Kansijuttu Teksti: Jonna Vuokola Kuvat: Karoliina Paavilainen Tietojärjestelmät voivat pelastaa Suomen, mutta nyt on kiire muuttaa toimintatapoja. Kutsuimme Timo Vallin, Tero Ojanperän sekä Ossi Lindroosin saman pöydän ääreen pohtimaan, miten julkishallinnon tietotekniikkaa pitäisi kehittää eteenpäin. Julkisen ict:n 10 1/2014 www.cio.fi
kiirastuli www.cio.fi 1/2014 11
Julkishallinnon ict:tä leimaa tappiomieliala. Sen ovat synnyttäneet jättimäisten hankkeiden myöhästymiset ja budjettien ylitykset. Esimerkiksi käy eresepti, joka saatiin käyttöön mutta vuosikausia myöhässä. Enää siitä ei olla ylpeitä. Viro ajoi ainakin mielikuvissa ohitsemme it-järjestelmien hyödyntämisessä, eikä vientituotteita ole kuulunut. Jotain tarvitsee tehdä. Sillä, miten tietojärjestelmiä jatkossa kehitetään, on Suomen tulevaisuudelle merkitystä. Laaja aihe vaatii lisää keskustelua. Kutsuimme julkisen hallinnon entisen ict-johtajan Timo Vallin saman pöydän ääreen Vision+:n perustajan Tero Ojanperän sekä Solitan johtaja Ossi Lindroosin kanssa puntaroimaan julkisen ict:n nykytilaa ja tulevaisuutta. Kansalainen tekee kesän Solitan Lindroos on huolestunut. Julkisia tietojärjestelmiä voi kehittää kahdesta näkökulmasta: siitä, paljonko pystymme kansakuntana säästämään, ja siitä, miten kansalainen kokee palvelut. Jälkimmäinen on täysin aliarvioitu. Olen ollut yllättynyt työssäni siitä, miten eri virkamiehet kilpailevat verissä päin määrärahoista. Suomessa ajatellaan liiaksi säästöjä ja liian vähän uudenlaisia tekemisen tapoja, jotka tuovat säästöjä pitkällä aikavälillä. Yksittäisillä tietojärjestelmillä ei ole Lindroosin mukaan merkitystä, jos palveluprosessi tökkii. Pitää pystyä markkinoimaan ja saamaan ihmiset palvelun piiriin. Asioita pitäisi ajatella kansalaisesta käsin, ei organisaatiolähtöisesti. Eri organisaatioiden täytyy löytää toisensa, Lindroos sanoo ja antaa kouluarvosanaksi julkisen hallinnon ict-järjestelmille seitsemän. Pääseekö Suomi luokalta? Vision+:n Ojanperä päästäisi Suomen julkishallinnon ict-järjestelmät hädin tuskin luokaltaan. Verohallinto on ainoa kiitettävä organisaatio kokonaisuudessa. Myös Ojaperä korostaa kansalaisten näkökulmaa. Koko digitalisaation vallankumous lähtee siitä, että asioita vain tehdään, ja se on luontevaa. Teknologia on halpaa, ja käyttäjälähtöisyys tulee kaikkialle. Isot it-hankkeet ovat mennyttä maailmaa, hän sanoo. Kaikki menestyneet palvelut ovat hänen mukaansa nykyisin sellaisia, ettei niitä tarvitse selittää. Julkishallinnon palveluissa asiat ovat hautautuneet niin syvälle, että niitä tarvitsee etsiä eikä sittenkään välttämättä löydä. Nykyaikana ei pidä selittää. Kysyä saa vain kerran Rahaa on valtavasti, kyse on siitä, miten se jaetaan. Ojanperä näkee, että kun kansalaisten elämä helpottuu, säästöt tulevat automaattisesti. Terveydenhuolto on pahin esimerkki siitä, miten tässä ei olla onnistuttu. Suomessa esimerkiksi hyvin pieni osa kansalaisista käyttää leijonanosan terveydenhuollon kustannuksista. Tällainen tieto on kuitenkin lääkäreiltä pimennossa, eikä sitä siksi hyödynnetä. Ja hoitoprosessissa samat asiat pitää selittää uudelleen ja uudelleen. Tahtotilan pitää muuttua. Risto Siilasmaa on ehdottanut puolileikillisesti, että pitäisi olla laki, joka kieltää kysymästä kansalaisilta samaa asiaa kahteen kertaan, Ojanperä muistuttaa. Ehdotus pitäisi ottaa Suomessa hänen mukaansa vakavasti. Jotain tällaista tarvitaan, jotta muutos saadaan aikaan. Teknologiasta ei saa innostua Valtion tieto- ja viestintätekniikkakeskuksen Valtorin hallituksen puheenjohtajaksi ja valtioneuvoston käyttöön maaliskuussa siirretty Valli myöntää tosiasiat mutta ei näe tilannetta toivottomana. Julkisten tietojärjestelmien piiriin kuuluu löyhästi noin 500 organisaatiota. Niiden joukosta löytyy kiitettävän arvosanan oppilaita. Toimialakohtaisissa tietojärjestelmissä ei olla sen sijaan päästy vauhtiin. Nykytila on Vallin mielestä vaihteleva: on virastoja ja kuntia, joiden johto on ottanut ict:n hyödyntämisen asiakseen ja niitä, jotka ovat jääneet odottamaan ylemmän tason ohjeita. > 12 1/2014 www.cio.fi
Tero Ojanperä > Vision+, osakas, 2011 > Hallituksen puheenjohtaja, Tampereen teknillinen yliopisto > Teoston neuvonantaja > Teknologialehti Fast Companyn liike-elämän sata luovinta -listalla sijalla 7 vuonna 2009. > Työskennellyt aiemmin: Nokiassa 1990 2011, muun muassa teknologia- ja strategiajohtaja, Nokia Research Centerin vetäjä, viimeksi Nokian palveluliiketoiminnasta vastaava johtaja ja johtoryhmän jäsen > koulutus: diplomi-insinööri, Oulu, tekniikan tohtori, Delft Alankomaat > harrastukset: veneilyä, lukemista; etenkin historialliset romaanit www.cio.fi 1/2014 13
Nyt kohkataan pää märkänä palveluväylästä, vaikka pitäisi puhua palveluista ja hyödyistä. Kouluarvosanaksi kokonaisuudelle hän antaisi kahdeksan miinus. Todellinen liideri näkee sen, mikä on vielä mahdollista. Meillä on valoisa tulevaisuus, jos saamme 500 organisaatiolle keskenään yhteisiä ratkaisuja kansalaisia ja palveluja koskeviin perusasioihin, kuten tunnistautuminen, palveluväylä sekä rooli- ja valtuusasiat. Suomi on kooltaan puolikas suurkaupunkia, teknologia ei rajoita ratkaisuja näillä volyymeilla, Valli sanoo. Hänen mielestään palveluväylän kanssa on aloitettu reippaasti. Virosta kopioidun X-Roadin voima on sen yksinkertaisuudessa. Olennaista ovat palvelut, joita se mahdollistaa. On otettu valmis ratkaisu, jolla saadaan aikaan uudenlaisia hyötyjä. Haasteena on nyt se, miten yritykset ja kehittäjät saadaan kiinnostumaan hyödyntuottamisesta, Valli painottaa. Palveluväylässä ei ole haluttu uusinta uutta vaan toimivaa teknologiaa. Osalle tämä on ollut Vallin mukaan iso ongelma, ja vääntöä on käyty osapuolten välillä. Palveluväylän teknologia on vuodelta 2001. Syy palveluväylän kopiointiin Virosta oli halu siirtyä ict:n tekemisestä hyötyjen saamiseen. Kopioiminen ei Lomakeajattelu pitää haudata Vallin mukaan tarkoita ikuista liittoa vanhan teknologian kanssa, vaan tarkoitus on päivittää ratkaisua myöhemmin yhdessä Viron kanssa. Uusista teknologioista innostuminen ei nyt vie asioita eteenpäin. Nyt pitää mennä Onko X-Road sitten uskottava? Virossa se on toiminut kymmenen vuotta, ja sen avulla on tehty pitkälle toista tuhatta palvelua kansalaisille. Onko ict:n tehtävä tuoda uusia teknologioita vai hyötyjä? ICT 2015 -raportti painottaa hyödyntämistä, Valli vastaa. Ojanperää kiinnostaa, mitkä ovat ensimmäiset palveluväylän ympärille syntyvät sovellukset ja milloin ne ilmestyvät. Nämä kysymykset pitää nostaa pöydälle heti. Toinen tärkeä asia on asenne. Ministeriöt eivät saa olla konservatiivisia ohjauksessaan. On jääty liikaa pohtimaan. Nyt tarvitaan esimerkkejä ja mennään ja kokeillaan -asennetta. Ei saa jäädä jumiin epäonnistumisiin, Ojanperä sanoo. Vanha malli ei toimi Lindroos on samaa mieltä. Vaatii helkkarinmoisia muutoksia, että palveluväylä nähdään moottoritienä tai sähköverkkona. Nyt kohkataan pää märkänä palveluväylästä, vaikka pitäisi puhua siitä, miten palveluita ja hyötyjä tuotetaan mahdollisimman nopeasti. Koko tekemisen tavan pitää muuttua, Lindroos sanoo ja lisää, että hankintalain näkökulmasta tämä on iso ongelma. Taustalla on liian paljon ajattelua, että näin on aina toimittu. Niin, miksi menestyvät yritykset epäonnistuvat reagoimaan markkinoiden muutokseen? Tämä näkyi ensimmäisenä musiikkialalla, Ojanperä lisää. Hänen mukaansa ongelma on, että vanhat toimittajat, jotka ovat tottuneet toimimaan julkishallinnon kanssa, edustavat legacya eli vanhaa maailmaa. Nämä yritykset kamppailevat samalla tavalla muutoksen kourissa kuin julkishallinto itsekin. Samaan aikaan markkinoille tulee joukko uusia tekijöitä, joilla taas ei ole kokemusta julkishallinnon kanssa työskentelystä. Pitää luoda mekanismeja, joilla toimintaa voidaan helpottaa. Suomeen on laadittu kolme ict-strategiaa: Julkisen hallinnon ict:n hyödyntämisen strategia, ICT 2015 -strategia 21 polkua kitkattomaan Suomeen sekä Kyberturvallisuusstrategia. Niissä kaikissa on Vallin mukaan perusajatuksena se, että lopetetaan ict:n tekeminen ja aletaan hyödyntää sitä. Solitan Lindroosista on hienoa, että strategiat ja näkemys siitä, mihin suuntaan pitää kulkea, ovat olemassa. Toteutus vaatii nyt hyvää johtajuutta, hän sanoo. Valli on samaa mieltä Ojanperän ja Lindroosin kanssa siitä, että toimintamalleja pitää lähteä uudistamaan. Vanha lomakeajattelu elää palvelutapahtumissa, ja se pitää haudata. Säästää pitää huonoissa, päällekkäisissä kustannuksissa. Valtionhallinnossa perusrakenne pitäisi saada Vallin mielestä sellaiseksi, että siinä on kolme tasoa: palveluntuottajat, tietovirasto, joka katsoo operatiivisesti asioiden kulun sekä ministeriötaso. Tämä rakenne on ollut meillä luokattoman huonossa kunnossa. Ja sen kuntoon saaminen on hyvin tärkeää, että hyötyjä saadaan aikaan., Valli painottaa. > Julkishallinnolla on hidasteensa Valli korostaa, että palveluväylä saatiin pyörimään nopeasti. Pilottiympäristö on ollut pystyssä viime vuoden joulukuusta, ja maaliskuusta asti yritykset ovat päässeet 14 1/2014 www.cio.fi
Ossi Lindroos > Solitan markkinointi-, myynti- ja konsulttipalveluista vastaava johtaja > Solitan verkkoliiketoiminnasta vastaava johtaja > Työskennellyt aiemmin: muun muassa Glastonin tietohallintojohtaja sekä globaalista it-arkkitehtuurista vastaava päällikkö, lisäksi konsulttina Solitalla sekä Konecranes-konsernissa > koulutus: tuotantotalouden diplomiinsinööri, Tampereen teknillinen yliopisto, > harrastukset: Kuuntelee jazzia ja pillifarkkurokkia sekä harrastaa arkkitehtuuria ja kaupunkikulttuuria www.cio.fi 1/2014 15
Timo Valli > Valtorin hallituksen puheenjohtaja, valtioneuvoston selvitysmies, maaliskuuhun 2014 saakka Julkisen hallinnon ict-johtaja ja ylijohtaja > Työskennellyt aiemmin: Pirkanmaan sairaanhoitopiiri, CIO 1999 2011, Cap Gemini, projektipäällikkö/ pääarkkitehti 1997 1999, Vakuutusyhtiö Turva, CIO 1991 1997 > koulutus: Filosofian maisteri (tietojenkäsittelyoppi), Turun yliopisto, emba Tampereen teknillinen yliopisto 16 1/2014 www.cio.fi
kokeilemaan ja käyttämään palveluväylää. Valli on ajanut valtionhallintoon toimintamallia, jossa mikään projekti ei saa kestää yli kolmea kuukautta. Asioita pitää pilkkoa riittävän pieniin osiin. Avoimen lähdekoodin tai EU:n julkisen lisenssin alla olevan lähdekoodin järjestelmä sekä inhouse-tuotantomalli mahdollistivat Vallin mukaan sen, että ratkaisu saatiin nopeasti käyttöön, sekä sen, että Espoon ja Lahden kaupungit ovat päässeet kokeilemaan väylää mobiileissa kotihoidon ratkaisuissa. Olennaista on se, että lähdetään heti liikkeelle ja haetaan kokemuksia. Väylä aukeaa samaan aikaan kaikille kiinnostuneille, ja sitä kautta alkaa syntyä osaamista, Valli sanoo ja jatkaa: Tämä on nyt erilainen tapa toteuttaa asioita. Totta kai meidän täytyy koko ajan varmistaa yritysten tasapuolinen kohtelu, se on julkisen puolen perusasiaa. Meillä on myös julkishallinnon hitauksia, jotka täytyy ymmärtää. Suunta kuulostaa Lindroosin korviin hyvältä: Mielenkiinnolla jäämme odottamaan. Likakaivokin digitalisoituu Tämänhetkinen ilmapiiri ei palkitse eri tavalla tekemistä. Suomi elää murrosvaihetta, jossa tarvitaan Ojanperän mukaan uudenlaiseen yhteistyöhön rohkaisevaa ohjausta. Nyt se puuttuu. Esimerkiksi korkeakoulujen mittarit ovat rahoituksen suhteen edelleen hyvin perinteisiä. Mitä tylsemmästä liiketoiminnasta on Ojanperän mukaan kyse, sitä suuremmat mahdollisuudet digitalisaatiolla on. Likakaivotkin digitalisoituvat, ja tällaiset asiat tehostavat julkishallinnon toimintaa. Lindroos puolestaan nostaa esiin, miten Bostonin kaupunki hyödyntää digitalisaatiota. Amerikkalaiskaupungin älypuhelimenomistajat voivat pitää Street Bump -nimistä sovellusta päällä, ja kaupunki hyödyntää laitteista tulevaa tietoa liikenteen suunnitteluun ja teiden kunnossapitoon. Digitalisaatio pitäisi ajatella isosti, eli siten, että meillä on ihmiset, jotka ovat käveleviä antureita, Lindroos sanoo. Ojanperä innostuu ajatuksesta: Ehdottomasti; loistava nosto. Ihmiset ovat sensoreita, jotka kantavat sovelluksia, joista voi kerätä tietoa ja syntyy luuppi; seuraava aalto, jonka tulemme näkemään. Näistä esimerkeistä pitäisi ottaa mallia ja miettiä, mitä ne voisivat tarkoittaa Suomessa. Näin syntyy palveluinnovaatioita ja vientituotteita sekä tehokkaampia tapoja suorittaa yhteiskunnallisia tehtäviä. Suomi tarvitsee tietoministerin Timo Vallilla on tärkeää asiaa. Ennen kuin Lindroosin ja Ojanperän kuvaama kehitys on mahdollinen, Suomeen tarvitaan tietopoliittinen valmistelu. Ihmiset ovat käveleviä antureita. Että saadaan kaikki asiat, kuten yksityisyyden suoja ja muut möröt, mietittyä, hän jatkaa. Suomessa tietopolitiikalla on julkisuuslaissa pitkät Ruotsi-Suomen aikaan yltävät juuret. Tänään tietopolitiikka on hajautunut eri ministeriöihin: oikeusministeriössä on yksityisyydensuojaa ja viestisuojaa koskevat asiat, viestintäpolitiikka on liikenne- ja viestintäministeriössä, opetus ja kulttuuriministeriölle kuuluu tiedon pysyväissäilytyksen lainsäädäntö, kuten asiakirjojen säilyttämiseen ja tuhoamiseen liittyvät pykälät. Eli Suomessa tietopolitiikka on kokoamatta. Meidän tulisi koota tämä asia kansalaisen näkökulmasta yhdeksi kokonaisuudeksi. Tietopolitiikka-asioiden pitäisi olla kunnossa, että saataisiin uudet teknologiset ratkaisut käyttöön oikein päin ilman, että syntyy turhia peikkoja, Valli sanoo. Nyt uudet teknologiset ratkaisut, kuten esimerkiksi Teslan internetkytkentäiset autot, synnyttävät aina ensimmäiseksi yksityisyydensuojakeskustelun. Samoin se, että ihmisen genomi voidaan jo melko pienin kustannuksin selvittää, pysähtyy siihen, että geenitiedon tallentaminen ja yksityisyydensuoja-asiat ovat ihmisille epäselviä. Uudet teknologiat haastavat yhteiskunnan luomaan yhtenäiset, ymmärrettävät pelisäännöt, ettei pelkoa ja epäselvyyttä synny. Yhtenäisen tietopolitiikan puuttuminen aiheuttaa Vallin mukaan kitkaa uusien teknologiaratkaisujen hyödyntämiseen. Tietopolitiikan pitäisi olla myös hyvin resursoitu. Itse uskon siihen, että tietopolitiikka vähän samaan tapaan kuin ympäristöasiat 70-luvulla nousee ihan uuteen asemaan, ja demokraattisen yhteiskunnan hyvä veto on kyetä sellainen valmistelemaan. Tietopoliittinen ministeriö. Tuo on hyvä ajatus, Ojanperä ehdottaa. Kyllä, Valli vastaa. Ministeriöt verissä päin Suomella alkaa olla kiire. Kansainvälisiä rekistereitä on jo paljon ja uusia syntyy. Tieto suomalaisista tallentuu niihin jatkuvasti. Kansallisilla rekistereillä on pitkä takamatka, Lindroos sanoo. Muitakin esteitä on. Yksi suurimmista on yhteistyön rakentaminen eri ministeriöiden välillä. Olen ollut eniten yllättynyt julkishallinnon työssäni siitä, miten eri viranomaiset kilpailevat verissä päin määrärahoista. Viranomaisten välinen kilpailu on meillä olemassa, ja se on uskomatonta. Ja kansalaisen kannalta vahingollista, Valli sanoo. www.cio.fi 1/2014 17