Vajaakuntoisten tuettu työllistyminen Helsingissä toiminnasta ja hyödyistä

Helsingin kaupungin sosiaalivirasto. Selvityksiä 2004:4 Vajaakuntoisten tuettu työllistyminen Helsingissä toiminnasta ja hyödyistä Pasi Ylipaavalniemi

HELSINGIN KAUPUNKI SOSIAALIVIRASTO HELSINGFORS STAD SOCIALVERKET CITY OF HELSINKI SOCIAL SERVICES DEPARTMENT Tekijä(t) - Författare - Author(s) Pasi Ylipaavalniemi Julkaisun nimi Publikationens titel Title of the Publication Vajaakuntoisten tuettu työllistyminen Helsingissä - toiminnasta ja hyödyistä KUVAILULEHTI PRESENTATIONSBLAD PRESENTATION 301-142.doc 21.5.2004 Julkaisija Utgivare Publisher Helsingin kaupungin sosiaalivirasto Sarja - Serie Series Helsingin kaupungin sosiaalivirasto. Selvityksiä ISSN/Sosv 1457-9847 ISBN/Sosv 952-473-305-6 Julkaisuaika - Publikationsdatum Published 2004 Sivumäärä, liitteet - Sidoantal, bilagor Pages, appendixes 57 s. Osanumero - Del nummer Part number 2004:4 Kieli - Språk - Language suomi Tiivistelmä - Referat Abstract Tässä raportissa on arvioitu Helsingin kaupungin tuetun työllistymisen palvelun toiminnan julkistaloudellista kannattavuutta koko julkisen sektorin ja erikseen Helsingin kaupungin näkökulmasta suoritetun kustannus-hyöty analyysin keinoin. Selvitys on tehty VATES -säätiön vaihtoehtoiskustannustutkimuksessa kehitettyjä menetelmiä käyttäen. Tarkasteluperiodina oli vuosi 2002. Lisäksi on tarkasteltu tuetun työllistymisen menetelmän sisältöä, mahdollisuuksia ja ongelmia sekä toimintaa tilastollisesti sekä Helsingin tuetun työllistymisen palvelun että koko valtakunnan tasolla. Tuetussa työllistymisessa vajaakuntoisia henkilöitä pyritään työllistämään työsuhteisiin avoimille työmarkkinoille erityisen työvalmentajan räätälöidyn ja tarvittaessa jopa pysyvän tuen avulla. Helsingin tuetun työllistymisen palvelun kahdeksalla toimipisteellä oli yhteensä 171 asiakasta (31.12.2002), joista tuetusti työllistyneitä oli 78. Loput olivat tuetun työllistymisen valmisteluvaiheen toimenpiteissä, joista selvästi tärkein oli avotyötoiminta. Työvalmentajaa kohti tuetun työllistymisen prosessissa oli keskimäärin 16,3 asiakasta. Asiakkaista 44 prosenttia oli alle 36 -vuotiaita ja 81 prosentilla pääasiallinen heikon työmarkkina-aseman syy oli kehitysvamma. Tuetun työllistymisen menetelmän soveltaminen aloitettiin Helsingissä jo vuonna 1995 - heti menetelmää maahamme lanseerattaessa. Asiakas- ja tuetusti työllistyneiden määrä ovat jatkuvasti nousseet toiminnan ja työnantajasuhteiden kehittyessä sekä menetelmän tunnettavuuden lisääntyessä ja työvalmentajaresurssien hiljalleen kasvaessa. Helsingin tuetun työllistymisen palvelu edustaa tällä hetkellä huomattavaa osaa maamme tuetun työllistymisen toiminnasta. Tuetun työllistymisen palvelun toimipisteistä suurimmat: pohjoisen sosiaalikeskuksen tuettu työ, Vallilan työ- ja valmennuskeskus sekä Karviaismäen ja Tyynelän toimintakeskukset, olivat kustannus-hyöty tarkastelun kohteena. Kustannus-hyöty analyysi tarkoittaa tässä tuetun työllistymisen palvelun piirissä olleiden vajaakuntoisten vaihtoehtoisten elämäntilanteiden (tuetun työllistymisen palvelua ei olisikaan ollut olemassa) ja niistä aiheutuvien julkisten kustannusten arviointia ja vertailua tuetun työllistymisen palvelusta todella aiheutuneisiin kustannuksiin. Näin saadaan arvio toiminnan julkistaloudellisesta kannattavuudesta mikä ei tietenkään saa olla ainoa näkökulma tuetun työllistymisen kaltaisen palvelun oikeutusta arvioitaessa. Mainittujen neljän suurimman toimipisteen ja niiden harjoittaman tuetun työllistymisen prosessin julkinen kustannus oli yhteensä 449 000 euroa (2002), josta 97% kohdistui Helsingin kaupungille lähinnä työvalmentajien palkkoina ja toimintakuluina. Vastaavana aikana yksiköiden toiminnan ansiosta realisoitui arviolta 0,6 miljoonan euron julkiset bruttomääräiset säästöt mm. sosiaaliturvan etuuksissa sekä sosiaali- ja terveydenhuollon palveluissa. Yksiköiden ylläpito oli näin kannattavaa jo yksinomaan julkistaloudellisesta näkökulmasta. Arvioidut julkiset säästöt ylittivät kustannukset yli 150 000 eurolla (2002). Suhteellisesti tarkastellen säästöt ylittivät kustannukset 34 prosentilla eli jokaista toimintaan allokoitua euroa kohti saavutettiin 1,34 euron säästöt. Nettomääräiseen palautuvat verot ja sosiaalivakuutusmaksut huomioivaan analyysiin siirryttäessä tulokset paranivat edelleen hyötykustannus suhteen noustessa jo 3,62:een. Peräti 75% tuetun työllistymisen prosessin julkisesta bruttomääräisestä kustannuksesta palautui julkiselle sektorille veroina ja sosiaalivakuutusmaksuina. Avainsanat - Nyckelord - Key words tuettu työllistyminen; vajaakuntoiset; kustannus-hyöty -analyysi Hinta Pris Price Julkaisun myynti ja jakelu: Sosiaali- ja terveydenhuollon tietopalvelu PL 7010, 00099 HELSINGIN KAUPUNKI Puhelin: 310 43772 Telekopio: 310 43151 Sähköposti:sosv.kirjasto@hel.fi Tiimiposti: Sosv Kirjasto Hki/Sosv Julkaisumuoto Publikationsform Publishing form Distribution och försäljning: Social- och hälsovårdens informationstjänst PB 7010, 00099 HELSINGFORS STAD Telefon: 310 43772 Telefax: 310 43151 E-post: sosv.kirjasto@hel.fi Teampost: Sosv Kirjasto Hki/Sosv Distribution and sales: Social and Health Care Information Services PB 7010, 00099 Helsingin kaupunki Telephone: +358-9-310 43772 Telefax: +358-9-310 43151 E-mail: sosv.kirjasto@hel.fi Teampost: Sosv Kirjasto Hki/Sosv

Pasi Ylipaavalniemi Vajaakuntoisten tuettu työllistyminen Helsingissä toiminnasta ja hyödyistä Helsingin kaupungin sosiaalivirasto VATES säätiö

Sisällysluettelo JOHDANTO 9 1. TUETUN TYÖLLISTYMISEN MENETELMÄ 11 1.1. Mistä on kyse 11 1.2. Tilanne v. 2001 12 1.3. Mahdollisuudet ja ongelmat 14 1.4. Hyödyistä 17 2. HELSINGIN TUETUN TYÖLLISTYMISEN PALVELU 20 2.1. Toiminta tilastollisesti 20 2.2. Kustannus-hyöty analyysi 26 2.2.1. Analyysin toteutus 26 2.2.2. Julkinen brutto- ja nettokustannus 28 2.2.3. Asiakkaiden vaihtoehtoinen elämäntilanne 30 2.2.4. Tulokset 34 3. JOHTOPÄÄTÖKSET 41 Lähteet 42 LIITE 1: TYÖLLISTÄMISYKSIKÖIDEN KENTTÄ 45 LIITE 2: TIETTYJEN VAMMAISRYHMIEN KOKO SEKÄ TYÖMARKKINA-ASEMA JA -POTENTIAALI 47 LIITE 3: KUSTANNUS-HYÖTY ANALYYSIN OLETUKSIA 50

JOHDANTO Vammaisten, muuten vajaakuntoisten tai muista syistä heikossa työmarkkina-asemassa olevien henkilöiden (jatkossa vajaakuntoiset ) työllistämistoiminnan kuten muunkin julkisesti rahoitettavan toiminnan - oikeutus perustuu resurssien käytöllä aikaansaatuihin tuloksiin, joita tarkasteltaessa käytetään mm. termejä vaikuttavuus (toiminnan ansioksi objektiivisesti luettavissa oleva, tarkasteltavan tilan tavoitteen suuntainen nettomuutos) ja hyödyt (vaikuttavuus rahamääräisenä). Vajaakuntoisten henkilöiden työllistyminen esimerkiksi Helsingin tuetun työllistymisen palvelun kaltaisten työllistämisyksiköiden kautta saa aikaan vaikuttavuutta useilla eri tasoilla, kuten yksilö- (työllistyneet), julkisen sektorin (tai sen tietty toimija), tavallisten yritysten / yhteisöjen ja kansantalouden taso. Erityistyöllistämisen hyödyllisyydestä yksilötasolla vallitsee yksimielisyys. Aktiivinen vaihtoehto, eli työllistäminen / työllistymisen tukeminen on tätä haluavien ja siihen ilman tukea kykenemättömien henkilöiden kohdalla aina passiivista parempi. Työstä saatu korvaus nostaa (ainakin lähes aina) työllistyneen nettotuloja ja kaikkien vapaaehtoisesti mukana olevien elämisen laatu kohenee. Kunnat ylläpitävät ja / tai rahoittavat (ostopalvelut) erityistyöllistämisen toimenpiteitä, kuten työllistämisyksiköt (sisältäen työllistymistä tukevat toimet) osin vajaakuntoisten subjektiivisten oikeuksien perusteella. Pääosin erityistyöllistämisen panostaminen on kunnille kuitenkin harkinnanvarainen mahdollisuus. Vajaakuntoisen työllistymiseen erityistyöllistämisen palvelujärjestelmän kautta ei liity subjektiivista oikeutta saada riittävästi haluamiensa kaltaista tukea työllistymisensä tueksi, kuten esimerkiksi terveydenhuollossa 1. Niukkojen resurssien maailmassa erityistyöllistäminen toimenpiteet ja palvelut kilpailevat lukuisten muiden hyödyllisten ja kannatettavien hankkeiden kanssa esimerkiksi kunnille lakisääteisten palveluiden välttämättömän tason tuottamisen jälkeen jäävistä vapaista varoista. Näin ollen vajaakuntoisten työllistämis- ja työllistymistä tukevia toimia ei tule tarkastella itsestään selvyytenä, vaan hyödyllisenä toimintana, johon julkisia varoja kannattaa sijoittaa. Toiminnan oikeuttaminen edellyttää laajempaa ja perusteellisempaa tarkastelua kuin vain tuotosten (työpäivät, työllistyneet ) laskeminen ja yksilötason vaikuttavuuden ja hyötyjen arviointi. Julkisen sektorin toimijoiden (rahoittajan) näkökulmasta suoritettu kustannus vaikuttavuus- / -hyöty analyysi 2 on tärkein muista keinoista osoittaa toiminnan kannattavuus. Erityistyöllistämisen kustannus-hyöty analyysin kohdalla tärkeimmät kysymykset ovat: paljonko julkisia varoja tiettyyn työllistämisyksikköön / toimenpiteeseen ja sen piirissä oleviin vajaakuntoisiin henkilöihin on käytetty (tai tullaan arviolta käyttämään) ja mikä on (tulee arviolta olemaan) vaihtoehtotilanteen kustannus. Vaihtoehtotilanne on kuvitteellinen tilanne, jossa julkisen sektorin toimijat eivät olisikaan rahoittaneet työllistämisyksikköä / toimenpidettä lainkaan, eikä sitä näin olisi ollut olemassa. Erityistyöllistämiseen käytetty julkinen rahoitus, esimerkiksi kunnan yksityiseltä työkeskukselta ostama sosiaalihuoltolain mukaisen työsuhteisen työllistämisen palvelu, on investointi, jolla saavutetaan tietty tuotto lyhyellä ja / tai pidemmällä aikavälillä. Tuotto ilmenee esimerkiksi vähentyvänä sosiaaliturvan etuuksien tarpeena ja vähentyvän palvelukäytön kautta 3. Vaihtoehtotilanteen julkiset kustannukset ovat useimmiten lakisääteisiä (sosiaaliturva) ja periaatteessa saatavissa tarvittaessa (sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut). Esimerkiksi tietyn tuotannollisen työkeskuksen toiminnan 1 Terveydenhuollossa vallitsee ainakin periaatteessa subjektiivinen oikeus saada riittävä määrä oikein mitoitettuja palveluita riittävän nopeasti. Terveydenhuollon kohdalla ei keskustella siitä järjestetäänkö terveydenhuoltoa vai ei, vaan siitä missä, miten, millä keinoin, mitä ryhmää mahdollisesti priorisoiden terveydenhuoltoa järjestetään. 2 Kustannus-vaikuttavuus analyysi: fyysisinä yksikköinä tai rahamääräisenä ilmaistun panoskäytön ja aikaansaadun, ei-rahamääräisenä ilmaistun vaikuttavuuden suhteen (tehokkuus) analyysi. Kustannus-hyöty analyysi: rahamääräisinä ilmaistujen panoskäytön ja vaikuttavuuden suhteen (tehokkuus) analyysi. 3 Investoinnin tuotto on investoinnilla aikaansaatua tulovirtaa, myös ilman investointia realisoituvien menojen vähentymistä. 9

lopettaminen aikaansaa julkisen sektorin toimijoille työkeskukseen käytetyn julkisen rahoituksen suuruisen säästön vain kyseisen kustannuspaikan kohdalla, ei laajemmin tarkasteltuna edes kunnan tasolla, puhumattakaan koko julkisen sektorin tasosta! Erityistyöllistämisen yksikköön / toimenpiteeseen tehdyn julkisen investoinnin kannattavuuskriteeri poikkeaa tavanomaisesta. Vaikka investoinnin arvioidut julkiset tuotot (sisältäen kaikki julkiselle sektorille kohdistuvat hyötytekijät) jäisivätkin alle julkisen rahoituksen tason, ei tämä tarkoita (toisin kuten esimerkiksi koneinvestoinnin kohdalla) investoinnin olleen välttämättä huono tai kannattamaton. Tämä johtuu erityistyöllistämisen hyötyjen kohdistumisen useista tasoista, jotka julkisen sektorin toimijoiden on kaikki otettava huomioon. Yksilötasolla hyvin merkittäväksi koettuun toimintaan kannattaa panostaa, vaikka yksinomaan julkistaloudellisesta näkökulmasta panostus ei olisikaan järkevää. VATES säätiön vaihtoehtoiskustannustutkimuksessa on kehitetty laskentamalleja eri tyyppejä edustavien vajaakuntoisia työllistävien yksiköiden kustannus-vaikuttavuus (-hyöty-) analyysejä varten. Laskentamallien avulla saadaan perusteltuja arvioita - ei eksakteja totuuksia - työllistämisyksiköiden toiminnan julkistaloudellisista vaikutuksista. Laskentamallien kautta ei tarkastella toiminnan tehokkuutta, eli olisivatko tietyt työllistämisyksiköt voineet toimia paremmin. On myös muistettava erityistyöllistämisen kentän eri toimijoiden yhdessä muodostavan toisiaan täydentävän kokonaisuuden, joka sisältää lukuisia palveluita eri kohderyhmien tarpeisiin. Kustannus-hyöty tulosten pohjalta ei voi tehdä päätöksiä siitä, minkälaisia yksiköitä ja palveluita kattavaan erityispalvelurakenteeseen tulee sisältyä. Kustannus-hyöty -tuloksia (kpl 2.2.4.) tarkasteltaessa tulee muistaa tarkastelutaso, käytetyt oletukset, subjektiivisten näkemysten vaikutus sekä laskennassa huomioitujen hyötyja kustannustekijöiden joukko. Laskennassa on käytetty runsaasti oletuksia, joiden oikeellisuuteen tulokset kiinteästi liittyvät. Oletukset on aina pyritty tekemään mieluiten toiminnan hyötyjä aliarvioiden. Tärkeää on myös muistaa, että analyysissä ei huomioida kaikkia julkiselle sektorille kohdistuvia rahamääräiseksi muutettavissa olevia hyötyjä. Eri tyyppisten työllistämisyksiköiden kohdalla tarkastelun ulkopuolelle jätettyjen tekijöiden merkitys on erilainen. Esitetyt tulokset työllistämisyksiköiden julkisista hyödyistä ovat perusteltuja arvioita hyötyjen minimitasosta. Tarkastelu on ollut hyvin yksityiskohtaista mm. kattavine henkilö-henkilöltä suoritettuine arviointeineen. Tutkimuksen toteutus on vaatinut Helsingin tuetun työllistymisen palvelun työvalmentajilta paljon aikaa ja perehtymistä. Tästä heille suuri kiitos! 10

1. TUETUN TYÖLLISTYMISEN MENETELMÄ 1.1. Mistä on kyse Yhdysvalloissa 1980 luvun puolivälissä kehitetty tuetun työllistymisen menetelmä oli alun perin kohdennettu lähinnä kehitysvammaisille. Suomessa tuetun työllistymisen menetelmä lanseerattiin vuosina 1995-1997 lähinnä EU:n Employment Horizon projektien myötä. Tuetun työllistymisen työvalmentaja mallissa 4 pätee kolmen T:n periaate: Työsuhde, Tavallinen työyhteisö ja Työvalmentaja. Vammaisten tai muuten vajaakuntoisten tai heikossa työmarkkina-asemassa olevien henkilöiden ( vajaakuntoiset ) tuetusta työllistymisestä on kyse seuraavien kriteerien täyttyessä tai jos niiden täyttymiseen aktiivisesti pyritään 5 : (A) (B) (C) (D) Tuetusti työllistynyt asiakas on palkkatyösuhteessa tavalliseen yritykseen / yhteisöön (ei vajaakuntoisten työllistämistä varten perustettuun työllistämisyksikköön, kuten tuotannollinen työkeskus tai kehitysvammaisten työtoimintayksikkö) Tuetusti työllistyneen asiakkaan työpaikka on tavallisessa työyhteisössä (yksityisellä tai julkisella sektorilla), ei työllistämisyksikössä. Työvalmentaja (ja mahdollisesti työnetsijä) hankkii asiakkaalle työpaikan / tukee asiakasta työpaikan hankkimisessa sekä tukee asiakasta työpaikan säilyttämisessä toimien yhteistyössä työnantajan kanssa. Tuetun työllistymisen yksikön / palvelun asiakkaiden kohdalla on sitouduttu teoriassa kolme vaihetta sisältävään tuetun työllistymisen prosessiin (suunnittelu-, valmistelu- ja tuetun työllistymisen vaihe) 6, jonka nimenomaisena tavoitteena on työllistyminen työsuhteeseen avoimille työmarkkinoille (tuetun työllistymisen vaihe). Tuetun työllistymisen menetelmän kohderyhmä on alkuajoista merkittävästi laajentunut. Nyttemmin asiakkaina on ja potentiaalisina asiakkaina nähdään mm. mielenterveyskuntoutujia ja muuten heikossa työmarkkina-asemassa olevia henkilöitä (ei välttämättä diagnosoitua vammaa / sairautta). Kohderyhmän laajentuminen on edellyttänyt toimintamallien ja variaatioiden kehittymistä mm. työvalmentajan tarjoaman tuen ja sen intensiteetin suhteen. Edellä esitetyt tuetun työllistymisen kriteerit pätevät kuitenkin myös muille kuin kehitysvammaisille kohdennetuille tuetun työllistymisen palveluille. Tuetun työllistymisen menetelmän sisältö on syytä pitää riittävän tiukasti, mutta ei liian tiukasti 7 rajattuna. 4 Muita tuetun työllistymisen malleja ovat esimerkiksi Enklaavi malli (Enclave model; ryhmä tuetusti työllistyneitä tekee työtä yhdessä tavallisen työyhteisön sisällä) ja työpartio malli (mobile crew model; ryhmä tuetusti työllistyneitä liikkuu työpaikalta toiselle tiettyjä työtehtäviä suorittaen). Ks. lisätietoja tuetun työllistymisen malleista esimerkiksi julkaisusta Venäläinen (toim., 1996). 5 Tuetun työllistymisen kohdalla ei ole olemassa virallista tai yleisesti hyväksyttyä määritelmää. Esitetyt kriteerit ovat tuetun työllistymisen palvelun toiminnan kuvaus, joihin raameihin yleensä esitetyt määritelmät sopivat. 6 Lisätietoja tuetun työllistymisen prosessin vaiheista löytyy esimerkiksi julkaisusta Puolanne ym. (2000). 7 Esimerkki: on mahdollista, ettei tietty tuetusti työllistynyt asiakas / asiakasryhmä tarvitse lainkaan työvalmentajan tukea enää työllistyttyään eikä sitä näin ollen myöskään harjoiteta. Tällaisissa tapauksissa kyse on kuitenkin tuetusta työllistymisestä, mikäli kriteerit muuten täyttyvät. 11

1.2. Tilanne v. 2001 Tuetun työllistymisen yksiköitä / palveluita oli vuoden 2001 lopussa toiminnassa vähintään 33. Tuetun työllistymisen prosessissa (suunnittelu-, valmistelu- ja tuetun työllistymisen vaihe) oli tuolloin kaikkiaan arviolta 880 asiakasta, joista tuetusti työllistyneitä oli 230 (31.12.2001) 8. Tuetusti työllistyneiden henkilöiden määrä on viime vuosina hiljalleen noussut. Tuetusti työllistyneet kävivät työssä keskimäärin 2,2 päivänä viikossa ja työpäiviä kertyi vuodessa keskimäärin 105 (tilanne 2001, tässä tuetun työllistymisen vaiheen työpäivät). Kunnat olivat merkittävimpiä tuetun työllistymisen yksiköiden / palveluiden välittömiä ylläpitäjätahoja kaikkiaan 40 prosentin osuudella (31.12.2001). Yksityisten ylläpitäjien (järjestöt, yhdistykset, säätiöt) yksiköiden osuus oli yhteensä 45 prosenttia 9 muiden 15 prosentin ollessa kuntayhtymien yksiköitä. Vuoden 1999 lopun tilanteeseen verrattuna ylläpitäjäjakauma ei ole juuri muuttunut (Ylipaavalniemi, 2001). Tuetun työllistymisen yksiköt olivat voimakkaasti keskittyneet Etelä-Suomen läänin alueelle (55% kaikista). Tuetusti työllistyneiden kohdalla keskittyminen on vieläkin suurempaa peräti 66 prosenttia raportoiduista tuetusti työllistyneistä henkilöistä tuli Etelä-Suomen läänissä toimineilta yksiköiltä. Tuetusti työllistyneiden määrä vaihteli yksiköissä 0-23 henkilön välillä keskiarvon ollessa 7 tuetusti työllistynyttä (31.12.2001). Yksiköiden joukossa oli lukuisia vasta aivan toimintansa alkuvaiheessa olevia ja / tai resursseiltaan hyvin pieniä yksiköitä. Viidessä eniten tuetusti työllistyneitä asiakkaita omanneessa yksikössä työllistyneitä oli yhteensä 86, eli yksikköä kohti keskimäärin 17. Näiden yksiköiden, jotka yhtä lukuun ottamatta olivat Helsingin tuetun työllistymisen palvelun toimipisteitä, toiminta kuvastaa tuetun työllistymisen menetelmän mahdollisuuksia mikäli siihen uskotaan ja panostetaan pitkäjänteisesti. Tuetun työllistymisen prosessiin kohdistuneen lähinnä työvalmentajien työpanoksen kokonaismääräksi voidaan arvioida vähintään 45-50 henkilötyövuotta vuonna 2001. Yksiköiden keskimääräinen henkilöstöresurssi oli 1,4 työntekijää (työvalmentajaa). Tuetun työllistymisen prosessissa oli vuonna 2001 työvalmentajan kokopäiväistä henkilöstöresurssia kohti keskimäärin 19 henkilöä, joista 5 oli tuetusti työllistyneitä. Käytettävissä olleen henkilöstöresurssin määrä sekä tuetusti työllistyneiden ja tuetun työllistymisen prosessissa olleiden henkilöiden määrien suhde oli keskimäärin samalla tasolla myös vain kehitysvammaisiin asiakkaisiin keskittyneissä yksiköissä. Tuetun työllistymisen prosessin asiakasmäärät / työvalmentaja olivat jo aika korkealla tasolla. Suositusten mukaan yhdellä työvalmentajalla voi olla kerrallaan 10-16 asiakasta (Puolanne ym., 2000, s. 47). Kyse on erityisesti tiettyjen kohderyhmien kohdalla hyvin työvoimaintensiivisestä palvelusta. Tuetun työllistymisen prosessin asiakkaiden arvioidut pääasialliset heikon työmarkkinaaseman syyt 10 painottuivat voimakkaasti kehitysvammoihin ja mielenterveysongelmiin. Kehitysvammaisten ja mielenterveyskuntoutujien osuus tuetusti työllistyneistä oli 85 prosenttia ja kaikista prosessin asiakkaista 90 prosenttia (31.12.2001). Lähes kaikkien muiden asiakkaiden kohdalla pääasiallinen heikon työmarkkina-aseman syy kuului luokkaan muu syy 11. Tulokset ovat täysin loogisia sikäli, että juuri kehitysvammaiset ja mielenterveyskuntoutujat hyötyvät eniten tuetun työllistymisen kaltaisesta palvelusta sen intensiivisimmässä muodossaan. Ylipaavalniemi (2001) tietoihin verrattuna pääasiallisten 8 Hyvärinen ym. (2002, s. 28) mukaan kehitysvammaisten työ- ja toimintakeskuksissa oli tuetusti työllistyneitä kehitysvammaisia asiakkaita yhteensä 123 (syksy 2002). Erityishuoltopiirien ylläpitämien työ- ja päivätoimintakeskusten yhteydessä toimivissa tuetun työllistymisen palveluissa oli vuoden 2002 aikana yhteensä 130 tuetusti työllistynyttä asiakasta (Kuntaliitto, 2003). 9 Kunnat ja kuntayhtymät voivat toki olla taustayhteisöjä esimerkiksi säätiömuodossa toimivien yksiköiden taustalla. 10 Mahdollinen diagnosoitu vamma / sairaus ei välttämättä ole merkittävin heikon työmarkkina-aseman syy. 11 Joka tässä sisältää päihdeongelmien ja / tai sosiaalisten syiden takia työmarkkinoiden näkökulmasta vajaakuntoiset sekä muuten heikossa työmarkkina-asemassa olevia henkilöitä (maahanmuuttajia, pitkäaikaistyöttömiä, ikääntyneitä työnhakijoita, vanhentuneen / puutteellisen / väärän koulutuksen ja / tai vähäisen työkokemuksen omaavia ). 12

vajaakuntoisuuden syiden jakaumassa on tapahtunut mielenkiintoinen muutos: vuoden 1999 lopussa kehitysvammaisten ja mielenterveyskuntoutujien osuus kaikista tuetun työllistymisen prosessin asiakkaista oli vain 57 prosenttia. Tuettu työllistyminen näyttäisi näin olevan vakiintumassa entistä kiinteämmin juuri mainittujen ryhmien työllistymisen tukitoimeksi. Erityisesti kehitysvammaisten työtoimintayksiköiden yhteydessä toimivat tuetun työllistymisen palvelut ovatkin selkeästi lisääntyneet ja vakiinnuttaneet 12 toimintaansa mainitulla aikavälillä. Taustalla on varmasti myös projekti- tai kokeiluluonteisina toimineiden muille kohderyhmille suunnattujen palveluiden lopettamisia / uudelleen kohdentamisia. Toki muutosta voi selittää myös erot kyselyihin vastanneiden yksiköiden edustavuudessa. Esimerkiksi maahanmuuttajille suunnatuista tuetun työllistymisen hankkeista ei ole juuri saatu tietoja. Tuettu työllistyminen menetelmänä soveltuukin sinänsä laajalle joukolle vaikeasti työllistyviä henkilöitä menetelmää ja tarjottavaa tukea vain räätälöidään tarpeen mukaan ja tuetun työllistymisen prosessista erotettavissa olevista kolmesta vaiheesta (kpl 1.1.) käytetään vain tarpeellisia Tyypillisesti vain kehitysvammaiset asiakkaat käyvät läpi koko prosessin selvästi erottuvine pidempään kestävine vaiheineen. Tuetun työllistymisen yksiköiden toiminnan rahoitusta koskeviin kysymyksiin saatujen täydellisten ja luotettavien vastausten määrä oli muita kysymyskohtia vähäisempi. Mikäli rahoituskysymyksiin vastanneiden yksiköiden oletetaan edustavan perusjoukkoa, voidaan tuetun työllistymisen yksiköihin kohdentuneen julkisen rahoituksen määräksi arvioida 1,26-1,40 miljoonaa euroa (2001), josta 1,10-1,21 miljoonaa oli kuntasektorin rahoitusta 13. Tuetun työllistymisen yksiköiden toiminnan julkinen rahoitus (kustannus) asiakkaan toteutunutta tuetun työllistymisen ja sen valmisteluvaiheen työ-, työtoiminta- yms. päivää kohti oli arviolta 16,1-17,7 euroa (2001). Rahoitus kattaa tuetun työllistymisen palvelun toiminnan eli palvelun kautta saatavan lisäarvon kustannuksen 14, Tuetun työllistymisen prosessin työpäivän julkinen kustannus on laskenut viime vuosina yllättävänkin nopeasti, kustannuksen lasku ei sinänsä yllätä. Vuonna 1999 vastaavalla tavalla laskettu toteutuneen tuetun työllistymisen - ja sen valmisteluvaiheen työpäivän julkinen kustannus oli vielä peräti 36,5 euroa (Ylipaavalniemi, 2001, s. 119). Muutoksen taustalla on sekä rahoituksen / työvalmentaja jo absoluuttinenkin väheneminen, että toteutuneiden työpäivien määrän / työvalmentaja lisääntyminen. Liitteen 1 kahdessa taulukossa on hahmotettu eri tyyppisten työllistämisyksiköiden toiminta: rahoitus, toiminnan volyymi, kohderyhmä, tarjotut palvelut jne. Tavaroiden / (muiden kuin työllistämis-) palveluiden tuotantoa harjoittavien yksiköiden, kuten työpajat, tuotannolliset työkeskukset i, sosiaaliset yritykset 15, työllistymisen monipalvelukeskukset ii ja eri kohderyhmille (kehitysvammaiset, mielenterveyskuntoutujat) suunnatut työtoimintayksiköt, lisäksi työllistämisyksiköiksi voidaan laskea myös tuetun työllistymisen yksiköt / palvelut ja mielenterveyskuntoutujien klubitalot. Kahden jälkimmäisen toiminta on selkeästi määriteltyä ja tähtää tavoitteellisesti työllistymiseen. Liitteen 1 luvut sisältävät päällekkäisyyttä ja ovat osin eri ajankohdilta, eivätkä näin ole suoraan laskettavissa yhteen. Päällekkäisyydet johtuvat esimerkiksi tietojen keruun kohdistumisesta vain tiettyyn yksikkötyyppiin sekä eri tutkimuksissa käytetyistä erilaisista määritelmistä ja yksikkömäärän 12 Hyvärinen ym. (2002, s. 37) mukaan 90 prosentissa tuettua työllistymistä harjoittavista kehitysvammaisia työllistävistä työ- ja toimintakeskuksista toiminta on pysyväisluonteista ja vain 10 prosentissa projektiluonteista 13 Tässä on kyseessä tuetun työllistymisen yksikköön / palveluun / projektiin kohdistunut rahoitus, johon ei tyypillisesti sisälly valmisteluvaiheen toimenpiteiden kustannuksia, eikä tuetusti työllistyneiden työnantajille mahdollisesti maksettuja työllistämis- ja yhdistelmätukia. Tuetun työllistymisen palvelu toimii tyypillisesti esimerkiksi työtoimintayksikön tai tuotannollisen työkeskuksen yhteydessä, eikä palvelun kustannuksiin ole välttämättä vyörytetty kaikkia niihin todellisuudessa kohdistuvia kustannuksia 14 Rahoitus ei sisällä valmisteluvaiheen toimenpiteiden (esimerkiksi avotyötoiminnan) kustannuksia, eikä tuetusti työllistyneiden työnantajille mahdollisesti maksettuja työllistämis- ja yhdistelmätukia. Osa valmisteluvaiheen kustannuksista olisi toisaalta toteutunut joka tapauksessa. Jos esimerkiksi pidempään työtoimintayksikössä työskennellyt kehitysvammainen siirtyy tuetun työllistymisen prosessiin, ei valmisteluvaiheen toimenpiteistä aiheudu juurikaan välittömiä julkisia lisäkustannuksia. 15 Laki sosiaalisista yrityksistä (1351/2003). 13

laskemisen tavoista 16. Esimerkiksi: tuotannollisia työkeskuksia sisältyy varmasti työpajojen määrään, toiminnassa olevista kuudesta sosiaalisesta yrityksestä neljän toiminta sisältyy myös tuotannollisiin työkeskuksiin (tuotannolliset työkeskukset v. 2001) ja esitetyt tuetun työllistymisen palvelut sisältyvät lähes kaikki myös tuotannollista toimintaa harjoittavien yksiköiden lukuihin Kappaleen 1.2. tilastotietojen lähde: Ylipaavalniemi (2003, a). Tuetun työllistymisen yksiköiden / palveluiden - ja tuetusti työllistyneiden henkilöiden - määriä on arvioitu ainakin seuraavissa tutkimuksissa ja selvityksissä: Hyvärinen ym. (2002), Ylipaavalniemi (2001), Ala-Kauhaluoma (2000), Saloviita ym. (2000) ja Sariola (1998). 1.3. Mahdollisuudet ja ongelmat Tuettu työllistyminen on vakiintumassa osaksi vajaakuntoisille tarjottujen työllistämispalveluiden valikoimaa. Maamme työllisyyspolitiikan toimintasuunnitelmassa 2002 tuetun työllistymisen menetelmän vakiinnuttaminen on asetettu viralliseksi tavoitteeksi (Työministeriö, 2002, kpl 4.1.4.). Vuoden 2003 alussa astui voimaan menetelmän vakiintumista ja laajentumista mahdollisesti hyvinkin paljon edistävä uudistus: 1.1.2003 alkaen työvoimatoimistoilla on ollut mahdollisuus hankkia ostopalveluina tuetun työllistymisen palveluita ( työhön valmennusta ) vajaakuntoisille henkilöasiakkailleen (Laki julkisesta työvoimapalvelusta 1295/2002, 6. luku 13. ). Lakimuutoksen myötä avautui toinen potentiaalinen tuetun työllistymisen ei-projektirahoitukseen perustuva pääasiallinen rahoituskanava kuntarahoituksen lisäksi / sijasta toiminta(-a) on nyt myös käytännössä mahdollista pyrkiä rahoittamaan työvoimatoimistojen palveluostojen kautta 17. Tarvetta palveluostoille löytyy - maassamme on huomattava määrä työikäisiä kansalaisia jumiutuneena työllistymisen kannalta hankalaan tai jopa epätoivoiseen tilanteeseen. Työkyvyttömyyseläkkeelle pääsemiseksi monen työkyky ja terveydentila on liian hyvä, mutta olemassa olevat työllistymisen esteet viat, vammat ja haitat ovat lähes ylivoimaisia ainakin työhallinnon tavanomaisia tukitoimia käytettäessä. Osalla heistä vaikeudet työllistyä ja säilyttää työ ovat saaneet alkunsa jo lamavuosina. Näiden vaikeasti työllistyvien rakennetyöttömien työttömien, joiden työllistymiseen suhdanteilla ei juuri ole vaikutusta määrän vähentäminen ja syrjäytymisen ehkäisy on asetettu erääksi valtioneuvoston vahvistaman työllisyyden politiikkaohjelman päätavoitteista. Hallitus on ohjelmassaan (Valtioneuvoston kanslia, 2003, kpl 3.5.) esittänyt linjaukset työvoimapolitiikan kehittämisestä niin, että työvoimatoimistojen hankkimien ostopalveluiden määrää ja alueellista päätösvaltaa työvoimapoliittisten välineiden käytössä lisätään, sekä työvoimatoimistojen ohjausta tehostetaan niin, että kaikkialla on mahdollista saada samanvertaista palvelua. Hallitusohjelman linjaukset ovat tukea tuetun työllistymisen yksiköiden ja työvoimatoimistojen välisten asiakassuhteiden synnylle. Samaa asiaa edistää vuosina 2004-2006 toteutettava julkisen työvoimapalvelun rakenneuudistus, jossa vaikeasti työllistyvien 16 Esimerkiksi työllistymisen monipalvelukeskuksen toimintaan voi sisältyä yksiköitä, jotka erikseen tarkasteltuina määrittyisivät työtoimintakeskuksiksi. 17 Toisen potentiaalisen pääasiallisen rahoituslähteen avautuminen on tärkeää, sillä kuntien rahoittamien / ylläpitämien tuetun työllistymisen palveluiden toiminnan taustalla on vain Sosiaalihuoltolain (710/1982) 27d :ssä säädetty kuntien velvollisuus järjestää vammaisten henkilöiden työllistymistä tukevaa toimintaa (erityisiä työhön sijoittumista edistäviä kuntoutus- ja muita tukitoimia). Kehitysvammaisten erityishuollosta annetun lain (519/1977) 2 :ssä erityishuoltoon kuuluviksi toimiksi määritellään mm. työtoiminta ja muu vastaava yhteiskunnallista sopeutumista edistävä toiminta. Kunnilla ei siis ole velvoitetta rahoittaa / ylläpitää tuetun työllistymisen palveluita. 14

palvelut ja resurssit eriytetään työnvälityksestä ja kootaan erityisiin työvoiman palvelukeskuksiin 18. Työministeriössä toteutetaan kesään 2004 mennessä hallitusohjelmassa mainittu selvitystyö liittyen mahdollisuuksiin ottaa käyttöön vajaakuntoisen työllistävälle työnantajalle maksettava työntekijän yksilöllisen työkunnon aleneman mukaan räätälöity pitkäaikainen tai jopa pysyvä työllistämistuki. Sillä, toteutuuko tämä uudistus ja missä muodossa, voi olla suuri vaikutus tuetun työllistymisen menetelmän mahdollisuuksiin. Tuetun työllistymisen verkosto (Finse) pyrkii osaltaan edistämään menetelmän leviämistä paikallis- ja valtakunnan tasoilla harjoitettavan tiedotus- ja vaikuttamistyön avulla. Maamme tuetun työllistymisen toimijoista huomattava osa on Finsen jäseniä. Tuettu työllistyminen on menetelmänä erinomainen mm. siksi, että sen kautta vajaakuntoisia tuetaan sijoittumaan nimenomaan avoimien työmarkkinoiden työpaikkoihin, mikä ainakin teoriassa on kaikkien erityistyöllistämisen yksiköiden ja toimenpiteiden lopullinen päämäärä. Tuetussa työllistymisessä asiakkaan todennäköisyys työllistyä avoimille työmarkkinoille ja säilyttää työpaikka (ja kenties jopa työvalmentajan tuen tarpeen päättyminen) on oletettavasti suurempi kuin vajaakuntoisia tuotannollista toimintaa harjoittavien työllistämisyksiköiden kautta työllistettäessä, toki olettaen taustatekijät (työpotentiaali, motivaatio ) yhtäläisiksi. Tuetusti työllistyneille sopivia työtehtäviä löytynee riittävästi ja monet niistä ovat ns. tekemättömiä töitä. Työnantajille vajaakuntoisten työllistäminen on eräs tapa kantaa sosiaalista / yhteiskuntavastuuta. Tuetusti työllistyneiden näkökulmasta oleellista on, että kyseessä on oikea työ (-suhde), johon liittyy mm. ansiosidonnaisen sosiaaliturvan karttuminen. Tuetun työllistymisen vaihtoehtona on useimmiten työ- tai työtoimintapaikka vajaakuntoisten työllistämistä varten perustetussa työllistämisyksikössä tai jääminen kokonaan työelämän ulkopuolelle. Rahoittajan - julkisen sektorin - näkökulmasta investointi tuettuun työllistymiseen näyttää hyviä kustannus-hyöty tuloksia, kuten tässä raportissa esitetyt Helsingin tuetun työllistymisen palvelun tulokset (kpl 2.2.4.). Kuinka monelle vajaakuntoiselle tuettu työllistyminen sitten olisi oikea ratkaisu? Hyvärinen (toim., 2003; liite 2) mukaan kehitysvammaisten työ- ja toimintakeskusten (kehitysvammaisista) asiakkaista noin 1700 omaa mahdollisuudet työllistyä avoimille työmarkkinoille tuetun työllistymisen menetelmän avulla. Havo (2000, s. 52) mukaan tuettu työllistyminen olisi mahdollisuus yli 3 500 kehitysvammaiselle. Ja nämä arviot siis vasta kehitysvammaisten kohdalla... Yleisenä taustainformaationa on syytä mainita Työministeriön rakennetyöttömyyden purkaminen projektin loppuraportissa (Työministeriö, 2003, a, s. 26) esitetty arvio: arviolta noin 50 prosenttia vajaakuntoisista työnhakijoista olisi työllistettävissä avoimille työmarkkinoille, mikäli käytettävissä olisi nykyistä tehokkaampia palveluja ja nykyistä pitkäkestoisempia koulutus- ja tukitoimenpiteitä. Kuten kappaleessa 1.2. tuli esiin, tuetusti työllistyneiden määrä on maassamme viime vuosina hitaasti noussut. Menetelmän sisältö ja soveltamistavat ovat sen sijaan kehittyneet huomattavasti. Esimerkkeinä voidaan mainita tuetun työllistymisen laatustandardin valmistuminen (Puolanne ym., 2000) ja käyttöönotto kentällä, sekä tuetun työllistymisen työvalmentajille kohdennettujen 18 ja 5-10 opintoviikon laajuisten TRADES - Diploma koulutusohjelmien käynnistyminen 19. Hämeen ammattikorkeakoulun ammatillisessa opettajakorkeakoulussa käynnistyy syksyllä 2004 12 opintoviikon laajuinen erityistyöllistymisen täydennyskoulutusohjelma, jonka tavoitteena on lisätä osallistujien tietoja ja taitoja erityistä tukea tarvitsevien henkilöiden työllistymisestä ja työllistymisen tukemisesta. Koulutusohjelman jo toimivassa pilottiryhmässä on mukana jo TRADES koulutusohjelman suorittaneita työvalmentajia ja työvoimatoimistojen henkilöstöä. Erityinen tarve on lyhyille 18 Palvelukeskuksia tullaan perustamaan noin 40 vuoteen 2006 mennessä. Vuodelle 2004 rahoitusta on jo myönnetty 15 palvelukeskukselle ja 10 yhteispalvelupisteelle. Näissä yhteensä 25 hankkeessa on mukana 36 työvoimatoimistoa ja 72 kuntaa. Hankkeiden asiakasmääräksi on arvioitu yhteensä 20 000 (Työministeriö, 2003, d). 19 TRADES - Diploma koulutusohjelma kehitettiin vuosina 1998-2000 Kuntoutussäätiön EU-rahoitteisen tuetun työllistymisen kehittämisohjelman (TRADES -projekti) osana. 15

tuetun työllistymisen koulutusohjelmille, joiden kautta menetelmän sisältö leviää laajemmalle. Tuetun työllistymisen verkosto (Finse) on tehnyt opetushallitukselle aloitteen työvalmentajan erityisammattitutkinnon kehittämisestä. Lukuisten tuotannollista toimintaa harjoittavien vajaakuntoisia työllistävien työllistämisyksiköiden, kuten tuotannollisten työkeskusten ja kehitysvammaisten työtoimintayksiköiden, toiminta on viime vuosina kehittynyt monipalvelukeskus konseptin suuntaan. Perinteisten työsuhteisen työllistämisen ja työtoiminnan ohessa harjoitetaan yhä useammin muita kuntouttavia ja / tai työllistymismahdollisuuksia parantavia palveluita, kuten työkokeilut, Kelan työhön valmennus, työharjoittelu / työelämävalmennus, kuntouttava työtoiminta ja tuettu työllistyminen. Miksi tuettu työllistyminen ei sitten ole levinnyt kulovalkean lailla? Tähän on olemassa useitakin syitä selityksistä ei tässä yhteydessä tarvitse puhua -, joista monet ovat toimivien tuetun työllistymisen palveluiden näkökulmasta annettuja. Puuttumatta siihen, olisivatko tuetun työllistymisen yksiköt voineet toimia paremmin tai tehokkaammin käytössä olleilla resursseilla ja vallinneella toimintaympäristöllä, on kuitenkin todettava seuraavaa On epäilemättä vaikeaa myydä vajaakuntoisia henkilöitä yrityksiin työsuhteisiksi työntekijöiksi tilanteessa, jossa keskivertotyönantaja ei edelleenkään etukäteen tunne tuetun työllistymisen menetelmää. Tiedotusta ja erityisesti työnantajiin kohdistettua tiedotusta siis tarvitaan, mikä tuli esiin myös ulkopuolisen evaluaattorin suorittamassa Finse verkoston toiminnan arvioinnissa (Laine, 2003). Avotyötoiminta- tai avosuojatyöpaikkoja aiemmin tarjonneet työnantajat ovat puolestaan tottuneet siihen, että vajaakuntoisten työpanoksesta maksettava korvaus on tyypillisesti hyvin vähäinen ja mahdollinen työsuhde solmitaan vajaakuntoisen ja hänen taustaorganisaationaan toimivan työllistämisyksikön välillä. Harppaus ei palkkaa - ei työsuhdetta -tilanteesta palkkatyösuhteeseen käyvällä palkalla on (myös) työnantajalle iso. Vajaakuntoisille työpaikkoja avoimilta työmarkkinoilta etsivät henkilöt pyrkivätkin yhä enenevässä määrin hankkimaan nimenomaan työsuhteisia työpaikkoja ja tämä tehdään työnantajille heti selväksi. Tuetun työllistymisen menetelmän marginaalisuus on ongelma. Kun toimintaa ei rahoiteta riittävästi, tuetun työllistymisen palvelua ei aloiteta lainkaan tai se ei pääse laajenemaan tehokkaammin toimivaksi, eikä tuetusti työllistyneiden määrä näin lisäänny, mikä taas ei edelleenkään rohkaise rahoittamaan toimintaa Kun tuetun työllistymisen yksikössä on keskimäärin yksi työvalmentaja (joka on usein ainoa työvalmentaja paikkakunnalla) ja käytettävissä oleva rahoitus kattaa vain henkilöstökulut ja niukat toimintamenot, ei tämä voi olla vaikuttamatta saavutettaviin tuloksiin. Myös tuetun työllistymisen palveluiden resursseja kasvatettaessa vallinnevat aluksi kasvavat skaalatuotot! Avoimille työmarkkinoille työllistymiseen tähtäävä toiminta asettaa vaatimuksia myös esimerkiksi kehitysvammahuollon henkilöstön asennemuutokselle. Tuetussa työllistymisessä kun pyritään juuri siihen, mikä ei aiemmin vallinneiden käsitysten mukaan ollut mahdollista. Tuetusti työllistyneille sopivien työpaikkojen tarjonnan vähäisyys voi toki olla ongelma erityisesti kasvukeskusten ulkopuolella. Onnistuneet esimerkit yksikin tuetusti työllistynyt voivat vaikuttaa suurenkin yrityksen / yhteisön suhtautumiseen yllättävän paljon avaten mahdollisuuksia seuraaville. Kunhan tietty tietoisuuden taso tuetun työllistymisen menetelmästä on saavutettu suuren yleisön keskuudessa ja työllistyneiden määrä on kasvanut sen verran, ettei kyse ole enää aivan marginaalisesta toiminnasta, monia hyvin positiivisia elementtejä sisältävän tuetun työllistymisen menetelmän volyymin huomattavallekin kasvulle - mikäli edellytyksistä on samalla huolehdittu - ei ole esteitä.. 16

1.4. Hyödyistä Vammaisia sekä muuten vajaakuntoisia / heikossa työmarkkina-asemassa olevia henkilöitä (vajaakuntoiset) työllistävät ja / tai heidän työllistymistään edistävät yksiköt tuottavat työllistämispalveluita, kuten työsuhteinen työllistäminen (työllistämistukien avulla, ilman työllistämistukia: entinen suojatyö), työtoiminta, sekä muu kuntouttava ja työllistymismahdollisuuksia edistävä toiminta (työkokeilut, työhön valmennus, työharjoittelu ). Työllistämisyksikön ja sen tietyn palvelun / toiminnon saama julkinen rahoitus (tuki ja / tai työllistämispalvelun osto) on julkinen (kuntien, työhallinnon, Kelan, RAY:n, ESR:n jne.) investointi, jolle odotetaan ja on niukkojen resurssien maailmassa oikein odottaa - saavan riittävästi vastinetta eri tasoille (yksilö, julkinen sektori jne.) kohdistuvan vaikuttavuuden kautta. Työllistämisyksikön harjoittamaan tuotannolliseen toimintaan kohdistuva julkinen tuki (suora tuki tai tuotannolliseen toimintaan osallistuviin vajaakuntoisiin työntekijöihin kohdistettu rahoitus) on korvaus vajaakuntoisella työvoimalla operoimisen aiheuttamista lisäkustannuksista verrattuna siihen, että vastaava tuotanto olisi tuotettu ei-vajaakuntoista työvoimaa käyttäen. Lisäkustannuksia aiheutuu mm. vajaakuntoisten alhaisemmasta työn tuottavuudesta, heidän tarvitsemistaan ylimääräisistä tukitoimista mm. työn organisoinnissa, työtehtävien sopeuttamisessa ja työn opettelussa / harjoittelussa, sekä koko työllistymisen ajan relevantista tavoitteesta työllistyä avoimille työmarkkinoille 20. Työllistämisyksikön saamaa julkista rahoitusta (tuki ja / tai työllistämispalveluiden ostot) voidaan tarkastella brutto ja / tai nettomääräisenä. Nettomääräisessä tarkastelussa arviot toiminnasta palautuvien verojen ja sosiaalivakuutusmaksujen (tai osa niistä) vähennetään bruttomääräisestä rahoituksesta, eli arvioidaan työllistämisyksikön saaman todellisen rahoituksen määrä. Brutto- tai arvioidulla nettomääräisellä rahoituksella työllistämisyksikkö aikaansaa tietyt tuotokset (eli suoritteet, kuten työpäivät ja työkokeilujaksot), joilla saavutetaan tietty vaikuttavuus. Vaikuttavuutta realisoituu yksilö- (työllistynyt henkilö), julkisen sektorin, yritys / yhteisö ja kansantalouden tasoilla (taulukko 1). Esimerkiksi työllistyneiden vajaakuntoisten näkökulmasta (yksilötaso) erityistyöllistämisen vaikuttavuus näkyy mm. nousevien nettotulojen, parantuvan elämisen laadun ja avoimille työmarkkinoille työllistymisten kautta. Julkisen sektorin tasolla vaikuttavuus näkyy mm. työllistyneiden vajaakuntoisten vähentyvän sosiaaliturvan etuuksien, sekä sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden käytön kautta. Mikäli julkisen sektorin näkökulmasta arvioitua työllistämisyksiköiden toiminnan vaikuttavuutta tarkastellaan rahamääräisenä (hyödyt), kyse on ns. vaihtoehtoiskustannuksen eli julkisten säästöjen arvioinnista ja niitä kustannuksiin verrattaessa kustannus-hyöty analyysistä 21. Vaihtoehtoiskustannukset voidaan jakaa niiden kohdistumisen perusteella mm. toimeentulon (sosiaaliturva), sekä sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden lisäkäytön vaihtoehtoiskustannukseen. Julkiset säästöt voivat kohdistua vajaakuntoisten henkilöiden työllistämisyksikön toiminnan piirissä oloaikaan (tietyllä tarkasteluperiodilla) tai olla ns. pidemmän aikavälin hyötyjä kohdistuen aikaan jolloin henkilöt eivät enää ole työllistämisyksikön toiminnan piirissä (tarkasteluperiodilla tai sen jälkeen). Huomioitavia tai ainakin mielessä pidettäviä tekijöitä ovat lisäksi kerrannaisvaikutukset, sekä hyötyjä pienentävät ns. vuototekijät iii. Työllistämisyksiköiden toiminnan vaikuttavuuden arviointi on käytännössä vaikeaa ja rahamääräiseksi muutettuna vielä hankalampaa mutta välttämätöntä. Verrattaessa työllistämisyksikön saamaa brutto- tai nettomääräistä julkista rahoitusta arvioitujen julkisten hyötyjen rahamääräiseen tasoon saadaan arvioita toiminnan puhtaasta 20 Tämä tarkoittaa käytännössä pyrkimystä työllistää parhaat työntekijät muualle 21 Mikäli julkinen rahoitus on huomioidaan nettomääräisenä, on myös hyödyt (ja vuodot) arvioitava nettomääräisenä. 17

taloudellista kannattavuudesta mikä ei tietenkään saa olla ainoa näkökulma, eikä valintojen taustainformaatio. (Taulukko 2) Helsingin kaupungin tuetun työllistymisen palvelun kustannus-hyöty analyysissä (kpl 2.2.) on huomioitu taulukon 2 kohtien A1-A3 tekijät, joiden arvioituun määrään on verrattu yksiköiden saamaa julkista brutto- ja nettomääräistä julkista rahoitusta. Teoriassa relevanteista tekijöistä tarkastelun ulkopuolelle on jätetty mm. pidemmän aikavälin hyödyt (B ja C), sekä osittain vuodot (E). Työllistämisyksikön tai sen tietyn palvelun / toimenpiteen (tuotosten) potentiaalisia vaikuttavuustekijöitä eri näkökulmista Yksilö (vajaakuntoiset henkilöt) Julkinen sektori ja sen toimijat (kunta- ja valtiosektori) Yritys / yhteisö (ei työllistämisyksikkö) Kansantalous Vajaakuntoisten työntekijöiden nettotulot nousevat (ml. ansiosidonnaisen sosiaaliturvan kertyminen) Vajaakuntoisten työntekijöiden elämisen laatu ja hallinta parantuvat (näkyy julkisen sektorin tasolla palvelusäästöinä) Avoimille työmarkkinoille työllistymiset Siirtymiset vähemmän intensiivisten erityistyöllistämisen keinojen piiriin, koulutukseen jne. Työllistämisyksikön toiminnan ansiosta realisoitunut, toiminnassa tarkasteluperiodilla mukana oleviin vajaakuntoisiin henkilöihin liittyvä - muiden työllistymismenetelmien - sosiaaliturvan etuuksien - sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden - muiden julkisesti rahoitettujen palveluiden vähentyvä käyttötarve Kerrannaisvaikutukset Tarkasteluperiodiin kohdistuvat pidemmän aikavälin vaikutukset esimerkiksi työllistymiset avoimille työmarkkinoille (pois työllistämisyksikön toiminnan piiristä) ja niihin liittyvät verotulojen lisäykset ja julkiset säästöt Yritys / yhteisö palkkaa motivoituneita vajaakuntoisia henkilöitä työpanoksen ja korvauksen ollessa oikeassa suhteessa Yritysten / yhteisöjen tekemättömät työt saavat tekijöitä Jokaisen työhaluisen ja (vähänkin) työkykyisen henkilön osallistuminen tuotantoon kasvattaa kansantalouden kokonaistuotosta ja tuloja Kerrannaisvaikutukset Vaikuttavuustulokset ovat kokonaan tai tietyltä osin työllistämisyksikön tai sen tietyn palvelun / toimenpiteen ansiota ja niiden taustalla on työllistämisyksikön saama julkinen rahoitus (investointi). Taulukko 1: Työllistämisyksiköiden toiminnan potentiaalisia vaikuttavuustekijöitä. 18

Hyötyjen ajallinen kohdistuminen Hyötyjen kuvaus (A) Aika, jona henkilöt ovat työllistämisyksikössä tarkasteluperiodilla Julkiset säästöt (vaihtoehtoiskustannus) (A1) Muiden työllistymisen menetelmien vähentyvän käytön myötä (työllistymisen vaihtoehtoiskustannus) (A2) Sosiaaliturvan etuuksien vähentyvän käytön myötä (toimeentulon vaihtoehtoiskustannus) (A3) Sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden vähentyvän käytön myötä (sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden lisäkäytön vaihtoehtoiskustannus) (A4) Muiden kuin sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden vähentyvän käytön myötä (sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden lisäkäytön vaihtoehtoiskustannus) (B) Aika, jonka työllistämisyksikössä tarkasteluperiodilla olleet henkilöt ovat työllistämisyksikön ulkopuolella tarkasteluperiodilla (C) Aika, jonka työllistämisyksikössä tarkasteluperiodilla olleet henkilöt ovat työllistämisyksikön ulkopuolella tarkasteluperiodin jälkeen Julkiset säästöt (vaihtoehtoiskustannus) Julkiset säästöt (vaihtoehtoiskustannus) Kohdat (A1-A4) Kohdat (A1-A4) (D) Tarkasteluperiodilla (E) Tarkasteluperiodilla Kerrannaisvaikutukset Vuodot (ks. loppuviite iii) B ja C ovat pidemmän aikavälin hyötyjä. Taulukko 2: Työllistämisyksikön ja / tai sen tietyn palvelun vaikuttavuus (-tekijät) rahamääräisenä. 19

2. HELSINGIN TUETUN TYÖLLISTYMISEN PALVELU 2.1. Toiminta tilastollisesti Helsingin tuetun työllistymisen palvelu toimi tarkasteluvuonna 2002 kaikkiaan kahdeksassa toimipisteessä: Pasilan toimintakeskus (Pakkamestarinkatu 2), Tyynelän toimintakeskus (Väinämöisenkatu 27), Vallilan työ- ja valmennuskeskus (Kumpulantie 1), Mellunmäen toimintakeskus (Korvatunturintie 2), Aula-työkoti (Engelinaukio 5), Pohjoisen sosiaalikeskuksen tuettu työ (Suursuonlaita 1), Kirvesmiehenkadun toimintakeskus (Kirvesmiehenkatu 2) ja Karviaismäen toimintakeskus (Karviaistie 13). Harjoitettu tuetun työllistymisen toiminta on nimenomaan ns. työvalmentaja mallia edustavaa (ks. kpl 1.1.). Tuetun työllistymisen toimintamallin käyttö aloitettiin yksiköissä vuonna 1995, eli heti menetelmää maahamme lanseerattaessa. Toimipisteet ovat Aula-työkotia lukuun ottamatta kaikki välittömästi osa Helsingin kaupungin itse tuottamaa palvelutuotantoa. Aula-työkodin toimintaa harjoittaa Aula-työkotien kannatusyhdistys ry., jonka kanssa Helsingin kaupungilla on ostopalvelusopimus. Helsingin kaupungin tuetun työllistymisen palvelun piirissä (prosessissa) oli kaikkiaan 171 asiakasta (31.12.2002), joista tuetusti työllistyneitä oli 78. Loput 93 olivat tuettuun työllistymiseen tähtäävän prosessin valmisteluvaiheessa eli erilaisten valmisteluvaiheen toimenpiteiden, joista ylivoimaisesti merkittävin oli avotyötoiminta 85 prosentin osuudella, piirissä. Tuetusti työllistyneistä vain yhden henkilön työnantajalle maksettiin työllistämis- tai yhdistelmätukea. Kokonaisasiakasmäärään sisältyvät myös suunnitteluvaiheen asiakkaat asiakkaat, joiden tuettua työllistymistä tai sitä edeltäviä valmisteluvaiheen toimenpiteitä vasta suunnitellaan, mutta jotka eivät vielä ole varsinaisten toimenpiteiden piirissä. Suunnitteluvaihetta ei kuitenkaan tässä ole huomioitu asiakasmäärissä. Toisaalta asiakkaat olivat useimmiten jo jonkin työllistämispalvelun (työtoiminta, avotyötoiminta ) piirissä aloittaessaan tuettuun työllistymiseen tähtäävän prosessin. Tuetun työllistymisen palvelun asiakasmäärä ja tuetusti työllistyneiden määrä ovat jatkuvasti nousseet toiminnan / sen tunnettavuuden ja työnantajasuhteiden kehittyessä ja työvalmentajaresurssien hiljalleen kasvaessa. Esimerkiksi palvelun kokonaisasiakasmäärä nousi 14 prosentilla vuoden 2002 aikana. Tuetun työllistymisen palvelu oli tarkasteluvuonna keskittynyt neljään yksikköön: Pohjoisen sosiaalikeskuksen tuettu työ, Vallilan työ- ja valmennuskeskus sekä Karviaismäen ja Tyynelän toimintakeskukset. Juuri nämä yksiköt valittiin kustannus-hyöty analyysin kohdeyksiköiksi (kpl 2.2.). (Taulukko 3) Helsingin tuetun työllistymisen palvelu edustaa huomattavaa osaa maamme tuetun työllistymisen toiminnasta. Ylipaavalniemi (2003, a) mukaan vuoden 2001 lopussa maassamme toimi vähintään 33 tuetun työllistymisen palvelua / projektia, joiden kautta tuetusti työllistyneenä oli arviolta 230 asiakasta (luvut sisältävät Helsingin tuetun työllistymisen palvelun). Tuetun työllistymisen palvelun asiakkaiden toteutuneiden tuetun työllistymisen ja sen valmisteluvaiheen työpäivien määrä oli yhteensä 35 800 (2002), joista 52 prosenttia (18 600) oli tuetun työllistymisen vaiheen työpäiviä. Käytettävissä olleen kokopäiväisen työvalmentajaresurssin määrä nousi yhdellä työvalmentajalla tarkasteluvuoden aikana ollen vuoden lopussa 10,5. Kokopäiväistä työvalmentajaresurssia kohti työvalmentajilla oli keskimäärin 16,3 asiakasta, joista 7,4 oli tuetusti työllistyneitä. Asiakasmäärä on keskimäärin tasolla, jossa toiminnan volyymin lisäys toiminnan laatu säilyttäen - edellyttää henkilöstöresurssien lisäystä. Suositusten tuetun työllistymisen laatustandardi (Puolanne ym., 2000, s. 27) - mukaan työvalmentajalla tulisi olla kerrallaan korkeintaan 10-16 asiakasta tuetun työllistymisen prosessin eri vaiheissa. (Taulukot 4-5) Helsingin tuetun työllistymisen palvelun asiakkaiden merkittävin pääasiallinen heikon työmarkkina-aseman syy oli kehitysvamma. Kehitysvammaisia oli 81 prosenttia kaikista ja 84 20

prosenttia tuetusti työllistyneistä asiakkaista (31.12.2002). Muut olivat mielenterveyskuntoutujia tai kategoriaan muu sairaus kuuluvia. Arvioidut pääasialliset heikon työmarkkina-aseman syyt olivat käytännössä diagnoosin mukaisia 22. Tuetun työllistymisen palvelun asiakkaista 44 prosenttia oli alle 36-vuotiaita (31.12.2002). Tuetusti työllistyneistä ko. ikäryhmän osuus oli vieläkin suurempi, 53 prosenttia. Huomattavalla osalla asiakkaista on näin vielä pitkä työura edessään. (Taulukot 6-9) Työllistämisyksiköiden kuten tuetun työllistymisen palvelu - toiminnan potentiaalisten kohderyhmien kohdalla on tärkeää muistaa, että kaikkien diagnosoidusta vammasta / sairaudesta kärsivien (toimintakyky heikentynyt) työkyky ei välttämättä ole heikentynyt, eivätkä he näin välttämättä kaikki kuulu työllistymisen näkökulmasta vajaakuntoisten joukkoon. Esimerkiksi moni liikuntavammainen työllistyy avoimille työmarkkinoille ilman erityisiä tukitoimia (ks. liite 2). Sen sijaan muuten vajaakuntoiset (päihdeongelma, sosiaalinen syy) ja muuten heikossa työmarkkina-asemassa olevat henkilöt kuuluvat automaattisesti potentiaaliseen kohderyhmään. Tässä tutkimuksessa käytetty vajaakuntoisuuden käsite on laajempi kuin työhallinnossa käytetty 23, lähinnä vammaisiin viittaava käsite. Se, milloin päihde-, sosiaalisista yms. ongelmista kärsivä voidaan luokitella vajaakuntoiseksi, ei tietenkään ole yksiselitteistä. (Taulukko 10) Helsingin tuetun työllistymisen palvelun tuetusti työllistyneiden asiakkaiden työaika oli keskimäärin 25 tuntia viikossa (tilanne 31.12.2002) vaihteluvälin ollessa 2-40 tuntia / viikko. Työllistyneiden bruttopalkka oli keskimäärin 4,53 euroa / tunti (31.12.2002) vaihdellen myöskin suuresti alhaisin tuntipalkka oli 1,30 euroa ja korkein 9,27. Luvut kuvastavat suuria eroja kohderyhmän työkyvyssä. Tuetusti työllistyneiden työsopimuksista yli (69%) oli toistaiseksi voimassa olevia ja työpaikat pääosin yksityisellä sektorilla (87%). Työllistyneiden työkyvyn ja tuen tarpeen suuret erot näkyivät myös työvalmentajan tuen intensiivisyydessä. Keskimäärin työvalmentaja kävi työllistyneen työpaikalla tai oli muuten häneen yhteydessä 3,7 kertaa kuukaudessa ( tukikertojen määrä keskimäärin, tilanne 31.12.2002). Enimmillään tuen tarpeen raportoitiin olleen 15 kertaa kuukaudessa. Tutkimuksessa ei selvitetty tuentarpeen muutoksia työsuhteiden kestäessä eikä tukikertojen tarkempaa sisältöä (kesto, toimenpiteet, käynti vai muu yhteydenotto jne.). (Taulukko 11) 22 Periaatteessa näin ei tarvitse olla: on tilanteita, joissa diagnosoitu vamma / sairaus ei todellisuudessa ole merkittävin heikon työmarkkina-aseman syy vaan se voi olla esimerkiksi päihdeongelma. 23 Laki julkisesta työvoimapalvelusta 1295/2002, 7, 6 momentti: vajaakuntoinen on henkilöasiakas, jonka mahdollisuudet saada sopivaa työtä, säilyttää työ tai edetä työssä ovat huomattavasti vähentyneet asianmukaisesti todetun vamman, sairauden tai vajavuuden takia. 21

Asiakkaita 31.12.2002 (henkilöä) Yht. Keskimäärin Vaihteluväli Asiakkaita 1.1.2002 (henkilöä) Valmisteluvaihe yhteensä (ei työsuhdetta tai työsuhde 93 11,6 5-25 70 17,5 79 +18 työllistämisyksikköön) (54%) Työtoiminta (työosuusraha) 12 1,5 10 Avotyötoiminta (työosuusraha) 79 9,9 62 Avotyö 25 0 0 1 Työharjoittelu / työelämävalmennus 1 0,1 1 Muut toimenpiteet 1 0,1 5 Tuetun työllistymisen vaihe 78 9,8 1-32 73 18,3 71 +10 (työsuhde tavalliseen työyhteisöön) (46%) Ilman työllistämis-/yhdistelmätukia 77 9,7 69 Työllistämis-/yhdistelmätukien avulla 1 0,1 2 Tuetun työllistymisen prosessi yht. (pl. suunnitteluvaihe) 171 (100%) 21,4 6-57 143 35,8 150 +14 4 suurinta 24 Yht. Keskimäärin Asiakasmäärän muutos ajalla 1-12/2002 (%) Taulukko 3: Helsingin tuetun työllistymisen palvelun asiakkaat 1.1.2002-31.12.2002. Asiakkaita 31.12.2002 Toteutuneet työkuukaudet 1-12/2002 Toteutuneet työpäivät v. 2002 % Valmisteluvaihe 93 839 17 161 48 (ei työsuhdetta tai työsuhde työllistämisyksikköön) Työtoiminta (työosuusraha) 12 135 2851 8 Avotyötoiminta (työosuusraha) 79 694 14095 39 Avotyö 26 0 10 215 1 Työharjoittelu / työelämävalmennus 1 * * Muut toimenpiteet 1 * * Tuetun työllistymisen vaihe 27 (työsuhde tavalliseen työyhteisöön) Tuetun työllistymisen prosessi yhteensä (pl. suunnitteluvaihe) *: ei tietoa 78 875 18 621 52 171 1714 35 782 100 Taulukko 4: Helsingin tuetun työllistymisen palvelun asiakkaiden toteutuneet työkuukaudet ja päivät vuonna 2002. 24 Pohjoisen sosiaalikeskuksen tuettu työ, Vallilan työ- ja valmennuskeskus sekä Karviaismäen ja Tyynelän toimintakeskukset. 25 Työssä tavallisessa työyhteisössä, mutta työsuhteessa työllistämisyksikköön. 26 Työssä tavallisessa työyhteisössä, mutta työsuhteessa työllistämisyksikköön. 27 Kaikissa yksiköissä ei kyetty erittelemään työpäiviä ja työkuukausia työllistämis- ja yhdistelmätuen avulla ja ilman niitä toteutuneisiin. 22

Työvalmentajaresurssi 1.1.2002 (henkilöä) 31.12.2002 (henkilöä) Muutos ajalla 1-12/2002 (%) Toteutuneet työkuukaudet 28 1-12/2002 (kk) Työvalmentajaa kohti asiakkaita keskimäärin 31.12.2002 (henkilöä) 29 Valmisteluvaiheessa Tuetusti työllistyneitä Yhteensä 9,5 10,5 +11 138,5 8,9 7,4 16,3 Taulukko 5: Helsingin tuetun työllistymisen palvelun käytettävissä ollut työvalmentajaresurssi vuonna 2002. Arvioitu pääasiallisten heikon työmarkkina-aseman syiden jakauma 31.12.2002 (henkilöä, 1 syy / henkilö) Kehitysvamma Mielenterveysongelma Tukielinvamma Aistivamma Muu sairaus 30 Päihde ongelma, sos. syy 31 Muuten Yht. heikko työmarkkinaasema 32 Valmisteluvaiheen asiakkaat 74 16 1 0 2 0 0 93 Tuetusti työllistyneet asiakkaat 65 0 1 0 12 0 0 78 Kaikki asiakkaat (pl. suunnitteluvaihe) 139 16 2 0 14 0 0 171 Taulukko 6: Helsingin tuetun työllistymisen palvelun asiakkaiden arvioidut pääasialliset heikon työmarkkina-aseman syyt 31.12.2002. 28 Työvalmentajan työkuukaudet, osa- tai kokopäiväinen työskentely. 29 Pl. suunnitteluvaihe. 30 MS, epilepsia 31 Päihdeongelman, sosiaalisten syiden vuoksi työllistymisen / työkyvyn näkökulmasta vajaakuntoiseksi luokiteltavia, muuten vajaakuntoiset. 32 Maahanmuuttajia, pitkäaikaistyöttömiä, nuoria työttömiä, ikääntyneitä työnhakijoita, vanhentuneen / puutteellisen / väärän koulutuksen ja / tai vähäisen työkokemuksen omaavia. 23

Arvioitu pääasiallisten heikon työmarkkina-aseman syiden jakauma 31.12.2002 (%-osuus, 1 syy / henkilö) Kehitysvamma Mielenterveysongelma Tukielinvamma Aistivamma Muu sairaus 33 Päihde ongelma, sos. syy 34 Muuten heikko työmarkkina -asema 35 Yht. Valmisteluvaiheen asiakkaat 80 17 1 0 2 0 0 100 Tuetusti työllistyneet asiakkaat 84 0 1 0 15 0 0 100 Kaikki asiakkaat (pl. suunnitteluvaihe, n=171) 81 10 1 0 8 0 0 100 Taulukko 7: Helsingin tuetun työllistymisen palvelun asiakkaiden arvioidut pääasialliset heikon työmarkkina-aseman syyt 31.12.2002. Ikäjakauma 31.12.2002 (henkilöä) Alle 18 vuotta 18-25 vuotta 26-35 vuotta 36-45 vuotta 46-55 vuotta Yli 55 vuotta Yht. Valmisteluvaiheen asiakkaat 0 13 20 31 21 6 91 Tuetusti työllistyneet asiakkaat 0 17 24 20 17 0 78 Kaikki asiakkaat (pl. suunnitteluvaihe) 0 30 44 51 38 6 169 36 Taulukko 8: Helsingin tuetun työllistymisen palvelun asiakkaiden ikäjakauma 31.12.2002. 33 MS, epilepsia 34 Päihdeongelman, sosiaalisten syiden vuoksi työllistymisen / työkyvyn näkökulmasta vajaakuntoiseksi luokiteltavia, muuten vajaakuntoiset. 35 Maahanmuuttajia, pitkäaikaistyöttömiä, nuoria työttömiä, ikääntyneitä työnhakijoita, vanhentuneen / puutteellisen / väärän koulutuksen ja / tai vähäisen työkokemuksen omaavia. 36 Kahden valmisteluvaiheessa olleen henkilön kohdalla ikätieto puuttui selittää eron taulukossa 3 mainittuun 171 henkilön määrään. 24