ALVAR AALTO -MUSEON RAKENNUSHISTORIASELVITYS 2011

ALVAR AALTO -MUSEON RAKENNUSHISTORIASELVITYS 2011

ALVAR AALTO -MUSEON RAKENNUSHISTORIASELVITYS 2011 Sisällys ALKUSANAT 3 1. SUUNNITTELU JA TOTEUTUS 4-11 Taidemuseo Jyväskylään Museohanke etenee Luonnosvaiheet con amore 2. URAKOINTI JA RAKENTAMINEN 12-19 Urakoitsijat ja rakennustyö Pääpiirteitä rakennustavasta Rakenteet Ulkoseinien päällysteet Sisäkattoverhoukset Pintakäsittelyohjeita 3. ALVAR AALTO -MUSEO, JYVÄSKYLÄN TAIDEKOKOELMAT 20-25 Arkkitehtuurin erityispiirteitä Ulkoarkkitehtuuri Julkiset sisätilat 4. KÄYTTÖ- JA MUUTOSHISTORIAA 26-28 Omistukseen ja toimintaan liittyviä vaiheita Tärkeimmät tilamuutokset 5. SÄILYNEISYYS 29-228 Säilyneisyyden arviointia Säilyneisyyskartoituksen lukuohjeita Inventointikorttien sisältö Säilyneisyyskartoitus / sisätilat 36-186 Huonetilat Säilyneisyyskartoitus / ulkotilat 187-205 Julkisivut Vesikatto Puroallas Ovi- ja ikkunatyypit 207-210 Valaisintyypit 212-217 Alkuperäiset Artekin kalusteet 219-226 Varusteita ja muita yksityiskohtia (myöh.) Lattiakartat 227-228 Alakattokartat, valaisimien sijoitus (myöh.) 6. SUOJELUTILANNE JA LAUSUNTO ARKKITEHTONISESTA ARVOSTA 229-231 LIITTEET Korjaukset ja muutokset Piirustukset ja rakennusasiakirjat Arkkitehtipiirustukset (myöh.) Ajantasapiirustukset 2010 Tekniset piirustukset Rakennekuvat Lvi-kuvat Sähkökuvat Luettelo työselityksistä (myöh.) Lähteet ja kirjallisuus (myöh.) Kuvadokumentointi (kuva-cd)

ALKUSANAT Tilakohtaisiin inventointidokumentteihin, huone- ja julkisivukortteihin, on merkitty huomioita sisätilojen ja julkisivujen muutoksista sekä visuaalisesti havaittavista vaurioista. Koska kysymyksessä on Alvar Aallon luoma arkkitehtoninen kokonaistaideteos, on myös rakennuksen irtaimella kalustuksella suuri merkitys - työssä selvitetään alkuperäisten, arkkitehdin suunnittelemien ja Artekin standardituotantoon kuuluneiden valaisimien ja huonekalujen tyypit ja mallit. Irtokalusteiden liikkuvuus on ollut tilamuutosten ja toiminnan säätelemää. Jo alkuvuosina kalustehankintojen huonekalutyyppejä siirrettiin myös kartuttamaan museon Aalto-kokoelmaa. Kalustusta on täydennetty vuosien varrella Artekin standardikalustein ja tarvittavin toimistokalustein. Koska kalusteita on paljon, on tämänhetkisestä tilanteesta koostettu erillinen luettelo alustavine kuntoarvioineen. Museon alkuperäisen asun dokumentoinnissa on tukeuduttu arkistoaineistoon. Suunnitteluprosessia on voitu selvittää museon kokoelmiin kuuluvien arkkitehtuuripiirustusten ja rakennusasiakirjojen avulla. Aikalaiskuvia löytyy runsaasti museon julkisista tiloista ja pääfasadeista, työtiloja ja talousjulkisivuja ei ole kuvattu vuosien varrella juuri lainkaan. Tämä on hankaloittanut varsinkin sisätilojen alkuperäisyyden kartoittamista. Tämä rakennushistoriaselvitys on tehty Alvar Aalto -museon tulevan peruskorjauksen työkaluksi. Selvitys pyrkii auttamaan rakennustaiteellisten näkökulmien huomioimista korjauksen suunnittelussa ja toteutuksessa. Se toimii suunnittelun tausta-aineistona ja suunnittelua ohjaavana dokumenttina. Arkkitehti Alvar Aalto suunnitteli Jyväskylään taide- ja arkkitehtuurimuseoksi tarkoitetun museorakennuksen vuosina 1971-1973. Museo on julkinen kulttuurilaitos, joka on säilynyt rakennustaiteellisesti ulkoarkkitehtuuriltaan ja sisätiloiltaan hyvin - korjaustoimenpiteet ovat olleet lähinnä ylläpitäviä. Toiminnallisia muutoksia on tehty pääasiassa rakennuksen sekundäärisimmissä osissa, varasto- ja työtiloissa. Rakennusteknisesti aika on tehnyt kuitenkin tehtävänsä museo on tekniseltä kunnoltaan, pinnoiltaan ja yksityiskohdiltaan ajan ja käytön kuluttama. Merkittävämpiä muutoksia on tapahtunut rakennuksen ympäristössä. Viereisellä tontilla sijaitsevan Keski-Suomen museon (Alvar Aalto 1959-61) massiivinen laajennus vuosina 1987-1990 (Arkkitehtitoimisto Alvar Aalto & Co.) on muuttanut rakennusten yhteisen puutarhamaisen piha-alueen, Ruusupuiston luonteen ja muovannut museon lähiympäristöä myös kadunkalusteiden ja kulkuväylien osalta. Alvar Aalto -museon rakennushistoriaselvitys on tehty rakennustaiteen näkökulmasta. Selvitys jakautuu museon suunnittelu- ja rakennushistorian kuvailuun sekä ulko- ja sisätilojen säilyneisyyden arviointiin. Selvityksen olennaisena osana on julkisivu- ja huonetilakohtainen säilyneisyyskartoitus, inventointi, joka kattaa myös rakennusta ympäröivän alueen puroaltaineen ja muine varustuksineen. Kartoituksessa tähdätään sekä rakennuksen ulko- että sisätilojen alkuperäisasun ja nykytilan sekä niiden välisten erojen selvittämiseen sekä listataan mahdollisimman kronologisesti rakennukseen kohdistuneet muutos- ja korjaustoimenpiteet. Museon toimintaa on kuvattu vain siltä osin, kun sillä on ollut vaikutusta muutoksiin. Talossa alusta asti työskennelleet museonjohtaja Markku Lahti sekä talonmies-vahtimestari, myöhemmin museomestarina toiminut Niilo Pohjonen ovat olleet suurena apuna rakennuksen lähes nelikymmenvuotisen taipaleen selvittämisessä. Viimeksi mainitulla on erityisen läheinen suhde taloon, asuihan hän perheineen museon asunnossa yli kaksikymmentä vuotta. Sisustuksen osalta tietolähteenä on ollut museon intendentti Kaarina Mikonranta. Museon syntyvaiheet on kirjattu jo aiemmin FK Louna Lahden vuonna 1987 koostamaan museon historiikkiin. Sen anti on ollut merkittävä museohankkeen taustojen selvittämisessä. Museorakennus on kuulunut jo vuodesta 1979 Jyväskylän kaupungin omistukseen ja sen huoltotoimenpiteistä sekä korjaus- ja muutostöiden toteutuksesta on vastannut pääasiassa Jyväskylän kaupungin tilapalvelu. Pienimuotoisia korjaussuunnitelmia on tehty myös Aallon arkkitehtitoimistossa (toimisto lopetti toimintansa 1994). Rakennuksesta tehtiin digitaaliset mittauspiirustukset syksyllä 2010, niiden pohjalle tehdyin graafi sin esityksin havainnollistetaan säilytettäviä tilakokonaisuuksia ja tilojen erityispiirteitä. Tulevan korjausprojektin toimeksiantaja on rakennuksen omistaja Jyväskylän kaupunki ja korjaustyöt sijoittuvat vuosille 2014-2015. Hankkeen vetäjänä toimii tilapalvelun päällikkö, arkkitehti Ulla Rannanheimo ja pääsuunnittelija on museon arkkitehti Tuula Pöyhiä. Talon rakenteet on kuntokartoittanut Tuomo Kollanen Insinööritoimisto Mittatyö Oy:stä. Tämä selvitys on saatu aikaan Alvar Aalto -museon henkilökunnan voimin syksyn 2010 ja alkuvuoden 2011 aikana. Rakennushistoriallisen osuuden, huonetilojen inventoinnin ja säilyneisyyden arvioinnin siihen liittyvine kuvadokumentointeineen on tehnyt museon tutkija Katariina Pakoma. Lausunto museon rakennustaiteellisesta arvosta ja suojelutilanteesta on Tuula Pöyhiän, samoin kuin osa kaavioista ja kartoista. Museon valokuvaaja Maija Holma on kuvannut vaativammat otokset ja huolehtinut selvityksen graafi sesta suunnittelusta. Jyväskylässä 30.6.2011 Katariina Pakoma 3

1. SUUNNITTELU JA TOTEUTUS TAIDEMUSEO JYVÄSKYLÄÄN Merkittävien jyväskyläläisten kulttuuritapahtumien, Kulttuuripäivien ja Jyväskylän Kesän piireissä iti jo 1950-1960-luvuilla toive paikallisesta taidelaitoksesta. Myös kaupungin oman pojan, akateemikko Alvar Aallon arkkitehtuurista ja mahdollisuuksista sen esittelyyn oltiin kiinnostuneita. Merkittävä taustatoimija oli Jyväskylän Yliopistoyhdistys, joka viritti jo varhain ajatuksia Alvar Aallon nimeen liittyvistä instituutti- akatemia- ja museohankkeista. Jyväskylän kaupungin ja koko maan poliittinen ilmapiiri oli 1960-luvun alussa hyvin myönteinen kulttuurirakentamista ja kulttuurilaitosten hajauttamista kohtaan. Kaupunki tarvitsi taidelaitoksen palvelemaan myös Jyväskylän yliopistoon samana vuonna perustetun taiteentutkimuksen laitoksen tarpeita. 1 Ensimmäinen virallinen maininta Aalto-instituutista löytyy Yliopistoyhdistyksen kokouspöytäkirjasta 3.3.1964. 2 Jo tässä yhteydessä oli tunnusteltu Aallon suhtautumista ajatukseen nimikkomuseosta ja saatu hänen kannatuksensa hankkeelle. Varsinaisesti taidemuseohanke lähti liikkeelle 24.10.1966 asian edistämiseksi perustetun museoyhdistyksen aloitteesta. Yhdistyksen perustajajäseniä olivat lehtori Mikko Asunta, dipl.ins. Ilmari Koskiala, professori Päivö Oksala, FK Pellervo Oksala, dipl.ins. Aarne Savoila ja varatuomari Pentti Sillantaus. Sääntöjensä mukaan uuden yhdistyksen tarkoituksena oli ensi sijassa toimia taidemuseon perustamiseksi ja ylläpitämiseksi Jyväskylän kaupungissa. 3 Seuraavana vuonna, 6.4.1967 tapahtuneen rekisteröinnin yhteydessä museoyhdistys sai nimen Alvar Aalto -museoseura, Jyväskylän taidekokoelmat r.y. Edistääkseen museohankkeen kannatusta seura järjesti Keski-Suomen museossa 26.11.1967 taidemuseon perustamisjuhlan. Juhla toimi myös alkuna rakennushanketta tukevien lahjoitusten keräykselle ja tuotti heti tulosta: Alfred Kordelinin säätiö ja Jyväskylän Yliopistoyhdistys lahjoittivat kumpikin seuralle 10 000 mk. Juhlassa kaupunginjohtaja Veli Järvinen lupasi kaupungin varaavan tontin tulevalle museorakennukselle. 4 Alvar Aalto oli kutsuttu perustamisjuhlaan puhujaksi ja hän käytti puheenvuoron taidemuseon universaalista luonteesta. Aalto ei halunnut tulevaa taidemuseota omistettavan vain hänen omalle tuotannolleen, vaan tahtoi museosta kehittyvän vilkkaan ja ajan hengessä toimivan taidelaitoksen, taiteenalojen yhteisen foorumin. Tämä oli myös hänen ehtonsa suunnittelutehtävän vastaanottamiselle. En pidä ajatusta yhdenmiehen museosta järkevänä. Siitä tulee pian kylmä ja kuollut.tämän museo tulee olla elävä museo, missä kuvataiteet ja arkkitehtuuri ovat edustettuina eri puoliltaan. Tähän toiveeseen Aalto palasi myöhemmin myös museon vihkijäispuheessaan. 5 1 Lahti 1987, 6-9. 2 Lahti 1987, 9. 3 Alvar Aalto -museoseura, Jyväskylän taidekokoelmat ry. Pöytäkirja museon suunnittelutoimikunnan kokouksesta 24.10.1966. AAS/AAM. 4 Alvar Aalto -museoseura, Jyväskylän taidekokoelmat ry. Toimintakertomus 1967. AAS/AAM. 5 Lahti 1987, 11-12. Vuonna 1967 seuran hallitukseen kuuluivat lehtori Mikko Asunta, dipl.ins. Juhani Heinonen, professori Mauno Jokipii, kaupunginjohtaja Veli Järvinen, dipl.ins. Ilmari Koskiala, arkkitehti Erkki Kantonen, kauppaneuvos Erkki Luoto, professori Päivö Oksala (pj.), professori Sakari Saarikivi, dipl.ins. Aarne Savoila, päätoimittaja Kyösti Sorjonen ja museonjohtaja Sirkka Valjakka. Yhdistyksen sihteerinä toimi FK Pellervo Oksala ja taloudenhoitajana Huk Hannu Kiiski. Alvar Aalto -museoseura, Jyväskylän taidekokoelmat ry. Toimintakertomus 1967. AAS/AAM. Museoseura sai näyttelytiloja ns. Salervon talosta ennen uuden museorakennuksen valmistumista. Kesäkuussa 1968 Jyväskylän kaupunki luovutti yhdistyksen käyttöön Älylän kaupunginosassa sijainneen huvilakiinteistön, ns. Salervon talon (Seminaarinkatu 1, nyk. Alvar Aallon katu 1), jonka kaupunki oli saanut tontinvaihdon kautta Valmet Oy:ltä. Rakennus otettiin vastaan joulukuussa ja seura järjesti siellä kaupungin toiminta-avustusten turvin näyttelyjä jo ennen uudisrakennuksen valmistumista. 6 Rahoituksen osalta museoprojekti sai tuulta purjeisiinsa vuonna 1969, kun Jyväskylän kaupunki lupasi olla mukana rakennushankkeessa. Kaupunki vuokrasi museoseuralle - nimellistä vuokraa vastaan - tontin silloisen Seminaarinkadun, nykyisen Alvar Aallon kadun varrelta. Tontilla oli aiemmin sijainnut ns. Mikkolan talo, joka purettiin 1950-luvulla. Alueen valinta oli luonnollinen, olihan Alvar Aalto suunnitellut viereiselle tontille kymmenen vuotta aiemmin rakennuksen paikallismuseota, Keski-Suomen museota varten (Aalto 1959-61). Museon rakennuspaikaksi valikoitui itäkaakkoon laskeva rinne vanhan purouoman, Lempipuron (Lemmenpuron), vieressä Ruusupuistoksi nimetyllä alueella. Rakennusalue (n. 2300m²) muodostettiin olemassa olevasta tontista (V-72-2) ja rinteen yläosassa sijaitsevan toimitusjohtaja Erkki Jussilan tontin alaosasta (V-72-9), jotka yhdistettiin yhdeksi tontiksi V-72-11. Samassa yhteydessä kaupunki antoi museoseuran tehtäväksi teettää taidemuseon piirustukset ja kokonaissuunnitelman koko Ruusupuiston alueen tulevasta käytöstä. 7 6 Alvar Aalto -museoseura, Jyväskylän taidekokoelmat ry. Toimintakertomus 1968. Aalto opetteli piirtämisen perusteita arkkitehti Toivo Salervon (1888-1977) ohjaamana. Salervolla oli Jyväskylässä arkkitehtitoimisto, jossa ylioppilas Aalto oli harjoittelemassa kesällä 1916. Ei sinusta ole arkkitehdiksi, mutta tähtää lehtimiesuralle, hän opasti nuorta oppilastaan. Schildt 1982, 72. Salervo toimi myös Jyväskylän Seminaarin piirustuksenopettajana ja myöhemmin kouluhallituksen arkkitehtina. 7 Alvar Aalto -museoseura, Jyväskylän taidekokoelmat ry. Toimintakertomus 1969. AAS/AAM. Myös Lahti 1987, 15. 4

Näkymä Ruusupuistoon vuosisadan alkuvuosilta. Museo sijaitsee suurin piirtein etualalla näkyvän Mikkolan talon kohdalla. Älylän huvilakaupunginosa sijaitsi kaupungin eteläpäässä, Seminaarinmäen alapuolella. Ruusupuiston museoalue Jyväskylän eteläosaan, Seminaarinmäen alapuolelle oli vuosisadan alussa muodostunut huvilakaupunginosa, joka oli saanut asukkaidensa, seminaarin opettajaperheiden mukaan nimen Älylä. Alueella sijaitsevan Ruusupuiston historia juontaa vuoteen 1896, jolloin Jyväskylän Puutarha-Yhdistys vuokrasi Hämeentien ja Mattilantien välisen alueen ja laati sille puutarhasuunnitelman. Kävelypuistoksi nimetylle alueelle istutettiin mm. tuomia, syreenejä ja ruusuja. Ensimmäiset hahmotelmat Keski-Suomen museoyhdistyksen ylläpitämän Keski- Suomen museon sijoittamisesta Ruusupuistoon teki arkkitehti Pauli E. Blomstedt vuonna 1931. Hanke ei kuitenkaan tuolloin edennyt. Siihen palattiin vasta vuonna 1954, jolloin Jyväskylän kaupungin asemakaava-arkkitehti Väinö Vuorinen esitti museoalueen muodostamista Ruusupuistoon. Asemakaavan muutos ja alueen luovuttaminen museotarkoitukseen hyväksyttiin samana vuonna. 8 Museolle varattiin tontti Keski-Suomen museon vierestä. Tonttikartta 28.12.1971. 8 Jyväskylän kaupungin museoita koskeva palveluverkkoselvitys. Jyväskylän museopalvelut 31.5.2011. Vuorisen mukaan museo uusine ja kaupungin keskustasta siirrettävine vanhoine puutaloineen tuli sijoittaa puistomaiseen ympäristöön korkeakoulun lähelle, alueelle, johon kaupungin kulttuuritraditiot parhaastaan liittyvät. 5

MUSEOHANKE ETENEE Museoseura lähestyi suunnittelutehtävässä arkkitehti Alvar Aaltoa, joka otti tehtävän mielellään vastaan. Suunnittelijan valinta oli luontevaa, liittyiväthän arkkitehdin elämänvaiheet sekä tuotanto Jyväskylään monena kerrostumana. Seuran puheenjohtaja ja museohankkeen innokas primus motor professori Päivö Oksala oli tuntenut Aallon läheisesti jo 1950-luvulta lähtien. 9 Seuran jäsenistöstään koostamaan rakennustoimikuntaan kuuluivat Erkki Kantonen, Erkki Luoto ja Päivö Oksala, Aallon kanssa neuvottelevaan toimikuntaan Oksalan ja Kantosen lisäksi kuuluivat myös Ilmari Koskiala ja Pentti Sillantaus. 10 Toimintansa perustaksi uusi museo tarvitsi oman kokoelman. Olennaisesti museohankkeen etenemiseen vaikutti arvokkaan Ester ja Jalo Sihtolan taidesäätiön kokoelman sijoituspäätös Jyväskylään. Tämä merkittävä kokoelma käsitti 1012 teosta kansainvälistä ja kotimaista maalaustaidetta, grafi ikkaa ja piirustuksia. Säätiö oli etsinyt kokoelmalleen asianmukaisia tiloja ja lähestynyt asiassa jo useita taidelaitoksia, myös Alvar Aalto -museoseuraa. Seura teki säätiölle tarjouksen, jossa se lupasi kokoelmalle pysyvät tilat uudesta museorakennuksesta. Kaupunki oli valmis tukemaan sijoitusprosessia ja museohankkeen lopullisen toteutumisen sinetöi museoseuran, kaupungin ja Sihtolan taidesäätiön välillä 22.11.1970 allekirjoitettu esisopimus. 11 Myös Alvar Aalto ja Artek olivat luvanneet tallentaa uuteen museoon pienoismalleja, piirustuksia ja huonekaluja. 12 Tuleva museo oli saanut peruskokoelmansa. Museon suunnittelussa oli alusta alkaen keskeisenä lähtökohtana toiminnoiltaan sekä näyttely- ja työtiloiltaan mahdollisimman joustavan museorakennuksen aikaansaaminen. Museokokoelmien oli tarkoitus käsittää kaikki visuaalisen taiteen alueet arkkitehtuurista kuvataiteisiin ja taideteollisuuteen. Työpiirustusvaiheessa Jyväskylän taidemuseon nimellä kulkevan uuden museon nimeksi päätettiin antaa Alvar Aalto -museo, Jyväskylän taidekokoelmat. 13 Sihtolan taidesäätiön kokoelman luovutuskirja allekirjoitettiin 1974. Kuvassa kaupunginjohtaja Veli Järvinen, professori Päivö Oksala ja intendentti Markku Lahti, istumassa professori Hannes Sihtola. LUONNOSVAIHEET CON AMORE Suunnittelutyöhön paneuduttiin huolellisesti Aalto toimistoineen laati vuoden 1971 aikana kuudet eri luonnokset museorakennusta varten. Laajan Sihtolan kokoelman säilytys ja esillepano vaativat suunnittelussa oman erikoishuomionsa. Nimikkomuseonsa suunnittelutyöhön Aalto kertoi suhtautuvansa con amore, suurella rakkaudella. Hän lupasi antaa oman osuutensa, kokonaissuunnitteluun liittyvät idealuonnokset tulevalle taidemuseolle lahjaksi. 14 Suunnittelukohteena museorakennus ei ollut uusi aluevaltaus Aallolle. Hän oli tehnyt uransa aikana suunnitelmia lähes kymmeneen museorakennukseen, näistä kolme toteutettiin. 15 9 Lahti 1987, 7. Siteet Oksalan ja Aallon välillä lujittuivat Aallon ollessa usein puhumassa arkkitehtuurista Jyväskylän Kesässä. 10 Alvar Aalto -museoseura, Jyväskylän taidekokoelmat ry. Kokouspöytäkirja 29.11.1969. AAS/AAM. 11 Lahti 1987, 14-15. Varsinainen luovutusasiakirja allekirjoitettiin vasta 1974. 12 Aallon museon suunnitteluvaiheessa lupaamia piirustuksia ei deponoitu museon kokoelmiin. 13 Päivö Oksalan koostama lyhyt historia museon rakennusvaiheista (irrallisia konekirjoitusarkkeja). AAS/AAM. 14 Päivö Oksalan koostama lyhyt historia museon rakennusvaiheista (irrallisia konekirjoitusarkkeja). AAS/AAM 15 Aallon museosuunnitelmiin kuuluvat mm. Perniön museo (1928), Tallinnan taidemuseo (1937, Viro), Keski-Suomen museo (tot. 1959-61), Aalborgin taidemuseo (tot. 1966-72, Tanska), Bagdadin taidemuseo (1957, Irak), William Lehtisen taidemuseo (1966-67), Shirazin taidemuseo (1969, Iran), Alvar Aalto -museo (tot. 1971-73). 6

7

Näyttelytilojen suunnittelu oli tuttua myös maailmannäyttelyjen ja Venetsian biennaalin Suomen näyttelypaviljonkien kautta. Göran Schildtin mukaan museorakennusten suunnittelu kuului Aallon suosikkiprojekteihin - niissä hän sai perehtyä mm. sisätilojen valaistukseen liittyvien ongelmien ratkaisuun. Suunnitelmien eteenpäin viemiseksi perustettiin jälleen neuvottelukunta, tällä kertaa hoitamaan yhteyksiä Aallon ja etenkin rakennusprojektista Aallon toimistossa vastanneen arkkitehti Heikki Tarkan kanssa. Neuvottelukuntaan kuuluivat Erkki Rutanen, Juhani Korhonen, Veli Järvinen, Erkki Kantonen, Erkki Luoto ja Päivö Oksala. Taloudenhoitajana toimi Pellervo Oksala ja sihteerinä Hannu Kiiski. Kesällä valittu museon intendentti FM Markku Lahti osallistui myös tiiviisti neuvottelukunnan toimintaan. 16 Museoseuran laatima tilaohjelma käsitti kolme näyttelysalia, kukin noin 300m² (yksi Sihtolan kokoelmalle, yksi vaihtuville näyttelyille ja yksi Aallon arkkitehtuurille). Lisäksi ohjelmaan kuului pieni näyttelysali (100m²), aulatilat, luentosali, kirjasto ja kahvila sekä tarvittavat toimisto-, varasto- ja tekniset tilat. Alkuvaiheessa mietittiin myös konserttisalin liittämistä suunnitelmaan. 17 Valtion rahoituksen ehtona oli, että tilaohjelmaan liitetään tilat myös jonkin toimivan taideyhteisön käyttöön. Jyväskylässä luonteva kumppani oli Jyväskylän taiteilijaseura, jolle suunniteltiin taloon toimintatila, ateljee. Rakennuksessa tuli olla tilat myös talonmies-vahtimestarin asuntoa varten. Suunnitelmassa varauduttiin myös sekä Keski-Suomen museon että tulevan taidemuseon laajennuksiin. Ensimmäiset museoon liittyvät piirustukset ovat 19.3.1970 päivättyjä idealuonnoksia, tilakaavioita, jotka sitovat tulevan taidemuseon fyysisesti viereiseen Keski-Suomen museoon. Myöhemmin tehtiin myös utopistisia, koko Ruusupuiston alueen kattavia laajennussuunnitelmia. Varsinainen museorakennuksen suunnittelu aloitettiin tontin puuston ja muun kasvillisuuden kartoituksella. Olemassa olevaa puustoa pyrittiin säilyttämään mahdollisuuksien mukaan - mm. alueella sijainnut suuri tammi siirrettiin arkkitehdin haluamalle paikalle (se tosin kuoli toimenpiteen seurauksena). Suunnittelun edetessä kapea tontti aiheutti päänvaivaa ja lukuisia eri toimintoja sisältävien huonetilojen sijoittaminen ahtaaseen rakennusvolyymiin oli vaikeaa. Taiteilijaseuran ateljee 16 Alvar Aalto -museoseura, Jyväskylän taidekokoelmat ry. Kokouspöytäkirja 30.11.1971. AAS/AAM. 17 Lahti 1987, 16. 8

ja teknisiä tiloja pyrittiinkin sijoittamaan erilliseen huoltorakennukseen, joka on luonnoksissa sijoitettu viereiselle taiteilija Jonas Heiskan omistamalle tontille, sen alaosaan. Huoltorakennuksen suunnittelu eteni pitkälle - ilmeisesti museoseura oli luottavainen tontin käyttöönoton suhteen. Ostoneuvottelut eivät kuitenkaan tuottaneet tulosta, joten erillisrakennuksesta jouduttiin luopumaan. Suunnitelmien muokkausta Museon lopullinen hahmo muokkaantui useiden luonnos- ja pääpiirustusvaiheiden jälkeen. Ensimmäinen pääpiirustussarja on päivätty 10.11 1971. Rakennushankkeen etenemisen edellytyksenä oli tässä vaiheessa tontin muodostaminen ja se edellytti väliaikaisen rakennusluvan saamista. 18 Rakennuslupaa haettiin mielenkiintoisille loka-marraskuussa piirretyille suunnitelmille, joissa rakennuksen hahmolle ominainen kattoikkunoiden sarja on poistettu ja kattomuoto muutettu laakeaksi tasakatoksi, kaltevasti rinteen mukaan laskevaksi. Muovikupuiset valoaukot on sijoitettu suoraan kattopintaan. Katon materiaali on piirustuksen mukaan lasikuituvahvisteista, sinistä muovipaanua. Selvitystä näin totaaliseen rakennuksen ulkoasun muutokseen ei ole löytynyt - ilmeisesti syyt olivat edelleen taloudelliset. Voi myös olla, että Aalto halusi myös kokeilla ajan rakennusteknillisiä innovaatioita. Tässä vaiheessa julkisivujen verhoiluun ilmestyy myös keraaminen, lasitettu sauvatiili. Ensimmäiset rakennusteknilliset urakkatarjoukset laskettiin seuraavien, 29.12.1971 päivättyjen pääpiirustusten perusteella. Kattoikkunat ja niiden myötä näyttelytilan hajautettu sivuvalo oli palautettu tuolloin takaisin suunnitelmaan. 19 Urakkatarjousten saavuttua kevättalvella 1972 rakennuksen kokoa jouduttiin kustannussyistä pienentämään. Kuutiotilavuutta supistettiin tällöin kolmanneksella (12 500 m³ ->8 500 m³). Muutoksia tehtiin myös työselitykseen. Valtion rahoituksen saaminen edellytti rakennustöiden aloittamista jo vuoden 1971 puolella, joten tilapäistä rakennuslupaa haettiin myös tälle juuri ennen vuodenvaihdetta päivätylle pääpiirustussarjalle. 20 Uudet, 28.3.1972 päivätyt pääpiirustukset hyväksyttiin rakentamisen pohjaksi keväällä 1972. Kokonaiskustannukset nousivat kuitenkin edelleen liian suuriksi, 2,7 milj. markkaan käytettävissä olevan 2 miljoonan sijasta, joten pinta-alaa oli taas pienennettävä. Kustannuksia vähennettiin myös yksinkertaistamalla rakenteellisia ratkaisuja ja tinkimällä materiaaleista. Supistus koski tällä kertaa yhden näyttelylohkon poistamista, sisääntuloaulan ja kahvilan pienentämistä sekä suuren näyttelysalin lattiamateriaalin vaihtamista laatoituksesta muovimatoksi. Myös lattialistat jouduttiin vaihtamaan tammilistoista muovisiin. Kustannussyistä myös yksi kolmesta pyöreästä kattoikkunasta poistettiin. Supistusten myötä kokonaistilavuus pieneni yhdellä kuudenneksella. 21 Viimeisin, täydennetty pääpiirustussarja on päivätty 20.6.1972, työpiirustussarjaan kuuluvien piirustusten numerointi alkaa jo 22.12.1971. Tilapäistä rakennuslupaa haettiin 23.12.1971, ja se saatiin 29.12.1971 (nro 276/71), rakennuslupaa (muutos) anottiin 9.6.1972, se myönnettiin 21.6.1972 (nro 183/82). Pysyvä lupa myönnettiin 8.2.1984 (nro J99/84). 18 Alvar Aalto -museoseura, Jyväskylän taidekokoelmat ry. Kokouspöytäkirja 30.11.1971. AAS/AAM. 19 Laakeaan kattomuotoon ja suoraan ylävaloratkaisuun pettyneet Pellervo Oksala ja Sihtolan taidesäätiön edustaja Tuomas von Boehm lähestyivät Aaltoa epäsuoran sivuvalon palauttamiseksi näyttelykerroksen valaistukseksi. Te saatte ne kattoikkunat oli Aalto lopulta luvannut. Pellervo Oksala Louna Lahden haastateltavana. Lahti 1997, 344. 20 Maistraatin lupa no 276/29, 1.2.1971. Jyväskylän kaupunki, rakennusvalvonta, lupa-arkisto. 21 Alvar Aalto -museoseura, Jyväskylän taidekokoelmat ry. Kokouspöytäkirja 29.5.1972. AAS/AAM. 9

10

11

päivätyt luonnossarjat 10.5.1971 20.5.1971 24.5.1971 24.7.1971 5.8.1971 12.10.1971 pääpiirustussarjat 10.11.1971 29.12.1971 28.3.1972 20.6.1972 työpiirustussarja 22.12.1971-> 2. URAKOINTI JA RAKENTAMINEN URAKOITSIJAT JA RAKENNUSTYÖ Keväällä 1972 hyväksyttiin rakentamisen pohjaksi 28.3.1972 päivätyt piirustukset. Niiden pohjalta pyydettiin urakkatarjoukset, jotka saapuivat 8.5.1972. Urakkasopimus tehtiin edullisimman tarjouksen (1 378 000 mk) tehneen rakennusliike Aspinen & Kumpp. kanssa 2.6.1972. 22 Sähkö- ja lvi-urakkatarjoukset saatiin 3.8.1972, edullisimmat niistä olivat Are Oy:n tarjous (255 200 mk) sekä Nelosputki, Mauri Home & Kumpp. tarjous (189 000 mk). Nämä urakkasopimukset allekirjoitettiin 19.9.1972. 23 Kilpailu valtion vuosittaisista rakennusmäärärahoista vaati kiireellisiä toimenpiteitä rakentamisen alkuun saattamiseksi. Museorakennuksen perusta, monttu, kaivettiin jo vuoden 1971 lopulla, jotta valtiolta saatava avustus saataisiin hyödynnettyä. Maapohjan tutkimuksen suoritti jyväskyläläinen Insinööritoimisto Oinonen Oy. Vuoden kuluttua urakkasopimusten tekemisestä, 30.9.1972, muurattiin museon peruskivi. Tilaisuudessa olivat mukana myös Alvar ja Elissa Aalto. Samalla museon rakenteisiin säilöttiin museon perustamiskirja. Harjannostajaisia juhlittiin 3.11.1972 Ravintola Ilokivessä. Vuoden 1972 loppuun mennessä rakennuksesta oli valmiina betonirunko, ulkoseinien tiiliverhous lukuun ottamatta sauvatiiliä ja lähes valmis vesikatto. Myös sisäseinät olivat valmiiksi muuratut. Rakentaminen edistyi aikataulussa ja museorakennus valmistui touko-kesäkuussa 1973. Rakentamista helpotti leuto ja vähäluminen talvi. 24 22 Urakoitsija Aspinen suhtautui hyvin huolellisesti Aalto-museon rakentamiseen. Hannu Kiiski muistelee Louna Lahden haastateltavana. Lahti 1997, 313. 23 Alvar Aalto -museoseura, Jyväskylän taidekokoelmat r.y.. Toimintakertomus 1972. AAS/AAM. 24 Lahti 1987, 18-19. 12

13

14

SUUNNITTELIJAT JA URAKOITSIJAT Rakennuttaja: Alvar Aalto -museoseura, Jyväskylän taidekokoelmat r.y. Pääsuunnittelija: Alvar Aalto, Arkkitehtitoimisto Alvar Aalto & Co., Helsinki Vastaava arkkitehti: Heikki Tarkka, Arkkitehtitoimisto Alvar Aalto & Co., Helsinki Pääurakoitsija: Rakennusliike Aspinen & Kumpp., Jyväskylä Vastaava työmaamestari: Risto Aspinen Valvova mestari: Eino Hydén Rakennesuunnittelu: Insinööritoimisto Lunki & Vihtalahti, Jyväskylä LVI-suunnittelu: Jyväskylän Lämpösuunnittelu, Jyväskylä LVI-urakoitsija: Nelosputki, Mauri Home & Kumpp., Jyväskylä Sähköteknillinen suunnittelu: Insinööritoimisto Osmo Pönkkä Ky., Jyväskylä Sähköurakoitsija: Are Oy, Jyväskylä Maapohjan tutkimus: Insinööritoimisto Oinonen Oy, Jyväskylä Peruskiven muuraus 30.9.1972 Harjannostajaiset 3.11.1972 Rakennustarkastukset Uusi museorakennus otettiin käyttöön 2.7.1973, (virallinen käyttöönottopäivä oli 6.7.) ja se avattiin yleisölle 1.8.1973. Juhlalliset vihkijäiset pidettiin museossa 9. 9 1973. Juhlavieraiden joukossa olivat mm. opetusministeri Marjatta Väänänen, professori Hannes Sihtola ja fi l.tri Göran Schildt puolisoineen. Itseoikeutettu juhlapuhuja oli Alvar Aalto. Aallon puhe sekä vihkijäisten lukuisat muut juhlapuheet ovat taltioituina museon kokoelmiin. Alvar Aalto -museon rakentaminen toteutettiin huomattavalta osin rahalaitosten lainojen turvin; pankkilainojen kokonaissumma vuonna 1973 oli 1 190 000 mk. Rakennuskustannuksista kattoi valtion avustus 28%, Jyväskylän kaupungin avustus 11%, Jyväskylän kaupungin laina 11% ja loppu 50% rahoitettiin kaupungin takaamin pankkilainoin. Lainat jakaantuivat kaikille Jyväskylässä toimiville pankkilaitoksille. Museon toiminnan rahoituksesta vastasivat pääosin Jyväskylän kaupunki (70%) sekä valtio. - maistraatin tarkastus 29.6.1973, toimisto-, asunto ja ateljeetilat, käyttöön 2.7.1973 - maistraatin tarkastus ja käyttöönotto muissa tiloissa 6.7.1973 Vastaanottotarkastukset - rakennustekniset työt 6.7.1973 - lvi- ja sähkötyöt 29.6.1973 Rakennustyömaan loppuselvitys kesä-syyskuu 1973 15

PÄÄPIIRTEITÄ RAKENNUSTAVASTA RAKENTEET Otteita työselityksestä (Arkkitehtitoimisto Alvar Aalto & Co.) Perustus Hieta, paikalla valettu seinä- ja pilarianturaperustus, betoniset perusmuurit ja sokkelit Rakennusrunko Betoni Ala- väli- ja yläpohjat Alapohja: betonilaatta + kosteuseristys + betoni + karkea sora tai sepeli Välipohjat: massiivi betonilaatta Yläpohjat: betoninen yläpohjalaattaholvi + 10x10cm mineraalivillalevyt (15kg/m3) + tuuletustila. Kohdissa, joissa rakenteen muoto rajoitetusti aiheuttaa pieniä mittoja lämpöeristeenä expandoitua korkkia. Vesikatto, räystäät Huopakaton rakenne: tiilikorokkeet, koolaus, kattotuolit, bitumihuopa, raakaponttilaudoitus, lasikuituvahvisteinen bitumihuopa + kuumabitumisively (x2), bitumilakalla kiinnitetty singeli. Vesikaton alle tuuletus räystäiden, seinänvierien ja tuulivoimaisten hormien avulla erikoispiirustusten mukaan. Kattokaivot kuparipeltiä. Räystäät: galvanoitua peltiä. Peltikaton rakenne: ruodelaudoitus, läpivedot tiivis laudoitus, kattopelti 0,5 mm kuumasinkitty pelti, aluspinnan vernissaus, pellin maalaus. Tuuletus ja räystäät kuten huopakatto. Ulko- ja väliseinät, pylväät Ulkoseinät: Halla-tiili (12cm), 2cm ilmarako, oksapahvi, 10cm mineraalivilla, betoni, rappaus tai tasoite. Varastossa ja ateljeessa puhtaaksivalettu betoni. Metallipintojen osalta: muovitettu/rihlattu teräspelti (0,5mm), harva laudoitus, rakennushuopa, mineraalivilla (10cm), betoni. Väliseinät Kantavat väliseinät: betonista tai teräsbetonista rakennepiirustusten mukaan. Väestönsuojan seinät viranomaismääräysten mukaan. Kevyet väliseinät: normaalikokoinen kalkkihiekkatiili. Sisämuuraukset yleensä kahitiilimuurauksia, reveteerausmuuraukset 7cm kahitiilimuurauksia. Sisääntuloaulan ja yleisö-wc-tilojen ja tarjoilutilan osalta muuraus punatiilimuurausta, pinnat aulan ja wc-tilojen puolelta rapatut. Kattoikkunat Katon pystyikkunat: ulos-ulos aukenevat, huulletut, kaksinkertaiset. Rakenne kuten muissa ulkoikkunoissa. Lakkalaatu. Katon kupuikkunat, 2 kpl: valokuilut betonista valetut, lämpöeristetyt, katon päällä 0,75 mm kuumasinkitty pelti. Kuilun yläosassa kulmateräsvahvikkeet, messinkinen kondenssivesikouru. Terästen varassa kumit, päällä 2x6mm lasilevy. Ylimpänä muovikupu teräksisin haoin. 16

ULKOSEINIEN PÄÄLLYSTEET Puhtaaksimuuraus Yleensä ulkoseinät puhtaaksimuurataan Arabian Halla-tiilestä (300x60x120mm). Vaakasauman paksuus 1cm, pystysaumojen paksuus 1,5cm. Osissa, joissa keramiikkasauvalaatat muuraus votsimuurausta. Muuten juoksulimitys. Lasitettu keramiikkalaatta Julkisivupiirustusten osoittamissa kohdissa käytetään muurauksen pystysaumojen päällä lasitettua keramiikkasauvaa Arabia/Kela III/Aalto. Väri valkoinen. Sauvat kiinnitetään sementtirappauksella ja teräksillä pystysaumoihin. Marmori Pääsisäänkäynnin yhteydessä käytettään muurauksen päällä seinäpäällysteenä noin 1 m2 kokoisia marmorilevyjä yhteensä 6 m2. Levypaksuus noin 3cm. Kiinnitys ruostumattomilla teräshaoilla juottaen. Metallipäällysteet Muutamien ulko-ovien yläpuolella esiintyy pintoja, jotka peitetään muovitetulla, rihlatulla teräspellillä, väri kuparinruskea (esim. Stelvetin tai vastaava). Graniitti Puroaltaan reunan yläosassa poikkileikkaukseltaan noin 35x30cm graniittiharkkoja noin 12 juoksumetriä. Harkkojen pituus noin 1m. Graniitti Jyväskylän mustaa. Pintakäsittelynä karkea ristipäähakkaus. Muilta osiltaan puroaltaan reunat puhtaaksivalettua betonia yläpinta karkeaksi harjattuna. Altaan sisäpinnat maalattu muovimaalilla. 17

SISÄKATTOVERHOUKSET Kipsilevykatto 60x120cm Kipsilaatat kehystetään yläpuoleltaan palokyllästetyin laudoin. Pinta maalataan valkoisella lateksimaalilla. Levyt kiinnitetään puisiin, palokyllästettyihin koolauksiin ruuveilla. Teräsripustus, levysaumat noin 10mm avosaumoja. Rei itetty kipsilevykatto 60x120cm Rei itetty kipsilevy viistämättömin reunoin palonkestokoolauksen ja teräsripustuksen varassa. Levyjen päällä 5cm mineraalivillamattoa, mikäli ei työselitys nimenomaan toisin määrää. Saumat koolaus-laudoituksen sulkemia avosaumoja noin 5mm. Mineraalivillakatto Betonivaluun liimataan pinnoitettua mineraalivillalevyä 3cm. Pinta valkoista lasikuitufl iisiä. Levyt 29x59 cm. hiontamaalaus, öljypikamaalaus, lakkaöljymaalaus. PÖ4 Öljy- tai lakkamaalipohjustus, kittaus, öljytäyteväritasoitus, hiontamaalaus, öljypikamaalaus ja maalaus erikoisikkunamaalilla. PÖ5 Öljymaalipohjustus, kittaus, öljymaalaus, ulkoöljymaalaus. PÖ6 Öljymaalipohjustus, öljytäyteväriosatasoitukset, hiontamaalaus ja alkydilakkamaalaus, puolihimmeä. PKu1 Lakkaus kerran ohennetulla ja kolmasti ohentamattomalla alkydilakalla. PKu2 Kyllästys kerran värillisellä puunkyllästysaineella, kaksi muovilakkausta välihiontoineen. PKu5 Väritys tai kuullotus, lakkaus kahteen kertaan alkydilakalla. Pku10 Kyllästys värillisellä puunsuoja-aineella kahteen kertaan Kipsilevypinnat (pystysauma, viistesauma, rei itetty) KiLa1 Öljy- tai lakkamaalipohjustus, naulausten lakkakittaus, lateksimaalaus kahdesti, töppäys tai tela. PINTAKÄSITTELY- JA MAALAUSOHJEITA Otteita maalaustyöselityksestä (Arkkitehtitoimisto Alvar Aalto & Co.) Lyhenteitä käytetään huonetilojen ja julkisivujen inventointikorteissa. Rapatut pinnat RLA1 RLA2 PK1 Lateksimaalaus kahdesti, töppäys, puolikiiltävä. (Rakennuksen ulkomaalauksissa erikoisulkomaali). Lateksimaalaus (puolikiiltävä). Pohjustus kalkkimaalilla, kalkkimaalaus, töppäys. Betoni-, puhdasvalu- tai teräshierretty pinta BÖ1 BÖ2 BÖ4 BÖ5 BLA1 Pohjustus kloorikautsulakalla tai vastaavalla, öljytäyteväritasoitus, vesihionta, hion tamaalaus, hienotasoitus, öljypikamaalaus alkydiemalimaalilla. Pohjustus kloorikautsulakalla tai vastaavalla, öljytäyteväritasoitus, hiontamaalaus, hienotasoitus, öljypikamaalaus, lakkaöljymaalaus. Pohjustus ja kaksi kertaa epoksireaktiomaalaus tehtaan ohjeiden mukaan. Maalaus kahteen kertaan kloorikautsumaalilla tehtaan ohjeiden mukaan Maalaus kahdesti puolikiiltävällä lateksimaalilla. töppäys. Havu-, lehti- ja jalopuupinnat Havupinnoissa tehdään oksa- ja pihkapaikkojen eristäminen oksalakalla ennen muuta peittomaalikäsittelyä. PÖ1 Öljy- tai lakkamaalipohjustus, osa- ja yliöljytäyteväritasoitus, hiontamaalaus, hieno tasoitus, öljypikamaalaus ja valmiiksi maalaus lakkamaalilla. PÖ2 Katalyyttipohjamaalaus, osa- ja ylitasoitukset katalyyttitasoitteella. Valmiiksi maalaus 2 x puolikiiltävällä katalyyttimaalilla välihiontoineen. PÖ3 Öljymaali- tai lakkapohjustus, kittaus, öljytäyteväritasoitus, osatasoitus, 18

19

3. ALVAR AALTO -MUSEO, JYVÄSKYLÄN TAIDEKOKOELMAT Alvar Aalto -museoseuran keskeisenä päämääränä oli rakentaa Aallon nimeä kantava museo mahdollisimman tarkoin hänen käsitystensä mukaisesti. Vaikka kattokorkeudesta oli menetetty kokonaistiloja supistettaessa 1,5 metriä ja rakenteellisia ratkaisuja yksinkertaistettu, vastannee toteutus pääosiltaan arkkitehdin alkuperäistä intentiota. Rakennuksen kahdessa pääkerroksessa sijaitsevat tilat jakaantuvat seuraavasti: Ensimmäisessä kerroksessa sijaitsevat museon sisäänkäyntiaula, luentosali, kahvila, kaksi toimistoa ja toimistoeteinen, naisten- ja miestenhuoneet, keittiö ja wc sekä siivoushuone. Luentosaliin oli alun perin suunniteltu työtila tutkijalle sekä neuvottelutiloja. Varastotiloista pääosan vei Sihtolan kokoelmalle ja kaupungin taidekokoelmille rakennettu tauluvarasto kiskoilla kulkevine verkkoseinineen. Ensimmäiseen kerrokseen sijoittuvat myös säilytysholvi, restaurointitila (joka otettiin nopeasti valokuvaajan käyttöön), pimiö, saniteettitiloja, pakkaus- ja verstastila sekä muita teknisiä tiloja. Väestönsuoja varustettiin A1-luokan mukaisesti. Alakerran varasto- ja verstastiloista nouseva luiskakäytävä kiertää rakennuksen takaosan kautta näyttelykerrokseen ja on yhteydessä huolto- ja lastauslaituriin. Matalasta ja hämärästä sisääntuloaulasta noustaan valoisaan näyttelykerrokseen, joka oli alun perin valaistu luonnonvalolla, nykyään ikkunoissa on kaihtimet. Näyttelytila oli jaettavissa liikuteltavien näyttelyseinäkkeiden avulla pienempiin tilakokonaisuuksiin. Näyttelysali jakaantui alkuperäisen tilaohjelman mukaan itäiseen ja läntiseen Galleriaan, myöhemmin Galleria-nimitystä on käytetty vain vaihtuville näyttelyille varatusta tilasta. Suurta näyttelysalia hallitsee korkea, vapaamuotoinen puupaneloitu seinänosa sekä kattoikkunoiden valokuilut. 20