2/2009 huhtikuu Yleinen taloudellinen tilanne Valtion talouden kehykset vuosille 2010 2013 Verotus Valtionosuusuudistuksen 2010 tilanne Koulutusta valtionosuus- ja rahoitusjärjestelmän uudistamisesta Kysely heikentyneen talous- ja rahoitustilanteen vaikutuksista kuntien talouteen Rahalaitosluoton koron tai korkomarginaalin yksipuolinen tarkistaminen Kirjanpitoon liittyviä ohjeita Tilinpäätöskysely 2008
Kuntatalous Kommunalekonomi Nro/nr 2/2009 Lehti ilmestyy n. 5 kertaa vuodessa Infobladet utkommer ca.5 gånger per år Julkaisija / Utgivare Suomen Kuntaliitto Finlands Kommunförbund Toinen linja 14 Andra linjen 14 00530 Helsinki Helsingfors puh./tfn (09) 7711 fax (09) 771 2570 www.kunnat.net www.kommunerna.net Painosmäärä 980 kpl Upplaga 980 st Painopaikka / Tryckeri Kuntatalon Painatuskeskus, Helsinki Tryckericentralen i Kommunernas hus i Helsingfors Tilaushinnat / Prenumerationer Tiedotetta toimitetaan kuntiin ja kuntayhtymiin yksi ilmainen kappale. Alla kommuner och samkommuner får ett gratis exemplar av informationsbladet. Lisätilaukset à 75 euroa vuosi Kuntatalouden vastuualueelta/ Raija Haaja, p. (09) 771 2077 tai fax. (09) 771 2570 raija.haaja@kuntaliitto.fi Extra prenumerationer à 75 euro/år av Raija Haaja, raija.haaja@kommunforbundet.fi fax (09) 771 25 70 Tiedote on myös Internetissä Kuntaliiton Internet-sivulla Informationsbladet finns också på Kommunförbundets webbsidor www.kunnat.net >Kuntatalous > Julkaisut, Kuntatalous-tiedote >Kuntatiedotteet www.kommunerna.net > Verksamhetsområden > Kommunalekonomi Vastuuhenkilöt / Ansvariga Martti Kallio Jan Björkwall Toimittanut / Sammanställt av Raija Haaja SISÄLLYSLUETTELO Sivu Yleinen taloudellinen tilanne 3 Kuntatalouden menokehitys vuosina 2009 2010 Kuntien verotulojen kehitys Valtion talouden kehykset vuosille 2010 2013 6 Kuntataloutta vahvistavat toimenpiteet Maksut Sosiaali- ja terveyspalvelut Opetus- ja sivistyspalvelut Toimeentulotuki ja työmarkkinatuki, kuntien palkkatuki Kunnilla ei varoja tehtävien laajennuksiin eikä uusiin tehtäviin Yhteenveto Muita toimenpiteitä Verotus 8 Hallituksen esitys Eduskunnalle laeiksi verontilityslain ja tuloverolain väliaikaisesta muuttamisesta (HE 53/2009) Kiinteistöveron vähimmäis- ja enimmäisprosentteja korotetaan 2010 alkaen Veronsaajien oikeudenvalvonta Autoveron ja arvonlisäveron muutokset Oikeuskäytäntöä KHO 26.2.2009 T 441 KHO 17.3.2009 T 612 Valtionosuusuudistuksen 2010 tilanne 12 Koulutusta valtionosuus- ja rahoitusjärjestelmän uudistamisesta 14 Kysely heikentyneen talous- ja rahoitustilanteen vaikutuksista kuntien talouteen 15 Vuoden 2009 talousarvioiden muuttaminen Rahoituskriisin heijastuminen kuntiin Lainarahoituksen saatavuus ja hinta Luotto- ja takaustappiot sekä arvonalentumiset Rahalaitosluoton koron tai korkomarginaalin yksipuolinen tarkistaminen 17 Kirjanpitoon liittyviä ohjeita 17 Kuntajaoston lausuntoja 87. Elatustuen takautumissaatavien käsittely kunnan kirjanpidossa 88. Ammatillisen lisäkoulutuksen rahoituksen kirjaaminen 89. Kunnallisten yhteisöjen omien eläkkeiden eläkevastuun arvioimisesta 90. Tilinpäätös ja konsernitilinpäätös kuntaliitoksen jälkeen Muita kirjanpitoon liittyviä kysymyksiä Palkattomien vapaiden jaksottaminen tilinpäätöksessä Tilinpäätöskysely 2008 22 Liitteet: Yleinen taloudellinen tilanne (liite 1) Kansantalouden ennustelukuja vuodelle 2009 (liite 2a) Kansantalouden ennustelukuja vuodelle 2010 (liite 2b) Kunta-alan palkkasumman kehitys (liite 3) Kuntatyöantajan sosiaalivakuutusmaksuja (liite 4) Kuntien verotulot 2006 2010, mrd. (liite 5) Kuntien ja kuntayhtymien tuloslaskelma vuosina 2006 2010,mrd. (liite 6a) Kuntien ja kuntayhtymien rahoituslaskelma vuosina 2006 2010, mrd. (liite 6b) Keskeisiä indeksilukuja ja niiden ennusteita 1 ) (liite 7) Rahalaitosluoton koron tai korkomarginaalin yksipuolinen tarkistaminen (liite 8) 87. Elatustuen takautumissaatavien käsittely kunnan kirjanpidossa (liite 9) 88. Ammatillisen lisäkoulutuksen rahoituksen kirjaaminen (liite 10) 89. Kunnallisten yhteisöjen omien eläkkeiden eläkevastuun arvioimisesta (liite 11) 90. Tilinpäätös ja konsernitilinpäätös kuntaliitoksen jälkeen (liite 12) 2 Kuntatalous/Kommunalekonomi 2/2009
Yleinen taloudellinen tilanne Viime vuonna alkanut Suomen kansantalouden kasvuvauhdin hiipuminen on johtanut talouden jyrkkään alamäkeen. Kansantalouden tuotanto väheni lähes kymmenen prosenttia kuluvan vuoden tammikuussa verrattuna viime vuoden tammikuun tuotantoon. Tieto perustuu Tilastokeskuksen ennakolliseen tuotannon suhdannekuvaajaan. Kansantuotteemme arvioidaan supistuvan tänä vuonna jopa 5-6 prosenttia. Myös vuodelle 2010 on esitetty miinusmerkkisiä lukuja, mikä merkitsee kokonaistuotantomme supistumista vuosina 2009 ja 2010 yhteensä 7-8 prosenttia. Tätäkin kehitystä huonompia uhkakuvia on esitetty, mutta myös toiveet maailmankaupan elpymisestä ensi vuonna ovat heränneet eri valtioiden mittavien elvytystoimien johdosta. Maailmankaupan aleneminen tänä vuonna heijastuu erityisesti Suomen kaltaiseen viennin kehityksestä riippuvaiseen kansantalouteen. Kuluvalle vuodelle kokonaistuotannon kehityksestä tehdyt arviot ovat jatkuvasti heikentyneet. Liitteessä 1 on esitetty tietoja ja ennustelukuja kuntatalouden kannalta keskeisistä kokonaistaloudellisista muuttujista. Ennusteluvut ovat valtiovarainministeriön (VM) maaliskuun lopussa julkaiseman suhdanne-ennusteen mukaisia. Näitä suhdanne-ennusteita on perinteisesti käytetty Kuntatalous-tiedotteessa yleisen taloudellisen tilanteen ja kehityksen osoittajana. Katsauksen mukaan kokonaistuotantomme arvioidaan supistuvan 5 %. Katsauksessa korostetaan ennustamisen epävarmuutta. Jos maalimantalouden elpyminen alkaa ensi vuoden alkupuolella, Suomessa kasvu seuraa pian perässä. Silti kokonaistuotannon arvioidaan alenevan vielä vuonna 2010 noin 1,5 %. Kuluttajahintojen viime vuoden nopea kasvuvauhti on ollut hidastumassa. Syinä kehitykseen ovat olleet maailmanmarkkinahintojen laskun ohella asuntohintojen ja lainakorkojen aleneminen sekä yhä kiristyvä kilpailu. Vuonna 2009 kuluttajahintojen keskimääräinen kohoaminen jäänee noin yhteen prosenttiin. Elintarvikkeiden arvonlisäveron alentaminen lokakuussa laskee hintatasoa, mutta alkoholijuomien ja tupakan valmisteverojen korotukset puolestaan nostavat hintatasoa tänä vuonna. Vuoden 2010 keskimääräinen inflaatio arvioidaan yhdeksi prosentiksi. Kustannuspaineet riippuvat myös kuluvaa ja ensi vuotta koskevista palkkaratkaisuista. Palkansaajien ansiotasoindeksin valtiovarainministeriö arvioi kohoavan tänä vuonna viisi prosenttia. Liukuman osuus tästä jäänee hyvin vähäiseksi muun muassa työpanoksen supistumisen johdosta. Valtiovarainministeriö arvioi yleisen ansiotasoindeksin nousevan ensi vuonna noin 3,5 %. Tätä arviota on pidettävä lähinnä laskentaoletuksena ensi vuoden kehityksestä, sillä monella sopimusalalla palkkoja koskevat sopimukset päättyvät tämän tai ensi vuoden aikana. Työllisyys säilyi korkealla tasolla viime vuoden loppuun saakka, mutta käänne huonompaan on ollut jyrkkä. Keskimääräiseksi työttömyysasteeksi valtiovarainministeriö arvioi 9 % eli lähes 250 tuhatta henkeä vuonna 2009. Ensi vuonna keskimääräisen työttömyysasteen arvioidaan olevan noin 9,5 %. Liitteessä 1 on esitetty tietoja ja arvioita eräistä kuntatalouden kannalta keskeisistä kokonaistaloudellisista muuttujista. Vuosien 2006 2008 tiedot perustuvat pääosin Tilastokeskuksen helmikuussa 2009 julkaisemiin kansantalouden tilinpidon lukuihin sekä eräisiin muihin julkisiin tilastoihin. Vuosien 2009 ja 2010 ennusteet ovat valtiovarainministeriön laatimia. Valtiovarainministeriön suhdanne-ennuste on luettavissa valtiovarainministeriön Internet-sivuilta osoitteessa: http://www.vm.fi asiakohdassa ajankohtaista. Samasta osoitteesta löytyy myös valtiontalouden kehyspäätös vuosille 2010 2013. Kuntatalous/Kommunalekonomi 2/2009 3
Liitteissä 2a ja 2b on esitetty kokonaistaloudellisia ennusteita laativien laitosten arvioita kuntatalouden kannalta keskeisten taloudellisten muuttujien kehityksestä vuosina 2009 ja 2010. Kuntien menokehitys vuosina 2009 2010 Kuntien ja kuntayhtymien toimintamenojen kasvu oli viime vuonna nopeaa, yli seitsemän prosenttia. Tänä vuonna toimintamenojen kasvu hidastunee noin 4 4,5 prosenttiin. Kunta-alan palkkasumman kasvuvauhti, joka viime vuonna oli eri lähteistä saatujen tietojen mukaan noin 6 7 prosenttia, hidastunee tänä vuonna 4 4,5 prosenttiin muun muassa viime vuotta pienempien sopimuskorotusten sekä henkilöstömenoihin kohdistuvien säästötoimien johdosta. Kunta-alan työ- ja virkaehtosopimukset ovat voimassa tammikuun 2010 loppuun. Sopimuskausi Tehyn kanssa jatkuu vuoden 2011 loppuun. Tehy-pöytäkirjaan sisältyy sopimuskorotuksia vuodelle 2010. Neuvottelut kunta-alan seuraavista työ- ja virkaehtosopimuksista käydään tilanteessa, jossa kuntatalous heikkenee merkittävästi huolimatta niistä kuntataloutta parantavista toimenpiteistä, joista sovittiin valtion kehyspäätöksen yhteydessä. Palkantarkistusten laskentateknisenä oletuksena voidaan lähteä siitä, että kunta-alan ansiotasoindeksi kohoaa ensi vuonna 2010 2,5 3 %. Tämä sisältää kuluvalta vuodelta siirtyvän palkkaperinnön ja mahdolliset rakennemuutokset. Kunta-alan palkkasumma kasvanee ensi vuonna noin kolme prosenttia. Liitteessä 3 on esitetty tietoja ja arvioita kunta-alan palkkasummaan vaikuttavista tekijöistä vuosina 2004 2010. On syytä korostaa, että vuoden 2010 arvio on tällä hetkellä laskentatekninen oletus. Kuluvan vuoden ensimmäisessä Kuntatalous-tiedotteessa tarkasteltiin kuntatyönantajien sosiaalivakuutusmaksuja vuodelle 2010. Kuntatyönantajan kansaneläkevakuutusmaksu aleni huhtikuun alussa 1,05 prosenttiin maksun perustana olevasta palkasta. Maksu poistuu kokonaisuudessaan vuoden 2010 alusta. Kuntatyönantajan sairausvakuutusmaksu on tänä vuonna 2 % maksun perusteena olevasta palkasta. Vuonna 2010 maksun suuruudeksi on esitetty kehyspäätöksen liitteenä olevassa peruspalveluohjelmassa 2,16 % maksun perusteena olevasta palkasta. Kuntatyönantajan keskimääräinen KuEL-maksu on tänä vuonna 23,6 %. Jäsenyhteisöjen todellinen työnantajamaksu poikkeaa yleensä keskimääräisestä maksusta. Tällä hetkellä käytettävissä olevan arvion mukaan työnantajan keskimääräinen maksu alenisi 0,2 prosenttiyksikköä ja olisi siten 23,4 % vuonna 2010. Palkansaajan vakuutusmaksun suuruudesta tehtävä päätös vaikuttaa myös työnantajan osuuteen. Myös opettajien eläkemaksu alenee ensi vuonna 0,2 prosenttiyksikköä. Liitteessä 4 on esitetty kuntatyönantajan sosiaalivakuutusmaksut vuosina 2004 2009 ja tämän hetkiset arviot vuodeksi 2010. Kunta-alan kustannustaso kohosi viime vuonna peruspalvelujen hintaindeksillä mitattuna 5,2 %. Kustannustason kohoaminen hidastunee tänä vuonna merkittävästi, arviolta noin kolmeen prosenttiin. Vuonna 2010 kustannustaso nousee, palkkaratkaisusta riippuen, noin 2 2,5 %. Liitteessä 7 on esitetty eräitä keskeisiä indeksilukuja ja niiden kehityksestä laadittuja arvioita vuosille 2009 2010. Kuntien verotulojen kehitys Kuntien verotulot lisääntyivät vuonna 2008 suotuisasti. Kunnallisveroa kasvattivat sekä veropohjan nopea kasvu että kuntaryhmän jako-osuuden kohoaminen. Ennakonpidätyksen alaiset tulot kohosivat keskimäärin 6,5 % edellisestä vuodesta. Kun- 4 Kuntatalous/Kommunalekonomi 2/2009
taryhmän jako-osuus ansio- ja pääomatuloista kasvoi sen johdosta, että pääomatulot supistuivat vuonna 2008 voimakkaasti. Kunnallisveroa tilitettiin vuonna 2008 kunnille kaikkiaan lähes 15,1 miljardia euroa. Osuus yhteisöveron tuotosta oli 1,5 miljardia euroa ja kiinteistövero tuotto oli hieman yli 900 miljoonaa euroa. Kunnille tilitettiin viime vuonna verotuloja kaikkiaan 17,53 miljardia euroa, mikä merkitsi kasvua vuoteen 2007 verrattuna keskimäärin 7,6 %. Kunnat valmistelivat kuluvan vuoden budjetteja tilanteessa, jossa yleisen taloudellisen kehityksen arviointia leimasi suuri epävarmuus. Kunnat ovat joutuneet muuttamaan kuluvalle vuodelle laadittuja verotuloarvioita sitä mukaa, kun on saatu yhä heikkeneviä arvioita kokonaistaloudellisesta kehityksestä. Tässä tiedotteessa laadittu verotuloarvio perustuu valtiovarainministeriön suhdanne-ennusteessa esitettyyn kokonaistaloudelliseen kehitykseen ja huhtikuussa käytettävissä oleviin tietoihin muun muassa verotulojen tilityksistä. Kunnallisveron veropohjana olevat ansiotulot kasvanevat vuonna 2009 noin kaksi prosenttia. Koko kansantalouden palkkasumman arvioidaan supistuvan lähes prosentin. Eläketulojen kasvu jatkuu suhteellisen voimakkaana ja erityisesti työttömyysturvan nopea lisäys vaimentaa osittain palkkojen supistumisen aiheuttamaa notkahdusta veropohjassa. Kunnallisverotuksen vähennysten lisäys johtuu pääasiassa eläketulovähennyksen muutoksista. Uuden työtulovähennyksen käyttöönotto supistaa myös kunnallisveron kertymää tänä ja ensi vuonna. Vaikka kuntaryhmän jako-osuuden arvioidaan kohoavan vuonna 2009 viime vuonna sovelletusta jako-osuudesta, niin tilitykset kuluvalta vuodelta kertyvistä ennakoista jäänevät viime vuoden tasolle. Kunnille tilitettäneen tänä vuonna kunnallisveroa kaikkiaan vajaat 15 miljardia euroa eli hieman vähemmän kuin viime vuonna. Talouskehitystä leimaavan epävarmuuden johdosta on syytä lähteä siitä, etteivät kunnallisveron tilitykset ensi vuonna juurikaan lisäänny tämänvuotisesta. Huhtikuussa päivitetyssä veroennustekehikossa on päädytty siihen, että kunnallisveroa tilitetään kokonaisuudessaan vuonna 2010 vain hieman enemmän kuin kuluvana vuonna. Yhteisövero supistuu tänä vuonna merkittävästi. Hallitus esittää, että kuntaryhmän osuutta yhteisöverosta korotetaan väliaikaisesti kymmenellä prosenttiyksiköllä vuosiksi 2009 2011. Tämän hetkinen arvio kuntien yhteisöveron tilityksistä vuonna 2009 on lähes 1,2 miljardia euroa. Ensi vuonna tilitykset pysynevät kuluvanvuoden tasolla, mutta epävarmuus yritysten tulosten kehityksestä on erityisen suuri. Kiinteistöveron tilitykset ovat tänä vuonna noin 940 miljoonaa euroa. Vuonna 2010 tilitykset nousevat arvion mukaan kahdeksan prosenttia muun muassa sen johdosta, että kiinteistöveroprosenttien alarajoja esitetään korotettaviksi. Ensi vuonna tilitysten kokonaismäärä ylittäneekin miljardin euron. Liitteessä 5 on esitetty kuntien verotulojen tilitysten toteutuneet kertymät vuosilta 2006 2008 sekä ennusteet vuosille 2009 ja 2010. Tänä vuonna kuntien verotulot supistuvat keskimäärin 2 3 %. Ensi vuonna verotulot kasvavat tämänhetkisen ennusteen mukaan hieman. Liitteissä 6a ja 6b on esitetty Tilastokeskuksen julkaisemien tilastotietojen perusteella laaditut tulos- ja rahoituslaskelmat vuosilta 2006 ja 2007. Vuoden 2008 laskelmat perustuvat muun muassa tietoihin kuntien tilinpäätöksistä ja peruspalveluohjelman laskelmiin. Vuosien 2009 ja 2010 laskelmat ovat Kuntaliitossa laadittuja ennusteita, jotka pohjautuvat peruspalveluohjelmaan. Lisätiedot: Juhani Turkkila, p. (09) 771 2095, 050 667 47 Kuntatalous/Kommunalekonomi 2/2009 5
Valtion talouden kehykset vuosille 2010 2013 Maan hallitus päätti 24.3.2006 valtion talouden kehyksistä vuosille 2010 2013. Kehyksen liitteenä on Peruspalveluohjelma, joka linjaa hallituksen kuntapolitiikkaa kehysvuosille. Suomen taloutta leimaa syvä huoli maailmantalouden tilasta ja sen vaikutuksista myös meille. Kokonaistuotannon arvioidaan supistuvan tänä vuonna noin 5 % ja ensi vuonna noin 1 ½ prosenttia. Maailmantalouden elpymisen arvioidaan kääntävän kokonaistuotannon nousuun vuonna 2011 (katso edellä). Kuntatalous on heikentynyt alkuvuonna jyrkästi. Kuntaliiton hallitus hyväksyi kokouksessaan 5.2.2009 liiton toimistossa valmistetun Kuntapalvelujen pelastusohjelman liiton edunvalvonnan pohjaksi erityisesti kehysneuvotteluja silmälläpitäen. Pelastusohjelman tiivistelmää on esitetty kuntatalous-tiedotteessa 1/2009. Liiton hallitus hyväksyi kokouksessaan 5.3.2009 Kuntaliiton tavoitteet valtiontalouden kehykseen ja sen liitteenä olevaan peruspalveluohjelmaan vuosille 2010 2013. Valtion kehyksen ja peruspalveluohjelman 2010 2013 keskeiset kuntataloutta ja toimintaa koskevat päätökset ja linjaukset: Kuntatalous: Kuntataloutta vahvistavat toimenpiteet Yhteisöveron kuntaosuutta korotetaan 10 % -yksiköllä vuosille 2009 2011. Kela maksua kevennetään 1.4.2009 alkaen 0.8 % -prosenttiyksikköä ja poistetaan kokonaan 1.1.2010 alkaen. Kiinteistöverojen ala- ja ylärajoja nostetaan. (katso verotus kohtaa jäljempänä). Toimenpiteiden yhteisvaikutus kuntien tulolisäyksinä on valtion mukaan tänä vuonna 468 miljoonaa euroa, ensi vuonna 649 miljoonaa euroa ja 674 miljoonaa euroa vuonna 2011. Mahdollisten uusien kuntataloutta vahvistavien lisätoimien edellytyksenä on, että kustannuskehityksestä, erityisesti palkkaratkaisusta, saadaan pitkäaikainen ja maltillinen näkymä tuleville vuosille. Hallinnonalakohtaiset valtionosuudet yhdistetään hallitusohjelman mukaisesti vuoden 2010 alusta. Tämä toteutetaan kuntien välillä sekä kuntien ja valtion välillä kustannusneutraalisti. Harkinnanvarainen rahoitusavustus sisällytetään yhdistettyyn valtionosuusmomenttiin. Poikkeuksellisen harvan asutuksen ja saaristoisuuden aiheuttamat ongelmat ratkaistaan pysyväksi tarkoitetulla järjestelmämuutoksella.(katso valtionosuuskohtaa jäljempänä). Maksut Avo- ja laitoshoidon rajanvedon poistamista jatketaan siten, että laitoshoidossa oleville eläkkeensaajille Kela ryhtyy maksamaan eläkkeensaajan hoitotukea. Tämä etuuden laajennus rahoitetaan leikkaamalla kuntien valtionosuuksia 60 miljoonalla eurolla. Kunnille annetaan vastineeksi mahdollisuus nostaa pitkäaikaisesti laitoshoidossa olevien enimmäismaksuja 85 prosenttiin nettotuloista nykyisen 82 prosentin asemesta. Osa hoitotuesta ohjautuu pitkäaikaishoidettavien käyttövarojen lisäykseksi. Tällaiset kuntakentän sisällä tapahtuvat rahoituksen uudelleen järjestelyt eivät ole kustannusneutraaleja yksittäiselle kunnalle. Enimmillään kunta voi menettää valti- 6 Kuntatalous/Kommunalekonomi 2/2009
onosuuttaan 12 euroa asukasta kohden saamatta kompensoivaa tulorahoitusta tai kevennystä lakisääteisiin tehtäviinsä. Sosiaali- ja terveyspalvelut Sosiaali- ja terveyspalvelujen parantamiseen tarkoitettuja valtionosuuksia korotetaan hallitusohjelman toteuttamiseen liittyen vuosittain runsaalla 21 miljoonalla eurolla vuosina 2010 2011. Lisäys kohdistuu muun muassa 1.9.2009 voimaantulevan vammaislainsäädännön toteuttamiseen, opiskelijaterveydenhuollon ja neuvolapalvelujen parantamiseen sekä muiden palvelujen mahdolliseen parantamiseen. Näiden toimintojen kehittämisen aiheuttamat menolisäykset kunnille ovat Kuntaliiton arvion mukaan noin 300 450 miljoonaa euroa vuodessa. Ministeriön valtionosuusmitoitus perustunee menojen mahduttamiseen ministeriön kehyksiin eikä kustannusarvioon. Opetus- ja sivistyspalvelut Koulutuksen järjestäjille esitetään säädettäväksi velvoite huolehtia siitä, että henkilöstö saa säännöllisesti ammatillista osaamista parantavaa täydennyskoulutusta. Tällaista velvoitetta ei voida hyväksyä varsinkin kun uuden tehtävän kustannuksia eikä vuodesta 2010 alkaen edellytettävää 50 %:n valtionosuutta ole esitetty. Toimeentulotuki ja työmarkkinatuki, kuntien palkkatuki Toimeentulotuen menojen oletetaan nousevan vasta viiveellä vaikka toimeentulotuen asiakasmäärät ja menot ovat jo kääntyneet jyrkkään kasvuun. Työmarkkinatukiuudistuksen myötä kunnilla on velvoite maksaa puolet työmarkkinatuesta, jos pitkäaikaistyötöntä ei kyetä aktivoimaan. Aktivoinnin järjestäminen maksaa kunnille kuitenkin noin kolme kertaa enemmän kuin siihen saatava aktivointituki, joten kuntien nettokustannukset tulevat kasvamaan erittäin voimakkaasti ja kuntien maksamat avustukset saattavat kehyskaudella jopa kaksinkertaistua nykyisestä 2 miljardin tasosta sen sijaan, että ne pysyisivät kehyskaudella ennallaan, kuten on arvioitu. Kuntien palkkatuki esitetään pidettäväksi vuoden 2009 tasolla koko kehyskauden. Tätä perusteltiin edellisessä PPO:ssa (2009 2012) sillä, että tukityöllistämisen painopistettä siirretään yksityissektorille työttömyyden vähentyessä. Nyt tilanne on toinen ja kunnille on tulossa ennätyksellinen taakka tukityöllistämisen järjestämisestä. Kunnilla ei varoja tehtävien laajennuksiin eikä uusiin tehtäviin Peruspalveluohjelman 2010 2013 mukaan uusista laajenevista tehtävistä aiheutuviin menoihin valtionosuus on vähintään puolet. Peruspalveluohjelman mukaan kuntatalouden voimakkaasti heikentyneiden näkymien vuoksi valtio lähtökohtaisesti pidättäytyy tässä vaiheessa kuntien menoja lisäävistä toimista. Tämän vuoksi kehyspäätökseen ja peruspalveluohjelmaan sisältyvien kuntien menoja lisäävien uudistusten laajuus, voimaantuloajankohta ja taloudelliset vaikutukset arvioidaan ohjelman mukaan kussakin tapauksessa erikseen. Yhteenveto Kehysbudjetin ja peruspalveluohjelman arviot kuntatalouden tilasta perustuvat mitä ilmeisimmin havaittavissa olevaa kehitystä myönteisempiin oletuksiin. Esitetyt toimenpiteet kuntien menojen ja tulojen tasapainottamiseksi eivät riitä pysäyttämään voimakkaasti heikkenevää tilannetta. Kuntatalous/Kommunalekonomi 2/2009 7
Kehysratkaisu lievittää 350 miljoonalla eurolla kuntien tämänvuotista verotuloromahdusta. Toimenpide on oikean suuntainen, mutta vaikutuksiltaan riittämätön. Kuntien menojen ja tulojen epäsuhta kasvaa edelleen, mikä merkitsee ilman lisätoimia kuntien ajautumista kestämättömään taloustilanteeseen. Vaarana on, että kunnat joutuvat tekemään rajuja säästöpäätöksiä, ottamaan lisää velkaa sekä korottamaan veroja. Monissa kunnissa suunnitellaan pakon edessä lomautuksia ja henkilöstövähennyksiä sekä investointien vähentämistä. Muita toimenpiteitä: Paras - hanketta vauhditetaan tuottavuuden parantamista korostaen. Palvelujen laadun valvonnan välineitä kehitetään. Lisätään kansalaisten valinnanvapautta yli kuntarajojen. Edistetään palvelusetelin käyttöä. Esitys kotikuntalain muutokseksi annetaan elokuussa 2009. Valtion ja kuntien tietojärjestelmiä sovitetaan yhteen ottaen huomioon uudistuvan yhteispalvelun tarpeet. Tuottavuus ja kustannuskehitystä arvioidaan yhteisesti päätettyjen tuottavuus- ja kustannusmittareiden avulla. Näitä hyödyntäen asetetaan kunnille ja kuntayhtymille tuottavuuden parantamista koskevat valtakunnalliset tavoitteet. Kuntien ja kuntayhtymien on laadittava suunnitelma tuottavuutta parantavista toimenpiteistä. Kaksikymmentä suurinta kuntaa velvoitetaan laatimaan palveluidensa kehittämiseksi tuottavuusohjelmat, joiden toteutumista seurataan kuntien ja valtion yhteistyönä. Uusista ja laajenevista tehtävistä aiheutuviin menoihin valtionosuus on vähintään puolet. Niin sanotun Tehy-sopimuksen soveltamisesta ja käytettävistä tilastoista sovitaan erikseen. Valtio lähtökohtaisesti pidättäytyy tässä vaiheessa kuntien menoja lisäävistä toimista. Kuntien menoja lisäävien uudistusten laajuus, voimaantuloajankohta ja taloudelliset vaikutukset arvioidaan kussakin tapauksessa erikseen. Käynnistetään yhdessä Kuntaliiton kanssa normitalkoot. Lisätiedot: Martti Kallio, p. (09) 771 2082, 050 369 9704 Reijo Vuorento, p. (09) 771 2078, 050 667 41 Verotus Hallituksen esitys Eduskunnalle laeiksi verontilityslain ja tuloverolain väliaikaisesta muuttamisesta (HE 53/2009) Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi väliaikaisesti sekä verontilityslakia että tuloverolakia. Kuntien osuutta yhteisöveron tuotosta korotettaisiin 10 prosenttiyksiköllä 22,03 prosentista 32,03 prosenttiin, seurakuntien jako-osuutta korotettaisiin 8 Kuntatalous/Kommunalekonomi 2/2009
0,8 prosenttiyksiköllä 1,75 prosentista 2,55 prosenttiin ja valtion jako-osuutta alennettaisiin vastaavasti 76,22 prosentista 65,42 prosenttiin verovuosilta 2009 2011 tehtävissä yhteisöveron tilityksissä. Lait on tarkoitetut tulemaan voimaan mahdollisimman pian, ja ne olisivat voimassa 31. päivään joulukuuta 2011. Uusi jako-osuus otetaan käyttöön mahdollisesti jo kuluvan vuoden toukokuun tilityksessä tai viimeistään kesäkuussa. Samalla kunnille oikaistaan myös alkuvuoden yhteisöverot uuden jako-osuuden mukaiseksi. Oikaisun suuruus on arviolta 160 miljoonaa euroa, jos se tehdään toukokuussa ja noin 185 miljoonaan euroa, jos se tehdään kesäkuussa. Kuntien yhteisöveron jako-osuuden korottaminen 10 prosenttiyksiköllä lisää kuntien yhteisöverotuottoja verovuosina 2009 ja 2010 kumpanakin noin 380 miljoonaa euroa ja verovuonna 2011 noin 420 miljoonaa euroa. Ehdotetun muutoksen vaikutukset yksittäisten kuntien tuloihin vaihtelevat sen mukaan, miten suuri osuus kunnan verotuloista muodostuu yhteisöverosta. Ne kunnat, joissa yhteisöveron merkitys on suuri, hyötyvät eniten jako-osuuden korotuksesta. Toisaalta näiden kuntien verotuottomenetykset ovat suurimmat yhteisöveron tuoton alentuessa. Vuoden 2009 yksittäisten kuntien jako-osuuksilla ja yhteisöveron 3 800 miljoonan euron tuottoarvion mukaan 22,03 prosentin mukaisella kuntien ryhmäosuudella laskettuna kuntien keskimääräinen yhteisöverotuotto olisi 159 euroa/ asukas. Osuuden korottaminen 10 prosenttiyksiköllä lisäisi veron tuottoa keskimäärin 72 euroa/asukas. Kiinteistöveron vähimmäis- ja enimmäisprosentteja korotetaan 2010 alkaen Hallitus sopi maaliskuussa 2009 valtiontalouden kehyksistä vuosille 2010 2013. Osana kehyspäätöstä vakituisten asuinrakennusten kiinteistöveroprosentin ja yleisen kiinteistöveroprosentin ala- ja ylärajoja nostetaan vuonna 2010. Hallituksen esitys asiasta annetaan ennen kesää. Kuntien perimän yleisen kiinteistöveron vaihteluväli muuttuu nykyisestä 0,5 1,0 prosentista 0,6 1,35 prosenttiin. Vakituisten asuinrakennusten kiinteistöverojen vaihteluväli muuttuu nykyisestä 0,22 0,5 prosentista 0,32 0,75 prosenttiin. Muiden kuin vakituisten asuinrakennusten kiinteistöverojen vaihteluväli muuttuu nykyisestä 0,5 1,0 prosentista 0,6 1,35 prosenttiin. Veroprosentti voi edelleen olla korkeintaan 0,6 prosenttiyksikköä korkeampi kuin vakituisen asuinrakennuksen veroprosentti. Myös voimalaitosten kiinteistöverojen ylärajaa on kaavailtu korotettavaksi. Voimalaitosten kiinteistöveron yläraja korottuisi esityksen mukaan 2,85 prosenttiin (nykyisin 2,5). Alarajojen korottaminen lisää kuntien kiinteistöverotuottoja noin 50 miljoonaa euroa ja lisäksi mahdollinen voimalaitosten ylärajan korottaminen lisäisi verotuottoja 6 miljoonaa euroa. Veronsaajien oikeudenvalvonta Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön toimintakertomus vuodelta 2008 löytyy Verohallinnon internet-sivuilta kohdasta Veronsaajien palvelut \ Oikeudenvalvonta. Kuntatalous/Kommunalekonomi 2/2009 9
Autoveron ja arvonlisäveron muutokset Kuntatalous -tiedotteessa 1/2009 kerrottiin autoveron ja siitä kannettavan arvonlisäveron muutoksista, jotka tulivat voimaan 1.4.2009. Autoveron ja arvonlisäveron muutosten voimaantulo ajoittui hyvin Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen 19.3.2009 antaman tuomion (C-10/08) kanssa, joka koskee komission Suomea vastaan nostamaa kannetta autoveroasiassa. Euroopan yhteisöjen tuomioistuin katsoi autoverosta kannettavan arvonlisäveron (ns. elv) syrjivän muiden kuin arvonlisäverovelvollisten maahantuojien Suomeen tuomia ajoneuvoja. Tuomion perusteella Suomen olisi joka tapauksessa tullut muuttaa autoverojärjestelmää, mutta nyt tuomiolla on vaikutusta vain 19.3.2009 31.3.2009 maahantuotuihin autoihin ja takautuvasti jo tehtyihin verotuksiin. Tuomiolla on vaikutusta vain ei-arvonlisäverovelvollisten maahantuomien autojen verotukseen. Huhtikuun alussa voimaan tulleet muutokset muuttivat autoverotusta entistä ympäristöystävällisempään suuntaan. Autoveron tasoa nostettiin kautta linjan, koska autoverosta kannettava vero (elv) poistui. Tämä vähensi arvonlisäverolliseen käyttöön hankittujen autojen vähennettävää veroa ja lisäsi näin kustannuksia. Toisaalta pakettiautojen autovero muutettiin hiilidioksidipäästöihin perustuvaksi, mikä laski erityisesti vähän polttoainetta kuluttavien pakettiautojen autoveron määrää. Autoveron ja arvonlisäveron käytännön vaikutukset pakettiautojen hintatasoon näkyvät jo autoliikkeiden päivitetyissä hinnastoissa. Arvonlisäverolliseen käyttöön hankitun pakettiauton hankintakustannukset ovat lievästi laskeneet. Arvonlisäverottomaan käyttöön hankitun pakettiauton kustannukset ovat laskeneet enemmän, koska siitä ei saanut aiemminkaan tehdä vähennystä, mutta autoveroasteikon muutos koskee myös sitä. Hankintakustannusten muutokset vaihtelevat kuitenkin merkki- ja mallikohtaisesti paljon. Pidemmällä aikavälillä autoveron muutos saattaa lisätä pienien ja vähän polttoainetta kuluttavien pakettiautojen tarjontaa. Arvonlisäverollisessa käytössä olevien henkilöautojen hankintakustannukset nousivat autoveron ja arvonlisäveron muutoksen yhteydessä noin 5 prosenttia, koska henkilöautojen autoveroasteikkoa ei tarkistettu. Arvonlisäverottomassa käytössä olevien omistusautojen, kuten työsuhdeautojen, hankintakustannukset eivät muuttuneet, mutta veromuutosten kustannusvaikutus leasing-sopimuksella hankittujen henkilöautojen hintaan on noin 5 prosenttia. Oikeuskäytäntöä KHO 26.2.2009 T 441 Tapauksessa nuorisoseura aikoi vuokrata kunnalle liikuntatiloja käytettäväksi muun muassa ala- ja yläkoulun liikuntatunteihin sekä muihin koulun tapahtumiin, päivähoidon ja esikoulun leikki- ja liikuntatunteihin, nuorisotoimen liikuntakerhoihin ja muihin erilaisiin tapahtumiin. Vuokrasopimusluonnoksen mukaan kunta vuokraa 744 tuntia aamu- ja iltapäivällä sekä 256 tuntia ilta-aikaan. Kunnan osuus tilojen käyttötunneista oli 62,5 prosenttia. Veloitus oli sovittu tuntiperusteisesti. Kiinteistön tai huoneiston vuokraus on pääsääntöisesti arvonlisäverotonta AVL 27 :n mukaan. Kiinteistön käyttöoikeuden luovuttamisesta voi tietyin poikkeuksin hakeutua verovelvolliseksi AVL 30 :n mukaan, jos kiinteistöä käytetään jatkuvasti vähennykseen tai palautukseen oikeuttavassa käytössä. Veroa suoritetaan AVL 29 :n mukaan kuitenkin aina mm. kokous-, näyttely- tai urheilutilan käyttöoikeuden tilapäisluonteisesta luovuttamisesta. Tapauksessa oli kysymys verollisen tilan tilapäisen luovuttamisen ja verottoman kiinteistön vuokrauksen välisestä rajanvedosta. 10 Kuntatalous/Kommunalekonomi 2/2009
Korkein hallinto-oikeus katsoi, että tilojen vuokrausta on pidettävä arvonlisäverolain 29 :n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitettuna arvonlisäverollisena tilojen käyttöoikeuden tilapäisluonteisena luovutuksena. Kyse ei ollut verottomasta kiinteistön käyttöoikeuden luovuttamisesta, josta olisi voinut hakeutua vapaaehtoisesti verovelvolliseksi. Korkein hallinto-oikeus perusteli ratkaisuaan sillä, että urheilutilan luovuttamisessa ei ole kyse niinkään määräysvallan hankkimisesta itse tilaan vaan tilaan kuuluvien järjestelyjen hyväksikäyttämisestä. Myös Eurooppa-vero-oikeudessa vuokrauksella tarkoitetaan sitä, että vuokralainen saa yksinomaisen määräysvallan hallita ja käyttää kiinteistöä tai sen osaa. Lisäksi korkeimman hallinto-oikeuden perusteluissa mainitaan, että verottomuus on poikkeus, jolla yritetään turvata neutraali verokohtelu ja estää veron kertaantuminen. Tapauksessa ei ollut em. edellytyksiä verottomuudelle. Kyseinen korkeimman hallinto-oikeuden tapaus selventää osaltaan tilapäisen verollisen vuokrauksen ja pitkäaikaisen vuokrauksen rajanvetoa. Tapauksen perusteella erilaisten kokous-, näyttely- tai urheilutilan luovuttaminen on verollista, vaikka sopimusperusteisesti luovutukselle on saatu verottoman vuokrauksen ominaispiirteitä. Kunnilla ja kuntayhtymillä on tällaisia tiloja mm. opetustoimen yhteydessä, jolloin vuokraus tulee käsitellä verollisena AVL 29 :n mukaan. Kyseinen ratkaisu ei muuta aiempaa oikeuskäytäntöä siltä osin, kuin kiinteistön käyttöoikeuden luovutuksesta on voinut hakeutua verovelvolliseksi, kun tilat ovat vähennykseen oikeuttavassa käytössä esimerkiksi toistuvasti tietyn ajan vuodesta. Tällaisessa luovutuksessa vuokralainen saa tilaan yksinomaisen määräysvallan, jolloin kyse on AVL 27 :n mukaisesta vuokrauksesta, josta voidaan hakeutua verovelvolliseksi AVL 30 :n mukaisesti. KHO 17.3.2009 T 612 Tapauksessa oli kyse keskinäisen kiinteistöyhtiön omistaman pysäköintihallirakennuksen kiinteistöveron määräytymisen perusteista. Keskinäisen kiinteistöyhtiön osakkaina olivat kaupunki sekä neljä asunto- ja kiinteistöyhtiöitä, joiden huoneistoista pääosa oli vakituisessa asuinkäytössä. Autopaikkojen hallinta perustui osakkeisiin ja asuntoyhtiöiden yhtiöjärjestysmääräysten, pysäköintitaloyhtiön omistussuhteiden sekä keskinäisten sopimusten perusteella tilanne oli järjestetty samankaltaiseksi kuin jos pysäköintipaikat olisivat asuntoyhtiön omalla kiinteistöllä. Osakasyhtiöiden osakkaiden käytössä oli noin 73 prosenttia autopaikoista ja kaupungin käytössä yleisinä autopaikkoina noin 27 prosenttia. Kiinteistöverolain 12 :ssä säädetään vakituisen asuinrakennuksen kiinteistöveroprosentista. Rakennus katsotaan olevan vakituisessa asuinkäytössä, jos vähintään puolet pinta-alasta on asuinkäytössä. Vakituisen asuinrakennuksen kiinteistöveroprosenttia sovelletaan myös erilliseen talous- ja autotallirakennukseen. Korkein hallinto-oikeus ei pitänyt pysäköintihallia kiinteistöverolain 12 :n 1 momentissa tarkoitettuna asuinrakennuksena eikä saman pykälän 4 momentissa tarkoitettuna asuinrakennukseen liittyvänä erillisenä talous- ja autotallirakennuksena vaan sellaisena rakennuksena, johon sovellettiin yleistä kiinteistöveroprosenttia. Korkein hallinto-oikeus perusteli ratkaisuaan sillä, että kiinteistöverotus on luonteeltaan rakennuskohtaista ja kaavamaista kohdeverotusta. Kiinteistövero määrätään yhtiölle erikseen asianomaisella kiinteistöllä olevan rakennuksen perusteella. Yhtiön toimialana on ylläpitää pysäköintihallia. Pysäköintihallia pidetään kiinteistöverotuksessa muuna kuin asuinkiinteistönä. Hallin käyttäjät määräytyvät viime kädessä käyttöä koskevien siviilioikeudellisten sopimusten perusteella ja voivat vaihtua. Kiinteistöverotusta ei tämän vuoksi voida perustaa siihen, käytetäänkö kiinteistöllä ole- Kuntatalous/Kommunalekonomi 2/2009 11
vaa talous- tai autotallirakennusta eri tahon omistamalla muulla kiinteistöllä tapahtuvaan asumiseen liittyen osapuolten välisen sopimuksen perusteella. Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu on yhdenmukainen aiemman verotuskäytännön kanssa. Lisätiedot: Annika Suorto, p. (09) 771 2079, 040 825 9030 Henrik Rainio, p. (09) 771 2086, 050 596 9635 Valtionosuusuudistuksen 2010 tilanne Maan hallitus päätti uudistuksesta politiikkariihessä 24.2.2009 seuraavaa: Valtionosuusuudistusta valmisteleva työryhmä laatii kehysriiheen mennessä tarvittavat laskelmat sisältävän esityksen, jossa hallinnonalakohtaiset valtionosuudet yhdistetään hallitusohjelman mukaisesti puitelain edellyttämin poikkeuksin ja tehdään tästä välttämättömästi aiheutuvat muutokset valtionosuusperusteisiin Hallituksen kehyspäätöksessä 26.3.2009 vuosille 2010 2013 (VM/514/02.02.00.00/2009) on linjattu valtionosuusuudistuksesta seuraavaa: Valtionosuusjärjestelmää uudistetaan siten, että hallinnonalakohtaiset valtionosuudet yhdistetään hallitusohjelman mukaisesti puitelain edellyttämin poikkeuksin vuoden 2010 alusta. Tämä toteutetaan kuntien välillä sekä kuntien ja valtion välillä kustannusneutraalisti. Edellä todetusta poiketen hallitusohjelman kirjausten toteuttamiseksi poikkeuksellisen harvan asutuksen ja saaristoisuuden aiheuttamat ongelmat ratkaistaan pysyväksi tarkoitetulla järjestelmämuutoksella. Tämä koskee kahdeksaa saaristokuntaa (Enonkoski, Hailuoto, Kemiönsaari, Kustavi, Länsi- Turunmaa, Maalahti, Puumala ja Sulkava) sekä 20 poikkeuksellisen harvaan asuttua kuntaa, joilla on alle 2,0 asukasta maaneliökilometriä kohden (Savukoski, Enontekiö, Utsjoki, Inari, Pelkosenniemi, Kittilä, Salla, Sodankylä, Muonio, Ranua, Puolanka, Posio, Kolari, Pudasjärvi, Rautavaara, Suomussalmi, Utajärvi, Lestijärvi, Ristijärvi ja Taivalkoski). Näille kunnille kohdennetaan valtionosuusjärjestelmän sisältä yhteensä 30 milj. euroa. Harkinnanvarainen rahoitusavustus sisällytetään yhdistettyyn valtionosuusmomenttiin. Edellä todetut muutokset valmistellaan yksityiskohtien osalta hallinnon ja aluekehityksen ministerityöryhmän ohjauksessa huhtikuun loppuun 2009 mennessä. Käytännössä yllä oleva tarkoittaa vain välttämättömiä muutoksia nykyiseen valtionosuus-järjestelmään. Ns. Vatt:n ehdottamaa mallia, joka on aiemmin ollut esillä, ei valtaosaltaan toteuteta. Nykyiset valtionosuusperusteet kertoimineen säilyvät, myös yleinen valtionosuus säilyy omana osionaan. Sosiaali- ja terveydenhuollon, sekä esi- ja perusopetuksen valtionosuuksien yhdistäminen on pitkälle tekninen toimenpide. Suurimmat muutokset tulevat esi- ja perusopetuksen järjestelmään, josta tulee ikäluokkapohjainen siten, että valtionosuudet osoitetaan kunnalle. Poikkeamat hoidetaan siten, että kotikunnalle tulee todennäköisesti valtionosuusperusteen mukainen lakisääteinen korvausvelvollisuus. Sama koskisi todennäköisesti yksityisen koulun järjestämää perusopetusta. Yhdistäminen tarkoittaa yhteistä valtionosuusprosenttia ja yhteistä asukaskohtaista kunnan rahoitusosuutta sosiaali- ja terveydenhuoltoon sekä esi- ja perusopetukseen. 12 Kuntatalous/Kommunalekonomi 2/2009
Yleisen valtionosuuden määräytymisperusteet lisäyksineen ja vähennyksineen ovat nykyiset. Sosiaali- ja terveydenhuollon ikäryhmäperusteet ja kertoimet ovat myös nykyiset. Esi- ja perusopetukseen tulee 6-15 vuotiaiden ikäluokkaan muodostettava valtionosuusperuste, jota porrastetaan kaikilla nykyisillä kertoimilla pois lukien erityisopetus, kouluverkkolisä ja vammaiskorotukset, koska nämä eivät sovi ikäluokkapohjaiseen menettelyyn. Perusopetuksen vammaiskorotukset hoidetaan erikseen siten, että tällaisen opetuksen ylläpitäjä saa nykyisentasoiset korotukset valtionosuusperusteisiinsa. Perusopetuksessa ei myöskään tulla laskemaan nykyiseen tapaan oppilaskohtaisia yksikköhintoja, koska sitä ei voida toteuttaa ikäluokkapohjaisesti. Kehyspäätöksen mukaan uudistus toteutetaan kustannusneutraalisti niin, että kustannustenjako kuntien ja valtion välillä ei muutu. Se toteutetaan myös siten, että yhdistäminen sekä esi- ja perusopetuksessa tapahtuvat muutokset eivät aiheuta voimaan tullessaan merkittäviä muutoksia yksittäisten kuntien välillä. Tehtävien laskelmien perusteella on tarkoitus selvittää, mitkä nämä kuntakohtaiset muutokset ovat. Tämä lisäys tai vähennys tehdään muutoin normaalisti laskettuun kunnan valtionosuuteen ja otetaan huomioon laskelman mukaisena toistaiseksi, kunnes järjestelmää uudistetaan mahdollisesti seuraavalla hallituskaudella. Indeksikorotukset, asukaslukumuutokset, muutokset eri ikäryhmien välillä ja laajuusmuutokset sekä mahdolliset nelivuotistarkistukset tehdään valtionosuusperusteisiin normaalisti. Esi- ja perusopetuksen lisäksi yhden putken malliin yhdistetään kirjaston, asukaskohtaisen kulttuuritoimen ja asukaskohtaisen taiteen perusopetuksen valtionosuudet. Muut valtionosuudet jäävät ns. ylläpitäjäjärjestelmään tai ovat muita opetusministeriön päätösvaltaan jääviä (kuten laitokset, vapaa sivistystyö, liikunta ja nuorisotyö). Tavoitteena on edelleen, että kaikkien laskennallisten valtionosuuksien maksatus yhdistetään valtiokonttoriin. Lähtökohtaisesti lopputuloksena on, että kunnan saama valtionosuus ei muuttuisi järjestelmämuutoksen takia. Poikkeus tästä on syrjäisille ja saaristokunnille osoitettava 30 miljoonan euron lisävaltionosuus, joka rahoitetaan pohjista todennäköisesti siten, että kaikilta kunnilta otetaan pois noin 6 euroa asukasta kohti. Myöhemmin, budjettiriihessä ja/tai valtion talousarvioissa selviää, osoitetaanko kunnille lisää valtionosuutta, mikä on ollut Kuntaliiton tavoitteena. Tasausjärjestelmään ei tehdä muutoksia. Kehyspäätöksessä ei ole kannanottoa tasausjärjestelmän kustannusneutraalisuudesta. Hallitusohjelmassa se on mainittu. Harkinnanvarainen rahoitusavustus liitetään laskennallisen valtionosuusjärjestelmän yhteyteen samalle momentille kehyspäätöksen mukaan 10 miljoonan euron suuruisena. Uudistuksen valmistelu jatkuu (huhtikuu 2009) edellä kerrottujen pääperiaatteiden mukaan ja kehyspäätöksessä todetun mukaan hallinnon ja aluekehityksen ministerityöryhmän (HALKE) ohjauksessa. Näin ollen valtionosuustyöryhmän työ jatkuu enemmän teknisenä ja pääasiallisesti valmisteluryhmä/ryhmät työstävät yhdistämismallin ja edellä mainitun kuntakohtaisen laskelman, joka tuottaa valtionosuuteen tehtävän lisäyksen tai vähennyksen määrän (järjestelmämuutoksen vaikutuksen). Tällä hetkellä ei ole olemassa julkaistavia laskelmia. Tavoitteen mukaan ne saataneen kesäkuuhun mennessä, jolloin laskelmat ja keskeiset muutokset voitaisiin tiedottaa kunnille. Ohjaava HALKE ministeriryhmä ottanee kantaa tehtävään ratkaisuun aikaisintaan toukokuun alkupuolella. Tällöin toivottavasti selviää, että tämä supistettu (mini-mini) uudistus toteutetaan. Voi olla myös mahdollista, että mitään uudistusta ei toteuteta. Kuntaliiton tavoitteena kuitenkin on, että kehyspäätöksen mukainen valtionosuuksien yhdistäminen toteutetaan nyt eli 1.1.2010. Kuntatalous/Kommunalekonomi 2/2009 13
Kuntaliiton tavoitteena on, että normaalissa aikataulussa kunnille voitaisiin ilmoittaa vuoden 2010 kuntakohtaiset valtionosuudet, mahdollisesti yhden putken mallin osalta kesäkuussa, viimeistään syyskuussa 2009, kun valtion talousarvioesitys tulee julkiseksi. Jäljelle jäävän ylläpitäjämallin osalta (lukio, ammatillinen koulutus, ammattikorkeakoulu) aiempi järjestelmä säilyy ja siitä on mahdollista ilmoittaa aiempaan tapaan lähinnä keskimääräiset yksikköhinnat ja ylläpitäjämalliin jäävä asukaskohtainen rahoitusosuus alkukesästä arviona ja syyskuussa valtion talousarvioesityksen mukaisena. Yhden putken mallin osalta kunnissa on otettava huomioon, että perusopetukseen palaavat ns. kotikuntakorvaukset, jotka olisi kyettävä arviomaan vuodelle 2010 menoina ja tuloina (omassa kunnassa esi- ja perusopetuksessa olevat, muualle menevät ja vieraista kunnista tulevat). Lisäksi yhden putken malli toteutuessaan aiheuttaa sen, että perusopetuksessa mahdollisesti kuntien välillä olevat sopimukset on tarkistettava. Ylläpitäjämallin poistuessa perusopetuksesta mahdollisen korvauksen perusteena ei ole enää yksikköhinnan ylittävä kustannus, vaan koko kustannus, koska valtionosuus tulee ikäluokan mukana kunnalle. Näin ollen korvattavaksi tulee lähtökohtaisesti koko valtionosuuden peruste. Kuten edellä olevasta ilmenee, moni asia on vielä avoinna ja aikataulu on kireä. Mahdollisista uusista ratkaisuista ja käänteistä pyritään kertomaan mahdollisimman pian. Kuitenkin kehyspäätöksen linjaukseen on syytä varautua. Lisätiedot: Jouko Heikkilä, p. (09) 771 2081, 050 581 0769 Koulutusta valtionosuus- ja rahoitusjärjestelmän uudistamisesta Kuntatalous tiedotteessa 1/2009 kerrottiin valtionosuusuudistukseen liittyvistä koulutustilaisuuksista. Kun nyt uudistus on supistumassa merkittävästi alkuperäisistä tavoitteistaan (ks. selostus edellä), on suunniteltua koulutusta muutettu seuraavasti: - Valtionosuuspäivä, joka oli tarkoitus järjestää Helsingissä, 2. tai 3.6.2009, on peruutettu. - Tilalle on tarjolla Kuntien tulorahoituspäiviä kaksi kappaletta, joissa laajemminkin käsitellään nykyistä taloudellista tilannetta, veroperusteita ja ennusteita. Tarkoitus on käsitellä myös valtionosuusuudistusta ja selvittää uudistuksen eteneminen ja suunnitelmat aikatauluineen. Yksipäiväiset tilaisuudet järjestetään Oulussa ja Tampereella. - 5.5.2009 Oulu, Radisson SAS, Hallituskatu 1-12.5.2009 Tampere, Juvenes Attila, Yliopistonkatu 38 FCG Efeko Oy on tiedottanut asiasta, ks. tarkemmin www.efeko.fi > koulutus. 14 Kuntatalous/Kommunalekonomi 2/2009
Kysely heikentyneen talous- ja rahoitustilanteen vaikutuksista kuntien talouteen Kuntaliitto teki helmikuussa 2009 kyselyn heikentyneen talous- ja rahoitustilanteen vaikutuksista kuntien talouteen. Lisäksi kyselyllä kartoitettiin pääomarahoituksen saatavuudessa ja hinnassa viime kuukausien aikana tapahtunutta kehitystä. Tilinpäätökseen 2008 liittyen selvitettiin mahdollisten pääomarahoituksen luotto- ja takaustappioiden ja sijoitustoiminnan arvonalennusten määrää. Kyselyyn vastasi 170 kuntaa, joiden osuus kuntien väestöstä oli 71 % ja kuntien lukumäärästä 51 %. Vuoden 2009 talousarvioiden muuttaminen Talousarvion muuttamisesta oli keskusteltu kahdessa kolmesta kysymykseen vastanneista kunnista (n=143). Vajaa kolmasosa kunnan hallituksista katsoi, ettei talousarvion muuttamiseen ollut toistaiseksi tarvetta. Viidesosassa vastanneista kunnista oli jo käynnistänyt talousarviomuutosten valmistelun. Tämä tarkoitti, että valtuusto tai kunnanhallitus oli määritellyt tulojen ja menojen suuruusluokan ja muutoksen valmistelu oli aloitettu. Helmikuussa 2009 kyselyyn vastanneet kunnat arvioivat kuluvan vuoden verotulojen jäävän edellisvuotta alemmiksi. Talousarvion verotuloarvioon verrattuna arviot päätyivät 4,7 %:n verotulojen alenemaan. Koko maan tasolla tämä merkitsisi noin 850 miljoonaa euroa alhaisempia verotuloja kuin talousarviossa. Tämä vastaa yhden veroprosenttiyksikön tuottoa. Viime vuoden tilinpäätösarviosta verojen alenemaksi ennakoitiin 2,5 %. Verotulojen kehityksen muuttuessa nopeasti alaspäin ennakoidusta, talouden tasapaino edellyttää myös menojen kasvun hillintää. Toimintamenojen kasvuksi tälle vuodelle ennakoitiin vuoden 2009 talousarviossa 4,7 % viime vuoden toteutumaan verrattuna. Helmikuun tilanteessa menojen kasvuarviota oli alennettu niin, että talousarviosta oli tultu 0,6 % alaspäin. Verrattuna viime vuoden tilinpäätösarvioihin kuntien toimintamenojen ennakoitiin kuitenkin vielä kasvavan 4 %. Investointien arvioidaan supistuvan toimintamenoja enemmän. Talousarvioita ollaan tarkistamassa investointien osalta 2 % alaspäin. Taloustilanteen vaikeutuminen ennakoi kuntien lainanoton kasvua. Pitkäaikaisia lainoja arvioidaan otettavan 5,3 % enemmän kuin talousarvioihin on merkitty. Kun kunnat muutoinkin olivat varautuneet pitkäaikaisten lainanoton voimakkaaseen kasvuun, niin tänä vuonna kuntien pitkäaikainen lainanotto lähes kaksinkertaistuu viime vuodesta. Kuntien arvio vuoden 2009 talousarvioiden muutostarpeista helmikuussa 2009 indeksoituna, TA 2009=100 110 +5,3% 100-4,7% -0,6% -2,0% 90 80 70 60 50 Verotulot Toimintamenot Investointimenot Pitkäaikaisten lainojen lisäys Arvio muutostarpeesta koko maan tasolla, milj. -848-182 -68 +106 TA 2009 Arvio määrästä helmikuussa 2009 Kuntatalous/Kommunalekonomi 2/2009 15
Rahoituskriisin heijastuminen kuntiin Rahoituskriisiä ei kunnissa vielä helmikuun puoleen väliin mennessä oltu koettu erityisen uhkaavana. Enemmistö (60 %) kunnista (n=164) ei ollut katsonut tarpeellisiksi ryhtyä erityistoimiin lainarahoituksen, rahamarkkinasijoitusten tai maksuvalmiuden varmistamiseksi. Lainasalkkuun kohdistuvia riskejä oli pyritty rajaamaan muuttamalla salkun rakennetta (21 kuntaa) tai salkkua oli suojattu uusilla koronavaihtosopimuksilla (17 kuntaa). Sijoitussalkkua oli suojattu uusilla koronvaihtosopimuksilla vain neljässä kunnassa. Kuten yleensä talousvaikeuksien uhatessa näytetään nytkin turvautuvan vahvaan kassaan. Shekki- ja muiden avista ehtoisten talletusten osuutta rahavaroissa sekä shekkiluotto- ja kuntatodistuslimiittejä oli lisätty osassa kunnissa. Lainarahoituksen saatavuus ja hinta Pitkäaikainen lainanotto oli kallistunut yli puolessa kunnista ja halventunut kolmasosassa kuntia. Merkittävää oli, että 2/3:ssa kuntia ei lainan saatavuudessa eikä hinnassa ollut tapahtunut muutoksia viimeisen kolmen kuukauden aikana. Lainakannan keskikorko 31.12.2008 oli keskiluvulla mitattuna 4,28 % (n= 155). Aritmeettinen keskiarvo oli 4,18 %. 10 kuntaa ilmoitti keskikorokseen alle 3,25 % ja 5 kuntaa yli 5 %. Viimeksi nostetun pitkäaikaisen lainan viitekorko oli joka kolmannessa kunnassa kiinteä. Vain 10 %:a kunnista oli sitonut viimeksi nostamansa pitkäaikaisen lainan 12 kk:n euribor -korkoon ja 5 %:a kunnista oli ottanut viimeksi lainaa prime korkoon sidottuna. Yli puolet vastanneista kunnista oli käyttänyt jotain muuta viitekorkoa tai mainittujen viitekorkojen yhdistelmää. Viimeksi nostetun pitkäaikaisen lainan viitekoron päälle laskettu korkomarginaali vaihteli -0,01 0,34 % -yksikön välillä. Nostettujen pitkäaikaisten lainojen korkomarginaalit olivat alle 0,1 % -yksikön aina joulukuuhun 2008 saakka, jonka jälkeen marginaalit nousivat yli 0,3 % -yksikön vuoden 2009 alkuun tultaessa. Kassalainojen korkomarginaalin keskiluku oli 0,10 % -yksikköä 31.12.2008. Yli 40 %:ssa kuntia marginaali asettui 0,01 0,10 % -yksikön välille. Kuusi kuntaa ilmoitti korkomarginaaliksi 0,00 % -yksikköä. Kassalainakannasta vajaa kolmasosa oli Kuntarahoitukselta tilanteessa 31.12.2008. Muilta rahoitus- ja vakuutuslaitoksilta kassalainoja oli yli 60 % kannasta. Luotto- ja takaustappiot sekä arvonalentumiset Luottotappioita omille tytär- ja osakkuusyhteisöille annetuista lainoista kirjaa vuoden 2008 tilinpäätöksessä 15 kyselyyn vastannutta kuntaa yhteensä 2,5 miljoonan euron edestä. Takaustappioita kirjaa vain kaksi kuntaa yhteensä 5,4 miljoonaa euroa. Arvonalennuksia rahoitusomaisuuden osakkeista ja osuuksista joutuu tekemään 33 kuntaa yhteensä 41,6 miljoonaa euroa ja arvonalennuksia muista arvopapereista kirjaa 24 kuntaa yhteensä 77,1 miljoonaa euroa. Kaikissa kunnissa rahoitusomaisuuden arvonalennusten määrä vuoden 2008 tilinpäätöksessä noussee yli 200 miljoonan euron. Kysely uusitaan ensi syksynä. Lisätiedot: Oiva Myllyntaus, p. (09) 771 2083, 050 667 42 Reijo Vuorento, p. (09) 771 2078, 050 667 41 16 Kuntatalous/Kommunalekonomi 2/2009
Rahalaitosluoton koron tai korkomarginaalin yksipuolinen tarkistaminen Nordea Pankki Suomi Oy on ilmoittanut varainhankintansa kallistumiseen vedoten korottavansa kuntien sekä kuntien takaamien vaihtuvakorkoisten lainojen marginaaleja. Kuntien, kuntayhtymien ja niiden tytäryhteisöjen tulisi ennen korontarkistuksen hyväksymistä tai lainan irtisanomista osaltaan arvioida onko pankilla velkakirjaehtojen ja annettujen tarjousten perusteella oikeus yksipuolisesti vaatia korkomarginaalin tai koron korottamista. Jos korotusvaatimusta ei voida pitää oikeutettuna, on perusteltua esittää reklamaatio korotusvaatimuksesta. Kuntaliitto on lähettänyt 20.4.2009 kunnille ja kuntayhtymille asiaa koskevan yleiskirjeen (11/80/2009), jossa käsitellään reklamaation perusteita. Reklamaatiosta huolimatta on kuitenkin perusteltua ilmoittaa pankille suostumisesta suorittamaan korotettua korkoa tai korkomarginaalia siihen saakka kunnes korotusasiasta on sovittu tai siihen on saatu oikeuden päätös. Lisäksi tulee pidättää oikeus koron korotuksen palautukseen tuottokorkoineen. Jos reklamaatioperusteita ei ole, on vaihtoehtoina korotetun koron suorittaminen tai lainan irtisanominen. Kuntaliitto kehottaa saattamaan yleiskirjeen tiedoksi viipymättä myös kuntien ja kuntayhtymien tytäryhteisöjen hallituksille tai vastaaville toimielimille niiden mahdollisia toimenpiteitä varten. Yleiskirje on liitteenä 8. Kuntaliitto pyytää kuntia ja kuntayhtymiä ilmoittamaan valitsemastaan menettelytavasta koron korotusasiassa mahdollisia oikeudellisia jatkotoimenpiteitä varten. Ilmoitus pyydetään lähettämään osoitteeseen: oiva.myllyntaus(at)kuntaliitto.fi. Lisätiedot: Oiva Myllyntaus, puh. (09) 771 2083, 050 66 742 Pirkka-Petri Lebedeff, puh. (09) 771 2773, 0500 482 016 Kirjanpitoon liittyviä ohjeita Kuntajaoston lausuntoja Lausunto 87/2009 (liite 9) 87. Elatustuen takautumissaatavien käsittely kunnan kirjanpidossa Elatustukilain (580/2008) mukaiset elatustuen toimeenpanon ja elatusavun perinnän tehtävät siirtyivät kunnilta Kansaneläkelaitoksen toimeenpantaviksi 1.4.2009 alkaen. Kansaneläkelaitos käsittelee ja ratkaisee uuden lain voimaantulosta lukien elatustukilain mukaisesti kaikki muut kuin kunnan käsiteltäväksi säädetyt elatustukiasiat. Laissa on säädetty hakemusten käsittelystä, elatustuen tarkistuksista ja takaisinperinnästä ennen lain voimaantuloa. Elatusturvalakiin perustuvat kunnan takautumissaatavat siirtyivät lain voimaan tullessa Kansaneläkelaitokselle. Kansaneläkelaitos siirtyi ulosottokaaressa tarkoitetuksi ulosoton haltijaksi kunnan sijasta (43.2 ). Kunnille korvataan vuosittain viiden vuoden ajan osuus, jonka Kansaneläkelaitos on edeltävän vuoden aikana saanut perittyä elatusvelvollisilta elatustukilain 19.1 :n mukaisesta saatavasta. Korvaus suoritetaan vuosien 2009 2013 aikana toteutuneiden perintöjen mukaisesti. Korvaus Kuntatalous/Kommunalekonomi 2/2009 17
kohdennetaan kunnille asukasluvun mukaisessa suhteessa valtionosuusjärjestelmän kautta (44 ). Kuntajaosto antoi oma-aloitteisesti lausunnon elatustuen takautumissaatavien ja valtionosuusjärjestelmän kautta maksettavien korvausten käsittelystä kunnan kirjanpidossa yhdenmukaisen menettelyn aikaansaamiseksi 23.2.2009 (lausunto julkaistu 27.2.2009). Kuntajaoston lausunto Lausunnon mukaan elatustuen takautumissaaminen ohjeistettiin merkittäväksi vuoden 2008 tilinpäätökseen vastaavin perustein kuin kunta on aiemmissa tilinpäätöksissä menetellyt, varovaisuuden periaatetta ja oikeiden ja riittävien tietojen vaatimusta noudattaen. Saamisen määrän oikeellisuutta tulee seurata ja tarvittaessa tarkistaa vastaisissa tilinpäätöksissä siirtymäkauden aikana 2009 2013. Tulevien vuosien arvioinnissa on jo tiedossa valtionosuusjärjestelmän kautta saatujen vuotuiset laskennalliset korvaukset, joiden perusteella jäljellä olevan saamisen määrää taseeseen voidaan arvioida. Tarvittaessa saamisesta tehdään arvonalennus. Siirtymäkauden aikana 2009 2013 valtionosuusjärjestelmän kautta saatavat laskennalliset korvaukset merkitään takautumissaatavien vähennykseksi. Taseeseen merkityn saamisen ylittävä osuus saadusta korvauksesta kirjataan tuloslaskelman muihin toimintatuottoihin. Jos laskennallinen korvaus ei riitä saamisen kuittaamiseen, poistetaan jäännössaldo muuna toimintakuluna viimeistään vuoden 2013 tilinpäätöksessä. Elatusturvalain muutoksesta aiheutuviin kysymyksiin kirjanpidon osalta lisätietoja voi kysyä myöhemmin kirjanpitoon liittyvien ohjeiden jälkeen luetelluilta henkilöiltä ja muutoksen muusta sisällöstä, neuvotteleva lakimies Sami Uotinen, p (09) 771 2623, 050 341 3349 tai sähköpostilla, sami.uotinen(at)kuntaliitto.fi. Lausunto 88/2009 (liite 10) 88. Ammatillisen lisäkoulutuksen rahoituksen kirjaaminen Koulutuksen kuntayhtymä pyysi kuntajaostolta lausunto siitä, kirjataanko ammatillisen lisäkoulutuksen rahoitus maksu- vai suoriteperusteella. Opetusministeriö on myöntänyt kuntayhtymälle järjestämisluvan koulutuksen toteuttamiseksi. Kuntayhtymän liikelaitoksen toimiva ammattiopisto toteuttaa lisäkoulutuksen. Opetushallitus maksaa ammatilliseen lisäkoulutukseen myönnetyn rahoituksen päätöksen mukaisesti kuukausittain oppilaitoksen pankkitilille. Kuntayhtymässä maksettu rahoitus on kirjattu ammattiopiston saatuihin ennakkomaksuihin. Opiskelijarekisteristä saadun raportin mukaisesti ammatillisen lisäkoulutuksen rahoitus on kirjattu kuukausittain suoriteperusteisesti toteutuneiden opiskelijapäivien mukaan ennakkomaksuista tuloksi. Jos kyseisenä tilivuotena opiskelijatyövuosien määrä on pienempi kuin rahoituspäätöksen opiskelijatyövuodet, käyttämättömät rahat on käytetty seuraavana vuonna. Jos opiskelijatyövuosia on ollut enemmän kuin rahoituspäätöksessä, toteutuneiden opiskelijatyövuosien rahoitus on kirjattu suoriteperusteen mukaisesti tuloksi ja siirtosaamiseksi. Ammatillisen lisäkoulutuksen rahoitus määräytyy laskennallisten perusteiden mukaisesti. Järjestäjäkohtainen rahoitus määräytyy opetusministeriön vahvistamien opiskelijatyövuosien määrän ja opiskelijatyövuotta kohden määrätyn yksikköhinnan perusteella hintaryhmittäin. Ammatillisen lisäkoulutuksen yksikköhinta opiskelijatyövuotta kohden määräytyy ammatillisen koulutuksen keskimääräisen yksikköhinnan 18 Kuntatalous/Kommunalekonomi 2/2009
perusteella siten, että se kerrotaan koulutusaloittain muodostettujen hintaryhmien mukaan määräytyvällä luvulla. Lisäkoulutuksen opiskelijatyövuosien laskennassa otetaan huomioon kaksi laskentavuotta. Toteutumisvuosiin lasketaan edellisen vuoden tiedonkeruussa ilmoitetut todelliset toteutuneet opiskelijatyövuodet ja kuluvan vuoden syyskuun tilastointipäivänä koulutuksen järjestäjän antamat arviot kuluvan vuoden toteutumasta. Näiden kahden vuoden keskiarvo muodostaa laskennan pohjan, jota verrataan järjestämisluvan mukaiseen määrään. Jos laskennallinen määrä jää alle järjestämisluvan määrän, niin sitä korotetaan luvassa olevaan vähimmäismäärään. Jos laskennallinen määrä ylittää merkittävästi järjestämisluvan määrän ja muiden koulutuksen järjestäjien laskennallisen määrän, niin silloin käytetään alentavaa tarkistamista. Ammatillisen lisäkoulutuksen rahoituspäätös on lopullinen. Myönnettyä rahoitusta ei tarkisteta varainhoitovuoden päättyessä. Jos opiskelijatyövuosia ei ole toteutunut niin paljon kuin rahoituspäätöksessä on myönnetty, niin rahoitusta ei palauteta opetusministeriölle. Koulutuksen järjestäjältä ei edellytetä rahoituksen käyttämistä päätöksen mukaisten hintaryhmien ja opiskelijatyövuosien mukaisesti, vaan toteutettavassa koulutuksessa voidaan ottaa huomioon asiakkaiden ja työelämän tarpeet. Opetushallitus maksaa ammatilliseen lisäkoulutukseen myönnetystä rahoituksesta päätöksen mukaisesti 1/12 kuukausittain oppilaitoksen pankkitilille. Kuntayhtymän yksikköhintarahoitus sisältää sekä valtion- että kunnan rahoitusosuuden. Kunnalle opetustoimen yksikköhintarahoitus maksetaan siten, että kunnan oppilaitosten oppilasmäärään perustuvasta yksikköhintarahoituksesta vähennetään kunnan rahoitusosuus. Lausunto Ammatillisen lisäkoulutuksen rahoitus kirjataan päätökseen perustuen kuntayhtymän sen vuoden tuloksi, jolle se on myönnetty. Kuntajaosto perusteli lausuntoaan sillä, että lisäkoulutuksen rahoitusta ei tarkisteta jälkikäteen toteutuneiden opiskelijatyövuosien perusteella. Rahoitusosuus on laskennallinen ja tarkoitettu sen vuoden kustannusten rahoittamiseen, jolle se on myönnetty. Saatu rahoitus on katsottava saajan kannalta lopulliseksi ja siten kirjattavissa päätösperusteisesti kokonaan kyseisen vuoden tuloksi. Siirtovelkojen ja saamisten määritelmiin sisältyy suoriteperustetta vastaavan tavan käsite, jona voidaan pitää muun muassa päätökseen perustuvaa kirjaamista. Lausunto 89/2009 (liite 11) 89. Kunnallisten yhteisöjen omien eläkkeiden eläkevastuun arvioimisesta Kirjanpitolautakunnan kuntajaosto antoi lausunnossaan 3/1996 ohjeet lakisääteisen kunnallisen eläkejärjestelmän ulkopuolella tehtyjen eläkesitoumusten eläkevastuun laskemisesta ja kirjaamisesta kunnan ja kuntayhtymän tilinpäätöksessä. Lausunnossa kuvattiin yksityiskohtaisesti laskennassa käytettäviä oletuksia ja menetelmiä. Koska kuntajaoston lausunto on annettu lähes 13 vuotta sitten ja vastuun laskennan ohjeet perustuivat senhetkiseen kuolevuusperusteeseen, lausunnon mukainen kuolevuusperuste ei enää vastaa todellista tilannetta ja sen käyttäminen saattaa johtaa eläkevastuun merkitsemiseen liian pienenä taseeseen. Kuntien eläkevakuutus esitti kuntajaoston harkittavaksi eläkevastuiden laskemisesta annetun ohjeen tarkistamista niin, että sovellettavaa kuolevuusperustetta valittaessa voitaisiin käyttää laskelman varmistavan vakuutusmatemaatikon harkinnan mukaan myös kuntajaoston lausunnon 3/1997 ohjetta turvaavampaa kuolevuusperustetta. Kuntatalous/Kommunalekonomi 2/2009 19
Lausunto Kuntajaosto päätti kumota asiaa koskevan aikaisemman lausuntonsa 3/1996. Uuden lausunnon mukaan kuntien eläkelain ulkopuolisen eläkevastuun riittävyyden varmistamiseksi käytetään ensisijaisesti ajantasaista TyEL-laskuperustetta tai vakuutusmatemaatikon varmentamaa vastuulaskelmaa. Jos eläkevastuu määritellään muutoin kuin edellä mainituilla perusteilla, liitetiedoissa on annettava riittävä selvitys käytetyistä laskentaperusteista ja selvitettävä myös arvioperäiset tekijät. Jos vastuun määrään vaikuttaneissa seikoissa ei ole tapahtunut olennaisia muutoksia, suoritetaan tarkistus kolmen vuoden välein. Eläkevastuun laskuperusteista ja arvioinnista Sosiaali- ja terveysministeriö vahvistaa eri työeläkelaitosten laskuperusteet, joissa määritellään, miten eläkevastuu lasketaan. Vahvistetut laskuperusteet on julkaistu muun muassa Eläketurvakeskuksen Internet-sivuilla www.etk.fi > Rahoitus ja kustannustenjako > Laskuperusteet. Kuntien eläkelain ulkopuolisen eläkevastuun laskennassa voidaan käyttää työntekijäin eläkelain (TyEL) laskuperusteita. Kuntien eläkelain ulkopuolisia eläkkeitä, lähinnä ns. vanhoja eläkkeitä, ei läheskään kaikilla kunnilla ja kuntayhtymillä ole ja useilla niilläkin, joilla niitä on, eläkeläisten sekä siten eläkevastuun määrä on vähäinen. Eläkevastuun laskuperusteet ovat monimutkaisia soveltaa, joten on suositeltavaa, että eläkevastuun määrittelyssä käytettäisiin ulkopuolista laskentaa. Kuitenkin, jos tällaisten eläkeläisten määrä on vähäinen ja eläkevastuuvelka siten olennaisen pieni, ulkopuolisen vakuutusmatemaatikon varmentamaa laskelmaa ei edellytetä, mutta liitetiedoissa täytyy antaa lausunnossa edellytetyt tiedot vastuun määrittelystä. Lausunto 90/2009 (liite 12) 90. Tilinpäätös ja konsernitilinpäätös kuntaliitoksen jälkeen Kaupunki pyysi lausuntoa kuntaliitoksen jälkeen tehtävän ensimmäisen kaupungin tilinpäätöksen ja konsernitilinpäätöksen laatimiseen liittyviin kysymyksiin. Hakijan tapauksessa useita kuntia liitettiin kaupunkiin ja kaksi kansanterveystyön kuntayhtymää lakkautettiin. Kaupunki pyysi vastauksia seuraaviin kysymyksiin: - Voidaanko kaupungin vuoden 2009 tilinpäätöksessä jättää vertailutiedot vuodelta 2008 antamatta? - Miten kaupungin konsernitilinpäätös vuodelta 2009 laaditaan? - Tuleeko kaupungin laatia avaava konsernitase 1.1.2009, ja jos tulee, niin miten se laaditaan? - Tuleeko mahdollisessa avaavassa konsernitaseessa kuvata siihen yhdistettäviä yhteisöjä ikään kuin ne muodostaisivat yhden yhteisön? Tämä merkitsisi käytännössä sitä, että konsernirakenne tulisi määritellä tällöin uudelleen uuden kaupungin kannalta. Lisäksi se merkitsisi koko konsernitilinpäätöksen laatimista uudelleen, koska mm. kuntayhtymien peruspääomaosuudet ja eräiden muiden yhteisöjen äänivaltaosuudet (esim. omistusyhteisyhteisöstä voi tulla osakkuusyhteisö, osakkuusyhteisöstä voi tulla tytäryhteisö jne.) muuttuvat, kun tarkastellaan asiaa uuden kaupungin kannalta. - Konsernin rahoituslaskelma laaditaan konsernituloslaskelman ja konsernitaseen muutosten sekä erikseen kerättävien tietojen pohjalta. Miten uuden kaupungin konsernin rahoituslaskelma 2009 laaditaan? - Onko uuden kaupungin laadittava lakkaavien kuntien sekä kaupungin konsernitilinpäätöksistä yhdistetty konsernitilinpäätös myös vuodelta 2008 vai voidaanko 20 Kuntatalous/Kommunalekonomi 2/2009