EUROOPAN UNIONIN LAAJENTAMINEN

EUROOPAN UNIONIN LAAJENTAMINEN *** SAAVUTUKSET JA HAASTEET Wim Kokin selonteko Euroopan komissiolle

Wim Kok syntyi Bergambachtissa vuonna 1938. Ennen poliittista uraansa hän toimi aktiivisesti ammattiyhdistysliikkeessä, ensin Alankomaiden ammattiliittojen keskusjärjestön ja sitten Euroopan ammatillisen yhteisjärjestön (EAY) puheenjohtajana. Hän on ollut maansa parlamentin jäsen ja työväenpuolueen (PvdA) johtaja sekä Sosialistisen internationaalin varapuheenjohtaja. Vuosina 1989 1994 hän toimi valtiovarainministerinä ja varapääministerinä ja vuosina 1994 2002 Alankomaiden pääministerinä. 2

SISÄLLYS Johdanto Tavoitteeni tässä selonteossa Miksi laajentua? Nykytilanne Valitsemani lähestymistapa Viisikohtainen ohjelma Tiivistelmä Mantereenlaajuinen rauha ja vakaus Eurooppalaisina yhdessä toimiminen Talouden vauhdittaminen Euroopasta turvallinen Naapuruuspolitiikka Eurooppa maailmanlaajuisena toimijana 1 Uuden Euroopan rakentaminen Miksi EU laajenee? Miksi EU:hun halutaan liittyä? Aiemmat laajentumiset Nyt käynnissä oleva laajentuminen 2 Kansalaiset laajentuvassa EU:ssa Nykyiset jäsenet Tulevat jäsenet Usein kysyttyä 3 Talous, työmarkkinat ja finanssipolitiikka Taloudelliset vaikutukset Kauppa Investoinnit Muuttoliike ja työmarkkinat Talous- ja rahaliitto Lissabonin strategia Vaikutukset talousarvioon 4 Elämänlaatu Sisäinen turvallisuus Ympäristö Ydinturvallisuus Elintarvikestandardit 5 Eurooppa maailmankartalla Ulko- ja turvallisuuspolitiikka Kansainväliset taloussuhteet Naapuruuspolitiikka 6 Yhdessä toimiminen Euroopassa Identiteettikysymyksiä EU:n toimielinuudistus Politiikat paremmin täytäntöön 3

Liitteet Euroopan kartta Taulukot 1. Perustietoja EU:sta ja tulevista jäsenvaltioista 2. Laajentumisen tukeminen EU:n jäsenvaltioissa 3. Liittymisen tukeminen tulevissa jäsenvaltioissa 4. EU:n kauppa Keski- ja Itä-Euroopan kanssa 5. Talouskasvu EU:ssa ja tulevissa jäsenvaltioissa 6. Laajentumisesta EU:lle aiheutuvat liittymistä edeltävät kustannukset 7. Laajentumisesta EU:lle aiheutuvat liittymisen jälkeiset kustannukset Kokoukset ja niiden osanottajat 1. Aivoriihet yliopistollisessa Eurooppa-instituutissa 2. Kansalaisjärjestöjen kuuleminen 3. Vierailut tulevissa jäsenvaltioissa Lähdeluettelo 4

Alkusanat Euroopan komission puheenjohtaja Romano Prodi pyysi minua laatimaan tämän selonteon maaliskuun 2003 loppuun mennessä. Vaikka käytettävissä ollut aika oli lyhyt (4 kk), olen tutustunut mahdollisimman monenlaisiin näkemyksiin tapaamalla monien eri maiden ja alojen asiantuntijoita, olemalla yhteydessä eurooppalaisiin kansalaisjärjestöihin ja vierailemalla tulevissa jäsenmaissa. Vaikka vastuu selonteosta kuuluukin minulle, lukuisat henkilöt ja organisaatiot ovat osallistuneet sen laatimiseen. Haluan kiittää Firenzessä sijaitsevan yliopistollisen Eurooppa-instituutin alaisen Robert Schuman -tutkimuskeskuksen henkilöstöä tämän selonteon valmistelusta ja julkaisemisesta sekä asiantuntijatapaamisten järjestämisestä. Hankkeen vetäjänä ja esittelijänä Robert Schuman -keskuksessa toimi Graham Avery Wim Van Akenin ja Will Phelanin avustuksella. Helen Wallace ja Jan Zielonka antoivat neuvoja ja kannustusta. Monista hankkeeseen osallistuneista asiantuntijoista haluan lausua erityiskiitokset Christoph Bertramille, Fernando Fernandezille, Heather Grabbelle, Andras Inotaille ja Olli Rehnille, jotka aikaansa säästämättä antoivat opastusta ja neuvoja hankkeen loppumetreillä, sekä GPlus Europen John Wylesille, jolta sain apua yhteydenotoissa lehdistöön. Haluan kiittää myös laajentumisesta vastaavaa Euroopan komission jäsentä Günter Verheugenia antamastaan tuesta samoin kuin selonteon laatimisessa avuksi olleita komission virkamiehiä, erityisesti Alain Servantieta. Lopuksi haluan kiittää Joost Klarenbeekiä Alankomaiden ulkoministeriöstä tämän korvaamattomasta avusta koko hankkeen ajan. 5

JOHDANTO Tavoitteeni tässä selonteossa Tässä selonteossa tarkastellaan Euroopan unionin (EU) lähestyvän laajentumisen vaikutuksia ja haasteita. Ensisijaisesti selonteko pyrkii vastaamaan keskeisimpiin kysymyksiin, joita kansalaiset esittävät ratifiointiprosessin aikana, jonka päätteeksi kymmenen uutta jäsenvaltioita liittyy EU:hun 1. toukokuuta 2004. Miksi EU:n jäsenmäärä nostetaan 15:stä 25:een (ja myöhemmin vielä useampaan)? Miten laajentuminen vaikuttaa kansalaisten jokapäiväiseen elämään? Ovatko nykyisissä ja tulevissa jäsenvaltioissa lausutut toiveet ja epäilykset perusteltuja? Näihin kansalaisten esittämiin kysymyksiin on suhtauduttava vakavasti. Pyrin esittämään tasapuolisesti sekä jäsenvaltioiden liittämisestä EU:hun aiheutuvat hyödyt ja mahdollisuudet että siihen liittyvät mahdolliset haitat, riskit ja kustannukset. Selonteon toissijaisena tarkoituksena on käsitellä keskeisimpiä laajentumisen asettamia haasteita. Kymmenen maan liittyminen vuonna 2004 on vain yksi vaihe prosessissa, joka käynnistyi yli kymmenen vuotta sitten ja joka jatkuu vielä monien vuosien ajan. Prosessin kuluessa uusien jäsenien lisäksi vanhat jäsenet ovat saavuttaneet paljon, mutta paljon on vielä tekemättä. Miten laajentuminen saadaan onnistumaan? Mitä on tehtävä, jotta laajentumisesta saataisiin kaikki hyöty sen sijaan, että se onnistuisi vain osittain tai jopa epäonnistuisi? Omana tavoitteenani on yksilöidä ne keskeiset osa-alueet, joilla EU:n on laadittava strategia onnistuneen laajentumisen varmistamiseksi. Vaikka suuri yleisö suhtautuu laajentumiseen yleisesti ottaen myönteisesti, lisätiedotukselle on laaja tilaus. Jotkut esitetyistä kysymyksistä koskevat Euroopan yhdentymisen perusongelmia. Johtaako EU:n laajentuminen kansallisen identiteetin katoamiseen? Pystyykö EU enää tekemään päätöksiä niin monijäsenisenä? Voiko laajentuminen auttaa EU:ta puhumaan painokkaammalla äänellä maailmanpolitiikassa? Laajentumisen lähestyessä EU:n on vastattava näihin kysymyksiin. Yhteiskuntien ja kansojen yhteensaattaminen alkaa nyt. Sitä voi verrata yritysmaailmassa tapahtuvaan sulautumiseen: lopullinen onnistuminen punnitaan lattiatason työntekijöiden 6

arkitodellisuudessa. Juuri tästä syystä tarvitsemme selkeän toimintasuunnitelman muutosten hallitsemiseen laajentuneessa EU:ssa. 7

Miksi laajentua? Lähestyvä laajentuminen on EU:n kaikkien aikojen kunnianhimoisin hanke: toisen maailmansodan jälkeen jakautuneen Euroopan mantereen jälleenyhdistyminen. Edellisten laajentumisten näyttämönä on ollut jakaantunut Eurooppa, kun taas nyt lähestyvä laajentuminen auttaa saavuttamaan EU:n perustajaisien unelman eli yhtenäisen ja vapaan Euroopan. Olen koko ikäni ollut vakaumuksellinen eurooppalainen. Muistan nuoruudestani toisen maailmansodan ja osaan arvostaa Euroopassa tänä päivänä vallitsevaa rauhaa, vakautta ja hyvinvointia. Tiedostan sen, miten paljon olemme hyötyneet Euroopan yhdentymisestä viimeksi kuluneen puolivuosisadan kuluessa. Entisen Jugoslavian sodat ja julmuudet ovat osoittaneet, mitä eurooppalaiset voivat tehdä toisilleen, jos hajottavien voimien annetaan polkea yhtenäisyydenkaipuu jalkoihinsa. Minulle Euroopan unionin laajentuminen tarkoittaakin vision toteutumista vision, joka unohdetaan liian helposti aikoina, jolloin Euroopan turvallisuutta ja hyvinvointia pidetään itsestäänselvyyksinä. Jos kuitenkin pysähdymme hetkeksi miettimään, tajuamme, että EU:ssa ja sen laajentumisessa on nimenomaan kyse tästä visiosta eli Euroopan kansojen jälleenyhdistymisestä sellaisen perustuslaillisen kehyksen puitteissa, joka kannustaa niitä toimimaan yhdessä rauhaa ja vakautta edistäen. Keski- ja Itä-Euroopan kansoille Eurooppa edustaa niitä arvoja, joiden vaikutuspiiriin ne halusivat palata rautaesiripun ja kylmän sodan aikakaudella yli sukupolven ajan. Paluu osaksi Eurooppaa on kuitenkin ollut niille muutakin kuin symbolista: EU-jäsenyyden mahdollisuus on osaltaan sinetöinyt niiden valinnat omaksua moniarvoinen demokratia ja markkinatalous ja rohkaissut niitä ajamaan uudistuksia. Lupaus tästä vakauden ankkurista on ollut ennakkoedellytys taloudellisen hyvinvoinnin palauttamiselle, mikä puolestaan ylläpitää alueen pysyvää vakautta. Niiden paluu osaksi Eurooppaa ei ole kuitenkaan ollut helppo. Prosessi on johtanut valtaviin muutoksiin kaikkialla Keski- ja Itä-Euroopassa; kaikki eivät kuitenkaan ole hyötyneet uusista mahdollisuuksista tasa-arvoisesti, ja entiset turvaverkot ovat kadonneet. Laajentumisen 8

todellisia kustannuksia ei mitata EU:n budjettivaroilla: sopeuttamisen kauaskantoisimmat vaikutukset on jo koettu tulevissa jäsenvaltioissa. Nykyisen EU:n kansoille vakaudesta ja demokratiasta Keski- ja Itä-Euroopassa on jo koitunut valtavia etuja sekä turvallisuuden että hyvinvoinnin näkökulmasta. Kaupan nopea kasvu on lisännyt yritysten mahdollisuuksia, investointeja ja työllisyyttä ja johtanut talouden kasvuun läntisessä Euroopassa. Nämä sekä vanhoille että uusille jäsenille koituvat hyödyt vakiintuvat ja lisääntyvät laajentumisen toteutuessa vuonna 2004 edellyttäen, että EU pystyy vastaamaan tämänhetkisiin haasteisiinsa. Nykytilanne Laajentuminen tapahtuu ajankohtana, jolloin EU:lla on edessään valtaisia haasteita, jotka liittyvät sen talouden suorituskykyyn, sisäiseen yhteenkuuluvuuteen ja ulkopoliittiseen asemaan. Maailmantalous on vaikeuksissa. Euroopan kasvumoottori on ainakin nykyisissä jäsenvaltioissa lähes pysähdyksissä, ja työttömyys pysyttelee sitkeästi korkeana. Lissabonin strategiassa EU:n johtajat ilmoittivat tavoitteekseen tehdä EU:sta maailman kilpailukykyisin ja dynaamisin osaamistalous, mutta toistaiseksi näiden mahtipontisten sanojen tueksi ei ole toteutettu rakenneuudistuksia, jotka ovat välttämättömiä vakaan kasvun turvaamiseksi pitkällä aikavälillä ja globalisaation haasteisiin vastaamiseksi dynaamisella tavalla. Muu maailma ei aio odottaa. Sisäpolitiikan aloilla EU ei pysty vastaamaan tyydyttävällä tavalla kansalaistensa huolenaiheisiin useilla eri aloilla. Tämä johtuu poliittisen tahdon puuttumisesta ja päätöksenteon hankaluudesta. Euroopan unionin tulevaisuutta käsittelevän valmistelukunnan työn tulokset ovat tässä suhteessa ratkaisevan tärkeitä. Eurooppa tarvitsee hallintojärjestelmän, joka pystyy sovittamaan tehokkuuden ja demokraattisen legitiimiyden vaatimukset yhteen nykyistä paremmin. EU:n on uusiuduttava. Nyky-ympäristö on kuitenkin kaikkea muuta kuin otollinen uusille kunnianhimoisille tavoitteille ja maailmoja syleileville ideoille. Turvattomuuden tunne eurooppalaisten keskuudessa on lisääntymässä, samoin pelko tuntemattomasta. 9

Ulkopolitiikassa EU ei ole osallistunut Irakin tilanteen joka on tällä hetkellä maailmanpolitiikan polttavin kysymys ratkaisemiseen. Jäsenvaltiot ovat olleet avoimesti hyvin erimielisiä, ja mikä pahempaa, EU ja sen ulkopolitiikan välineet eivät ole näytelleet minkäänlaista osaa asiassa. Siinä missä yksittäisillä jäsenvaltioilla on ollut tässä kysymyksessä hyvinkin näyttävä asema kansainvälisesti, Eurooppa yhtenäisenä toimijana ei ole näkynyt eikä kuulunut lainkaan. Tilanne ei ole Euroopan kansalaisten näkökulmasta hyväksyttävä. Taloudellisen painoarvonsa lisäksi EU:n poliittisen äänen on kuuluttava kansainvälisellä areenalla. Nämä kolme suurinta haastetta taloudellinen, sisäpoliittinen ja ulkopoliittinen seuraavat EU:n laajentumista. EU:n on tultava uudelleen taloudellisesti dynaamiseksi ja kilpailukykyiseksi, vastattava tehokkaasti kansalaistensa vaatimuksiin ja määriteltävä roolinsa maailmanpolitiikassa. Valitsemani lähestymistapa Itse uskon, että EU:n lähestyvä laajentuminen tarjoaa meille tilaisuuden tarttua haasteisiin määrätietoisella tavalla. Edellä mainitut ongelmat eivät johdu EU:n laajentumisesta; sen sijaan laajentuminen pakottaa meidät kohtaamaan ne ja joissakin tapauksissa siitä voi olla apua niiden ratkaisemisessa. Laajentuminen voi toimia liikkeellepanevana voimana joidenkin keskeneräisten Eurooppa-kysymysten ratkaisemisessa. Se voi antaa meille tarvittavan sysäyksen seuraavan harppauksen ottamiseksi. Minulle on myös selvinnyt, että meidän on jo nyt tarkasteltava EU:n politiikkoja laajentuneen eli 25 jäsenvaltion EU:n näkökulmasta. Enää ei kannata puhua nykyisistä jäsenvaltioista ja ehdokasmaista, vaan lähtökohdaksi on otettava tuleva tilanne, jossa uusista jäsenvaltioista on tullut kumppaneita. Tästä syystä käytän tässä selonteossa sanaparia 'tulevat jäsenet' 'ehdokasmaiden' sijaan aina, kun se on mahdollista. Nähdäkseni uusilla kumppaneillamme on vielä paljon tehtävää jäsenyysvalmisteluissaan. Samalla koen, että voimme oppia paljon niiden viimeaikaisten poliittisten, taloudellisten ja yhteiskunnallisten reformien yhteydessä saamista kokemuksista. Viisikohtainen ohjelma 10

Laajentumisen hyödyt ja mahdollisuudet ovat ylivoimaisesti suuremmat kuin siihen mahdollisesti liittyvät haitat, riskit ja kustannukset. Se on EU:n ulkopolitiikan kaikkien aikojen onnistunein teko. Laajentumisen viivästyminen tai sen hylkääminen siinä tapauksessa, että jokin jäsenvaltio ei ratifioisi sitä, olisi poliittinen murskatappio Euroopalle. Lisäksi siitä aiheutuisi huomattavia kustannuksia sekä EU:lle että ehdokasmaille. Huonosti hallittu laajentuminen olisi kuitenkin lähes yhtä huono vaihtoehto. Jos EU ei edisty laajentumisen nyt edellyttämissä reformeissa ja muutoksissa, se menettää ehkä jopa lopullisesti mahdollisuuden tehdä Euroopasta sen omien kansalaisten, sen naapureiden ja koko maailman näkökulmasta vahvempi ja turvallisempi. Niinpä näenkin, että meidän nyt on aika luoda uusi visio siitä, mitä Eurooppa voi tehdä uusilla jäsenillään ja miten. Hahmottelemani muutostenhallintastrategia voidaan tiivistää viiteen aihepiiriin: 1. Yhdessä toimiminen Euroopassa: tarvitsemme parempaa päätöksentekoa sekä määrätietoisuutta ja poliittista tahtoa aidosti eurooppalaisen politiikan harjoittamiseksi laajentuneessa EU:ssa. 2. Euroopan talouden vauhdittaminen: tarvitsemme lisää innovaatioita ja uudistuksia kasvun, kilpailukyvyn ja työpaikkojen lisäämiseksi laajentuneilla markkinoilla. 3. Euroopasta turvallinen sen kansalaisille: meidän pitäisi käyttää laajentumista keinona edetä oikeus- ja sisäasioiden yhteistyössä ja pyrkiä siinä korkeisiin normeihin ja parantuneeseen turvallisuuteen. 4. Kumppanuuden kehittäminen eurooppalaisten naapurien kanssa: EU:n ulkorajojen laajentuessa tarvitsemme naapuruuspolitiikkaa hyvinvoinnin ja vakauden levittämiseksi ympärillemme. 5. Euroopalle ääni, joka kuuluu maailmalla: meidän on tartuttava 25 jäsenen voimin tilaisuuteen lisätä arvo- ja vaikutusvaltaamme sekä yhtenäisyyttämme kansainvälisellä areenalla. Näitä aihepiirejä selitetään yksityiskohtaisemmin selonteon tiivistelmässä ja sen eri luvuissa. Ehdotukseni edellyttää paneutumista sekä vanhoilta että uusilta jäseniltä. 11

Nykyisessä EU:ssa painopiste on aiemmin ollut yhteisön säännöstössä (acquis) tulevien jäsenten kannustamisessa soveltamaan eurooppalaisia sääntöjä ja siinä neuvomisessa. Sen jälkeen, kun niistä tulee täysivaltaisia jäseniä ja tasa-arvoisia kumppaneita oikeuksineen ja velvoitteineen, 'meistä' ja 'teistä' puhumisen sijaan on puhuttava yksinomaan 'meistä'. Uudet jäsenet käyvät läpi merkittäviä psykologisia muutoksia, kun niistä tulee päätösten vastaanottajien sijaan päätöksentekijöitä. Laajentuneessa EU:ssa niiden on määriteltävä näkökantansa EU:n eri toimialoilla unohtamatta, että tavoitteiden on oltava yhteisiä, ja joskus myös myönnyttävä kompromisseihin. Nyt lähestyvä laajentuminen eroaa edellisistä laajentumisista, koska se muuttaa EU:n toimintaalan koko mantereen kaatavaksi, minkä ansiosta EU voi toimia tehokkaammin, tuottaa parempia tuloksia kansalaisilleen ja muuttua maailmanluokan toimijaksi edellyttäen, että se tarttuu tarjolla olevaan tilaisuuteen. Nykyhetken ja uusien jäsenten toukokuussa 2004 tapahtuvan liittymisen välisenä aikana meillä on ainutlaatuinen tilaisuus valmistella laajentumisen onnistumista yhteistyössä tulevien jäsenten kanssa. Näin kunnianhimoinen hanke vaatii johdonmukaisen suunnitelman. Tästä syystä annan Euroopan komissiolle ja muille yhteisön toimielimille tämän selonteon suosituksineen. Wim Kok 19. maaliskuuta 2003 12

TIIVISTELMÄ Tässä selonteossa tarkastellaan niitä seurauksia, joita Euroopan unionin laajentumisella 15 jäsenestä 25:een ja myöhemmin sitäkin useampaan jäseneen on. Vaikka laajentumisesta onkin julkaistu monia selvityksiä, niiden valtaosassa lähestymistapa on kansallinen tai alakohtainen. Tässä selonteossa laajentumista analysoidaan eurooppalaisesta näkökulmasta tukeutumalla erilaisiin ideoihin, mielipiteisiin ja tutkimustuloksiin. Se ei pyri heijastamaan yksittäisten maiden eri etunäkökohtia ja kantoja, koska silloin toimeksiannon rajat olisivat ylittyneet. Siinä kuitenkin huomioidaan sekä nykyiset että tulevat jäsenet samalla, kun tulevaisuudennäkymiä tarkastellaan koko laajentuneen EU:n näkökulmasta. Selonteon peräkkäisissä luvuissa luodaan katsaus laajentumisen tähänastisiin vaiheisiin ja arvioidaan tähänastisia saavutuksia (1. luku: Uuden Euroopan rakentaminen), ja yksilöidään ne keskeisimmät kysymykset, joita suurella yleisöllä ja poliittisilla piireillä on laajentumisesta (2. luku: Kansalaiset laajentuvassa EU:ssa). Tämän jälkeen selonteossa käsitellään edellä yksilöityjä kysymyksiä jakamalla ne neljään ryhmään: taloudelliset näkökohdat (3. luku: Talous, työmarkkinat ja finanssipolitiikka), sisäinen turvallisuus ja suojelua koskevat standardit (4. luku: Elämänlaatu), laajentuneen EU:n ulkopolitiikka (5. luku: Eurooppa maailmankartalla), eurooppalainen hallintotapa ja identiteetti (6. luku: Yhdessä toimiminen Euroopassa). Aihepiirien analysoinnissa noudatetaan aktiivista lähestymistapaa: EU:n nykyisten sääntöjen ja politiikkojen soveltamisen vaikutusten lisäksi selonteossa käsitellään reformeja, joita EU tarvitsee laajentumisen onnistumiseksi. 13

Mantereenlaajuinen rauha ja vakaus Mikä on suurin EU:n laajentumisella saavutettava hyöty? Mahdollisuus saada aikaan koko Euroopan kattava rauha ja vakaus: EU:n laajentuminen yhdistää toisen maailmansodan jälkimainingeissa jakaantuneen mantereemme asteittain uudestaan. Sen myötä keski- ja itäeurooppalaiset pääsevät osalliseksi siitä rauhan, vakauden ja hyvinvoinnin alueesta, josta länsieurooppalaiset ovat nauttineet jo yli sukupolven ajan. Euroopan yhteisön, nyttemmin Euroopan unionin historiallisena saavutuksena on ollut konflikteilta, pahimmassa tapauksessa sodalta, välttyminen yhdistämällä jäseniään taloudellisin ja poliittisin sitein. Tämän aikaansaannoksen ulottaminen muualle Eurooppaan on suunnattoman arvokas saavutus. EU-jäsenyyden mahdollisuus on kuluneena vuosikymmenenä auttanut Keski- ja Itä- Euroopan maita sinetöimään paluunsa moniarvoiseen demokratiaan ja markkinatalouteen. EU on auttanut niitä niiden uudistuspyrkimyksissä ja siirtymävaiheessa. Näin saavutettu vakaus ja hyvinvoinnin lisääntyminen hyödyttävät sekä niitä itseään että nykyisiä jäseniä. Kylmän sodan päättymisen myötä Euroopan keinotekoinen jako on sekin tullut tiensä päähän; silti Keski- ja Itä-Euroopassa puhkesi yhteenottoja etnisten ryhmien, eri kansallisuuksien ja vähemmistöjen välillä. Mahdollisuus liittyä EU:hun on tehnyt lopun monista näistä ongelmista. Tämä visio yhtenäisestä ja vapaasta Euroopasta toimii inspiraation lähteenä EU:n laajentumiselle. Laajentumisprosessi tuottaa positiivisia tuloksia monilla Euroopan kansalaisia koskettavilla politiikan aloilla. Sen onnistumiseksi kokonaisuudessaan tarvitaan selkeä strategia. Miten laajentuminen voidaan toteuttaa niin, että siitä saadaan suurin mahdollinen hyöty? Tähän asti tiedotusvälineiden, suuren yleisön ja poliitikkojen huomio on keskittynyt liittymiseen siihen, millä ehdoin ja milloin uudet maat liittyvät EU:hun. Nyt huomio on syytä siirtää siihen, mitä tapahtuu niiden liittymisen jälkeen ja millaisia politiikkoja laajentuneessa EU:ssa tarvitaan. Muutosten hallitsemiseen tarvitaan ohjelma. 14

Tässä selonteossa yksilöidään viisi avainaluetta, joilla EU voi toteuttaa toimenpiteitä varmistaakseen laajentumisen onnistumisen: 1. Eurooppalaisina yhdessä toimiminen Uudet jäsenet kasvattavat EU:n moninaisuutta rikkaine kulttuuriperintöineen. Laajentuminen lisää ajatusten vaihtoa ja toisten eurooppalaisten tuntemusta. EU:n toimielimissä kunnioitetaan jatkossakin jäsenten kansalliskieliä ja kannustetaan niiden opetteluun. EU:n laajentuessa 15:stä 25 jäseneen sen on uudistettava päätöksentekojärjestelmänsä, jotta vältytään siltä, että 'enemmän' tarkoittaakin käytännössä 'vähemmän'. Jo nyt EU:n toimielimiin kohdistuu kritiikkiä. Laajentuminen sanelee tarpeen ja suo samalla tilaisuuden tehostaa hallintojärjestelmäämme. Nykypäivän haasteiden ja paremman hallinnon tarpeen välillä vallitsevien sidonnaisuuksien ymmärtäminen voi parhaimmillaan johtaa läpimurtoon, jota poliittinen yhdentyminen edellyttää. Eurooppalaisilta tämä edellyttää toistensa parempaa tuntemusta, yhteisten etujen määrittelemistä ja sen pelon torjumista, että EU:n laajentuminen voisi johtaa identiteetin katoamiseen. Eurooppa tarvitsee kollektiivista itseluottamusta, jotta voimme yhdessä etsiä eurooppalaisia ratkaisuja ongelmiin. Tässä selonteossa suositetaankin seuraavaa: Euroopan unionin tulevaisuutta käsittelevän valmistelukunnan pitäisi laatia selkeä ja ymmärrettävä perustuslaki. Tarvitsemme asiakirjan, jossa laajentuneen EU:n kansalaisille kerrotaan, mitä EU voi ja mitä se ei voi tehdä. Tarvitsemme hallintojärjestelmän, joka pystyy sovittamaan tehokkuuden ja demokraattisen legitiimiyden vaatimukset yhteen nykyistä paremmin. Tarvittavia reformeja ovat muun muassa enemmistöpäätösten osuuden lisääminen, yhteisömetodin lujittaminen ja toimielinten välisten valtasuhteiden tasapainottaminen. Niin uusien kuin nykyistenkin jäsenten on tehostettava EU:n sääntöjen ja politiikkojen täytäntöönpanoa. 15

Tarvitsemme lisäponnisteluja kansalaisten keskinäisen ymmärtämyksen ja erityisesti uusien jäsenten tuntemuksen lisäämiseksi. Käytännössä tämä tarkoittaa eri yhteiskuntaryhmien edustajien yhteistoimintaa, ammatillista vaihtoa, nuorten opiskelua muissa EU-maissa ja eurooppalaisten korkeakouluverkostojen lujittamista. Jos vakavissamme haluamme EU:n toimivan paremmin, meidän on omaksuttava oikea asenne. Me emme saa pitää kiinni kansallisista mielikuvista: suuri tai pieni maa, vanha tai uusi jäsen, vauras tai köyhä alue kaikki me olemme eurooppalaisia! Poliittisten järjestelmien lisäksi olemme saattamassa yhteen kokonaisia yhteiskuntia ja kansoja. Meidän on tajuttava taustalla vaikuttavat laajemmat motiivit: aito toive Euroopan yhdentymisestä ja päättäväisyys siinä onnistumisesta. Jos eurooppalaiset itse eivät halua yhdistyä, millään institutionaalisella muutoksella siihen ei pystytä! 2. Talouden vauhdittaminen Laajentumisprosessi on jo tuottanut taloudellisia etuja ja voi tuottaa niitä lisää. Niitä ovat: Vaurauden lisääntyminen vanhoissa ja uusissa jäsenvaltioissa markkinoiden laajentumisen seurauksena EU:n ja sen tulevien jäsenten välisen kaupan ja investointien nopea kasvu viime vuosina on synnyttänyt suurta taloudellista hyötyä. Liittymisen myötä tavaroiden rajatarkastukset poistuvat ja uusista jäsenistä tulee tasa-arvoisia toimijoita markkinoilla. Myös palvelujen, pääoman ja työvoiman vapautumisesta on odotettavissa taloudellista hyötyä. Nämä hyödyt ovat samankaltaisia, joita seurasi rajattomien yhtenäismarkkinoiden perustamisesta vuonna 1993. Nykyisten jäsenten talousnäkymät paranevat Tämän kehityksen osatekijöitä ovat: yhtäläiset kilpailuedellytykset laajentuneilla markkinoilla, ammattitaitoisen työvoiman saatavuus, kysynnän lisääntyminen uusissa jäsenmaissa tapahtuvan kasvun seurauksena. Uusille jäsenille mahdollisuus päästä Länsi-Euroopan vauraustasolle Tämän kehityksen osatekijöitä ovat: investointien lisääntyminen viime vuosien pääomantuonnin ohella, mikä näkyy tuottavuuden ja osaamisen parantumisena ja teknologiasiirtoina, 16

EU-jäsenyyden mukanaan tuoma vakaa oikeudellinen ja taloudellinen toimintaympäristö, EU-varoista osalliseksi pääseminen. Uusissa jäsenmaissa kasvu on nopeampaa kuin koko EU:ssa. Jos kehitys jatkuu samanlaisena, tuloksena on sosiaalisen ja taloudellisen eriarvoisuuden kaventuminen, tulojen ja yhteiskunnallisten standardien nousu, halukkuus siirtyä muihin EU-maihin laskee. Uusien jäsenten liittyminen suo EU:lle mahdollisuuden uudistaa talous- ja sosiaalipolitiikkaansa jo nyt tarpeelliseksi käyneellä tavalla. Laajentuminen ei ole uhka vaan kannustin uudistua. EU voi oppia uusilta jäseniltä, erityisesti niiden kokemuksista omista yhteiskunnallisista ja taloudellisista reformeista. Eräät niistä ovat tehneet tarvittavia muutoksia nopeammin kuin EU:n nykyiset jäsenet. Laajentuminen ja sen aiheuttamat muutokset voivat tuoda pitkän aikavälin etuja, mutta ennen kuin voitoista päästään nauttimaan on selvittävä kustannuksista, ja voittajien lisäksi tulee myös häviäjiä. Haasteena onkin muutosten hallinta. Tässä selonteossa suositetaankin seuraavaa: Talouskasvu ja talouksien lähentyminen pitäisi asettaa etusijalle EU:n ja jäsenvaltioiden politiikassa. Käytännössä tämä tarkoittaa korkean kokonaiskasvutavoitteen asettamista koko 25 jäsenmaan EU:lle ja mahdollisesti vielä korkeampia tavoitteita uusille jäsenille. Kasvun ja lähentymisen on oltava avainsanoja laajentuneessa EU:ssa. Tarvitsemme lisää innovaatioita ja uudistuksia kasvun vauhdittamiseksi, kilpailukyvyn parantamiseksi ja työpaikkojen lisäämiseksi laajentuneilla markkinoilla. Lissabonin strategian mukaan EU:n ja sen jäsenten on aika siirtyä sanoista tekoihin. Etusijalle on asetettava esimerkiksi työpaikkojen luominen, tutkimukseen investoiminen sekä energiaalan, televiestinnän ja liikenteen vapauttaminen, jotta yhteismarkkinoiden toiminta tehostuisi. Uusien jäsenten pitäisi osallistua jo nyt täysivaltaisina toimijoina Lissabonin strategian täytäntöönpanoon. 17

Nykyiset ja tulevat jäsenvaltiot tarvitsevat sellaista työllisyyspolitiikkaa, joka osaltaan toteuttaa tehokasta sosiaali- ja talouspolitiikkaa ja siten edistää laajentumisen onnistumista. Markkinavetoinen muuttoliike, joka perustuu henkilöiden vapaaseen liikkuvuuteen yhteismarkkinoilla, on yksi kasvua edistävä tekijä. Nykyisten jäsenvaltioiden pitäisi avata työmarkkinansa uusille jäsenvaltioille mahdollisimman pian. Rajoitusten poistuessakin työntekijöiden virta jää todennäköisesti rajalliseksi. EU tarvitsee sellaisen talous- ja yhteiskuntamallin, jossa yhdistyvät nykyisten ja uusien jäsenvaltioiden mallien parhaat osat. Tavoitteena siinä pitäisi olla uudenlaiseen työllisyyteen sopeuttaminen olemassa olevien työpaikkojen suojaamisen sijaan. Nyt pitäisi valmistella toimenpiteitä, joilla yhteisen eurooppalaisen kehyksen puitteissa huolehditaan niistä, joihin laajentumisen vaikutukset kohdistuvat kipeimmin. Kohta laajentumisen jälkeen tehtäviä, EU:n tulevaa budjettikehystä koskevia tärkeitä päätöksiä olisi valmisteltava jo nyt. Tavoitteena pitäisi olla 25-jäsenisen EU:n todella tarvitsemien poliitikkojen täytäntöönpano. EU:n on osoitettava uusille jäsenilleen solidaarisuutta ja yhteenkuuluvuutta, koska niiden kasvusta ja kehityksestä pääsemme kaikki osallisiksi. Samaan aikaan on välttämätöntä uudistua poliittisesti ei ainoastaan rahan säästämiseksi vaan myös itse politiikkojen kehittämiseksi. Tällaisista muutoksista päätettäessä meidän on syytä pitää mielessä Lissabonin toiminta-ohjelman tavoitteet sekä tarve lisätä innovaatioita ja kasvua: Yhteisen maatalouspolitiikan alalla meidän on jatkettava painopisteen siirtämistä hinnoista ja määristä laatuun ja ajettava sellaista maaseudun talouden kehittämispolitiikkaa, joka pyrkii olemaan avuksi maaseudun työpaikkojen hävitessä Keski- ja Itä-Euroopasta pelkän kehityskulun toteamisen sijaan. Tämä tarkoittaa myös uusia mahdollisuuksia kehitysmaille maataloustuotteiden kaupan alalla. Rakennetoimien kustannusten kattamiseksi tarvitaan toimenpiteitä, jotka vastaavat uusien jäsenten tarpeita ja painopisteitä sekä Keski- ja Itä-Euroopan alueellisen yhdentymisen vaatimuksia. Investointeja tarvitaan ympäristön, infrastruktuurin ja koulutuksen aloilla, minkä lisäksi on panostettava inhimillisten voimavarojen kehittämiseen. 18

EU:n budjettivaroja pitäisi käyttää innovatiivisesti muiden politiikkojen, kuten tutkimuksen ja kehityksen tukemiseen. Talousarvion tulopuolelle tarvitsemme nykyistä tasapuolisemman, avoimemman ja vakaamman järjestelmän. Kaikkialla mantereellamme EU:n on päästävä kansalaisten toivomiin tuloksiin auttamalla pitkälle kehittyneitä kansantalouksia uudistumaan ja vähemmän kehittyneitä kansantalouksia siirtymävaiheensa yli. Muu maailma ei aio odottaa. 3. Euroopasta turvallinen Laajentuminen on jo nyt parantanut yhteistyötä tulevien jäsenmaiden kanssa monilla kansalaisia lähellä olevilla aloilla. Laajentamalla EU:ta emme tuo ongelmia tulevista jäsenmaista nykyisiin vaan ulotamme niihin kykymme ratkaista ongelmia. Kansainvälisen rikollisuuden tehokkaampi torjunta Tulevat jäsenet ovat lisänneet poliisi- ja tuomarikuntansa yhteistyötä lainvalvonnassa. Kansainvälisen huumausaine- ja ihmiskaupan valvonta helpottuu, kun Keski- ja Itä-Euroopan maat ottavat käyttöön yhteiset standardit, joiden soveltamista muut EU-maat valvovat. Niiden muiden kuin EU-maiden kanssa yhteisten rajojen valvonta on sekin tehostumassa. Muuttoliikkeen tehokkaampi valvonta Tulevat jäsenet tekevät yhteistyötä muista maista peräisin olevien maahanmuuttaja- ja turvapaikanhakijavirtojen säätelemiseksi. Ympäristönsuojelu Sitä mukaa kun tulevat jäsenet alkavat soveltaa veden ja ilman pilaantumista koskevia EU:n sääntöjä, niiden ympäristöstä tulee turvallisempi sekä niiden omille että naapurimaiden kansalaille. EU:n ympäristöpolitiikka auttaa niitä säilyttämään niiden lajien ja luontotyyppien rikkauden. 19

Korkeammat ydinturvallisuusstandardit EU:n laajentuminen ulottaa kokonaisvaltaisen turvallisuuskulttuurin Keski- ja Itä-Euroopan maihin ja nostaa niiden ydinvoimaloiden turvallisuustasoa. Elintarvikestandardit EU:n kuluttajansuojastandardeista pidetään kiinni: nykyisissä jäsenvaltioissa laajentuminen ei anna sijaa höllentämiselle ja uusissa jäsenvaltioissa kuluttajansuojan taso nousee. Kaikilla edellä mainituilla aloilla sekä EU:n että kansallisten viranomaisten on kuitenkin lisättävä ponnistelujaan kansalaistensa rauhoittamiseksi. Tässä selonteossa suositetaankin seuraavaa: vauhdikasta etenemistä vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvan EU-alueen luomisessa, mukaan luettuna päätöksentekojärjestelmän uudistaminen; jäsenvaltioiden ja EU:n toimielinten tiiviimpää yhteistyötä ja tehokkaampaa toimintaa kansainvälisen rikollisuuden torjumiseksi ja maahanmuuton valvomiseksi; ympäristönäkökohtien huomioon ottamista muiden alojen politiikassa, EU:n sääntöjen täytäntöönpanon tehokasta valvomista nykyisissä ja tulevissa jäsenvaltioissa. 4. Naapuruuspolitiikka EU:n laajentuessa tarvitsemme sellaista naapuruuspolitiikkaa, joka ulottaa hyvinvoinnin ja hyvän hallintotavan naapurimaihin ja luo siten ympärillemme vakauden ja turvallisuuden kehän. Uudentyyppiset kumppanuudet voivat auttaa EU:ta levittämään vakautta, hyvinvointia ja hyvää hallintotapaa myös EU:n ulkopuolisiin maihin; eräille niistä EU-jäsenyyden mahdollisuus voi toimia tehokkaana kannustimena kehityksen ja uudistusten eteenpäin viemiseksi. Tässä selonteossa suositetaankin seuraavaa: naapurimaiden kanssa olisi kehitettävä parempia EU-kumppanuuden muotoja riippumatta siitä, onko niiden tarkoitus liittyä EU:hun; lähivuosina EU:hun mahdollisesti liittyviltä mailta on vaadittava jäsenyyden riittävää valmistelua sekä poliittisten ja muiden jäsenyysehtojen noudattamista; 20