityksestä verrattuna Yhdysvaltoihin, jota pidetään vertailukohtana erityisen korkean tuottavuutensa ansiosta, vahvistavat työvoiman tuottavuuskuilun Yhdysvaltoihin nähden kutistuneen vuonna 2006 sen jälkeen, kun se oli jatkuvasti kasvanut viime vuosikymmenen aikana. Tämä on merkittävää, eikä vähiten siksi, että vielä uudemmat tiedot, jotka ovat saatavilla ainoastaan tehdasteollisuudesta 3, vahvistavat tämän kehityssuuntauksen jatkuneen vuoden 2007 ensimmäisellä puoliskolla. Tätä kannustavaa kehityssuuntausta arvioitaessa ei kuitenkaan pidä unohtaa, että työn tuottavuus on Yhdysvalloissa edelleen noin 39 % korkeampi kuin EU:ssa ilmaistuna BKT:na työntekijää kohti ja 26 % (2005) korkeampi laskettuna BKT:na työtuntia kohti. Analyysi osoittaa, että tämä johtuu pääasiassa eroista kokonaistuottavuudessa (ks. laatikko) ja toissijaisesti inhimillisen pääoman laatueroista 4. Lisäksi suuri osa kuilun umpeen kuromisesta näyttää johtuvan suhdannetekijöistä, joihin kuuluu myös Yhdysvaltojen tuottavuuden kasvun hidastuminen vuonna 2006. Sektorikohtaiset tiedot antavat jonkin verran lisäselvennystä tuottavuuskehityksen vertailuun EU:n ja Yhdysvaltojen välillä. Ne esimerkiksi vahvistavat, että EU:n talouden alhaisempi työn tuottavuuden kasvu viime vuosikymmenellä johtuu pääasiassa EU:n yksittäisten sektoreiden yhteenlasketun suorituskyvyn heikkoudesta eikä talouden sektorien koostumuksesta (toimialojen valikoimasta), joka itse asiassa on hieman edullisempi EU:lle. EU:n ja Yhdysvaltojen kasvuero heijastaa erityisesti EU:n palvelusektorin heikkoa suorituskykyä varsinkin vähittäiskaupan, jakelun, rahoituksen ja yrityspalvelujen alalla. Laatikko: Kokonaistuottavuuden merkitys Kokonaistuottavuus on tärkein syy EU:n ja Yhdysvaltojen väliselle tuottavuuskuilulle. Se on se osa tuottavuuden kasvua, jonka saavat aikaan aineettomat tekijät kuten tekniikan kehitys tai organisatoriset innovaatiot eikä panosten kuten esimerkiksi pääoman kasvava käyttö. Tästä syystä kokonaistuottavuus on kattavin mittari talouden tehokkuuden mittaamiseen. Sektoritasolla eri suorituskykyindikaattorien rakenteellisten suhteiden analysointi osoittaa, että kokonaistuottavuuden kasvu on sektorikohtaisen suorituskyvyn keskeinen vauhdittaja, käytettiinpä mittarina sitten lisäarvon kasvua, työn tuottavuutta, kansainvälistä kauppaa, suoria ulkomaisia sijoituksia tai työllisyyden kasvua. Kokonaistuottavuuden kasvun kannalta tärkeimpiä toimintalinjoja ovat ne, jotka on suunniteltu vauhdittamaan tekniikan kehitystä, innovaatiota ja T&K-investointien kasvua, tieto- ja viestintätekniikan käyttöä, kilpailua ja hyödykemarkkinoiden uudistusta. Nämä toimintalinjat sijoittuvat Lissabonin strategian mikrotaloudellisen osion ytimeen, joten 3 4 Teollinen tuotanto ja koko talous noudattavat hyvin samankaltaisia ja samanaikaisia tuottavuuden kasvusuuntauksia, vaikka ensin mainitun tuottavuuskasvu onkin yleensä korkeampaa. EU käyttää kuitenkin enemmän pääomaa työntekijää kohti, mikä pienentää työn tuottavuuden kuilua Yhdysvaltoihin nähden. FI 3 FI
käynnissä olevan uudistusprosessin katsotaan voivan vauhdittaa huomattavasti kokonaistuottavuutta ja talouskasvua. ja on merkkejä siitä, että tähän vaikuttavat muutkin tekijät kuin edullinen suhdanne Vaikka EU:n ja Yhdysvaltojen välisen tuottavuuskuilun laajenemisen taustatekijät viime vuosikymmenellä olivatkin rakenteellisia, on vielä liian aikaista sanoa, johtuuko viimeaikainen kuilun kapeneminen puhtaasti suhdannekehityksestä vai onko kyseessä uuden tilanteen ensimmäinen ilmentymä. Komission yksiköiden tekemä analyysi 5 osoittaa, että vaikka nousu onkin luonteeltaan pääasiassa suhdannevetoinen, on mahdollista, että asiaan vaikuttaa myös rakenteellinen tekijä, joka liittyy EU:n jäsenvaltioiden aiemmin erityisesti työmarkkinoilla tekemiin rakenneuudistuksiin. Sektorikohtainen tuottavuuden nousu esimerkiksi verkkotoimialalla ja työvoiman taitotason kohoaminen näyttävät myös tukevan tätä näkemystä. Tällaisen tuottavuuden rakenteellisen parannuksen voidaan odottaa tulevan näkyvämmäksi tulevaisuudessa, kun viimeaikaisten uudistusten erityisesti uudistettuun Lissabonin strategiaan perustuvien uudistusten vaikutukset alkavat tuntua vahvemmin. 3. KILPAILUKYVYN VAUHDITTAJAT Tuottavuus ja Lissabonin strategian mikrotaloudellinen osio Pitkäaikaisen talouskasvupotentiaalin kohottaminen tuottavuuden kasvua lisäämällä on yksi uudistetun Lissabonin strategian perustavoitteista ja tärkeä vastaus haasteisiin, jotka liittyvät globalisaatioon, väestön ikääntymiseen, tekniikan nopeaan kehitykseen ja ilmastonmuutoksen torjumiseen. Lissabonin strategian mikrotaloudellinen osio kattaa monia politiikan osaalueita, jotka ovat keskeisimpiä tuottavuuden kasvun kannalta. Niitä ovat muun muassa seuraavat: T&K-investointien kasvattaminen voi lisätä huomattavasti tuottavuuden kasvua erityisesti siinä tapauksessa, että osaamisen kolmion osat eli T&K-toiminta, innovaatio ja koulutus on kaikki koottu yhteen, myös siltä osin kuin on kyse tutkimushenkilöstön saatavuudesta. Investoinnit tieto- ja viestintätekniikkaan ovat hyvin tuottoisia tuottavuuden kasvun kannalta, kun niihin yhdistetään soveltuvat organisaatiomuutokset ja investoinnit taitoihin. Lisääntyvä kilpailu avoimilla markkinoilla, joita säännellään soveltuvalla sääntelykehyksellä, vaikuttaa yleensä myönteisesti tuottavuuteen ja työllisyyteen parantamalla allokatiivista (staattista) tehokkuutta, tuotannon tehokkuutta (työn organisointia) ja dynaamista tehokkuutta (innovatiivisia tuotteita ja prosesseja). Kilpailun vaikutus innovaatioon on kuitenkin epäselvempi, ja se riippuu markkinoiden rakenteista ja markkinatoimijoiden etäisyydestä teknologian kehityksen etulinjaan. Kilpailu on erityisen tärkeää etulinjan läheisyyteen sijoittuville maille ja toimialoille, jotka pyrkivät säilyttämään kärkiasemansa. 5 Ks. EU Economy Review 2007 ja siihen liittyvä tiedonanto Moving Europe's productivity frontier, tulossa. FI 4 FI
Yrittäjyyden kannustaminen helpottamalla yritysten perustamista ja kasvua ja vahvistamalla pk-yritysten edellytyksiä hyödyntää yhtenäismarkkinoiden tarjoamia mahdollisuuksia antaa tilaisuuden muuttaa uudet ideat lisäarvoa tuoviksi tuotteiksi ja palveluiksi ja käydä niistä kauppaa kansainvälisesti, millä on merkittävä myönteinen vaikutus tuottavuuteen. Tuotosten ja kulutuksen huomattavaan kasvuun voidaan myös päästä vähentämällä tarpeettomia sääntelykustannuksia kuten kohtuuttoman raskasta hallinnollista taakkaa ja vapauttamalla siten resursseja tuottavampaan käyttöön. Näistä eduista hyötyvät erityisesti pk-yritykset, joissa kyseiset yleiskustannukset muodostavat suuren osan kokonaiskustannuksista. Yritysverotuksellisten esteiden ja niihin liittyvien, vaatimusten noudattamisesta aiheutuvien kustannusten vähentäminen sekä konserniyritysten uudelleenjärjestelyjen helpottaminen edistäisi yhtenäismarkkinoiden toimintaa. Myös yhteisen yhtenäistetyn yhtiöveropohjan hyväksyminen vaikuttaisi myönteisesti EU:n bruttokansantuotteeseen. Lisääntyvät sopeutumisvaatimukset edellyttävät mekanismeja, jotka helpottavat siirtymistä työpaikasta toiseen. Yleisemmin tarkasteltuna EU:n koheesiopolitiikalla on tässä merkittävä tehtävä, koska se edistää sisämarkkinoiden tehokkaampaa toimintaa ja tukee tuottavuuden ja kilpailukyvyn parannuksia niissä maissa ja niillä alueilla, joiden kehitys on jäänyt jälkeen tai joita teollisuuden rakennemuutos koskettaa. Niiden uudistusten arviointi, joita jäsenvaltiot ovat viime aikoina tehneet tuote- ja palvelumarkkinoilla sekä sääntelyn parantamisen ja pk-yrityspolitiikan alalla, osoittavat yleisesti, että näillä aloilla tehdyillä uudistuksilla on saavutettu huomattavaa edistystä, vaikka vielä riittääkin tehtävää. Tämä edistyminen ei vielä täysin näy talouden suorituskykyä mittaavissa tiedoissa. Koordinoinnilla on merkitystä Kansallisten uudistuspolitiikkojen hallinnointi EU:ssa on tärkeä osa kasvu- ja työllisyysstrategiaa. On useita syitä siihen, miksi jäsenvaltioiden talousuudistusten koordinointi voi tuoda lisähyötyjä. Samalla kun maat voivat oppia toisiltaan, yhteiset ponnistelut ja koordinointi voivat vauhdittaa uudistuspyrkimyksiä ja auttaa voittamaan kansallisen uudistusvastarinnan. Kaikkein tärkeintä on se, että koordinoitu täytäntöönpano voi tuottaa hyötyjä, joita ei saataisi, jos uudistukset toteutettaisiin yksipuolisesti. Raportissa esitetty empiirinen analyysi kansallisten uudistusten kansainvälisistä heijastusvaikutuksista vahvistaa sen, että koordinoitu toiminta tuottaa monissa tapauksissa hyötyjä, jotka ovat huomattavasti suurempia kuin yksipuolisesta toiminnasta saatavat hyödyt. Esimerkiksi on arvioitu, että noin puolet BKT:n potentiaalisesta kasvusta, jonka aiheuttaa jäsenvaltioiden asettamien T&K-investointitavoitteiden saavuttaminen, olisi tulosta rajatylittävästä tiedon leviämisestä. Lisähyötyjä saadaan politiikan eri osa-alueiden täydentävyydestä. Esimerkiksi taitojen kasvattaminen ja T&K-toiminta nostavat reaalipalkkoja, minkä pitäisi puolestaan lisätä osallistumisastetta. Myös hallinnollisen taakan vähentäminen luo pienempien marginaalien myötä vahvoja synergioita työllisyystavoitteen kanssa auttamalla pienentämään tasapainotyöttömyyttä. FI 5 FI
Kaupan avoimuus ja tuottavuus kulkevat käsi kädessä Kaupan avoimuuden lisääminen (kaupan volyymi verrattuna BKT:hen) ja suorien ulkomaisten sijoitusten määrä kuvaavat globalisaation vauhdittumista. Vaikka yleisesti ottaen globaalit markkinaosuudet ovat jakautuneet uudelleen nousevien talouksien hyväksi, 27 jäsenvaltion EU on pystynyt säilyttämään asemansa suhteellisen hyvin. Vuosien 1996 ja 2005 välillä 27 jäsenvaltion muodostaman EU:n osuus maailman kokonaisviennistä laski 23,3 prosentista 22,0 prosenttiin, Yhdysvaltojen osuus laski 19,1 prosentista 15,2 prosenttiin ja Japanin osuus 13,7 prosentista 10,5 prosenttiin. 6 7 EU:n palvelukaupan suorituskyky oli kannustava: 15 jäsenvaltion EU 8 yli kaksinkertaisti palveluviennin kasvuvauhdin vuosina 1996 2005, kun taas tuonti kasvoi hitaammin. Tuloksena oli, että yhdeksän vuoden aikana 15 jäsenvaltion EU lähes nelinkertaisti palvelukaupan taseensa. Samana aikana Yhdysvaltojen palvelukaupan tase pieneni 26 prosentilla 50 miljardiin euroon (25 jäsenvaltion EU:n tase vuonna 2005 oli 56,9 miljardia euroa). Sen sijaan Japanin palvelukaupan vaje oli 30 miljardia euroa vuonna 2003. Globalisaatio yhdistetään liian usein työpaikkojen menetyksiin hiipumassa olevilla sektoreilla. Tuloksena olevat sosiaalikustannukset ja ahdistus ovat todellisia ja vaativat soveltuvia poliittisia toimia. Niiden johdosta ei kuitenkaan pidä ylenkatsoa vahvoja myönteisiä vaikutuksia, joita avoimuudella ja yhdentymisellä maailmanmarkkinoille voi olla maan taloudelliselle suorituskyvylle. Raportissa selvitetään positiivista suhdetta kokonaistuottavuuden ja globalisaation välillä käyttäen kaupan avoimuutta kuvaamaan asiaa ja esitetään tiivistetysti empiiriset havainnot tuottavuuden ja globalisaation välisestä suhteesta. Syy-yhteydet eivät aina ole suoraviivaisia. Voimakas tuonnin aiheuttama kilpailu vauhdittaa tuottavuutta, mikä johtaa kilpailukyvyn paranemiseen ja viennin lisääntymiseen. Tämä puolestaan parantaa entisestään tehokkuutta. Raportissa esitetyt empiiriset havainnot korostavat tämän vuorovaikutussuhteen vahvuutta. Tämä osoittaa kyseessä olevien mekanismien voiman: erikoistuminen, mittakaavaedut, vähemmän tehokkaiden yritysten poistuminen ja parempi kyky hyödyntää teknologisia edistysaskeleita ja uusia ideoita, jotka on kehitetty muualla maailmassa. Yhdessä nämä kaikki tekijät osoittavat, että kaupan avoimuudella voi olla suuri merkitys tuottavuuden kasvun vauhdittamisessa. Empiirinen analyysi osoittaa muun muassa, että yhden prosentin lisäys talouden avoimuudessa mitattuna tuonnin suhteella lisäarvoon tuottaa keskimäärin 0,6 prosentin lisäyksen työn tuottavuuteen seuraavana vuonna. Nämä tulokset antavat ymmärtää, että sekä yhtenäismarkkinoiden tehostumisesta seuraava EU:n sisäisen kaupan kasvu että kunnianhimoinen politiikka ulkoasioiden alalla kuten Dohan kehitysohjelmasta päättäminen, kahdenvälisten vapaakauppasopimusten uusi sukupolvi, kauppasuhteiden tasapainottaminen Kiinan kanssa, EU:n viennin esteiden poistaminen ja markkinoille pääsyä koskevan strategian vauhdittaminen voivat edistää huomattavasti tuottavuuden kasvua EU:ssa. On kuitenkin korostettava, että avoimuudesta saavat täyden hyödyn vain sellaiset taloudet, jotka voivat helposti siirtää tuotannontekijöitä yritysten välillä ja taantuvilta 6 7 8 Ei sisällä EU:n sisäistä kauppaa. Maailmalla tarkoitetaan yhteenlaskettuna maita, joiden osuus maailman kokonaisviennistä on 86 prosenttia (näin varmistetaan osuuksien vertailukelpoisuus ajan kuluessa pitämällä raportointimaat muuttumattomina). Näitä tuloksia ylitulkitaan helposti, jos niitä tarkastellaan erillisinä, eli vientimarkkinaosuuden menettäminen voi johtaa päätelmään kilpailukyvyn heikkenemisestä, vaikka muut tekijät (kuten korkeampi kasvu tai kulutus) voivat vaikuttaa asiaan. EU-27- ja EU-25-alueen palvelukaupan tiedot eivät ole saatavilla vuodesta 1996 lähtien. FI 6 FI
toimialoilta kasvaville toimialoille. Nämä ovat myös välttämättömiä edellytyksiä sille, että pystytään hallitsemaan vaikeat mukautukset, jotka ovat tarpeen eri sektoreilla ja alueilla ja joilla on suuri vaikutus siihen, miten yleisö hyväksyy globalisaation. Lisäksi avoimuuden etujen hyödyntämiseksi on välttämätöntä huolehtia immateriaalioikeuksien suojasta kansainvälisellä tasolla. Taitojen parantaminen kilpailukykytekijänä Taidot edistävät suoraan kansainvälistä kilpailukykyä ja tuottavuutta, koska paremmin koulutettu työvoima lisää työn tehokkuutta ja kasvattaa yritysten kykyä omaksua helpommin uusia tekniikoita ja ideoita. Empiirinen tutkimus osoittaa esimerkiksi, että koulunkäynnin keskimääräisen keston pidentäminen vuodella lisää tuottavuutta 8 10 prosenttia pitkällä aikavälillä 9. Taitoja ollaan parantamassa kaikilla, myös vähäisen ammattitaidon toimialoilla. Empiirinen analyysi paljastaa, että tuottavuus kasvaa nopeammin toimialoilla, joilla suurella osalla työvoimasta on korkea tai keskitason ammattitaito, kun taas tuottavuuden kasvuun vaikuttaa negatiivisesti se, että toimialan työntekijöistä suurella osalla on vähäinen ammattitaito. Lisäksi taidoilla on merkitystä, kun tarkastellaan lähentymisvauhtia kohti teknologian etulinjaa. Ei ole yllättävää, että lähentyminen on nopeampaa taitointensiivisillä toimialoilla. Lopuksi voidaan todeta, että korkean ja keskitason ammattitaidon työntekijöiden suurempi osuus vauhdittaa viennin kasvua. Kun tarkastellaan yksittäisiä toimialoja, analyysi osoittaa, että taitojen parantamiseen tähtäävä prosessi toimialan sisällä vaikuttaa enemmän korkean ammattitaidon työntekijöiden kasvavaan kysyntään kuin työpaikkojen siirtymiseen sektoreiden tai toimialojen välillä. Tästä huolimatta työpaikkojen siirtymistä tapahtuu myös yleisesti vähäisen ammattitaidon toimialoilta keskitason ja korkean ammattitaidon toimialoille, ja tämä siirtymä tapahtuu kaikissa EU-maiden ryhmissä. Tätä taustaa vasten taitopuutteita voidaan pitää ensinnäkin mukautumisongelmana, joka aiheutuu tietyn taidon kysynnän kasvaessa (tai tarjonnan vähentyessä). Tällaisessa tilanteessa valtiovallan tehtävänä voisi olla siirtymisprosessin helpottaminen, vaikka vahvojen sektorikohtaisten toimien toteuttamiseen näyttääkin olevan rajoitetusti liikkumavaraa. Toiseksi toimilla olisi autettava taloutta saavuttamaan parempi osaamiskokonaisuus silloin, kun taitopuutteet ovat menneiden aikojen perintöä. Työntekijöiden ammattitaidon ja työmarkkinoiden vaatimusten välisen epäsuhdan korjaaminen ei kuitenkaan kuulu pelkästään valtiovallalle. Entistä useampien eurooppalaisten yritysten on käsiteltävä tätä epäsuhtaa strategioissaan. Kasvu- ja työllisyysstrategian mukaiset ponnistelut inhimillisen pääoman kasvattamiseksi esimerkiksi vähentämällä koulunsa varhain keskeyttäneiden määrää ja kannustamalla akateemisiin opintoihin matematiikan, luonnontieteiden ja tekniikan alalla antavat tukea sellaisten taitojen kasvavalle kysynnälle, jotka liittyvät ammattitaitoa edellyttävän tekniikan käyttöönottoon. Työllisyysasteen kohottaminen erityisesti naisten keskuudessa auttaa myös kuromaan umpeen taidollisia puutteita. Vaikka koulutuspolitiikka kuuluukin edelleen pääosin kansalliseen toimivaltaan, huippututkijoiden kouluttaminen EU:ssa hyötyy EU:n laajuisista aloitteista, joihin kuuluvat Euroopan teknologiainstituutin kehittäminen ja tutkijoiden liikkuvuuden lisääminen. 9 Canton, E. (2007), Social returns to education: Macro-evidence, De Economist (tulossa joulukuussa 2007). FI 7 FI
4. EUROOPAN TEOLLISUUDEN KILPAILUKYKY Nykytila Euroopan teollisuuden ja siihen merkittävänä osana kuuluvien pk-yritysten kilpailukyky on kaiken kaikkiaan vahva. Tämä peittää kuitenkin alleen suorituskyvyn suuret vaihtelut yksittäisten toimialojen tasolla sekä eri maissa että eri sektoreilla. Vuodesta 1995 EU on suoriutunut heikosti lisäarvon, työn tuottavuuden ja kokonaistuottavuuden kasvun suhteen, kun taas kaupan tulokset ovat olleet vahvoja. Suorat ulkomaiset sijoitukset kasvavat nopeasti molempiin suuntiin, ja ulospäin suuntautuvat suorat ulkomaiset sijoitukset kasvavat voimakkaimmin. Kun arvioidaan suhteellisia vahvuuksia ja heikkouksia sektori sektorilta, kaivosteollisuus ja tehdasteollisuudesta nahan ja jalkineiden, vaatteiden, tekstiilien, ydinpolttoaineen ja tupakan tuotanto ovat taantuvia sektoreita ei vain työllisyyden vaan myös lisäarvon kannalta. Sitä vastoin vesiliikennettä lukuun ottamatta kaikki toimialat, joilla lisäarvon kasvu on suurinta Euroopan unionissa viestintälaitteet, toimistolaitteet ja tietokoneet sekä televiestintään ja tietokoneisiin liittyvät palvelut liittyvät uuteen tieto- ja viestintätekniikkaan. Yhdysvaltoihin verrattuna suurin kuilu sektorikohtaisessa suorituskyvyssä löytyy toimistolaitteiden ja tietokoneiden valmistuksesta, tukku- ja vähittäiskaupasta, lentoliikenteestä ja rahoituspalveluista. Viimeksi mainitut kolme palvelusektoria näyttävät kaikki olevan melko riippuvaisia mittakaavaeduista, ja ne hyötyvät todennäköisesti Yhdysvaltojen laajemmista yhdentyneistä markkinoista. Sitä vastoin EU:ssa on nopeamman kasvun esiintymiä tietyillä aloilla, jotka liittyvät korkean teknologian teollisuuteen, erityisesti lääketeollisuuteen, ja verkkotoimialoihin. Euroopan teollisen tuotannon suurempi palvelusisältö Pitkän tähtäimen tarkastelu 10 osoittaa, että vaikka Eurooppa onkin edelleen yksi rikkaimmista alueista mitattuna BKT:na henkeä kohti, uudet nousevat taloudet tulevat ohittamaan sen, kun tarkastelu perustuu talouden kokoon kaiken kaikkiaan. Tämä johtuu sekä väestötekijöistä että suhteellisen suuresta tuottavuuden kasvusta nousevien talouksien kuroessa eroa umpeen. Vuoteen 2050 mennessä Aasiasta on todennäköisesti tullut tärkein markkina-alue ja kasvukeskus. Analyysi osoittaa, että tulevien vuosikymmenten aikana teollinen tuotanto on edelleen tärkeässä osassa EU:n taloudessa, ja se edistää suoraan hyvinvointia ja tuottavuuden kasvua ja tuottaa merkittävästi kysyntää tutkimukselle ja korkeaa ammattitaitoa edellyttäville palveluille, millä on heijastusvaikutuksia talouden muihin osiin 11. Samanaikaisesti on odotettavissa, että teollinen tuotanto suppeassa merkityksessään työllistää nykyistä vähemmän ihmisiä ja että sen osuus koko taloudesta pienenee suhteellisesti. 10 11 Perustuu kirjallisuuskatsaukseen ennuste- ja tulevaisuustutkimuksista, joiden keskeisenä osana on kolme äskettäistä EU:n laajuista teollisen tuotannon tulevaisuutta Euroopassa käsittelevää ennakoivaa hanketta: FutMan, ManVis ja Manufuture. Kun teollisuustuotteita myydään yhdellä eurolla, se edellyttää markkinapalvelupanoksia, joiden määrä vaihtelee 22 sentistä (Alankomaat) 36 senttiin (Saksa) (vuoden 2000 panos-tuotos-tiedot). FI 8 FI
Työllisyyssuhdanteita ja suhteellista kokoa ei pidä sekoittaa nollakasvuun tai kasvun heikkenemiseen. Ne heijastavat jossain määrin tuottavuuden kasvuerojen vaikutuksia. Lisäksi nämä suuntaukset ovat luonteeltaan tilastollisia, eli arvoketjun sirpaloitumisen tuloksena aiemmin teolliseen tuotantoon luokitellut toiminnot siirtyvät palvelusektorille. Teollinen tuotanto siihen liittyvine palvelusektoreineen on edelleen EU:n talouden keskeinen pilari 2000-luvulla, eikä pelkästään edelleen jatkuvan taloudellisen painoarvonsa vuoksi vaan myös siksi, että se on kiinteä osa modernin talouden innovaatiojärjestelmää. Analyysi osoittaa, että kaikkein menestyvimmät näistä yrityksistä toimivat johtajina globaaleissa arvoverkostoissa ja tarjoavat suunnittelu-, markkinointi- ja T&K-palveluja ja yhdistävät ulkopuolisista lähteistä peräisin olevia osia toisiinsa. Näin ollen teollisen tuotannon ja myös lopputuotteen mukana myytävän koko paketin palvelusisältö todennäköisesti kasvaa edelleen. Tämä luo uusia tuottomahdollisuuksia ja arvokkaita pitkäaikaisia suhteita asiakkaisiin; samalla se kuitenkin lisää myös mahdollisuuksia ulkoistamiseen. Teollista tuotantoa ja palveluja koskevien nykyisten tilastoluokitusten merkitys heikkeneekin jatkuvasti, ja tarvitaan uudentyyppistä analyysiä yritysten ja markkinoiden kehityssuuntauksista. Ei ole selvää, missä määrin uudet tekniikat (sähkömekaaniset mikrosysteemit, kehittyneet materiaalit, bio- ja nanoteknologia) lunastavat niille asetetut odotukset, vaikka onkin korostettava, että niiden potentiaali on hyvin merkittävä ja saattaa osaltaan edistää merkittävästi tuottavuuden kasvua ja innovaatiota tulevina vuosikymmeninä. On kuitenkin todennäköistä, että tietämyksen hallinnasta tulee entistä tärkeämpää ja että tulevaisuuden menestyksekkäitä liiketoimintamalleja ovat ne, jotka suoriutuvat paremmin tässä suhteessa. Henkinen pääoma ja aineettomat hyödykkeet tulevat todennäköisesti entistä tärkeämmiksi. Tämä johtaa luultavasti aiempaa monimutkaisempiin organisaatioratkaisuihin, joille on tyypillistä mittava yhteistyö ja verkostoituminen toimittajien, asiakkaiden ja kilpailijoiden kanssa sekä ulkopuolisten osaamiskeskusten kuten tutkimuslaitosten ja korkeakoulujen lisääntyvä hyödyntäminen. Nämä kehityssuuntaukset tekevät taitojen hallinnasta entistäkin tärkeämpää. Erityisesti pehmeistä taidoista kuten tiimityöskentelystä, oppimisesta, tiedon jakamisesta ja viestinnästä, palvelujen ja tavaroiden toimittamisesta ja monitieteisestä ajattelutavasta tulee ehdottoman tärkeitä erityisesti pk-yrityksille, jotka haluavat osallistua globaaleihin verkostoihin. Näistä taidoista voi tulla välttämättömiä jopa paikallismarkkinoiden palvelemisessa. Dynaaminen erikoistuminen eli tiettyjen kilpailukykyisten vahvuuksien vahvistaminen entisestään tekee mahdolliseksi sen, että Eurooppa säilyttää vahvan asemansa monilla keskikorkean ja korkean teknologian aloilla (kemikaalit, lääkkeet mukaan luettuina, koneenrakennus, autot, ilmailu- ja avaruusteollisuus, kiinteät ohjelmistot). Tämä edellyttää merkittäviä T&K-panostuksia, jotta tekniikan etulinjaa voidaan jatkuvasti laajentaa näillä toimialoilla kilpailuedun säilyttämiseksi. Perinteisten alojen korkealaatuisilla tuotteilla voi myös olla vahva asema, jossa teknologisilla innovaatioilla yhdessä suunnittelun ja markkinoinnin kanssa on tärkeä merkitys. Paljon riippuu myös eurooppalaisten yritysten kyvystä hyödyntää mahdollisuudet, jotka liittyvät globaaleihin haasteisiin, kuten väestön ikääntymiseen ja ilmastonmuutokseen. Koska Euroopan on vastattava näihin haasteisiin jo varhaisessa vaiheessa, sillä on todellinen mahdollisuus vakiinnuttaa johtava markkina-asema tuotteissa, jotka liittyvät terveydenhuoltoon, käyttömukavuuteen ja käytännöllisyyteen, vapaa-aikaan ja viihteeseen ja ympäristöteknologiaan. FI 9 FI
Monialaisilla toimintapuitteilla on merkitystä teolliselle tuotannolle Käyttämällä malliin perustuvaa kvantitatiivisempaa lähestymistapaa on mahdollista arvioida kilpailukyvyn yleisten puitteiden parantamiseen tähtäävien toimintalinjojen vaikutuksia ja niiden suhteellista merkitystä pitkällä aikavälillä. Tällaisen lähestymistavan tulokset riippuvat suuresti mallin määrittelystä ja oletuksista; ne antavat kuitenkin hyödyllisiä viitteitä toimintalinjojen muutosten aiheuttamien tulosten suunnasta ja laajuudesta. EU:n ja maailmantalouden avoimuuden aste on pitkäaikaisen kasvun ja tuottavuuden keskeinen määrittäjä. Siitä huolimatta myös muilla rakenteellisilla toimintalinjojen uudistuksilla voi olla merkittäviä vaikutuksia. Tarkasteltavia toimintalinjoja ovat taitotason parantaminen, sääntelyn parantaminen ja yrityksiin kohdistuvan hallinnollisen taakan vähentäminen, T&K- sekä innovaatiotoiminta, kilpailukykyisemmät yhtenäismarkkinat ja ympäristöpolitiikka erityisesti paremman energiatehokkuuden avulla. Niiden vaikutus BKT:hen vuoteen 2025 mennessä vaihtelee 0,5 0,6 prosentin (taidot 12 ) ja 3,0 3,5 prosentin (T&K) välillä, ja muut rakenteelliset toimet sijoittuvat näiden välille. Niiden yhteenlaskettu vaikutus on noin 8 9 prosenttia. Tarkasteltavien toimintalinjojen joukossa T&K- ja innovaatiopolitiikalla sekä sisämarkkinoiden vahvistamisella on vahvin ja positiivisin vaikutus teolliseen tuotantoon. Monialaisten toimintapuitteiden parantaminen auttaa hidastamaan teollisen tuotannon suhteellisen koon laskusuuntausta Euroopassa. Malliin perustuvat tulokset vahvistavat, että jos ulkoinen toimintaympäristö on edullinen, jotkin teollisuussektorit kuten kemikaali-, kumija muoviteollisuus sekä koneet ja laitteet voisivat suurin piirtein säilyttää nykyisen osuutensa EU:n taloudesta. Kun tarkastellaan EU:n osuutta koko maailman tuotannosta tilanteessa, jossa toimintaolosuhteita ei paranneta, ei ole ainoatakaan sektoria, jolla EU säilyttäisi suhteellisen merkityksensä vuoteen 2025 mennessä. Jos edellä mainittuja toimintalinjoja toteutetaan, sellaiset sektorit kuin kuljetusvälineet, puu ja muu teollinen valmistus, energian kantajat, tutkimus- ja kehittämispalvelut, kemikaalit, kumi ja muovi, kuljetuspalvelut ja muut yrityspalvelut säilyttävät tai lähes säilyttävät osuutensa maailmanlaajuisesta tuotannosta. Tämä analyysi vahvistaa, että talousuudistukset ovat erityisen tärkeitä sektoreilla, joihin kaupankäynti vaikuttaa, kuten teollisessa tuotannossa. 5. TIIVISTELMÄ Tämän kertomuksen tärkeimpänä päätelmänä on korostaa sitä, miten keskeinen asema tuottavuudella on kasvun lähteenä pitkällä aikavälillä. EU:n heikko tuottavuuskehitys lähimenneisyydessä ja äskettäinen toipuminen selittyvät pitkälti kokonaistuottavuuden kehityksellä. Tällä on selviä vaikutuksia toimintalinjoihin, eli on korostettava tutkimuksen ja innovaation merkitystä sekä koulutuspolitiikkaa ja talousuudistuksia, jotka vahvistavat yritysten yleisiä toimintaolosuhteita ja helpottavat rakenteellisia muutoksia ja voimavarojen kohdentamista uudelleen. Koordinoitu toiminta näillä alueilla tuottaa useimmissa tapauksissa 12 Mallina oleva toimintalinja on tulosta vuonna 2004 hyväksytyistä tavoitteista vuodeksi 2010 (enintään 10 prosenttia koulunsa varhain keskeyttäneitä, 22-vuotiaista vähintään 85 prosentilla keskiasteen koulutus, niiden 15-vuotiaiden määrän vähentäminen 20 prosentilla, joiden lukutaito on heikko, vähintään 12,5 prosentin osallistumisaste elinikäiseen oppimiseen ja 15 prosentin lisäys luonnontieteellisten ja teknisten alojen tutkinnon suorittaneiden määrässä). Näiden tavoitteiden taloudellinen vaikutus lisääntyy hyvin hitaasti, kun uudet, paremmin koulutetut ikäluokat siirtyvät työelämään. FI 10 FI
parempia hyötyjä kuin toimiminen yksin. Kilpailu toimii talouden tehokkuuden parantamisen merkittävänä vauhdittajana kaupan avoimuuden, entisestään vahvistettujen yhtenäismarkkinoiden (erityisesti palvelumarkkinoiden), verkkotoimialojen jatkuvan vapauttamisen ja hyödykemarkkinauudistuksen kautta. Tulevaisuus pitää sisällään lupauksen, jonka mukaan Euroopan teollisella tuotannolla on jatkossakin maailmanlaajuisesti merkittävä rooli toimintaympäristössä, jossa elintärkeitä tekijöitä ovat osaaminen ja taidot. Edellä mainittujen toimintalinjojen ja uudistusten täytäntöönpano on keskeistä tämän tulevaisuudenkuvan toteutumiseksi. FI 11 FI